Antihistamiini

Maanantai oli siitä poikkeuksellinen päivä täällä mökillä, että en raapinut ihottumia, en hieronut punaisia silmiäni enkä aivastellut ja niistänyt lakkaamatta. Enkä muuten tehnyt mitään muutakaan. Makasin reporankana sängyllä. Suurin homma, johon pystyin, oli peruna-makkara-aterian laittaminen tyttärelleni. Edes lukeminen ei sujunut. Kuinka tässä näin kävi?

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin kauheaan ihon kutinaan ja aivasteluun. Ainahan sitä meikäläisellä siitepölyaikana on, yleensä eniten keväällä koivun ja lepän pölyttäessä. Mutta nyt tilannen oli kerta kaikkiaan niin paha, että turvauduin lääkkeeseen. Nielaisin antihistamiinitabun. Siis ihan tavallisen, reseptivapaan lääkkeen, jota on tähän vuodenaikaan apteekissa kassan vieressä odottamassa noukkijaansa.

Yleensä valitsen kutinan ja paperinenäliinat antihistamiinin sijaan; tämä oli kuluvan vuoden toinen nappi. Syy on selvä. Edellisen pillerin aikana menin ihan yhtä sippiin. Silloin haaskasin vain yhden työpäivän väsymykseen. Nyt tilanne oli huolestuttavampi: hukkaan meni mukava lomapäivä mökillä! Virkistyttyäni tutkin mökin lääkekaappia. Sieltä löytyi peräti kolme eri ”kolmiolääkettä”, lääkettä, jossa varoitetaan sen vaarantavan autolla ajon. Yksi on yskänlääke, jonka en ole koskaan huomannut ”kolahtavan” millään tavalla. Sitten on nukahtamislääkettä. Sellaisen jälkeen kukaan ei varmasti lähtisi auton rattiin, eihän sinne nukkumaan mennä.

Kolmas on matto mietoa rauhoittavaa lääkettä. Ihan siksi, että kaltaiseni neuroottinen ihminen tarvitsee napin, jos oikein ahdistaa. Rauhoittava on itse asiassa eräänlainen unitutti; ahdistus iskee yleensä melko pian sen jälkeen kun huomaa, että lääkkeet eivät ole mukana. Siinä mielessä ne muistuttavat astmalääkkeitäni tai vaikka migreenilääkettä, joita hyvä ystäväni kantaa mukanaan: kohtaus tulee aina kun lääke ei ole mukana.

Rauhoittavan lääkkeen vaikutuksen alaisena autolla ajamisesta saa käsittääkseni sakot, jos kiinni jää, mikä on tietysti aivan oikein. Mutta yhdestä asiasta olen varma. Mieto rauhoittava (reseptillä saatava) ei ikinä aiheuta sellaista väsymystä, flegmaattisuutta ja reaktiokyvyn heikkenemistä kuin tavallinen, televisiossakin mainostettu reseptivapaa antihistamiini. Itse asiassa parikin kaveria on tämän kevään puolella maininnut, että antihistamiinin vaikutuksen alaisena ei toista kertaa auton rattiin mennä.

Niin että minusta ei kenenkään tarvitse olla huolissaan. Mutta miten kokemattomammat? Paketissa, joka minulla on, suositellaan lääkettä jopa itikan puremien aiheuttamaan kutinaan. Kyllä siinä on ”amatöörillä” ihmettelemistä, kun sompailee itikan piston ja antihistamiinin jälkeen nuokkuen kesäöistä kolmostietä.

Ihan oikeasti aika pelottava ajatus. Siis miksi ihmeessä antihistamiinipurkissa ei ole sitä kolmiota, joka on yskänlääkepullossa ja rauhoittavien rasiassa? En minä halua antihistamiinia niellyttä vastaani väärällä kaistalla.

Olen tosin kuullut, että nyt olisi saatavissa reseptillä antihistamiinia, johon on lisätty jokin stimulantti. Kyllä sekin jotenkin epäilyttävältä tuntuu; vähän niin kuin painaisi kaasua ja jarrua samaan aikaan. Siihenhän näyttelijä John Belushikin kuoli: pitkä tovi kaasua kokaiinilla ja jarrua heroiinilla samaan aikaan. No, niitä nyt ei saa edes reseptillä.

No oli miten oli. Mitä vähemmällä lääkkeillä lomansa viettää, sen parempi. Ja itse asiassa ajaminenkin lomalla kannattaa jättää minimiin. Niin että rauhallista ja vähälääkkeistä lomaa kaikille.

niklasherlin

Niklas Herlin (1963–2017) oli Uutta Suomea kustantavan Alma Median hallituksen jäsen ja Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja. Herlin oli myös vuonna 2003 perustetun Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja ja yksi pörssiyhtiö Cargotec Oyj:n pääomistajista ja omisti myös kolme prosenttia hissiyhtiö Kone Oyj:stä.
Herlin omisti enemmistön Uudesta Suomesta 2007-2016.
Herlin suoritti Bachelor of Science -tutkinnon Yhdysvalloissa. Nuoruudessaan hän oli pankkimies, mutta päätti sitten siirtyä tiedonvälityksen pariin. Hän työskenteli toimittajana ja uutispäällikkönä Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1987-2001. Sen jälkeen hän oli vapaa toimittaja ja kolumnisti ja julkaisi kolme tietokirjaa ja urheilupakinakokoelman.
Herlin oli eronnut ja hänellä oli kaksi lasta. Herlin palkittiin helsinkiläisen Kehitysvammatuki 57:n mitalilla numero 37 27.1.2001.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu