Antenni

Kyllähän mökillä pitää ilman televisiota pärjätä. Voi käydä vaikka ongella tai lukea dekkareita. Ei ennen vanhaan ollut televisioita! Hyvin elettiin silloinkin, oli radio ja Pekka Tiilikainen ja myöhemmin Anssi Kukkonen.

Roskaa. Mökillä ei pärjää ilman televisiota. Yritin juuri tuossa pari päivää. Kaverit lähettivät tekstiviestejä Zlatanin maalista ja hollantilaisten passiivisista paitsioista, ja minä olin yksinäni mökillä ilman televisiota ja yläkulmavetoa! Nyt se on loppu. Mökin katolle lyötiin kaksi tuntia sitten antenni. Pieni matkatelevisioni näyttää taas elävää kuvaa.

Miten ajauduin tähän tilaan? Kaikki alkoi hamalla 1990-luvulla, kun mökki hankittiin. Lasteni äidin kanssa pohdimme elämän suuria kysymyksiä. Tarvitseeko mökkiin vetää puhelinlinja? Aikaansa seuraavana taloustoimittajana tiesin jo vuonna 1994, että hätäratkaisuna voi käyttää eräänlaista kannettavaa autoradiopuhelinta. Käytettynäkin se oli toki kallis, parikiloinen mötikkä maksoi yli 1 500 markkaa. Ajattelimme kuitenkin, että se käy hätäpuhelimena, eikä mökkiin vedetty kuparilinjaa.

Hankimme myös television, jonka pienestä, rakeisesta kuvasta kakarat saivat seurata Pikkukakkosta ja isä formuloita. Vuosituhannen vaihteessa televisio vaihtui uuteen, pieneen telkkariin, josta voi katsoa dvd-elokuvia. Vuosikaudet kaikki oli hyvin. Aina digitaaliteknologiaan siirtymiseen saakka.

Keväällä hankin mökille digiboksin, mutta ei löytynyt kanavia, ei edes rakeisia. Mutta nyt löytyy, kiitos antennin. Tänään. Kohta jalkapalloa katsomaan.

Antennin asensi mökin kylkeen yhden miehen osakeyhtiö. Asentaja kertoi, ettei tämä ole varsinaisesti kesän ensimmäinen tai viimeinen kesämökkikeikka. Jalkapalloa, olympialaisia ja Pikkukakkosta on nähtävä mökilläkin, kuten niitä nähtiin jo analogisen television aikakaudella. Maailmanpyörä ei aina pyöri takaperin.

Olen aidosti iloinen, kun pienellä antenninasennusfirmalla on kiire. Ja olen aidosti iloinen siitä, että television kuva mökillä on parempi kuin koskaan ennen. Haluaisin kuitenkin tietää, mikä on se bruttokansantuotteen muutos, jonka kertarysäyksellä tehty digitelkkariin siirtyminen Suomen kansantaloudelle aiheutti. Isoin buusti oli kahta puolta viime vuodenvaihdetta, kun vanhat tv:t vaihdettiin uusiin ja digibokseja hankittiin. Mutta kuten minä ja Kirkkonummen Antenniasennus Oy tiedämme, uutta keikkaa puskee koko ajan, kun kesämökit siirtyvät digiaikaan.

Ja nyt kun päästään asiaan ja televisiokin toimii, haluaisin kysyä Kirkkonummen kunnalta yhden kysymyksen. Missä se kolmannen polven matkapuhelinyhteys roikkuu? Tämäkin teksti on lähdössä Uuden Suomen Riitta Hakuliselle käsittämättömän hitaalla gprs-yhteydellä! Lukijat jo herännevät huoliini. En esimerkiksi pääse mökillä katsomaan liikkuvaa kuvaa internetissä, koska 3G-yhteyttä ei ole. Vähemmästäkin on juomaan ratkettu.

Eikä siinä kaikki. Kuvan lähettäminen matkapuhelimella Uuden Suomen toimitukseen kesti ties kuinka kauan. Ja aikuiset ihmiset käyttivät aikaansa sen siirtämiseen verkkosivuille. Onko hullumpaa kuultu?

Mutta joissakin asioissa turhuudesta on päästy. Painettua sanomalehteä ei ole ikävä. Jos haluan tietää jotakin miss Suomen ylipainosta, voin lukea sen vaikka Helsingin Sanomista. Ja mökilläni vierailevan kaverini Ranen kanssa olemme yhtä mieltä siitä, että Hesarissa juuri nyt pyörivä Rip Kirby –sarjakuva on uusinta 1970-luvulta. Onneksi emme muista loppuratkaisua; voisi jäädä lehti lukematta.

Ilman lehteä pärjää, mutta elämä ilman nettiyhteyttä ja televisiota ei käy. Ja mainittakoon, että Kirkkonummen Antenniasetus Oy ei mainosta Googlessa, mutta se löytyi aika helposti. Kirjoitin hakukenttään kaksi sanaa: ”Kirkkonummi” ja ”antenniasennus”. Tällaista tämä on.