Ammattikoulu
Vaikka Suomessa saataisiin yhteiskuntaa parantamaan erilaisissa kabineteissa punavihreä persukokoomuslainen hallitus, yksi asia ei muutu. Suomalainen työtunti pysyy kalliina.
Hyvä että työtunti maksaa. Laatu maksaa.
Suomalainen työtunnin maksujärjestelmä ei ole tasa-arvoinen. Lukio/korkeakoulu- ja opistotason ammattilaisuutta suositaan peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa. Korkeasti koulutettuja tarvitaan, mutta Suomen työvoiman hinnoilla jokainen ei voi olla korkeakoululainen.
Käsityöläisyyden arvostus Suomessa on kriisissä. Kriisistä voimme selvitä kunnioittamalla ammattikouluja, ”amiksia”. Suomalainen ammatti selviää, jos suomalaisen ammattilaisen koulutukseen panostetaan.
Opettamisesta amiksessa pitäisi tehdä kunnia-asia. Parhaaseen amikseen pääsemisen pitäisi olla ylpeyden aihe. Se päivä, jona suomalainen amis saa maailmanluokan PISA-pisteet, on suuri päivä meille jotka asumme Suomessa, maailman parhaiden amisten maassa.
Suomen tasavallan nykyinen hallitus aikoo suosia korkeakoulutason opetusta niin, että lahjoitukset korkeakouluille ovat johonkin rajaan verovähennyskelpoisia. Idea on kiva hanke, mutta en lahjoita. Sen sijaan lupaan lahjoittaa ammattikouluopetukseen jos sillä voi veroja välttää. Tai itse asiassa lahjoitan, verovähennyksellä tai ilman, koska isänmaa on velkaa amiksille.
Aion jatkossakin pilkata tohtoreita, maistereita, ylioppilaita, teologeja, datanomeja, ammattikoululaisia ja muuta roskaväkeä. Mutta kunnon ihmisiä suomalaisessa työelämässä pitää kunnioittaa – myös niitä, jotka kävivät amiksen suomalaisen teollisuuden lippulaivassa Salossa. Kiitos SUGR:
https://www.youtube.com/watch?v=RpEKlkiaHzw
Suomessa kasvaa hyvälaatuista puuta.
Joten soisi tällaisen toiminnan jatkuvan ja lisääntyvän:
http://www.tetrimaki.fi/tarina/
Ilmoita asiaton viesti
Kanadassa Timo työssään :
https://www.youtube.com/watch?v=LC3OGA-0SXY
Ilmoita asiaton viesti
Olen käynyt aikoinaan ammattikoulun 2v, teknillisen koulun 3v ja lopuksi teknillisen opiston 4v. Yhteensä 9 vuotta käytännön tekniikkaa, matematiikkaa, fysiikkaa. Tältä pohjalta kehitin työnkulkukaavioita, laskentatekniikkaa ja rationalisointia. Mikään niistä ei kelvannut.
Niklaksen ajatukset saivat minut sanattomaksi. Vuosikymmeniin en ole enää ajatellutkaan sellaista.
Osaan teurastaa tarvittaessa vasikan, osaan rakentaa sähkömoottorin, piirtää hallinnon kiemuroista sellaiset kaaviot että niiden pojalta on helppo rationalisoida työ, olen tehnyt ydinvoimalan investintilaskelmat Excelillä (löytyvät netistä). Nämä kaikki ovat turhaa hömpötystä.
En osaa tällä hetkellä vastata Niklaksen tekstiin, se tuli täydellisenä yllätyksenä. Pitää ruveta miettimään tosissaan!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Ainakin tämän tekstin tarkoitus oli saada joku miettimään, jos tekstin julkaisemisella tarkoitus on.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ihan käsillä tekeviä suomalaisia, ns eri alojen artesaaneja ajatellaan niin arvostus maamme rajojen ulkopuolella on paljon kotimaista korkeammalla, markkinointi ja brändäys taas ihan olematonta. Siinä hukataan käsittämättömän suuret mahdollisuudet.
Perinteiset duunariammatit taas eivät ole viime vuosina kinnostaneet, nyt ainakin täällä Varsinais-Suomessa suunta näyttää muuttuneen kun metallimiehistä on jopa pulaa.
Päivänä muutamana kuulin että Suomesta löytyy n 25 täysin ammattitaitoista rihtaria ja niillä riittääkin kysyntää ulkomaita myöten. Opettelijoita ja aikanaan manttelinperijöitä toki enemmän.
Kyllä niitä akateemisiakin silti tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä niitä akateemisiakin tarvitaan, mutta asiat eivät mene oikein jos kaikki parhaat kyvyt ryhtyvät akateemisiksi. Niitä parhaita kykyjä tarvitaan myös suorittavalla puolella, muuten ei akateemisesta työstäkään ole mitään hyötyä.
Innovaatioista ei voi olla hyötyä ellei löydy niille innovaatioille käytännön toteuttajia ja innovointia tarvitaan yhtä paljon suorittavassa portaassa.
Suuri ongelma on silti työn hinta, joka on liian korkea joka portaassa. Liian suuri työn hinta tarkoittaa sitä että globaalissa maailmassa sekä akateeminen että suorittava työ tehdäänkin mieluimmin jossain muussa maassa, eikä silloin kummallekaan työlle löydy Suomessa tarpeeksi kysyntää, paitsi ehkä joillekin huippuyksilöille jotka vielä sinnittelevät Suomessa, vaikka saisivat kyllä töitä muuallakin.
Ilmoita asiaton viesti
Monen ihan OK firman talousosaston työn hinta on tullut liian kalliiksi. Nyt ei mene hyvin porukkaa pihalle tuotannosta ja markkinoinnista.
Ilmoita asiaton viesti
Innovointia tarvitaan ENITEN suorittavassa portaassa. LUT:in Professori Harmaakorven (2008) mukaan 96 % innovaatioista on peräisin käytännöstä ja vain 4 % tutkimuksesta ja kehityksestä.
http://www.sitra.fi/templates/internet/InternetTemplate.aspx?NRMODE=Published&NRNODEGUID={8772D347-D2EB-4B77-8C09-66ECCD076D24}&NRORIGINALURL=%2Ffi%2FAjankohtaista%2FPuheenvuorot%2FPuheenvuoro_2008-01-22.htm&NRCACHEHINT=NoModifyGuest
Ammatillisilla oppilaitoksilla olisi paljon annettavaa suomalaisille alueellisille innovaatiojärjestelmille. Tähän saakka ne ovat jääneet kuitenkin korkeakoulujen ja yliopistojen varjoon.
Sipilän hallituksen kannattaisi pistää paukkuja amiksiin palveluinnovaatioiden ja tuottavuusloikan saavuttamiseksi.
Tässä yksi julkaisu, mitä ammatillinen oppilaitos voi tehdä innovaatioiden eteen:
http://www.amke.fi/media/julkaisuja/amke_innovaati…
Ilmoita asiaton viesti
Niklas on pukenut sanoiksi sen, mikä pitäisi jokaisen tajuta tarkkailessaan ympäröivää maailmaa, siis nähnyt metsän puilta. Parasta ajanvietettä on seurata blåkläderpukeista , otsalampulla varustettua sähköasentajaa tyylikkäissä turvakengissä asentavan laitteita tai korjaavan vikoja. Hiukset on geelissä eikä haise asennusviina eli kahvilikööri. Naiset ovat kunnostautuneet tekstiilipuolella, kengissä ja koruissa jne esteetikkoina ja ovat aivan sitä parasta a-luokkaa. Esimerkkinä voisi mainita ne kaksi , ilmeisesti pohjoiskarak´jalaista naista , jotka ovat vaatettaneet Nightwishin Marco Hietalan upeilla nahkaluomukilla. En vain muista heidän nimiään. sori. Taitavat nuoret hallitsevat verkostoitumisen eikä siihen tarvita mitään virkamiestä tai valt.tiettohtoria. Eikä ainakaan tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen toimittajaa.
Amis-systeemi on tärkeä kulmakivi yhteiskunnan rakenteessa, ei pitäisi olla liian vaikea huomata sitä. Hieno blogi Niclakselta.
Ilmoita asiaton viesti
Korkeamman koulutuksen ja nimenomaan humanistisille aloille arvostus on aina ollut Suomessa luonnottoman korkealla, ”yl’ oppilas, melkein maisteriksi mainittu”, insinöörit ovat noita ”mutterimiehiä”, ”Blue collar”-väkeä. Tästä vinosuuntauksesta pitäisi päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo amis. Suomen Joutsen seiskytluvun alussa kun asuttiin vielä laivalla. Parhaat arvosanat sain sieltä, vaikka pelkäsin niin perhanasti mastoissa ja raakoja maalatessa. Paapuurin puolelta raa,an maalaus meni jotenkuten, sieltä kun tipahti veteen. Tyyrpuurissa oli Itäinen rantakatu ja asvaltti.
Opetti, että ei pidä tippua. Näistä ammattiasioista voisi kirjoittaa maailman tappiin. Henry Ford rakensi muiden kollegoidensa ohella omin käsin ensimmäisen tuotteensa. Teki myös ensimmäisen konkurssinsa, joka on jenkeissä etu ja ihan tyypillistä. Vasta toisella oppii…
Itse kunnioitan Uuudenkaarlepyyn veneen tekijöitä yli kaiken. Ilman heitä en olisi pystynyt myymään niin monta purkkaria kuin sitten myin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, Niklas. Suomi tulee aina tarvitsemaan kunnon työmiehiä/-naisia. Muista pilkata myös media-asistentteja, jooko? Vaikuttaa siltä, että liian suuri osa nuorisosta uneksii siitä, että heistä tulee ”luovia, taiteellisia tai muuten vaan kuuluisia”. Terveisin, maanviljelysteknikko, ahtaaja, joka (joutessaan) luki myöhemmin maisteriksi (saa pilkata vapaasti).
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ole mitään syytä pilkata hyviä media-asistentteja.
Ilmoita asiaton viesti
Varsinkaan kun niitä koulutetaan koko ajan lisää, koska se on niin suosittu nuorten keskuudessa..
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi keskittyä myös ylenpalttiseen ylitarjontaan tietyissä koulutusaloissa, onko järkeä kouluttaa ketään työttömäksi? Myös oppisopimuskoulutusta tulisi lisätä. Amikselle pitäis nostaa hattua ja antaa isi käsi, koska eipä pyöris tää maa ilman niitä tekijöitä, joita sieltä valmistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtäääkseni oppisopimuskoulutus oikein käytettynä on oiva tie ammattitaitoon. Mestari-oppipoika -suhteella on kunniakas, vuosisatainen perinne Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä on maaimanlaajuiset perinteet. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Asia korjaantuu helposti. Palkkasummasta enemmän käteen, niin alkaa kiinnostamaan. Ei niillä juhlapuheilla mitään arvoa ole.
Amikseen valuvat ne jotka eivät muualle pääse. Opettajien ja opojen asenne on myös hyvin valaiseva. Pojan luokalla oli tokaistu jollekin, että sunkaltaiset kuuluu amikseen eikä niistä mitään koskaan tule. Näin kouluissa.
Ilmoita asiaton viesti
Noita olen itsekin kuullut. Todella surullista maassa, jossa on krooninen pula osaavista kädentaitoisista.
Ilmoita asiaton viesti
En malta olla kertomatta tähän omaa tarinaani ensimmäisestä työpaikastani ’valmiina’ di:na. Paikka oli Sotkamon talkkitehdas, missä olin kaikentietävänä kaivoksen ja rikastamon käyttöinsinöörinä ja jossa oli mm. noin 300 sähkömoottoria ynnä muuta roinaa. Tavallisesti puhelin soi aamuyöstä 2-3 aikaan ja juuri lähes poikkeuksetta viikonloppuisin. Se tarkoitti, että hälytin naapurista tehtaan huoltomiehen ja määrämittaisen kiroilutuokion jälkeen lähdettiin hiljentyneelle kustannuspaikalle tavallisesti vaihtamaan kiinnileikkautuneita laakereita.
Sanojensa mukaan tämä ’nälän opettama’ ammattimies aloitti metallimiehen opinnot suoristamalla ruostuneita rautanauloja, siitä sitten vähitellen oli ajautunut meille tehtaan tärkeimmäksi henkilöksi. Työprosessi oli se, että minä pällistelin vieressä, ojentelin työkaluja ja kuuntelin korva tarkkana uusia suomenkielen sanoja. Kun päästiin siihen vaiheen, että vanha laakeri oli irti, niin sain käskyn ottaa hiomanauhaa ja hinkata ruosteet pois akselin päästä; se oli hänen mukaansa ainoa mihin meikäläisen koulutus näissä oloissa ylti. En osannut edes kiukustua, vaikka hän puhui aivan totta.
Jälkeenpäin ajatellen tämän kansakoulun huterasti läpäisseen nälän opettaman ammattilaisen ’koulun’ olleen minun urani parhaimpia oppitunteja. Niiden aikana ehti nähdä, mitä oikea työ on, kun kannustimena oli myös seisokkiminuutit, joista jokainen maksoi talolle tuhansia markkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkia osaajia pitää arvostaa. Ja totta on sekin, että humanistit ja kulttuurikoulutetut saavat joskus liikaa sontaa päällensä. Oleellista on, että Suomessa pitäisi arvostaa koulutusta enemmän ja mielestäni ammattikoulua ei arvosteta alkuunkaan tarpeeksi maassa, joka tarvitsee kovan luokan ammattilaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Haluan todeta, että esim. Sibelius-Akatemia on itse asiassa ammatti[korkea]koulu, joka kouluttaa huippu-hantvärkkiosaajia, kuten prof. Tolonen sanoi. Toisaalta kaikista ei ole kaikkeen, jos eväät ovat niukat eikä työnteko maistu.
Ilman sellaisia, sävelradiomme, Riston valintamme, lauantain toivotut, RSO, ooppera, Apocalyptica, JS Republic yms. hyvälaatuinen puuha kuulostasi kamalalta ja totuttaisi koko kansan vaatimaan aivan liian vähän ammatti-ihmisiltä.
Myös hammaslääkäri ja sydänkirurgi ovat ammatttimiehiä, samoin nuo Tanskasen mainitsemat Otaniemen humoristiset huippuinsinöörit, joiden ansiosta mm. Turkuunkin saatiin silta, joka ei notku jokeen.
Toki sitten on sen kaltaisina hybridejä – ns. monialaisia – joille Suomessa löytyy kysyntää vasta sitten, kun ollaan kainaloita myöten kusessa. Miksei jo ennen? – Toisaalta suuremmilla työmarkkinoilla tieteen, taiteen ja talouden yhdistelmääkin hyödynnetään, vaikkei vielä liemessä oltaisikaan. Lisäarvo kelpaa. 🙂
Kaikkia pitäisi arvostaa ja laatua pitäisi edellyttää – paskahommia ei ole. Joillekin ehkä maksetaan liikaa, joillekin liian vähän ja joitakin pidetään viimeiseen asti MOL:n jonoissa…
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on aluepolitiikan nimissä tehty kansantaloudelle kallista politiikkaa niin koulutuspolitiikassa kuin esim. asuntopolitiikassa ym. , joka näkyy nyt työllisyydessä ja rapakuntoisessa kuntataloudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä SJP osuu oikeaan – rivinvälit mukaanlukien.
Me olemme tehneet kilpalaulannalla kaikenlaista hyvältä kuulostavaa aluehöttöä ympäri maata tietäen, ettei meillä siihen olisi varaa eikä edes tarvetta: liian monta, liian pientä ja ei kyllin laadukasta ammattikorkeakoulua ja korkeakoulua vain kylttiä vaihtamalla. Samalla kunnon amk-koulutus on jäänyt tai jätetty katveeseen.
Ehdotin katsintaa jo po. prosessin alkuvaiheessa v. 1985-88. Kuuluin mikrovähemmistöön. Kenkää tuli. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Työn hinta Suomessa ei ole eurooppalaisessa vertailussa korkea: Työn yksikkökustannus on sama kuin Saksassa ja paljon alempi kuin Ruotsissa tai Tanskassa.
Amikset ovat nykyään suositumpia kuin lukio. Humanistisilla aloilla ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla on usein huono kuukausipalkka, esim. aloittava ala-asteen luokanope.
Suomessa näille työnantajille on syntynyt sellainen käsitys, että kaikkien ihmisten, työntekijöiden ja -hakijoiden, pitäisi raportoida heille kaikista koulutuksistaan. Tämä ei pidä paikkaansa: Työelämässä kuuluu esittää ne asiat, jotka kuuluvat kyseiseen asiaan ja osastoon. Esimerkiksi vanhoina hyvinä mummonmarkka-aikoina tienasin monet talvikuukaudet 40 000, tai ainakin 33 000 markkaa kuussa. Tällöin heti ajatellaan, että niin ne maisterit ja tohtorit saavat hyvää liksaa. Ainoa vaan, että kummallakaan säännöllisellä työnantajalla ei ollut vuosien ja vuosikymmenten mittaan tietoa siitä, että olin jo tuolloin ikuinen melkein-lisensiaatti useammallakin tieteenalalla.
Ilmoita asiaton viesti
Nokia-Suomessa ajateltiin, että suomalaiset vain lukevat sähköpostejaan eikä itse duuneihin tarvitse koskea ollenkaan. Kiinalaiset ja intialaiset tekee.
Vieläkin koulutetaan eri sortin johtajia ja byrokraatteja moninkertainen määrä duunareihin nähden. Hyvä duunari tienaa kyllä palkkansa, mutta mitä tehdään kaikille työnjohtajille? Kovin hyvin tämä ei näytä menevän.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tästä tekstistä. Tämä tuli vähän ihon alle, sillä oma äitini toimi ammattikoulun kieltenopettajana noin 35 vuotta. Sinä aikana hän ehti nähdä paljon siitä, mistä tässä puhutaan.
2000-luvun alussa ammattikoulun suosio oli pohjassaan. Amikseen jouduttiin ja lukioon päästiin. Kuutosen keskiarvon pojat itkivät kun joutuivat ammattikouluun.
Äiti jäi eläkkeelle 2014. Silloin asia oli jo parantunut. Amikseen pyrittiin enemmän kuin lukioon. Monet menevät jopa lukion jälkeen ammattikouluun.
Muutamalle tiedoksi: luokanopettajat eivät ole humanisteja, vaan kasvatustieteilijöitä. Eri tiedekunta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että äitisi ehti duunissa ollessaan nähdä asioiden kääntyvän oikeaan suuntaan. Lukio ensin ja amis päälle tai amis ensin ja lukio päälle on muuten hyvä kombo; useita näitä kahden tutkinnon ammattilaisia olen tavannut.
Ilmoita asiaton viesti
Lukio ei aina kannata. Heikoin tilanne on ylioppilaalla, joka ei huonojen papereiden takia pääse jatko-opiskelemaan. He päätyvät vuosiksi pikaruokaloiden kassoille töihin, elleivät sitten mene opiskelemaan amikseen.
Ammatillinen tutkinto valmistaa ammattiin JA antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä työn laadukkuudesta, mutta työtunnin tuottaminen on Suomessa kallista. Kaikki työntekijän työtunnin valmistamiseen käytetyt välilliset asiat on kovan verotuksen kohteena. Jos asumisen osalta tyytyy pitkään työmatkaan niin tarvitaan pian auto ja autopaikka. Kaupungissa taas on korkeat asumiskustannukset etenkin vuokralla.
Toisaalta nuo maisterin työt valuvat vähitellen muihin yhteismarkkinamaihin, hallinnossakin valtio supistaa ja työt siirtyvät Brysseliin. Suomi on Euroopan Pohjois-Karjala. Upea luonto, mutta ei työpaikkoja.
Kädentaitoja ei kannata pitää pääkaupunkiseudulla, nekin työt siirtyvät maakuntiin tai esim. Viroon. Helsinkiin jää soluissa asuvia siivoojia jne. joilla on varsinainen koti muualla ja alla ulkomaille rekisteröity auto.
Suomi alkaa olla yhä enenevässä määrin vain kallis vakuutusyhtiö yhteismarkkinoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus – paitsi viimeinen kappale. En näe mitään syytä sille, miksi korkeakoulututkinnon suorittaneita ihmisiä pitäisi pilkata. (En ylipäätään näe syytä sille, miksi ketään pitäisi pilkata.)
Mutta asiaan eli ammattikouluihin ja koulutukseen siellä.
Itselläni on päivitettyä ensikädentietoa aiheesta sekä omakohtaista kokemusta. Olen maanviljelysteknikko (yo-viljelijä). Koulutukseni sain Maatalousnormaalikoulussa Järvenpäässä v.1991-1992, vastapäätä Westermarkin kartanoa ja Tuusulanjärveä. Puoli vuotta teoriaa ja puoli vuotta käytäntöä, ja siinä se. Valmista tuli. Navetan sulotuoksut ja pellot kutsuivat!
Normaalikoulu tarkoittaa sitä, että oppilaitos on samalla harjoittelukoulu, jossa alan opettajiksi valmistuvat harjoittelevat opettamista. Auskultanttien kanssa meillä oli joskus hauskaakin. Koneopin tunnilla yksi heistä meni traktorin moottorin toimintaperiaattetta selvittäessään anteliaasti tarjoamaan, että kysykää mitä vain!
– Elämän tarkoitus? kuului silloin välittömästi pulpetista.
Nykyisin Maatalousnormaalikoulu on sulautettu osaksi Uudenmaan Maaseutuopistoa Hyvinkäällä, ja luonnonvara-alan opinnot ovat tulleet mukaan kuvaan.
Sattumoisin tapasin entisen maatilaekonomian opettajani Jokioisten koetilalla, kun olin ryhtynyt jatkamaan maatalousalan ja ympäristötieteen opintojani ammattikorkeassa, ja olimme Jokioisissa kenttäkurssilla. Opettajani opetti edelleen maatilaekonomiaa, ja nyt siis Hyvinkäällä – ja oli niinikään mukana oman oppilaitoksensa kenttäkurssilla.
Opintojen ohella kuuluin Maatalousnormaalikoulun johtokuntaan oppilasjäsenenä ja toimin myös “Normiksen” oppilaskunnan sihteerinä, joten näköalat koulun toimintaan olivat hyvät, myös hallinnon osalta.
Vuosien 2006–2007 aikana hitsasin satamanostureita. Tähän vaadittiin luokat ja niitä varten sitten treenasin yhdessä ammattikoulusta valmistuneen hitsarin kanssa. Itse olin saanut opetella hitsaamista Maatalousnormaalikoulussa.
Saimme Karin kanssa ne luokat ja ryhdyimme töihin.
Kari oli tosi mukava ja rento työkaveri (terveisiä, jos näet tämän!). Hitsasimme suurin piirtein yhtä hyvin ja olimme yhtä nopeita. Itse olin ehtinyt tehdä toimistohommia kymmenen vuotta firmassa, joka kuului amerikkalaiseen ketjuun. Meno kansainvälisessä toimistossa oli aika kiivastahtista eikä konttorissa juuri luppoiltu.
Konepajan maailma oli erilainen – samoin kuin sataman maailma, jossa sielläkin olin ehtinyt Hangossa työskennellä. Ei saa olla kiire, ettei mene hosumiseksi – tai tule onnettomuuksia. Pitää tarkkaan harkita, mitä tekee. On parempi liikehtiä hitaasti ja harkitusta kuin juoksennella sähköjäniksenä ympäriinsä. Ympäristö voi olla myös monien työkoneiden vuoksi vaarallinen. Ja kun metallisula kerran on jähmettynyt paikalleen, se on ja pysyy.
Vaikka päällisin puolin näytti siltä, että aina oli joku vain seisoskelemassa jossain, tai tupakalla, tai jotain muuta, hallissa oli kuitenkin tekemisen meininki. Se vain ei näyttäytynyt ylenmääräisenä hiihtämisenä edestakaisin. Näin, miten joku painoi ensin pitkään kybällä hiljaa omalla paikallaan ja piti sitten tauon.
Kari tuntui näkevän enemmän taukoja, koska näytti itsekin pitävän taukoja varsin usein. Lisäksi hänellä oli aina limupullo takataskussa tai jossain lähettyvillä. Vanhat miehet keksivät luulla, että hänellä on sokeritauti.
No, ei ollut. Hän oli vain oman aikansa tuote ja edustaja: ammattikoulussa ei ollut ollut kiire ja nuorilla nyt aina vain on se vesipullo tai limupullo mukana joka paikassa. Hyvähän on tankata nestettä, etenkin, kun hitsatessa voi tulla hiukan lämmin – paitsi, jos on ylhäällä nosturissa ja mereltä tuulee vaakatasossa ja pakkasta on parikymmentä astetta.
Kyselin Karilta hänen koulustaan.
Miksi ammattikoulussa ei ollut ollut kiire? Jos aloitetaan ihan vaikka niistä hitsaamistreeneistä, niin kohta yksi: hitsauspömpeleitä ei ollut Karin koulussa niin paljon, että kaikki olisivat voineet treenata yhtä aikaa – luokka täytyy jakaa ja osalle tuli tyhjäkäyntiä, tai sitten saivat olla poissa.
Nähdäkseni tällaisia tyhjäkäynnistä johtuvia poissaoloja voi kertyä paljonkin eikä kukaan lähde matkojen takaa tulemaan koululle, jos luvassa on vain yksi ainoa oppitunti koko päivänä tai neljän tunnin hyppytunti.
Lukujärjestyksen rakentaminen on taitolaji. (Lukioiden keskiyöllä aukeavat kurssitarjottimet muistuttavat lähinnä painajaista, kun lukujärjestyksen rakentaminen on sysätty oppilaille itselleen eikä kaikilla kursseilla välttämättä ole tilaa kaikille halukkaille. Saman aineen opettajakin saattaa vaihtua lukion aikana moneen kertaan.)
Mutta ammattikoulun käyneeltä Karilta sain myös yhden parhaimmista neuvoista, jonka hän puolestaan oli saanut omalta opettajaltaan:”Päätä työ onnistumiseen.” Kun sauma on mennyt putkeen, siihen on hyvä lopettaa. Jos taas tuntuu, että nyt ei kulje milllään ja turhautuminen vain kasvaa, niin silloin kannattaa tosiaan pitää se tauko. Muuten menee hermo ja jälki on entistä huonompaa.
– – – –
Sitten vielä muualta kerättyä ensikädentietoa ammattikoulusta: vaikuttaa siltä, että opettajia on hyviä, hauskoja ja päteviä, sekä sitten niitä, jotka ennen lopullista loppusijoituspaikkaansa ovat rantautuneet tilapäisesti opetushommiin, koska eivät ilmeisesti ole keksineet muutakaan.
Jälkimmäinen porukka ei panosta nuorten kohtaamiseen kokonaisvaltaisesti, ei jaksa vahtia, että porukka tulee ajoissa paikalle – tai ylipäätään tulee paikalle – eikä panosta opetukseen niin, että se olisi mielenkiintoista. Eikä opeta aineen opetuksen ohella mitään normielämään liittyviä taitoja, joita niitäkin on hyvä oppia.
Minimikorkeudessa mennään, ja kyllähän nuoret tämän vaistoavat ja näkevät – ja se sitten siitä motivaatiosta.
Ja kuitenkin nimenomaan motivaation ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Ja laadukas opetus on keino tähän. Että kiitos vaan tästä avauksesta, Niklas!
Sitten on vielä yksi asia, johon haluan tässä ammattikoulukeskustelussa kiinnittää huomiota:
Kansanopistoilla on menossa hanke, jossa ne yrittävät saada lainsäätäjät raottamaan itselleen porttia ammattikoulujen rinnalle. Kansanopistoilla on käynnissä pyrky ammattikoulujen rinnalle ammattikoulutusta antavina laitoksina.
Omiin kokemuksiini perustuen meno kansanopistossa voi olla kuitenkin kuin hollituvassa. Opiskelin Laajasalon opistossa syksyllä 2013 kahdellakin eri linjalla. Kuvittelin saavani päivitetyksi omaa osaamistani. Opistolla oli takavuosien jäljiltä hyvä maine, mutta tämän maineen luoneet opettajat olivat lähteneet rivistä, joten se siitä – ja asuntolan puolella oppilailla oli vaikeuksia kyetä tiskaamaan edes omia astioitaan. Opisto vastasi tähän kyvyttömyyteen tuomalla yhteiseen keittiöön laatikon (lattialle), johon likaiset astiat saattoi laittaa, jos tiskipöytää ei muuten mahtunut käyttämään.
Ei oikein tehnyt opiston ongelmanratkaisukyky vaikutusta. Enkä jäänyt paikan päälle tarkistamaan, valtasivatko jotkut hyönteiset asuntolan keittiön lukukauden lopulla vaan keskeytin opinnot ja lähdin töihin.
Koulun ruokalassa ruoka toki oli ollut hyvää ja sali sekä keittiö viimeisen päälle siisti. Että siltä osin hygieniastandardit kyllä täyttyivät.
Jos ammattikoulujen opetukseen halutaan nyt panostaa enemmän, suosittelen, ettei siihen mukaan kytketä painolastiksi kansanopistoja.
Hyvillä kansanopistoilla on oma tärkeä tehtävänsä tässä yhteiskunnassa, ja parhaimmat näyttävät pärjäävän omillaan. Erityisesti maaseudulla näytään osaavan käyttää hyvää, tervettä maalaisjärkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. Monta hyvää pointtia.
Ilmoita asiaton viesti
Ammattikoulu on minusta mainettaan parempi paikka.
On harhaluulo, että ammattikoulussa ei tarvitse opiskella ja sen voi käydä tuosta noin vain näkemättä ja tekemättä yhtään mitään tutkintonsa eteen. Siellä täytyy myös opiskella, jotta pääsee edes kursseista läpi ja valmistuu ammattiin aikanaan.
Tiedän tämän, koska olen opiskellut kolmessa eri oppilaitoksessa ja tutkinto ei todellakaan tule suoritetuksi hyväksytysti ilman opiskelua ja vaivannäköä.
Mikäli haluaa tutustua ammatilliseen koulutukseen, niin siihen on oivat mahdollisuudet Suomessa ja meidän pitää olla ylpeitä koko Suomen ammattillisesta koulutuksesta, mikä antaa pohjakoulutuksen nuorille ja aikuisille ammattiin. Monet aliarvioivat Suomessa ammattikoulutuksen laatua mikä on Suomessa korkealla tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Itse mietin joskus kaksoistutkinnon käymistä, mutta lukion opo sai minut vakuutettua ettei se kannata. Minulla ei olisi kuulemma ollut aikaa opiskella mitään hauskaa lukiossa, kuten filosofiaa ja psykologiaa. En sitten mennyt opiskelemaan kauppa-alaa. Ei minua kyllä tällä hetkellä sellainen kiinnostaisikaan.
Toisaalta, opiskelukaverini meni amikseen ja opiskeli itselleen rakennusalan tutkinnon. Nyt hän opiskelee yliopistossa, mutta tekee vieläkin pätkätöinä rakennus- ja puutarhahommia.
Muokkaus: Jos menisin nyt amikseen opiskelisin mieluiten puuveneiden rakennusta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, että yhteiskunnassa ainoa osaamistason nosto tavoite on koulutusasteen nostaminen
Itse ponnistan ammattikoulupohjalta ja jo 80-luvulla parhaat opettajat olivatasentajauralta teknikoksi opiseklleita, jo silloin epäpäteviä opettajia, koska vaatimustasona oli insinöörikoulutus. Ei suoraan tekusta tullut insinööri voi perusniksejä hallita, teoria kyllä on hanskassa.
Mielestäni yhteiskunta on teknikot unohtamalla hukannut toimivan tavan kehittää omaa uraansa, onhan meillä tietysti nyt AMK, ei ole kokemusta siitä kuinka toimii.
Ammattikoulutuksessa on nykyään ainakin autopuolella se ongelma, kun ollaan niin haltioissaan näistä uusista moottorintesatuslaitteista, että unohdetaan se perustekniikan koulutus. Aikanaan meille opetettiin 80-luvulla 2 viikkoa kolmessa vuodessa moottoritesterin käyttöä ja muu aika viat diagnoositiin yleismittarilla ja muilla käsitestereillä. Jälkeenpäin vasta tajusin sen, mitä siitä hyödyin, kun aloin palkata työvoimaa itselleni. Käsin mittaamalla oli opittava järjestelmä ja se mitä siellä tapahtuu, jos moottoritesteriltä saa valmiit vastaukset ei oma ajattelu kehity ja epätavallisten vikojen korjaaminen ei onnistu.
Perustekniikan tärkeyttä kuvaa hyvin se, että meille opetettiin yhtenä työpäivänä rautasahalla sahaamista, ehkä se hiukan nauratti silloin. Nykyään arvostan sitä, että koulu tarkastaa kaikkien perusosaamisen ja kouluttaa kaikki samalle viivalle, voit luottaa ammattimiehen osaamiseen kaikissa työvaiheissa, eikä tarvitse perusasioita neuvoa, niinkuin nykyään tuntuu helposti käyvän.
Nykyinen käytäntö, jossa opiskelija saa vaikuttaa omaan opintosuunnitelmaansa on mielestäni täysin väärä. En minäkään voi tietää mitä minun pitää osata jostakin uudesta asiasta, ennenkuin olen sitä kokeillut. Jokatapauksessa itsearvio on täysin väärä kriteeri, kun miettii mitä minä jo osaan, kyllä siinä asiassa mieluummin luotan ulkopuoliseen tahoon ja itse teen parhaani.
Nykyään teen täysin eriasioita, kuin mihin olen koulut käynyt. Kohta 25v yrittäjänä ensin autokorjaamo ja nykyään sieniviljelijä.
Hakiessani yritykselleni pääomasijoittajia olen hiukan aistinut, ettei ammattikoulutus koulutuksena ole monenkaan mielestä riittävä,kollegat tuntuvat saavan helpommin rahoitusta, jopa tappiolliseen bisnekseen, kun on oikeat paperit. Toki siellä on monesti päättämässä rahoituksista saman koulun käyneet, mikä varmasti helpottaa asioita.
No on tämä alakin vähän outo Suomeen, minä kun tykkään kulkea uusia uria ja tehokkaampia menetelmiä.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama hajakommentti.
Eteenpäinkatsoessa vastaan tulee esim. ”Industry 4.0”, johon esim. sekä Saksa että Kiina valmistautuvat. (Mainitsin Kiinan tarkoituksella että herätkää, ei ne edes kuvittele selviävänsä käsityöllä pitkään. Tuotantoa jo ulosliputetaan sieltä, robotit tulee.)
Robotit ja automaatio tulevat väistämättä laajenemaan. Siinä ympäristössä moniosaajilla on hyviä mahdollisuuksia. Sekä ”laakerin vaihto, ohjausohjelmiston modaus että elektroniikan mittaus” pitää olla hallussa.
On tullut 35v aikana oltua isossa määrässä labroja ja tuotantolaitoksia ympäri maailman. Siltä näppituntumalta ihan noin globaalisti… jos on tekniikassa ongelmia niin paikalle ei yleensä etsitä apua organisaatiokaavion ylä- vaan ala-virran puolelta.
Yksi selkeä ongelma amiksissa on. Opettajien laatu. Erittäin hyviä ja huonoja löytyy. Hiukan kylmältä voi tuntua, mutta silti laittaisin pystyyn seurantasydeemin, jolla kokonaislaatu ajetaan ylemmäs.
Miltäs kuulostaa että ”kalvot nettiin”, kuinka moni on niin ylpeä esityksestään että kehtaa tuon tehdä? Feedbäkkiä voisi tulla… Anteeksi tietämättömyyteni, jos käytössä on jotkut ministeriö vuosikymmen sitten hyväksymät standardibrujut, toivottavasti ei ole.
Teollisuudessa on kokeneita ihmisiä, joista voisi hyvinkin saada irti hyviä muutaman tunnin luentoja. Mieleen tulee jopa kurssi, jossa lähes kaikki luennoitsijat kerätään halukkaista oikeasti alan hommissa olevista. Ei rasita liikaa yhtä kaveria ja saattaisivat oppia itsekin jotain muiden kalvosarjoista. Kierto päälle, ettei korruptoidu samoihin kaverin kavereihin ja kalvot julkisesti esiin, niin ehkäisee veliverkoston syntymisen.
Jotenkin tuntuu, että globaalistikin korkeakouluja ajetaan käytännön suuntaan. Jos haluaa rahoitusta, niin tutkimukseen pitää saada teollisuus mukaan. Sama tarina ympäri maailman.
Englannin kieli on pakko osata. Laittakaa amiksiin joku alan käytännön asioita esittelevä kurssi englanniksi, josko jo ei ole.
Käytöstaidot ja kulttuuriosaaminen on Suomessa kehnoa.
Esim. englanniksi kurssi, jossa opetetaan ”sanomaan huomenta”, heittämmän muutama small talk juttu ja kerrotaan eri kulttuurien tärkeimmät piirteet ”että älä nyt h..tissä vedä kengänpohjia pöydälle näyviin, seiso siinä pöydällä mieluummin jos ne sinne pitää laittaa” tai ”älä heitä käytikorttiasi kuin jyviä kanoille, heitä ne vaikka lattialle, jos kerran sillä päällä olet”, jne…
En tiedä mitä amisten kurseilla opetetaan ja kuinka niiden sisällöstä kysellään asiakkaiden (työnantajat) suunnasta. Pahoin pelkään että tuo polku johtaa jonnekin hämyiseen ei minnekään liittojen ja ministeriöiden välisiin käytäviin.
Työelämä on silppuuntunut ja silppuuntuu edelleen, että liittojen tai ministeriöiden näkemyksille en, anteeksi vaan, enään paljon arvoa anna.
Mitenkäs olisi nettisaitti jolla suuntaviivoja haetaan kokoajan. Jos sen toteuttaa oikein, niin ihmiset jaksavat kyllä kommentoida, Tällaisesta voisi saada myös globaalisti myytävän tuotteeen.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutuksella ja työn hinnalla – tai edes sillä, mitä tehdään – ei ole yhteyttä. Miksi siivooja ei voisi olla fil.maist.?
Työstä maksetaan juuri tasan sen verran, kun työehdoissa on sovittu. Suomalaisen työn hinnan, ja siis korkean elintasomme, takaa löytyy voimakas AY-liike. Korkea palkkataso tarkoittaa korkeaa kulutustasoa ja hyviä palkkoja. Kierre on päättymätön. Sen, että näin on, voi todentaa veraamalla vaikkapa Intiaan. Tai Romaniaan. Tai oikeastaan mihin muuhun maahan tahansa. Mekanismi on universaali.
Mitä korkeampi koulutustaso, kansansivistys, sitä korkeampi elintaso. Ei ole pitkää aikaa siitä, kun ihan vakavissaan keskusteltiin siitä, onko nyt niin kamalan tärkeää, että kaikki osaavat lukea. Suomessa ja Ruotsissa keskustelu käytiin 1600-luvulla, mutta suuressa osassa ”sivistynyttä Eurooppaa” vasta I Maailmansodan jälkeen. Vielä 1960-luvulla noin 30% Saksan maatalousväestöstä, etenkin vanhemmista ihmisistä, ei osannut lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman aliupseereitaan , alikersantista sotilasmestariin, ei taitaisi Suomen armeijan selkärankakaan olla tarpeeksi vahva kovan paikan tullen.
Aliupseerit ovat ammattimiehiä sanan parhaassa merkityksessä. Niin nykyaikaa edustavat elektroniikka-aliupseerit kuin perinteiset asesepät ovat armeijalle korvaamattomia niin rauhan aikana kuin kriisitilanteissakin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse itseäni kiusaten tuli mieleen eräs vastaus kysymykseen ”kuinka amiksia voisi parantaa”, ”miten amiksesta saa world class laitoksen ?”
Läpinäkyvyys on tehokas systeemitason laadunparannusinstrumentti.
Jos kalvosarjat on netissä näkyvissä, niin muutkin kuin oppilaat näkevät mitä opettaja esittää.
Läpinäkyvyys nostanee tasoa väistämättä, vaikka kukaan ei niitä lukisikaan, niin pelkkä mahdollisuus riittää siihen, ettei joka vuosi vedetä samaa settiä.
Kesällä retkeilin Georgiassa (suosittelen lämpimästi, mainio paikka). Siellä rikollisuus kitkettiin sekä kaduilta, poliisista että yhteiskunnan laitoksista heti itsenäistymisen jälkeen läpinäkyvyyttä lisäten. Esim. poliisiasemien seinät on tehty lasista, läpinäkyvät, symbolisesti muistuttavat koko systeemin asenteesta. Korruptiota on korkealla tasolla (siellä ei ole läpinäkyvyyttä), mutta ainakin peruskansalaisen kannalta luottamus poliisin oli erittäin korkea ja tyytyväsiä olivat. Systeemin läpinäkyvyys pudotti korruption nopeasti pois ihmisten normaalielämästä. Ymmärtääkseni jonkinlainen maailmanennätys korruption kitkemisessä.
En nyt suoraan vertaa korruptiota ja opettajien/luennoitsijoiden laiskuutta/osaamattomuutta, mutta jotain samankaltaisuutta niillä on. Karkeasti yleistäen, tilaisuus tekee varkaan tai laiskan. Paras seuranta semmoinen kun tekijän oma mieli ohjaa tekosia ja tekosia seurataan ja/tai niistä jää näkyvä jälki.
Kun läpinäkyvyyttä ei ole, niin laiskuus lisääntyy, niin se toimii tehtaan lattiallakin. Kun asioita seurataan, muutetaan ne nyt sitten vaikka numeroiksi, niin asiat alkavat parantua.
Optimistina kuvittelen että läpinäkyvyyden lisäämisellä opetuksen ja hallinnon toimintaa voi parantaa.
Luentojen avoimmuus netissä avaisi myös mahdollisuuksia niille, jotka haluavat tutkailla asiota.
Englanniksi materiaalia löytyy paljon, mutta en tiedä kuinka paljon Suomeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutustason laskemisella ei Suomea ainakaan saada nousuun. 1970-luvulta alkaen hyvin monet ammattikoulupohjaiset ammatit ovat kadonneet automatisoitumisen myötä ja sitä myötä teoreettiset osaamisvaatimukset kasvaneet.
Alakoululaisen tai ainakin heidän vanhempiensa näkökulmasta intresseissä olisi saada mahdollisimman hyvät arvosanat yläkoulusta ja päästä lukioon ja yliopistoon, koska ainakin nykyisestä hallituspolitiikasta ja neuvotteluilmapiiristä kuvastuu se, että ammattikoulun kautta päätyy helpommin juuri niille työelämän sektoreille, joilla työolosuhteet ja työntekijän oikeudet uhkaavat jyrkästi huonontua.
Ilmoita asiaton viesti
Heh…..Arvostus vientirakentajalle on Suomessa sitä luokkaa, että on parempi siirtyä ”Ytimeen”, jossa osaaminen menee ohi virallisista papereista…..
http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200001…
Ilmoita asiaton viesti
Oikein hyvä tarina ja suoraan tämän keskustelun ytimeen. Kiitos !
Ilmoita asiaton viesti
Naulankantaan Niklas. Tekijää ja osaajaa pitää aina kunnoittaa ja käsityötaitoja aina tarvitaan ja hups siinä se ongelma nyt onkin.
Ei tarvitse mennä muisteloissa montaakaan vuotta taaksepäin, kun vielä oli tapana nikkaroida jotain pientä ja korjata itse vaikka autoa. Mutta missäs nykyisin nikkaroit tai miten korjaat nykyistä autoa? Vaikeaksi menee. Niiden nuorten määrä, jotka vielä törmäävät käsillä tekemiseen on sellaisessa syöksykierteessä, että niitä vaan ei enää yksinkertaisesti riitä ammattikouluihin.
Kaupungeissa on kyllä nuorisotiloja, joissa on biljardit ja pleikkarit, mutta puutyöpaja jossa on oikeita teräviä sahoja, puukkoja ja työkoneita vaikka mopon korjaamiseen? Juu ei todellakaan, koska turvallisuuskortti ja lupa/vastuuviidakko vie viimeisenkin innon.
Nykyisin kaikki koululaiset kyllä tutustuvat hieman käsillä tekemiseen teknisessä työssä, kotitaloudessa ja tekstiilityössä, mutta siinä se. Ja voin muuten kertoa, että uskomattoman moni 7-luokkalainen nykyisin oikeasti pelkää tulitikun sytyttämistä kaasupolttimesta puhumattakaan.
Käsityöammattiin hakeutumisella on aivan liikaa esteitä ja suurin niistä esteistä on käsityöammatin näkymättömyys nykyisessä elämänmenossa.
Ilmoita asiaton viesti
Samanlainen mielikuva on tullut. Yhteiskunta ei kykene huomaamaan/hyväksymään tuota muutosta. Muutos on hidas ja rakennelmissa on liikaa inertiaa.
Eräänlainen nurinkurinen seuraus on se että liian korkea koulutustaso on tuossa tilanteessa vielä huonompi. Jos olet korkeasti koulutettu, niin sinua ei uskalleta ottaa kassalle hommin kun kuitenkin häivyt heti tilaisuuden tullen. Tämä näkyy paljon korkeasti kouluttavissa maissa, esim. Kiinassa on nyt rajusti liikaa tohtoritason kaveria ja raksalla liksat alkaa mennä ohi. Raksahommia hyljeksittiin ja nyt on osaaville kysyntää.
Itsekkys on globaalissa pelissä hyve. Sen puute on ”lapsellista sinisilmäisyyttä”, jää jalkoihin tai saa turpiin.
Joku ehdotti kodinkonekorjauksista kotitalousvähennystä. Erinomainen ehdotus, kunhan ei aiheuta feikkikorjausbuumia.
Monimutkaistuva maailma avaa mahdollisuuksia.
– Jokaisella meistä on kysymyksiä, joihin haluaisi vastauksen ja sen etsimiseen joutuu kuluttamaan aikaa. Maksaisin kympin, jos joku tietää mikä astianpesukone nyt kannattaisi ostaa ja miksi. Eihän tuo pakota ostamaan , mutta kuvittelsin saavani asiantuntevan ymmärrystäni lisäävän vastauksen.
– Fiverr tarjoaa palveluksia vitosella ”tässä pdf-kopio sadasta käsinkirjoitetusta tuloksesta, hakkaa ne Exceliin, saat vitosen”. Arvatenkin tämä duuni ei nyt valu Suomeen…
Voidaan viisastella kansalaispalkoilla ja muilla.. OK jos kustannukset putoaa, mutta tuskin siinä niin käy ja rahoitus vähenee työttömiltä ja työhön kykenemättömiltä.
Työtä on tarjolla, aitani pitäisi maalata, nurmikkoni leikata, mutta pienillä palkkaeroilla kaikki tekee nuo duunit itse. En tiedä mikä on ratkaisu tai onko sitä, mutta pointti on se että duunia on, mutta systeemi estää sen jakamisen. Ikäänkuin ”näkymätöntä duunia”, jonka jakamisen olemme estäneet ”tiedostamattomilla päätöksillämme”. Usein päätöksissä on toinen puoli jota ei ole kirjattu päätettäväksi, vaikutukset.
Entäs jos työhön kykenemättömillä on paperi että saan laillisesti antaa yksi tai kaksi kymppiä nurtsin leikkaamisesta, jos he siihen auttavasti kykenevät, minulle ihan sama montako tuntia tai päivää leikkaus kestää. Jaetaan ”näkymätöntä duunia”, ilman että lisätään tuloeroja?
Naiviuuttani uskon että vammaisissa ja sairaissa on paljon ihmisiä, jotka ihan oikeesti haluaisivat leikata nurtsini ja tykkäisivät siitä.
Mutta isoon kuvaan mieleni on yhtä tyhjä kuin kaikilla, millä ihmeellä duunia saadaan kaikille?
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus! Jospa ammattikoulutus saisi sille kuuluvaa positiivista ja oikeaa julkisuutta. Olemme Omniassa tehneet määrätietoista työtä asian eteen jo kymmenen vuotta. Kesti kauan ennenkuin ammattikoulusta valmistuvat pääsivät mitenkään edes paikallislehteen esille, kun ylioppilasjuhlat täyttivat koko palstatilan.
Nyt olemme yhdistäneet aikuisten oppimiskeskukseen aikuisopiston, aikuislukion, oppisopimuskoulutuksen ja työväenopiston. Kaikki siis samalta luukulta.
Kaksoistutkinnot ovat oleet jo pitkään mahdollisia, ts. samalla saa valkolakin ja valmistuu ammattilaiseksi.
Esittelemme mielellämme toimintaamme, jos mediaa tämä amis-maailma yhtään kiinnostaa.
Muutenkin koulutuksen raja-aitoja pitäisi madaltaa, kun elinikäisen oppimisen aikana tarpeelliset kurssit voivat löytyä akateemisillekin esim juuri aikuisten oppimiskeskuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Amis-maailma kiinnostaa. Soittelen tässä joku päivä, jotta voidaan sopia tapaamisesta. Olen yhdeltä ammatiltani freelance-toimittaja, ja teen mielelläni jutun Omnian tarjoamasta koulutuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ajoitus tälle keskustelulle, kerta kaikkiaan. Suomen eteen on tehtävä työtä, oikeissa raameissa. Ja tuosta Amiksen arvostuksesta, ennen se oli niin, mutta eipä sieltäkään enää papereita taida saada ellei osoita tekevänsä. Tiedän tapauksen että muulle perheelle oli tullut täytenä yllätyksenä ettei lapsi valmistunut kun oli lintsannut niin paljon. Ja nyt kun Suomessakin alkaa olla mamua työmarkkinoilla itse Suomalaisia aiempaa enemmän, eiköhän kouluksen läpi vieminen ja ammattitaidon hankkiminen ole myös tavoitteellisempaa ja arvostus näkyy palkassa niin kuin korkeammin koulutetuilla tähän saakka. Nyt näiden korkeasti koulutettujen olisi hyvä luoda ilmapiiri sille ettei tämä ole maailman loppu vaan huonosti ennustettu lama ja pohjassa. Lamaankin on aiemmin osattu varautua mutta mitä ovat tehneet tämän päivän taloustieteilijät ja ekonomistit muuta kuin omia sijoituksiaan? miksi Vanhasen ja Kataisen annettiin mennä niin pitkälle, missä menee Valtion talouden salailun raja? nyt täytyy lopettaa ettei mene itseltä järki ärtymyksen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei noita hatusta vedettyjä mamujuttuja tähän blogiin, kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmaisin itseni huonosti tässä asiassa, ajattelin näin että maahanmuuttajia, vaikka nyt entisiä Suomen kansalaisia vai ovatko he sitten paluu muuttajia, syntyperään katsomatta kuitenkaan, että meillä on toisilla aloilla työvoima pulaa, johon suorastaan etsitään työvoimaa ulkopuolisista maista. Eivätkö nämä työt sitten kelpaa, ollaanko ylimielisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ammattikoulun iso ongelma on armeija-kuri. Paikallaolo on pakollista ja kellon ajat saneltuja. Ei voi esimerkiksi käydä töissä tai suorittaa toisia opintoja samaan aikaan. Koulutuksessa keskitytään liikaa luonteen ja kulttuurin kasvattamiseen, ei ammattitaitoon. Ammattikouluissa tuotetaan edelleen alaisia ja tottelijoita, kun taas lukioissa enemmän aktiivisia ja vapaita kansalaisia. Tämä saa vähänkin älykkäämmät hakeutumaan lukioihin, vaikka haluja käytännön töihin olisi. Ongelma on oikeastaan pahempi tyttöjen aloilla kuin poikien.
Korjausehdotukseni: pakollisten läsnäolojen poisto ainakin?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä voi käydä töissä. Lähipiiristä löytyy esimerkki amislaisesta, joka veti ensin fillarilla kouluun 10 kilometriä, sitten koulusta töihin ruokakauppaan illaksi hyllyttämään ja lopuksi ovia lukitsemaan, ja sitten takaisin kotiin ne 10 kilometriä. Viimeisenä vuonna ei tarvinnut fillaroida, kun kuvio meni niin, että ammattikoulun ja työn kylkeen tuli vielä ensimmäinen oma vuokra-asunto, jonka vuokran amislainen maksoi omista palkkarahoistaan.
Mitä armeijan kuriin tulee, niin se kai kannattaa valmiiksi opetella, koska se on työpaikalla sitten kuitenkin vastassa. Eipä pääse sitten sekunnin tarkkuudella nakuttavat kellokortit yllättämään. Ja töissä on kyllä pakko olla koko työaika, jos työllistyy esimerkiksi teollisuuden parissa. Ei voi ahtaaja tai paperikoneenhoitaja jättää paikkaansa kesken töiden. Tai kyllä voi, mutta suuri sotku seuraa.
Toimistohommissa voi olla väljempää, riippuen siitä, mitä tekee ja millaiset käytännöt firmalle sopivat.
Vaikka olen valmistunut ammattikoulusta ei minua koskaan ole mikään estänyt tekemästä kehitysehdotuksia tai olemasta muuten aktiivinen ja vapaa kansalainen.
Ilmoita asiaton viesti
Miksiköhän sitten esimerkiksi aikuisopistoihin hakeutuu akateemisen loppututkinnon, jopa useammankin suorittaneita?
Luulisin, että tämän päivän Suomessa se on ammattitaito jolla saa työtä. Parempi nöyrä esimies kuin työtön. Myös luovaan yksityisyrittäjyyteen tarjotaan eväitä käytännön läheisemmin, koska ei se palkka kenenkään pussiin tule poissaololla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Jotenkin on maailmankirjat sekaisin, kun yliopistoihin on tuotu opintolinjoja, jotka ovat selkeästi ammattikoulutusta – eivät tiedettä. Ei ole sellaista tiedettä kuin esimerkiksi lastentarhaopettajatiede.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Esimerkiksi Helsingin ja Turun yliopisto”uudistukset” ovat ääliömäisyyden huipulta: Kauppakorkea on ammattikorkeakoulu, ei tiedeyliopisto, eikä siellä tiedettä tehdä. Kansantlaoustiede ja kauppaoppi kun eivät ole sama asia. Samoin kasvatusopin nimeäminen tieteeksi ei tee siitä tiedettä jne.
Syynä ”parannuksiin” on ollut suomalaisten perinteinen tittelinkipeys, jossa sakutkin jäävät kakkosiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ammattikoulut on täysin turhia, koska työt oppi tekemällä, ei koulussa.
Ilmoita asiaton viesti
Hmm. ”Erikoinen” heitto.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin! Sydämen sivistystä, maalaisjärkeä ja kättentaitoja.
Ei niinkuin politiikassa: Broileri kasvatus ja kykloopin havaintokyky.
Ilmoita asiaton viesti
”Aion jatkossakin pilkata tohtoreita, maistereita, ylioppilaita, teologeja, datanomeja, ammattikoululaisia ja muuta roskaväkeä. ”
Ei se nyt ihan viisasta pilkata ketään. Kaikkihan on kouluttunut jonkin oman sattumansa, mahdollisuuksien, yms. kautta. Ei se ole yksilön vika jos systeemi heidät on alalleen ”pakottanut”.
Systeemi ja sen ylivoimaisuuteen uskominen se on ongelma tässä ja tavallaan sen kyllä tässä jutussa voi rivienvälistä lukea. Et sinäänsä asia juttu, kun ois vain jättänyt ton viimeisen kappaleen kirjoittamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo pitkään kaivannut Suomeen takaisin vanhaa koulujärjestelmää . Kansakoulu , kansalaiskoulu , ammattikoulu , yhteiskoulu jne .
Silloin joskus kun itse kouluja kävin yhteiskoulu oli maksullinen , mutta jotenkin se järjestelmä tuntuu nytkin paremmalta . Kaikista ei ole lukumiehiksi , eikä kaikista ammattimiehiksi .
Se oli selkeä järjestelmä , joka ei poissulkenut sitäkään jos halusi vielä pitemmälle opiskella .
Sanotaan , ettei niin kovasti pitäisi menneeseen tuijottaa ja aika kultaa muistot , mutta virheet voidaan korjata ja peruskoulu on mielestäni virhe .
Ilmoita asiaton viesti
Pirjoriitta, oletko tosissas? Minä olen käynyt kansakoulun, se oli tarkoitettu rahvaalle. Oppikoulu oli nimensä mukaisesti oppineiden, pappien, opettajien, nimismisesten ja yläluokan lapsille. Niitä oli aluksi vain kaupungeissa. Myöhemmin niihin saattoi päästä lahjakkaita alemman yhteiskuntaluokan lapsia.
Eikö peruskoulu ole ainakin siinä suhteessa parempi luokkayhteiskunnan kouluun verrattuna että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä eteenpäin omien kykyjensä mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tosissani . Aikanani oli luotu myös apuraha- systeemi , joka mahdollisti lahjakkaiden nuorten pääsyn yhteiskouluun.
Aika on nyt toinen ja koen tämän vanhan koulu systeemin nimenomaan parempana siihen jolloin alettaisiin arvostamaan kädentaitoja ja antamaan arvostus nopeaan ammattitaitoon pääsemiseen .
Mitä taas siihen luokkayhteiskuntaan tulee , silloin tehtaanomistajat , vuorineuvokset ja muut patruunat kantoivat isoa vastuuta , mutta loivat yhteisön johon luotiin tehtaan varoilla koulut,stipendirahastot , sairaalat urheilukentät ,asuntoja yms . Puhun nyt tehtaasta , koska oma tieni on vienyt tampereelta mänttään ja näin ollen kasvanut siinä luokkayhteiskunnassa. rajat olivat tiukat , välillä lakkoiltiin ja kiukuteltiin yhteisön voimin , mutta työtä ja koulutusta riitti .
En koe, että kansalaiskouluun menijöitä millään tavalla pidettiin huono-osaisina ja kyllä sieltä kansalaiskoulupohjalta on noustu moneen huippuvirkaan täällä kotomaassa .
Ne ajat , jolloin hissipojasta noustiin toimitusjohtajiksi ovat takanapäin .
Nykyään lapsilta vaaditaan liikaa jo ala-asteella lasten ei anneta olla lapsia ,vaan heti pitää olla opiskelijoita:tosin opiskelu kannattaa aina , mutta rauhassa ja ajan ynnä järjen kanssa .
Ilmoita asiaton viesti
Ketä Suomen ammatillisen koulutuksen suunta kiinnostaa, niin tässä on oiva OKM:n AMKE ry:ltä tilaama raportti aiheesta. Ainakin johdanto ja johtopäätökset on hyvä lukaista: http://www.amke.fi/ajankohtaista/uutiset/uutinen/u…
Ilmoita asiaton viesti