Jääkiekkojoukkueen pimeät perusteet

Koska suomalainen sarjajääkiekko etenee kohti kauden huippua, päätin kysyä muutaman jengin kannattajalta tarkkaa syytä suosikkijoukkueen valintaan. Jutut ovat parempia kuin joukkueet.

Yksi toimittaja Jukka (s. 1969), on helsinkiläistynyt Jyväskylässä syntynyt Jypin kannattaja. Mutta perusteet ovat Jyväskylääkin suuremmat! ”Se on vähän fiksumpien ihmisten jääkiekkoseura, kuten yliopistokaupungin luonteeseen kuuluu. Käyttää älyä ja taitoa, ei sorru mihinkään porilaiseen hulluuteen. Joukkue on nostanut pinnalle paitsi paljon pelaajia, niin myös käsittämättömän määrän valmentajia.”

Pienempien kaupunkien kohdalla se menee juuri noin. Näin syksyllä HIFK-Ässät ottelussa kaverini Mikan (s. 1966), syntyperäisen porilaisen, helsinkiläissyntyisen 10-vuotiaan poikansa kanssa. Mika oli luvannut pojalle viisi euroa jokaisesta ”Hyvä Ässät” –huudosta. Pojalla oli periaatteet, isä selvisi siitä ottelusta kuluitta. Porilainen hulluus ei liene periytyvää.

Yksi Raumalla 11-vuotiaasta asunut Olli (s.1964, asuu nyt ulkomailla), armoton lätkäfani, ei ollutkaan Lukko-fani! ”Jos ihan tarkkoja ollaan, niin suosikkijoukkueeni on New Jersey Devils. Mutta jos SM-liigajoukkue halutaan, niin olen kyllä Idrottsförening Kamraterna i Helsingforsin (IFK Helsingfors) kannattaja vuodesta 1970. Åke-pappani vei minut Nordenskiöldinkadun hallille ensimmäisen kerran, kun olin täyttänyt komeat kuusi vuotta. ’Lär dej krypa, lär dej gå, lär dej älska IFK’, pappa tapasi sanoa”.

Kaverini ei voi olla Lukko-fani: ”Muutimme Raumalle vuonna 1975, mutta Lukko-sympatioiden herääminen vei kauan. En vieläkään voi oikein olla Lukko-fani, koska Lukon aidoksi kannattajaksi kelpaa vain raumalainen. Tällainen ’tullist tullu’ raumalainen ei käy”.

Aika samalla linjalla on kuusikymppinen, 40 vuotta Helsingissä asunut Lauritsalasta lähtöisin oleva rakennusmestari Heikki. Heikillä ei ole jääkiekkoa ilman SaiPaa – eikä SaiPa-faniutta ilman jääkiekkoa. Sama juttu koskee lahtelaisia. Jokainen ottelu tai kausi, joka ei mene pieleen, on lahtelaisen joukkueen (tällä hetkellä Pelicans) kannattajien suuri hetki.

Tamperelaisuus on kirjoittajalle vieras elämänalue. Mutta annettakoon puheenvuoro 50 vuotta täyttäneelle, Lahdessa syntyneelle Sakelle: ”Ilves on ollut seurani noin 45 vuoden ajan. Mies voi vaihtaa naista, muttei seuraa, kuten mikä-tahansa-Harkimo. Ilves on Suomen menestyksekkäin jääkiekkoseura. Ilveksessä on jotain hyvin rehellistä. Ei se mitään vaikkei me joskus pärjättäisikään.”

Tampereelle kuuluu kuitenkin myös Tapparan (ent TBK) ja KooVeen kannattaminen. Tässä Suomen varsinaisessa jääkiekon pääkaupungissa on paljon joukkueita. Muinoin Tappara (TBK) oli silloisen tamperelaisen ruotsinkielisen yläluokan joukkue ja KooVee köyhien duunareiden joukkue. Mutta Ilves onkin perustettu jo 1931! Ja ollut jo silloin kiekkojoukkue! Jos olen oikein tulkinnut, Tampereella on nyt pakko valita kahden väliltä. Ilves vai Tappara?

Käsittämättömimpiä ovat Jokeri-fanit. Kuten 1975 syntynyt kaverini Mikko, runoilija. Kantakaupunkilainen Mikko sanoo suoraan, että isä vei mukulansa Jokeri-faneiksi, kausikortteja myöten.

Mikko myönsi, että haluaisi nähdä Jokerien kotimatsin Nordenskiöldinkadun vanhassa jäähallissa, HIFK:n kotiluolassa. Aika kultaa muistot, lapsuuden kausikortit ovat lapsuuden kausikortteja. Mikon kanssa muuten pohdimme, että idea ulkojäämatsista HIFK:n ja Jokerien välillä meni liian nopeasti ohi. Entä Ilves – Tappara ulkojäällä Tampereella! Se olisi melkein pakko nähdä! Hallit ovat kivoja, mutta lätkä on kivempaa, ainakin kerran vuodessa. Olen valmis Tampereen-retkeen, jos ulkojääottelun toteutatte.

Oulun Kärppien fanit ovat ihan mahdottomia ”puolen Suomen joukkueineen.” Täysi kunnioitus pohjoiseen rasittavuudestanne huolimatta, ja suuri arvonanto jääkiekkokulttuurista! Pohjoinen yleensä ja Oulu erikseen on tuottanut mahtavan määrän suomalaisia kiekkoilijoita kaikille tasoille. Mutta Kärpät ei enää ole sympaattinen pohjoisen joukkue. Tai eihän sen sellainen tarvitse ollakaan: asiaan kuuluu se, että Kärpät on ylpeä pohjoisen joukkue, jota meikäläisten etelän porukoiden kuuluukin kunnioittaa, ei sympatiseerata. Oli miten oli, joukkueella on tuttavapiirissäni ylpeimmät fanit.

Ne Espoon Bluesin fanit, joita tunnen, eivät ole ylpeimpiä, mutta nuorimpia he ovat. Siksi espoolaista faniutta täytyy kunnioittaa. He keittävät itselleen sitä puuroa, joka meille tuotiin aamiaispöytään. Jos lukija ei vielä arvannut kirjoittajan olevan HIFK-fani, niin sanon suoraan terveiset Bluesille: pieskää ne Jokerit kauas loppuottelusta! Olen mukananne!

Ja lopuksi keravalaisen mekaanikkoystäväni Markon (s.1968) lopullinen perustelu sille, miksi Suomessa on vain yksi oikea jääkiekkojoukkue: ”Kun tarkastelemme suomalaisen jääkiekon kehitystä maailman huipulle, huomaamme vääjäämättä HIFK:n osuuden tässä työssä. Voimme kysyä itseltämme: mitä SM-liiga olisi ilman HIFK:ta? Ei mitään. HIFK on liigan ’tasomittari’. Muiden seurojen kannattajilla on pakonomainen tarve olla HIFK:ta parempia. HIFK on värikäs, arvaamaton ja persoonallinen joukkue, kuten kannattajansa.”