*

Niklas Herlin

Rahaa on. Onko tekijöitä?

(Tämä teksti on alun perin kirjoitettu Nordea-pankin Private Banking -lehteen. Kun sieltä pyysivät tekstiä tästä aiheesta, en voinut kieltäytyä. Mutta taisin olla oikeilla jäljillä, viime päivien keskustelun perusteella, joten julkaistaan se nyt täälläkin).

Hyväntekeväisyys, lahjoittaminen, avustaminen on ihan helppoa. Sen kun antaa rahaa. Jo keskiaikainen kristillinen kirkko tajusi anekaupan merkityksen. Ihmisille luvattiin taivasosuuksia rahaa vastaan. Ikään kuin taivasosuuden voisi maallinen myydä.

Ikävä kyllä, emme ole paljon edenneet keskiajasta. Ihmiset ostavat itselleen edelleen hyvää omaa tuntoa lahjoittamalla rahaa. Mutta ei raha ole mitään, ellei sille ole käyttöä.

Tekeminen on tärkeätä. Yritän nyt saarnata siitä hieman.

1980- ja 90-luvuilla olin Kauppalehden toimittajana paljon tekemisissä Kemiran viestintäjohtajan Botho ”Botski” Simolinin kanssa. Ihme hörhö pörssiyhtiön mieheksi. Mutta en ikinä unohda sitä, kun Botski intoili tuloillaan olevista eläkevuosista. Hän halusi omistautua kokonaan rakkaille harrastuksilleen: nuorten tekemien rikosten sovitteluun ja saapaspartioon, joka autteli sammuneita nuoria ulkotiloista lämpimään, etteivät nämä esimerkiksi kuolisi.

Joku vuosi Botskin eläkkeelle jäämisen jälkeen luin hänen kuolinilmoituksensa Hesarista. Mitäpä noista, sinänsä. Toimittajana tapasin tuhansia ihmisiä, ja jokainen kuolee joskus. Mutta kun muistin, että äijä halusi tehdä vapaaehtoistyötä, kuolinilmoitus harmitti – yksi tekijä vähemmän.

Kysymys ei ole rahasta, vaan siitä, että rahalle on käyttöä. Ja että sitä rahaa käyttävät järkevät ihmiset. Kehitysvammaisen tyttäreni kautta olen saanut tutustua kehitysvammaisten asumisoloihin Helsingissä. Asumisolot ovat parantuneet ja kehittyneet, mutta siihen ei auta pelkästään raha – tarvitaan niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat parantaa kehareiden asuinoloja. Niin kuin Botski halusi auttaa väärään suuntaan kaatuvia nuoria.

Olen viime ja tämän vuoden aikana lahjoittanut, sanoisinko, huomattavia summia hyväntekeväisyyteen. Summia en viitsi kertoa, koska joku pitää niitä sairaan suurina ja toisaalta valtava määrä ihmisiä valittaa siitä, että minun jättimäisestä pussistani tuo on vain pieni roponen. Enkä tässä kateellisten paskojen ja ankeiden rahan mankujien maassa normaalisti viitsi mainita kohdetta sen enempää kuin summaakaan.

Mutta menköön esimerkkinä ja vapaaehtoistyöntekijä-viestintäjohtaja Botskin muistolle. Viime vuoden puolella lahjoitin kohtuullisen summan Aseman Lapset ry:lle. Kuulin, että yhdistys oli menettänyt yhden tukijan. Yhdistyksen Walkers-kahvila, nuorille suunnattu tila, oli tuttu konsepti.

Soitin yhdistykseen ja kyselin, mihin rahaa tarvitaan. Ykkösenä listalla oli liikkuva nuorisokahvila, bussi, joka voisi liikkua siellä missä tarvetta on ja viedä asiaa eteenpäin. Jokainen voi etsiä netistä Aseman Lapset ry:n sivut ja miettiä toiminnan merkitystä. Ainakin yhdistys toimii, nuorten parhaaksi.

Hyväntekeväisyydessä liikkuu paljon huijareita. Siksi menin niin pitkälle, että soitin Aseman Lapset ry:n tilintarkastajalle. Puhtaat paperit tuli sieltäkin. Vaikkei minulla ollut mitään syytä epäillä yhdistystä varastamisesta.

Lahjoitukseni viime ja tänä vuonna ovat puhtaasti ja kauniisti liittyneet nuorten syrjäytymiseen. En tiedä miksi. Ainakin yksi syy on se, että viitisen vuotta sitten nykyinen tasavallan presidentti saarnasi minulle aiheesta pitkään ja tosissaan – olimme tekemässä kustannussopimusta ja Sauli Niinistö sai saarnaamisvimman, joka kolahti kirjoittajan.

Yksi syy Aseman Lapset ry:n tukemiseen on varmasti se, että olen ajatellut vuosia lasteni kohtaloa. He ovat nyt aikuisiässä. Mutta kyllähän kaikki vanhemmat käyttävät aikaa, jopa vuosia, miettiäkseen nuorten asiaa.

No olihan tuossa saarnaa yhden miehen mitalle. Mutta edelleen: jokainen voi auttaa ahdistuneita ja syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Rahaakin tarvitaan, mutta rakkautta tarvitaan enemmän. Auttamisen voi aloittaa omista lapsistaan ja laajentaa sen lähipiiriin, ystäviin, sukulaisiin. Voi tehdä niin kuin Botski ja muut vapaaehtoiset: ottaa tästä elämäntehtävän. Mitään en kunnioita enempää kuin näitä aidosti vapaaehtoisia ihmisiä, jotka lässyttämisen sijaan tekevät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

23Suosittele

23 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Olli Kankaanpää

Kyllä ja jotkut tekevät sitä jopa työkseen. Ala on vaikea.

Käyttäjän Hermiitti kuva
Kimmo Hoikkala

Mielestäni hyvä kirjoitus.

Kuitenkin täytyy sanoa seuraavaa: Yhteiskuntavastuun vähetessä on oletettavaa, että kerjääjiä ilmaantuu yhä enemmän. Toisin sanoen veroja kannattanee maksaa jatkossakin.

Kuka lahjoittaa meikän mielestä eniten toisille yhteiseen hyvään? Eräällä lailla tietenkin vapaaehtoistyöntekijät, mutta myös RAY:n kolikkopeleihin todella massiivisia summia suhteellisesti lyövät peliriippuvaiset.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

RAY on todella tärkeä. Kun vain käyttäytyisivät varovasti nyt. Heillekin voi tulla stoppi, jos liikaa potkivat tutkainta vastaan.

Yksi isorikas ystäväni huomautti lastensairaalaprojektista, jota Suomeen on järkätty näin: "Liian tärkeä asia jätettäväksi yksityisille". Tottapa tuokin.

Olli Kankaanpää

Lastensuojelu, lasten sairaalat ja Suomen puolustusvoimat on yksityistettävä. Muuten raha ei kierrä ja verot jäävät pienemmiksi.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Tulee kuunneltua hartauksia radiosta ym. Kuinka usein siellä rukoillaankaan köyhien puolesta että he saisivat voimia selvitä.

Kukaan ei rukoile rikkaiden puolesta että he hellittäisivät kukkaron naruja.

Sama on muuten työttömien suhteen, heille rukoillaan töitä. Työnantajia ei rukoilla järjestämään työpaikkoja.

Merja Heikka

Tosihan se on: "lässyttämisen sijaa tekevät". Itsekukanenkin voisi tietysti laajentaa tuota lähimmäispiiriään, vaikka olennaisinta on se, että on edes lähimmilleen ihminen.

Anekauppa ei kuulemma ollutkaan kirkolle se tuottavin bisnes: se oli inkivisitio. Poikani kertoi. Jos laitettiin vetten päälle kävelemään vääräuskoisuudesta tarpeeksi suuri manttaalin perijä, niin siinä ei vilahtanut kirstuun pelkästään rahaa, vaan linnoja, maita ja roppakaupalla orjia. Yksi Herlinin pääkin olis ollu tuottava inkvisiittoreille aikoinhaan.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Inkvisitio ei tainnut toimia Suomessa. Luterilaisen kirkon synty uskonpuhdistuksen aikoihin lopetti myös anekaupan. Suomessa oli mielestäni vaivaisukkoja kirkon ovien pielessä, mihin sai ropoja työntää. http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaivaisukko

eve avolin

Itselläni on mennyt maku hyväntekeväisyyteen lähinnä lähipiirissä, kiittämättömyys on maailman palkka. Jollekin järjestölle lahjoittaminen on helpompaa.

Tuli tuosta anekaupasta mieleeni vuoden takainen tutkimus. "Paitsi moraalikäsityksiin, uskonnollisella aktiivisuudella on selvä yhteys myös hyväntekeväisyyteen. Kun suomalaiset lahjoittavat keskimäärin 91 euroa vuodessa hyväntekeväisyyteen, uskonnollisiin tilaisuuksiin vähintään viikoittain osallistuvat lahjoittavat 714 euroa." http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2011/2011-09-01...

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen

eikös hyväntekeväisyydessä avunsaajan kiitollisuudenosoitukset pitäis olla vähän niinkuin sivuseikka? parempi että apu toimii ja mahdollisten välikäsien paperit on puhtaat.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Itse asiassa, juuri näin. Kiitosten takia ei noihin hommiin kannata ryhtyä. Mutta asioita pitää pitää esillä, ja TP Niinistö on varmasti oikeilla jäljillä tässä asiasa.

eve avolin

Jos nyt ei kiitollisuutta osattaisi vaikka vain kiitoksen muodossa ilmaista, niin olisihan se kiva, että osattaisiin edes käyttäytyä asiallisesti, jos vain hyvää on kyseiselle ihmiselle tehnyt.

Olen vastaavaa tapausta seurannut myös sivusta. Jokin meissä ihmisissä on, kun sitä apua tarjoaa joku sukulainen, sen vastaanottaminen on sittenkin liian nöyryyttävää.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Eve, useimmat ihmiset eivät anna koskaan anteeksi sitä, että heitä on autettu.

eve avolin

Niin, ja sattuu sitä paremmissakin piireissä. Tietystä syystä(?) tätä juttua ei löydy enää netistä suomeksi. http://www.aftonbladet.se/nyheter/article14976888.ab

Pekka Pylkkönen

Ja toisaalta uskovaiset ovat esimerkiksi yhdysvalloissa rankasti yliedustettuja vankiloissa. Esimerkiksi ateisteja pitäisi olla demografian perusteella 10% vangeista, mutta onkin vain 0,2%.

