*

Niklas Herlin

... ja muuta paskaa a la David Copperfield (Silja 1961-2015)

"Jos teitä tosissaan huvittaa kuulla niin ensimmäinen juttu minkä te varmaan haluatte tietää on, että missä mä synnyin ja millanen oli mun surullinen lapsuuteni, ja mitä mun vanhemmat teki ja sillailla ennen kun mä synnyin, ja muuta paskaa a la David Copperfield, mut siihen mä en ihan totta rupee."

Kirjoitan ystävästäni, juuri edesmenneestä Silja Hiidenheimosta. En osaa puhua  ihmistä sanoiksi, joten aloitin tekstin yllä olevalla sitaatilla J.D. Salingerin kirjasta "Sieppari ruispellossa", jonka suomennoksesta vastaa Pentti Saarikoski.

Sitaatti on joka tapauksessa täydellinen. Silja Hiidenheimo oli suuri suomalaisen kirjallisuuden vaikuttaja. Yksi hänen nuoruutensa rakkaista kirjoista oli Salingerin "Sieppari ruispellossa", ja Saarikosken suomentamana. (mainittakoon, että Siljan muuten täydelliseen suomeen pesiytyi verbivirhe, joka vasta yliopistolla tunnistettiin samaksi, jonka Saarikoski teki ko. suomennoksessa).

***
Silja Hiidenheimo oli ihminen, jonka ura suomalaisen kirjallisuuden takapiruna oli pitkä, ja saatte kaikki lukea sen lähipäivinä tai -vuosikymmeninä sekä -satoina haluamastanne lähteestä.

Silja aloitti tietokirjailijan urani soitamalla ja pyytämällä lounaalle. Lounaalla hän ehdotti, että kirjoittaisin kirjan. Outoa! Kirjoitin kuitenkin, ja Silja toimitti kirjan julkaisukelpoiseksi. Ja pari muuta kirjaani myös.

Kerran ehdotin Siljalle kadulla tavatessamme uutta kirjaideaa, mutta Silja ehdottikin, että perustaisimme kirjankustantamon. Niin tietenkin teimme, yhtiö oli pystyssä pari viikkoa myöhemmin. Piti kiirettä. Kun olimme perustamassa kustantamoa, vierailimme kirjailija Raija Orasen luona ja saimme vakuutetuksi Raijan aikeistamme ja teimme sopimuksen kirjasta.

***
Kirjailijalle, Raija Oraselle ja minulle ja jokaiselle muullekin oli kunnia ja tuska päätyä Siljan "talliin". Silja antoi pahemmin selittelemättä yksinkertaisen ilmoituksen, jossa hän ilmoitti, miten tekstiä pitää parantaa. Hän itse missasi tapaamisia ja lupamiaan päivämääriä. Jokainen kirjailija loppujen lopuksi tiesi, hyvässä tai pahassa, olevansa tekemisissä maan sukkelimman kustannustoimittajan kanssa.

Oliko Silja Hiidenheimo ihmisenä "hyvä" tai "helppo"? Ei. Oliko Silja Hiidenheimo ihmisenä "lämmin" ja "rakas"? Kyllä. Oliko Silja Hiidenheimo loistava kustannustoimittaja? Kyllä.

***

Emme voi koskaan palautua aikaan tai kuvitelmaan, jossa Silja Hiidenheimon vaikutusta suomenkieliseen kirjallisuuteen ei olisi. Tiedämme, että hänen vaiktuksensa 1980-luvulta vuonna 2015 julkaistavaan suomenkieliseen kirjallisuuteen on valtava. Silja Hiidenheimon jättämää perintöä tai perinnettä joudutaan ja päästään arvioimaan vielä vuosien kuluttua, eikä oikeaa vastausta koskaan saada.

Kukaan ei lopullisesti saa määriteltyä Siljan merkitystä suomenkieliselle kirjallisuudelle. Paitsi sen verran, että suuri se oli. Silja oli tärkeä osa jatkumoa, joka on suomenkielinen kirjallisuus.
Jos Silja pyytäisi minua tähän jotakin kirjoittamaan, niin hän sanoisi, että muistakaa lukea.

***

Sain  olla suuren ihmisen ystävä, kirjailija ja työtoveri. Ja erityisen iloinen olen ystäväni Siljan viimeisistä vuosista: hän löysi kuin löysikin elämänsä miehen. Jukka Mähönen on hieno mies ja Jukka ja Silja olivat luodut toisilleen.

Kerronkin iloiset uutiset. Silja oli suuri kantrimusiikin ystävä. Johnny Cash -elokuvaakin kävimme yhdessä katsomassa. Elokuvassa ja elämässä kantrimies Johnny Cash ja hänen vaimonsa, kuuluisa kantrilaulaja June Carter löysivät toisensa.

Tänään viimeistään tajusin, että Johnny Cashin ja June Carterin yhdessä esittämä kantrirock-biisi "Jackson" kertoo itse asiassa Jukan ja Siljan keskustelusta, jossa Jukka on suunnitellut muuttavansa työn perässä Turkuun.

https://

 

https://

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

28Suosittele

28 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän Sopuli kuva
Heikki Reinikainen

Silja 1961-1215 muuta otsikko muotoon Silja 1961-2015 ja poista tämä kommentti.

Omituinen herlinki kun suosituksia on enemmän kuin kommentteja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Jiri Oranen oli linkannut tämän blogin face bookiin, joten luin ja hämmennyin. Tuo sukunimi tuntui niin tutulle. "Teos nousi nopeasti uusien kaunokirjallisten äänien keskeiseksi julkaisijaksi. Vuosina 2005–2011 Helsingin Sanomien esikoisteospalkinto meni peräti viisi kertaa Teoksen debytantille". Kuinka monella on merkittävän kirjallisuuden vainu? Veikkaan, harvat sen hallitsevat, mutta eiköhön tuo sitaatti myös osoita, että sellainen oli Silja Hiidenmaalla.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Joo, varmasti Hiienheimolla oli hyvä hoksnokka hyviin kirjailjoihin. Mutta mys muilla Teoksen työntekijöillä ja lähipiirillä: ja yhtiön itsensä järjstämillä kilpsiluilla on ollut oma roolinsa ja on vastakkin. Esierkiksi kirjoittajakursseja ovat vetänrrt ainakin Maarit Halmesaka, Elia Lennes, Miko Rimminenn, Maria Säntti ja Jussi Tiihonen ja jopa minä.. Minun kursseiltani ei tosin kirjailijoita löytynyt. Tuttavapiiristäni kylläkin, varsinkin urheilun puolelle.. Kilpailumme ovat tuoneet esiin aiakin yhden Finlandia-ehdokaan (Alexandra Salmela: "27 eli kuoluma tekee taiteilijan" ja yhden kansainvlälisen hitin: Emmi IIäranta:: Teemestarin kirja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Teemestarin kirja oli uskomaton elämys, mutta vähän ahdistikin. Daily mailissa sai ylistystä, suomalaisen englanninkieli erityisesti. Kirjoittajakurssit kiinostavat. Menossa yhteen työpajaa keväällä.

minnam ahonen

Muistan joitain radiokeskustelujaan herrojen filosofien kanssa (Tukevasti ilmassa, Jukka Relander ja tämä Tuomas Nevanlinna). Silja vaikutti toki läpisivistyneeltä, mutta myös mainiolta huumorintajuiselta tyypiltä.

Jos ei tullutkaan kuultua Siljaa enempää, niin Radio Helsingistä löytyy muutama podcasti kun kaivelee. Kuten tämä parin vuoden takaa, jossa yksi Siljan intohimoalue, urheilu, pohjustetaan Välskärin kertomuksilla.
http://server1.radiohelsinki.fi/20121308_Tukevasti...

Viimeinenkö? nauhoitus. Vain elämää, ja kyyneleet siinä, syvällisesti ja kepeästi.
https://www.radiohelsinki.fi/podcast/34606/?Tukeva...

PS. Silja sai mielestäni syntymänimessään jo kohtuulliset tasoitukset ellei pakotteet lajiin suomalainen kirjallisuus. Runoilijanimeksi kuitenkin liian ilmeinen ja traaginen mutta kulissien kulttuurivaikuttajaksi oiva hahmonimi. Hiisi on siis muinaissuomalaisten luonnonuskon pyhä lehto. “Hiidenheimolaiset”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiisi

Hiidenheimot
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidenheimo

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Suree ja tunnustaa olevansa voimaton, mutta voimat silti on, koska ei ole mitään muutakaan.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Ja sitä miettii, miksi sellaiset ihmiset lähtevät ihan liian usein, liian nuorina, joilla olisi niin paljon maailmalle vielä annettavaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Muistelen saaneeni puolenkymmentä vuotta sitten Siljalta rohkaisevan palautteen keskeneräiseen kirjaani, jota kävin juuri Italiassa virittelemässä henkiin kolmisen viikkoa.

näin se voisi mennä:

-Sinusta saattaa vielä tulla jotakin, kunhan opit varomaan kateutta, suomalaisten perisyntiä. Kateus syntyy ihmisten keskinäisestä vertailusta, joten älä vertaile, vaan kehitä omia projekteja! Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Vaikeinta on oppia suhde omaan itseensä; että pitää loppujen lopuksi luottaa itseensä, että täytyy “löytää“ asioita itse, täytyy “katsoa“ asioita itse. Ei voi aina odottaa, että toiset tekisivät sen sinulle, opasti pohjoiskarjalaisen sydänmaan kasvatti oppilastaan. Mutta jostakin selittämättömästä syystä itäsuomalaisen on aina vaikea menestyä Helsingissä, opettaja-Pertti tyynnytteli Kalervon intoa.
-Miksi te maalaiset ette koskaan kirjoita omista kokemuksistanne?, oli iltakoulussa kyselty, - emme tiedä mitä te ajattelette, "vaikka jos teitä maalaisia tosissaan huvittaa kuulla niin viimeinen juttu minkä me haluamme tietää on, että missä sä synnyit ja millanen oli sun surullinen lapsuutesi, ja mitä sun vanhemmat teki ja sillailla ennen kun sä synnyit, ja muuta paskaa a la David Copperfield, mut siihen mä en ihan totta rupee."
Sen sijaan että olisivat alkaneet kirjoitella kokemuksistaan pääkaupungissa, monet olivat muuttaneet ulkomaille; yksi Thaimaaseen, toinen Pariisiin, kolmas Amerikkaan - juuri he olivat menneet, joiden olisi pitänyt Suomessa pysyä.

http://ronkko.blogspot.com

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Anteeksi, mutta se on Thaimaahan, kuten muuhunkin maahan. Eikä Thaimaaseen niin kuin taivaaseen.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

kiitos, niinpä onkin, ehkä ajattelin sukellusyrittäjänä Thaimaassa toimivan tuttavani sukeltaneen "thaimaaseen".

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari Vastaus kommenttiin #18

Mun ovella kävi jehovia ja kutsuin sisälle. Juteltiin kaikenlaista ja lopulta opetin toiselle heistä englantia. Hänen tehtävänsä on ollut mennä Thaimaaseen.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Teemestarin kirja on loistava osoitus siitä miten meiltäkin voidaan nousta kansainväliseen kärkikastiin. Varsinkin kun maailmalla em genre on kovasti kilpailtua. Käsittääkseni kirjailija itse hoisi teoksensa käänöstyön englanniksi. Hieno kirja.

Näin lukijan kannalta kotimainen kustannusla on parantanut viime vuosina toimintaansa huikeasti, mitä tulee vaikkapa tarjontaan. Niin kotimaisen kuin käännöskirjallisuuden osalta. Pokkaritarjonta alkaa lähestyä Ruotsin tasoa vaikka vielä tullaan perässä.

Nyt sama kustannusala ja kirjallisuus on Hiidenheimon lähdettyä kokenut ison menetyksen. Toivon todella että vain väliaikaisen.

Blogin otsikosta tuli vahingossa mieleen takavuosina julkaistu yksi kotimaisen kirjallisuuden (lukemattomista) helmistä. Onneksi ihan myönteisessä mielessä:
Huonon kirjallisuuden seuran antilogia: Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa.

Käyttäjän MatiasKapanen kuva
Matias Kapanen

st dekan ja lol ottensee hauptstraßelta chattaa, että olikohan tältä palstalta ja Saarikosken yhteydestä tutulla Hildenillä jotain tekemistä Hiidenheimon kanssa?

Aussie Alster on tuulisempi Kennedyn sillan alta lähestyttäessä. Aivan Literaturhausille asti en tohtinut kävellä, eikä minulla muutenkaan ollut Siepparia mukana tai reppuakaan, joten suosittelen vaihtoehtoista uusiutuvia energiamuotoja nigeriasta, nikeairista ja avaruskennoja, ettei mene ihan hautojen häpäisyksi teidän keskustelu.

Käyttäjän PiaSievinen kuva
Pia Sievinen

Jos lukee joka päivä yhden hienon tekstin, minulle se oli tänään tämä. Kiitos Niklas!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kiitän tästä palautteesta vielä erikseen, vaikka jokaista arvostankin.

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Niklas Herlin,
olen elämäni varrella lukenut Saarikoskea itseään ja hänen käännöksiään. Siepparissa hän loi nuorisokieltä, jota ei siihen mennessä suomeksi ollut.
Odysseus taas taisi olla onneton tapaus. Hän jätti suomentamatta vaikeita kohtia ja vaikeaa kieltä Joyce on irlantilaisille ja briteillekin.
Mikä on tämä verbivirhe, jos saan kysyä?

Tämä blogikirjoitus palauttaa uskon kirjallisuuden mahtiin. Siitä kiitos!

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Luettuani tämän lämmöllä ja kunnioituksella kirjoitetun blogin nousi mieleeni välittömästi kirjailija Bo Carpelanin palkittu teos Axel vuodelta 1986.

Romaanissa kirjailija kertoo tositapahtumiin ja päiväkirjamerkintöihin perustuvan tarinan Axel Carpelanista, Sibeliuksen parhaasta ystävästä, jonka merkitys Sibeliuksen sävellystyössä on ollut korvaamaton.
Usean taiteilijan mestariteoksen ja elämäntyön takana on henkilö tai henkilöitä, joista suuri yleisö ei välttämättä koskaan kuule mitään eikä ymmärrä heidän merkitystään taiteilijan voimavarana ja kriitikkona , " takapiruna".

Axel Carpelanin kuoltua Jean Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa:

24.3.1919
Axel. Kuinka tyhjältä tuntuukaan elämä. Ei aurinkoa, ei säveltä, ei rakkautta.- Kuinka yksin olenkaan nyt sävellyksineni.

29.3.1919
Nyt lasketaan Axel maan kylmään syliin. Se tuntuu niin syvästi syvästi traagilliselta ! Kenelle minä nyt sävellän ?

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Oi luoja, miten kaunista!
Carpelania en ole lukenut, mutta Sibeliuksesta kaiken mitä olen käsiini saanut.
Hänen aikalaisistaan.
Nyt Sibeliuksen juhlavuonna Ateneumissa on aikalaisnäyttely, jossa on kuvia ennenkin nähdyistä teoksista, mutta tämä Axel on löytö!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset