Hih-hih-Hitler

Mielestäni kansanedustaja Olli Immosen paljon puhuttu facebook-päivitys edustaa vastenmielistä natsiretoriikkaa. Englanniksi ja suomeksi. Nyanssit ovat puhtaasti äärioikeistolaisia ja rasistisia. Tämä on totta, minun mielestäni. Jos joku on toista mieltä, olkoon sitten. Mutta omasta mielestäni olen oikeassa.

***

Monen meistä on syytä pohtia vanhoja tekemisiämme. Onko Hitler-retoriikka myös vitsikästä? Voiko se olla ”läpällä heitettyä”?

Kansanmurhassa ja natsismissa ei ole mitään hauskaa. Oliver Hirschbiegel ohjasi vuonna 2004 Perikato-nimisen elokuvan. Elokuvan loppupuolella on traaginen kohtaus, jossa natsijohtaja Adolf Hitler romahtaa läheisimpiensä seurassa.

Kohtauksessa on vaikuttavalla tavalla kuvattu järkytys. Katsoja saattaa ymmärtää jotakin siitä kauheudesta, jolla tämä kansanmurhaaja poltti, ryösti, tuhosi ja murhasi.

Kyseisestä kohtauksesta keksittiin tehdä ”vitsikkäitä” muunnelmia, jossa Hitlerin ja hänen esikuntansa keskustelevat milloin mistäkin videopelistä, euroviisusta tai Cheek-konsertista niin, että saksankielinen keskustelu on tekstitetty jollekin muulle kielelle. Moni meistä on niitä nähnyt. Alkuvaiheessa, viitisen vuotta sitten, jotkut näistä jaksoivat jopa naurattaa.

Kyseisen elokuvan oikeuksien haltijat ovat pyytäneet YouTube-videopalvelua poistamaan nämä lapsellisuudet palvelustaan, mutta niitä ei ole poistettu. Sen sijaan niitä tehtaillaan edelleen

***

Komediaelokuvistaan tunnettu Mel Brooks on elokuvissaan vitsaillut Hitlerin henkilöllä. Samoin suomalainen satiirikkokirjailija Veikko Huovinen. Ja Charlie Chaplin. Ja moni muu. Ammattilaisten pilkkanaurun taustalta kuitenkin kuuluu kauhistus. Miten tämä mielipuoli sai koko maailman palamaan? Miksi hän sai valtavan määrän seuraajia? Miten on mahdollista että näitä seuraajia on vieläkin?

Hitlerille ja hänen perillisilleen saa nauraa, kunhan muistaa nauravansa mielettömälle hirveydelle. Kevyttä Hitler-läppää ei saa olla olemassa. Jos kaltaisiani ihmisiä, jotka yhdistävät kansanedustaja Immosen facebook-postaukset natsiretoriikkaan on paljon, Immonen on toiminut väärin. Oli teksti sitten väärinymmärretty tai kännissä tai läpällä tehty.

***

Luulen, että lapsuudessani ja nuoruudessani suhtauduin Hitleriin enemmän vitsinä kuin kauheuksia tehneenä historiallisena hahmona. Chaplinin ”Diktaattori” ja Huovisen ”Veitikka” olivat kakaralle pelkästään hauskoja juttuja. Keskitysleirivitsit olivat tavallisia lasten Ujo Piimä –osaston hassutteluja. Hirveää.

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suvaitsemattomammaksi hän muuttuu. Minua suututtaa vappuisin, kun kuulen ihmisten hassuttelevan Agit Prop –lauluyhtyeen väkivaltaan kehottavilla taistelulauluilla. Lastenlaulu ”Lenin-setä asuu Venäjällä” on hirveä – se on tehty tosissaan, ei parodiaksi.

Kun verkkolehti Uuden Suomen toimituksessa pannaan pahimpia reuhaajia kuriin, saan kustantajan ominaisuudessa sähköposteja, joissa Uuden Suomen toimitusta rinnastetaan Pohjois-Korean tai jo kaatuneen Neuvostoliiton sensuuriviranomaisiin.

En suutu reklamaatioista. En Uuteen Suomeen kohdistuvista tai muihin medioihin edes virheellisesti kohdistuvista. Mutta suutun kun ”ihan läpällä” meitä sananvapauden puolesta toimivia verrataan kansanmurhaajiin ja oikeisiin diktaattoreihin.

***

Olli Immonen oli epäasiallinen ja typerä käyttäessään natsiretoriikkaa. Ja olen minäkin ollut ja olen luultavasti vastaisuudessakin, koska vitsailen kauheuksilla tai nauran kauheuksille enkä muista vitsin takana olevaa kauheutta. Syyllisiä siis ovat Immonen, häntä hyvällä ymmärtävät, minä ja moni, moni muu meistä.

 

niklasherlin

Niklas Herlin (1963–2017) oli Uutta Suomea kustantavan Alma Median hallituksen jäsen ja Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja. Herlin oli myös vuonna 2003 perustetun Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja ja yksi pörssiyhtiö Cargotec Oyj:n pääomistajista ja omisti myös kolme prosenttia hissiyhtiö Kone Oyj:stä.
Herlin omisti enemmistön Uudesta Suomesta 2007-2016.
Herlin suoritti Bachelor of Science -tutkinnon Yhdysvalloissa. Nuoruudessaan hän oli pankkimies, mutta päätti sitten siirtyä tiedonvälityksen pariin. Hän työskenteli toimittajana ja uutispäällikkönä Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1987-2001. Sen jälkeen hän oli vapaa toimittaja ja kolumnisti ja julkaisi kolme tietokirjaa ja urheilupakinakokoelman.
Herlin oli eronnut ja hänellä oli kaksi lasta. Herlin palkittiin helsinkiläisen Kehitysvammatuki 57:n mitalilla numero 37 27.1.2001.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu