*

Niklas Herlin

Tarjolla maksullista sisältöä

Suomalaisen lehdistön maksettu levikki on laskenut ja romahtanut, katsantokannasta riippuen viiden tai kymmenen tai viidenkymmenen vuoden aikana. Viimeisen kymmenen vuoden me asianosaiset olemme tunteneet romahduksen päivittäin.

Kymmenen vuoden romahduksessa iso syy on tietysti internet ja sen kautta liikkuva ”ilmainen” sisältö. Internetin nykymittaista läpilyöntiä edelsi ilmaisjakelulehtien voimakas esiinmarssi.

Jotkut väittävät myös, että suomalaisen kirjallisuuden kauppa on ”romahtanut” ja että suomenkielisen tietokirjallisuuden myynti on aivan erityisesti ”romahtanut”.

Koska olen etuoikeutetussa asemassa saanut seurata sekä suomalaisen maksullisen aikakausi- ja sanomalehtien levikkikehitystä että suomenkielisen kirjamyynnin kehitystä, kerron hilpeän uutisen: kirjallisuuden myynti ei todellakaan ole romahtanut. Jos kirjamyynti olisi laskenut kymmenessä vuodessa yhtä paljon kuin maksettu levikki lehdistössä (tilaukset ynnä irtonumeromyynnit) Suomessa olisi paljon vähemmän kirjakauppoja, kirjankustantamoja ja muuta kirjoihin liittyvää tilpehööriä kuin nyt on.

Joku väittää, etteivät suomalaiset ole valmiita maksamaan journalistisesta, toimitetusta ja paperille painetusta materiaalista mitään, koska ihmiset saavat kaiken ilmaiseksi internetistä. Väite on virheellinen. Suomessa on vahva, hieman elitistinenkin kulttuuri, jossa ihmiset ovat valmiita käyttämään rahaansa toimitettuun, journalistiseen tuotteeseen. Sitä sanotaan tietokirjallisuudeksi.

Esimerkin kautta: kokenut journalisti Mari Manninen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla kirjastaan ”Yhden lapsen kansa” (https://atena.fi/yhden-lapsen-kansa). Mannisen kirjan teema on Kiinassa harjoitettu yhden lapsen politiikka, mutta rautaisella ammattitaidolla toimittaja Manninen perehdyttää lukijansa moneen kiinalaisen yhteiskunnan ulottuvuuteen. Niiden ulottuvuuksien oppiminen on tarpeellista monille meistä koska halusimme tai emme, Kiinan merkitys suomalaiseen arkipäivään on suuri.

Helsingin Sanomat lähetti USA:han taitavan toimittajapariskunnan, Saska ja Laura Saarikosken. Saarikosket onnistuivat toisiaan ammatillisesti täydentävänä toimittajaparina pitämään Hesarin lukijat tarkasti jyvällä Yhdysvaltojen presidentinvaalista. Vajaa vuosi sitten Saarikosket huomasivat, että Donald Trumpista saattaa oikeasti tulla presidenttiehdokas. Intensiivisen toimittajatyön ohella he onnistuivat työstämään kirjan ”Trump – mies kuin Amerikka” ja heti Trumpin valinnan jälkeen jatkojalostamaan kirjasta uuden painoksen ”Trump – Yhdysvaltain presidentti” (https://www.eshop.fi/hskauppa/shop/etusivu/prod__19935_Trump%20%E2%80%93%20Yhdysvaltain%20presidentti).

Lisää journalismia. Edustamani kustantamo Teos julkaisi syksyllä vapaan toimittajan Johanna Vehkoon kirjan ”Autiopaikoilla” (http://verkkokauppa.teos.fi/Autiopaikoilla-tutkimusmatkoja-tulevaisuuden-raunioille). Vehkoo kertoo kirjassaan paikoista, kaupungeista, jotka ovat jostakin syystä tyhjentyneet. Hyvällä omallatunnolla kirjaa voi kuvata seitsemäksi pitkäksi ja äärimmäisellä huolella tehdyksi aikakauslehtijutuksi, joita yhdistää autioituminen.

Ja vielä yksi: edustamani kustantamo julkaisi syksyllä myös hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen tarinan nimellä ”Tahto” http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2016-syksy/tahto.html).  Sanoiksi tarinan puki ystäväni, palkittu urheilutoimittaja Pekka Holopainen. Kirjassa kuvataan muun muassa urheilijan arkea, treeniä, tsemppiä, lapsen saamista ja maajoukkueen sisäisiä erimielisyyksiä – naisten riitoja. Loistavasti toimitettua iltapäivälehtijournalismia koko kirja.

Esimerkkejä voisi kaivaa toisen mokoman ja lisää päälle – pelkästään syksyltä 2016. Mutta mainittakoon vielä erikseen Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimittaja Ilkka Malmberg, joka kuoli syöpään joulukuun alussa. Malmbergiä jäivät kaipaamaan perhe, ystävät, työtoverit mutta myös lukijat. Malmbergin kynästä lähti vuosien aikana valtava määrä uskomattoman upeita aikakauslehtijuttuja, joista moni suomalainen oli valmis maksamaan ja olisi vieläkin, jos mies eläisi.

Malmbergistä kertovan wikipedia-artikkelin mukaan hän julkaisi kuusi kirjaa, eli koko kirjallisen tuotantonsa määrään ja laatuun nähden vähän. Mutta kaikki yllä mainittu on ollut maksullista journalistista tuotantoa. Ei se mihinkään katoa.

Sata vuotta sitten sanomalehti oli varsin elitistinen tuote. Ja voipi olla, että maksullinen sisältö muuttuu taas elitistisemmäksi. Suomessa on kuitenkin toimiva kirjastolaitos, jonka ansiosta hyvä journalistinen sisältö on kaikkien luettavissa.

Maksullinen journalistinen sisältö siis jää Suomeen. Sen muoto saattaa muuttua. Painopisteet suoratoistotelevision, aikakauslehtien, internetin, kirjojen ja muiden käyttöliittymien välillä muuttuu. Ja se painopiste on vaihdellut paljonkin niin kauan kuin journalismia on meidän ymmärtämällämme tavalla tehty.

Juju on loppujen lopuksi siinä, että sisältöä tekevät osaavat tehdä sellaista sisältöä, josta joku maksaa. Kirja ja lehti ovat jostakin syystä sellaisia välineitä, joihin suomalainen tarttuu mielellään ja on jopa tästä etuoikeudesta valmis maksamaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Suomen lehdistän maksettu levikki on romahtanut, kun tilaushinoista tullut kohtuutomia.
Ilmainen mielipiteenilmaisu aina kanavansa löytänyt.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mielipiteet eri medioissa vaihtelevat. Maksullisissa lähteissä korkeampi taso jopa mielipiteissä. Valituskanavista en juuri piittaa. Osoittavat usein miten tietämättömiä ihmiset ovat. Monet purkavat usein vain omaa pahaa oloaan.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eipä ole Niklas kehumista US:n toimituksen uutisoinnin osin ainakaan ollut aikoihin.

Puheenvuoro ja Vapaavuoro ovat parasta uutisoinnin demokratiaa Suomessa, joten suuri kiitos Niklakselle tästä ja monista omista happamia kärveltäviä totuuksia esille tuonneista kirjoituksustasi.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Puheenvuoro ja Vapaavuoro ovat hyviä, mutta eivät uutisia. Aineksia uutisiin niissä voi kuitenkin olla.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Enpä ole missään vastuussa (paitsi Alma Median hallituksen jäsenenä) Uudesta Suomesta enää. Mutta todettakoon kuitenkin, että toimitus on hyvin pieni ja erittäin osaava nostamaan uutisaiheita US:n blogeista.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Hyvä kirjoitus, journalismia parhaimmillaan. Itsekin tulee tilattua edelleen painettuja lehtiä (useimmiten saa nettilehdet kylkiäisenä)ja ravattua kirjakaupoissa ja -messuilla, mistä aina tarttuu mukaan.

Saska Saarikosken kanssa otimme 1990-luvun alussa Kumpulan maauimalassa pienlapsiperheiden päinä hieman omaa aikaa nostelemalla silloisia ruosteisia painoja "atleetti-hengessä". Olimme yhtä mieltä siitä, että suomen kieli suojelee kirjaa ja paperilehteä jopa paremmin, verrattuna suuriin kielialueisiin.

Ja Ilkka Malmbergia jää todella kaipaamaan.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kiitos. Suomen kieltä muuten pitää suojella, kuten pieniä kieliä kaikkialla. Pienten kielialueiden tuho on varmin keino vähentää monenlaisen luettavan määrää.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Määrää saa nykyään ilmaiseksi. Laadusta pitää maksaa, ja kannattaa maksaa, jotta laatua yleensä olisi tarjolla.

Ja sama toisin päin. Josko sisällöntuottaja tienaa tyhjällä, ei synny laatua. Näin on käynyt Yleisradiolle.

Käyttäjän TapaniMkinen kuva
Tapani Mäkinen

Hyvä kirjoitus. Painetusta mediasta saattaa todella tulla elitistisempi, mutta hyvä sisältö pitää sen hengissä. Uskon, että printtimediakin voisi vahvemmin, jos digistrategioita olisi rakennettu samaan tapaan kuin vaikkapa FT:ssä, jossa brändi ja lukijakunnan uskollisuus ovat olleet ykkösasioita, , ei klikkausten määrä, mikä vieläkin näyttää olevan monella medialla se tärkein tavoite.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Pannassako maailman vapaimman lehdistön kirjoittelua on pidetty kunnes sopivan hetken tullen voidaan ryhtyä ottamaan maksua laadukkaasta journalismista.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Laadukkaasta suomalaisesta journalismista on otettu maksu niin kauan kuin sitä on tehty. Ja mikä parasta: moni suomalainen on valmis maksamaan sisällöstä ja sivistyksestä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Niin kauan kun Suomen koululaitos pystyy opettamaan oppilaansa lukemaan, säilyy lukutaito maassamme. Lukutaitoa puolestaan käytetään lukemiseen. Ja lukeminen kannattaa ( lähes) aina.

Ilkka Malmbergeita kaivataan lisää. Hänen kirjoituksena vastasivat elokuvateatterissa rahalla ostettua elokuvakokemusta. Ja siksi niistä oltiin valmiita myös maksamaan.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Täytyy sanoa, että oli vain yksi Ilkka Malmberg. Mutta uusia journalisteja on mukana matkassa, ja moni heistä ymmärtää Malbergin osaamisen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Hemingwayllakin on ollut monta matkijaa ja seuraajaa, vaan ei ainuttakaan itse mestarin veroista. Heitäkin tietysti luetaan.

P.S. Paitsi lehteen ja kirjaan suomalainen tarttuu myös mieluusti pulloon. Yhteisenä tekijänä tässä pyhässä kolminaisuudessa ( lukija, luettava, alkoholi) on mahdollisuus ilman ennakkoluuloja edes hetkellisesti kohdata se maailma , jonka muutoin saattaa kokea itselleen täysin vieraaksi. Ja kaikella on hintansa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Painettu on digitaalisen median äiti.

Paperilehden katoamista ennustettiin jo 80-luvulla digitaalisessa murroksessa. Päinvastoin on käynyt. Paperilehtien kehittämät digipalvelut ovat vahvistaneet sen lukijamääriä, vaikka printin osuus on kutistunut. Lama 90-luvulla söi levikkejä noin 12-15 %. ALV-ratkaisun tuoma hinnankorotus sanomalehtien tilaajille ei ollut levikkien kannalta mieluinen.
Lisäksi jakelussa "Postin" hölmöilyt ovat aiheuttaneet miinusta levikkeihin, mikä tarkoittaa jakelua pienkerrostalojen, rivitalojen yhteislaatikoihin. Lisäksi omakotitaloalueihin kohdistunut jakelun lisähinnoittelu, jos haluat lehden kotioven luukkuun, etkä tien varteen.

Digi ei ole pystynyt vieläkään korvaamaa printtilehtien "käyttöliittymän" nopeutta alkuunsakaan. Aikakauslehtiä harvat haluavat selata diginä. Eli kysymys on sekä-että, eikä juu tai ei.

Katsokaas levikkikehityksiä v. 2016, joissa näkyy sekä painettu ja maksullinen digi. Lukijamäärät saadaan sitten KMT:stä aikanaan.

http://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/201...

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Postin viimeaikaiset tyrimiset ovat suoranainen valtionyhtiön kosto aikakauslehdille. Tilauksia perutaan, koska lehdet eivät tule ajallaan tilaajille. Tästä ei voi aikauslehden tekijöitä syyttää. Vain Postia, joka ei hoida omaa puoltaan sopimuksesta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja vielä: sellainenkin juttu tapahtuu, että jonakin päivänä menestyvä digilehti poikii "sidekickin" , joka on paperille painettu tuote.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tätä ennustin myös aiheeseen liityvässä AL:n blogissani.

"US on tehnyt hyvän konseptin alalla, mutta ei poista printtiä. Odotas vaan, kun US tekee jonkin paperijulkaisun."

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/aa...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Arvostan ehdottomasti ammattijournalisteja ja maksan mielelläni siitä, että saan lukea heidän työnsä jälkeä. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että toimittajaksi pääsee myös ilman tarvittavaa koulutusta ja olen huomannut, että usein juuri he harjoittavat pedagogista journalismia ..

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Jouduin vastentahtoisesti perumaan vuosikymmeniä jatkuneen Hesarin tilaukseni kun huomasin, ettei se enää nykyisellään tyydyttänyt omia "elitistisiä" tarpeitani. Myös YLE alkaa olla siinä rajoilla. Sitä vaan en voikkaan peruuttaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos, Niklas, hyvä ja aiheellinen nosto. Olen lukenut yhtä vaille kaikki mainitsemasi, vain Vehkoo on vielä hakusessa, mutta tulee työpöydälle tuota pikaa.
Erityisesti ilahduin siitä, että Donner valitsi korkeatasoisista tieto-Finlandia ehdokkaista juuri Mannisen Kiina-teoksen. Jörkka taisi haastattelussa mainitakin, että eräs punkti oli suuntautuminen ulkoiseen maailmaan, ja nimenomaan Kiinaan. Aikun kirjasta en edelleenkään oikein tiedä, mitä mieltä olla, sehän joltain osin on nykypäivän narsismin etc. sairaskertomus, tai jotain sinnepäin, - ihan vähän lieventääkseni..
Mutta asiaan:
Kiitokset, sulimmat sellaiset, näistä vuosista US-b:n parissa, Niklas, ja kaikkea hyvää Sinulle kaikessa mihin tartutkaan!

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kommentti kertoo myös siitä, että kaltaistesi "superlukijoiden" merkitys kasvaa.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Koko ajan saa lukea, että kirjoja ei enää osteta, ehkäpä se liittyykin tähän ns. kevyeen kirjallisuuteen.

Näin antikvariaattikauppiaana pitää sanoa, että ei ainakaan minulla näy tuo vähenevä trendi, toisaalta en juurikaan ota myyntiin kaunokirjallisuutta, vaan panostan historia, tekniikka, ym. tietokirjallisuuteen.

Vanhat oppaat ja vanha tekniikkaa on nykyään kovassa huudossa, myös sotahistoria myy aina.

Eli kun koko kirjamyynti aina niputetaan samaan kastiin, niin varmaan tuo trendi silloin pitää paikkansa, ns. hömppäkirjallisuuden osuus varmaan laskeekin koko ajan.

Printtilehtien osuus laskee, mutta ei sekään lasku jatku määräämättömiin, Suomen kuvalehden tilaajana nautin jokaviikkoisesta lukupaketista, nuo nopeammat uutiset tietysti lähes jokainen löytää jo netistä.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Trendit ja muodin oikut vaihtelevat myös kirjallisuudessa. Sinun ammatissasi niiden ymmärtäminen on erityisen tärkeää.

Jouko Helenius

Suurin piirtein samaa mieltä blogistin kanssa. Selvittiin Kekkosen ja taistolaisajasta lukuun ottamatta muutamaa itsemurhaa ja virkakieltoa. Mutta se maahanmuutto tänään. Se tuntuu olevan ylipääsemätön vuori. On vain yksi linja kuten arkkipiispakin totesi: olemme toivottoman kovasydämisiä vieraita kohtaan. Kyllä tästäkin aiheesta valtalehdistön pitäisi pystyä kertomaan, ettei joutuisi vilkuilemaan ns. vaihtoehtomedioita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Moni ystäväni on tyhjentänyt kirjahyllyjään ja siirtynyt e-kirjoihin. Minä en pysty sellaiseen vielä. Hyllyistä löytyy lukemattomia teoksia, joihin aion vielä uppoutua ajan sallimissa rajoissa. Hyvää ja kiinnostavaa kirjallisuutta on tullut vuosien varrella hankittua vähän niin kuin varastoon. Ehkä jälkipolvet tekevät aikanaan hyllyjen tyhjennystä. Dekkareista tosin on ollut helppo luopua, kun tilanpuute on uhannut.

Toinen perheessä lukee lähes yksinomaan e-kirjoja ja niitähän saa lainata myös kirjastosta. Hyvä niin.

Hyvät kirjat vievät mukanaan. Suomalaiset kirjoittavat paljon, mutta vain osa julkaistaan. Se mitä julkaistaan harvemmin pettää lukijan.

Niklakselle Hyvää Uutta vuotta ja kiitos blogeista. Toivottavasti niitä tulee luettavaksi tulevana vuotenakin. Ei kai se mielipiteen ilmaisu tähän vuoteen lopu?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ja moni ei tyhjennä hyllyjään vaan pitää kirjansa.

Laskutavasta riippuen suomalaisiin kustantamoihin tulee 600-1000 originaalikäsikirjoitusta vuodessa. Suurin osa jää julkaisematta, mutta upea nykyaikainen teknologia on avannut portteja omakustantamiseen

Hyvää uutta vuotta ja jatketaan kirjoittamista.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Suomi on asukasluvultaan pieni maa ja pieni kielialue. Siitä huolimatta meillä julkaistaan runsaasti kirjallisuuta ja sanomalehtiä. Mikäli olen ymmärtänyt, sanomalehtien tilaaminen on Suomelle erityinen tapa seurata maailman menoa.

Monissa maissa ihmiset saavat lehden käteensä vain, jos huomaavat kioskilla vetävän lööpin ja ostavat kyseisen aviisin. Toivoisin, että meillä lehtien tilaaminen säilyisi ja Suomi jatkaisi lukemisen kultamaana. Se antaa Niklas Herlinille ja muille kustantajille hyvät markkinat tästä eteenkinpäin. Olemmehan kaikesta huolimatta jatkuvasti korkealla Pisa-vertailuissa.

Saarikosken pariskunnan Trump-julkaiuista olen samaa mieltä. Samoin Mari Mannisen Kiina-kirja on tutkimien arvoinen. Suomalainen journalismi on parhaimmillaan korkeaa kansainvälistä tasoa.

Olen kohta kuuden vuoden ajan vieraillut aivoituksineni näillä palstoilla itseäni pätevämpien kirjoittajien joukossa. Monesti olen ollut samalla kannalla kuin tämän blogin kirjoittaja. Toivottavasti tapaamme täällä vastakin. Onnea vain tulevalle vuodelle 2017.

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

Viisas suomenkielenopettajani Heinolan yhteislyseossa 1950-60-luvulla kannusti oppilaitaan lukemaan suomalaista kaunokirjallisuutta. Niinpä ahmin kaiken Runebergistä alkaen lukien kirjailijoitten kaiken tuotannon. Suomenkieli, jossa jatkuvasti luodaan uutta sanastoa on maailman kielien joukossa ainutlaatuinen sanan mahti. Vahinko, ettei sillä pärjää maailmalla, vaan pitää osata Viikinkien brutaalin kielen ja latinan sekoitusta, englantia. Japaninkieli kirjoitettuna (kiinalaiset kanjit) avasi minulle kielen visuaalisen merkitysulottuvuuden suomenkielen musikaalisuuden rinnalle. Japaninkielistä kirjallisuutta voi siis lukea kuin katselisi elokuvaa.

Suomenkielen opettajani (joka osasi myös japaninkielen ja egyptiläiset hieroglyfit) evästi oppilaitaan matkalle maailmaan: "Maailmalla liikkuessanne ette tarvitse kuin kaksi kirjaa: Kalevalan ja Virsikirjan, että tietäisitte, mistä tulette ja minne menette. Pitäkää ne aina mukananne."

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

joo kirjat on keino pysyä ajan tasalla. niissä on tutkittua tietoa toisin kuin lehdissä. kun ihmetellään mikä mättää sanomalehdissä, kantsii lukasta

Tarinan Valta

Olemme aina valmiit kuulemaan kertomuksen, jossa joku ihminen uskoo unelmaansa - tai jossa jonkun unelma särkyy. Jos haluat muuttaa maailmaa ja vaikuttaa ihmisiin, sinun on osattava kertoa tarinoita. Menestyksekäs tarina ei synny ilman tunnetta.

Mitä yhteistä on Johanna Tukiaisella ja Juudaksella? Entä Steve Jobsilla ja Aristoteleella? Millaisella tempulla Timo Soini houkutteli hiljaisten puolueen vaaliuurnille? Ajattelumme rakentuu ikiaikaisten arkkityyppien varaan.

Juhana Torkki opettaa tarinankerronnan perusteet ja osoittaa, että nykymaailman heimojen syntyä selittävät jo savannin leirinuotioilla tunnetut keinot. Luolamies on palannut ja lämmittelee globaalien leiritulten loimussa.

https://kirja.elisa.fi/ekirja/tarinan-valta

Luokkavallan vahtikoirat

Miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä

Media todella on ”vallan vahtikoira”. Se vahtii, ettei kukaan pääse horjuttamaan valtaa.

Kuten muutkin työläiset, myös toimittajat pelkäävät työpaikkojensa ja asuntolainojensa puolesta. He päästävät ääneen poliitikot ja niin sanotut asiantuntijat, mutta esimerkiksi työttömät ja siirtolaiset esitetään huolestuneen keskustelun ja kurinpidon kohteina. Lähiöitä ja ”syrjäseutuja” kauhistellaan, mutta samalla keskiluokkaiset toimittajat hakevat näiltä pahamaineisiksi leimaamiltaan alueilta rosoa ja väriä.

Miten media käyttää luokkavaltaa? Kenen näkemykset nostetaan esiin ja millä tavalla? Miten yhteiskunnan hierarkiat määrittävät julkista keskustelua? Mitkä ovat journalismin sokeat pisteet?

http://intokustannus.fi/kirja/luokkavallan-vahtiko...

Hesarissa oli juttu. Ihmiset ovat menettäneet uskonsa mediaan. Jutun kuvituksena oli suomen suosituimmat lehdet. Tiedonantaja ja Kauppalehti. Taustalla häämötti Iltalehti. Jos joku ihmettelee miksi luovuin Hesarin tilauksesta kolme vuotta sitten, tuosta kuvasta voisi vetää johtopäätöksiä. Hesari ei ole suosittu.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Italian kielessä "storia" tarkoittaa sekä historiaa että tarinaa.

Olisivatkohan Suomen ns. älyköt jääneet istuskelemaan Kekkosen lastenkutsuille, sen sijaan että olisivat seuranneet miten historioiden, lue tarinoinnin, perinne kehittyi mannermaalla?

Historioitsijat ilman rajoja-yhdistys perustettiin rauhannobelisti Ahtisaaren läsnäollessa skoolaten ja torvia soitellen viime vuonna, siis 2015, ikäänkuin tarinoiden kertoiminen voisi olla absoluuttinen totuus.

Yhdistys ei olekaan noussut perustajiensa Erkki Tuomiojan ja Henrik Meinanderin kaavailemaan kansainväliseen lentoon, vaan blogissaan kirjoitellaan mm. orjakaupan näkymistä! Mukaan ängennyt Ruotsin entinen ulkoministeri Carl Bidt ymmärtää ettei takapihan asioita viitsi laajemmin levitellä.

Siispä nimeämme Historioitsijat ilman rajoja-yhdistyksen uudelleen Tarinoitsijat ilman rajoja-yhdistykseksi. Ja Yliopiston venäjän historian professori onkin venäjän tarinoiden professori.

Niin toteutuu ihmisen mittakaava. Bravo!

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

- Ehkä nyt kannattaisi vielä miettiä mitä se tarina tarkoittaa ja mitä tarkoittaa se absoluuttinen totuus.

- Epäilemättä, jokainen kuolee on absoluuttinen totuus, mutta sitä ennen pitää tarinoida.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset