Media jää – paineessakin
Meillä, jotka myymme mainostilaa ja maksullista levikkiä, on edessämme no, jos ei muuta, niin ainakin mielenkiintoisia aikoja (tämän kirjoittaja on pienehkön nettilehti Uuden Suomen pääomistaja ja -rahoittaja sekä suurehkon mediayhtiö Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja ja hallituksen jäsen. Hän kuitenkin yrittää kirjoittaa yleisellä tasolla ja yksityishenkilönä).
Painetun median levikit ovat laskeneet ja laskevat edelleen. Joillakin hitaammin ja joillakin nopeammin, mutta laskussa ovat yhtä kaikki. Tämä trendi on käynnissä kaikissa niin sanotuissa länsimaissa. Painetun median tekijän täytyy siis taistella pudotuslukuja mahdollisimman pieniksi ja odottaa tai toivoa, että pohjakosketus löytyy – joskus.
Uskon, että pohja löytyy ja painettu sana (minulle rakkain tiedon- ja uutisvälityksen muoto) jää olemaan, vaikka erilaisena kuin mihin olemme tottuneet. Esimerkiksi ne, jotka ennustivat ”printille” varmaa kuolemaa viidessä vuodessa vuonna 2005, eivät mielellään muistele ennusteitaan.
Painettu sana on saanut/saa tulonsa levikkimyynnin lisäksi mainostuloilla, jotka laskevat joka tapauksessa. Kun talous yskii ja kuluttajien ja yritysten tulevaisuuden usko on heikko, mainontaan käytetään vähemmän rahaa – näin on aina ollut.
Koska painetun sanan lukijamäärät laskevat, mainosraha siirtyy verkkoon – ja tietysti verkkoon menevät myös suomalaiset mediat. Mutta meneekö mainostaja itsenäisen suomalaisen median mukana verkkoon? Menee kyllä, mutta entistä enemmän kansainvälisten, lähinnä amerikkalaisten yhtiöiden mukana. Pelkästään kaksi amerikkalaista pörssiyhtiötä, Google ja Facebook, kerää puolet suomalaiseen verkkomainontaan käytetystä rahasta. Linkki Ylen uutiseen tässä:
http://yle.fi/uutiset/google_ja_facebook_vieneet_jo_puolet_kotimaisesta_nettimainonnasta/7341359.
Googlen ja Facebookin lisäksi suomalaiset mainostajat ovat löytäneet amerikkalaisen liikkuvan kuvan palvelun Youtuben. Jos ajattelemme, että Youtuben osuus kaikesta verkkomainosrahasta Suomessa on viisi prosenttia (varovainen arvio), suhde USA-Suomi olisi 55-45 amerikkalaisten hyväksi. Ja pikaviestipalvelu Twitter on vasta tulossa jaolle. (TARKENNUS: kirjoittaja tietää, että Google omistaa Youtuben, mutta Youtuben osuus mainosrahasta puuttuu yllä olevasta tilastosta).
Kukaan ei tiedä, miten tuolle trendille käy. Kääntyykö se toiseen suuntaan ja suomalaisen median voitoksi? Vai onko suhdeluku kolmen vuoden kuluttua 95-5 amerikkalaisten hyväksi? Jotkut väittävät tietävänsä, miten kaikki kehittyy. Lähinnä ne jotka kertoivat vuonna 2005, että 2010 ei enää printtiä ilmesty. Ne, jotka väittävät tietävänsä eniten ovat yleensä eniten väärässä.
* * *
Näin ollen suomalaisen yksityisen, mainos- ja levikkirahoitteisen median täytyisi tietenkin tehdä uutta, mojovaa ja mielenkiintoista sisältöä, joka houkuttelisi lukijat ja katsojat ja heidän myötään mainostajat nettisivuilleen. Ja sitähän tässä herra paratkoon on tehty tai ainakin yritetty tehdä. Mutta Suomessa on tiukkoja mainonnan rajoja ja tiukka henkilötietorekistereitä koskeva laki – hyvä niin. Nämä lait ovat kuitenkin voimassa Suomessa, eivät Kaliforniassa. Facebook ja Google vakoilevat käyttäjiään niin tarkkaan, että Suomessa ne olisivat ainakin laillisuuden rajamailla.
Amerikkalaisveijarit osaavat nuuhkia oikeita sanoja viesteistäsi, ne tietävät kiinnostuksesi aiheet, ne pääsevät seuraamaan sähköpostejasi ja sitten annostella mainokset juuri sinulle sopiviksi. Suomessa joku kirkasotsainen saattaa kauhistua siitä, että samassa lehdessä kehutaan jutussa autoa ja seuraavalla sivulla mainostetaan sitä. Ja tuo on kuitenkin tosi pientä amerikkalaisiin verrattuna. Siitä, miten Suomessa suhtaudutaan yksityisen viestinnän seuraamiseen ei kai tarvitse enempää sanoa. Mutta asiaan liittyen, tässäkin linkki Ylen uutiseen:
* * *
Entä mainittu hyvän ja mielenkiintoisen suomalaisen sisällön luominen yksityisellä puolella? Kyllä onnistuu, mutta helppoa se ei ole eikä tule olemaan. Hyvän ja mielenkiintoisen sisällön tekeminen vaatii osaajia, tekijöitä. Kuten tiedämme, mediayhtiöt ovat kustannuspaineissa; yhteistoimintaneuvottelukierrokset seuraavat toisiaan, väkeä vähennetään kustannuspaineissa. Siis: pitäisi säästää kuluissa (painaa jarrua) ja satsata laadukkaaseen sisältöön (painaa kaasua) samaan aikaan.
Hyvistä journalistisen sisällön tekijöistä on jatkuva pula. Yksityisille mediataloille oman pikantin vaivansa tuo se, että suuryritys Yleisradio houkuttelee parhaita sisällöntekijöitä huomaansa. Koska Ylellä on verolla kerätty budjetti, yhtiö on turvallinen työpaikka: asialliset liksat ja käytännössä irtisanomissuoja journalistisen sisällön tuottajille.
Lisäksi Yleisradio on tehnyt todella voimakkaan panostuksen internetin maailmaan, siihen maailmaan, johon rakennemuutoksen puristama yksityinenkin puoli on menossa.
Yle on valinnut myös yksityiseltä puolelta omat suosikkinsa. Tavattoman tarkkaan Ylen kanavilta seuratut jalkapallon MM-kisat esimerkiksi tästä kielivät. Jokaisessa suorassa ja nauhoitetussa lähetyksessä Yle ohjasi tietoisesti suomalaisia jalkapallon ystäviä kolmelle sivustolle: luonnollisesti omilleen sekä amerikkalaisten pörssiyhtiöiden Facebookin ja Twitterin sivuille. Jos Yle olisi ohjannut tietoisesti netin käyttäjiä vaikkapa keskenään kilpailevien, MM-kisoihin komeasti satsanneiden Ilta-Sanomien ja Iltalehden sivuille, poru olisi ollut melkoinen.
Tämä siksi, että myös Ilta-Sanomien ja Iltalehden takaa löytyy pörssiyhtiöitä: suomalaiset Sanoma Oyj ja Alma Media Oyj.
* * *
Mutta naukuminen ei auta. Yle saa verotuottonsa lain mukaan ja laillisin päätöksin. Amerikkalaisjättien tuloa markkinoille ei kannata yrittää estää. Ei kalifornialaiselta yritykseltä voi vaatia enempää kuin meidän lakiemme mukaan voi. Ja mainostaja ostaa mainostilansa sieltä, mistä sen katsoo parhaiten saavansa. Uskon ja haluan, ja teen vielä parhaani sen eteen, että Suomessa on monipuolinen ja moniarvoinen media tulevaisuudessakin – myös yksityisellä puolella. Tosin toimintani, uskoni ja haluni ei riitä, mutta varmasti meitä on muitakin.
Tämän tekstin alkupäässä mainittujen levikki- ja mainostulojen ja uusien kilpailjoiden kanssa reissu ei ole helppo, mutta se on tehtävä.
Vaikuttava teksti. Päällimmäiseksi jäi sanaton olo.
Ilmoita asiaton viesti
Itse muuten olen äärimmäisen aktiivinen lukija täällä Uudessa suomessa, mutta myös iltalehden/hesarin yms. median nettisivuja käyn katsomassa. Seuraan hetkeä.
Mutta tarvitsen paperisena ainakin Lappeenrannan uutiset, Imatralaisen (maksuttomia, 2 kertaa viikossa ilmestyviä, osat jutuista samoja), Vartin (ilmaisjakelu, kerran viikkoon).
Kulutan paperilehteä rentoutumishetkellä ja syödessäni (aina on pakko lukea jotain).
Mutta enää en maksa Eteläsaimaalle, tai saman konsernin imatralaiselle vastineelle, Uutisvuokselle mitään tilausmaksua. Hesaria joskus tilasin mutta ei oo miun juttu.
Iltalehteä/sanomia en fyysisesti osta. Välillä ostan Joutseno-lehden (Lappeenrannan Joutsenon kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti).
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisella on oma mediakäyttäytymisensä; olet esimerkki siitä. Mutta jos asiat menevät todella huonoon suuntaan, joudut luopumaan ”välttämättömistä” Lappeenrannan uutisista ja Imatralaisesta. Täytyy vaan painaa hommia, että saat ne tulevaisuudessakin.
Ilmoita asiaton viesti
Eli oikeastaan näin: maailman isot uutiset saan ilmaiseksi ja herkuttelen monilla eri tulokulmilla (eri maiden medioiden englanninkieliset kirjoitukset).
Paikallisuudesta olen valmis maksamaan. Ja periaatteessa tutkivasta journalismista.
Ja olen uutisten ja netin suurkuluttaja.
Ilmoita asiaton viesti
No juuri näin. Kyllä paikallisella puolella kysyntää riittää tulevaisuudessakin. Mutta jos sen tuottaminen edellyttää yksityistä tahoa, tarvitaan joku, joka maksaa sisällöstä ja/tai joku joka mainostaa. Tai tyystin voittoa tavoittelemattomat omistajat, esim. säätiöt, mutta senkään mallin kantokykyyn en oikein usko.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja periaatteessa tutkivasta journalismista.”
Kyllä oikea sanomalehti tai viikkolehti on silmille paras tapa lukea pitempi artikkeli.
Ilmoita asiaton viesti
Kun on joutunut asiaa pohtimaan niin teksitikin on sen mukaista, eli harkittua ja analysoivaa. Kiva lukea asiaa, vaikka sisältö on pääosin ikävää toimijoille.
Kulta-aika on ohitse monilla aloilla ja niillä aloilla joilla menee hyvin on jo täysi kapasiteetti, nyt pitäisi repiä kasvua, mutta sehän on se pointti, että yritykset eivät mainosta koska on ostajia muutenkin tai sitten ostajia ei ole vaikka mainostaisi.
Raha on veikeä velikulta, kun se menee piiloon, niin se on vain etsittävä, vaikka kiven alta.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä ns. uudenajan journalimista puuttuvat ”mattijämsät, veikkoennalat ja rämäpäiset omistajat urpoineen ja päätoimittajineen hekaparkkoset”. Printtitoimittajilla on virka-aika klo 8-16, ei ole ambitiota mihinkään.
Huolimatta siitä, että media on muuttunut jakelutavaltaan, sen pitäisi löytää näitä ”ei-formaattisia” rämäpäitä, joiden varassa media elää tai kuolee. Rauli Virtanen- ammattitoimittaja kiinnostaa vieläkin. En tarkoita sitä, että ns. huu-haa valtaa enää lisää alaa,vaan ”Salmenit ja Karpot”, keitä muita nuo olisivatkaan tänään ajan hengessä ?
Meiaväline on vain muuttunut tavoittavamaksi- ennen se oli aivan jotain muuta. Eikä sitä osata hyödyntää pirstaloutumisen vuoksi.
On kokemattomuutta, nuoret valitaan tekniikan ja ajan hengen vuoksi, mutta missä ovat konkari-rämäpää-toimittajat, eläkkeellä, kun eivät edusta lehden nuorekasta tavoiteprofiilia.
Niklas kuulut näiden uusien rämäpäiden joukkoon, innosta muitakin.
Ilmoita asiaton viesti
Menemättä yksityiskohtiin, Suomessa on paljon intohimoisia ja/tai hyviä painetun sanan toimittajia ja muita toimittajia (joskus on vaan vähän vaikea uskoa, ymmärrän kyllä).
Ilmoita asiaton viesti
Olen pohtinut näitä asioita yhtä kauan kuin US-nettilehti on ilmestynyt. Eli 20.10. 2007 lähtien. Ja katso asioita voi nyt muistella valoisin mielin. Niklaksen ”lapsi” on kyntänyt hienon saran. Kyntänyt kuin minä aikanaan traktorilla maata Kullaalla.
Luen nykyisin vain Niklas Herlinin ja Markun huippulehteä Uutta Suomea. Lisäksi Niklaksen toista omistamaa Almamedian Aamulehteä ja Satakunnan Kansaa! Olen hyvin tyytyväinen lukemisistani!
Ilmoita asiaton viesti
Haa! Nytpä sanon suoraan, että Simo on erinomainen suomalaisen median käyttäjä!
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on käsittääkseni ollut yksi maailman suurimpia päivittäisten painosanomalehtien tilaajakuntia prosentuaalisesti kotitalouksien määrään suhteutettuna. Muualla länsimaissa lehdet enimmiltään on aina ostettu kioskeista.
Tämä on nyt nopeasti muuttumassa netti-invaasion myötä. Uskoisin kuitenkin, että iltapäivälehdet halpoina ja helposti ostettavina raikuvine lööppeinen tulevat säilyttämään asemansa pitkään kätevänä käyttöpäätteenä satunnaisissa lukupaikoissa; metroissa, busseissa, kaljaterasseilla j.n.e. Viime aikoina ne ovat panostaneet myös entistä enemmän ajanvietteeseen, kuten ristikoihin, sudokuihin, TV-ohjelma infoon y.m.
Maailman historia on täynnä tuotekysynnän ja elinkeinojen murroksia sekä vallankumouksia. Vain muutos on pysyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista pohdintaa. Printtimedia ei tietenkään täysin häviä, joskin se supistuu. Printti pärjää vain laadulla, joten siitä ei parane tinkiä.
Yllättävän myöhään jotkut pienemmät lehtitalot alkoivat panostaa sähköiseen mediaan. Näemme alalla vastakin yhdistymisiä maakuntalehtien osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Pienten lehtitalojen panostus sähköiselle puolelle tuli tavallaan vähän myöhään, mutta… Panostus ei ole ilmaista, alustalle pitää saada myös tilaaja ja/tai mainostaja. Ja on aika hankala panostaa ja karsia kuluja samaan aikaan, kun kyse on yksityisomisteisesta mediasta.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän tuo on. Sähköisen median valjastaminen kaupalliseen käyttöön on ollut kantona kaskessa. Ilmaiseksi ei ole ollut mielekästä jaella materiaalia. Maksumuurinkin käyttö on vasta etsimässä sopivia rajojaan. Useassa tapauksessa sen kiertämisen estäminenkin pitäisi toteuttaa jossain vaiheessa jahka lukijat muuriin paremmin jatkossa totuttautuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Printtipäivälehtiä ei ole enää varaa tilata. Facebookin tai Twitterin asiakkaaksi en ole liittynyt. Yle-vero on parempi ratkaisu kuin vuosikymmenten tahkoaminen lupamaksujärjestelmästä.
Hyvätasoisia verkkolehtiä riittää, ja onneksi tämä blogistan on olemassa.
Mediankäyttörahat säästyvät korkeatasoisiin tiede- ja taideaikakauslehtiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Yle olisi pienempi, Yle-vero olisi alhaisempi, ja voisit käyttää säästyneet rahat korkeatasoisesta OMAVALINTAISESTA mediasta maksamiseen. Nyt maksat esimerkiksi jokaisesta YleX:n Rihanna-uutisesta, vaikka niitä on yksityisellä puolella takuulla paljon, myös suomeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Se on tietenkin totta. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi julkisen palvelun tuottajan tulisi tehdä ohjelmistopäätöksiä osittainkaan kaupallisin perustein.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi tyhmyyteni mutta mikä Rihanna?
Ilmoita asiaton viesti
http://www.popsugar.com/Rihanna-Posing-Without-Pan…
Ilmoita asiaton viesti
” Hyvistä journalistisen sisällön tekijöistä on jatkuva pula. Yksityisille mediataloille oman pikantin vaivansa tuo se, että suuryritys Yleisradio houkuttelee parhaita sisällöntekijöitä huomaansa. ”
Jaa että prhaista! HUH! Jos ne ovat ”parhaita”, niin millaisia ne HUONOMMAT sitten ovatkaan!
http://ketjureaktio.net/index.php?msg=4680#msg4680
Ilmoita asiaton viesti
Parhaat tuottavat sisältöä näille blogipalstoille. Ja huonotkin.
Ilmoita asiaton viesti
Chekkasin hiukan tuota yleveroa, kun on arjessa aika näkymätön:
”Yle-vero on 0,68 % henkilön ansio- ja pääomatulojen määrästä, vuonna 2014 enintään 143 euroa (140 euroa vuonna 2013). Henkilöasiakkaat eivät maksa Yle-veroa, jos veron määrä on vähemmän kuin 51 euroa vuonna 2014 (50 euroa vuonna 2013). Vero on henkilökohtainen. Vero sisältyy vuoden 2013 alusta alkaen verokortin ennakonpidätysprosenttiin tai ennakonkantoon.”
Toisin sanoen ”YLE vero” on siinä mielessä bluffikäsite, että kyse on ainoastaan siitä, kuinka tietyn korvamerkityn menoerän verotus lasketaan. Itse veron periminen ei poikkea normaalista tuloverosta lainkaan. Samaa menettelytapaa voitaisiin noudattaa kaikkien muidenkin menoerien kohdalla ja puhua vaikkapa ”teiden asfaltointiverosta”, ”poliisiverosta”, ”sossuverosta” j.n.e.
Silloin tietysti veronmaksajalle muodostuisi kattavampi ymmärrys siitä mihin hänen maksamansa verot menevät.
Ilmoita asiaton viesti
lkoon sitten näin. 500 miljoonaa mediatalonbudjettiin se on kuitenkin. Ja koska valtio velkaantuu, se onkin itse asiassa ulkomaista luototusta se Ylen budjetti.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on kahdella tapaa väärin mietitty.
Mikäli noin olisi, olisi jokainen erillinen asia valtion budjetista väitettävissä ulkomaisella luototuksella rahoitetuksi, mikäli se olisi pienempi summa kuin velkaantumisen määrä. Ja se on tietenkin järjetön tapa laskea, siitä tulisi yhteensä moninkertainen summa valtion lisävelkaantumisen nähden.
Toisaalta YLE-vero on erillisvero, joka kerätään varsinaisen verokertymän päälle, ja täten se ei tietenkään lisää velkaantumista yhtään, ellei uskota, että ilman tätä veroa taulukot voisivat olla vastaavalla summalla kireämmät.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikuttaa rehelliseltä pohdinnalta, mitä olen tottunut Herliiniltä tulevan. Ylen vero on kohtuuton, ja antaa ylelle mahdollisuuden pudottaa ohjelmien laatua mielensä mukaan ja sen johdon näköiseksi.
No. Isoista rahoista on kysymys, ja siksi minun ei pitäisi puuttua koko asiaan, mutta puutunpa asian takia ja yrittäjän kannalta. Olkoonpa raha nyt sivuseikka, vaikka se ei sitä olekkaan, niin katson asioita aina yksityisyrittäjän kannalta. Sitkeyttä ja paneutumista vaaditaan yrittäjältä. Siihen ei juuri perhe-elämä mahdu, valitettavasti, mutta kunnioitukseni vain kallistuu yrittämisen puolelle.
Harrastelija-kirjoittajan ominaisuudessa seuraan mielelläni hyviä ja rehellisen tuntuisia kirjoituksia. Jotenkin ”haistan”teennäisyyden tai epärehellisyyden. Rehllinen yrittäjä menestyy varmasti, eikä raha ole esteenä, sitäkin saa olla. Jossakin vaiheessa hyvä yrittäjä on kaikkien asialla, useimmiten.
Ilmoita asiaton viesti
Tänks. Kyllä hyvässä yrityksessä on yleensä into- ja rahan himoa.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas, Youtuben on omistanut Google jo vuodesta 2006.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, tiedän, mutta tuossa Ylen uutisessa, johon linkkasin, Youtubea ei ollut mukana. Ja mitä mä tuntemiltani tv-ihmisiltä iolen kuullut, se on aika iso potti.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman Googleahan ei enää tulisi toimeen, ilman Facebookia toistaiseksi tulee.
Itse en pärjäisi ilman YouTubea, Spotify on aika tarpeeton. Eurooppalaisen oikeusperinteen kannalta YouTuben menettelytapa on aavistuksen arveluttava: poistetaan laiton sisältö sitten, kun omistaja on ehtinyt reklamoida. En kuitenkaan keksi toistakaan konstia, jolla ajatus teknisesti toimisi.
YouTubessa mainokset eivät häiritse, eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan, että verkkokauppiaat tietävät, mistä tykkään.
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa harmittaa, että yksityispostini luetaan.
Hiljattain tuli velkaneuvontaa tarjoavaa suunnattu mainos kun olin keskustellut jostain raha-asioista.
g+ edelyttää paikannuksenkin hyväksymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyaika on kummallista. Ostin keittiökoneita. Liesituulettimen osalta kukaan ei taloyhtiössä osannut kertoa olinko valinnut oikean mallin ajatellen taloyhtiön ilmastointia. Isännöitsijä kertoi olevansa lomalla elokuun alkuun, mutta jaksoi kertoa minun puhelinlaskuuni kauhutarinaa eräästä yhtiöstä, jossa osakas teki väärän valinnan joutuen vastuuseen 80000,- € korjauskustannuksista. Niinpä yritin soittaa toimittajalle, jonka puhelinvastaaja löytyi numerosta viisi. Kaikki edeltävät valinnat olisivat johtaneet mikä minkinlaiselle myynnilliselle kanavalle. Puhelinvastaaja neiti halusi ehdottomasti tietää miksi soitan, vaikka kerroin hänelle henkilön nimen jonka kanssa halusin puhua. Tämä syystä, että neiti ei ymmärtäisi asiastani mitään eikä pystyisi auttamaan, koska ei ollut ao. kauppaa tehnytkään. Siis minua ei suostuttu yhdistämään henkilölle, jonka kanssa halusin puhua? Koko puhelu sitäpaitsi tapahtui minun laskuuni!
Tuskastuneena laskin puhelimeni alas ja kas´ minulle soitetaan: ”Hyvvee päevää..hienoa oletko Tapio? Kyllä..? Onnitteluni juuri sinulle on osunut merkittävä etu arvo n. 90 €, tulette saamaan pläp…pläp…Apuva-lehti….pläp…pläp….”
Kiitti mulle riitti, mutta miksi kirjoittaa asian vierestä, jos aiheena on: ”Media jää paineessakin”?
Miettikääpä kuinka netin mainostajat lähestyvät sinua. Jos olet kiinnostunut alppimatkoista ja niitä hakenut niin sivuillesi ponnahtelee erilaisia alppimatkojen mainoksia. Sama tuotteillakin vaikkapa nyt niillä keittiökoneilla. Ei sinun tarvitse painella numeroa 1, 2, 3 jne. Kiinnostavat kohteet tulevat sivuillesi useimmiten kohteliaasti eikä sinua häpäistä tyhmillä kysymyksillä.
Mediasta kuten muka palvelevista myyjistä ei osata lähestyä sinua. Heiltä puuttuu henkilökohtainen kiinnostus sinua kohtaan. Sinä olet numero ja rahapipana, joka halutaan putoavan pyyteettömänä rahankeräyslaatikkoon. Kukaan ei tunne asiaasi, kukaan ei halua auttaa, asiantuntemus on kadoksissa. Sinusta ei olla kiinnostuneita. Pykälänikkarit digimaailmoineen ja numeroineen 1,2,3, jne. ovat vallanneet maailman. Puhut eri kieltä eikä sinua ymmärretä saati, että itse ymmärtäisit enää yhtään mitään.
Kuolkoon media ja kodinkonemyyjäsysteemit sekä tietenkin koko isännöintimaailma.
P.s. …ja kaikki itseriittoiset autojen myyjät. YLE:stä en kehtaa kirjoittaa, koska on ainut kanava, joka ottaa asiakkaaltaan sen mitä itse haluaa. YLE:llä on sanoma meille orjille, joihin se ei itsekään usko.
Ilmoita asiaton viesti
Parempi ainakaan kerrostaloasuntoon on asennella mitään liesituulettimia 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Herlin kirjoittaa:
Hyvän ja mielenkiintoisen sisällön tekeminen vaatii osaajia, tekijöitä.
Hyvistä journalistisen sisällön tekijöistä on jatkuva pula.
—————
Skeidaa. Herlin on Alman systeemeissä omistajana mukana, tiesitkö että Alma tarjoaa freekuvaajille samanlaista tapposopimusta, kuin HS on tehnyt. HS:n tapauksessa ammattitaitoiset freekuvaajat jättivät talon tai heidät pantiin ulos, koska he eivät suostuneet allekirjoittamaan jopa SJL:n torjumaa sopimusta. Sama tulee tapahtumaan Almassa. Mitä siitä seuraa?
Herlin, tiedät itsekin että nuoret tarvitsevat visuaalisen yllykkeen lukeakseen mediaa. Nyt Alma ja HS tappavat sen viimeisen visuaalisen suorituskyvyn, jota lehdissä on ollut. Niinsanottu vasteaika on noin 4 sekuntia, silloin lukija poistuu lukemasta tai katsomasta juttua, jonka kuva ei vedä mukaansa.
US:n oma kuvajournalistinen ote on karmea — colorboxin kuvilla ajetaan materiaalia ulos koska kuvasta ja sen merkityksestä ei välitetä eikä osata välittää. Herlin kirjoittaa USA:sta. Niinpä, siellä jokaisella mediassa pyörivällä kuvalla on merkitys ja sellaista skeidaa kuin Suomessa ei julkaista.
Olemme oravanpyörässä. Kun vähennetään toimituksellisia, ne menevät useimmiten visu puolelta, lehtien kyky pysäyttää lukija juttuun heikkenee ja levikki laskee ja taas pitää vähentää—visupuolelta.
Eikä kukaan tajua teksti-ihmisistä että elämme visuaalisuuden aikaa, vaan tekstiblokkien julkaisu jatkuu tulitikkulaatikon kokoisten geneeristen valokuvien kera.
Voin turvallisesti ennustaa printin kuolemaa journalistisesti noin 10 vuoden sisällä koska kuvajournalistisesti printti on lukijakuvineen ja toimittajan ottaminen kuvineen jo melkein kuollut.
PS. Jos erehtyy toimituksessa ehdottamaan HYVÄÄ sisältöä, siis ideoimaan ja osaamaan alueensa ja keskustelemaan ja innovoimaan voi olla varma että työt loppuvat siihen paikkaan. Suomalaisessa mediassa pitää olla nöyrä ja hiljaa jos aikoo pysyä leivässä kiinni.
Jore Puusa
Lehtikuvaaja, työtön
Kuvajournalismin opettaja, työtön.
Ilmoita asiaton viesti
No, kiitos tästäkin. Sananvapaus sentään on sinullakin. Ainakin tällä palstalla. Uuden Suomen ”karmealta” kuvajournalistiselta otteesta toki pääset itse eroon. Tiedät kyllä miten.
Ilmoita asiaton viesti
No jopas rokotti, käyttäydyt aivan samoin kuin taloustoimittaja aikanasi kun teimme kolme neljä keikkaa yhdessä. Et ottanut silloinkaan kuuleviin korviisi kuvaajan ehdotusta kuvaamismallista eikä sinulta saanut kaivamallakaan infoa keikasta.
Nyt kun kerron missä lehdistö menee ja sinua merkittävästi enemmän kuvajournalismista tietävänä sanon missä kuvajournalisminne menee, poltat hihasi. Voin aivan hyvin katsoa uutta suomea ja sen heikkolaatuisia kuvia. Mutta kun menet kirjoittamaan että journalismi tarvitsee hyviä korkeatasoisia tekijöitä niin sellaisen skeidan edessä pitää reagoida samaan aikaan kun alma esittää friikkujen tapposopimusta.
Ja kyllä jopa minullakin on sananvapaus. Eikö ole kamalaa että joku on erimieltä kanssasi. Verifioit kommentissasi täsmälleen sen mistä kirjoitin. Kuvaajat ja osaajat lakoon ja ruskeakielet hommiin. Rahan edessä taipuvia journalisteja ei kaivata mutta heitä ovat miltei kaikki jo nyt. Tuolla asenteellasi ei journalismilla ole mitään tulevaisuutta. Journalismi kaipaa mielipiteen vapautta, rohkeutta, voimaa ja kykyä olla alistumatta kaltaistesi terroriin.
Jore Puusa
Ilmoita asiaton viesti
Kumpikohan meistä hihansa on polttanut…
Ilmoita asiaton viesti
…ja tuonkaltaisilla kommentinpätkillä kannustat keskusteluun ja asioiden tutkimiseen lehtesi kommenttiketjuissa.
Melkoista esimerkinantoa. Hihani poltin viimeksi 1979 lehtityössä, senjälkeen olen kauhistellut miten diletantit tuhoavat alamme. Keskustelussa käsitellään vastapuolen asiaa…sitä jonka hän jakaa. Ihan vaan neuvoksi.
Muistaakseni jouduin selittelemään haastateltaville sun käytöstäs jälkikäteen anteekspyyntöjen kera , luulis että mies on oppinut 20 vuodessa käyttäytymään….mutta ulosantisi vain lyhenee. Tarjosin mahdollisuuden ja avun ymmärtämään suurimman syyn lehdistön alasajoon, ei iskenyt kiinni. Väärä tarjoaja, mutta en ala nuolemaan jotta käsittäisit. Joskus sitten aikanaan menee perille visuaalisuuden vaade…kun on liian myöhäistä dollarin colorbox kuvien käytön jälkeen. Over and out.
Ilmoita asiaton viesti
Tasainen luonne: aina vihainen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio tuo YLE MM fudislähetyksistä ohjaus YLYn omille nettisivuille sekä Facebookiin ja Twitteriin. Molemmat umpi ulkomaisia yrityksiä. Mahtaako YLE vielä kiikuttaa hilloja suoraan Zuckenbergin taskuun saadakseen FB postaukset leviämään laajemmalle?
Ilmoita asiaton viesti
Täällä Länsirannikolla veisataan viis Yle:n urheiluohjelmille ja vähän muullekin. Ruotsin kanavat ovat POP ja lisäksi on lähes kaiken urheilun kattavaa tarjontaa netissä.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta Uuden Suomen ainoat omat vahvuudet ovat paikoin mielenkiintoiset keskusteluosiot sekä laajan tarjonnan blogiosiossa.
Mistä muusta lukijan tai mainostajan pitäisi Uudessa Suomessa maksaa? Omaa journalistista tuotantoa ei ole juuri lainkaan, vaan suppean lehden täyttää samat parin uutistoimiston perusvirta ja käännös-kääk-juttujen potpuri kuin muissa suomalaisissa medioissa. Uusi Suomi on lisäksi tiukkaan lukkiutunut Huuskon (vai Niklaksen) maailmankatsomukseen, eikä minkäänlaista vaihtoehtoista kulmaa ole yleensä tarjolla.
Kyllä lehden tai muun online-median teko toimii jatkossakin, mutta tilanteessa, jossa maailmantapahtumien perusmuotoisia tietotoimistotiedotteita jaetaan ilmaiseksi tuhansilla vastaavilla sivuilla ympäri maailman, niin jotain omaakin pitäisi olla.
Ilmoita asiaton viesti
Aktiivilukijan kannalta nykyinen jako uutisissa sopii minulle;taustat tapahtumille printtimediasta,otsikkotason pikasilmäys esim.amppareista tai täältä!
Netin kautta on edelleen hankalaa pureutua tapahtumien taustoihin,esim.kirjeenvaihtajien raportteihin maailmalta !
Ilmoita asiaton viesti
”Amerikkalaisveijarit osaavat nuuhkia oikeita sanoja viesteistäsi, ne tietävät kiinnostuksesi aiheet, ne pääsevät seuraamaan sähköpostejasi ja sitten annostella mainokset juuri sinulle sopiviksi.”
Tuostapa tulikin heti mieleen, saamani mainos eräältä mediayhtiöltä.
Mielenkiintoiseksi sen tekee, että en ole rekisteröitynyt kyseisen yhtiön rekistereihin, joihin he viittaavat
kyseisen sähköpostin lähettämisen yhteydessä. Mutta aivan erikoista siinä on se, että mainos on osoitettu asuinkumppanille hänen etunimellään. Ja minulla ei todellakaan ole tämä sama naisen etunimi.
Jäinkin miettimään, että olisikohan tietyn mediajättiin viittaava sähköpostiosoite ollut luettavissa muillekin kuin itse
henkilöllä, jolle sähköposti lähetettiin asuinkumppanini allekirjoituksella. Sieltäkö se etunimi löytyi?
Onko jatkossa tarkoin mietittävä millaisiin sähköpostiosoitteisiin viestejä lähettää? Vältänkö jatkossa lähettämästä
tiettyjen mediayhtiöiden käyttämiä loppupäätteisiä sähköpostiosoitteita, jotta välttyisin viesteistä löytyvien sanojen
hyväksikäyttöä ja turhaa mainosviestintää omassa sähköpostissani.
Mutta muutoin painetun sanan lukeminen on jäänyt todella vähäiseksi, vaikkei niitä painettuja niin hirvittävästi ilmesty, niin niistäkin monet jäävät melkein otsikoiden selaamiseksi ja jos joku otsikko herättää mielenkiinnon niin
luettavahan se on. Aika menee jostain syystä aivan toisaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka: Sähköpostisi sisältö tietenkin luetaan kun itse olet hyväksynyt palvelimen ehdot.
Minulle eräs lehtiyhtiö lähettää mainospostia jossa minua puhutellaan lempimimelläni, jolla saatan allekirjoittaa postin sukulaisille ja ystäville.
Ilmoita asiaton viesti
Miten mainostilaa ja tilauksia myyvät kotimaiset uutismediat pysyisivät hengissä vielä 50 vuotta? Haluaisin nauttia ja oppia uutta hyvistä, painomusteentuoksuisista kirjoituksista ja kuvituksista vanhuksenakin, mutta näyttää etteivät ilomielin maksetut tilausmaksumme ja mainostajien varat riitä nykymenolla turvaamaan sitä mahdollisuutta. Siis, kustantajat – auttakaa.
Tämäkin kiinnostava US-kirjoitus löytyi kaukomaille veroja maksavan pörssiyhtiön tuottaman sivuston avulla. No verkossa palvelut ovat tietysti usein globaaleja, mutta miksei kotimaisilla mediayhtiöillämme ole vastaavia, vientikelpoisia verkkopalveluita joihin toiset mediatalot HALUAVAT lisätä sisältöjään? Sellaista, jota Ylekin kenties mielellään kehottaisi käyttämään.
Urheilutermein sanottuna täällä pitäisi nopeasti siirtyä sinne mihin ”pallo” on seuraavaksi menossa. Toimituksissa on nähdäkseni jo tietoa mihin pallo menee ja mitä tulisi tehdä. Todisteeksi olen kerännyt useita lehtikirjoituksia, joissa esiintyvät terävät havainnot yhteen liittämällä syntyisi UUDENLAISELLA ansaintalogiikalla toimiva, nykyaikainen mediaratkaisu. Kuka mahtaisi olla kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia sellaisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Noita asioita miettiessä mun päiväni kuluvat, ja monen muunkin. Oikea vastaus pitäisi löytää eikä yhteenkään hutiin pitäisi ryhtyä. Helppoa…
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Jorelle: Kyllä hyvä kuvamateriaali on paikallaan, mutta liika on liikaa siinäkin. Lukeva ihminen pärjää mainiosti ilman kuvan kuvaa, jos on asiasta kiinnostunut tai haluaa tietää jotain. Hyvä kuvaaja on tietenkin taiteilija jolla on silmää ja hyvä ”vainu”, se on selviö. Mutta ilman asiantuntevaa rehellistä toimitustyötä kuvilla ei pitkälle pötkitä. Jayson Blairin kaltaiset huijarit jäävät kiinni alta aikayksikön, tänään, joskus onnistuivat melko pitkäänkin, jopa isoissa medioissa.
Se siitä mutta hyviä toimittajia tarvitaan aina, ja arvailut pitää korjata pian ja rehellisesti. Satusetien aika tosimediassa on ohi.
Olisin itse mielelläni hyvä toimittaja, mutta tietopohjani ei taida, Guuglesta huolimatta, riittää. Ikäkin alkaa asettaa rajojaan nykyajan vauhdille. Hyvää kesää.
Ilmoita asiaton viesti
Jäisivätkö suomenkieliset ohjelmat tekemättä ilman yleä? Tai tämän kokoista yleä. Jonkinlainen ylehän tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti tarvitaan Yle. Kun Yle-vero lanseerattiin, joku veti hatusta summan 500 miljoonaa vuodessa – ja sen verran Ylen budjetti on, ja indeksiin sidottuna. Riittäisikö meille 300 miljoonan Yle? Vai tarvitsemmeko tämän valtion ”mediamogulin”? Se on homman juju.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääkseni kaupallisiltakin kanavilta näytetään suomalaista tuotantoa. Toki tarjonnan pitää vastata kysyntää. Jos ihmiset eivät halua katsoa suomalaista ohjelmaa niin sitten sen tuottaminen on aika päätöntä. Kysyntää kuitenkin tällä hetkellä on ihan markkinaehtoisellekin suomalaiselle tuotannolle.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä hetkellä on kysyntää suomalaiselle, kyllä. Jopa markkinaehtoisesti. Mutta onko edes ensi jouluna? Tämä paketti muuttuu ihan hirmu nopeasti. Nettimuotoinen Uusi Suomi ilmestyi ensi kerran vajaat seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen on saanut nauttia onnistimisista ja kärsiä epäonnistumisista, molemmista monta kertaa. Liikkuvan kuvan tekemisestä en tiedä sitäkään vähää, mutta Suomessa on sillekin kysyntää ja tarjontaa myös valtiorahoitteisen ulkopuolella. Vaikeata tämä on, muttei mahdotonta.
Ilmoita asiaton viesti
Media jää – ainakin YLE. Ei tarvitse etsiä mainostajia tai rahoittajia. Puoli miljardia tulee joka vuosi kassaan kuin Manulle illallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoitat?
Ilmoita asiaton viesti
”Koska painetun sanan lukijamäärät laskevat, mainosraha siirtyy verkkoon – ja tietysti verkkoon menevät myös suomalaiset mediat. Mutta meneekö mainostaja itsenäisen suomalaisen median mukana verkkoon? Menee kyllä, mutta entistä enemmän kansainvälisten, lähinnä amerikkalaisten yhtiöiden mukana”.
Näin se valitettavasti on, mutta tämä on seurausta siitä nopeasta tiedon välittämisestä, eikä mistään kansainvälisestä toimijasta johtuvaa. Mielestäni kilpailukykyinen voisi olla myös kotimainen toimija. Miksi markkinoilla ei ole kilpailukykyistä kotimaista mediaa, niin jääköön jokaisen itse mietittäväksi.
Voisiko printattu media olla tulevaisuudessa kilpailukykyinen vaikkapa jotenkin luotettavampana? Mielestäni kyllä! Tänä päivänä netissä on jukaistuna jos jonkinlaista hömppää joka syö uskottavuutta kaikilta julkaisuilta. Uutisia ja julkaisuja korjataan päivittämällä alkuperäistä tekstiä yhä enenevässä määrin, koska se nopeus on tämän päivän sana, ekä sisällön paikkansa pitävyys.
Painettu sana ei minnekkään katoa tulevaisuudessakaan, vaan mielestäni se joutuu nyt etsimään muotoa sille, kuinka se voittaa uskottavuudessaan tämän nopean ja epävarman miljoonien nettijulkaisujen kirjon. Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa tiedonvälitystä ohjataan kansainvälisillä säännöillä ja vain tietyillä toimijoilla on virallinen ”status” julkaista luotettavaa tietoa. Tästä ”virallisesta” julkaisusta tietenkin joutuu kuluttaja maksamaan, kuten nytkin tilatessaan lehden postilaatikkoonsa. Alma Media kuulunee tuohon virallistettujen joukkoon- luulen 🙂
Ilmoita asiaton viesti
En vieläkään edusta Alma Mediaa. Vain itseäni. Painettu sana tarvitsee käyttäjiä ja maksajia. Kuten kaikki tiedonvälitys.
Ilmoita asiaton viesti
”tämän kirjoittaja on pienehkön nettilehti Uuden Suomen pääomistaja ja -rahoittaja sekä suurehkon mediayhtiö Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja ja hallituksen jäsen”.
En edes viitsi alkaa väittelemään tuosta edustuksestasi jossakin mediassa, mutta olen henkilökohtaisesti varma siitä, että edustat Alma Mediaa.
Ed. siteeraus ei kuitenkaan ole tarkoitettu koskemaan tätä blogia, joka sinällään on hyvin fiksu ja kertoo paljon kirjoittajan ajatusmaailmasta, kuten monet aijemmatkin blogisi. Mielestäni olisi kuitenkin rehellistä ilmaista, että oma kynä on otettu isosta penaalista ja sillä kirjoitat.
Ystävyydellä Seppo.
Ilmoita asiaton viesti
Siis oleellista on se, että tuo ei ole minkään pörssiyhtiön kanta, vain minun kantani. Näissä pörssiyhtiöasioissa pitää olla aika tarkka, mieluummin liian tarkka kuin liian vähän.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Blogi.
Ilmoita asiaton viesti
Media ei tule koskaan kuolemaan. Ihmiset kaipaavat uutisia ja tietoa elinympäristöstään.
Mutta sellaiset mediat, jotka yrittävät toimia väärällä ansaitalogiikalla, tulevat luonnollisesti kaatumaan.
Printtimedia tulee jatkossakin pärjäämään panostamalla ammattitaitoisesti toimitettuihin (paikallisiin) uutisiin ja artikkeleihin. Mutta tämä edellyttää, että printtimedian ei pidä mennä nettiin missään tapauksessa jakamaan samaa sisältöä ilmaiseksi lukijoille.
Mikä tässä kuviossa on printtimedioiden hallituksille niin vaikea ymmärtää?
Pelkän nettimedioiden, kuten US:n, ansaintalogiikka on myös selvä. Mainosmarkat pitää kerätä tarjoamalla mielenkiintoista luettavaa ihmisille jotta mainostajat ja lukijat innostuvat tulemaan sivuille. Koska US:n toimitus on melko pieni, ei US voi laskea sen varaan, että lukija tulee sivuille laajojen ja hyvin toimitettujen uutisartikkelien takia.
US:n kiinnostavuus on sen lanseeramassa puheenvuoro-osiossa, jossa eri alojen asiantuntijat kirjoittavat monia toimittajiakin ammattitaitoisempia kirjoituksia.
Täten US:n kannattavaksi saaminen pienellä toimituskunnalla on melko mahdoton tehtävä toteuttaa. US:han ei ole toimituskunnaltaan mikään The New York Times eikä pysty panostamaan samalla lailla laadukkaaseen uutisjournalismiin. Joten tehdäkseen itsestään tälläisella rajoitetulla toimituskunnalla jotenkin taloudellisesti kannattavan nettimedian, US:n pitäisi laittaa kaikki luettavansa maksumuurin taakse.
Ei tarvi kiittää neuvosta.
Ilmoita asiaton viesti
Toki hyvä, eettä neuvot. Uuden Suomen perustamishetkestä alkaen olemme toki saaneet Uuteen Suomeen paljon neuvoja ja hyväntahtoista opastusta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos te lopetatte perustuslain vastaisen ennakolta sananvapauden estämisen, hysteerisen sensuurin, ja yksilön syrjimisen hänen vakaumuksensa, mielipiteen, uskonnon tai etenkin tosiasioiden esilletuomisen perusteella, silloin nettilehdessä on paremmat mahdollisuudet.
Sikäli kuin minä ymmärrän, YouTube tai Facebook eivät hysteerisesti poista tosiasioita tai perusteltuja mielipiteitä. Niihin siksi luotetaan enemmän kuin hysteeristä suomalaista, tabujen, itsesensuurin, kieltojen ja pelkuuruden mediaa.
Vapauttakaa Karjala-keskustelu, vapauttakaa paradigmojen kyseenalaistaminen, vapauttakaa kaikenlainen keskustelu, ilman pelkoa siitä, että kirjoittaja joutuu vertauskuvauksellisesti ”poltetuksi roviolla” (näytösoikeudenkäynnit).
Kääntykää suojelemaan mielipiteensä ilmaisijoita. Suosikaa räväköitä kirjoittajia, koska heitä tullaan lukemaan ja se lisää mainostuloja.
Yksikään mielipide tai tosiasia ei uhkaa mitään tai ketään, jos sitä vastaan sallitaan toinen mielipide tai tosiasia.
Asiat eivät koskaan ole tappaneet ketään. Mutta sensuuri, syrjintä ja vainoaminen eivät enää ole asioita. Ne ovat jo tekoja, aggressioita ja askel kohti pelättyä: totalitääristä yhteiskuntaa, jossa ihmisiä jaetaan mustavalkoisesti vuohiin ja lampaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin. Ollakseen riippumaton media US:n Huusko toimituskuntineen on turhan usein paljastanut värinsä. Täältä on aika moni lentänyt pihalle ja vielä isompi joukko hyviä kirjoittajia lähtenyt muualle, avarakatseisemmille laitumille.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen artikkeli, kiitos Niklas. Uutta tietoa tässä ei kuitenkaan juurikaan ole. Kaikki tämä kun on ollut media-alalla tiedossa jo pitkään. Kiitos kuitenkin siitä, että nostit jälleen kissan pöydälle.
Mielestäni kuitenkaan Googlea ja Facebookia ei voida rinnastaa mainostajina verkkolehtiin tai painettuun mediaan. Ketjussahan on useampia tasoja: mainostaja, mainonnan tuottaja, markkinointi yhtiö ja mainonnan jakelija. Printti ja digitaliset lehdet ovat viimeisessä ryhmässä. Google sen sijaan toiseksi viimeisessä ryhmässä.
Suomessa ei ole Googlea vastaavaa toimijaa, joka keräisi paikalliset mainosmarkat, mutta Google jakelee mainoksia kuitenkin paikallisille esittäjille.
Suomen sanotaan olevan edelläkävijä monessa asiassa, mutta internetin sisällön ja palveluiden tuottamisessa olemme melkolailla peräkylän poikia. Kaiketi pienet markkinamme eivät ole melkoisen kiinnostavia verrattuna kansainvälisiin (ja kovin kilpailtuihin) markkinoihin – niin internetpalveluiden tuottajien kuin myös mainostajien nakökulmasta.
Voimme loppumattomiin keskustella ja valittaa asiasta, mutta Suomesta löytyy osaamista ja resursseja kilpailevien palveluiden tuottamiseksi. Kyse on pikemminkin laadusta tinkimättömän innovatiivisen Dream Teamin kokoamisesta ja riittävän rahoituksen varmistamisesta toteutukselle.
Miksi näin ei tapahdu? Näkisin, että meiltä puuttuu se innovatiivinen mediamessias, joka ennakkoluulottomasti uskaltaa haastaa vanhat rakenteet ja karismallaan vie uuden tuotteen maaliin.
Minusta ei siihen ole. Ryhdytkö sinä Niklas tällaiseksi? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Median digitalisoituminen siirtää tekstin, kuvan ja äänen verkkoon – sisältö konvergoituu. Alunperin Yle on ollut radio, mutta nykyään monimedia, joka syö vapaan median leipää. Verovaroin kuihdutamme mediayhtiöitä, jotka niitä veroja maksavat ja ylläpitävät monipuolista mediaa. Media-alalla elää nyt ”loinen”, Yle, joka näivettää isäntänsä – veronmaksajan.
Ilmoita asiaton viesti
Yle työllistää suomalaisia ja syö amerikkalaisten pörssiyhtiöiden leipää, sekä antaa suomalaisille luotettavaa tietoa ja antaa äänen myös köyhille ja vähemmistöille.
Hyvä näin.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestä lehtiä vaivaa sisältöjen laatu, niin netissä kuin painetuissakin.
Liian usein saa lukea luokattomia artikkeleita ja joissa vilisevät paljon virheitä eikä niitä pyritä korjaamaan. Niistä artikkeleista saa aina sellaisen ”kopioi-liitä käännös”-vaikutelman eikä vaivauduta tarkistamaan oikeellisuudet vaan pokkana lätkitään sellaisinaan. Kopioidaan samat uutiset ja väitetään olevan itse luotu sisältö asiantuntemuksellaan, vaikka usein se ei pidä paikkaansa.
Tässä hyvä esimerkki, kun olen tietokonenörtti:
MikroPC mPC ja Tietokone (Nykyään yhdistetty TiViin)
http://i.imgur.com/GxxCsZ4.jpg
Miksi pitäisi tilata nuo lehdet ja lukea kaksi samanlaista sisältöä? Kuvakaappaus osoittaa hävytöntä tapaa pilkata lukijoita.
Kuitenkin menin kysymään Talentumilta vastauksia:
”Kiitos palautteestasi. Kysyit, miksi emme yhdistä Tiviä, Tietokonetta ja MPC:tä? Vastaus on varsin yksinkertainen.
Tivi ja Tietokone ovat selkeästi suunnattuja tietotekniikkaa työssään käyttäville ihmisille, MPC on puolestaan laitelehti kuluttajille. Tivin ja Tietokoneen artikkelit käsittelevät esimerkiksi terveyhdenhuollon tietotekniikkaa tai it-palvelutalojen toimintaa. Lähestymiskulmat ovat hivenen eri: Tivi käsittelee ilmiötä liiketoimintanäkökulmasta ja Tietokone tekniikan näkökulmasta, mutta niiden yhdistelmästä saadaan varmasti hyvä paketti aikaiseksi.
MPC puolestaan testaa, neuvoo ja arvioi. Sen tehtävä on tuoda lukijalle mahdollisimman paljon hyötyä henkilökohtaisen tietotekniikan hankintaan ja käyttöön.
Eli lehtien lukijaryhmät ja käyttötavat ovat täysin erilaiset, vaikka kaikki tietotekniikan maailmassa liikkuvatkin.”
Mikrobittikin on muuttumassa tasoltaan surkeaksi ja selviää Sanoman tiedotteesta:
”Magazine Media keskittyy palvelemaan erityisesti naisia, perheitä ja 55+ -kohderyhmää monikanavaisilla sisällöillä ja palveluilla ja on luopunut pääosasta miesten ja tekniikan lehtiään. Pelit-, GTi-Magazine- ja V8-Magazine- sekä Glorian Antiikki -lehdet siirtyvät Fokus Media Finlandin omistukseen 1.9. Tietokone myytiin Talentumille viime vuoden lopussa.”
Muropaketissa joku murjaisi vitsin, että MB:n seuraavassa lehdessä testataan itkuhälyttimistä ja tissipumpuista…
Laatu ja asiantuntemus on se tärkein asia, mediassa lähes kaikki kautta linjan ovat pudonneet tasoiltaan alas kuin lehmän häntä paitsi Uuden Suomen puheenvuoron blogit. 😉
Vihastuttaa ja naurattaa, surullista ja itkettää.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kuvannut mediamaailman nykytilaa ajatusleikillä, mitä olisi tapahtunut, jos eduskunta olisi joskus 1970-luvun alussa päättänyt perustaa Suomeen verovaroilla kustannetun, korkealuokkaisen, jokaiseen talouteen jaettavan sanomalehden.
Printin voimakas kasvuhan alkoi 1970-luvun puolessa välissä. Jos tarjolla olisi ollut verovaroilla kustannettu sanomalehti, yksityisen median nousu ei varmasti olisi ollut seilainen kuin se oli aina tuonne 2000-luvun tietämille saakka.
Tilanne on rinnasteinen sen vuoksi, että yksityinen media ja Yle törmäävät yhä pahemmin samoilla digitaalisilla markkinoilla, jossa Yle verovaroilla tarjoaa ilmaista sisältöä samaan aikaan, kun yksityinen media yrittää saada aikaan maksullisia ratkaisuja kyetäkseen tarjoamaan riittävän korkeatasoista sisältöä.
Mieleniiintoista on, että kilpailuviranomainen on ollut hyvin tarkka siitä, ettei epäterve kilpailu vääristä markkinoita. Mediamarkkinoiden osalta viranomainen ei ole sanonut mitään, vaikka tilanne kärjistyy kaiken aikaa.
Mielenkiintoista on nähdä, kuinka pitkälle tilanteen annetaan kehittyä ilman, että ryhdytään toimiin, jotka tukevat moniarvoista mediakenttää.
Ilmoita asiaton viesti
Kerrotaanko faktat faktoina.
”Suomessa joku kirkasotsainen saattaa kauhistua siitä, että samassa lehdessä kehutaan jutussa autoa ja seuraavalla sivulla mainostetaan sitä. Ja tuo on kuitenkin tosi pientä amerikkalaisiin verrattuna. ”
Suomessa pienet paikallislehdet myyvät ilmoituksensa niin, että lupaavat uutisjutun samaan lehteen.
Bisnes sanelee journalismin tason, ei netti.
Ilmoita asiaton viesti
Yleisradiosta pari lukua Niklaksen erinomaiseen kirjoitukseen pientä lisäväriä antamaan:
– Vakituisia yleläisiä oli vuoden 2013 lopussa 3 173 henkilöä (2012: 3103 henkilöä).
– 86 % yleläisistä tekee sisältöjä, tuki- ja hallintotehtävissä työskentelee 14 %.
– Yleisin ammattinimike on toimittaja, heitä on noin kolmasosa kuukausipalkkaisesta henkilöstöstä.
Lähde: Yle http://yle.fi/yleisradio/vuosikertomukset/ylen-vuo…
Toimittajia Ylellä on siis noin 1000. Esimerkiksi Uuden Suomen toimituksen vahvuus on tällä hetkellä 5 toimittajaa (uutistoimitustöitä tekevät päätoimittaja ja kehityspäällikkö mukana), 1 valokuvaaja/ylläpitoa hoitava ammattilainen sekä 1 lähinnä sunnuntaisin avustava toimittaja.
Pikaisella laskutoimituksella Ylellä on 200 kertaa enemmän toimittajia kuin Usarilla, joten on aika selvää, että he tekevät jokusen jutun päivässä meitä enemmän.
Veronmaksajien vuosittain keräämällä puolella miljardilla pystyy siis palkkaamaan 1000 toimittajaa. Puolella tästä eli 250 miljoonalla saisi siis edelleen ymmärtääkseni 500 toimittajaa, jos muualtakin kutistettaisiin samassa suhteessa. Aika hyvää asiajournalismia syntysi silläkin väellä.
Yksi mitä olen kuullut työmarkkinoilta on myös se, että julkisen palvelun talo Yle on muuttunut tässä taantumassa media-alan palkkajohtajaksi. Se on aika kiinnostava ilmiö ja enempi tuttu julkisen sektorin jättimäiseen kokoonsa tukehtuneista kriisivaltioista.
Ilmoita asiaton viesti
Kun avaan netin, sieltä ponnahtaa tasan nollan arvoiset Elisa-uutiset. Seuraavaksi avaan Gmailin, next step Puheenvuoro. Joskus menee viikko-kaksi etten vilkaisekaan US:n uutispuolta.
Ilmoita asiaton viesti
Itseltäni napsahtaa ensin esiin AOL. Sitten katson YLE:n, Guardianin, New York Timesin, Iltalehden, Ilta-Sanomat ja Aamulehden. Sen jälkeen on blogistanin aika: Puheenvuoro, Vapaavuoro, Kemppinen…
Ilmoita asiaton viesti
Uuden Suomen uutispuolella on jatkuvasti omia uutisia.
Suomen koko tämän kesän kuumin politiikan uutinen oli esimerkiksi Uudessa Suomessa ensin. US:n Jenni Tamminen sai viime sunnuntaina kiinni Ylen, iltapäivälehtien ja monien muiden suurtoimitusten yrittämän Sari Essayahin, ja otti vahvistuksen siihen, että Essayah tukee Päivi Räsästä. Miten Jenni sai hänet kiinni, oli puhdasta häikäisevää ammattitaitoa.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/70505-sari-essayah…
Toisaalta esimerkiksi tämän kesän parhaat MM-futisanalyysit ovat löytyneet Usarista. Niiden takana on yhteistyökumppanimme Sport Contentin huipputoimittaja Otto Palojärvi.
http://www.uusisuomi.fi/urheilu
Kun vähillä porukoilla tehdään, pitää olla parhaat osaajat.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Jenni!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän Uusi Suomi on rehellisesti sanoen tehnyt suomalaismedian viime vuosien hirvittävimmät asiavirheet:
Kun Krugman arvosteli Kataisen hallitusta kiristyspolitiikasta, Usari väitti arvostelun kohdistuvan elvytyspolitiikkaan. Arktis ja Antarktis menivät myös taannoisessa ilmastouutisessa näyttävästi sekaisin.
Puheenvuoro on US:n helmi.
Ilmoita asiaton viesti
No vaikkapa Hesarissakin on päivittäin useampia oikaisuja edeltäviin julkaisuihin, tänään kaksi. Puheenvuoro on juuri sitä mitä sanot.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, eihän Kataisen hallitus tainnut tuntea koko sanaakaan ”elvytys”.
Ilmoita asiaton viesti
Alalla erilaisissa hommissa olleena hämmästelee markkinoinnin muutosta. On selvää, että osalle ihmisistä maksetaan jostain ihan muusta kuin nykyisin mitattavissa olevasta työstä.
Toimittaja on duunari, blogisti on yleensä harrastaja. Yhteistä on se, että heidän arvonsa on havaituksi tulemisessa ja tiedon luotettavuudessa (toisten mielestä luettavuudessa).
Kannattavinta toimintaa on tiedon (elämysten) varastaminen, lainaaminen ja välittäminen.
Sisällön tuottaminen on tiimityötä. Kukaan ei yksinään ole edes kuukausipalkkansa arvoinen.
Koska tärkeää on tulla havaituksi, YLE toimii kuten yksityinen ihminen. Se näkyy, samalla tavalla kuin Suomen pääministeri ja valtioneuvoston kanslia ja muut ministeriöt, siellä missä se tavoittaa eniten yleisöä ja missä se selvitystensä mukaan voi olettaa saavansa yhteiskunnallisen painoarvonsa mukaisen yleisön parhaiten näkyviin.
”Yksityisille mediataloille oman pikantin vaivansa tuo se, että suuryritys Yleisradio houkuttelee parhaita sisällöntekijöitä huomaansa.”
Seuran toimituspäällikkö Ari Korvolan ansiokkaan jutun jälkipuinnissa kävi ilmi, että YLE on järkeillyt johtajiensa palkkioiden myöntämisen myös sen mukaan, miten hyviä työntekijöitä yhtiöön palkataan.
”Ylellä palkitaan loistavista saavutuksista. Palkitsemisen tarkoituksena on edistää Ylen tavoitteiden toteutumista ja kannustaa erinomaisiin tuloksiin. Ylen palkitsemisesta päättää yhtiön hallitus, ja palkitsemista ohjaa valtio-omistaja (linkki).
Johtajilla ja päälliköillä (n. 5 prosenttia koko henkilöstöstä) on henkilökohtainen tuloskortti, jossa on neljä haastavaa tavoitetta. Tulostavoitteet liittyvät mm. katsoja-, kuuntelija- ja käyttäjätyytyväisyyteen, henkilöstön hyvinvointiin ja tehokkaaseen toimintaan. Palkkio on vuodessa johtajilla enintään 1,9 kuukauden palkan ja päälliköillä enintään yhden kuukauden palkan verran. Muulla henkilöstöllä on mahdollisuus tiimin tuloskorttiin, jossa on myös neljä haastavaa tavoitetta. Tiimipalkkio on enintään 1200 euroa vuodessa per henkilö. Pienemmän (tavallisesti muutama sata euroa) erityispalkkion voi saada yllättävästä, poikkeuksellisen hienosta työsuorituksesta.”
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Yle puoliksi. Kyllä sen pitäisi riittää tämmöiseen maahan.
Olisi mielenkiintoista hieman vertailla Ruotsin SVT:hen. (Heillä toki erilaiset resurssit)
Ilmoita asiaton viesti
Voisi tietenkin miettiä, että mitä etua tällä blogipalstalla, ja muilla keskusteluareenoilla on verrattuna useisiin toimituksellisiin uutisjuttuihin (jopa kokonaisiin julkaisuihin). Jotain etua varmastikin on, kun näitä käytetään.
Jos sen siirtäisi sinne toimitukselliselle puolelle, niin kaikki voisivat voittaa.
Simon Elon viimeisin bloggaus toiminee hyvänä esimerkkinä.
Ilmoita asiaton viesti
Yle on paikkansa ansainnut. Rahanjakoon ei kompetenssini riitä. Nettimainospuolella ei taida jenkeille kilpailijoita olla jollei perusteta itse ( ja millä rahalla ), tai kysytä apua venäläisiltä. Sanomalehti on kuitenkin kaiken perusta, jollei muuten, niin pistäpä iPad naaman suojaksi kun aurinko oikein porottaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Yle on paikkansa ansainnut.” Paikkansa kyllä, mutta tarvitseeko meidän törsätä siihen vuosittain 500 miljoonaa, eikö esimerkiksi 250 miljoonaa riittäisi? Sillä saisi tuhannen sijaan vielä 500 toimittajaa. Viittaan tähän kommenttiini:
http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17202…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä me lukijat voimme mielellään maksattaa, kunhan sisältö on laadukasta, asiantuntemusta ja ei olla valtion puudelikoiria häntiä heiluttelemassa ja silityksiä pyytelemässä vaan ollaan vahtikoiria.
Ilmoita asiaton viesti
500 yleläistä vahtikoiraakin olisi jo erittäin paljon. Luulisi tuo tehtävä hoituvan siis puolella nykyisestä määrästä. On meitä vahtikoiria muissakin toimituksissa. Ja sitten olette te, tuhannet loistavat bloggaajat!
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoittanet Usaria. Ei taida resurssit ihan riittää, joten vahtikoiria ovat sitten blogistit Puheenvuorossa.
Yle ei toimi minään vahtikoirana vaan on hallituksen pää-äänenkannattaja.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kuten kirjoitin , ei kompetenssi riitä. Tosin futiksen MM ja vastaavat syövät rahaa ja aluetoimituksiakin tarvitaan. Maksan mielelläni Ylelle näistä. Toinen mahdollisuus on seurata urheilua maksamalla erilaisille maksukanavayhtiöille vaikkapa yleisurheilun seuraamisesta. Jos sitten tykkäät moottoriurheilusta tai golfista, toinen mokoma lisää.
Yle ei näitä näytä, jenkit ym maksavat lähetysoikeuksista enemmän. Tämäkö on se haluamanne juttu ?
Ilmoita asiaton viesti
Aikoja sittenhän on päätetty, että olympiakisat ja keskeisten lajien maailmanmestaruuskisat kuuluvat julkiseen palveluun. Näin pitää olla.
Maantiepyöräilyn ja snookerin ystävänä en itse tulisi toimeen ilman Eurosportia, mutta en vaadi niiden seuraamista verorahoitteiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ja maailman tappiin keskustellaan sitten siitä, mitä ovat ”keskeiset lajit”. En tiedä, vaikka penkkiurheilija olenkin. Yhtään maksullista sporttikanavaa mulla ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi täältä Askolle urheilua tuutin täydeltä, lähes 24/7
http://www.drakulastream.eu/
On jalkapalloa, tennistä, formulaa, yleisurheilua. You name it.
Ilmoita asiaton viesti
Siispä maksan edelleenkiin sitä radiolupaa, melkein mielelläni. Ei senttiäkään ylikansallisille toimijoille, jos saman palvelun saa täältäkin. Muut kiinnostukseni kohteeet rahoitan pienestä eläkkeestäni.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu markkinaehtoisesta eli kuluttajan itse valitseman ja sen sisällöstä maksaman median sekä verovaroin rahoitetun median välillä tuntuu sotkeutuvan usein pahasti.
Useat kuvittelevat tai tietoisesti haluavat luoda kuvaa, että verovaroin tuotettu sisältö olisi jotenkin puolueettomampaa ja edullisempaa kuin markkinaehtoisesti tuotettu sisältö. Tämä ei valitettavasti, vaikka kuinka toivoisimme, pidä paikkansa.
Yle joutuu sisällöllisesti ”politikoimaan” saadaakseen oikeutuksen rahoitukselleen. Yle:ä rasittaa perinteinen poliitikon ongelma, jossa oma olemassaolon tarkoitus voittaa yleisen edun. Yle:n journalismi on usein erittäin värittynytyttä ja yksisilmäistä.
Lisäksi yksi Yle:n työntekijä maksaa veronmaksajille keskimäärin yli 140.000 eur/vuosi, kun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin henkilökustannus jää noin 90.000 eur/vuosi. Kumpikin on verovaroin rahoitettu julkista palvelua tuottava laitos.
Omassa arvomaailmassani pidän sairaanhoitoa tärkeämpänä julkisena palveluna kuin ”Pakko tanssia” -hömpän tai ulkomaisilta yhtiöiltä osetetun viihdesisällön jakelua meille suomalaisille – ahkeralle ja sinisilmäiselle kansalle.
Monipuolinen, monen toimijan kilpaileva mediakenttä on jokaisen kansalaisen peili todellisuuteen.
Yle:n rooli suomalaisessa mediakentässä on kohtuuton ja Yle itse arvostelee Venäläisen median keskittymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Lukijana kaipaisin pitkäjänteisempää otetta. Esimerkiksi Helsingin Sanomat päätti luoda maksumuurin sivuilleen. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan tuottanut tarpeeksi, joten kävijämääriä piti nostaa. Nyt sivuilla on klikkiotsikoita ja maksumuuri.
Mainostajana taas on hyvin vaikea ostaa mainoksia suomalaisilta nettisivuilta. Hinnat voivat olla kymmenenkin kertaa kovempia kuin Googlen kautta ostettuna. Muutenkin koko näyttöpohjaisten mainosten myyminen verkossa on todella hölmöä ja kuuluu 90-luvulle.
Me mittaamme omassa firmassamme jokaisen ostamamme mainoksen tehoa. Tässä vertailussa Google ja Facebook voittavat. Ne kehittävät mainosratkaisujaan jatkuvasti ja tämän vuoksi kilpailijat. Suomessa myydään edelleen samaa tuotetta kuin kymmenen vuotta sitten.
Eli verkkolehtien rahat tulevat kävijämäärä mukaan, eikä kävijöiden laadulla ole väliä. Tämän vuoksi sisällön laadulla ei ole liiketoiminnan kannalta merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon keskustelua ja muutamia helmiä joukossa, vähän kuitenkin uusia ajatuksia, alla muutamia, joista voisi olla apua sivuston ja/tai kassan tilanteen parantamiseen:
Kommentointi ja/tai niiden lukeminen kiinnostaa useita, mutta ongelmana on yleinen huono taso. 80/20 säännöllä joka viides on ”hyvä”. Hyvien etsiminen vie aikaa, mutta helmiä joukossa on ja haluaisin nähdä ne.
Moderointi, ”hölmöjen, asiattomien poisto”, sisältää paljon ongelmia.
Mitäs jos tarjotaan Maksullinen, esiluettu palvelu, jossa ”etätyöläiset” merkkaa sälän pois. Muutamia eri tasoja, 1-3 sen mukaan kuinka tiheä seula on käytössä.
Näin perussivuun ei kosketa ja ne jotka haluavat aineiston tason nostoa saavat sitä. Maksua vastaan näkymästä poistuu valitun tason mukainen sälä. Olen valmis maksamaan tämmöisestä palvelusta.
Sinänsä ensituntumalla outoa, että ihmisten tekosien poistamisesta saa ansaintamallin. Mutta asian toinen puoli on ihmisten tekosien valitsemista jakelua varten, joka taasen on hyvin tunnettu ansaintakonsti.
Tähän voisi yhdistää ”vaskoolin” jossa hatutusta aiheuttavia kommentteja voisi merkata ja ”kullanetsijä etätyöläinen” päättää mitä niillä merkkauksilla tekee.
Vaskooli = Sivujen lukijat heiluttavat/seulovat sisältöä.
Mainosten, seurannan yms. poisto web sivulta on helpohkoa (privoxy, adblock, ghostery etc…) sille tasolle että sivut siistiytyy. YouTube mainonnan poisto EI ole helppoa, mainos kun on siinä videopätkässä. Siksi mainosraha ajautuu tuubiin videon sekaan. Muutoin mainonnan loppu on siinä kun ”kaikki” alkavat toimia kuten minä (ja moni muu.) Esto-ohjelmien kanssa mainoksia näen harvoin ja lopuistakin pääsee eroon jos viitsii tehdä eston. Tekemättä mitään muuta kuin ottamalla ko. esto-ohjelmia käyttöön saa hyvin mainosvapaan netin. Siksi EN ole huolissani ylikansallisesta mainonnasta. Se loppuu kun ihmisten medialukutaito kasvaa (asentavat tarvittavat ohjelmat tai lisukkeet).
Ajoittain haluan mainontaa, silloin kun olen ostamassa jotain. Eikö voisi olla ”uusiostos.fi, ostokeskus.fi”, jossa mainontaa on ja ”saa kohdentaa” ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Samaan keskukseen käyttäjien kommentoima ”mistä sitä saa, mikä olis hyvä, kuka tämmöisen tekis, onx tietoo” alue. Ja tähän myös vaskooli, yms. Maksullista kommenttien valikointia tarvittaessa. Moderointia kyllä pitää olla ettei mene ihan villiksi.
Jotenkin outoa, että kun ostosta tekee, niin joutuu googlettamaan ja selailemaan varsin paljon. Toisaalta tietysti peloittaa semmoinen kone, joka kertoo kyselysetin jälkeen että osta tämä tuolta ja vastaus on oikea.
(Miksi ”peloittaa”… Markkinatalouden tien päässä häämöttää kommunistisen keskustalouden voittajayritysten keskittymä. Joku yksi vie markkinat/ala, senhän tuo oikeavastaus-kone lopulta aiheuttaa.)
Laittakaa ”Suosittele”-napin lisäksi ”Tallenna-nappi” kytkentä niin että kommentti tai artkkeli menee Pocket, Keep tms. käyttäjän valitsemaan palveluun suoraan. Tämä palvelu maksulliseen versioon. Tai tehkää oma silppusäkkileikekirjavarastopalvelunettisovellus.
Maailmalla syntyy valtavasti älykästä sisältöä nettiin. Sen löytäminen on työlästä. Sinänsä aihe on hankala koska sisällössä ajaudutaan Kotimaisten kielien ulkopuolelle, molemmat ovat yhtä hyödyttömiä. Englanti toimii nykyään useimmilla kansalaisilla. Ehkä seuraava ajatukseni on Suomessa elinkelvoton (tai tämmöinen jo on jossain päin nettiä), mutta ainakin seuraisin sivustoa ”Search for Intraterrestial Intelligence” ”SINI” ja maksaisin siitä jotain.
Esim sivusto amppareiden tyyliin, mutta tiukemmin seulottuna, niin että artikkeleiden taso olisi korkea.
Pooli-lukuoikeudet. Jos olet maksava asiakas, niin samalla aukeaa useita muitakin paikkoja. Ehkä ihan hölmö ajatus, mutta kuitenkin..
Vaikutuskanava. Puolueiden pitäisi toimia tämmöisenä kanavana, mutta eivät vaan liian usein toimi. Yhden asian liikkeitä nousee ajoittain ja potkua niissä ainakin on. Tähän aiheeseen minulla on vain kysymys, että miten ”mielipidepalstalta saataisiin polku yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?”
YLE:stä muuten saamaa mieltä kuin useimmat yllä, että on tarpeellinen, mutta liian usein selkeästi puolueellinen ja kilpailuasiamiehen tai EU:n pitäisi puuttua siihen että verovaroilla kustannetaan samaa, kilpailevaa palvelua, jonka veroja maksava kansanosuus tuottaa mainos- tai tilausmaksurahoituksella.
Kuinka paljon ne yhteisöt joiden kanssa YLE kilpailee, maksavat veroa (tulo, ALV, palkat, jne), suhteessa siihen mitä YLE saa yhteisistä rahoistamme? Olisi jotenkin mielenkiintoinen vertailuluku.
Osittaiset maksumuurit eivät toimi. Känny, läppäri, PC ja jokaiseen vaikka 4 eri selainta. 5 artikkelia/viikko/selain tekee 3*4*5=60 artikkelia ja jos IP osoite jarruttaa, niin onhan selainkohtaisia proxyjä. Arsenaali estojen kiertoon on määräämätön… Vain totaaliesto käyttäjätunnuksella toimii.
Trollit ja avohoito-osaston kirjoittajat ovat haittana useilla sivustoilla. Mitäs jos ei työnnettäisi heitä sivuun, vaan yritettäisiin ohjata käyttäytymiseen, jossa heidän energiansa purkautuisi muodossa, joka olisi hyödyllistä tai ainakin luettavaa.
Laittakaa YLE:n toimittajista kansallinen mediasivitysjaos, jonne kaikista sivustoista ohjattaisiin hankalat tapaukset hoi.. opastukseen, että näille asiakkaille selviäisi mikä nyt mättäää kun asiakas on äärimmäisen oikeassa mutta muut kansalaiset kokevat sen oikeassaolon häiritsevänä.
Tulipas pitkä jorina, loman vuoksi ei mukamas ollut muuta tekemistä nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitan nyt ”vanhan” blogini häntään. Yle siis on totta vie puolensa valinnut. Ennen Yle on on ollut todella tarkka pörssiyhtiöiden kehumisen kanssa. Ja kenties vielä tarkempi siitä, että suomalaisiin ”kilpailijoihin” (lainausmerkeissä, eihän Yle kilpailutaloudessa toimi) ei viitata. Esimerkiksi Nelosen (Sanoma Oy) tai MTV3:n ruotsalaisomisteinen suomalainen tv-yhtiö)ohjelmia ei mainita, puhumattakaan, että niille saatettaisiin katsojia.
Juuri nyt suomalaisessa tv-maailmassa Nelosen ja MTV3:n pahin uhka on amerikkalainen pörssiyhtiö. Esimerkiksi suoratoistopalvelu Netflix. Netflixin tavoite Suomessa on saada paljon suomalaisten katsojien rahaa pörssiyhtiön amerikkalaisiin tarpeisiin.
Yle ei ikinä tee juttua MTV3:n tai Nelosen draamasarjasta, mutta Netflixin onneksi veronmaksajat maksavat tämän luokan mainosta yhdelle suoratoistokanavalle: http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/10-faktaa-jo….
Periaate on siis päätetty.MTV3:lle ja Neloselle ei kanavoida asiakkaita, mutta Netflixille kanavoidaan.
Surullista.
Ilmoita asiaton viesti
On surkuhupaisaa, että vasta nyt, 2014 kirjoitetaan siitä, että mainosraha siirtyy verkkoon. Mainosraha siirtyy aina sinne, missä mainoksia kulutetaan. Onko ollut suuri yllätys, että mainosraha on siirtymässä verkkoon?
Yritysten osavuosikatsauksissa puhutaan strategioista. Strategiaa laatiessa kaiketi pohdiskellaan enemmän tai vähemmän, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään. Luulisi, että Suomessakin mediataloilla olisi tällainen strategia ollut ja luulisi, että jo ihan seuraamalla, mitä rajojen ulkopuolella tapahtuu, olisi asiassa päästy johonkin suuntaan. Näihin strategioihin olisi luullut sisältyneen aimo annoksen pohdintaa siitä, missä kuluttaja liikkuu ja käy pyydykseen vuonna 2014. Mitä niissä mediatalojen ja TEKESin yhteishankkeissa on oikein puuhattu? Eikö sinnekin ole mennyt veronmaksajien rahoja?
Ulkomaalaisten toimijoiden tuleminen mainosmarkkinoille on ilmeisesti yllättänyt mediatalot housut kintuissa. Mitä yllättävää tässä on? Näinhän monilla muillakin toimialoilla on käynyt. Miten mediatalot ovat tähän valmistautuneet? Eivät mitenkään. Syy tähän lienee osaamisen puute. On jääty paperilehden kanssa ihmettelemään, että miten tässä näin pääsi käymään. Ei ole ymmärretty, että kuluttajiin kohdistuva mainonta elää muuallakin kuin lehden sivuilla. On vaikea ymmärtää, että tätä asiaa ei ole ymmärretty. Onhan ulkomainontaakin ollut iät ajat. Miten ihmeessä on voinut jäädä tajuamatta, että kuluttaja ei välttämättä olekaan niin kiinnostunut lehtien jutuista ja lehdestä lehtenä kuin kuviteltiin. Mikä instituutio se lehti nykynuorelle on? Ei juuri mikään.
Kuluttajalla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta valita. Mainokset on pultattu lehtiin ja mainostajille on luotu mahdollisimman todenmukainen ja perusteltu mielikuva median tehosta. Mainostajat ovat ilmeisesti pitkälti luottaneet mainosmyyjän sanaan. Nyt kun mainostajilla on parempia tapoja mainostaa, he ovat siirtyneet mainostamaan siellä, missä samoille euroille saa paremman hyödyn. Mainontaa voidaan kohdistaa. Kaikkien ei ole pakko lukea kaikkia mainoksia – luulisi kuluttajan keskimäärin pitävän tästä sen sijaan, että he joutuvat paperilehden kanssa selaamaan joskus vastenmielisiäkin mainoksia.
Miten näin on voinut päästä käymään, jos kuitenkin mediatalojen ylimmässä johdossa on solkenaan johtamisen ja strategian asiantuntemusta ja kokemusta. Näillä leseillä pitäisi pysyä menossa mukana maassa, joka pursuaa erilaisista korkeakouluista valmistuneita. Vai eikö korkealentoinen korkeakoulutus sittenkään takaa korkeita korkoja omalle pääomalle tai edes vieraalle? Kannattiko kytätä sitä neljännevuositulosta kuin tikka toukkaa?
Ei kukaan tiedä, miten trendeille käy. Mutta eikö tuo ole tautologiaa. Eikö jo trendin käsite pidä sisällään tiettyä ennustamattomuutta? Toiset vain ovat parempia arvaamaan kuin toiset. Aina löytyy joku, joka tietää miten kaikki menee tulevaisuudessa ja laskuttaa siitä ihan mukavasti. MIT:stä on aina saatavissa tähän konsultti tai pari – tästähän mediataloissa on näyttöäkin. Yksi asia lienee kuitenkin varmaa – kaupallisten viestien tulee olla siellä ja niissä tilanteissa, missä niitä kulutetaan Michiganin tohtoreista sun muista riippumatta.
Ei mediataloilla minun mielestäni sisältöongelmaa ole, mediatalojen ongelma on, että mainostajat ovat häipänneet ja liiketalous kärsii. Siksi en jaksa seurata jatkuvaa sisältömarinaa ja sen surkuttelemista, että jokin taho voi tehdä sisältöä veronmaksajien piikkiin. Yrittäjän kannattaa pohtia mihin asioihin se voi vaikuttaa ja mihin ei. Siksi turhaa sisältömarina on. Niklas on ymmärtääkseni juuri tämä yrittäjä ja journalistikin ja hänen energiansa menneekin enemmän tulevan tekemisessä kuin vallitsevan tilan päivittelemisessä. Päivitetään enemmän ja päivitellään vähemmän. Jos jäädään pohtimaan sitä, että valtion rahoittama yritys imuroi parhaat tekijät, ollaan lopun alussa. Mitä yksityinen puoli voi tehdä, että näitä tekijöitä saadaan imuroitua takaisin? Mitä tulee mieleen? Ainakin Electrolux. On hyvä pysähtyä ja kysyä, mitä yksityinen puoli voi media-ammattilaiselle tarjota, mitä Yle ei tarjoa. Oletteko miettineet? Mikä siinä mättää?
Niklas pohtii, onnistuuko sisällön luominen yksityisellä puolella. Takuulla onnistuu. Kyse ei vain ole sisällöstä, vaan pykälää monipolvisemmasta asiasta. Kyse on siitä, miten kuluttajat saadaan sisällön äärelle ja miten mainostaja vakuuttuu mainonnan tehosta. Sisällön laadulla täytyy olla tietty hyväksytty taso. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä kuluttaja pitää saada sisällön äärelle, oli se sitten ääntä, kuvaa, värinää, tärinää tai jotain muuta.
Vanhakantainen lehtien juttujen luokittelu kotimaan uutisiin, urheilu-uutisiin ja ties mihin on tietyssä kuluttajaryhmässä aikansa elänyt. Minä nyt vain haluan seurata Ukrainan tapahtumia ja vaikkapa tiettyjen maailmanpoliittisten teemojen vellomista medioissa. Valitsen siihen sen median, joka tuon tarpeen täyttää. Jos jonkin mediatalon palvelut eivät siihen taivu, käytän muiden tarjoamia palveluja, joko kotimaisia tai ulkomaisia, aivan sama. Haluan itse päättää, mitä asioita seuraan ja luokittelen itse maailmani. Lehtien osastoluokittelu ei sähköistyvässä maailmassa toimi. Ei toimi suuren kuluttajajoukon kohdalla myöskään enää ajatus päivän lehdestä. Ei ole mitään päivän lehteä, uutisia tulee koko ajan lisää, niitä päivitetään, niitä kommentoidaan ja ne elävät ties missä naamakirjoissa ja twittereissä.
On takuulla vielä kuluttajia, jotka haluavat päivän ”paketin” – sen klassisen pläjäyksen rintaliivimainoksineen ja massiivisine autoliitteineen päivineen. Lienee kasvava joukko kuluttajia, jotka eivät enää näe maailmaa lehden osastoina. Lehti lehtenä on monelle kuluttajalle aikansa elänyt, oli se sitten internet-lehti tai paperinen. Kyse ei ole siis pelkästään paperisen ja sähköisen välisestä kilpailusta, vaan ihan jostain muusta. Kyse on tavasta jäsentää maailmaa ja itseä. Kun mediatalo hukkaa kosketuksen siihen, miten kuluttaja toimii, hukataan samalla myös liiketoiminta. Myös sisällön tekijän on nähtävä tämä muutos ja sisäistettävä tämä muutos ja sen tulisi näkyä myös tavoissa toimia ja ajatella. Sisällön tuottajan on hyvä myös nähdä miten tämä kaikki liittyy rahaan.
Naiiveinta ja asiantuntemattominta sanomalehtikirjoittelua viime vuosina osoittaa mielestäni päätoimittajatason tekstit siitä, säilyttääkö paperilehti paikkansa kuluttajan sydämissä. Kysymys on lähtökohtaisesti järkeä vailla, mutta se on täyttänyt mukavasti valtamedioiden sivuja vuosien ajan. Herlinin tekstin järki on mielestäni siinä, että hän myöntää tilanteen vakavuuden eikä jää pohtimaan kuinka moni vielä haluaisi käännellä paperilehden sivuja, jotta mittava painokoneinvestointi voitaisiin jonain päivänä perustella osakkeenomistajille ja muille sidosryhmille.
Ja sitten investoinnit. Jos mediatalo investoi miljoonapäin rahaa paperipainoteknologiaan, mikä on se investointi, joka tässä muutoksessa pitäisi tehdä? Se lienee jotain aivan muuta. Journalistinen tuotanto- ja jakelukoneisto ei ole enää sama kuin ennen, sillä sähköistyvä maailma on tehnyt yhä vaikeammaksi erottaa eri toimintoja toisistaan. Tuotantoa, jakelua ja kuluttamista on vaikea erottaa toisistaan erityisesti siksi, että viime kädessä sähköisissä välineissä on kyse palvelun paketoinnista ja palvelun kuluttamisesta. Palaute on välitöntä. En jatka tähän palvelumuotoilusta, sillä se on tällä hetkellä yksi väärinymmärretyimmistä ja mielettömästi asiayhteydestään irrotetuista termeistä erityisesti Suomessa. Palvelun paketoinnista haluan kuitenkin pari sanaa sanoa.
Journalismi on journalismia ideaaleineen. Kuluttaja tekee mitä haluaa. Kuinka moni kuluttaja pitää tietyn lehden sisältöä erityisen paljon toisen median sisältöä luotettavampana? Moni luottaa omaan kykyynsä arvioida tietoa ja sen merkitystä hänelle itselleen. Eikä vähiten siksi, että jutuissa on paljon asiavirheitä, joita sitten korjaillaan juttujen julkaisemisen jälkeen. Hän törmää uutisiin naamakirjassa, twitterissä tai joskus harvoin lukee sähköistä lehteä sellaisenaan, mitä se sitten tarkoittaakaan. Ajatus siitä, että laatujournalismi jotenkin luonnostaan myisi itse itsensä edellyttää melkoista uskoa laatujournalismiin. Se edellyttää myös sitä, että kuluttaja luottaa tiettyyn mediaan enemmän kuin toiseen, sillä kuluttajan on ehkä valittava, mitä mediaa hän seuraa. Kyse ei kuitenkaan enää ole luotettavuudesta, sillä moniarvoisuus on laajalti hyväksytty tapa ajatella maailmasta.
Mediavalintaa ei kuitenkaan enää tarvitse tehdä, sillä yhä enemmän journalismin pariin eksytään muun kuin median itsensä tarjoaman jakelutien kautta. Lukion äidinkielenopettajani sanoi joskus, että fiksut lukevat sanomalehtiä. Seuraavana päivänä menimme tutustumaan valtakunnalliseen sanomalehteen äidinkielen tunnilla. Vuodesta toiseen vierailimme samassa lehdessä. Miten on Niklas, eikö tässä ole sievä yhtymäkohta mainitsemasi autojutun ja automainoksen välillä? Kyllä sitä on ennenkin osattu. 80-luvulla sanomalehden asema on kuitenkin ollut samanlainen kuin Twitterillä ja Facebookilla nykyään, joten julkinen laitos, kuten koulu on ihan perustellusti vienyt opiskelijoita tutustumaan liiketaloudellisin perustein toimivaan yritykseen. Mielestäni rinnastus on aivan käypäinen. Tässä mielessä en näe, että Ylen linkit Facebookiin tai Twitteriin jotenkin poikkeaisivat maan tavasta Suomessa 80-luvulla. Suomi nyt on vaan sattunut globalisoitumaan – se näkyy monessa. Olenko aivan hakoteillä ajattelussani? Minut ja moni muu ohjattiin valtakunnallisen lehden toimitukseen hellin sanankääntein jo 80-luvulla. Naukuminen ei auta, näin se on. Tämä miau on viimeinen.
Onko mediatalojen eloonjääminen kiinni uusista konsepteista, mitä ne sitten ovatkaan. Ei ole. Mediatalojen eloonjääminen on kiinni aivan muista seikoista. Kyse on kokonaisuuden ymmärtämisestä ja toimeenpanosta. Kokeiltava on ja erehdyttäväkin.
Ensinnäkin mediatalojen on nähtävä kuluttajakäyttymisen ja erityisesti mediakulutuksen muutos ja ymmärrettävä mitä se tarkoittaa oman toiminnan näkökulmasta. Isojen mediatalojen sidosryhmäviestinnässä näkyy hyvin, kuinka mediatalo ottaa huomioon kuluttajien suosimien jakelukanavien, kuten tablet-tietokoneiden ja muiden härpäkkeiden käytön, sillä tällä on merkitystä myös tuloksen kannalta. Eikö niin? Ne laitteet kun usein kulkevat kuluttajien mukana. Voihan sitä paperilehteäkin toki kanniskella mukanaan. Lisäksi mediatalojen osavuosikatsauksissa kerrotaan selkeistä operationaalisia peliliikkeistä siihen suuntaan, että myös tiedon tuottamisen prosesseja mietitään uudestaan ja niitä kytketään saumattomasti jakelukanaviin. Annetaan osakkeenomistajien ymmärtää, että on tosiaan ymmärretty, että kyse on palvelusta eikä painokokeen painojäljen laadusta tai jakeluauton kampiakselin hajoamisen polemisoinnista kesken aamujakelun. Eikö niin? Sidosryhmäviestinnässä annetaan sidosryhmien myös ymmärtää, että mediatalo on valmis kouluttamaan työntekijöitään näiden muutosten edessä ja tarjoaa kehittymisen mahdollisuuksia tulevassa muutoksessa eikä menneessä jumppaamisessa? Tarkempi osakkeenomistaja kyllä tajuaa, että kyse on nyt palveluista eikä painokoneen pyörittämisestä. Eikö niin? Tämänhän te haluatte kertoa niin tuleville työntekijöillenne kuin teihin investoineille? Eikö niin? Ihmistyön merkitys kasvaa ja ”painokone” on mietittävä uudestaan.
Jos median käyttäminen muuttunut, sen tulee näkyä myös mediatuotannon prosesseissa. Tuotanto lienee yhä enemmän ihmistyötä, tietojen yhdistelemistä, esitystapojen pohdiskelua ja sisällön kohderyhmän ja sisällön leviämisen edellytyksiin paneutumista. Tämä ei voi merkitä muuta kuin sitä, että ihmisten on opeteltava uusia asioita. Se on tietysti piinallista ja raskasta, kun joutuu tekemään jotain uutta. Ei voi vain kirjoittaa loistavaa tekstiä ja sitten se painetaan lehteen ja sanotaan, että onpa loistavaa tekstiä ja hienoja näkökulmia. Jutut elävät ajassa, niitä päivitetään.
Toiseksi mediatalojen olisi syytä pohtia mainontaa muunkin kuin bannerimainonnan tai koko sivun lehtimainonnan näkökulmista. Tietenkin mediataloilla on selkeä, johdonmukainen ja perusteltu strategia asian hoitamiseksi ja siitä kerrotaan auliisti osakkeenomistajille osavuosikatauksissa. Eikö niin? Onko mediataloissa vastuutettu ihmisiä miettimään tämä asia uusiksi ja voimmeko lukee tästä mediatalojen osavuosikatauksista ja onko tarina uskottava? Olli Kopakkala on niin oikeassa.
Mainostaja-asiakas on kenties nähnyt aivan tarpeeksi uskottavaa laadukasta tilastoa siitä, kuinka hyvin puolen sivun mainos lehdessä toimii. Jos on kuitenkin niin, että kansainvälinen kilpailija voi näyttää toteen samalla rahalla parempia tuloksia, mainoseurot siirtyvät paikasta a paikkaan b. Tähänkin pulmaan isolla mediatalolla on toimiva strategia mietittynä ja osavuosikatauksiin dokumentoituna. Eikö niin? Mainontakin on luottamusbisnestä. Toinen puoli menee aina hukkaan. Millä uskottavuutta voisi lisätä? Auttaisivatko teot? Kyse lienee vain siitä, että mitä tehtäisiin.
Vaikka painettu sana onkin Herlinille se rakkain tiedonvälityksen muoto, on hänenkin mietittävä siirtymistä hevosesta moottoriajoneuvoon, mihin hän viittaa. Herlinin kirjoitus on suoruudessaan poikkeuksellinen.
Monen kommentoijan kommenttien sisältö liittyy Ylen rahoitukseen, budjetteihin, veronmaksajiin, palkkajohtajuuteen, melkein kaikkeen muuhun paitsi median käyttäjään. Se kyllä kertoo, missä tässä asiassa menee suomalaisen keskustelun taso. Jos Seppo Lavikainen tämän lukee, niin olisin häneltä vielä kysynyt, että miten hän on ajatellut käytännössä järjestää tämän ”virallisen” statuksen myöntämisperusteet ja mikä taho tällaisia statuksia myöntäisi ja miksi? Lisäksi kysyisin Lavikaiselta, miten luulet, että tuollainen 20-vuotias kotimaista ja ulkomaista mediaa tarkasti seuraava tiedostava nuori suhtautuisi ehdotukseesi?
Liiketoiminnan kannalta lienee tärkeää kyetä tarkastelemaan toimintaa enemmän palvelun kuin painamisen ja jakelun ja puolen sivun mainosten myynnin näkökulmista. Siinä mielessä on ihan yksi lysti mitä mediaa kukin tässä keskustelussa edustaa. Kaikki ovat saman muutoksen äärellä nykyisine rakenteineen ja ihmisineen. Tilanne on myös mahdollisuus niille, jotka veikkaavat oikeita hevosia.
Siitä vaan totoamaan!
Ilmoita asiaton viesti