Kiva kuolla? No ei.
”-Jos kuolen tänään, kuolen onnellisena sillä olen tehnyt jotain kansani hyväksi, kertoi BBC yhden taisteluihin osallistuneista kurditaistelijoista todenneen.”. (Ilta-Sanomat 18.10. 2016).
Tuo BBC-sitaatti olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, vaikka Ilta-Sanomat loistavaa ulkomaan toimittamista tekeekin.
Voimme ajatella yhdessä, että sitaatti on hyvä, koska sen julkaisi alun perin arvostettu valtiollinen brittiyhtiö BBC. Jos sitaatin olisi julkaissut Venäjän valtiota lähellä oleva uutistoimisto, se olisi jäänyt julkaisematta. Meillä kun on joku pyhä usko siihen, että hatusta vedetty tuntemattoman henkilön kommentti BBC:n julkaisemana on jotenkin luotettava.
On täysin mahdollista, että Syyrian-Irakin –kriisialueella on joku niin seinähullu ja aivopesty nuori kundi, joka tosiaan luulee kuolemansa olevansa hyvä asia. Kurdeja on potkittu päähän niin paljon, että propaganda menee läpi.
Suuri osa niistä nuorista miehistä, jotka sotivat juuri nyt sotivat siellä siksi, että heidät on sinne pakotettu tai siksi että he ovat valinneet sodan ammatikseen. Suurin osa kuitenkin pakotettuina.
Suomessakin elää joku typerä kollektiivinen muistelo siitä, että isoisät kuolivat ylpeinä isänmaan puolesta. No kyllä kuolivat, kiitän vapaasta elämästäni vapaassa maassa edeltäneitä sukupolvia. Mutta parempi olisi, jos ne nuoret miehet jotka Suomen puolesta kuolivat, olisivat jääneet henkiin. Itse asiassa, jos suurin osa nuorena sodissa kuolleista suomalaisista olisi saanut valita, he olisivat mieluummin jääneet henkiin kuin kuolleet ”isänmaan” puolesta.
1930-40-lukujen vaihteessa Suomessa oli huomattavasti suurempi herran kunnioitus ja herrasta riippuvuus kuin tänään. Ja myös vähemmän vaihtoehtoja lähteä maasta nopeasti. Jos talvi- tai jatkosota syttyisi huomenna, hatkaajia olisi paljon enemmän kuin vajaat 80 vuotta sitten. Ja se on hyvä asia. Sodassa kuoleminen kuolemiseen pakotettuna nyt vasta tyhmää onkin.
Jos siis BBC kertoo nimettömäksi jäävän kurdisotilaan horinoista maansa puolesta kuolemasta, niin lukekaa se ihan rauhassa. Mutta älkää nyt luulko, että juttu pitää paikkansa tai että nuoren kuolema olisi tarpeellinen. Uskokaa melkein mihin vaan, mutta älkää uskoko nimettömästä lähteestä tulevaan sotapropagandaan.
Ei siis ole mitään, jonka puolesta olet valmis riskeeraamaan henkesi tai terveytesi?
Ilmoita asiaton viesti
Tosi outo olettamus. Ei ainakaan tekstistäni peräisin.
Ilmoita asiaton viesti
Eli siis on? Miten kyseinen syy on perustellumpi kuin vaikka tuon Peshmergan tuntemattoman sotilaan riskinotto ja mahdollinen uhraus? Kysyn ihan moraalifilosofisessa mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos sellainen syy, jonka jo jostakin syystä oletat olevaksi, on olemassa, niin se on eri tekstin aihe. Tässä kirjoitettiin sotapropagandasta ja sen suruttomasta suomentamisesta. Ja sen käyttämisestä Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorukaisten kuoleman halveksiminen tai oikeammin kultti nyt on elämän vanha, kaikkiin aseellisiin konflikteihin liittyvä ilmiö, joka kumpuaa tilanteen psykologisesta hallintayrityksestä. Tietenkin mahdolliselle kuolemalle pitää tarjota tai ihan itse rationalisoida jokin merkitys. Tämän runsaasti taiteessakin käsitellyn ilmiön näkeminen ensisijaisesti sotapropagandana oli aika outo tulokulma.
Ilmoita asiaton viesti
No, tulokulma voi olla outo. Kommenttisi on kuitenkin rubinistis-klaperiaaninen.
Ilmoita asiaton viesti
Enemmänkin psykologinen koe Sykes-Picot -hengessä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Neuvostoliitolle 1930-luvun lopulla ja Venäjälle 2010-luvulla pitäisi vastata kansallisvaltion kannalta, tai yksilön kannalta? Neuvostoliitto – Venäjä hyökkää aina, siitähän on puhe.
Suomi oli 1930-luvulla jakautunut kansa, missä oli suuria epäilyksiä kansalaisten kesken. Valkoiset kyttäsivät ja pahoinpitelivät punaisia, Kekkonen etunenässä, järjestöjä oli kielletty. Sitten tuli kaiken puhdistava ”Talvisota”, joka ”yhdisti kansan”.
Uskoisin edelleen, että Talvisota oli Suomen itsenäisyyden ajan kovin yhtenäisyysruisku. Sen sankaritarinat tulevat elämään, vaikka kaikki tietysti mädättyy ajan myötä.
Ovatko shiat (lahkoineen) tai sunnit (lahkoineen) punaisia tai valkoisia? Voiko yhteisymmärrystä löytyä, jos taustalla on uskonnollisen profeetan valtatulkinnan tulkinta?
Ilmoita asiaton viesti
Paras löytö olisi tietysti se, että islam ja juutalaiset alalahkoineen (esim kristityt) sekä kommunistit ja muut löytäisivät kirjoistaan sen kohdan, jossa muistutetaan siitä, että rauha on sotaa paremi.
Ilmoita asiaton viesti
”Paras löytö olisi tietysti se, että islam ja juutalaiset alalahkoineen (esim kristityt) sekä kommunistit ja muut löytäisivät kirjoistaan sen kohdan, jossa muistutetaan siitä, että rauha on sotaa paremi.”
J’ai les mêmes mots ! Olet varmaan Niklas tullut ajatelleeksi, että tuollaisiakin vähän ilmeisesti kerettiläisiä rauhaan yllyttäviä ajatustapoja kaikkienkin uskontokuntien ja ideologioiden piirissä voivat kaikki noin ajattelevat yrittää vahvistaa, periaatteessa. Infosodan on hyvä olla tasapuolista ja kiihkotonta, mutta on uskallettava myös olla suvaitsematta sotaisia ja varsinkaan hyökkäyksellisiä käsityksiä ja uskontulkintoja/kulttuuriperinteitä suvaitsemaan vaativaa propagandaa vain siksi, että esimerkiksi miekkalähetys ja noitavainot ovat joskus kuuluneet meidänkin valtakulttuurimme poliittisesti korrekteihin hurskaisiin hyveisiin. Hengellisten johtajien poikkiuskonnollista maltillisuudenvaatimusta ja ehdotonta väkivaltaankiihotuksen tuomitsemista ja julistamista vääräuskoisuudeksi varmaan saadaan vielä odottaa. Eihän globaaliekumenia ole vielä päässyt yksimielisyyteen edes naispappeuden sallittavuudesta tiettävästi kristinuskon protestanttista paikallissovellusta laajemmalti, eikä itänaapurimme nykyinen ortodoksikoulukunta kai enää odottane messiaan uudelleentulemistakaan hänen kai oltuaan sikäläisen käsityksen mukaan jo 15 vuotta vallassa.
Näinpä siis käytännössä tuo pyhien kirjojen rauhankohtien korostava osoittaminen myös kunkin uskonnon hurskaimmille uskonsotureille jää käytännössä ei-hengellisten tahojen taakaksi. Niin kuin Niklas tiedät, myös media-alan vaikuttajien ja muutenkin varoissaan olevien toimijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja kieli on pidettävä useammin kuin tahdotaan julistaa keskellä suuta. Varsinkin kun lähi-intressipiireissämme täytyy kantaa huolta myös muidenkin kuin Anna Politkovskajan hissien toimivuudesta ja koko kansantaloutemme kaikkien vientituotteiden näkymistä jatkossakin niin länteen kuin itään kuin lähiulko/kaukomaihinkin ihan pyhistä kirjoista riippumatta.
Johannes Paukun sanoin mooses on mooses ja bisnes on bisnes. Pienimpien yritysrypäspomojen on usein itse asiassa helpompi kirjoittaa itse asiaa ja suorempaankin, eikä palstatilan suomista heille voi tulkita sananvapauslinjan noudattamista kummemmaksi kannanotoksi ulkovaltoja tai kotikirkkoakaan vastaan – esimerkkejä:
– Kansalaisaloite: Pyhän sodan jakeet pois koraanista Suomessa ja EU:ssa http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220319-k…
– Nootti Venäjän Federaatiolle 14.10.2016 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224418-n…
Ilmoita asiaton viesti
Sen kun tietäisi. Jutut hymy huulillaan kuolevista nuorista miehistä ovat lähes sataprosenttisesti valhetta, välitti tiedon mikä tahansa uutistoimsto. Ehkä BBC tarvitsee sitaatteja ja klikkejä, ja IS oli vain yksi välikappale tässä valtionyhtiön toiminnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tuollaista henkeä on saatu vastaavin konstein kuin meille kolulussa opetettu ateenalaisten laulu, joka kertoo, että kaunis on kuolla kun…
Aivan asialliset näkemykset kyllä näissä kirjoituksissasi.
Vaikka onkin yleinen asevelvollilsuus, linee mahdotonta enään saada länsimaissa aikaan niin paljon sellaista uhrautuvaisuutta kuin mitä vimme sotiemme aikana Suomalaisten keskuudessa ilmeni.
Myös siksi varsinkin arvosteuilta tahoilta tuleva sotimisen ihannoiti on arveluttavaa ja antaa aihetta arvosteluun.
