Sovittu Sofi Oksasen kanssa: Yritetään tehdä hyviä kirjoja
Sanon suoraan, että rakastan kirjoja. Olen aiheuttanut itselleni jopa kymmenien tuhansien eurojen tappioita, koska olen ostanut kirjoja. Eikä nyt puhuta pelkästään menetetyistä rahoista: käytän suuren määrän valveillaoloajastani lukeakseni kirjoja eikä lukemisesta tuntipalkkaa makseta. Olisinko ansainnut enemmän jättämällä lukematta?
Tappioita on toki tullut muillakin rintamille. Olen hukannut rahojani viinaan, tupakkaan, herkkuruokaan, lomiin ja asumiseen. Joistakin asioista ei voi luopua. Kirjoista voi luopua, mutta vasta viimeisten joukossa. Toisaalta, olen aiheuttanut taloudellista voittoa suurelle määrälle kirjakauppoja Suomessa ja maailmalla, ja aivan erityisen paljon olen rahaa roudannut helsinkiläisiin antikvariaatteihin.
Olen Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja. Teos on solminut kustannussopimuksen kirjailija Sofi Oksasen kanssa ja on siitä hyvin iloinen ja ylpeä.
Loistavien kirjailijoiden kanssa asioiminen on sellainen etuoikeus, ettei siitä hevillä luopuisi. Sitä mielihyvää, jonka saa ollessaan maailman parhaita suomenkielisiä kirjoja kustantavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja, ei voi ostaa. Tämä on upeaa. Olen kunnia-asemassa.
Sofi Oksasen kirjoista otetaan Ranskassa uusia painoksia kymmenen tuhannen kappaleen kerta-annoksina. Ei tällaista ole tapahtunut sitten Mika Waltarin ja Tove Janssonin. Sofi Oksanen on vuodessa saanut kansainvälistä tunnustusta ainakin saman verran kuin suomalainen kirjallisuus yleensä vuodessa saa. Tämän kirjailijan alkukielisten kirjojen kustantaminen on suuri kunnia. Aikamoinen aitiopaikka.
Kustannusosakeyhtiö Teos on nuori, vasta vuonna 2003 perustettu yhtiö. Siksikin on syytä tuntea ylpeyttä Oksasen kanssa tehdystä sopimuksesta: suuremmissa maissa ja suuremmilla kielialueilla hänen kirjojansa kustantavat vanhat, vuosisataisen perinteen omaavat kustantamot.
Kirjan kustantaminen on siitäkin mukavaa puuhaa, että asiakkaat ratkaisevat. Viime kädessä lukijaa kiinnostavat kirjat, eivät kirjailijat. Kirjailija voi menekinedistämistarkoituksessa tai ilokseen muokata itsestään tuotteen tahi brändin, muttei se asiaa ratkaise. Jos näihin hommiin lähtee, pitää rakastaa kirjaa, joka myy 1000 kappaletta vuodessa sadan vuoden ajan, vaikken panisi pahakseni kirjaa, joka myy 100 000 kappaletta yhdessä vuodessa.
Niin että tästä asiasta on sovittu Sofin kanssa: yritetään tehdä mahdollisimman hyviä suomalaisia kirjoja.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olen luullut Paasilinnan olevan käännetympi kirjailija kuin Waltarin.
Hyi, hyi, Herliniä kun unohdit MEÄN Paasilinnan tuossa "käännetympi kuin...".
En ole lukenut yhtään Oksasen kirjaa, ja tuskin luen. Toivon kumminkin menestystä kustantajalle minäkin.
Olen putsannut kaikki omistamani kirjat (paitsi Raamatun) kotoani pölyä keräämästä. Kirjastoa kyllä käytän epäsäännöllisen säännöllisesti. Vaan siten en ole kovin tuottava ihminen noin kustannusmielessä...enkä muutenkaan.
Hui kauheeta, annoin epäreilusti itselleni pisteen, kun ihmettelin, että miten tuohoon on muka tullut 1 piste. Luulin, että niitä voi antaa vain facebookin kautta.Kyllä tämä tekniikan maailma on ihmeellinen.
Mitä tuohon Niklaksen juttuun lisäisi.
Keräsin kirjoja hirveän kauan, kunnes huomasin olevani itsekäs. Niinpä laitoin kirjat kiertoon. Ensin oli kotona iso pöytä, josta tutut saivat valita, ja loput vein kirpparille.
Kirjastossa vierailen sitäki ahkerammin nykyään.
Mutta kirjojen otsamisen ja keräilyn himo ei kyllä ole mihinkään kadonnut. Ehkä sitten eläkepäivinä.
Tunnustan että en ole lukenut Sofi Oksaselta mitään. Ymmärän kuitenkin hänen arvonsa toisten ihmisten näkemysten kautta.
Hieno yhteistyökuvio. Toivottavasti se toimii.
"Keräsin kirjoja hirveän kauan, kunnes huomasin olevani itsekäs. Niinpä laitoin kirjat kiertoon."
Hyvä pointti! Luetuksihan ne on tehty. Kirjojen keräämisessä on kyse jonkinlaisesta puhtaasta keräilystä(eli turhuudesta), saattaa olla myös kyse oman sivistyksensä esilletuomisesta(turhamaisuus). Toisaalta, jos pitää kirjoista, toimivat ne ehkä jonkinlaisina rauhoittavina sisustuselementteinäkin siinä kuin buddha-patsaskin mikäli on buddhismiin taipuvainen. Kirja on yleensä myös kokemus, jonka parissa on vietetty hetki ja on sitä myöden muisto jostakin, osa itseä kenties jopa.
Kuinka usein oikeastaan nykyään tuleekaan avattua ja selailtua jotakin kirjaa omasta hyllystä? Nykyään tieto, kuvat etc. haetaan lähinnä netistä.
En ole lukenut vuosikymmeniin juuri mitään varsinaista romaanikirjallisuutta tai n.s. kaunokirjallisuutta. Usein kyllä olen aikonut lukea jonkun kirjan kirja-arvostelun tai kirjailijan haastattelun innoittamana, mutta se vaan on jäänyt kun on ollut muuta lukemista ja harrastusta.
Nuorena alta kolmekymppisenä kyllä luin romaanikirjallisuuttakin ja silloin katselin myös elokuviakin, mutta nekin sitten vaan vähitellen jäivät lähes kokonaan.
Ihan nuorena parikymppisenä luin kielitaitoa kartuttaaksenikin jotain 200 englanninkielistäkin pokkaria, klassikoita, dekkareitakin ja läjän 70-luvulla populaarejakin lähinnä brittiläisiä talousalan pokkareita. Vaikka tiedän että en koskaan enää ota näita pokkareita käteeni niitä lukeakseni enkä juuri muutenkaan, niin silti en vaan ole saanut niitä roskiinkaan hylättyä vaikka pokkareilla ei ole yhtään mitään arvoa pelkkänä kirjana. Jo kaksi muuttoa on nämäkin kirjat muuttokuormaaani kasvattamassa olleet. Nyt jo vähän ajattelin heittää nämä pokkarinikin roskiin, kun tässä väkisinkin isoine rojumäärineni teen muuttoa pois Suomesta. Mutta en minä näitä pokkareitani vaan nytkään ilkeä pois heittää. Nehän ovat minule myös muisto nuoruudetanikin ja tavallaan kuuluvat vähän persoonaanikin.
Tässä joku aika sitten päätin lukea jonkun Sofi Oksasen kirjan, ja sellaista kun menin paikallisesta kirjastosta hakemaan niin vain se Sofin debyyttikirja oli saatavilla ja sen sitten luin. Kyllä sekin kirja mietteliääksi pisti. Pitänee taas alkaa lukea ajan kirjoja. Ainakin kirjailijahaastattelujen pohjalta on meillä nykyään Sofin lisäksi monia muitakin mielenkiintoisia suomalaiskirjailijoita. Ei mikään ihme jos heidän kirjansa kiinnostavat muuallakin maailmassa.
Hyvä homma! Toivottavasti Sofia tienaa uusilla kirjoilla sen rahan mitä tänne meidän heikkalaatikolle tunget.
Mutta kuunteles Niklas biisi
http://haapavaara.wordpress.com/2010/09/09/julkisivu-duunarit-se-tallinn...
Ja toivotaan että Sofian valinta on oikea ja saadaan lisää hyvää kirjallisuutta.
Joo, kirjat on kivoja. Ne vaan tuppaavat häviämään. Kerran, 2001, kaikki paloi, muun omaisuuden kanssa.
Kirjat ja valokuvat harmittivat ja harrmittavat vieläkin. Loput oli krääsää.
Nyt olen ostanut joitain kirjoja uusiksi. ihan vaikka en niitä uudelleen välttämättä luekkaan. Ja nykyään kerään kovalevyjä. Kun kovis tulee täyteen, ulos ja uusi sisään. Minulla on jo paljon kamaa vuodesta 2000, jolloin aloin vaihtamaan koviksia, enkä suinkaan tyhjentänyt niitä.
Kivoja muistoja.
Pitäisi kyllä polttaa kaikki levyille, mutta kun on laiska, niin minkäs teet? ? Aarteena on kaikki se minkä kirjoitin (joskus selvinkin päin) Vologdassa vuosina 2001 - 2003.
Lapsille ajattelin, nii' niitten ei tarttis kaikkea kahlata uudelleen. Vaikka kahlaa ne kuiteskii.
Henry
Aika hauska tuo teidän kustannussopimuksenne: "Yritetään tehdä mahdollisimman hyviä suomalaisia kirjoja."
Mutta kaikesta huolimatta... lykkyä pyttyyn!
Fiksuustesti:
Pitää kaataa pullo viinaa viemäriin tai pistää kirja roskikseen.
Kumpi on helpompi?
"Fiksuustesti:
Pitää kaataa pullo viinaa viemäriin tai pistää kirja roskikseen.
Kumpi on helpompi?"
Tuo on kyllä minusta vähintäänkin kyseenalainen fiksuustestiksi,ainakin sellaisena miten minä sen tulkitsen.
Tällaisessa testissä ensiarvoisen tärkeällä sijalla on tietenkin se minkälaisesta tai mistä kirjasta on kyse.
Ja edelleen vaikka tässä testissä viinapulloksi voidaan olettaa joku sinänsä standardiarvoinen tavallinen Alkon viinapullo, niin silti tällaisen viinapullonkin arvo on sekin vielä paljon riippuvainen tilanteesta. Yhdellä viinapullolla ei paljon arvoa ole esim. silloin jos sinulla on kaappi täynnä vaikkapa hyvää Viro Valge vodkaa.
Testi menisi paremmin ehkä näin.
Oleta että joskus juhlapäivien alla huomaat yhtäkkiä että kaikki viinasi ovat loppuneet, ja että sinulla ei ole mahdollisuutta ostaa tai saada mistään viinaa moneen päivään. Kuinka monta kirjaa sinulta löytyy sellaista joita et tällaisessa tilanteessakaan vaihtaisi litran viinapulloon?
Vaikka en ole kirjojen keräilijä niin kyllä minulla silti on ainakin sata sellaista lukemaani kirjaa joita en tuon kaltaisessakaan tilanteessa viinapulloon vaihtaisi. Enkä tähän mukaan laske muutamaa kymmentä perintönä tullutta vanhaa kirjaani joilla on jo vähän antiikkiarvoakin.
Mitenkähän mahtaa yleistyvät ipadit ja muut lukutaulut muuttaa kirjojen menekkiä ja kustannustoimintaa.
Äkkiseltään luulisi asian olevan alalle positiivinen kun luettavan saanti helpottuu ja nopeutuu huomattavasti.
Ipadista loppuu akku, mutta jos kirja on painettu oikealle paperille, niin se säilyy ilman sähköä.
Tosin minäkin olen vanhanaikainen ja tykkään antikvariaateista.
"Eikä nyt puhuta pelkästään menetetyistä rahoista: käytän suuren määrän valveillaoloajastani lukeakseni kirjoja eikä lukemisesta tuntipalkkaa makseta. Olisinko ansainnut enemmän jättämällä lukematta?"
Eikö nyky-Suomessa yleissivistys ole minkään arvoinen pääoma ammattitoimittajalle?
Onnittelut Herlinille hienosta kustannussopimuksesta!
Vielä pari hyvää kirjaa Oksaselta, niin Nobelin kirjallisuuspalkinto on hänen käsissään.
Aina voi tietysti ihmetellä noita kirjallisuuspalkintoja. Esim Herta Müllerin suomennetut teokset olivat huonoja.
Oksanen on Mülleriin verrattuna loistava kirjoittaja.
Onnittelut sekä Teokselle että Niklas Herlinille.
Jaan kirjoittajan kanssa rakkauden kirjoihin ja joskus rehellisesti sanoen hieman ihmettelen, missä mahtavat "sijaita" kymmenettuhannet lukemani kirjat. Päänympärys kun on edelleen sama kuin yli 40 vuotta sitten, jolloin se tuli mitatuksi ylioppilaslakkia varten.
Kirjat ovat minun viinani. Kun pää ja ruumis eivät enää viinaa siedä, kirjat antavat sen pakopaikan, joka elämässä tarvitaan. Ilokseni huomaan, että meitä työmatkalukijoita on runsaasti.
Kiitokset Teokselle, että hyviä kirjoja kustannetaan edelleen.
Sydämelliset onnittelut onnistuneesta kustannussopimuksesta.
Luulen, että iloinen tunne asiasta on molemminpuoleinen.
Parhain terveisin,
Eeva
Raha haistaa rahan, myös muualla kuin perinteisessä mielessä.
Siitä viime kädessä on kysymys.
Se ei sulje pois kirjailijan ansioita eikä vallankaan kustantajan.
Kirjoittaja on todennut elämän epäkohtia ja luonut niistä taideteoksia.
Jollain tavoin tämä kustannuspolitiikka on ontunut.
Loistavaa ja Onnittelut kaikille osapuolille.
Jouduin etsimâân kolmesta kirjakaupasta Sofi Oksasen Puhdistusta Pariisissa, ok kauppojen myyntikappaleet eivât olleet kovinkaan suuret mutta kuitenkin.
"Puhdistus" teoksesta on nâkyvâsti ollut kritiikiâ lehdistôssâ ja jopa kuvallinen artikkeli Le Figaron viikonloppu painoksessa.
No siinäpä meillä on bondiksessa aikas mustanpäheät mahtiboheemit, :)
kustannuspuolen "Kuitunen&Sarasvuo", don't get me banal and wrong, siis yhteisenä intohimona "hiihto huipulla". :)
Eivaan, oikeesti: erittäin Jees ja mielenkiintoista eli Gratulerar!
"Résultat : son roman agit un peu comme le film de Florian Henckel von Donnersmarck, La Vie des autres. Il inquiète, il dérange, il captive... Bref, il ne s'oublie pas."
Le Monde kiteyttää mielestäni osuvasti toteamalla romaanin vaikuttavan vähän samoin kuin meilläkin pari vuotta sitten nähty ja jenkeissäkin palkittu upea Stasi-aiheinen saksalaiselokuva Muiden elämä (Das Leben der Anderen). Se ei unohdu. Toivottavasti Solar Films toteuttaa Puhdistuksen leffaversion yhtä laadukkaasti.
Onneksi olkoon Teos ja Niklas Herlin. Kirjallisuus on paitsi yksi parhaista nautinnoista, myös bisnestä, joten toivon että Sofi Oksanen vetää jäljessään myös muita erittäin hyviä ja tuottavia kirjailijoita.
Kaikkien rakastama legendaarinen perusinsinööri Veijo Miettinen kirjoitti yhden parhaista ajatelmistaan keväällä: "Kirjojen ostaminen ei ole kallista, mutta niiden lukematta jättäminen voi olla sitä".
Mitä tehdä, kun nykyisistä lukiolaispojista yli puolet (53 %) ilmoittaa, että he ovat lukeneet viimeisen vuoden aikana enintää yhden (1) kirjan vapaaehtoisesti? Siinä on opetusviranomaisilla pohtimista.
Pikaluku tulisi olla pakollinen kurssi viimeistään lukiossa. Oikein opetettunahan se ei tarkoittaisi, että Väyrysen tavoin ahmaistaisiin Dostojevskin ja Tolstoin tuotanto vapunpyhinä ja rehvastellaan tuolla kulttuuriteolla teeveessä. Vaan oikeasti lukemista valikoivalla nopeudella, kaunokirjallisuutta nautiskellen ja makustellen tarvittaessa.
Ymmärsinkö oikein? Kävin kurssisi joskus 80-luvulla ja taisin johonkin toiseenkin tewstiin osallistua...
Mukava lukea välissä internetissä tälläisiä ns. mukavia juttuja :)
Hienoa huomata että nautit Niklas työstäsi (tai varmasti paremminkin töistäsi). Monilla korkeamman tason henkilöillä tuntuu valitettavasti palaneen kaikki into kaikkeen tekemiseen (paitsi rahan), ja onkin hienoa huomata että sinulla sitä piisaa :)
Onnea ja menestystä niin kustantamolle, sekä tietysti myös Uudelle Suomelle!
Good for you! Hyvä päätös varmasti molemmille tahoille.
Onneksi olkoon Teokselle ja Nikolle!
Kiitos kaikille kommenteista ja onnitteluista. Nythän ei tarvitse muuta kuin saada Sofi kirjoittamaan uusi huippukirja. Mutta kyllä se siltä muijalta onnistuu.
Terv.
Niko H.
Thanks vaan ja ihan varmasti onnistuu:):)
Iloista viikonloppua:)
Parhain terkuin,
Eeva
Tuo MUIJA kiitoksissasi tökkäsi pahasti. Ei oikein mahdu siihen kuvaan, joka on minulle arvon hra Kustantajasta aikaisemmin muodostunut.
Loistava veto, onnittelut sekä Teokselle, että Sofille!
Kirjojen suurkuluttajana olen iloinen, että oikeita kirjoja vielä tehdään ja että oikeita kustantamoita on olemassa, eikä pelkkiä "katsokaa, tämä on kirjailija"-kustantamoita.
OT: Nyreksyn, että sama käyttäjänimi ei kelpaa tänne kommentoimiseen kuin aikaisempaan näkökulma ja mielipide palveluun.
Jännitti kyllä kovasti odottaa minkä kustantamon Sofi valitsee? Hieno päätös tämä. Onnea molemmille osapuolille! Varmasti Sofi kirjoittaa hienoja teoksia.
Euforiaa tarjoillaan.
Hieno asia.
Minä muistan tekstit myös historiallisina faktoina.
Niko H./klo. 16.28
Ja että kun kyseisen ”muijan saa innostumaan”, niin taas ”raha kirstuun kilahtaa"… vai?”
Olen pahoillani, mutta en ole oikein koskaan jaksanut uskoa kirjoituksistasi henkivään kyyniseltä tuntuvaan imagoosi. Pikemminkin ajattelen omasta elämästäsi kertovan kirjasi perusteella, että olet ehkä yksi heistä, joihin enemmän tai vähemmän sopii tämä Maaria Leinosen runo:
”Yritit olla kova ja karski iso mies - hyvä että ovesta mahduit - uhosit suureen ääneen, puristelit moukarinyrkkejäsi, yritit pelottaa, näyttää ammattirikolliselta, paatuneelta. Ensin ärsyynnyin, sitten ajattelin: Sinäkin jonkun naisen poika, pieni, avuton lapsi, jota äiti tuuti, ruokki, rakasti - vai eikö jaksanutkaan ja siksi sinusta tuollainen - Ääneenkö ajattelin, kun äkkiä lysähdit istumaan kasvot kämmenissä, hartiat täristen, itkit, sopersit: ”Anteeksi - perkele -- pieni avuton poika.” ( Maaria Leinonen)
Hyvää jatkoa hyvien kirjojen parissa!
En ihan tajunnut, mutta vakuutan, etten ole omasta elämästäni kirjaa kirjoittanut.
N.