Onko kuitenkin niin, että suomalaisiin kristityihinkin on iskostettu anekaupan ideologia niin voimakkaasti, että he kuvittelevat saavansa kuolemanjälkeisen elämän? Tarvitseeko Jahve käteistä? Aina.

eve avolin

Voi olla, että olet arvioinut USA:n uskovaiset alakanttiin ja ateistit yläkanttiin. Jos 41 prosenttia amerikkalaisista on niin ääriuskovaisia, että uskoo Jeesuksen palaavan takaisin muutaman vuosikymmenen kuluessa, voisi ajatella, että suurempi osa amerikkalaisista on uskovaisia kuin esim. tapakristittyjä. (HS 24.6.2010)

Uskon myös, että ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä ja koulutetumpia kuin muu väestö, koska muuten he eivät lähestyisi järjen päätelmät edellä eksistentialistisia kysymyksiä. Näin ollen heidän syrjäytymisriskinsä ja riski joutua vankilaankin on pienempi. Toisaalta taas tämän tutkimuksen perusteella ateisteja olisi maailmanlaajuisesti vain 2 prosenttia. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011011112986133_...

Mitä tulee "uskonnollisiin tilaisuuksiin vähintään viikoittain osallistuvien" suureen lahjoitussummaan, eivät he pääsääntöisesti luterilaisessa kirkossa käy, vaan osallistuvat sellaisten yhteisöjen tilaisuuksiin, joiden toiminta, katutyö, lähetystyö ja kehitysyhteistyö, on kokonaan kiinni yksityisistä lahjoitusvaroista.

Suomessa uskovaisilla on vielä köyhyyden ihanne, toisin kuin Amerikassa. Joten suomalaiset ovat aika tarkkoja siinä, että annettu raha menee kohteeseensa, eikä esim. seurakunnan johtajien leveään elämään.

eve avolin

Tässä kiteytyy koko amerikkalaisuus: Elviksen Raamattu myytiin korkeaan hintaan. http://eveavolin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/11...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

P.P.> Ja toisaalta uskovaiset ovat esimerkiksi yhdysvalloissa rankasti yliedustettuja vankiloissa.....

ooooooooo

Mahtaako olla? Tai sitten he uskovat rikosten tekoon.

Käyttäjän harrivirtanen kuva
Harri Virtanen

"Summia en viitsi kertoa, koska joku pitää niitä sairaan suurina ja toisaalta valtava määrä ihmisiä valittaa siitä, että minun jättimäisestä pussistani tuo on vain pieni roponen. "

Mitä turhaan kainostelet? Olet yksi niistä harvoista ökymiljonääreistä, joita aidosti arvostan enkä tippaakaan kadehdi. Oli muuten hyvä kirjoitus, kiitos!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tänks vaan, mutta tämmöstä se on. Ja: rakasta lähimmäistäsi.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Usein sellaiset kuin kuvaamasi Botski ovat itse olleet "lähellä menoa" nuoruudessaan ja ymmärtävät vanhenpana kuinka pienikin sysäys oikeaan suuntaan voi muuttaa koko loppuelämän.
__________________

Kun aikoinaan tarvitsimme tiloja nuorille, sanoin päättäjille, että emme tarvitse mitään muuta kuin jonkun autiotalon ja sen korjaamiseen jonkin verran tarvikkeita; maalia ja sellaista.
Virkamies selvästi hieman ihmetteli tätä ja kerroin hänelle että suurempinyrkkiselle annetaan pensseli käteen ja muut savat auttaa. Kun homma on tehty, nössit miettivät kaksi kertaa ennenkuin uskaltavat töhriä sitä seinää, "jonka Arska maalasi".

Olen myös aikoinani suunnitellut nuorisolle yläsänkyä, jossa olisi ollut koivuinen käsittelemätön pöytä. Mukaan puuöljypurkki, ohjevideo jossa selostetaan pintakäsittelyä ja opetetaan kuinka koko homma kasataan.
Monessa tapauksessa olisi varmaan faijaa tai jotakin "Arskaa" tarvittu avuksi, mutta siinä nuori olisi oppinut, ettei tavaraa vaan "osteta kaupasta", vaan joku joutuu kaiken tekemään.
Ei nuori sitten viitsi kalusteisiin piirtää kun kaluste on osittain itse tehty faijan/Arskan kanssa tai ihan itse.

Parasta ehkäisytoimintaa on aina antaa nuorille mielekästä tekemistä ja hieman opastaa siinä sivussa ilman että se mielletään opettamiseksi.

Vielä: Opettaessani venäläisille vangeille EUn puustandardeja (oikeastaan pohjoismaalaisia) laiton/opetin kovimman tyypin laatutarkastajaksi. Laatu oli parempaa kuin mitä Suomessa tehdään. Tosin syykin oli aika selvä.

Itse odotan, että pääsisin erääseen kaarinalaiseen yhteisöön ilmaiseksi nuoriso- ja osittain maahanmuuttajakoulutustöihin, mutta se selviää vasta ensi viikolla. Asia on nyt siirretty neljännen virkamiehen pöydälle. Tekisin siis suunilleen samaa työtä kuin palkatut virkamiehet - ja sehän siinä vaikeata tuntuu olevankin. Tämä on kahdestoista yhdistys/kunta johon anon.

Henry

Käyttäjän uutisvahti kuva
Kari Ahlava

Peruspäivärahalla on paljon porukkaa, jotka olisivat halukkaita tekemään. No, mikä estää? Rahat eivät riitä edes bussilippuun.

Ja sitten on vielä sekin, että on niitä ammattilaisia, jotka tuntevat työpaikkansa uhatuksi, jos sinne tullaan ilmaiseksi tekemään. Jne.

Hyvä teksti kyllä, mutta ne joilla on aikaa, ei ole rahaa.
Ehkä ilmaisia bussilippuja pitäisi jakaa vapaaehtoisille.

Tosi on, eivät peruspäivärahat riitä mihinkään.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Näin se menee. Plus se, että peruspäivärahalla toimivan pitää olla työkkärin lupa toimia. Itse sain luvan muutaman vuoden kiellon jälkeen.

Käyttäjän SannaSalo kuva
Sanna Salo

Pakkoko sitä on bussiloida auttamaan? Siellä, missä on elämää, on avuntarvetta. Ei siihen tarvita järjestöä tai Batman-viittaa.

Kauhea juttu sinänsä, että kommentoidessani koko aihetta aloin heti pelätä jääväni kiinni hurskastelusta. Nämä jutut vaativat kieli keskellä suuta olemista, sillä se, että tulee kutsutuksi Jeesukseksi ei ole näinä päivinä varsinainen meriitti. Eikä tuo demonstratiiviseen hyvyyteen kyynistyminenkään kai ole mikään ihme ottaen huomioon sen, millaista "välittämistä" meille julkisesti näin vaalien alla tarjoillaan. Omalla kohdallani vilunväristyksiin riittää esim. SDP:n omahyväisten ja lässyttävien edesottamusten seuraaminen FB:ssä. Aiheuttavat vähän samantapaista iljetystä kuin omaa takapuoltaan nuolevan koiran katsominen, mutta pahempaa.

Käyttäjän marjattavehkaoja kuva
Marjatta Vehkaoja

Näihin pieniin, mutta välttämättömiin kuluihin vapaaehtoisjärjestöillä ja hoitoyksiköillä pitäisi olla pieni kassa. Eihän tuki/apu saa jäädä kiinni noin vähästä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Auttaa voi ilman busilippuakin. Kokeile joskus.

Käyttäjän uutisvahti kuva
Kari Ahlava

Minä en nyt puhunut itsestäni. Minä autankin ja lahjoitan, vaikkei tätäkään nyt pitäisi tänne tulla sanomaan.

Yritin vain auttaa sinun asiaasi ehdottamalla, että mobilisoitaisiin niitä, joilla olisi halua tehdä, mutta eivät kirjaimellisesti pääse minnekkään.

Voi jossain alueilla ollakin sellaista tekemistä, mihin voi osallistua ilman kulkuneuvoja. Mutta suurin osa on kuitenkin hajaantuneina paikkoihin, joista pitäisi jonnekkin päästä tekemään.

Kokeile joskus huviksesi mitä pystyt tekemään peruspäivärahalla. Siinä ihminen on kyllä niin juuttunut ja vailla mitään resursseja ulospääsyyn, ettei sitä kokematta oikein tahdo uskoa. Sitä täytyy katsoa varsin läheltä ja todeta kirjanpidolla ja Elon laskuopilla, ettei siitä jämähdyksestä mihinkään pääse.

Vaikka nämä ovatkin niitä, joita pitää auttaa, eikö se niin ollutkin, vai miten.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Joo. Muistan sellaisen tapahtuman, kun kurvasin autoni bensa-asemalle tankkaamaan tuolla jossakin Turku-Hämeenlinnan välissä. Joku nainen pyysi minulta rahaa, kun ei ole tankissa kuin hiukkasen bensaa ja perhe elätettävänä.

Nähtyäni ja kuultuani hän oli aidosti hädässä, joten annoin hänelle bensaa tankkiin ja hän halusi pankkitilinumeroni. Annoin hänelle numeroni ja en uskonut, että hän maksaisi sitä koskaan.

Viisi kuukautta myöhemmin nainen maksoi velkansa takaisin ja kiitti viestikentässä minua samarialaiseksi, joka sattui olemaan paikalla.

Yleensä en auta, mutta tämä oli aito tapahtuma ja annoin tiukkuudelleni myöten.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jos sinulla on aikaa, sitä voisi käyttää vaikka SPR:n kautta nuorten hyväksi. Uskoisin, että se bussilippukaan ei olisi ongelma. Yksi ystäväni yöpyy Uudenmaan SPR:n talossa vähintää kerran kuukaudessa auttamassa siellä yöpyviä nuoria. Autettavaa on paljon. Ei kyse auttamisessa ole aina rahasta.

Johan Lom

"Ihme hörhö pörssiyhtiön mieheksi."

Botski oli herrasmies, ei mikään hörhö. Tietysti hänen habituksensa pitkine kutrineen ja silloin tällöin pitämine poninhäntineen saattoi olla poikkeava siitä, mitä yleensä pidetään "normaalina" pörssiyhtiön edustajan habituksena (Kemiran tapauksessa se tarkoitti siihen aikaan ryppyotsaista insinööriä harmaassa ryppyisessä puvussaan), mutta saahan toki jokaisella olla omat harrastuksensa eikä ne Botskin harrastukset siitä pahimmasta päästä olleet.

Botski oli kielitaitoinen, sujuvakäytöksinen ja tiedottajaroolissaan pätevä sekä harkitseva.

anna eino

Upeaa että jotkut vielä vapaaehtoisesti ja asiasta suurempaa numeroa tekemättä lahjoittavat rahaa tärkeäksi kokeensa hyväntekeväisyyteen.

Tänään työpaikalla tuli puhetta syrjäytyvien nuorten tilanteesta.Opettaja kertoi, miten peruskoulun ja lukion keskeyttäneitä nuoria yriteään kaikin keinoin auttaa opintojen loppuunsaattamiseksi.
Se on aikamoista sirkusta, kun nuoret eivät pysty pitämään kiinni sopimuksista. Heille järjestetään tapaamisia opojen, terveydenhoitajien, kuraattorien jne kanssa, jotta nuorta voitaisiin tukea ja antaa apua, neuvoja ja infoa miten koulunkäynnin kanssa voisi edetä. Koulun ja sosiaalipalvelun tukihenkilöstö on kuitenkin erittäin turhautuneita siihen, että nuoret eivät saavu paikalle sovitusti ja valtavasti tukiresursseja jää käyttämättä. Kun joku nuori on tuen avulla selvinnyt yo-kirjoituksiin saakka, hän saattaa jopa myöhästyä yo-kirjoituksista, ilman pätevää syytä ja vaatia sitten itselleen uutta koetilaisuutta.
Koulu joustaa, venyy ja vanuu, nuoren palvelemiseksi.Vapaana oleva opettaja komennetaan hätiin, pitämään myöhästelijöitä karanteenissa, jotta yo-kuuntelu voidaan suorittaa noille nuorille ylimääräisellä ajalla. Koulu tarjoaa vastuuttomalle nuorelle uusia ja uusia mahdollisuuksia.
Kysyttävä on, opettaako tuollaisen holhoaminen vain lisää vastuuttomuutta ja piittamattomuutta?

Meitä työkavereita suututti; nuoret pitäisi laittaa vastuuseen, esim maksun muodossa, kun he vaativat ylimääräisiä palveluita. On väärä signaali nuorelle, että yhteiskunta tarjoaa heille uudelleen ja uudelleen palveluita ja hyvää, ilmaiseksi, ilman että heidän itse tarvitsee kantaa vastuuta.
Ilmaisia palveluita ei ole, se pitää nuortenkin oppia. Peruskoulun jälkeen mm Aikuislukioilla on sarkaa opettaa tuotakin asiaa nuorille.

Rahan lahjoittaminen on hyvä asia, mutta kaikkia vanhempia tarvitaan käytännön työssä antamaan hyvää mallia, puhumaan nuorille, vaatimaan heiltä vastuunkantoa itsestään ja muista ihmisistä. Se on kaikista tärkein tuen muoto syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kartun ja kulmahampaan laki (Jack London)

Matti Katti

Kartun ja kulmahampaan laki (Jack London)

Pidetään peukkuja, että oikeus toteutuu! :)

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Anna. Voisi olla joillekkin nuorille, jotka keskeyttävät koulunkäynnin hyväksi jos saisivat jonkin aikaa tehdä ihan oikeaa TYÖTÄ jonkun höpöttäjän kanssa, jolla olisi pienen palkan tähden tulevaisuuden suunnitelmia käydä koulu loppuun ja ansaita joskus sen verran että voi elellä vähän vappaammin ja vaikka matkustella. Moni nuori ei tänäpäivänä ajattele tulevaisuutta kovin pitkälle ja odotetaan että kaikki on vaan valmiiksi katettuna.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Anna mitä sanot siihen, kun lahjoitettiin stipendit naisvangeille? Kaksi, toinen on jo vapautunut ja toinen vapautuu vuoden kuluttua, he saivat hyvästä käytöksestä stipendit. Onko tällainenkin naisten, toinen nuori vielä, auttaminen mielestäsi väärin. Usein on niin, että näillä istuneilla ei ole ketään ihmistä tukemassa vapautumisen jälkeen. Raha saattaa autta edes hiukan. Lapsiakin vielä mukana vankilassa.

Olli Polli

Ansainta mielessä en ole liikeellä. Haluaisin nähdä iloisia "rakenuttajien" kasvoja palkkioksi työstäni. Tavan rakennuttajat on tätä nykyä "sitruunan nielleitä" stressin vaivaamia kurttunaamoja :D

Tervetuloa projektiin ! Tukijoukkojen tarve "hartiattomalle" on suunnaton.

http://juhahamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa , muuan mies tuli juoksujalkaa , polvistui hänen eteensä ja kysyi : "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän ?"
Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi : "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on ja anna rahat köyhille , niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."
Mies synkistyi näistä sanoista . Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Ja sitten on se tutumpi tarina lesken roposta. "Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään , kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Nämä Uuden testamentin otteet Markuksen evankeliumista ovat hämmentäviä. Ohje rahojen suhteen on yksiselitteisesti kaikki tai ei mitään, jos haluaa samalla itselleen uuden elämän.

Johan Lom

Mutta kehoituksessa "jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen sellaiselle, jolla ei ole yhtään" Jeesus kehottaa antamaan vain puolet.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Mää ihmettele oikken kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyätty, lainatakseni alikersantti Hietasen mielipidettä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Jätetään se Jeesus hetkeksi sinne taivaaseensa, jos sopii.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Anteeksi kovasti Jeesuksenkin puolesta , mutta blogikirjoituksessa mainittu " kristillinen kirkko" viekoitteli ajatukseni ilmeisesti kielletyille harhapoluille.

Käyttäjän mikaniikko kuva
Mika Niikko

"..Rahaakin tarvitaan, mutta rakkautta tarvitaan enemmän."
Juuri näin! Ilman rakkautta oleva työskentely nuorten parissa on yhtä hammasten kiristelyä ja todelliset tulosksetkin sen mukaisia..

Rahaa tarvitaan, mutta se ei yksin riitä. Aiemmin 11 -vuoden erityisnuorisojärjestötyön aikana olen nähnyt "nimekkäitä" järjestöjä jotka osaavat rahan keräämisen ja tuloksien "kirjaamisen". Tosiasiassa todelliset nuorta koko elämän kantavat tulokset tulevat aidosta välisttämisestä ja rinnalla kulkemisesta... Ikävää että eletään aikaa, ettei pian kukaan välitä siitä "naapurin kakarasta" kun siitä ei hyödy mitään ja vaivaakin tulee...

Käyttäjän Oswaldius kuva
Alexius Manfelt

Niklas hyvä, olet kirjoittanut erinomaisen blogin, josta tulee mieleeni Ranskassa ja muuallakin maailmassa niin hyvin tunnettu Abbé Pierre. Hänen filosofiansahan oli juuri se, että ei niin huonoa ja onnetonta ihmistä olekaan, joka ei voisi auttaa toista ihmistä, lhimmäistään tai jopa vierasta. Eli raha on vain eräänlainen välinen, lähimmäisestä välittäminen ja häneen uskominen ovat se kaikkein tärkein. Minusta sinä tuo juuri esille samoja asioita joita Abbé Pierre piti kunniassa koko elämänsä ajan ja eritoten perustaessaan maailmanlaajuisen Emmaus-liikkeen.

Matti Katti

Tekijöitä Niklas on. Ehdotan, että tehdään jotain hyvää, elikkä tarkemmin järjestetään rakentamalla uutta vuokra-asuntokantaa pääkaupunkiseudulle.

Onko sinulla laittaa rahasi vaikka esimerkiksi perustamaan kunnallinen rakennusyhtiö, jonka tarkoitus pelkästään olla omatoiminen, eli ilman voittoa tuottaa tuhansia asuntoja?

Ei tietenkään sulla ole sitä. Sinun rahoillasi on tärkeämpääkin tekemistä. Luulet varmaan eläväsi ikuisesti? Kuule, yhtään et saa mitään tästä maailmasta mukaasi, eikä kukaan muukaan.

Johan Lom

Sellainen, joka tärvää rahansa taivaan tuuliin, ei voi enää auttaa ketään koskaan, vaan tulee itse olemaan avun tarpeessa. Tämä Uusi Suomikin on toistaiseksi pitkälti Niklaksen harjoittamaa blogistien auttamista ilmaisemaan itseään.

Matti Katti

Eli Niklas tässä näyttää omaa menestystään, kun peri rahansa, jotka ovat aina arvokkaampia, että kirjoittajat näyttävät köyhiltä ja varsinkin vähempiarvoisilta? Aika kova väite. Mutta toistaalta, rikkailla on rikkaiden huvit.

Kiitän mahdollisuudestani kirjoittaa tähän, mutta suoraan sanottuna - näitä plokialustoja on miljoonia. Tähän vaan voi kirjoittaa suomeksi.

Johan Lom

Älä yritä panna omia väitteitäsi minun piikkiin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Arvovalintojahan nämä. Kumpi on typerämpi, nimimerkkisi vai kommenttisi? Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että molemmat ovat surkeeta kuraa, mutta kumpi on loppujen lopuksi toista kuraisempi? Senpa kun tietäisi!

Matti Katti

Emmeköhän ole yhtä typeriä. Mutta minä en elvistele rahoillani. Eli melkein väitän, että ihmisenä olen parempi?

Ehdotan Niklas, että otetaan sinulta rahat ja terveys poijes, jotta saisit tuntea taviksen oloa?

Johan Lom

Sano Lauri, että vassågo bara!

Lauri Korhonen

Olepa hyvä Matti. Mutta ethän loukkaannu jos sanon että Niklaksen puheenvuoro oli parempi kuin sinun. Sori vaan. Jotenkin tuntuu että ymmärrän Niklasta paremmin.

"Enkä tässä kateellisten paskojen ja ankeiden rahan mankujien maassa normaalisti viitsi mainita kohdetta sen enempää kuin summaakaan."

Mitäpä tuohon lisäämään.

Mitä itse asiaan tulee niin asia nyt sattuu olemaan niin että lapset tarvitsevat ennenkaikkea välittämistä ja huolenpitoa. Välittäminen nyt ainakaan ei ole kiinni varallisuudesta. Sen sijaan varallisuuden puute tuntuu olevan monelle kelpo tekosyy olla välittämättä.

Lapsuudessani meillä kotona ei ollut ylimääräistä varallisuutta. Välittämistä oli. Vasta näin vanhempana tajuan kuinka hienoa aikaa se oli kun sai olla isän mukana tuohuamassa ja oppimassa juttuja. Kaikista niistä rahahuolista riippumatta.

Loppukädessä asenne ratkaisee.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Ihmisten saaminen innostumaan toisten ihmisten auttamisesta on kaikkein vaikeinta. Ylipäätään että joku innostuisi tänäpäivänä mistään muusta kuin omien asioiden hoitamisesta tuntuu niin todelliselta.
Raha auttaa tilapäisesti ja tietysti sekin on hirmuisen hyvä asia. Luomalla tuottavaa ja mielekästä työtä nuorille saataisi moni nuori pois kokonaan niistä ympyröistä, joissa ei ole loppujen lopuksi tulevaisuutta.

Matti Katti

Viellä jos saadaan tuo teeskentelijä ja tomppeli Niklas käyttämään rahansa johonkin hyvään, kun mainostaa rahallisuutttaan, niin olisi paikallaan perustaa aivan helvetin iso rakennusyhtiö, joka keskittyisi kuntien ja valtion asuntorakentamiseen. Siitä voisi tulla miljardien voitto.

Niklas on valitettavasti aika yksikertainen, että rakennusalalle sitä ei pidä päästää. Toi on aina sama homma jokaisessa perheessä, missä isät tekee työt ja lapset luulee olevansa erinomaisia - koska ei itse oikeasti osaa yhtään mitään. Mutta kun tämä suku nyt vaan antoi tämän kaiken...:D

Lauri Korhonen

Sulle Matti mikään muu kuin raha ei taida juurikaan merkitä. Ainakin tunnut käyttävän varallisuutta melko tehokkaasti ihmisarvon mittarina.

Käytkö useinkin Kreikassa vai missä olet oppinut ruinaamaan toisten rahojen perään?

Vähän rotia.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Poistin tekstini. Koska totesin että kannan ottaminen kaikkiin ajatuksiin on typerää.

Matti Katti

Lauri Korhoselle:

"Olepa hyvä Matti. Mutta ethän loukkaannu jos sanon että Niklaksen puheenvuoro oli parempi kuin sinun."

Olen liian vanha äijä loukkaantumaan mistään. Tottakai Niklas rahoineen puhuu painavammalla sanalla. Mutta käsittääkseni minä en ole Niklaksen bloggausta kirjoittanut, jossa pohtii mitä tekisi rahoillaan?

Ehdotin käytännön asiaa - perustetaan "Haka" uudelleen rakentamaan. Ja ei toista kertaa anneta konnille valtaa!

Niklaksella ei ole kykyä vastata kylmiltään omalla ajatuksellaan ideaan, joten pitää odottaa lakimiestensä laskelmia, miten hyvä busines se oikeasti olisi.

Matti Katti

Teppo, et taida tajuta miten rakentaminen toimii. Yhteiskunta tarvitsee asuntoja - helposti voidaan sivuuttaa isot rakennusyhtiöt kunnallisessa asuntotuotannossa. Säästö noin 75% yhteiskunnan rahoja. Voit luottaa siihen, että kokoomus vastustaa ideaa. Kun isot rakennusliikkeet pitävät kokoomuksen edustajia kansanedustajina asti.

Merja Heikka

Oikeasti sekin voi olla rakkautta, että jaksaa pyörittää sitä jokapäiväistä elämäänsä, vaikka ei voimia muuhun olisikaan. Menee töihin, jos töitä on. Pyörittää yhteiskuntaa. Mutta tietysti, jos voimia, pätäkkää tai aikaa on, niin...

Saarna oli hyvä ja toivottavasti osui otolliseen maaperään, vaikka elämmekin itsekkyyden aikakautta. Minullakin olisi kyllä aikaa, mutta mukavuudenhalun synti se viettelee. Mutta aina on ihmisellä toivoa niin kauan kuin on elämää. Se on fraasi, mutta totinen tosi.

Käyttäjän PekkaKuismanendaSilva kuva
Pekka Kuismanen da Silva

Jos ei autettavaa lähimmäistä löydy lähempää niin kehotan tutustumaan PADC Brasiliin http://padcbrasil.org. Olen käynyt siellä henkilökohtaisesti (ja on siellä Suomesta muitakin käyneitä), tunnen porukan ja ovat täysin asiansa takana. Paikka siis Fortalezassa aivan päiväntasaajan tuntumassa.

Heillä on kummiohjelma ja nuorille tiedoksi että he ottavat sinne vapaaehtoisia. Meillä oli yksi parivaljakko kylässäkin täällä Riossa. Nykyään vaimon Facebook kavereita.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Siinä vaiheessa, kun kolmannen sektorin työhön tuodaan mukaan kunnia, velvollisuus ja "pienet palkkiot", ollaan sen tien päässä, joka vie kivettynä helvettiin.

Siis sinne, missä me jo olemme.

Boltskilla on monta edelläkävijää ja perässähiihtäjää, eikä heillä ehkä ole nimiä.
Kaikilla ei edes kuolinilmoitusta lehdessä.

Mutta siinä vaiheessa, kun heitä tulee vastaan kuntoutus- ja toipumiskokouksissaan, minua vähän hirvittää.

Pienikin palkkio on liian suuri ja suurikin raha on liian pieni.

"Ack men tiden, tiden, när den är förliden, kommer ej igen"

Menestystä valitsemallasi tiellä, julkista tai ei.

noblesse oblige

Risto Jääskeläinen

Voisihan tähän kirjoitella pitkänkin tarinan syrjäytymisestä ennen ja nyt sekä niistä mahdollisista yhteiskunnan käytänteistä, jotka ruokkivat lisää syrjäytymistä ja syrjintää, mutta en nyt jaksa. Sen sijaan takerrun vain yhteen kohtaan:

"Hyväntekeväisyydessä liikkuu paljon huijareita."
Verrattuna pahantekeväisyysjärjestöihin hyväntekeväisyysjärjestöissä kuviteltaneen useammin, että mukana olevat ihmiset ovat hyviä. Ja tämä luottamus luo mahdollisuuden kaikenlaiselle pahuudelle. Vähän laajemmassa mitassa yleisesti hyväksi koetuilla aloilla, kuten nyt terveydenhuolto, tapahtuu helpoiten tuhlaamista. Esimerkkinä nyt tämä tietojärjestelmätuhlaus.

Enkä silti suosittele suoraan siirtymistä pahan tekemiseen, vaikka hyvän nimissähän enimmät pahat on tehtykin. Raadollisuus vaan on hyvä ottaa huomioon ja niinhän arvoisa kustantajamme näyttää ottaneenkin.

Käyttäjän reijaharkonen kuva
Reija Härkönen

Tuo Aseman Lapset oli hyvä kohde, olen iloinen, että tuit heitä. Alusta asti heillä on ollut oikea tapa lähestyä syrjäytyviä ja syrjäytyneitä nuoria heidän omilla ehdoillaan ja siellä, missä nyt nuoret muutenkin tapaavat oleskella.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Upea ja pysäyttävä kirjoitus.

Otsikosta tuli mieleeni työaikaisen esimieheni lausahdus marmatukseeni rahanpuutteesta toimialallemme: 'maailmassa on rahaa enemmän kuin järkeä'. Ilmeisesti oli samalla vihje.

Näitä arjen sankareita, näitä Botskeja me tarvitaan. Hienojen esimerkkien esille tuonti on se, mikä parhaiten vie asioita eteenpäin.

Näin olympiakullan varjossa tulee mieleeni oman työnsä ohessa varhaisnuorten jousiammunan vapaaehtoisvalmentajana toisen, yli 40-vuotisen elämäntyönsä tehnyt 'Timppa' Hietanen. Tapasin hänet sattumalta eilen ja hän mainitsi siinä jutustelun ohessa, kuinka sydäntä raastavaa on käännyttää nuoria ensikertalaisia pois kentältä, kun ei kerta kaikkiaan ole tilaa eli taulupaikkoja. Murheena tuntui myös olevan kaupungin toisella kädellä antama 13 000 euron tuki ja toisella kädellä ottama 30 000 euron hallivuokra. Firmoja virkistyspäivien ohjelmatoiminta on toistaiseksi ollut pelastus, mutta nykytilanteessa sekin on oh-hoon päällä.

Käyttäjän tarjaparkkila kuva
Tarja Parkkila

Mitäpä jos nuo syrjäytyneet vedettäisiin mukaan auttavaan toimintaan eli mukaan normaalitekijöinä, ei ylhäältä autettavina reppanoina, koska tosiasia on, että turhautuminen takoituksen etsimisessä on suurin syrjäytymiseenkin johtava mielentila.

Tosiasiassa, jokainen haluaa olla tarpeellinen ja hyödyllinen, eli tekijä, mieluummin kuin pelkkä vastaanottaja. Kun yhteiskunnallinen kehitys on riistänyt leivän hankimisen pakon elämän tarkoituksena, on löydettävä muuta toimintaa turhautumisen estämiseksi.

Jos syrjäynyneelle sanottaisiin; tule mukaan tarvitsemme sinua, mieluummin kuin että, tule, ryhmämme auttaa sinut raiteilleen, joka on kuin paikan osoittaminen koiralle. Istu, minulla on opinto-ohjelma ja
agility- rimanylitys- koulutus sinulle, joka et mitään ymmärrä ja meidän on kuitenkin pakko sinua sietää keskuudessamme, osaat ainakin istua oikein ja olla hiljaa, kun käsketään.

Me emme voi tietää kuinka paljon käyttämätöntä luovuutta ja yhteistoiminta ideointia on tukahdutettuna mahdollisuuksien puutteeseen ja kuulemattomuuteen.

Käyttäjän Oswaldius kuva
Alexius Manfelt

Juuri näin, syrjäytyneet itse mukaan toimintaan. Tämä periaate toteutuu Abbé Pierren perustamassa kansainvälisessä Emmaus-liikkeessä. Motona on, että ei niin huonoa ihmistä olekkaan, joka ei voisi auttaa toista. Samalla hän toki auttaa myös itseään.

Käyttäjän Oswaldius kuva
Alexius Manfelt

Juuri näin, syrjäytyneet itse mukaan toimintaan. Tämä periaate toteutuu Abbé Pierren perustamassa kansainvälisessä Emmaus-liikkeessä. Motona on, että ei niin huonoa ihmistä olekkaan, joka ei voisi auttaa toista. Samalla hän toki auttaa myös itseään.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

On aivan selvää, että auttaja ja autettavan pitää molempien tehdä duunia yhdessä. Siihen pitää pyrkiä, ettei lopulta voi sanoa kumpi on kumpi.
Aina löytyy vielä joku (tai tuhat), joka ei ole apua saannut.

Toisaalta pitää aina auttaa ja tukea niin, että auttaja pystyy auttamaan veljiään ja sisariaan.
Auta auttamaan.
Kaverilla on sellainen periaate, että "joka päivä pitää poimia yksi roska" eli siis vaikka pienikin teko kaiken muun sivussa puhdistaa puiston, kunhan jokainen poimii edes yhden roskan.

Juhani Piironen

Hyvä että on lahjoittajia. Voisit lahjoittaa rahaa ehkäisemään nuorten miesten itsemurhia. Suomessa nuoret miehet tekevät enemmän itsemurhia, kuin Palestiinassa aikoinaan.

Jopa näiden terroristien lehdistöpäällikkö hämmästeli tätä tosiasiaa suomalaiselle toimittajalle.

Mutta täällä naistoimittajien ihmemaassa asia ei ylittänyt uutiskynnystä.

Tuolle hankkeelle (nuorten miesten itsemurhien ehkäisylle) löytyisi varmaan muitakin (rikkaita) tukijoita ja voisitte saada yhdessä jotain konkreettista aikaan.

Petri Haapa

Onko Suomessa jotenkin erityisen paljon naistoimittajia?

Juhani Piironen

Kuka tahansa osaa käyttää googlea ja wikipedia, josta löytyy tilastot oheinen lainaus wikipediasta:

"Vuonna 2004 miesten itsemurhia oli 31,7 ja naisten 9,4 sataatuhatta asukasta kohden (miesten osuus 77 %), 10–24-vuotiaiden luvut olivat 33,1 ja 9,7 (miehiä/poikia 78 %)."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha

poikien osuus lähes 80 prosenttia

Kaija Olin-Arvola

Me emme tarvitse hyväntekeväisyyttä, me tarvitsemme työtä, sanoi Charles Bukowski.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Bukowski

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Hyväntekeväisyyttäkin tarvitaan. Työ ei tänäpäivänä synny pelkästään rahalla, vaan tarvitaan hyviä innovaatioita tuottavan työn synnyttämiseen. Innovaatiot ja raha eivät usein vaan kohtaa, tai jos kohtaavat, niin hyvät innovaatiot menevät rahan perässä ja työtä ei välttämättä synny niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat, vaan niille joille se tuottaa eniten, sanoi Teppo Nygren, puolirunoilija:D

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Pirjo. Innovaatiot menevät rahan perässä, koska raha ei ole se suurin tarve mitä hyvien innovaatioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan. Tarvitaan myös ympärille hyvät suhteet sellaisiin ihmisiin, joilla on polte saada aikaiseksi jotakin. Rahaa voidaan siirrellä, mutta asioiden rakentaminen tarvitsee paljon enemmän.
En tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan. Moni asia kuitenkin jämähtää paikoilleen jos yksin joutuu kaiken pohtimaan. Kaikki odottavat että heti pitää tulla rahaa ovista ja ikkunoista, eikä ole oikeaa innostusta lähteä sen tähden rakentamaan mitään.

Arse Hole

@Jokainen antaa mahdollisuuksiensa mukaan. Minä annan aina 10c neekerille,joka punaisen keräyslippaan kanssa päivystää markettimme aulassa. Fiinit frouvat kulkevat nenä pystyssä tuhahdellen ohi. Vaimo tosin väittää,että annan vain nähdäkseni,kuinka syvään se kumartaa.

Kymmenisen vuotta tai enemmän sitten minulle soitteli monta kertaa joku nainen "Aseman lapsista" ja kerjäsi rahaa. Kun soitti kolmannen kerran,oli joku minua valistanut,että "aseman lapset" oli tuo 190-senttisten somalinuorten ryöstö- ja hakkaajalauma,niinpä sanoin soittajalle; "Kyllä,minulla on lahja "Aseman lapsille", pesäpallomaila autoni takakontissa!". Ei soitellut sen jälkeen.

Aseman lapset lienee (toivon) nyt jotain muuta?

"There is no business like charity business"

Tuula Hölttä

Arse "Sopimaton Nimimerkki": "Minä annan aina 10c neekerille,joka punaisen keräyslippaan kanssa päivystää markettimme aulassa."

Hyi sinnuu. Muistan ikäni sen kun olin lomalla Marokossa ja otimme aurinkoa "sunny beachilla", jonka kohdalla lapsensa uimaan tuoneet islaminuskoiset naiset peittivät silmänsä, että eivät olisi meitä nähneet ja kuinka monet alle kouluikäiset lapset tarpoivat kuumassa hiekassa myyden meille mandariineja.

Eukalyptuspuiden varjossa seisoi mieslauma, jolle lapset kävivät välillä antamassa rahansa ja ottivat uuden kuorman. Olimme jo ostaneet mandariinejä yli oman tarpeemme, kun sanoimme auringonottopaikkaamme tulleellle pienelle kauppiaalle, että tahtoisimme mandariinien sijasta kylmää coca-colaa. Hän pyysi meitä vartioimaan mandariinejaan ja katosi. Jonkin ajan kuluttua hän palasi kylmien juomien kanssa, joista kiitimme, maksoimme ja häpesimme, että olimme saaneet pienen lapsen tekemään tuon teon puolestamme.

Lapsi jatkoi matkaa seuraavien auringonpalvojien luo, ja kuuntelin kuinka saksaa puhuva mies alkoi valikoida mandariineja: joidenkin kuoressa näkyi häivähdys vihreää, joihinkin oli jäänyt oksa ja lehtiä. Kun mikään ei tuntunut kelpaavan, menin lopulta heidän luokseen ja kysyin pojalta paljonko kaikki hänellä olleet mandariinit maksavat. Poika sanoi hinnan, jonka maksoin ja kiitin häntä mandariineista.

Kun lomamme päättyi hotellihuoneemme pöydälle jäi suuri kasa mandariineja, jotka eivät mahtuneet laukkuumme. Kun palasin Suomeen ja menin ruokaostoksille paikalliseen tavarataloon, jossa joulunäyttely oli jo avautunut ja myymälässä kaikui joulumusiikki kaiken tavarapaljouden keskellä, aloin itkeä.

Arse Hole

@Tuula

Niin,Tuula,olet malliesimerkki noista höynäytettävistä,jotka silmät vetistäen lappavat rahaa huijareille. Annat varmaan täälläkin noille organisoiduille Romanian romanien liigoille? Nimimerkki todellakin on
"sopimaton",mutta ainoa jolla minun on sallittu kirjoittaan täällä jo
kolme vuorokautta,jopa Pekka Siikala purki bännin blogiinsa,ehkä sen katsotaan niin hyvin kuvaavan minua;=).

Hölttä,niinpä. Kun nuorena 1961- opiskelin Tekniska Läroverket i H:fors´ssa,samalla kemistikurssilla oli samanniminen kaveri,joka esitellessään itsensä sanoi kaikille "Hölttä,muttei silti kommunisti". Muistelen jonkun
kaupunginjohtajan,vasemmistolaisen, olleen Hölttä,lienetkö sukua?

Petri Haapa

Toisaalta yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia kansalaisistaan ja se huolehtiminen ei saa koskaan perustua vapaaehtoistyöhön tai lahjoituksiin. Vapaaehtoistyö on aina hyvä, mutta ei koskaan se ainoa hyvä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Onko epäeettisempää antaa ulkomaisiin hankkeisiin kuin kotimaisiin hankkeisiin? Siis onko kohteella väliä?
Naiset keräsivät melkoisen siivun Ruandan HIVin ehkäisyys Helvi Sipilä rahaston kautta. http://www.zonta.fi/v3_governorin_palsta.html

http://www.zonta.fi/zonta_helvi_sipila.html

Kasvottomia lahjoituksia Zonta-järjestölle voi tehdä lisää donate nappulan painalluksella Zonta sivuilla. Hyödyllisiin tarkoituksiin nämäkin rahat menevät. Samoin kuukausilahjoitukset Unicefille. Ainkin uskon niin.

Pikkuisen kaiken kv-auttamisen taustalla aina tulee mieleen nuo mahtavat YK:n rakennukset ja isot työntekijämäärät. Miten apuun meneviä rahoja oikein maailmalla käytetään ja kenen hyväksi? Mittakaava ainakin on iso.

Siinä mielessä kotimaan suorat kohteet tuntuvat merkittävästi paremmille ja niillä voi aidosti vaikuttaa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

@Kiitos Niklas Herlin.
Tunsin kuin edesmanneet vanhempani, joita yhä enemmän arvostan, olisivat ns. maan hiljaisina tämän blogin kautta saaneet pienen tunnustuksen ja kiitoksen 45-vuotisesta työstään usein pilkatussa Pelastusarmeijassa, syrjäytyneiden parissa.
Heillä ei ollut rahaa, mutta tämä Jeesus oli mukana kaikkialla...:)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Pelastusarmeija on ainoa auttamisorganisaatio, johon luotan 100%.
Välillä minua käy auttajia sääliksi - en tiedä miksi, mutta näin vaan tunnen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

@Henry B. Sinulla on aivan ilmeisesti lämmin sydän.

Ehkä osa auttajista muistuttaa myös autettavia, jotka ovat onnistuneet pääsemään ns. kuiville. Nykyään tätä nimitetään hienosti "vertaistueksi tai -avuksi". Joskus myös "katu-uskottavuudeksi". Kun vierailee vankilassa, ei ole huono asia, jos herättää luottamusta ja tulevaisuudenuskoa

Esim. isäpappani liksa ei koskaan yltänyt edes eduskunnan säätämään minimipalkkaan, mutta tunsimme, ettei meiltä mitään tärkeätä puuttunut. Ja meitä oli sentään 10! Olimme vain hyvissä käsissä:)

Kaija Olin-Arvola

Kai sen nyt jokaisen terveen ihmisen järkikin sanoo, etteivät reikkaat ole koskaan pahemmin köyhiä autelleet. Rahat on kerätty visusti omaan tarkuun. Tästä kertoo pelkästään jo se, että 10 prosenttia maailman väestä omistaa 90 prosenttia kaikesta.

Kapitalismin eräs tärkeimmistä lainalaisuuksista on pääomien kasaantuminen, koska työn tulokset kokonaisuudessaan menevät kapitalistille, ei työn tekijöille niin kuin kuuluisi. Ja hyvin, jopa loistavasti on riistonlaki toiminut: ”Forbes-lehti pitää tilastoa miljardööreistä, joiden varallisuuden perässä on kolme nollaa enemmän kuin miljonääreillä. Vuoden 2012 tilastossa näiden superrikkaiden maajakauma poikkeaa miljonäärien maajakautumasta. Heitä on – tietysti – eniten Yhdysvalloissa (425 yksilöä), mutta toisella sijalla on yllättäen Kiina (100 miljardööriä) ja kolmannella sijalla Venäjä (96), molemmat paljon edellä Saksaa (55) ja Japania (24). Inhassa idässä, Kiinassa ja Venäjällä, miljoonat näyttävät kasautuvan helpommin miljardeiksi kuin lännen kultamailla, joihin Japanikin luetaan näissä vertailuissa. Suomen kansalaisista Forbesin 1 226 miljardöörin listalla ovat venäläinen Gennadi Timtšenko sijalla 99 ja Antti Herlin sijalla 634, molemmat nousukiidossa…”, kirjoittaa Esko Seppänen uusimmassa kirjassaan Emumunaus, Into 2012.

Jos maailmassa vallitsisi tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ketään ei syrjäytettäisi niin kuin nyt.

Johan Lom

Jos jonkun suomalaisen miljardiomaisuus jaettaisiin tasan viidellemiljoonalle suomalaiselle, saisi jokainen 200 euroa.
No, kyllähän sillä muutaman kerran kaljalla kävisi, mutta sitten olisi yksi varallisuusköntti tärvelty eikä sitä enää voisi käyttää kukaan.

Maa tarvitsee pääomia investointeihin ja on hyvä, että on olemassa pääomakasautumia. Niitä pitäisi Suomessa olla enemmän kuin nykyisin on asian laita.

Kateus vie kalatkin järvestä.

Kaija Olin-Arvola

Työllä ne pääomatkin luodaan. Mutta jos ajatus ei yllä tuon pidemmälle yhteiskunnan uudistamisessa, niin se on sitten voi, voi.

Kateus on rikkaiden ominaisuus. Jopa köyhyyttä ja kurjuuttakin kadehditaan.

Jos ihmisten yhteiselo järjestettäisiin lähtien todellisista tarpeista niin vähempikin työ riittäisi.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Työllähän ne pääomat luodaan, mutta tuottavan työn luomiseen tarvitaan myös pääomaa. Tai luodaanhan pääomalla myös tuottamatontakin työtä.

Merja Heikka

Tuo on muuten totta, Teppo Nygren! Kasautuneista pääomista on paljon hyötyäkin, "senkin riistäjät" -opillinen lähtökohta ei ole aivan kiistaton :). Ilman valtavia pääomakasautumia Yhdysvallatkaan ei olisi se maa, mihin ihmiskunta suuntaa katseensa lääketeollisuuden ja lääketieteen uusimpia läpimurtoja odotellen. Ilman pääomaa ei ole kehitystä. Ei kyllä ilman työtäkään, tosi on.

Tietysti tähän voisi joku sanoa, että ilman pääomakasautumia ei sotateollisuuskaan olisi niin kehittynyttä kuin nyt on, joo, joo. Maailma on epätäydellinen.

Ollaan onnellisia, että meillä on sentään tämä ärtsy Herlin, eikä se aussi, maailman rikkain nainen näissä saarnahommissa. :D

Kaija Olin-Arvola

Toisen työllä rikastuminen tuli mahdolliseksi, kun veli kykeni tuottamaan enemmän kuin oman elämänsä ylläpitämiseen tarvitsi. Ja kas, se veli joka oli vahvempi, otti itselleen sen toisen tekemän ylimääräisen, jota myös lisäarvoksi kutsutaan. Näin se riisto, joka jatkuu tänäkin päivänä, sai alkunsa. Rikoksella sodissa ryöstetyt omaisuudet ovat sitten ihan oma lukunsa. Mutta jonkun työllä nekin rikkaudet on raadettu. Ei se puu metsästä yksin sahalle kävele eikä tule kulta kontaten valinkauhaan.

Käyttäjän Juutikka kuva
Jouni Juutikka

Rahajärjestelmä kehiteltiin helpottamaan vaihtotaloutta. Ihmiset pyrkivät luontaisesti parantamaan elinympäristöään tekemällä työtä helpottavia välineitä tai antamalla palveluita toisilleen. Nyky-yhteiskunta elää eräänlaisessa "unessa", jossa raha on kaikkein tärkein asia ja se pyörittää maailman taloutta. Tämä on kuitenkin valetta. Ihmisten hyvinvointi ja nykyinen elintason on ihmisten työn ansiota. En nyt tarkoita palkkatyötä, vaan ihmisen keksintöjä ja palveluja toisilleen yhteisön elintason nostamiseksi.

Jos nyt talous kyykkäisi niin pahasti että palkkatyötä ei löytyisi juuri kenellekään niin hetken aikaa varmasti surkuteltaisiin ja odotettaisiin että joku tulee ja korjaa kaiken. Tämä on ihan normaalia alistetun ihmisen toimintaa odottaa että valtio ja tai muu vallassa oleva instituutio tulee ja lopulta suojelee. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtuisin niin nopeasti ihmiset siirtyisivät vastikkeettomaan vaihtotalouteen koska näin olisi viisainta ja pakkokin tehdä. Olemme riippuvaisi toisistamme ja tämä pitäisi nähdä positiivisessa valossa. Jos teen mahdollisimman hyviä työkaluja ja niin saan vaihdossa mahdollisimman hyvää ruokaa jne.

Pointtina siis on että nykyinen velkarahajärjestelmä tulee uudistaa niin että vaihdonväline palaa vain helpottamaan vaihtotaloutta. Nyky raha on pankin tuote mistä me maksamme. Ei mitään järkeä. Pankki ei periaatteessa myy mitään muuta kuin lupauksen arvosta, joka sekin voi muuttua. esim, valuuttukurssit, taloustilanne, korot...

"Rahan" tulee syntyä ihmisten työstä yhteisön hyväksi.

Nykymaailman melkein kaikki ongelmat johtuvat tästä älyttömästä järjestelmästä. Säästetään lastemme koulutuksesta, ravinnosta, manipuloidaan haluamaan asioita markkinoinnilla, aiheutetaan ulkonäköpaineita jne.
Itse uskon että evoluutioon ja siihen että ihmisen tärkein tehtävä on taata jälkikasvulleen mahdollisimman hyvät oltavat ja jakaa kaikki tietotaito heille, jotta he voisivat edelleen jatkaa kehitystä.

Richard Järnefelt

Kyllä Suomesta rahaa löytyy, tottahan se on. Itse olen muutaman erinomaisen tukijan avulla järjestänyt vähävaraisille pianoja ja sähköpianoja. Ei ehkä kuulosta kauhean tärkeältä projektilta, mutta kyllä musikaalisesti suuntautuneelle ihmiselle on tuskaa, jos voi soittaa vaikka vain koululuokassa joillakin välitunneilla. Oma soitin on tärkeä asia, ja sähkösoitin taas usein välttämätön kerrostaloharjoitteluun.

Timo Härtsi

Meitä auttoi, kun olin lapsi Suomen 4H, Pelastusarmeija ja kirkoltakin saimme jeesiä pahimpaan hätään aina silloin tällöin. Haluaisin tässä kiittää kaikkia auttajia ja niitä jotka tekevät tärkeää työtä.

Kiitos.

Olli Kankaanpää

Kuka tässä perkele tarvitsee AAA-ta. Kuolemme kuitenkin ja välissä on kiva pitää hauskaa.

Johan Lom

Ymmärtääkseni AA:n tarkoitus ei ole estää hauskanpitoa, vaan myötävaikuttaa jäsenistönsä elämän hauskuuteen positiivisesti.

Tuula Hölttä

Arse "Sopimaton Nimimerkki :"Annat varmaan täälläkin noille organisoiduille Romanian romanien liigoille?"

Niinpä. En ole koskaan kulkenut antamatta heille edes vähän rahaa, jota he odottavat. En ole koskaan kulkenut myöskään suomalaisten pultsarien ohi auttamatta heitä enkä ole kulkenut esim. Reimsin katedraalin portailla apua pyytäneiden ranskalaisduunareiden ohi sen paremmin kuin Tallinnan Toompean mäellä olevan ortodoksikirkon portailla seisovilta mummeleiltakaan tai Sortavalassa alkeellisen hotellimme portailla seisoneelta vahukselta, jolle annoin rahaa ottamatta vastaan hänen kauppaamiaan käsitöitä...jne.

Arska Oli

@Tuula

Sulla on iso rahabösa sit?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Hieno kirjoitus Niklas.

Minäkin autan vähäosaisia yhdistyksiä, vaikka työtön tällä hetkellä olenkin. Merkille laitettavia yhdistyksiä on vähän useampia, joihin minulla ei ole varaa antaa rahoja. Mutta silti merkittäviä:

- Huonokuuloisten yhdistykset
- Viittomakielisten yhdistykset
- Sokeiden yhdistykset

Onhan niitä muitakin useita, mutta minulle nämä ovat merkittäviä, koska olen huonokuuloinen ja äidinkieleni on Suomi. Toinen kieleni on viittomakielinen ja olen ylpeä toisesta kielestäni, sillä vanhuus ei tule yksin ja viittomakielen osaaminen nousee arvoon korkeammalle kuulolaitteiden sijasta kun jonakin päivänä ehkä yllättäen kuuroudun kokonaan.

Vaikka rahoja olenkin antanut, olen sen sijaan saanut ystäviä, kavereita. Esineitäkin olen saanut, mutta en pidä niitä rihkamina vaan arvokkaina ja muistutuksina, mitä olen antanut heille mahdollisuuden järjestää toimintaa organisaatioissaan. Näitä asioita ei rahassa voi mitata mutta pohjaton lompakko minullakaan ei ole, joten harkitsen tarkkaan jatkossakin ja tee sinäkin Niklas.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Osaako mikään firma tehdä hyväntekeväisyyttä ilman liian pitkää ketunhäntää kainalossa ?

Me Seura-lehden "hullut" Parkkonen ja minä, junailimme lehtipoikaprojektin, jossa oli tarkoitus myydä lehteä Hesan kaduilla. Lehtipoika sai myydystä palkkionsa, projekti murusen. Senaatintorille junailimme busseittain koululaisia maakunnista.
Hyväntekeväisyydelle tarvitaan suojelija. Idea syttyi porukassa, Heka päätoimittajana otti yhteyden Arvo Ylppöön, jonka tehtäväksi jäi kohdentaa saatu lahjoitus johonkin.
Arvo Ylppö avasi Senaatintorilla tapahtuman, jossa oli väkeä kuin pipoo...
... no tavattiin sitten Ylpöt Töölössä heidän kodissaan Lean tarjoamien pullakahvien kera. Arvo Ylppö kertoi väitöskirjojensa ( oliko niitä 11 kpl ) taustan. Antoi minulle saksankielisen sivun siitä aiheesta, mihin halusi lahjoituksen kohdistuvan. Lyhyen saksan lukeneena luin sen: Arvo sanoi : " huonoshtihan she meni, mutta shelvisihän she shiitä ". Sitten hän soitti Perheentuvalle: "tuush tänne ja jutellaan". Hän oli päättänyt, että lahjoitus menee Helsingin Yliopistollisen sairaalan lasten neurologian professuurin perustamiseen, johon tarvittiin 1,5 milj. markkaa. Professuuri perustettiin lahjoituksella määräajaksi, jonka jälkeen valtio otti sen hallintaansa. Perustettiin "Arvo ja Lea Ylppö -säätiö", Arvo Ylpön 100- vuotiaan kunniaksi. Säätiö sai rahallisen perusmunan, mutta jopa myöhemmin osakkeita ja kiinteistöjä rahastoonsa.
Koko juttua juhlittiin Hesperian vintillä isojen nimihenkilöiden kanssa.
Otettiin lasi kuoharia puheineen. Pääpuhujaa Arvo Ylppöä jännitettiin, 100- vuotiasta. "Shaisko toisen lashin". Tarjoilija toi; Lea Ylppö nappasi Arvon kädelle; pidä se puhe ensin. Ja Arvo Ylppö piti loistavan pitkän puheen asian kunniaksi. Kilisteltiin ja ihmeteltiin 100-vuotiaan kuntoa, joka oli juuri pudonnut jostakin halkopinolta mökillään.

Arska Oli

@Niklas

APUA, Niklas, Huusko tai joku pienistä vihreistä piruistaan harrastaa törkeää poliittista diskriminointia ja ikärasismia,minut bännitään ylenomaa? Ethän halua olla Suomen Putin?

Merja Heikka

Töölöläisille pitäisi kommenttiosioon kirjoittaa vain oma tilinumero.

Käyttäjän TiinaNevanper kuva
Tiina Nevanperä

Hyvä kirjoitus. Lapset ja nuoret ovat suurin lahja, jonka me aikuiset olemme saaneet.

Käyttäjän KristiinaHmlinen kuva
Kristiina Hämäläinen

Kiitos Niklas tästä kirjoituksesta, josta painoi läpi nöyryys ja omakohtainen kokemus. Pidin kovasti ja jäin miettimään montaakin asiaa. Kiitos.

Käyttäjän JuusoJaakkola kuva
Juuso Jaakkola

Mahtava kirjoitus! Olen iloinen siitä, että joku jaksaa vielä tänä päivänä välittää ja laittaa itsensä likoon. Kysymys ei ole siitä mitä omistaa ja haluaa jakaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus omien resurssien mukaan vaikuttaa. Haluammeko sitä?

jos haluat, niin ota yhteyttä rockbabyhollywood@gmail.com, niin Micky Arisonkin tekisi ;)

Käyttäjän PiviHokkanen kuva
Päivi Hokkanen

Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa. Hienoa, että tilinpäätöstiedot tuli katsottua, kun on niin monenlaista... ja on edelleen ihmisiä, joille oman edun tavoittelu on tärkeämpää kuin yhteinen etu. Järjestöissä tälläiset ihmiset voivat helposti saada omia henkilökohtaisia tavoitteitaan läpi. Välittää voi monella tavalla, mutta tuntuu aina kuitenkin siltä, että raha ratkaisee. Etenkin järjestöillä rahan hankkiminen on työlästä. Työskentelin vuosikausia nuorisojärjestössä aluksi vapaaehtoisena ja sitten palkallisena. Miten vähän aikaa jäi itse työhön ja miten paljon byrokratiaan ja rahan hankkimiseen. Rahaa voi hankkia, haalia ja käyttää rajattomasti, mutta aikaa on aina vain rajallinen määrä ja tekijöitä aina niin vähän. Kiitosta työstä ei kannata edes odottaa.

Käyttäjän Pirjo-MargitJauhiainen kuva
Pirjo-Margit Jauhiainen

Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa - niin missä asiassa?
Olen muutamiin vuosiin halunnut ilmaista, mitä ns. hyvää olen toisille antanut pienistä tuloistani ja itsetehtynä. Sen kun joku tulkitsee vain itsestään puhumiseksi, eikä sekään olisi soveliasta.
Kateus - niin, kyllä sitäkin ilmenee muissakin asioissa - kuin lahjoituksissa.

Rakkaus?
Miten sitä "osaa" antaa, jos itse ei ole syliä ja hellyyttä saanut, eikä vastaus varmaan ole se, että sitä pitää opetella antamaan.
Olen 50-luvun lapsi, pikkuäidiksi joutunut alle kouluikäisenä isämme erottua huonosta äidistämme. Lastenkodissa ja sukulaisten hoidettavana, ennenkuin isämme löysi uuden puolison itselleen.
Minulla oli hyvä lapsuus, vaikka oli selvä jako vanhat/uudet lapset.

Yhteiskuntaa rakennettiin monella saralla, niin silloinkin on ihminen jäänyt toiselle sijalle - missä raha hallitsee "kaikkia" elämänosa-alueita. Monet korjaukset mahdollisti naisten siirtymisen työelämään kodin ulkopuolelle, monien kohdalla se kuitenkin junnas paikoillaan, kun noin 10:n vuoden välein olevat lamat rajoittivat eteenpäin pääsyä. Kuulun siihen ryhmään, kun yksinhuoltajuus 4:n pojan kera sitä rajoitti.
Onnellinen olen lapsistani, vaikka kaikki eivät enää ole elossa.
Kasvattiäidiltäni sain ohjeen, että rehellinen pitää olla - jota ohjetta noudatin pojille, eikä se ole mihinkään vieläkään hävinnyt.

Kun poikani varttuivat, niin opiskelut tulivat elämääni ja muuttoja, joista poikani eivät luonnollisesti pitäneet. Niin, oliko se itsekästä, että halusin itseäni kehittää? Yhden opiskelun kyllä keskeytin, että yks pojistani olisi lukion käynyt, mutta hämpä sen keskeytti.
Elikkä, olen kotiäitinä ollut suuren osan poikieni lapsuuden, jolloin työuraa ei ole kovin tullut. Kunnallisena Pph:a, jolloin voin poikani siinä sivussa hoitaa.

Opiskelin 2 kädentaidon tutkintoa ja viimeisen jälkeen työllistin itseni startti-rahayrittäjäksi.
Kun aina on kudin ollut tekeillä, niin ajattelin, että olempa reilu yrittäjä ja lahjoitan sukkia eteenpäin. Ei poikani kaikkia kerinny käyttää. Mainitsin lahjoittaessani, että se nyt ei ole maininnan arvoinen. Näin jälkeenpäin ajatellen, olis pitänyt itsekkäästi vaatia mainintaa, niin olisinko yrittäjänä saanut paremmin tilauksia.
Toisesta kunnasta kyllä tuli Kiitosviesti, kun 40 paria villasukkia lahjoitin. Toivottavasti menivät niille köyhille, eikä kuntien työntekijöiden lahjatarpeisiin.
Parkanon työkkäriin lahjoitin suuren arvokkaan lasityön, niin toivottavasti se vielä siellä on, eikä jonkun johtajan kodin koristeena. Parkanon elinkeinoasiamieheltä en saanut sitä palvelua, mitä pienenä yrittäjänä olisin kaivannut. Niin, olin se köyhä yrittäjä.
Myös eräälle yhdistykselle lahjoitin tuotteitteni myyntitulosta 25%, joka oli tottakai ylimitoitettu lahjoitus.

Oliko siinä sellainen huomionhaku, että minut yrittäjänä paremmin huomioitais. Kenellä ei ole verkostoja ja erittäin pienellä budjetilla yritystä pyörittää, kyllä sitä yrittää "vaikka" mitä, että alkaisi päästä omilleen.
Pidin siitä työstä ja pankista olisin saanut lainaa, mutta ei ollut vakuuksia, enkä ketään halunnu takaajaksi.
Lasitöitäni on lähtenyt maailmalle, kun kesäaikaan kävi turisteja, että kyllä puumerkkini jodenkin kotien ikkunoita koristaa. Muutenkin oli ideoita, miten olisin sitä siellä pyörittänyt - ottaa huomioon monet ihmisryhmät, kun kudonnan koulutus oli myös.

Sitten oli pomppaus pks:lle jossainvaiheessa ja silloin minulla oli kummilapsi, jolle maksoin 25 euroa, kun kerran tulotaso oli eri.
No, tulotaso tippui ja muutenkin elämä romahti monien menetysten myötä.
Olin kuitenkin ruvennut 10 euroa maksamaan Pelastakaa Lapset ry:e, niin nyt vaikka tuloni on perupäiväraha n. 500 euroa, niin se edelleen menee tililtäni joka kuukausi.
Olen astmaatikko ja olen hakenut sos.toimesta maksumääräystä imurin ja ilmankostuttajan hankkimiseen, niin viimeisessä päätöksessä lukee: Pölyimurista aiheutuvat menot sisältyvät perusosaan. Asiakkaan toimittama lääkärintod. ei ole sellainen, jossa olisi perusteita ttt:n myöntämiselle pölyimuriin ja ilmankostuttimeen. Asiakas ei myöskään saa hoitotukea astmaan.
Elikkä, mun pitäisi perupäivärhasta säästää, että saan sellaisen imurin, mikä on katsottu soveliaksi astmaatikolle, jotka eivät ole muutaman kympin hintaisia.

No, en kuitenkaan tuota kymppiä halua vielä nipistää pois, vaan jatkan sen lahjoittamista. En tupakoi, eikä alkoholi virtaa. Toki muutamia euroja menee veikkauksiin ja kun voittoja ei suuremmin tule, niin olen myöskin sellainen lahjoittaja.

Nuorin poikani teki itsemurhan v. 2006 23-vuotiaana.
Kun hän kävi luonani, maksoin poikkeuksetta matkat ja jälkeenpäin sen tiesin, että hän pummilla matkusti ja matkarahat laittoi kauppojen jne. oleviin pelikoneisiin. Luonani ollessa hän rahaa pyysi, mutta en antanut pelaamiseen. Erään kerran hänelle annoin lehtisen, jossa kerrottiin peliriippuvuudesta.
Kaipa se jonkulaista riippuvuutta oli, kun työstään kahden viikon tilin saatuaan, niin 7 tuntia ja se oli pelikoneessa.

En äitinä osannut auttaa ja meitä ihmisiä on paljon, jotka emme läheistämme osaa ja pysty auttamaan.
Sitten kun itselle tulee monia vastoinkäymisiä, niin miten sitten jaksamme toisia auttakkaan.

Kun meille tuli uusi presidentti, niin lähetin hänelle työhakemuksen ja ansioiluettelon, että olisin halunnut siihen työryhmään minkä hän perusti valintansa jälkeen.
No, minä olen se "köyhä" ihminen, joka ei tottakai ole sovelias sellaisiin ryhmiin.
Ikävää, kun tavallisilla ihmisillä olisi paljon annettavaa, jotka näkevät ongelmat ruohonjuuritasolta ja myös nuoret ja muut syrjäytyneet paremmin uskaltautuu ongelmistaan kertomaan, kuin niille "hienoille" ja nimekkäille ihmisille.

Käyttäjän LauraSuvanto kuva
Laura Suvanto

Nuorten syrjäytyminen on vakava, vaikea ja moniulotteinen asia. Nuoret rakentavat tulevaisuuden yhteiskuntaa ja erityisesti siksi nuoret pitäisi ottaa vakavasti. Mielestäni vastuu kuuluu meille jokaiselle, viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun avuntarve on miltei käsinkosketeltavaa.

Rahalla ei voi ostaa rakkautta, eikä korvata sitä, mutta joskus rahatukulla voi auttaa hyviä asioita eteenpäin (Ja jos minulla olisi tukuittain rahaa, tutkisin myös avustuskohteen tilitiedot:)).En usko hyvän omantunnon ostamiseen muutaman euron lipaslahjoituksilla, vaan sen sijaan vähävaraisena pienten lasten kotiäitinä sovellan mieluusti filosofiaa yhdestä hyvästä teosta päivässä. Voin tarjota yli 90-vuotiaalle naapurin rouvalle kyytiä kauppaan ja asioille,tai käydä pienen tyttäreni kanssa vilkuttamassa hymyn kera tuntemattomalle rouvalle, joka päivät pitkät tuijottaa ulos palvelutalon ikkunasta. Voin mieluusti myös pysähtyä juttelemaan tutulle nuorelle, kyselemään kuulumisia. Tai lahjoittaa lasteni vanhoja vaatteita, leluja ja urheiluvälineitä niitä tarvitseville kohteille. Mikään näistä pienistä teoista ei ole minulta tai keneltäkään muulta pois ja ne ovat minun tapani välittää lähimmäisistä omaan elämäntilanteeseeni sopivalla tavalla. Ja toivon, että pystyn siirtämään tätä ajatusta myös henkisenäperintönä lapsilleni:)

Kaisa Jalis

Se, että jossain Nordean lehdessä pyydetään tällaista tekstiä, kuulostaa samalta, kuin Sauli Niinistö puhuu syrjäytyneistä: tekopyhältä.

Nordea on heittänyt pihalle suuren joukon työntekijöitään.

Asiakkaita pankilla on ilmeisesti 10 kertainen määrä muihin pankkeihin verrattuna, koska siellä saa odottaa palvelua 5-10 x kauemmin kuin muissa pankeissa. Muissa pankeissa tiskille voi usein kävellä saamaan palvelua suoraan avattuaan ulko-oven.

Samalla Nordea pihtaa asiakaspalvelijoissaan. Joissain pankeissa kassapalvelua on vain klo 10-13 välillä. Neuvontapalveluja sen sijaan koko aukioloajan, eli lainanottajia ja muita autetaan, muttei tavallisia köyhiä asiakkaita.

Joka kerta kun ajattelenkin pakollista pankkireissua, ottaa jo valmiiksi päähän tuo venäläinen jonotuttaminen ja kyykyttäminen. Ihan kuin ihmisillä ei olisi parempaa tekemistä, kuin istua Nordean penkeillä tunti, koska kassapalveluissa on 1-2 henkilöä.

Kaisa Jalis

Nordealla on rahaa, mutta tekijänsä se on heittänyt pihalle.

Käyttäjän reijoruotsalainen kuva
Reijo Ruotsalainen

Kyllä tässä ollaan perimmäsiten kysymysten äärellä. Raha ei tee onnelliseksi ja moni rikas haaveilee onnellisuudesta :)
Voin hyvin kuvitella sen motivaatiopläjäyksen minkä tuo Botski sai ollessaan läsnä oikeiden ihmisten kanssa aidosti.
En itse ole lahjoittanut mitään merkittävää, enkä ole ollut merkittävästi avuksi missään hyvätekeväisyydessä ja tuskin minusta kumpaankaan enää onkaan, joten kehuja en siitä saa :)
Mutta jotain omakohtaista voisi olla, jolla voin samaistua botskeihin, vaikka olisinkin asian täysin väärin ymmärtänyt. Se väärinymmärrys ei olisi ihan eka kertakaan xD
Pyristelin jotenkuten iteseni tekun läpi ja pääsin Mobiralle kännykkä softia vääntämään. Työ oli kivaa ja vaikka palkka ei aluksi ollut kovin hääppönen, tuli sillä kivasti toimeen. Vuodet vieri, palkka nousi, työ ympäristö ja työt muuttuivat inhottaviksi. Rahaa oli ei kovin isosti, mutta mulle paljon enemmän kuin tarvitsin :) Mutta ihmistä ei enää ollut, minä olin kadonnut, en ollut enään elossa. Nyt olen jäsenenä Salon klubitalossa, joka on mielenterveyskuntoutujien yhteinen touhuamispaikka. Siellä on henkilökuntaa siteeksi, kun emme ole ihan täysin rajoitteettomia, mutta pyrkimys on tehdä yhdessä oma elämämme. Siellä olen kahvila/ruokala yksikössä. Tykkään kahvion hoidosta eniten, mutta olen myös tiskikoneen käyttäjänä aika hyvä. Nuo työt ovat toki aluksi ohjelmistoasiantuntijalle melko vaativia, mutta hiljaa hyvä tulee :) Se miten kohtaan ihmisen nyt tuolla ja muutama vuosi sitten vielä Nokia palveluksessa olleasani on aivan toisesta maailmasta. Ja tämä uusi on paljon parempi. Nämä mielenterveyskuntoutujat ovat upeita ihmisiä, vaikka olisin ennen omaa huulluuteni huomaamista pelännyt miten kohdata nuo "täysin erilaiset olennot". Olisiko Botski myös nauttinut todellisuuden kohtaamisesta ja kenties jopa voinut olla yhteydessä Rakkauden kanssa ?
Klubitalon budjetti on lähes olematon, mutta niille mielenterveyskuntoutujille, joilla on toimintatarmoa edes vähän jäljellä se on todellinen elämänlanka. Siellä ei henkilökunta paapo, eikä siellä surkutella omia rajoitteita vaan tehdään yhdessä ja uskotaan huomiseen. Siellä ei myöskään toki anneta hoitoa.
Vastaavia konsepteja ja jopa enemmän tarvittaisiin. Rahaa toki tarvitaan, mutta ei kovinkaan paljon. Ja siis me tykätään tehdä itse, mutta ei pärjätä ilman tasoitusta tässä kilpailuyhteiskunnassa.

Käyttäjän MerviKarinkanta kuva
Mervi Karinkanta

Waude, olipa hyvä aihe ja puhutteleva kirjoitus.

Itse olen samaa mieltä siinä, että kiitoksen vuoksi ei kannata kenenkään auttaa, sillä auttamisenhalu täytyy lähteä sydämestä.

"Kiittämättömyys on maailman palkka"- on itse asiassa tavattoman huono sananlasku ja jonkun sellaisen ihmisen keksimä, joka auttaa toisia ainoastaan saadakseen omalle egollensa pisteitä.

Ja mitä tulee syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin, ajattelen :
riittää kun yksikin ihminen uskoo nuoreen ja pitää häntä erityisenä, niin nuorella on aina paremmat mahdollisuudet pärjätä.
Sillä me kaikki kaipaamme kokemusta siitä, että me olemme ainutlaatuisia ja erityisiä, juuri sellaisena kuin me olemme.

Hymyilkää hyväksyvästi!

Käyttäjän MariRantanen1 kuva
Mari Rantanen

Hyvä Niklas!

Ei ne sanat vaan teot. Sanoja ja lupauksia tässä maassa on riitämiin, mutta konkreettiset teot monasti jää puuttumaan. Jatka samaa rataa ja lahjoita jatkossakin tuontyyppisiin hyviin kohteisiin.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hieno kirjoitus. Oikeita toimenpiteitä.
Allekirjoittanutkin siirtelee vähäisistä eläke-euroista osan hyväntekeväisyyteen. Näin pysyy mielessä että joillakin menee todella huonosti. Asian ymmärtää paremmin kun itsellä on mennyt huonosti. Näin on mahdollisuus välttää rahanarkoosi

Suomessa on esim. kymmeniä tuhansia eläkeläisiä, joilla pankkitili kasvaa ilman suunnitelmaa mitä järkevää rahoilla tekisi. Antamalla saa, ainakin hyvän mielen ja ehkä myös henkisen kansalaisuuden.
Sanan jalostunein muoto on teko.