Ilmoita asiaton viesti
#4
> Kenen asiaa BBC lähti ajamaan jutullaan
ooo
Omaansa. Hyviä juttuja siellä tehdään. Jos sattuvat olemaan totta niin hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa joku on sattumoisin tai ohimennen lukenut ”Ateenalaisten laulun”, jossa ko. idea on runollisen ilmaisun muodossa?
Se on alunperin ruotsalaisen Viktor Rydbergin kirjoittama runo.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä hirvitystä lauletettiin meidän koulussa kakaroille. No, koulun Pro Patria -reliefissä oli yksi Aunuksen retkellä kuollutkin, muistaakseni.
Ilmoita asiaton viesti
> …. Jos talvi- tai jatkosota syttyisi huomenna, hatkaajia olisi paljon enemmän kuin vajaat 80 vuotta sitten…..
ooo
Juuri noin. Eivät uskalla puolustushallinnossa teettää edes tutkimusta millainen olisi asevelvollisten taistelumoraali jos käsky kävisi.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/viestint…
Tässä kyselytutkimuksia vuodelta 2015.
”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava
aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”
78% Kyllä
”Jos Suomeen hyökätään, olisitteko itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen
eri tehtäviin kykyjenne ja taitojenne mukaan?”
87% Kyllä
(Puoluekannatuksen pohjalta esim. Vihreät 88% Kyllä)
Ilmoita asiaton viesti
Tutkimalla saa monenlaista tilastoa. Ja kun tosipaikka tulee, aika moni mieli muuttuu. Ainakin historian valossa.
Ilmoita asiaton viesti
Uskaltaisiko todeta, ettei suomalaisten osalta niin kävisi. Tosipaikan tullessa suomalaiset miehet ja naiset puolustaisivat joukolla maataan.
Ilmoita asiaton viesti
Eli kun tutkimukset eivät sovi ennakkoluuloihin, ei niitä oteta huomioon?
Toki mieli muuttuisi tositilanteessa. Historiallisena esimerkkinä voisi mainita ensimmäisen maailmansodan, jonka alla veikkauksena oli, etteivät modernit eurooppalaiset lähtisi sotimaan naapurimaiden kansalaisia vastaan. Varsinkin kun sosialistiset pasifistiset puolueet saivat varsin korkeita kannatuslukuja. Esimerkiksi Ranskassa ennakoitiin melllakoita ja suuria karkuruuslukuja liikekannallepanon yhteydessä, mutta toisin kävi. Argentiinalaisnuoretkin sotivat sangen motivoituneesti sotilasdiktatuurinkin komennossa brittejä vastaan 1982 merkityksettömistä saarista.
Olisiko sinulla vastakkaista historiallista esimerkkiä, kuulisin mielelläni?
Ilmoita asiaton viesti
Juu, ja kun tilasto/tutkimus sopii omiin odotuksiin, sitä käytetään mielellään.
Haluttomuudesta lähteä tutuin on varmaan Vietnam. Isoja määriä nuoria kundeja hatkasi Kanadaan ja Ruotsiin kutsunnat välttääkseen (draft dodgers) tai rintamakarkureina (desserters).
Argentiinan tilanne oli lähempänä esimerkiksi kurdeja. Falkandin (Makvinas) miehitys koettiin suurvallan imperialismina. Tuohan on brittien ongelma ollut myös Pohjois-Irlannissa.
Ilmoita asiaton viesti
Käyttäisin toki mielelläni muitakin tuloksia, jos niitä on saatavana. Vietnamin sodan aikana n. 10 miljoonaa amerikkalaista oli jossain aseellisessa palveluksessa. Kategoriaan ”draft dodgers and deserters” kuului 300 000 nuorta miestä, määrällisesti toki suuri joukko mutta 3% aseellisessa palveluksessa olleista. Toki erilaisia vaihtoehtoja asepalveluksen välttämiseksi tai ainakin turvalllisen palveluspaikan hankkimiseksi oli etenkin varakkailla. 60-luvun musiikin ystävät tunnistanevat CCR:n ”Fortunate Son” -kappaleen.
Vietnamin sota ei ehkä kuvasta sellaista tilannetta, jossa Suomi joutuisi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Ehkä pikemminkin imperialismin uhriksi joutumista (tai siksi miellettyä tilannetta) kuten mainitsemissasi kurdien tai Argentiinan tapauksessa. Mutta ei silti, en minäkään, kuten ei kovin moni muukaan, sotaa haluaisi. Kyseessähän olisi ikävä velvollisuus lähimmäisiä kohtaan jossa joutuisi ottamaan riskejä.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas, on aivan eri asia sotia vieraalla maalla, vieraan maan sotia ja eivät kaikki amerikkalaiset pojatkaan ymmärtäneet miksi heidän piti siellä viidakossa rämpiä. Sotahullut ovat taas ihan erikseen. Oman maan ja kansan puolustus on taas ihan eri asia.
Suomella olisi vain yksi mahdollinen hyökkääjä eli Venäjä, mutta tuskin suomalaiset edes ehtisivät tavanomaiseen sotaan ehtiä, kun jo Suomen suurimmat kaupungit olisivat nuuskana…samoin lämpö ja vesihuollot. Meille jäisi vain pirullinen sissisota sodittavaksi ja sitä me taidettaisiin tehdä hamaan katkeraan loppuun asti?
Talvi- ja jatkosodan kunniakaskin historia jo siihen meidät velvoittaisi ja uskon, että Putin katuisi sitä hyökkäystä lopun ikäänsä:). Kuulema aikanaan Stalin jo arveli, että suomalaiset hävitessäänkin olisivat tosi hankala kansa kurissa pidettäväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Suurta tuhoa syntyisi kyllä, mutta sitä syntyisi naapurillekin kun pidämme huolen puolustuskyvystämme, ja liittoudumme sellaisen tahon kanssa joka pystyy tuhoamaan myös Venäjän lämmön, vesihuollon, ja jopa Kremlin muurit.
Puolustusdoktriinimmehan lähtee meilläkin siitä, että mahdolliselle viholliselle tehdään selväksi, ettei sekään pienin tappioin ja vahingoin hyökkäyksestään selviäisi.
Me emme halua mitään sotaa, ei sissisotaakaan, mutta ne soditaan jos jonkun valtion sotavoima tänne hyökkää. Vaihoehto on huonompi. Puolueettomuuden jankutus ei tuolloin mitään auta. Eikä nytkään estä mahdollista hyökkäystä.
Ilmoita asiaton viesti
Saattaa muuttua myöskin monen sivarin mieli kun äitiä, siskoja ja kotitaloa aletaan ”vihreiden miesten” taholta brutaalisti pommittaa ja tuhoamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Luehan Jorma Moll Raustian kommentti 57., niin et vetele täysin vääriä olettamuksia!
Lisäksi tutkimuksen mukaan ylivoimainen enemmistö varusmiehistä pitää armeijan nykytoimia järkevinä ja ymmärrettävinä. Tuon tutkimuksen mukaan maanpuolustushenki varuskunnissa on aivan hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä itestäni, mitä tekisin.
Mutta jos homma tapahtuisi viidentoista-kahdenkymmenen vuoden kuluttua niin pistäisin molemmat siinä vaiheessa täysi-ikäiset poikani laivalla pois täältä niin nopeasti kuin mahdollista enkä ottaisi mitään vastaväitteitä. Vaikka palkkaisin muiluttajat viemään sotaa pakoon heidät.
Ilmoita asiaton viesti
Noin minäkin olen ajatellut, kun Suomeen tulleista nuorista pakolaisista kerrotaan. Että Suomeen tulee liikaa nuoria miehiä kriisialueilta. Oikein mietin asiaa. Sodan syttyessä ensimmäisenä yrittäisin saada Suomesta pois täysi-ikäisen poikani ja sen jälkeen naisystäväni alaikäisen pojan. Siis ne kundit, joita rintamalle ensimmäisenä vietäisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kai antaisit heille myös oikeuden halutessaan jäädä puolustamaan kotimaataan ja sukunsa kunniaakin?
Ilmoita asiaton viesti
Oma valinta kai se on täysivaltaisille. Mutta Irakissa ja Syyriassa on iso määrä pakko-ottoja suorittavia aseistettuja ryhmiä. Niiltä pitäisi jokainen nuori suojella. Ja noin muuten, minulla on kaksi lasta, joista jälkimmäinen syntyi kun olin 26, siis loistavassa sotaiässä. Uskon, että olen ollut parempi isä hengissä kuin olisin ollut kuolleena.
Ilmoita asiaton viesti
” Irakissa ja Syyriassa on iso määrä pakko-ottoja suorittavia aseistettuja ryhmiä. Niiltä pitäisi jokainen nuori suojella.”
Ja kumpi tapa suojella noita kymmeniä mljoonia nuoria on suositeltavampi: kynnelle kykenevien terveiden nuorten liittyminen ihmisarvoa sikäläisittäin kohtuullisesti kunnioittavien jihadisminvastaisten joukkojen riveihin vai noiden kymmenien miljoonien traumatisoitumis- ja syrjäytymis- ja radikalisoitumisalttiin aggressiivisemman sukupuolen edustajan siirtäminen yhteiskunnallisilta oloiltaan jo rauhoittuneempien kristillisten kulttuurien maihin ummikkotulokkaiksi ja kaukoevakoiksi riskinään mm. uskonnollisen ja kulttuurisen käännyttämisen kohteeksi joutuminen, mikä todennäköisesti poikii paheksuntaa ja kostotoimia jihadisteja maltillisempienkin islaminvartijoiden ja ei-maallistuneiden tapaperinnepiirien puolelta?
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on aikaisemmin naureskeltu noille raukoille Munsalan soutajille, jotka lähtivät sotaa pakoon Ruotsiin.
Itse olen aina sanonut, että minä itse jäisin vaikka tankin esteeksi, mutta lastenlasteni (kaikki tyttöjä) kohdalla työntäisin heidät ensimmäiseksi täältä pois…ja mahdollisimman pitkälle Putinista, siis ehkä vaikka Kanadaan:)
Ilmoita asiaton viesti
Jos ajattelet noin, niin eikö silloin olisi parempi lakkauttaa koko puolustusvoimat? Vai onko se niin, että joidenkin muiden pitäisi kuitenkin kuolla Suomen puolesta, kunhan oma (ja läheisten) perse säästyy?
Ilmoita asiaton viesti
Parasta olisi, jos asevoimat lakkautettaisiin, mutta mahdollista se ei taida vielä pitkään aikaan olla.
Ilmoita asiaton viesti
”Parasta olisi, jos asevoimat lakkautettaisiin, mutta mahdollista se ei taida vielä pitkään aikaan olla.”
Palataan asiaan sitten kun Putin on siirtynyt tuonne alas eikä hänen ja isovenäläisen imperialismin kannattijia ja neuvostofasistisen internatsismin jäänteitä enää ole näkyvissä ja kuuluvissa. Sitten kun meillä on hyväksyttävänlainen itänaapuri, tai sitten Nato tai jokin muu ihmisarvoa puolustava taho huolehtii turvallisuudestamme, mihin se ainakaan nykhyisellään ei yksin ilman omaa armeijaamme pystyisi vaikka haluaisikin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole…ei!
Valtiojohtomme on varmasti valmis taotuttamaaan miekat auroiksi heti kun maailmaan saadaan pysyvä rauhantila. Armeijamme aseet eivät ole maailmanrauhan ensisijaiset esteet.
Mutta ihmisen raadollisuuden ja valtiojohtajien vallanhimon tietäen todellinen rauhantila koskaan on mahdoton ajatus. Siksi nuorten, ja vähän vanhempienkin, miesten on tarvittaessa oltava valmiit kuolemaan, jotta oma kansa saisi suurelta osin elää vieraan valtion liiaksi komentelematta.
Ilmoita asiaton viesti
Joo. Vanha kaverini, psykiatri, sanoi kerran, että sotien tärkein motiivi on ns. pillu: vanhat miehet lähettävät nuoret miehet kuolemaan sotiin saadakseen näiden nuoret vaimot itselleen.
Ilmoita asiaton viesti
Täyttä huuhaata!? Olisikohan psykiatrikaverisi ollut psyyketohtorin tarpeessa itse?
Ilmoita asiaton viesti
No kyllä tuo pilluteoria varmaan pätee useimpiin islamistisiin uskonsotureihin, jotka noudattavat jihadkutsua paljolti miekkälähetykseen liittyvän luvallisen raiskausoikeuden ja niiden paratiisineitsyiden toivossa.
Ilmoita asiaton viesti
”…sotien tärkein motiivi on ns. pillu”
Huhhuh, mikä freudilainen lapsus! Kantasi on tullut tämän blogin kommenteissa sen verran selväksi Niklas, että vanha kaverisi saattaisi tässä vaiheessa suositella vetämään puolestasi henkeä hetki. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Mainitsin vain yhden olettaman. Ei siis mikään lapsus. Oletko kuullut/lukenut tarinan kuningas Daavidista ja Uurian vaimosta?
Ilmoita asiaton viesti
Ei nyt tule mieleen. Avitatko?
Ilmoita asiaton viesti
Daavid rakastui Batsebaan, Uurian vaimoon, ja lähetti Uurian rintamalle. Ohje oli pistää Uuria pahimpaan paikkaan rintamalla. Ja sinne Uuria kuolikin. Daavid sai yhden vaimon lisää. Vanhassa testamentissa tarkka raportti.
Ilmoita asiaton viesti
No niinhän se oli. Ja olihan totta puhuen meillä täällä pohjolassakin joskus moniavioisuus käytännössä ihan laillisesti meilläkin. Mutta vallasväen kieroiluthan tiedetään ja ovat tuttuja modernimpana aikanakin. Ei kansan syvät rivit pääsääntöisesti kuitenkaan ketään ole sotaan lähettäneet tuosta pesänsaantimahdollisuudenlaajentamissyystä. Ja Kekkonen sai ja kansanedustajat saavat ja ökyrikkaat muillakin normaalikieroiluillaan meitä taviksia useammin ja vaihtelevammin varmaan mehukkaamminkin niitä paratiisinhedelmiä ilman että meillä siihen uskonsotia tai muitakaan sotia tarvittaisiin.
Mutta on siinä oman väen armeijan käyttöön ja tykinruuaksi lähettämisessä aika ajoin ollut niskurointia ja kapinamieltäkin, varinkin ennen itsenäisyyttä. Ei itänaapurin armeijaan aina olla ilomielin menty, eikä ehkä länsinaapurinkaan. Muistat varmaan anekdootin (kuulin vanhalta kaveriltani, historianopettaja) siitä kun talon pojista toista oltiin noutamassa joukolla johonkin kuninkaan/keisarinsotaan. Isäntä ei voinut kuin antaa pojalle jonkin leivänkyrsän ja vaaditut varusteet evääksi, mutta harmitteli illalla emännälle, että olisi tullut halvemmaksi tappaa Pekka tuossa pihalla kuin viedä sinne helvettiin tapettavaksi. Eihän isäntää lohduttanut edes tieto poikaa odottavista neisyistä rajan takana tai Rajan takana.
Ilmoita asiaton viesti
#89: Daavid kyllä saattoi Batsheban raskaaksi jo ennen kuin lähetti Uurian, joka hänkin oli jo valmiiksi ammatiltaan sotilas, rintamalle. Lisäksi Jumala ei pitänyt tästä Daavidin naimakuviosta.
Ilmoita asiaton viesti
Mahdoitteko olla kovassakin maistissa kaverisi kanssa tuolloin? Sanomattakin on selvää, ettei psykiatrialla lääketieteen erikoisalana ole mitään tekemistä moisen huulenheiton kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kommentti Hannu!
Herlinin möläytys oli todella ala-arvoinen ja naiivi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun nyt pähkäilette, niin voisitte uhrata ajatuksen sillekin, miltä Suomi näyttäisi ilman veteraanien uhrausta. Ja eivät hekään varmastikaan sotaan tahtoneen, saatika sitten kuolla.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Renner, olen ajatellut ja siitä alustukseen kirjoitinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Sotilasura merkitsi myös suomalaisille miehille sosiaalisen nousun mahdollisuutta. Isäni oli noin 10 vuotta merivoimissa, rauhan aikana. Kun sota tuli tehtävät muuttuivat, hän oli valmis puolustamaan maataan. Näin se vain meni. Oli tehtävä se mitä oli tehtävä ja mitä määrättiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tajusitko mihin sitouduit?, kysyin pojaltani sotilasvalatilaisuudessa elokuussa. Ei, ei ollut kuunnellut puheita niin tarkkaan. Hän on muuten Niko Herlinin pojan serkku.
Ilmoita asiaton viesti
Kenenkäänhän ei nykylainsäädännön mukaan tarvitse pakolla osallistua aseelliseen maanpuolustukseen, edes varusmiespalveluksen suorittaneen:
siviilipalveluslaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/2007144…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo edellyttää kuitenkin, että vakaumuksentutkintalautakunta hyväksyy anomuksen. Tiukan paikan tullen saattaapi toimia hylkäysautomaattina.
Ilmoita asiaton viesti
Nähtäväksihän se jäisi, hyväksyykö.
Mutta tällä hetkellä, jos on suorittanut varusmiespalveluksen ja tietää nyt rauhan aikana ettei mahdollisen sodan aikana halua aseelliseen maanpuolustukseen, voi hakea siviilipalvelukseen. Tällöin joutuu kuitenkin suorittamaan täydennyspalveluksen; olen kuullut puhuttavan ’minisivarista’.
Ilmoita asiaton viesti
Niin rauhan aikana. Sodan aikana velvollisuus koskee kyllä kaikkia. Aseettomiakin tehtäviä kyllä riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ajattelet noin, niin eikö silloin olisi parempi lakkauttaa koko puolustusvoimat? Vai onko se niin, että joidenkin muiden pitäisi kuitenkin kuolla Suomen puolesta, kunhan oma (ja läheisten) perse sää
Ilmoita asiaton viesti
”Vai onko se niin, että joidenkin muiden pitäisi kuitenkin kuolla Suomen puolesta”
Eikös tuo ole hyvin rationaalinen ja ymmärrettävä tapa ajatella?
Juuri siksi ainoa keino maan selviytymiseksi on pakollinen maanpuolustus. Jos 90% rintamapotentiaalista lähtisi varmuuden vuoksi lipettiin, niin ei se 10% kiihkovakaumuksellisia enää paljoon pystyisi ja joutuisi entistä varmemmin vain tapattamaan itsensä. Palkka-armeijan varaan jättäytyminen puolestaan Suomen kohdalla edellyttäisi ehdottomasti sotilaallista liittoutumista läntisen puolustusliiton kanssa. Eipä huono vaihtoehto olisi sekään …
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tekemistä pakollisella maanpuolustuksella on sen kanssa, että Kilpiäinen ja Herlin lähettäisivät oman jälkikasvunsa turvaan? Tottakai jokainen toivoisi, että omat lapset eivät joutuisi vaaraan, mutta aika outoa puhetta Herliniltä, joka on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hänen omistavansa julkaisu tukeutuu vapaaseen länsimaiseen demokratiaan, joka ei hänen mukaansa siis ole puolustamisen arvoinen. Samaten Kilpiäinen ilmoittaa kannattavansa länsimaisia vapauksia ja demokratiaa, sekä kovasti puhuu ihmisoikeuksista, mutta ei pidä niitä puolustamisen arvoisena. Aika mielenkiintoista puhetta Vihreiden poliitikolta.
Ilmoita asiaton viesti
”länsimaiseen demokratiaan, joka ei hänen mukaansa siis ole puolustamisen arvoinen.”
Ei hän ole missään kohdin noin kirjoittanut. Varmaan lähempänä totuutta on se alkuperäinen toteamuksesi siitä, että muut saavat kyllä puolustaa ja toivon mukaan puolustavatkin, kunhan oma perhe saadaan turvaan. Ja kuten mainitsin, tällainen on hyvin rationaalista priorisointia. Jos joku sanoo ajattelevansa toisin, hän on hurskasteleva tai kiihkomielinen.
Ilmoita asiaton viesti
Maanpuolustuksesta kieltäytyminen on rationaalista priorisointia? Mistä muista epämiellyttävistä ja itselleni haitallisista yhteiskunnallisista velvollisuuksista, vaikka veronmaksusta, voin kieltäytyä rationaaliseen priorisointiin vedoten?
Ilmoita asiaton viesti
Ensinnäkin, alkuperäisessä kommentissani aloitinkin johtopäätöksellä, jonka mukaan pakollinen maanpuolustus on Suomelle välttämättömyys nykytilanteessa.
Jokainen voi omalta osaltaan priorisoida asioita sen verran kuin lakien ja niiden tarjoamien mahdollisuuksien tai porsaanreikin kannalta on priorisoitavissa. Jos lähdetään siitä, että vanha sanonta ”ei sota yhtä miestä kaipaa” pitää paikkansa, niin toki miltei jokainen on taipuvainen ajattelemaan, että siinä tapauksessa ei juuri minun kannata lähteä itseäni tapattamaan. Pitäydyn kannassani, että muu on hurskastelua tai kiihkomielisyyttä á la Lauri Törni.
Ilmoita asiaton viesti
Vapaan länsimaisen demokratian puolustamisessa ei ole mitään kiihkomielistä, vaan luultavasti ainut syy mitä tavalliset ihmiset ylipäätänsä (läheistensä lisäksi) ovat valmiita aseellisesti puolustamaan. Tottakai jokainen haluaa suojella lapsiaan, mutta nyt puhuttiin aikuisista miehistä, jotka Kilpiäinen raahaisi vaikka väkisin pois puolustamasta vapautta.
Ilmoita asiaton viesti
”Kilpiäinen raahaisi vaikka väkisin pois puolustamasta vapautta.”
Tuskinpa sentään väkisin. Hän vain rehellisesti myönsi, että pyrkisi antamaan sellaiseen mahdollisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Hänhän kirjoitti palkkaavansa muiluttajat viemään heidät pois. Pisteet Kilpiäiselle kuitenkin siitä, että rehellisesti myöntää, ettei Suomi länsimaisena vapaana demokratiana tai vapaus ja ihmisoikeudet ole puolustamisen arvoisia, jos se vaatii mahdollisesti henkilökohtaisia uhrauksia. Tämä on äänestäjän hyvä tietää.
Ilmoita asiaton viesti
En kirjoittanut yhtään missään mitään tuollaista länsimaisesta demokratiasta tai sananvapaudesta.
MUTTA
Avataan se nyt nimenomaan rehellisesti tähän.
Mun elämässäni tärkeimmät asiat ylivoimaisesti ovat mun kaksi pientä poikaani. Olisin täysin valmis itse menettämään vapauteni, jotta heillä siihen olisi mahdollisuus. Olisin valmis menettämään käytännössä ihan mitä tahansa, jotta he eivät joutuisi kuolemaan jossain turhassa sodassa tai konfliktissa. Pyrkisin siihen myös, vaikka he itse haluaisivat henkensä menettää. Ei tässä ole minulle isänä mitään epäselvää.
He merkitsevät minulle enemmän kuin mikään muu.
Sen verran tuota koulutusta aikanaan siellä varusmiehenä sai, että ymmärrän varsin hyvin ettei kukaan oikeasti tiedä pätkääkään siitä, miten tulee itse toimimaan mahdollisessa kriisissä. Olen nähnyt omat tapani toimia onnettomuuksissa, elvytystilanteessa tai vastaavissa, mutta sotaa tai sen kaltaista konfliktia ei voi verrata mihinkään muuhun.
Ei kukaan ole edes sanonut, että siinä mahdollisessa sodassa olisivat vastakkain länsimainen demokratia ja joku muu vaihtoehto. Demokratiat ovat sotineet kautta aikain keskenäänkin. Entäs jos taistelun osapuolina olisivat fundamentalistikristityt ja Johanin B-soturit?
Mun henkilökohtainen kantani puolustusvoimiin on se, että meidän pitäisi liittyä Natoon ja luopua yleisestä asevelvollisuudesta. Siihen on monia muitakin syitä kuin se, että se on pelotteena ja esteenä ihan yhtä vahva kuin meidän nykyisen hallituksen ”hyvät kahdenkeskiset suhteet”, jos puhutaan siitä realistisimmasta uhkasta eli Venäjän mahdollisesta aseellisesta hyökkäyksestä Suomeen. Voin niitä muita syitä ja perusteita avata, jos joku välttämättä haluaa.
Jokainen saa olla sellainen isä, vanhempi tai huoltaja kuin haluaa. En sano kenenkään olevan väärässä siinä, miten lastaan rakastaa tai miten elämänsä lastensa puolesta haluaa käyttää.
Mulle tärkeintä on, että he saisivat elää vapaassa ja turvallisessa paikassa, jossa he saavat olla omia itsejänsä, mitä ikinä heistä tuleekaan.
Tämä niistä läheisten perseen säilymisistä tähän.
Häpeänkö sitä, että mulle lähin viiteryhmä on mun perheeni? En tietenkään. Onko mun mielestä noloa tai tyhmää, että en tahdo lasteni kuolevan johonkin metsään tai kukkulalle rautaa sisuksissaan tai palopommien sorruttaman rakennuksen raunioihin ilman yhtään elossa olevaa ihmistä vierellään? Ei ole.
On helppo glorifioida sotaa ja taisteluita kun niitä ei ole kokenut. Kysykää niiltä veteraaneilta, miten hienoa oli sotia. Julkisesti ainakin ovat kertoneet sen olevan ihan jotain muuta kuin hienoa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin no, viime kädessä olipa meillä asevelvollisuus-, vapaaehtois- tai palkka-armeija, olipa Suomi liittoutumaton tai ei, nojaa ajatus aseellisesta puolustuksesta siihen, että joissain tilanteissa väkivallan käyttö on oikeutettua ja toisaalta omakohtaisen riski on ainakin jonkun otettava.
En ala nyt kommentoimaan mitä viiden miljoonan suomalaisen pakolaisen vyöry osana laajempaa konfliktia otettaisiin vastaan läntisessä Euroopassa, kun kesällä miljoona pakolaista tuntui olevan elämää suurempi tapaus.
En itse haluaisi kuolla turhassa tai tarpeellisessakaan sodassa ja demokratian kautta käytän mahdollisuudet siihen ettei sellaisia tulisi. Kuitenkin, entäpä jos se sota ei olisikaan turha? Ihmisoikeudet, jälkeläisten elinmahdollisuudet, demokratia ym. ovat minulle itselleni aika tärkeitä arvoja.
”On helppo glorifioida sotaa ja taisteluita kun niitä ei ole kokenut. Kysykää niiltä veteraaneilta, miten hienoa oli sotia. Julkisesti ainakin ovat kertoneet sen olevan ihan jotain muuta kuin hienoa.”
Aika harvassa ne innoissaan sotaan lähteneet taisivat olla. Silti vähemmistönä taitavat olla ne veteraanit joiden mielestä olisi pitäytynyt antautua saman tien. Taisi aika moni ajatella perhettäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi viisi miljoonaa suomalaista lähtisi kotimaastaan konfliksinpakoon juuri länsieurooppalaisiin maihin ja samantapaisiin yhteiskuntiin kun tarjolla olisi nuorista miehistä tyhjennettyjä alueita lähi-idässä ym. monikulttuurisemmissa ja myös mielipideilmastoltaan lämpimämmissä ympäristöissä?
Ilmoita asiaton viesti
”Kysykää niiltä veteraaneilta, miten hienoa oli sotia. Julkisesti ainakin ovat kertoneet sen olevan ihan jotain muuta kuin hienoa.”
Muutkin kuin minä ja sinä Timo olemme kysyneet asiaa omien perheidemme veteraaneilta. Vastaus on varmaan kutakuinkin kaikilla sama. Kukaan ei olisi halunnut lähteä sotaan eikä ole pitänyt sitä ”hienona”, mutta kenellekään ei tullut mieleenkään lähteä pakoon velvollisuuttaan ja ihmisyyttään jättämällä naiset ja lapset ryssän kitaan ja Suomineito raiskattavaksi ja tapettavaksi itse jossain Välimeren lepolassa lekotellen edes isien kartuttaman perinnön turvin. Kutakuinkin jokainen tapaamani veteraani on suositellut asevelvollisuuden jatkamista ja useimmat myös sen lisäksi varmistamaan sodan estämisen ennalta parhaalla mahdollisella tavalla eli Nato-jäsenyydellä. Käpykaarti ei takaa kenenkään turvallisuutta MOT?
Ilmoita asiaton viesti
Muistan hyvin kuinka edesmennyt appiukkoni oli aina innoissaan puhumassa sodasta ja hän kuulema olikin tunnettu rämäpää, mutta säilyi sentään hengissä…onnekseni:) On se sota siis ollut joillekin aikaa, jolloin tunsi todella elävänsä täysillä, vaikkakin vaarojen keskellä olikin joka hetki.
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti kaikki järjissään olevat ajattelevat lapsiensa hyvinvoinnista samalla tavalla.
Olen ollut rauhanturvaajana ja voin kertoa, että sodasta on glooria kaukana. Siitä ei jäänyt epäselvyyttä, kun näki mitä se oli tehnyt ihmisille. Silti olen sitä mieltä, että vapaus ja demokratia ovat puolustamisen arvoisia asioita. Sen tähden veteraanitkin uhrautuivat. Siksi tuntuukin pökerryttävältä, että poliitikko rupeaa puhumaan käpykaartin puolesta, vaikka toki ymmärrän, että puhuit lapsistasi, mutta on meillä muillakin lapsia, jotka joutuisivat kantamaan vielä raskaamman taakan.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän sen, että kantani tuntuu pökerryttävältä. Se on ihan täysin ok, koska se ei ole varmasti sellainen kanta, joka olisi yleisen mielipiteen mukainen tai edes monen mielestä järkevä.
Minä en vaan isänä pysty olemaan järkevä tässä asiassa.
Kun en edes tiedä, mitä itse tekisin konfliktissa. Todennäköisesti menisin sinne sijoituspaikkaan ja tekisin parhaani ja siinä se. En minä muuta pysty sanomaan.
Mutta lasteni kohdalla en kykene kaikissa asioissa puhtaasti pragmaattiseen ajatteluun. Lasteni turvallisuus ja tulevaisuus on mulle tärkeämpää kuin mikään muu.
En tiedä muuttuisiko mielipide tositilanteessa tai muuttuuko se vuosien kuluessa ja poikien kasvaessa itsenäisemmiksi. Nyt kun ovat kumpikin alle kolmevuotiaita niin en pysty oikeasti edes ajattelemaan heitä sodassa ilman, että siitä tulee huono olo.
Tämä kaikki voi vaikuttaa ja antaa sen kuvan, että kannattaisin käpykaartia tm. Minä kannatan sitä, että meillä ei olisi sotia ja konflikteja, mutta sitä utopiaa ennen kannatan liittoutumista riittävän vahvan sotilaallisen voiman (NATO) kanssa, jotta meidän ei tarvitse heittää yksin kokonaisia sukupolvie kuolemaan mahdollisen konfliktin syttyessä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on 4, 6 ja 8 vuotiaat pojat, joten ymmärrän hyvin mitä ajattelet. Puhuit kuitenkin siitä, kun he ovat aikuisia. Poliitikkona annat aika vaarallisen viestin. Ei Natokaan mikään tae rauhaan ole, jossain tilanteessa saattaa olla päinvastoin. No meillä molemmilla on varmasti yhteinen toive siitä, että lapsemme eivät sotaan joutuisi. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Ilmoita asiaton viesti
Puhun siitä kun he ovat aikuisia, koska tällä hetkellä ajattelen niin, että tekisin mitä tahansa heidän puolestaan myös siinä vaiheessa. Tiedän, että se on ihan turhaa spekulaatiota, mutta se on myös se mitä minä tunnen ja ajattelen.
Käpykaartilaisuus on asia, josta meillä on ylipäänsä vaiettu aika paljon Suomessa. Silti monessa suvussa on nyt elossa ihmisiä, jotka ovat sitä, koska pakenivat. Onko se oikein? Kansakunnan kannalta tuskin. En minä silti yhtään ainutta sieltä rintamalta paennutta pysty vaan syyttämään yksilönä, kun en voi tietää, mikä se tilanne on ollut. Ihan samoin kun en pysty syyttämään niitä, jotka siellä sekopäisyydessä ampuivat näitä samoja karkureita, maanmiehiänsä, koska se oli heidän käskynsä.
Nato ei varmasti ole sataprosenttinen rauhan tae, mutta se on nykyisistä vaihtoehdoista se, jota minä kannatan.
Ilmoita asiaton viesti
”Vapaan länsimaisen demokratian puolustamisessa ei ole mitään kiihkomielistä, vaan luultavasti ainut syy mitä tavalliset ihmiset ylipäätänsä (läheistensä lisäksi) ovat valmiita aseellisesti puolustamaan.”
Et kai oikeasti ole noin naivi?
Ilmoita asiaton viesti
Samoin.
Ilmoita asiaton viesti
Elämme kaksoisstandardien, kaksinaismoralismin jos sotapropagandan aikaa. Nyt vaikutetaan.
Printtilehtien ja höyryradion nauhoitusten ajan sotapropaganda kylvettiin kivisten peltojen kyntäjiin. Nyt kohteena on ananaskampausten ja tatuointien kansa.
Ilmoita asiaton viesti
No, isävainaa lähetti perheen vuodeksi Ruotsiin, mutta haavoittui itse Vuoksen rannalla – silloin.
Jälkikasvu sai siis elää Suomen puolesta, josta kiitollisuus nousee. Liekö po. järjestely ollut tarpeen, mutta jollain tasolla se kuitenkin toimi niissä oloissa.
Taisi käydä kohtalaisen hyvä tuuri verratuna moneen muuhun perheeseen. Nykyään voi sitten ”puhua panos-tuotos -analyysista” tai ”investoinnin tuotosta”.
War is an ugly business.
Ilmoita asiaton viesti
«Suuri osa niistä nuorista miehistä, jotka sotivat juuri nyt sotivat siellä siksi, että heidät on sinne pakotettu tai siksi että he ovat valinneet sodan ammatikseen. Suurin osa kuitenkin pakotettuina.»
Olen toisinaan kommentoinut yleistä asevelvollisuutta kunnian ja sankaruuden näkökulmasta. Sellainen, joka rangaistuksen uhalla pakotetaan sotilaalliseen toimeen, ei pakotettuja tehtäviä suorittaessaan tee mitään kunniallista tai sankarillista. Tämä erityisesti pätee tilanteissa, joissa sotilas sitä pakkomääräystään suorittaessaan kuolee. Kuolemaan pistooli takaraivolla pakotettua on mieletöntä ja peräti irvokasta kutsua sankarivainajaksi.
Nähdäkseni kunniaa tai sankaruutta voi siten olla vain sellaisessa palveluksessa, joka tehdään vapaaehtoisesti.
Tämä ei välttämättä tarkoita, että asevelvollisilla ei olisi mitään tietä sankaruuteen. Pakollisen velvollisuudenkin voi ylittää poikkeuksellisella itsensä asettamisella vaaraan. Toiminnan sankarillisuutta on kuitenkin vaikea erottaa velvollisuuden suorittamisesta, jonka rajoja on vaikea määrittää.
Sinällään monet asevelvollisetkin saattavat osallistua sotaan vapaaehtoisesti, vaikka heitä ei suoranaisesti voi erottaa pakotetuista. Kuitenkaan kategorisesti ei ketään voi kutsua sankariksi pelkän velvollisuuteen perustuvan osallistumisen perusteella. Kunniallinen ihminen ei myöskään osallistuisi toisten pakottamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Sitaatti on ihan uskottava, jotkut ihmiset kun ovat niin fanaattisia ideologiansa puolesta että ovat oikeasti valmiita kuolemaan ilomielin. Tietysti pitää muistaa että kyseessä oli myös julkinen haastattelutilanne, jossa sotilaat edustavat Peshmergaa, eivät itseään. Kurdien asenteen kyllä ymmärtää kun katsoo heidän historiaansa ja tämänhetkisiä vastustajia.
Jos kurdit eivät taistelisi olemassaolostaan, ei heitä enää olisi. On helppoa leimata sotivat osapuolet sotahulluiksi fanaatikoiksi kun itse elää turvallisessa ympäristössä. Upporikas etuoikeutettu länsimaalainen elää täysin erilaisessa maailmassa kuin alistettuun vähemmistöön kuuluva Lähi-idässä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitaatti saattoi olla uskottava, mutta huono se oli. Käännetty, nimetön BBC-sitaatti. Ja kuten kirjoitin, kurdeija on potkittu päähän paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Jos sivuutetaan mitä tämä kirjoitus kertoo kirjoittajastaan jää jäljelle perin mielenkiintoinen analyysi
1)Tällä kertaa yksittäistapauksen uutisoiminen, yhden ihmisen kertoma, on sitten huono juttu.
2)Yhden länsimaisen, etuoikeutetun, individualistisen ihmisen mutu,kirjoittajan, trumpilainen ’feelings over facts’, kelpaa kuitenkin siihen että voi todeta pokkana itsestään hyvin erilaisten nuorten miesten joukosta :”Suurin osa kuitenkin pakotettuina.”
Ilmoita asiaton viesti
Kirkkojen kellot soittavat päivittäin kansaa hereille. Ikivanha vihollinen on liikkeellä.
Emme taida vielä näillä lumilla nähdä univormupukuisia upseereita ruudussa säätiedotuksia lukemassa, vaikka se onkin Italian RAI:ssa jo arkipäivää.
Ilmoita asiaton viesti
Kuoleminen itselleen merkittävien asioiden takia ja edestä on aliarvostettua. Ja merkitykset vaihtelevat. Hän ajattelee, että on olemassa kurdien kansa, se on hänelle merkityksellinen ja hän uskoo tekevänsä hyvää ja oikein puolustaessaan sitä.
Kyllä tuo ainakin materialistisen nihilismin voittaa. Olisiko parempi, jos hän sanoisi: ”Haistakee paska, minä lähden tästä elelemään hyväuskoisten idioottien velkarahoilla.”?
Miksi hänen syynsä on sen huonompi kuin kenen tahansa? Hän nyt ainakin todennäköisemmin seisoo sanojensa takana, sillä hän kohtaa kuoleman joka päivä, eikä juokse sitä karkuun. Sitä sanottiin rohkeudeksi. Nykymääritelmästä en ole varma, sillä rohkeutta on ilmeisesti se, että myöntää pelkäävänsä, jonka jälkeen syö sen verran lääkkeitä, ettei tunnu miltään.
Ainut tapa mitata ihmisen kyvykkyys on uhata hänen arvomaailmaansa. Meidän on helppo täällä käydä arvokeskustelua ja loistaa moraalisesti ja kuvitella, että ne ovat ja me olemme edes näennäisesti samalla viivalla kuvantunlaisten ihmisten tai heidän arvojensa kanssa.
Hyvällä säällä kuka tahansa on kapteeni.
Ilmoita asiaton viesti
On terveellistä lukea mediavaikuttajaltakin tekstiä, joka kyseenalaistaa sankarikuolemat – ne kun ovat toimineet omankin kansakuntamme itsetunnon huterana peruskivenä aina viime sodista lähtien.
Ai miksi niin huterana? Siksi, että ei sotiminen ole mitään ylvästä puuhaa vaan onnetonta räpellystä, mutaa, paskaa, verta ja suolenpätkiä – todella kaukana siitä sankarillisuuden sädekehästä, jota meille on isänmaallisuuden nimissä syötetty. Ja syötetään edelleenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se kuolemaan valmis nuori ole oikeasti läsnä, son itte sodanuhri. Siis joo ei niiltä sotivilta pojilta kysytä eikä kysytty suomalaisilta nuorilta eikä vanhoilta sotaurhoilta, hyvä minustaki ko meni niinko meni, muttei ole totta, ettois ollu vappaa ihmisen tahto, jolla sotivat.
Sotilaat on aivopesty ja aivopestään koko ajan, ei rauha rakennu sotimalla, son aivopesua, painostusta, uhkailua, syyllistämistä ollu ja on nytki, joka puolella maailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai sotaan kuolemaan mennä. Varsinkaan parhaimmassa iässä olevat sotilaat 20-25v?), jotka tuntevat itsensä kuolemattomiksi. Sotiminen on puolustamista ja/tai hyökkäämistä, jossa tulee todennäköisesti ihmisuhreja mutta eihän se ole päätarkoitus.
Enkä ainakaan itse ymmärrä tuon sitaatin perusteella, että kurditaistelija pitäisi omaa kuolemaansa hyvänä, vaan sitä että taistelee niiden arvojen puolesta, joiden takana seisoo. Kuolema tulee jos on tullakseen, mutta jos tuntee tehneensä jotain hyvää kansasta hyväksi, kuoleman mahdollisuus on helpompi hyväksyä ja näin suoriuta paremmin taisteluista.
Eihän kuolemisessä sitä paitsi mitään pahaa ole, koska kaikkihan me kuolemme, mutta lähtökohtaisesti toisen ihmisen tappaminen on aina väärin. Tappamista voi kuitenkin perustella itselleen sillä, että sillä ehkäistään vielä suurempaa pahaa. Vaikka olisikin vain oman sotajohdon/valtion sotapropagandaa.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasitko miten oikeastaan kommentin alkupuoli jäi hämäräksi loppupuolen vuoksi.
Pitkään aikaan ihmisen historiassa ei olla sotimalla hyökätty vaan aina ehkäisty puolustuksellisesti vielä suurempaa pahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas, miten näet mamunizzalaisen ökyperijäroolissa kaiketi sarkastiseen henkeen kirjoittamasi individualistis-flegmaattis-omanapapasifistisen blogisi keskeisimmän sanoman peilautuvan tämän Jaana Pelkosen varsin ’erilaisen’ blogin monessa mielessä ehkä köyhempiä arvoja painottavaan ’tavis’sisältöön nähden? Ks. http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224728-as…
Viestiä ”kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan isänmaan puolesta” ei ole mitään tarvetta pohjolassa kenellekään esittää, vai tunnetko jonkun joka ei olisi sitä sisäistänyt äidinmaidossaan. Olennaisempi kirjoituksestasi välittynyt viesti olikin joko sarkastinen tai ei koskien suositusta oman lähipiirin sotakuntoisten viemiseksi pois heti kun isän/äidinmaa on vaarassa joutua taas jonkun stalinin aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Joissain yhteyksissä tuollainen pidemmälle menevä julkikiihottaminen esimerkiksi tuon vihreän espoolaisen käpykaartiinyllytyskommenttien tyyliin voisi lähestyä maanpetosta ja ainakin äärimmäisen vastenmielistä asennetta yhteisöä ja yhteiskuntaa ja yhteisöllisyyttä kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oma kantasi on tullut tämän blogin kommenteissa selväksi. Vedä henkeä hetki.
Ilmoita asiaton viesti
Vedetään, on tosiaan aihettakin. Toivottavasti noin neljä viidestä suomalaisesta eli asevelvollisuuden myös omaa lähipiiriään pakkotilanteessa koskevaksi hyväksyvät ovat ihan yhtä leppoisaa porukkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Islamilaisilla kurdeilla on oma motiivi sirpaloidun kansansa oikeuksien puolustamisessa.
Islam ja koraani ylipäätään tarjoavat motiivin arabien väkivaltajärjestöille, kuten Isis ja vastaavat.
Koraani lupaa paratiisipaikan neitsyeiden seurassa sellaisille, jotka uhraavat henkensä islamin puolesta.
Houkuttelevaa?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös ne perustelut meillä ole olleet aika samanlaiset? Koti, uskonto, isänmaa…
Ilmoita asiaton viesti
Se oli silloin, nyt on nyt.
Ero on siinä, että koraanin lupaukset paratiisipaikasta uppoavat moniin arabeihin tänä päivänäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa varsin outoa kommentointia Niklas Herliniltä tuo sotiimme liittyvä osuus!?
Ei kai kukaan todella halua mennä sotaan kuolemaan!?? Mutta, jos vihollinen ryntää brutaalisti päälle, kuten 1939, ja aikoo vallata maan ja saattaa sen asujaimiston valtansa alle, jonkinlaiseen orjuuteen, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Valloitusyritystä on vastustettava tuli ruumiita tai ei.
Olisiko Neuvostoliiton miehitys ollut hyvä vaihtoehto? Antoiko neuvostoarmeija vaihtoehdon nuorten miesten jäädä henkiin? Toki antoi, jos olisi nostettu kädet pystyyn ja lähdetty lampsimaan Siperiaan. Sinnehän Molotov uhkasi suomalaiset toimittaa – kävellen!
Mitä pahaa on kodissa, uskonnosssa ja isänmaassa? Olisivatko olleet paremmat vaihtoehdot: kolhoosi, ateismi (kommunismi-aate) ja neuvostomaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ja minä kun kirjoitin, että arvostan sotaan joutuneiden uhrauksia ja että olen kiitollinen vapaasta maasta. Mutta parempi olisi, jos sotia ei olisi käyty. Ja suoraan sanoen, minun mielestäni ”koti, uskonto,isänmaa” -puhe ei kuulu tähän päivään.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä pahaa niissä on tänäkään päivänä?? Eihän niillä tarvitse uhota. Vaihtoehtoja?
Ilmoita asiaton viesti
Etkö oikeasti keksi vaihtoehtoja??
Ilmoita asiaton viesti
Kai tuo koti, uskonto ja isänmaa, sopisi tähänkin päivään, jos sanonnassa sanojen perustana olvevia arvostuksia kuvattaisiin tähän päivään paremmin sopivin sanoin.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä olisi valmis päästämään poikaani mihinkään sotaan. Kyllä se joukko ihmisiä joiden puolesta olisin valmis uhraamaan mitään on hyvin pieni.
Armeijaan tuo nyt on kuitenkin menossa. Ei kai sitä haluta uskoa mitä siitä voi seurata.
En usko, että kukaan vapaaehtoisesti lähtee kuolemaan. Tai ainakin hyvin harva. Tuo maailmanpyörä on vain sellainen kun se lähtee pyörimään sitä on vaikea yksittäisen ihmisen vastustaa. Jos katsotaan, että tätä plänttiä pitäisi esim venäjää vastaan puolustaa. Pitää siihen varautua ja kun tilanne koittaa on miehet pistettävä pakon eteen. Näinhän tämä on toiminut aina. Käytänössä pakko on ajanut liikkeelle. Sitä voi sitten ajatella, että siellä puolustetaan omaa perhettä tai läheisiä.
Käytännössä rikkaat ja ne joilla on mahdollisuus alkavat siirellä omaisuuksiaan ja perheitään, jos siihen saavat mahdollisuuden. Tällaiset ihmiset taas joutuvat istumaan paskaan heidän puolestaan. Jos tilanne selviää he kyllä menevät itsenäisyyspäivän juhliin ym… Tietenkin on niitä joita suvun kunnia on velvoittanut upseerin tehtäviin jne….
Kyllä tuota uhrivalmiuttakin löytyy…. Japanilaiset lienevät tunnetuimpia kamikaze ja samurai perinteen merkeissä. Myös islamistien itsemurhaiskut ovat samaa hurmahenkeä. Länsimaisuuteen se istuu heikosti.
Terveisin reservin ylikersantti.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni esimerkiksi Jugoslavian hajoamissodissa oli puhetta tuosta. Rikkaiden tai muuten vaikutusvaltaisten poikia ei rintamalle viety, tai näin väitettiin.
Pojista: mielestäni poikaisi saa päättää omasta asiastaan. Me voimme vain neuvoa.
Kamikazesta ja itsemurhaterroristeista: pidän heitä surkeimpina uhreina, koska he tappavat itsenä ja muita sotapropagandan uhreina.
Ilmoita asiaton viesti
”Kamikazesta ja itsemurhaterroristeista: pidän heitä surkeimpina uhreina, koska he tappavat itsenä ja muita sotapropagandan uhreina.”
Islamistista itsemurhaterroria pidän raukkamaisena sikäli kuin sen kohteeksi valitaan puolustuskyvyttömiä siviileitä.
Kamikaze -lentäjät sen sijaan valitsivat itsensä uhratessaan maaleikseen Yhdysvaltojen lentotukialuksia eli heidän silloisen vihollisensa tärkeimpiä hyökkäyksellisiä sotilaskohteita.
Se, että pidät heitä sotapropagandan uhreina, olisi varmaankin japanilaisesta kulttuurista katsottuna säälittävän pinnallista oman napansa ympärille keskittyvää länsimaista egoismia.
Koko samurai-perinteellä ja shintolaisuudella on paljon pitemmät historialliset juuret kuin 1900-luvun kolonialismin ja imperialismin aikakausi maailmassa. Soturin tie, bushido, on sen sisäistäneiden elämänkatsomus, joka poikkeaa täysin nyky-länsimaiden hedonistisesta elämäntyylistä. Siitä näkökulmasta katsottuna Sinun edellä osoittamaasi ajattelutapaa voisi pitää surkeana näytteenä kapitalistisen markkinatalouden propagandalle alistumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Joku ehkä saattaisi pitää bushido-elämänkasomusta sotapropagandana tai sotaisen ratkaisun ihanteen vaikutusesta muodostuneena asenteena.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on ikivanhasta feodaalisesta kulttuurista ja shinto-uskonnosta lähtöisin olevasta elämänarvojen valinnasta, joka on paljon syvällisempi asia kuin altistuminen päivänkohtaiselle joukkotiedotukselle.
En tunne bushidoa perusteellisesti, mutta sotainen ratkaisu ei välttämättä liene siinä ihanne, jos parempiakin on tarjolla. Kuitenkin, se ratkaiseva ero siinä on länsimaiseen kulttuuriin, että oma henkikulta ei ole kaikki kaikessa, vaan se on suurempien päämäärien palveluksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai Jp kukaan vanhempi haluaisi lapsensa lähtevän sotaan. Eikä kukaan halua lähteä sinne itsekään kuolemaan. MUTTA, sotaan JOUDUTAAN lähtemään, haluamme tai emme, jos vihollisjoukot hyökkäävät maahamme. Vaihtoehtona saatetaan tosin kysellä, antaudutteko vai hyökätäänkö.
Mikä olisi ollut vuonna 1939 antautumisen hinta? Taistelu-uhreja tuli liiaksikin, mutta vaihtoehto ei ketään tuolloin houkutellut. Niin surkea se olisi kansallemme ollut. Tätä on ilmeisen turha tässä enempää selvitellä. Tunnet historian kyllä.
Eiköhän Suomen viime sotiin joutuneet tasapuolisesti niin rikkaiden pojat kuin köyhienkin?
Terveisin ent. res.luutn./nykyinen huru-ukko
Ilmoita asiaton viesti
Tuo maailmanpyörä on vain sellainen kun se lähtee pyörimään sitä on vaikea yksittäisen ihmisen vastustaa. Jos katsotaan, että tätä plänttiä pitäisi esim venäjää vastaan puolustaa. Pitää siihen varautua ja kun tilanne koittaa on miehet pistettävä pakon eteen. Näinhän tämä on toiminut aina. Käytänössä pakko on ajanut liikkeelle. Sitä voi sitten ajatella, että siellä puolustetaan omaa perhettä tai läheisiä.
Näinhän tämä menee. Voi kyllä jäädä saapumatta käskyn saavuttua, mutta kyllä haetaan ja pistetään mahdottoman valinnan eteen.
Näin tietenkin täytyy menetellä, jos katsotaan puolustamisen olevan tarpeen. Rivistä jäisi paljon ihmisiä pois. Toisilta vaaditaan äärimmäistä uhrausta. Käsittämätöntä, että osa päästetään luistamaan esim siviilipalvluksen kautta.
Omaa poikaani en kuitenkaan päästäisi mihinkään, jos valinta on minulla.
Totta millainen olisi tämän päivän suomi ilman vastarintaa.
Eipä silti en ole valmis maksamaan veroja vähätöisille opettajille ym muuta kuin pakolla. Tai yle veroja. jne.. Saa nähdä tuleeko äänestettyäkään enää. Vaikeata on itselleen sellaistakaan enää perustella. Tai löytää sopivaa ehdokasta. Ehkäpä mahdotonta. Ehkä kuitenkin vastaääni demareille, vihreille, vasemmistoliitolle. Kokoomuskin on pistänyt veronmaksajien piikin täysin auki eu:n suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sotaan ei oikeastaan koskaan jouduta vaan se on politiikan jatke eli silloin politiikka on epäonnistunutta.
Ilmoita asiaton viesti
Sankarit kuolevat nuorina… Myös vanha viidakon sanonta.
Ateenalaisten laulun sanat sinällään ovat myös hieman ristiriitaiset:
”Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!”
– tuo viittaisi siihen, että henkensä uhriksi suoja on jo hieman varttuneempi
Kuitenkin
”Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.”
– tässä pidetään kuitenkin suotavampana, että kuolemaan menevät he, joilla lapset ovat vielä pääosin hankkimatta
Mutta eihän sodassa kai mitään järjellistä logiikkaa olekaan. Kuin ei myöskään mitään rehtiä tai kaunista.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentteina blogin erääseen kappaleeseen:
”Suomessakin elää joku typerä kollektiivinen muistelo siitä, että isoisät kuolivat ylpeinä isänmaan puolesta. No kyllä kuolivat, kiitän vapaasta elämästäni vapaassa maassa edeltäneitä sukupolvia.”
Mitä ihmeen ”typerää” on siinä, jos todetaan se kiistaton historiallinen fakta, että aniharva palvelukseen kutsuttu 1939 — 1945 kieltäytyi palveluksesta tai pakoili sitä ns. käpykaartissa?
Olivatko he kuolemansa hetkellä ylpeitä vai missä tunnetilassa, siitä on meidän turha spekuloida, mutta eivät he ainakaan velvollisuuttaan väistäneet, vaikka normaali luontainen itsesäilytysvaisto olisikin siihen houkutellut.
”kiitän vapaasta elämästäni vapaassa maassa edeltäneitä sukupolvia.” – Vain moukka olisi siitä kiittämätön. Yhteiskunnan eliittiin kuuluneiden sukujen jälkeläisten ennuste elää yhtään minkäänlaista elämää olisi ollut erittäin synkkä stalinistisen politiikan mukaisen valikoivan kansanmurhan olosuhteissa, jotka olisivat Suomea kohdanneet jos maanpuolustus olisi luhistunut ja kansa jäänyt miehittäjän armoille.
”Mutta parempi olisi, jos ne nuoret miehet jotka Suomen puolesta kuolivat, olisivat jääneet henkiin.”
Vielä parempi olisi ollut, jos naapurinamme ollutta suurvaltaa ei olisi johtanut verenhimoinen ja vainoharhainen hullu diktaattori. Kaikki toisen maailmansodan takia ennenaikaisesti kuolleet ja invalidisoituneet suomalaiset olisivat silloin saaneet elää koko elämänsä rauhan oloissa. Se asia ei kuitenkaan ollut suomalaisten päätösvallassa silloin, kuten se ei ole tänäkään päivänä.
”Itse asiassa, jos suurin osa nuorena sodissa kuolleista suomalaisista olisi saanut valita, he olisivat mieluummin jääneet henkiin kuin kuolleet ”isänmaan” puolesta.”
Sitä me emme heiltä pysty kysymään, vaikka kukapa nuori ennenaikaista kuolemaansa haluaisi noin yleisellä tasolla puhuen. Ajan henki ja kansallinen kulttuuri oli kuitenkin aivan toinen sotavuosina. Isänmaa-sanaakaan ei tuolloin väheksytty lainausmerkeillä. Itsensä uhraaminen jopa tietoisesti tai suuren riskin ottaminen siitä omaehtoisesti ei ollut vallan poikkeuksellista sota-aikoina.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin Hannu, ja allekirjoitan sanasi täysin. Oikeastaan minua loukkaa tämä ajatuskin, että suomalaistenkin sotilaidenkin mielestä olisi ollut jotenkin kunniakasta kuolla isänmaansa puolesta. Jokainen heistä varmasti itse uskoi tai ainakin hartaasti toivoi selviävänsä ehjänä kotiin… Näin isänikin toivoi.
Olen lukenut kymmeniä isäni upeita ja liikuttaviakin kirjeitä molemmista sodista ja se usko mikä hänellä ja hänen joukkueellaan oli Suomen voittoon, oli mahtavaa. Talvisodan karmeat pakkaset yhdistettynä koviin taisteluihin, ei heitä lannistanut, vaan antoi vain uskoa, että saamme pitää maamme ilman vieraan vallan miehitystä. Se rohkeus, voima ja sitkeä tahto kunnialliseen rauhaan kuultaa joka kirjeessä, eikä niitä voi kuin ihailla.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sinua loukkaa faktat?
On näet fakta,että jotkin ihmiset pitävät kunniallisena kuolla sodassa. Voit kuunnella vaikka aikalaisten jutuista sitä eli vaikkapa Yrjö Kallisen Tv-esiintymisestä missä hän puhuu juuri tuosta aiheesta.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Vellu, ymmärrän kyllä muslimien innon kuolla marttyyrinä, kun nuo kymmenet neitsyet heitä vain kiihkeästi odottelevat 🙂
Järki-ihmiset lännessä tuskin sotiessaan haaveilevat kunniakkaasta kuolemasta maataan puolustuessaan. No, ehkä jotkut kiihkouskovaiset voisivat niin ajatella – en tiedä…
Normaali sotilas kai pitää kunniakkaana puolustaa maataan vihollisen hyökätessä ja siitä minä kyllä olen samaa mieltä. Miksi rahaa sitten ylipäätään käytettäisiin valtavia summia varusteluun ja pojat tuhlaisivat aikaansa armeijassa, jos kaikki pyrkisivät vain lähimpään rauhallisempaan maahan piiloon hyökkääjiltä?
Ilmoita asiaton viesti
Hannu, olen ihmetellyt samoja asioita. Ajattelin aluksi, että kyseessä on Vietnamin sodan jotenkin syvälle sieluun koskettaman rauhamarssisukupolven joidenkin edustajien naiivi pasifistinen idealismi, mutta kyseessä on tummempisävyinen, vaateliaampi ilmiö; Aikamme ethos on eräänlainen moraalinen fundamentalismi, jonka vaatimukset tosin kohdistuvat vain itseemme, meidän identiteettimme, joka tosin pitää maalata (sortajan) epäidentiteetiksi.
Tämä ethos sanoo, että olemme perisynnin korruptoimia, meidän luomamme ei ole puolustamisen arvoista, vaan pahuutta.
Jälkikäteen voinen sanoa, että Fukuyama oli oikeassa ja historia tosiaan päättyi 90-luvun alussa ja me voitimme.
Hetkeksi.
Koska jo voitettuamme yritämme kaikin voimin kuitenkin hävitä luovuttamalla.
Ja tämä on siksi, että osa meistä on joutunut hyvinvointi- ja kolonialismiahdistuksessaan mielentilaan, jonka mukaan me emme saa voittaa, koska se olisi rasismia, islamofobiaa, misogyniaa ynnä muuta, yleisesti ottaen epäoikeudenmukaista.
Siksi erilaisia vielä äskettäin keskeisiä arvoja kirjoitetaan nyt pejoratiivisin lainausmerkein. Ja jopa Niko Herlininkin mukaan koti on vanhentunut arvo ja sen arvostaminen indikoi mielen muokkauksen, propagandan.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisi muistaa, että siitäkin taakasta myös kommunistit kantoivat oman osansa. Vaikka täälläkin moni epäilee heidän isänmaallisuuttaan…
Ilmoita asiaton viesti
Ja kiitos niille kommunisteille uhrauksistaan.
Vanhan ajan talouspoliittisessa vasemmistossa olikin huomattavasti enemmän järkeä (vaikka heidän yhteiskunta-analyysinsä pätevyyden parasta ennen oli 1800-luvulla) kuin nykyisessä identiteettipoliittisessa uusvasemmistossa.
Ilmoita asiaton viesti
Asiallista tekstiä Hannu!
Tässä osiossa on esitetty käsittämätöntä maanpuolustuksen vastaista tekstiä. Kyllä monen isät ja isoisät kääntyvät haudassaan!!? Itänaapurin johto kuuntelee varmaan mielellään tällaista puhetta ja kirjoittelua.
Ei kai kukaan sotaa halua, eikä siinä kuolla, mutta mitä siitä tulisi jos kriisitilanteessa kaikki juoksisivat karkuun Ruotsiin lapsineen?
Miksi ette sinne mene valmiiksi jo nyt, ettette vaan joudu missään tapauksessa kotimaatanne asein puolustamaan?
Jos isämme olisivat vuonna 1939 yrittäneet juosta karkuun , niin mitä olisi seurannut? Neuvosto-Suomi ja sen mukanaan tuomat kauheudet jäljelle jääneille: Siperian tiet, kolhoosit ja täysin kansalaisoikeudeton tila kymmeniksi vuosiksi maassamme. Otto-Ville kostonhimoisena johtajana. Miesväki olisi joutunut puna-armeijaan, tai muun väriseen, eikä siihen olisi haluja kyselty.
Ilmoita asiaton viesti
Paras, tuottavin ja tehokkain keino voittaa sota on estää se.
Sota estetään tekemällä siitä kalliimpaa kuin rauha.
Sodasta tehdään rauhaa kalliimpaa kansainvälisellä kanssa- ja kaupankäynnillä.
Kansainvälistä kanssa- ja kaupankäyntiä ylläpidetään kansainvälisen yhteisön luottamuksella.
Kansainvälisen yhteisön luottamus voitetaan demokratialla.
Demokratia on rauhaa, vakautta ja hyvinvointia.
Demokratian vihollinen on diktatuuri.
Diktatuuri menettää kansainvälisen yhteisön luottamuksen.
Kansainvälisen yhteisön luottamuksen menettäminen romuttaa kansainvälisen kanssa- ja kaupankäynnin.
Kansainvälisen kanssa- ja kaupankäynnin romuttuminen tekee rauhasta kalliimpaa kuin sodasta.
Rauhan ollessa sotaa kallimpaa estämme rauhan.
Estämällä rauhan luomme sodan.
Diktatuuri johtaa sotaan, kaaokseen ja surkeuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena elämänsä halukkaasti uhraamiseen tarvitaan propagandaa ja lopulta myös sotilaskasvatusta. Ateenalaisten laulu (oikeammin spartalaisten laulu)
on yksi tästä malliesimerkki. Sibelius muuten katui aluksi ateenalaisten laulun säveltämistä, koska sen suosio häiritsi hänen 1. sinfonian suosiota.
https://www.youtube.com/watch?v=7Ul98nfFM5A
Ilmoita asiaton viesti
Minusta BBC raportoi siitä, mitä kurditaistelijat ajattelevat. Ei kai tarkoitus ollut mainostaa sodassa kuolemista mainiona ideana, vaan kertoa tunnelmasta sotilaiden piirissä? Käsittääkseni ISIS on tunnettu itsemurhapommittajistaan ja juttu paljasti samanlaista uhrimieltä löytyvän myös kurdien parista.
Se nyt perin kummallista olisi, jos uutisissa ääneen pääsisivät vain ne, joiden kanssa toimittaja on samaa mieltä. Eiku Suomessa taitaakin näin olla?
Ilmoita asiaton viesti
Sotaa ei pidä glorifioida.
Olen kasvanut sotavammaisen isän ja lottana toimineen äidin perheessä. Toisen polven sotainvalidi.
Sota murskaa kaiken, vaikka jäisi henkiin.
Ilmoita asiaton viesti
….ja ne, jotka eivät kuolleet sotatantereelle näkivät painajaisia koko loppuelämänsä. Kasvatti-isäni oli nuorena miehenä sodassa, Tali-Ihantala taistelussa, jossa tarkka-ampujan luodilta hänet pelasti sotilastakinrintanappi, mutta sodan kauheudet olivat aina läsnä yöllä ja unissa, koko loppuelämän. Hän poistui ”vihreille niityille” 2013. Toivottavasti ihmiskunta ei ole enää niin hullu, että sotaa ihannoisi
Ilmoita asiaton viesti
Baltian maissa saksalainen aatelisto pappeineen oli opettanut rahvasta vannomaan olevansa valmis kuolemaan isänmaan puolesta. Sama meininki jatkui kommunistien kaudella.
Vannominen on nyt vähentynyt kun baltit voivat kokea olevansa isäntiä omassa talossaan. Ei tarvitse veisata olevansa vapaa. Siksi viron kieli on ainoa virallinen kieli Virossa, latvian kieli Latviassa jne.
Se joka veisaa ja rukoilee, ei ajattele, kirjoitti Albert Camus, viisas mies.
Ilmoita asiaton viesti
Sodassa ei ole mitään ihannoitavaa, eikä se ole omiaan parantamaan kenenkään terveydentilaa. Ihmiset ovat yksilöllisiä, eivätkä kaikki taistelukokemuksia läpikäyneet kärsi psyykkisistä oireista vaikka todellinen hengenvaara niitä voikin aiheuttaa kenelle tahansa.
Sen sijaan on viisautta varautua sotaan, niin kauheaa kuin se onkin. Varautuminen voi vähentää todennäköisyyttä joutua siihen, ja parantaa edellytyksiä selvitä siitä, jos siihen sattuisi joutumaan. Kukaan asiasta ymmärtävä ei sitä osakseen toivo, ja jos olisi välttämättä saatava sitä kokea, niin kyllähän maailmalla kriisejä riittää — pääsee maalitauluksi joka sitä haluaa.
Yksilön tasolla meistä kullakin on ”kusiaisen valtuudet”, kuten Veikko Huovisen romaanihahmo Konsta Pylkkänen sanoo Havukka-Ahon ajattelijassa. Sen sijaan valtion ja kansakunnan tasolla meillä on todellista valinnan varaa ja vaikutusmahdollisuuksia, joitten käyttäminen riippuu poliittisesta tahdosta.
Se tahtotila ei tällä hetkellä välttämättä vastaa ulkoisessa todellisuudessa tapahtuneeseen kehitykseen.
http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169…
Ilmoita asiaton viesti
Blogin otsikkoon viitaten: ihmisten kuolleisuus on pitkällä aikavälillä tasan 100 %, olipa se sitten kivaa tai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuota voi tietää pitkällä aikavälillä eikä lyhyelläkään, koska arviolta noin 25% ihmiskunnan historian aikana syntyneistä ihmisistä on elossa. Kukaan heistä ei ole koskaan kuollut. Miten voidaan todistaa, että kaikki kuolevat, kun siis neljäsosa ei ole kuollut?
Ilmoita asiaton viesti
Kohtuullisen ikävää, jos kaikki eivät kuolisi ennemmin tai myöhemmin. Sekä pitkäikäisille että koko ihmiskunnalle. Yksi reliikki ei tietenkään mitään kaataisi ja sopivalla mielenlaadulla hänellä voisi olla hauskaakin. Mutta miljardeja ikuisesti eläviä olisi ongelma, ellei samalla tapahtuisi ihmiskunnan sataprosenttista sterilisaatiota…
JK. Vaikka siis anekdoottina kerrotaankin jonkin sanoneen, kun häneltä tasavuotissyntymäpäivillä kysyttiin, miltäs se vanheneminen tuntuu: ’Ei lainkaan pahalta, kun vertaa, mikä on vaihtoehto.’
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni ei kannata uskoa, vaikka se olisi nimellisestä lähteestä ja nimellisen, kuten tässä BBCn, julkaisema.
Koskee muutakin kuin sotapropagandaa.
Ilmoita asiaton viesti