Niklas Herlin

Business deal, baby

Kyllä tämä englannin solkkaaminen sujuu taas. Englanti, jota puhun, on USA:n itärannikolla 1980-luvulla opittua teinikieltä. Varsinaisen amerikanenglannin käyntiin saattamisessa menee aina pari päivää. En tiedä, miksi asia on kohdallani näin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka vaihtavat kieltä ja murretta vaikka kesken lauseen, jos pakko on. Mutta en olekaan kieli-ihminen. Haluaisin olla.

Jotenkin tämä USA pystyy kielillään yllättämään uudestaan ja uudestaan, vaikka miten on täällä asunut ja vieraillut.

Koska olen varakas valkoinen turisti, olen lähinnä tekemisissä kaupunkien keskustoissa valkoisten kanssa. Slummeihin tällä reissulla tuskin pääsen tutustumaan (muutaman kuukauden opiskeluaikojen lopulla kyllä asuin aika slummissa, talossa, jossa olin minä, seitsemän asunnollista haitilaisia ja miljoona torakkaa ja rotat päälle, mutta siitä joskus myöhemmin).

Tuossa iltana muutamana taivalsin Austin 6th Streetillä (ent. Pecan St.) baarista baariin kuullakseni erilaista elävää musiikkia. Kohtapa huomasin baarien välissä, että tupakat loppuvat. Kadunkulmassa oli auki pieni ympärivuorokautinen kauppa. Sinne siis.

Tiskin takana oli osapuilleen ikäiseni, 40 vuotta täyttänyt musta nainen, mojovan ylipainon kerännyt. Sanoin tiskillä ostokseni: ” Two Camel filters, please”, kaksi askia Camelia. Nuo sanat lausun kaikilla kielillä sujuvasti varmaan kuoltuanikin.

”Sure, baby, you've got them beautiful eyes”, myyjä imarteli. ”Joo kulta, sinulla on kauniit silmät”. Myyjä iski pöytään kahden Camelin erikoistarjouksen – rasiat olivat niin sanottua kovaa mallia. Minä suosin pehmeitä. ”Got them in soft packs, please?”, kysyin. No kävi ilmi, että kovia askeja sai kaksi yhden hinnalla ja pehmeiden ostaminen olisi ollut puhdasta rahantuhlausta. Mutta millä tavalla se tuli ilmi! Sieltä tuli ”jiveä” tai miksi sitä mustien amerikanenglantia kutsutaankin, ja paljon. Kirjoitan tähän pätkän, jota en pysty kääntämään eikä ääninäytettä ole. Mutta kuvitelkaa tilanne:

”Baby, ’m gonna get you a business deal. Ya get ’em hard you gonna ’em get two-for-one. Baby you ain’t stupid, are ya? Ain’t gonna blow your money up in the friggin’ sky jus t ’cause ya wanna buy ’em soft packs. Think ’bout it baby, and think ’bout it good. Don’t wanna waste all your cash a-way…” Ja perusteita riitti varmaan minuutin verran, jolloin jouduin ostamaan kovat rasiat.

Ihan oikeasti nauratti. Ei puhe sinänsä, mutta kun sellaista luulee aina kuulevansa vain elokuvissa, tv-sarjoissa tai rap-biiseissä. Jotenkin se vaan unohtuu, että ihmiset puhuvat omilla murteillaan. Kyllähän se Suomessakin naurattaa, kun on vieraalla murrealueella ja kuulee, kuinka ne ihan oikeasti puhuvat niin kuin puhuvat. Kun Jarkko Laine käänsi Mark Twainin Tom Sawyerin ja Hucklaberry Finnin tarinat suomeksi, hän käänsi mustan orjan Jimin puheet Turun murteelle. Erinomainen ratkaisu.

Voi että minä pidän tästä monisyisestä kulttuurista.