Markkinat ei suinkaan ole vielä kyllästetty Oksasella koska minäkään en ole lukenut yhtään hänen kirjoistaan. Olen itseasiassa ollut ainakin kahdesti pöytäseurueessa jossa kaikki sanovat "en ole lukenut yhtään Oksasen kirjaa". Tämä Punavuori/Kallio/Töölö akselilla, tänä vuonna. Siskoni on lukenut "Puhdistus" kirjan ja sanoi sen olevan hyvä. Sofi Oksaselle toivon että käsitys elämästä vähän laajenee kun saa ne muinaiset Neuvostoliitto kuonat jossain vaiheessa systeemeistään ulos. Vaikka eihän Salinger kirjoittanut hänkään kuin yhden tärkeän kirjan.
Asiasta toiseen. Paleface on erittäin hyvässä vedossa.
Pakko tuupata tähän väliin koska kirjoitit kirjallisuuden olemusta hyvin kuvaavan lauseen "kirjoittanut.. kuin yhden tärkeän kirjan". Minä sain saman ahaa-elämyksen opiskeluaikoina 70-luvulla Tampereen pääkirjastossa. Tosiaan useimmilta kirjailijoilta oli hyllyssä vain yksi kirja, jonka jälkipolvet olivat nimenneet kirjailijan pääteokseksi. Näin tulee käymään useimmille tämänkin päivän kirjailijoille. Tästä säännöstä poikkeavat ovat sitten jo todella suuria kirjailijoita.
Tätä juuri pelkäsin.
Tällasia kommentteja.
Ihmettelen, että kirjojen substanssi on jäänyt kaiken kohun varjoon.
Lukekaa kirjat!
Ei mitään kirjoja ole pakko lukea...tai no, PupuTupunaa oli joskus...
Minä en kovin pidä tästä Sofista, hänen ns. tyylitään ja Suomi-halveksunnastaan. Kirjansa varmaan ovat hyviä, tai ainakin jotkut niistä pitävät. Uskon, että en itse pitäisi. Maailmassa on paljon lukemattomia kirjoja.
Toivon silti, että ne menisivät kaupaksi, ja menestyisivät. Tai no, toivon, ja toivon. Ei kait sillä minulle mitään merkitystä ole menevätkö kaupaksi tai menestyvätkö. Kunhan nyt yritän olla kohtelias, minäkin. En kumminkaan toivo, että ne eivät menestyisi.
Oliko viestisi osoitettu minulle, Tuula Kiilamo? Kai minä, Pekka Siikala ja Merja Heikka (hekään eivät ole lukeneet Oksasen kirjoja)saamme vielä valita lukemisemme Suomen maassa, vapaassa maassa kun kuulemma eletään??
Kultasormi Sofi, ja kultasormi Niklas ovat lyöneet hynttyyt yhteen! Siitä ei voi tulla muuta kuin "kultasormi" kirjoja. Sydämelliset onnittelut minultakin.
Ja Niklaksen lisäksi Teos-kustantamossa on asiansa osaava kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo. Kustannustoimittajan ja kirjailijan yhteistyö on tärkeää. Muistaakseni Sofi arvostaa hyviä kustannustoimittajia.
Suo anteeksi:minulle sofin kirjoituksen ydin ei ole pelkkää fiktiota.
Olen ollut noin kymmenen vuoden ajan tarkkailijana paikan päällä
Näin ja koin yhtä ja toista.
Tämä selventää suhdettasi Oksasen tuotantoon. Minulle Oksanen taas on vain yksi kirjailija lisää joka ei ainakaan toistaiseksi "ole kertonut minulle mitään minun elämästäni". Tietenkin tilanne voi muuttua, kuten sanoin sisareni piti Puhdistuksesta.
Suurin syy siihen, etten halua lukea Puhdistusta on itsekkyyteni. En halua kokea sellaista epämiellyttävää tunnetta, minkä sen lukeminen luullakseni aikaansaisi minussa. En lukisi mitään Vankileirien saaristoakaan.
Olen vain tyytyväinen, että minun ei tarvitse tietää niistä mitään. Saan olla tyytyväinen juntti Peräpohjolasta. Kiitos veteraaneille ja sodissa kaatuneille. Kyllä se aina mielessä ailahti, kun kävelin Rovaniemen kirkon ohitse, missä on valtavasti sankarihautoja niinkin pienen kaupungin hautausmaalla. Kun ihmettelin taksimiehelle tätä seikkaa, hän kertoi, että Rovaniemelle on haudattu laajemminkin Lapin alueen sankarivainajia. Ailahtaa sellainen tunne mielessä, että kuinka moni nuorikin mies on joutunut antamaan elämänsä MINUNkin takiani. Eikä siitä seikasta aina ymmärrä onnelinen tai kiitollinen olla. Ihminen nyt vain on sellainen.
Pysähdytään hetkeksi. Näin voidaan todeta Viron Neuvostomiehityksen tuottaneen todella hienoa kirjallisuutta. Olen hämmästyneen ihastuneena lukenut Jaan Krossin Kuningasajatusta, mutta siellä on vaikka kuinka paljon vastaavaa ja sitten meillä Okasanenkin.
Miten suuret onnettomuudet ja kärsimykset tuottavatkaan hienoja kirjoja!
Niklakselle menestyksen toivotukset, myös muiden kirjalijoiden parissa.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Mutta ajattelehan, minkä hinnan naapurimaamme siitä maksoi.
Se on eräs syy siihen, että ihailen Sofi Oksasta ja kaikkia hänen teoksiaan syvästi.Täytyy muistaa, että vaikka hänen juurensa ovat Virossa, hän on syntynyt Suomessa ja asuu Suomessa. Hän ei siis ole virolainen, kuten jotkut ehkä edelleenkin uskovat.
Toivottavasti ylenpalttinen hyörintä hänen ympärillään ei pilaa hänen suvereenia kirjoittajapersoonallisuuttaan.
Hämmästelen sitä, että Sinua lukuunottamatta tuskin kukaan on ottanut tällä väylällä esiin Sofin " Puhdistuksen" historiallista kytkentää.
Näinkö huonosti tunnemme veljesmaamme Viron historiaa?
Tämä on hieno juttu. Puhdistus luettu, muita Oksasen kirjoja en ole vielä lukenut. Alle parikymppinen tyttärenikin tykkäsi Puhdistuksesta. Samaa mieltä olen Herlinin kanssa siitäkin, että kirjoihin tuhlattua aikaa ja rahaa ei voi oikein mitata. Kirjat ovat olleet yksi tärkeimmistä selviytymiskeinoistani elämässä tähän asti ja varmasti jatkossakin.
Luulen, että teitte, molemmat yhdessä ja erikseen, onnekkaan diilin. Sofi Oksasella on nostetta ja sinulla rakkautta kirjoihin, "tuohen" lisäksi. Menestystä ja Median suosiossa! Toivon.
Tuota. Eivätkös nämä, hm, osapuolet ole aika särmikkäitä persoonia? Oksanen lähti yhdestä talosta ovet paukkuen ja Herlin on avannut sukunsa kaapit niin että luurangot kaatuilivat keskelle salia. Vaikka hyväähän se kaikki saattaa kulttuurin alalla merkitä.
Kirjallisuutta voi tosiaan harrastaa monella tasolla. Yksi hakee kirjastosta viikonloppulukemista, toinen rekrytoi huippunimen kustannustalliinsa. Meikäpoika ei tee tätä nykyä kumpaakaan, vaikka tuohon ensimmäiseen olisi jopa mahdollisuuksia.
Onnittelen kustantajaa ja kirjailijaa toistensa löytämisestä!
Lisäksi en voi mitään sille, että aina aika-ajoin tulee mielessäni verrattua laadukkaan luettavan 'tuottajina' Niklas Herliniä ja edesmennyttä Veikko Ennalaa.
Molempien ansiot antaa suomalaisille nautinnollisia lukuelämyksiä ovat kiistattomat, vaikkakin hyvinkin eri rooleissa. Juuri tämä kummankin karhea erilaisuus, osin samanlaisuus minua viehättääkin.
Hyvä Niklas!
Jos elämässä jotain kannattaa tehdä - niin istuttaa puu, lukea kirja, kuunnella musiikkia ja juoda hyvää viiniä!
Onnea hyvine kirjojen tekemiseen - lupaan ostaa ja lukea niitä!
Kahden kapinallisen kimppa!
Hienoa että kaksi vastarannan-kiiskiä ovat löytäneet toisensa, todellisen prinsessa-sadun tilaisuus on aistittavissa.Hyvästä henkisestä lähtökohdasta ja oikeasta taloudellisesta tilanteesta on kiitettävä myös menneitä polvia.
"Hienoa että kaksi vastarannan-kiiskiä ovat löytäneet toisensa, todellisen prinsessa-sadun tilaisuus on aistittavissa."
Mervi ja Matti Nykänen.
Kyllä oli hieno uutinen, onneksi olkkoon ja Sofi Oksanen on hyvä!! Oikein hieno uutinen, kyllä lämmitti mieltä. Ja hauskaa, että sie Niklas Herlin olit tännekki kirjottanu siittä. Niin ne ajat muuttuu, kaikesta huolimatta.
Kuulun siihen suureen joukkoon, joka Puhdistuksen on lukenut, sain kirjan siskolta lahjaksi. Luen jatkossakin Oksasen kirjoja ja odotan innolla uutta.
Suorapuheisia ihmisiä vierastetaan täällä "suu suppuun" ja "vaikeneminen on kultaa" -ihmisten maassa. Puhumalla poistettavissa olevat ihmisten sisäiset patoutumat purkautuvat sitten hallisemattomasti väkivaltaisina tekoina, kun nyrkit puhuvat (iltapäivälehdet laskevat päivittäin syntyneet ruumiit, joista kirjanpito lööpeissä).
Itse rakastan totuudentorvia ja hytkyn ilosta ja mielihyvästä aina kun joku uskaltaa käyttää ihmisen sisällä ja ympärillä vallitsevista asioista oikeita sanoja ja kertoa niistä niinkuin he itse ne näkevät ja kokevat.
Enkä yhtään ihmettele, että ranskalaiset Oksasesta pitävät.
Uskon, että Oksanen ja Herlin ovat tehneet hyvät kaupat.
Onnea ja menestystä!
Hyvä kirja?
Onko hyvä kirja vain sellainen joka myy paljon?
Suomettuneessa Suomessamme olisi tarvetta myös kustantamolle, joka uskaltaisi julkaista sellaisiakin kirjoja joita ei suomettuneisuuden vuoksi yleensä julkaista. Kekkosdiktatuurin aikaan Kauko Kare kustansi pienkustantamossaan Alea-kirja toisinajattelijoiden kirjoja (jotka tietenkin vaiettiin mediassa kuoliaaksi).
Sellaisia kirjoja pitäisi edelleen kustantaa.
Miksi kirja ei saa menestyä kaupallisesti vaan siitä tulee tällöin automaattisesti huono?
Kauko Kareita ja muita kaltasiaan sen kummemmin väheksymättä; jotkut painottavat lukemisessaan informaatioarvoa, toiset kielellistä kauneutta. Omasta mielestäni Puhdistuksessa oli molempia. Aidan takaa on mukava huudella...
Toki kirja saa MYÖS menestyä kaupallisesti - ei minulla suinkaan ole mitään sitä (eikä Sofia) vastaan.
On suurenmoisia kirjoja, jotka ovat menestyneet kaupallisesti, mutta on myös hyviä kirjoja, joita on myyty vain hyvin pieni määrä (esimerkiksi siitä syystä, että media on vaiennut ne kuoliaaksi).
Suomettuneessa Suomessa on jätetty julkaisematta suuri joukko sellaisia hyviä kirjoja, jotka on julkaistu imperialistisen roistovaltio Venäjän miehityksestä vapautuneessa Virossa viroksi. Minä olen erittäin onnellisessa asemassa kun olen saanut lukea niitä kirjoja viroksi - suomeksi niitä ei valitettavasti ole saatavilla.
JOS minä olisin rikas (en ole, kun se ei ole ollut tavoitteenani), niin minä julkaisisin sitä kirjallisuutta, joka on suomettuneisuuden vuoksi jätetty julkaisematta suomeksi.
Venäläiset harrastavat kirjoittajien surmaamista. Kuinka monta hyvää
kirjoitusta onkaan menetetty. Valheenpesä toimii haluten tulla tänne.
Paljon taitaa sinullakin Juha olla sellaista tietoa, mitä ei ole missään kerrottu ja julkaistu (mm. sukellusvenekohellukset, ylilennot/rajaloukkaukset, salaiset yhteislentoharjoitukset Lapissa jne.)
Sama mieltymys meillä on monilla, lukeminen..., mutta mielummin otan viinaa kun luen oksasta.
Pidin 1980-luvulla Helsingissä kolmea antikvaaria. Yksi niistä oli keskittynyt myös filateliaan, numismatiikkaan ja kunniamerkkeihin. Kaksi oli puhdasta kirjaliikettä, joissa aloitin keräilykirjojen huutokauppatoiminnan. Pidin 44 kappaletta kirjallisia huutokauppoja, joissa käsittelin asiakkaille arviolta yli kymmenentuhatta vaikeasti löydettävää kirjaa.
Noilla tiedoilla uskalsin kustantaa ensimmäisen yksityisen keräilykirjojen hintaoppaan, joka olisi apuna keräilijöille hinnoittelussa ja painosten/painosasujen erottelussa. Myöhemmin kirjoitin kaksi romaania.
Olin kolme vuotta pienen kustantamon toimittaja. Toimme markkinoille 8 taidekirjaa, tukun muisteluksia, satukirjoja ja dekkareita.
Tuolla kokemuksellani uskallan väittää, että Oksanen menestyy. Hän lähestyy sitä keski-ikää, jota edustavat naiset, jotka ostavat 75% kaikista uutuuskirjoistamme. Tämän on tutkinut kirjakauppa ja kustantamot tarkkaan.
Tänä päivänä keski-ikäinen nainen kirjoittaa sille keski-ikäiselle naiselle, joka tekee ostopäätöksen. Tuo nainen ostaa sille miehelleenkin sen oman mieltymyksen mukaan Tervoa, Mäkeä, Vuorista ja Hotakaista. Itselleen he ostavat Oksasta, Hirvisaarta, Utriota ja Lehtolaista.
Tästä syystä kokeileva kirjallisuus ei myy, ei menesty, ei tuota tai saavuta edes näkyvyyttä. Luin luultavasti 500 käsikirjoitusta, joista olisin hionnan ja ohjaavan opastuksen jälkeen halunnut kustantaa. Totuus tuli kuitenkin aina esille siinä, kun tekijän kanssa pohdimme markkinoita. Kaksi hylkäämääni käsikirjoitusta olen nähnyt markkinoilla toisten kustantamana. Tiedän sen siitä, että käny viikottain katsomassa Kirjatori oy penkomislaatikot. Siellä paljastuu koko surkeus, kun 26 euron uutuuskirja on siellä vuoden kuluttua a'6 euroa kappale.
Hyvä Niklas ja Sofi!
Näin sitä pitää toimiakin.
Antaa Hesarin laittaa WSOY myyntikuntoon.
Sitten voisi Hesari laskeutua norsunluutornistaan alas
ihmisten pariin ja alkaa tekemään laadukkaampia lehtiä.
Nykyinen Hesari on kuin demarien mainoslehdykkä.
Onneksi Sofi on asettanut itselleen riman korkealle kirjoittamalla Puhdistuksen. On jo aikakin saada suomeen taas hyvä kirjailija.
Luin jostain, että Oksasen aikoi perustaa oman kustantamonsa. Onneksi hän tuli leiriisi. Tulin iloiselle mielle kuullessani asiasta.
Myös Mika Waltari oli kosmopoliitti, joka vastusti venäläisten petosta
meitä muita kohtaan. Putin on hirviö, jonka silmäkuopista katsoo satan.
Waltari oli tuuliviiri. Kirjoitti paljon ala-arvoista roskaa viikkolehtiin, kioskijulkaisuihin ja höpöpokkareihin.
Milloin silmät palaen suomensi Horst Wesselin, milloin ihannoi lahtarien murhapartioita ja milloin kirjoitti mitä Wilkuna käski. Mies roikkui tulenkantajissa ja taas suojeluskunnan narussa. Pyrkimyksensä oli aina hyötyä kaikesta mikä liikkui vallassa ja rahassa.
Oli kapsäkki valmiina 1944 pakenemaan Ruotsiin, kun pelkäsi salanimillä kirjoittamaansa bolsujen vastaista sontaansa.
Waltarista tuli silmissäni vasta kirjailija Sinuhen jälkeen ja muun historiallisen tavaransa mukana.
Waltari joutui kirjoittamaan paljon ns. hömpää leipänsä eteen, elättääkseen perheensä. Näin olen ymmärtänyt.
Onneksi hän sitä kirjoitti, kumminkin. Vaikka siihen ehkä kului häneltä turhaa aikaa.
Sinuhe, ja nämä karvajalat ovat tietysti upeita kirjoja, mutta mie ainaki tykkään Kulkuri valssistakin. Ja eikös Kieku ja Kaikukin ollut Waltarin kirjoittama. Tästä en ole kyllä varma. Paljon iloa ne ovat tuottaneet aikalaisilleen kumminkin. Ehkä se "populaarikulttuuri", vai onko se oikea sana...no sama se, mutta kumminkin kansanomainen kulttuuri on koskettanut useampia sydämiä kuin korkeakulttuuri. Samalla se on vaikuttanut suomalaiseen mieleen ja kieleen varsin paljon. Ei se hömppäkään ole ollut turhaa työtä Waltarilta, vaikka itse hän ei ehkä kaikkea tekemäänsä ole aikoinaan arvostanutkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=nz3D42GAwbU
Waltarin suomalaisessa "hömppäosastossakin" on sama inhimillisyys ja ihmisyys nähtävissä kuin hänen kansainvälisissä teoksissaankin.
Kumpaakohan sitten Komisario Palmut ovat, kai nekin ovat sitä kevyempää tarinointia.
Isäni, joka oli käynyt 3 vuotta kiertokoulua ja vähän hitaanpuoleinen lukumies, lukenut vain Tuntemattoman aiemmin. Hänkin sanoi, että se Palmu oli hyä kirja, kun uskalsin kerran ostaa hänelle sellaisen joululahjaksi.
Kannattaa muistaa, että ennen verkkoaikaakin sisältötuotettiin sekulia. Waltari tuotti kaikenlaisia sisältöjä ennen Sinuhea.
Pitäisikö Suomessa nykykirjailijoiden olla yhtä liikkuvaisia kuin Waltarin?
Tuo sotapropagandakirjailijoiden kaarti on mielenkiintoinen. Heidän pahimpia revityksiään voisi repostella koko kuvan saamiseksi.
Onnittelut Niklas Herlinille. Edistyksellistä kulttuurityötä, suorastaan kulttuuriteko.
Kommentti "kirjautumaton (14:23): Torveili Waltari nuorena, niin. Kukapa siltä vaivalta säästyisi. Ja kirjoitti viihdettä pysyäkseen hengissä - Kuinka moni suomalainen on pystynyt elättämään itsensä kirjoilla? Mutta vanhempana hän oli kirjailijana omaa luokkaansa. Tuleeko koskaan toista yhtä hyvää tähän maahan?
Linna oli yhden aiheen kirjailija.
Onneksi olkoon! Hieno kirjailija Teoksen tiimiin. Uskon, että myös taloudellisesti hyvä diili!
Menisikö Sofi Oksanen kirjailijamielikuvana pilalle, jos hän ryhtyisi bloggaamaan arkiymmärryksen ylittäneen Akuliina Saarikosken tilalla? Sofi Oksanen on kyllä riittävän originelli ärsyttämään kohtuullisesti, joten jännite lukijoiden ja sisältötuottajan välillä säilyisi.
Lukekaapa Panu Rajalan kirjoittama Mika Waltarin elämäkerta, niin selviää, miksi Waltari kirjoitti niin paljon ja monenlaista. Hänenhän piti elättää perheessä, siis vaimo, tytär, anoppi, kaksi palvelijaa sekä vielä viinaan menevä velipoikansa. Lisäksi Waltari oli varma, ettei eläisi kovinkaan vanhaksi, joten valmista piti saada äkkiä.
Moni on keskustelujonossa kertoo, ettei ole lukenut Sofi Oksasta. Mielenkiintoista, että se asia pitää erikseen mainita. Suomessahan ilmestyy satoja kaunokirjallisia nimikkeitä vuosittain, joten olisi kaiketi asiallista luetella myös kaikki ne muut kirjailijat, joita ei ole vuonna lukenut...
Mielenkiintoista, Waltarista ja Oksasesta keskustellaan, rinnastetaan. Nämä kaksi kirjailijanimeä olivat kovasti esillä myös silloin, kun Puhdistus voitti Finlandia-palkinnon ja "ns. ei-kirjalliset syyt" estivät Waltarin elämäkerran pääsyn tietofinlandian ehdokkaaksi.
Luin taas kerran Waltarin Sinuhen. Takakansitekstissä mainitaan, että kirja on käännetty 29 kielelle. Teksti sanoo myös, että Sinuhe on Suomen kansainvälisesti menestynein kirja. Jos Puhdistus on myyty jo nyt 31 kielialueelle, on kyseessä historiaa suomalaisen kirjallisuuden alueella. Pelkästään tämä tekee Sofi Oksasesta merkittävän.
On Arto Paasilinnan teoksiakin kaannetty 50 kielelle. Aika poika hankin, vaikka ei niin originelli kuin Sofii. Pikemminkin sellainen suomijuntti, mita Sohvi varmaan halveksii.
Joku tituleerasi täällä Niklas Herliniä 'Kultasormeksi'... huh huh, eiköhän kyseessä ole kuitenkin 'kultalusikka suussa syntynyt poika', joka tuhlaa isänsä luoman imperiumin hänelle tuottavaa massiivista osinkotuloa kaikenlaiseen enemmän tai vähemmän hömppään. Ja varmemmaksi vakuudeksi kulkee nahkatakissa ja buutseissa, kun kapina inhaa isää kohtaan ei ole vieläkään laantunut.
Tämä Uusi Suomikaan ei ole enempää eikä vähempää kuin Niko-pojan hiekkalaatikko, joka antaa hänelle platformin lausua aiheesta kuin aiheesta. Toimittajana Niklas on enintään hyvää HSn kesätyöntekijän tasoa.
Kaikkea hyvää mutta pidetään nyt kuitenkin faktat kohdallaan.
Härskiä sen sijaan on että EU tukiaisilla siirretään suomalaisia työpaikkoja puolaan.
Juttu alkaa 15 min. kodalla.
http://areena.yle.fi/video/1263555
helppo sitä on noilla tukiaisilla olla kirjallisuuden mesenaatti.
No siinä oli oikein kouluesimerkki yhteiskunnan yläluokkaa kohtaan tunnetusta katkeruudesta! Tuollainen oli ideologinen asetelma joskus 1970-luvulla, joten nuorempien lukijoiden puolesta kiitos historiankurssista (lyhyt oppimäärä).
Niklas Herlin on toisaalta kirjoituksissaan asettanut riman muutaman kerran niin alas, että läskistä paksut kommunistit eivät mahdu sen ali. Toisaalta se on joskus ollut niin korkealla, että jäykkäruotoisimmat punikit eivät ole kyenneet edes niskaansa taivuttamaan, jotta olisivat nähneet.
Olennaista ei ole, että Nikolla olisi US hiekkalaatikkona. Voisihan ehta kapitalisti kertoa ajatuksistaan vaikka Hesarin etusivun ilmoituksilla kerran kuussa, eikä kitkerä rahvas mahtaisi mitään. Olennaista on, että tässä US-laatikossa saavat ei ainoastaan leikkiä, vaan jopa käydä tarpeillaan ihan kaikki. Suurpääoma on siis omalla kustannuksellaan avannut areenan, jossa kuka tahansa saa jopa nimeään mainitsematta käydä vaikka keskellä yötä omilla päästöillään. Tätä pidän suorastaan radikaalin aseistariisuvana, enkä oikein vieläkään usko sitä todeksi. Voisiko Herlinin hiekkalaatikossa olla koira haudattuna?
Ja jos rehellinen vaatemaku on nahkarotsi ja buutsit, olisivat pikkutakki ja trendikengät silkkaa turhamaisuutta.
" Ja varmemmaksi vakuudeksi kulkee nahkatakissa ja buutseissa, kun kapina inhaa isää kohtaan ei ole vieläkään laantunut."
Nahkatakista en niinkään osaa sanoa mitään, mutta ei ainakaan bootseissa tarvitse olla mitään sen kummempaa kuin se että ne ovat mukavat jalassa ja niillä on hyvä kulkea. Herlinhän on voinut tottua bootseihin lännen mailla missä ne ovat aina olleet suosittuja miesten jalkineita(eikä siis pelkästään lännenkuvissa).
Tosin on jenkeissäkin omat snobinsa jotka katsovat vähän kieroon esim. sellaista jos muutoin mittapukuun sonnustautuneella miehellä on bootsit jalassa, mikä sekään ei ole jenkeissä ihan harvinainen asuyhdistelmä.
Tässä kun muuttoakin olen tekemässä niin kokeilin säilyttämääni jenkkiaikojeni ykkösoutfittiä, täyspitkää mustaa nahkatakkia(70-luvun alusta Kestilä Finland logolla 'This garment is made in Dialuxe English produced nappa from finest Indian skins')ja Durango-brandin bootseja. Tämä asu sopisi minulle edelleen ihan hyvin jos vaan saisin vedettyä nämä bootsit jalkaani, mikä ei kyllä valitettavasti onnistu kun jalkani ovat vanhemmiten levinneet ja alkaneet vaatia 2 numeroa isompia kenkiä. Saisi kai näitä bootseja leveämmälläkin lestillä jostain tilattua.
Saisin tällaisessa asussa taatusti ainakin huomiota osakseni jos nyt lähtisin niin vaikkapa kauppoja tekemään lähinaapurimme pääkaupunkiin. Mutta minun nahkatakkini onkin siis täyspitkä ja siihen sitten nuo durango bootsit.
En minä kyllä näillä asuillani faijaani tai vanhempiani tai yleensäkään vallitsevaa kulttuuria vastaan ole koskaan kapinoinut. Oma faijani kuoli jo ollesani 12 vuotias, ja uskaltaisin sanoa että hän oli minulle vielä ihan toiseen mittaan hirviö.
Kai senkin ymmärrät että itse asiassa juuri pukeutuminen on lähes aina tulkittavissa enemmän tavalla tai toisella vallitsevaan kulttuuriin mukautumiseksi ja sopeutumiseksi kuin mitä sitä vastaan kapoinoimiseksi.
Olen ihmetellyt sitä, että Oksanen itse ei ole tullut julkisuuteen.
Hän on loistava kirjailija, mutta tämä pyöritys hänen ympärillään saattaa olla vahingoksi.
Minä puolestani epäilen tämän kuvion mallia.Diiva oikkuilee ja kustantaja korjaa potin.
Mutta tosiasiassa Todellinen osaaja on mitä ilmeisimmin kustannustoimittaja, johon monet luottavat.
Herlinin huumorihammas kaipaa puhdistusta. " muija"
Osa näyttelijöistä on vikuroivia diivoja:"Ettekö te tunne, kuka minä oikein olen?"
Samalla tavalla kuin musiikki on nykyään kuvattava videoiksi, jotta se kävisi huomio- ja elämystaloudessa kaupaksi, on välttämätöntä se, että kirja ei riitä, vaan tarvitaan kirjailija ja hänen bloginsa.
En usko, että Sofi Oksanen jaksaisi ottaa taakakseen vielä yhteydenpidon lukijoihin, joista ei tule lisärojaltia. Kyse on hieman samasta asiasta kuin siitä, miksi Timo Soinin blogiin ei saa kirjoittaa.
Huomiotalouden olennainen tekijä on mielikuvan tuottaminen halvalla tai ainakin kustannustehokkaasti.
Niklas Herlin tekee, omalla kustannuksellaan, suomalaista kulttuurityötä. US-perinteen jatkaminen on ansio. Tässä kirjankustannus-tilanteessa, jossa perinteiset yhtiöt ovat menettäneet otteensa kirjankustantamisen "aatteesta", Herlin näyttää hieman mallia muille. Ja jopa maksaa tästä.
Sofi ja Niklas toimivat tekevät "hienoja eettisiä valintoja" koska heillä on nyt siihen jo varaa, Niklaksella ollut jo kauan. Miksi Sofi ei tehnyt eettistä valintaansa jo pari vuotta sitten. Minä olen kauan tuuminut, ett saatuani esim. lotossa tarpeeksi suuren potin, hankin ensi töikseni itselleni jostakin hyvän etiikan.
Kustannusala on tänään ongelmallista. Pieniä tulee ja menee ja isot ovat kolmen luutuneen suurin hyöty pienin kustannuksin omistajasuvun (Erkko, Bonniers ja Reenpää) halussa. Kirjallisina johtajina, jopa kustannustoimittajina niissä on enemmän kitukasvuisia maisteriämmiä, joilta saa yhtä vastausta.
Missi, julkishuora ja striptari saavat "esikoisensa" läpi kunhan vain muistavat sanoa, jossakin, "et multa tulee kirja joulukx... en mää oo sitä vielä aloittanu ... enkä tiiä siitä mitää, mut se tulee... wsoy on luvannu"
Tunnetun kirjailijan ei kohta kannata allekirjoittaa mitään 17,5% kustannussopimusta. Sellainen tekee kirjan itse. Maksaa muutaman satasen ammattilaiselle painopinnanvalmistajalle. Digipainossa tekee 500 kirjan eriä markkinoiden itse sen Kirjavälitykseen ja Kirjastopalvelun.
Kirjailijan status on niin hyvä, että yksi jos toinen haluaisi olla kirjailija ja tuottaa kirjallisen teoksen, kirjan. Teknisesti tämä nykyisin onnistuu helposti, eikä siihen suuria kustantajia tarvita. Mutta miten tällainen kirja markkinoidaan yleisölle ja onko lukeva yleisö koko kirjasta edes kiinnostunut, siinäpä pulma. Suurilla kustantajilla on suuri markkinointikoneisto, jonka avulla myös kirjan myyntiä siivitetään. Sofi Oksasella oli Suomessa (ja Euroopassakin)suuri Sanoma-Wsoy -markkinointikoneisto, jonka avulla - muiden keinojen lisäksi - hänen teoksiaan on tehty tunnetuksi lukevalle yleisölle, jotta lukeva yleisö on ymmärtänyt ostaa hänen kirjojaan.
Pikkuriikkisenä WSOY (=Sanoman) osakkaana häpeän yhtiö johdon ammattitaidottomuutta ja yhteistyökyvyttömyyttä.
Katkeruutta tuntien toivotan TEOS Oy:lle onnea hyödyntäessään kilpailijansa
typeryyttä.
Itsekin rakastin kirjoja nuorena. Luin kaikki kirjat mitä käsiini sain. Sissiluutnantti ja Tuntematon sotilas, sekä tietysti kaikki Waltarin kirjat tuli luettua jo ennen 10:tä ikävuotta. Mutta sitten, kun opiskelin työn ohessa noin 30-vuotiaana, niin tapahtui sellainen asia, että en ole sen jälkeen jaksanut kirjoja lukea. Ikävä todeta, mutta niin on. Joskus tulee selailtua vain jotain ohjelmistokehitykseen liittyyvää. Ikävä sanoa, mutta iltakoulu tappoi minun lukuharrastukseni.
" Nythän ei tarvitse muuta kuin saada Sofi kirjoittamaan uusi huippukirja. Mutta kyllä se siltä muijalta onnistuu"
MUIJA ? Sofiko ? Sofi on kaukana sterotyypistä, jota voisi kutsua "muija". Oliko "muijittelu" vitsi ? Surkeaa huumoria. Kas kun et kutsunut Sofia "talonmiehen Senjaksi" tms.
Olen lukenut Oksasen kirjat. Hän kirjoittaa Suomestakin sellaista, joka on pysynyt piilossa. Avaa toivottavasti monenkin silmiä. Katkera suhteemme Neuvostoliittoon tulee realistisesti esille myös hänen kauttaan ja näkyy näissäkin kommenteissa.
Neuvostoliitto muutti Suomea rajusti ja siihen olemme havahtumassa vasta nyt. Kenties luemme Oksasen paljastuksen myös maahanmuuton muuttamasta Suomesta jossain tulevaisuudessa.
Toivotan menestystä Teille molemmille S ja N.
Sydämelliset onnittelut kaikille osapuolille! Vaikka et Niko olekaan omasta elämästäsi kirjaa vielä kirjoittanut, jonkun elämä voi olla täynnä aiheita myrskyromaanin sisällöksi. Sofi sanoo paljon enemmän kuin osa totuutta, loputkin pitäisi sanoa...Jonkun.
Käsittäkseni olen 98. kommentoija. En tiedä jaksatko lukea kaikki kommentit, mutta tässä omani.
Sofi Oksanen on jotain sellaista jota me suomalaiset emme vielä ymmärrä.
Kuinka moni suomalainen pilkkasikaan Sofia hänen kannaotoistaan.
On hienoa kun meillä on vielä "talvisodan hengessä" henkilöitä jotka uskaltavat tunnustaa väriä ja ilmoittaa tuntemuksensa.
Uskonkin ja toivon että Sofi Oksanen on seuraavien vuosien Nobel palkittu kirjailija.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 100 kommenttia