Terveisin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Sumessa jo opetetaa Suomen kielen yliopistollisessa vaativassa opiskelussa, että murteet ovat kielen kukkasia! Ei niitä pyritä poistamaan! Minun murteiden kukkaset rajoittuvat, vain Suomeen!Hallitsen hyvin Porin murteen, huonommin Turun ja Tampereen murteet. Välttävästi Savon murteen! Niissä on minulla riittävästi sopeutumista, täällä siirtyessäni murre alueelta toiselle! Hyvää Vuotta 2008 Niklas, ja matkasi jatkuu! T. Simo
eevavasenius (nimimerkki)
Juuri tuollaiset kokemukset ovat niitä parhaita. Uskon, että tuntui siltä kuin olisit yhtäkkiä ollut keskellä leffakohtausta. Tuollaiset tapahtumat, pienet episodit, ovat juuri niitä parhaita hetkiä elämässä. Ne vaan pitää osata napata kiinni, juuri kuten sinä teitkin. Se oli "one moment in life" ja säilyy varmasti mielessäsi yhtenä reissun higlighteista. Usein on niin pienestä kiinni, mikä tuottaa meille hyvää fiilistä ja uusia kokemuksia. Ei sen tarvitse olla mikään valtaisa jalat alta vievä extremekokemus. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.... Oikein hyvää Uutta Vuotta ja antoisaa reissun jatkoa Niklas! Best regards, EevaV.
sirianna (nimimerkki)
Miustkii murteet on ihanii! Suomen murteet nyt varsikii vaik ne muuttuukii koko aja enkä miekää puhu sillee ku Rokka vaik onkii karjalaine. Nyt on iha eri aika kuiteskii! Kaik murteet on hienoi ja ihmiste pitäs vaa uskaltaa käyttää niit. Ruotsalaiset käyttää murteit paljo enemmä ku myö – ajatelkaa vaik, skoonelaiset ei yhtää häppee vaik murre on mitä on! Kyl mie itekii puhun ruotsii iha melkee joka viikko enkä ruotsalaisii mollaa olleskaa mut tää on vaa iha huomio: uskaltaat puhhuu siel ommaa murretta, norlannista skoonee. Mie en esimerkiks uskalla, muuta ko koton ja kavereitten kans. Hyvvää uutta vuotta, tosissaa sitä kaikille toivottelen täält meilt. Tulis hyvä vuos ja vaa vähä talouskasvuu mut paljo hyyvvii tekkoi ilmasto ja metsie ettee. Kamala räiske ulkon, käytii lapse kans tos tykistökeskitykses mut tultii noppeest takas sissää. Lapskii pelkäs ja pitel korviaa, seittemävuotias. Ekaa kertaa oltii kattomas ku setät ja tätit ryyppäs ja tappel ja suihki raketeil tos ha mei kulmil.
Juhani Putkinen (nimimerkki)
Karjala takaisin!
PVi (nimimerkki)
Lopeta Niklas sinäkin tuo kessun pössyttely. Kirjoittele senkin aikaa näitä blogeja. Niistä on kanssaihmisille paljon enemmän iloa.
sikari-sakari (nimimerkki)
Löytyykö sieltä Usa:sta savolaisten hengenheimolais kansaa ? Savolainen vastaisi kysymykseen: " tjaaa, tiiijä häntä. Paha mennä sanomaan, suottaapi tuo olla niin. Nyt kun tarkemmin aattelen, niin duoda, daidaa olla niin, että suottaapi olla pareemp etten virko juuta enkä jaata" nicorette-sakari Usa:n kannattaja jäsen (USA = Uuden Suomen Anonyymit) Hyvää uutta vuotta Texasiin
OlliPenttila (nimimerkki)
Tuskin kerkisin Nikon kertojantaitoa kehumaan kun hän jo ylitti itsensä tupakkakauppajutulla. Olen aikaisemmin mainostanut amerikkalaisen small talkin tärkeyttä jokapäiväisessä elämässä. Valitettavasti koto-Suomessa siitä edelleen yritetään kaikin keinoin irtisanoutua. Oli mukavaa, että Niko raportoi siitä oikein tosielämän esimerkillä. En tiedä kuinka loistavat tähtisilmät Nikolla on mutta epäilen, että tupakkakauppiaan kommentti oli enemmänkin juuri sitä talkia kuin Nikon jörndonnermaisen valovoiman eteen lyyhistymistä. Uskon, että se kuitenkin jäyhää nahkarotsimiestäkin kivasti hiveli. Keep them letters coming, Alistair Cooke!
tapioneva (nimimerkki)
Koska tuollaista palvelua saa Suomessa? Myyjä tietää, mitä myy ja pyrkii ratkaisumyyntiin pelkän kulutustavaran osalta. Suomessa kauppaa käydään varastohallissa, jossa myynti on pelkistynyt markkinointiin ja jakeluun. Suosittelisiko Suomessa joku vahvasti korvaavaa tuotetta 50% alennuksella, jos joku olisi näyttänyt jo tehneensä ostopäätöksen vakituotteesta? Tuotantokustannusten kannalta taitaa olla vielä niin, että valkaistun kartongin rasia on kalliimpi kuin pehmeä paperipäällys. Parfyymien ja savukeaskien kotelokartonkia tehdään mm. Mansessa, Takolla. http://inter9.tampere.fi/tehdas/akseli/koski/tako/tako.htm
Educated Stalker (nimimerkki)
Muistuupa mieleeni joitakin kieliasioita täyttäessäni nyt viikon kuluttua 62 vuotta: Edesmennyt isäni toimi jatkosodassa Lapissa saksalaisten joukkojen suomalaisena yhdysupseerina koska hän taisi kielen opiskeltuaan sitä aivan itsekseen Linguaphone -savikiekoilta. Senpä vuoksi minäkin jouduin lukemaan oppikoulussa "pitkän saksan". Samalla tulin opiskelleeksi "erikoislyhyen englannin" eräänä opettajanani nykyinen Eeva Ahtisaari, silloin vielä neiti, jota paljon tunneilla kiusasimme kyyneleihin saakka. Työelämään siirryttyäni yhtiön business-kieleksi vääntäytyi maailman englanti, se kieli joka ei ole oikeastaan ole mikään virallinen tai oppikirjoista opeteltu vaan elämän opettama. Saksaa puhuvissa maissa yhtiölläni ei ollut sanottavaa toimintaa, mutta kylläkin (myös) Pohjoismaissa. Siispä vaadin neuvottelut käytäväksi "englanniksi" myös Ruotsissa ja Tanskassa ettei kellään ollut kotikenttäetua. Saksan opinnot olivat olleet siis aika hyödyttömät ja taas laiminlyönnit enkussa kostautuivat jossakin vaiheessa uraani. Olen nyt työeläkkeellä 36 uravuoden jälkeen ja kun kuukausi sitten olin pelaamassa Turkissa golfia, sain saksalaiselta satunnaiselta pelikaverilta kieliarvostelut kun hän sanoi moitteettomalla englannilla: "You try to speak both German and English...... Eikö ole hienoa olla ns. maailmankansalainen.....
tapioneva (nimimerkki)
Tilaajamaksutulottoman ja ilmoitusrahoitteisen verkkomedian sekä vakaaseen, mutta yhä epävarmempaan kestotilaukseen perustuvan päivälehdistön välisen liiketoimintalogiikan välinen ero on silmiinpistävä. Päivälehdet ovat oikeastaan pikemminkin jarrutelleet kuin edistäneet verkkolehdistymistä: ensinnäkin se vie tilaajamaksut, kun nuoriso, varsinkaan kansankunnan toivot eli ylioppilaat eivät tilaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muutettuaan päivälehteä, mistä voi seurata, että eivät opintojen päätyttyäkään tilaa säännöllisesti päivälehteä. Verkkolehti on oikeastaan ääriarvo iltapäivälehdestä, koska sitä ei pelkästään oteta käyttöön satunnaisesti usein harhaanjohtavan lööpin perusteella ja kahlata koko paperinippua läpi, jolloin tarjolle tulevat myös mainokset, vaan verkkolehti luetaan artikkeleittain. Näin ollen jos iltapäivälehdessä riittää lööpin myyminen, pitäisi verkkolehti myydä artikkeleittain yhden rivin otsikon perusteella. Tästä lehden pirstaloitumisesta artikkeleiksi, artikkeloitumisesta seuraa, että verkkolehdessä voi yksi uutinen olla levikiltään sata tai tuhatkertaa suurempi kuin toinen uutinen. Verkkolehtien painatus ei maksa paljoa. Paperisen lehden tilaajatulot menevät helposti painatus- ja jakelukustannuksiin. STT:n uutisvirtaan perustuva Metro on oivallus siitä, että koska tilaajatulo sekä painatus- ja jakelukustannukset nollaavat toisensa, voi lehden jakaa ostoskeskuksissa ja tavarataloissa maksutta. http://www.metrolehti.fi/ http://fi.wikipedia.org/wiki/Metro_(lehti) Jos ajatellaan mielipidelehden ääriarvoa niin se on paljolti Suomi24, joka luomalla yhä pienempiä kokonaisuuksia ja keskusteluryhmiä pyrkii hankkimaan vakiotilaajia. Suomi24 on iltapäivälehti väärinpäin. Sitä ei myydä lööpeillä, vaan mielipideartikkeleilla, jolloin lööpin paikan saavatkin pääsivun mainokset. Tämän "artikkelin tilalle mainos"-ajattelun edelläkävijä Suomessa oli Helsingin Sanomat, joka korvasi uutisetusivunsa Valintalon nakkimainoksilla. Toisella sivulla ovat pääkirjoitukset sekä tärkeimmät kolumnit ikään kuin kansakunnan esityslistaksi ja vasta kolmannella sivulla alkavat maailmanuutiset. Maailma tule siis kolmanneksi makkaramainosten ja kansallisten mielipideiden jälkeen. Verkkolehden logiikalle haasteellisin on mainoksista riisuttu mobiiliversio, koska se uhkaa ilmoituksiin perustuvaa ansaintalogiikkaa. http://lite.ampparit.com Tällaisella sivulla ei voi elää kuin lupamaksumonopolilla tai verovaroista http://www.yle.fi/mobiiliuutiset/index.html Lehtikiinnostavuuden muuttuminen artikkelikiinnostavuudeksi lisää elämyksiä, mielipiteitä eikä mielipiteisiin välttämättä ole uutista tai tarkemmin tutkittua asiaa tyngäksi. Suomen kiinnostavimpia puheenaiheita olivat: Varusmiesten seksivideo Susan Kuronen alastonkuvissa Jokelassa kouluammuskelija Häiriköt piinaavat Annaa 10 000 euron korvaus videosta? Susanna Sievinen alastonkuvissa Surmaajan perheen ahdistelu Dokumentti taistelukoirista Marija haukkui Suomen Vesa Keskinen epäiltynä Yli sata ihmistä näki ufoja Nopeusvalvontakamerat Kun kulta löytää nettirakkaan Björkqvistin tunnustus Martina BB-taloon Nightwishin uusi laulaja? Serranon perhe Aki pois BB-talosta Paras missi voitti Tällä artikkelikokoelmalla tulivat käsitellyiksi maan puolustuspolitiikka, sisäpolitiikka, Euroopan unionin kulttuuripolitiikka, intergalaktiset suhteet UFO:ihin, musiikin kuulumiset ja mannekiinit. Riittääkö tämä kansanvallaksi kehittyneeksi väitetyssä maassa? Toisaalta jos aihe on kiinnostava, mielipiteiden tasolla tutkitaan myös media tarkkaan: vaikenemisen, vaimentamiset ja sensuuri sekä hallinnon edesottamukset. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=450000000... http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=450000000... Kun hallinto ja tiedotus ei näytä toimivan, alkavat kansalaiset toimia ja selvittää, mistä on kysymys. Lopputuloksena on sitten niin suuri massa epämääräistä tietoa, että päätetään järjestää virallinen onnettomuustutkinta. Tässä mielipiteestä kasvaa vähitellen uutispaketti, tutkinta ja virallinen kanta. Jos kaikki verkkolehdet ja ilmaisjakelulehdet peistaavat STT-Reutersin uutisvirtaa niin missä on erilaisuus ja erilaisuuden tuottama kiinnostavuus? Ovatko kommentoijat arvonlisä vai rasite? Uusi kustantaminen tarvitsisi omaa teoriaa. Kun menee kirjastoon niin siellä on nipuittain kirjoja, jotka kertovat sanomalehdistöstä. Sanomalehti keksittiin joskus 1700-luvulla. Sen jälkeen on yleistynyt radio 1930-luvulla ja televisio 1960-luvulla sekä verkko 1990-luvulla. Ennen sanomalehdistöä tiedotus oli saarnastuolien kuulutusten ja pylväisiin naulattujen julistusten varassa, samoin myös lehtisinä painettujen kiistakirjoitusten ja kirjojen varassa. Seinälehdestä verkkoympäristöön on pitkä matka - kiinalaisetkin bloggaavat ja sillä innolla, että valvomassa pitänee olla kymmeniätuhansia moderaattoreita, jotka webloggaajat saavat valtion puolesta rinnalleen. Suomalainen mediakeskustelu kiinnittyy sanomalehdistöön ja Julkisen sanan neuvoston haasteisiin (haaste ei ole pelkästään uhka, vaan myös mahdollisuus niin kuin viime vuoden syksyllä yleisesti todettiin). Verkkopuolellekin pitäisi kehittää Suomessa suomenkielellä ja suomeksi kirjastoista lainattavaa mediateoriaa. Se ei palvelisi pelkästään toimittajaksi aikovia, mielipidekirjoittajia, vaan myös lukijoita, jotta ymmärrettäisiin paremmin, miksi puhelimen pitää kasvaa bugiseksi tietokoneeksi ja miksi toistaiseksi vielä melko pieniin muistitiloihin halutaan sisällyttää bonuksena myös mainosteoria. Tämä ehkä kuitenkin edelltyttää, että viiksekkäiden vanhojen herrojen lisäksi mediaa alkavat tutkia myös jakkuhameiset nuoret naiset. Jos mediateoria voitaisiin myydä esimerkiksi Tampereen yliopiston naistutkijoille, voisi Berliinin muuri mediatutkimuksessa muuttua. Verkko-Uusi Suomi on hyvä projekti. Sen maine on suomettarelainen ja perinteinen, mutta se pitäisi julkaista postmodernissa ympäristössä postmodernilla logiikalla. Hyvää on se, että kolumnistit laittavat Wikipedian linkit. Seuraava vaihe olisi se, että artikkelit myös täydennetään Wikipediaan viitaten Uuteen Suomeen tertiäärisenä uutislähteenä mainiten toki sekundäärinenkin uutislähde, STT tai joku muu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_Suomi http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusi_Suomi_(verkkolehti) Ehkä mutkattomammin postmodernismin on selittänyt yhdysvaltalainen Alvin Toffler kirjassaan Third Wave http://en.wikipedia.org/wiki/The_Third_Wave_(book) Samaan tapaan kuin 4G:ä, myydään Yhdysvalloissa jo Fourth Waveakin :-). Edellistä vuotta parempaa uuttavuotta kaikille! 3.1.2008 Paljon on tehty muutakin viime vuonna kuin vain kirjoitettu lukemista: on kuvattu katseltavaa. - Vesipuhvelien hyökkäys leijonien kimppuun on saavuttanyt yli 23 000 000 katselua - miltei 15 000 000 katselijaa on saavuttanut kannanotto Britneyn puolesta - sensuellisti vedotaan myös Yhdysvaltain presidenttiehdokasehdokkaaseen, Obamaan, katsojia yli 4 500 000 - pianoa soittava kissa on saanut yli 7 000 000 katsojaa On syntynyt myös uusi malesialainen laulaja-säveltäjä Koko Naina "No Christmas for me!"
superdgn (nimimerkki)
Kyllä tuo musta pönäkkä nainen olisi osannut ihailla ja kehua silmiäsi ja esitellä murrettansa vaikka olisit ostanut purkkaa mahorkan sijasta. Hän ei varmasti ollut usein kohdannut kaltaistasi Suomi-urosta pienessä putiikissaan. Älä silti ota sitä amerikkalaista smalltalkia liian vakavasti kulttuurissa jossa "How are you" tai lyhyesti "Howdy" ei koskaan tarkoita kysymystä siitä miten toinen voi. Mutta hyvä että pääsit aidon lipevästi tullutta paikallista mustaa kieltä kuulemaan. Hymy sellaisesta tulee paksunahkaiselle suomalaisellekin. Vielä siitä tupakasta. Eikö olisi hyvä uuden vuoden päätös lopettaa koko touhu? Säästäisit itse pitkän pennin ja samoin tekisi koko yhteiskunta kun sinua ei tarvitsisi myöhemmin lasaretissa keuhkosyövästä tai muusta ilkeästä taudista hoitaa. Hyvää matkan jatkoa! Totta puhut, Austin on oikeasti kiva kaupunki, parasta Teksasia.
tiinaliisa (nimimerkki)
Joo, mut Niko on ihq. Ja tän voit ottaa tosissaan. Ei kato täällä Suomessa harjoiteta smalltalkia, vaan tarkoitetaan mitä sanotaan. Ja jatka vaan Niko pössäyttelyä niin kuin mielesi tekee, kunhan jatkat myös näiden katupölyltä maistuvien txtien kirjoittamista myös...ja ota mut mukaan.. bluesin maailmaan.. missä vaan..anytime.
niklasherlin (nimimerkki)
Gotta leave this town Edellinen pätkä tupakin ostoineen oli kirjoitettu täällä Austinissa. Vuonna 2007. Ennen uutta vuotta jätin kaupungin ja poistuin Texasin maaseudulle pariksi päiväksi. Sain uuden kielikylvyn; kyllä sitä leveää sikaniskaenglantia puhutaan vieläkin. Piti vain käydä pienillä paikkakunnilla, palatakseni takaisin. Isot tai keskikokoiset kaupungit, joissa olen viettänyt aikaani ovat kasvavia keskuksia, joissa on paljon maahan tai osavaltioon muuttaneita. Galveston, Corpus Christi, San Antanio, Austin… Ymmärtääkseni Texas houkuttelee uusia asukkaita yhtä nopeasti kuin öljyn hinta nouse. Siksi kasvukeskuksissa on vähän ”oikeita” paikallisia, jotka puhuvat ”oikein” teksasia. Galvestonissa öljytaalat lähes kirjaimellisesti kolisevat kaupunkiin. Hotellini nimittäin oli Galveston Bayn rannalla ja vastarannalla tehtiin öljynporauslauttaa. Ja tosissaan tehtiinkin: keskellä pimeää etelän yötä hitsipillit soittivat karkeaa saundia ja kipinäsuihkut värjäsivät yötaivaan. Meksikonlahdelle tarkoitetut lautat on saatava valmiiksi kiireellä, kolmessa vuorossa. Öljy on kallista, kalliimpaa kuin aika. Uusi vuosi Texasissa ja Austinissa oli yhtä korni kuin missä tahansa kaupungissa, jossa uutta vuotta voi viettää. Tätä kirjoitettaessa – tammikuun ensimmäisenä 2008 – Austin on hiljainen. Bändejäkin kuulin ehkä vain viisi. Baarit kumisivat tyhjyyttään. Turistit, pääasiassa amerikkalaiset, jättivät kaupungin aamulla. Porukassa oli myös kanadalaisia. Lyhyiden lomien maissa aika joulusta uuteen vuoteen on ainoita pätkiä, joina voi lähteä lomalle lähintä ostoskeskusta kauemmaksi. Ja pohjoisten osavaltioiden ja kanadalaisten virta suuntautuu tietysti tänne etelään. Joskus 1990-luvun alkaessa vietin uuden vuoden New Orleansissa. Lämpimässä jazz-kaupungissa piisasi amerikkalaisia turisteja. Paikallisten lomailijoiden ykkössuosikki on kuitenkin Florida, se on kuin Kanaria suomalaisille, lähes varmasti aurinkoinen ja uimakelpoinen ranta. Nimimerkki sikari-sakarille kerron, etten tunne maata niin hyvin, että voisin erottaa porukasta savolaiset. Tarinan mukaan savolaiset toivat hirsimökin (engl. log-cabin) ensin Ruotsin eteläosiin kuningas Kustaa Vaasan käskyläisinä. Sitten Ruotsia asuttaneet savolaiset veivät hirsimökin Yhdysvaltoihin. Jos tarina on tosi, savolaiset ovat jättäneet jälkensä jokaiseen osavaltioon, niin monta log-housea tai hirsimökkiä tässä maassa on. Nahkatakista ja saappaista: tämä ei ole ensimmäinen kaupunki, jossa ihmiset kysyvät neuvoja allekirjoittaneelta. ”Excuse me, where’s Colorado Street?” Johtunee siitä, että jokaisen kaupungin keskustassa on nahkatakkiin, nahkasaappaisiin ja farkkuihin pukeutuneita henkilöitä, jotka oletetaan paikallisiksi. 1990-luvun New Yorkissa minua ja Uuden Suomen nykyistä päätoimittajaa Markku Huuskoa epäiltiin jopa poliiseiksi! Siviilit päällä siis. Austin jää nyt taakse. Matkaan etelään, täällä Austinissa on paikat nähty ja lämpötila on yöllä alle 10 astetta. Gotta leave this town! Ensi kerralla raportoin jostakin muualta, mutta toivottavasti Texasista. Tähän loppuun vielä kantrimuusikko Gary P. Nunnin selvitys siitä, miksi rakastan Texasia. Onpa matkailumainos. Terv. Niko H. (Austin, Tx)
totuuden torvi (nimimerkki)
poikkeaa kotoisesta tyylistämme. Yhdysvalloissa väännetään handelia asiakkaista taistellen, täällä ehkä saa ostaa jos onnistaa. Jätkäporukalla riekuttiin lapissa jokunen vuosi sitten. Napapiirillä pohjoiseen ajettaessa havahduin röökivarastojen hivunneen lähelle katastrooffirajaa. Niinpä niittasin jarrut pohjaan heti ensimmäisen vastaantulevan kotan kohdalla. Syöksyttyäni raamit kaulassa kodan ovesta sisään, havaitsin helpotuksekseni että varsin harvinaista polttamaani amerikkalaista tupakkaa lojui kartongin verran myyntihyllyssä. Tiskin takana seisoneelle saamelaismummolle heitin tilauksen sisään. Mummo kieltätyi myymästä koko kartonkia minulle, koska poronerotuksista tuleva jänkäjoonas jäisi tällöin mahdollisesti ilman. Sain mummon ympäripuhuttua ostamalla jänkäjoonaksen myyntilillä olevan porontaljan seinältä kuleksimasta. Reissulta kotiin palattuani oli tupakkakartonki palanut savuna ilmaan mutta tuliastalja tuli kaivettua kassista vaimon "suureksi" iloksi. Tänä päivänä se lämittää mukavasti jalkoja metsätysreissun jälkeen, takan räiskeessä sikaria poltellen. Teksasissa saa kaksi yhden hinnalla, suomessa yhden kahden hinnalla. Globaali tasapaino markkinoilla on täten toteen näytetty.
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Uudenvuoden jälkeisissä tunnelmissa en voinut matkailumainosta kuunnellessani olla miettimättä, kuinka Kari Tapio versioisi biisin suomeksi. Espoo sopisi lähtökohdaksi, onhan sekin pinta-alaltaan varsin suuri ja luonnoltaan monimuotoinen. Kuten Texasissa myös Espoossa yksityisautoilu on suuressa suosiossa, aseita tosin löytynee vähemmän. Gary P. Nunnin kertosäkeen burriton voisi vaihtaa vaikka nakiksi, joita uskoisin myytävän Kauklahden ostoskekuksessa Tex-Mex herkkua enemmän. Kuten Texasissa myös Espoossa on vuoria, Solvallassa lasketellaan kesät talvet. Ketään tai mitään loukkaamatta ajattelinkin laatia Espoo-aiheiset sanat ja toimittaa ne Ravintola Boothilliin (sic!), josta Kantri-Jiri Jalkanen voi välittää ne edelleen isälleen. Vakavasti ottaen ja päälleliimatusta kotiseutuylpeydestä huolimatta Nunnin video/diaesitys osoitti monet pohjoiset käsitykset Texasista vääriksi. Ei se olekaan pelkkää preeriaa, se on ainoastaan Texasia. Kieltä puhutaan hieman hassusti ja tarvittaessa ammutaan. Niklaksen retki alkaa aiheuttaa päivä päivältä enemmän kateutta. Olisin kernaasti käynyt tapaamassa vanhoja ystäviä ja tovereita samoilla paikoilla. Olihan suuri suosikkini Janis Joplinkin kotoisin Texasin Port Arthurista. Matkailijalle en kuitenkaan tuota rumaa kaupunkia suosittele. Olen käynyt, ei mitään nähtävää.
tapioneva (nimimerkki)
Matkakertomuksista voisi tehdä oman osionsa. Ihmiset matkustavat paljon. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=104
pakista (nimimerkki)
Hyvä ajatus. Ensikäden tietoa eri maista ja vinkkejä matkaa harkitseville.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset