Niklas Herlin

20 kertaa peräkkäin

Image-lehti uteli ihme juttuja haastattelussaan viime talvena. Minkä biisin olet ladannut viimeksi iPodiisi? Rehellinen vastaukseni oli, että minulla ei ole mitään laitetta, jolla voi ladata musiikkia mihinkään. Tai on laitteet, mutta en käytä niitä. Kerroin myös. että joinakin iltoina, kotona yksin ollessani kuuntelen 20 kertaa peräkkäin Villu Tamme & J.M.K.E.:n biisin ”Tere Perestroika”.

Jotkut haluavat häiriköidä kanssaihmisiään soittamalla yhteisissä kekkereissä omaa mielibiisiään uudelleen ja uudelleen. Tai automatkalla! Hermot saattavat mennä. Helpompaa on vetäytyä kotiin, hankkia nousuhumala ja soittaa itselleen samaa biisiä uudelleen ja uudelleen. Toki tiedän, että sinkkutaloudessa elävänä olen etuoikeutettu, muija tai lapset eivät häiriköi, kun palkitsen itseni kahden tunnin satsilla yhtä biisiä.

Jonkinlainen repeat-näppäin on aina tarpeellinen. Biisin soidessa voi käydä suihkussa, vessassa ja lukea Hesarin (www.hs.fi) ja palata itsesäälin ja hyvän musiikin pariin.

Tässä Tere Perestroikan ohella kaikki musiikki, joka kestää 20 peräkkäistä kuuntelukertaa:

*Sex Pistols: Problems
*Flegmaatikot: Mutsin luona
*Tuomari Nurmio: Hotelli Voodoo
*Billy Ray Cyrus: Achy breaky heart
*Juice Leskinen: Hauho
*Simo Salminen: Pornolaulu
*Georg Ots: Muuttuvat laulut
*Neil Young: Like a hurricane
*The Offspring: Why don’t you get a job?
*Bob Marley: Get up, stand up
*Guy Clark: L.A. Freeway
*George Thorogood: Haircut

Noilla pärjää jo viikon, jos ei tee mitään muuta kuin kuuntelee samaa laulua 20 kertaa peräkkäin. Tuskin kenelläkään on lisättävää?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (85 kommenttia)

telma (nimimerkki)
Parasta musiikkia tällaiseen toimintaan on ehdottomasti The Smiths ja Morrissey.
Vieras (nimimerkki)
Perheellämme oli naapuri. Kiltin näköinen 3-kymppinen yksinäinen poika, sympaatisen oloinen nalle kuin Niklas Herlin. Ikävä vain, ettei hän koskaan tervehtinyt. Ei edes kun satuttiin samaan hissiin. Silloin olikin kolkko tunne, varsinkin lapsillamme. Pojalla oli aina yllään putipuhtaat sininen lippalakki, sininen kansitakki, siniset farkut ja ruskeat kanootit (maihinnousukengät)jalassa. Hänen seinäntakaisesta yksiöstään ei kuulunut koskaan pihahdustakaan, paitsi... kaksi kertaa syksyllä ja kaksi kertaa keväällä hän joka vuosi SOITTI ILTAKYMMENESTÄ AAMUKOLMEEN YHTÄ JA SAMAA KAPPALETTA JA ULVOI HULLUNA SEN MUKANA TAUKOAMATTA TAUKOAMATTA TAUKOAMATTA TAUK - Se oli kammottavaa. Kappale vaihtui joka kerta. Yhtenä syksynä se oli kerran Arja Saijonmaan Elämälle kiitos, toisen kerran Hurriganesin Get On, keväällä SIG:n Mä tahdon rakastaa - ja aina se ulvonta päälle, tai lähinnä toistojen tauolle, koska musiikin soidessa ulvonta kuului vain satunnaisissa tahtiväleissä, paitsi Arja Saionmaassa, jokaq oli kammottavin ulvontakokemus. Me naapurit kävimme soittamassa hänen ovikelloaan ja yritimme tavoittaa puhelimella, että edes lapsiperheiden lapset olisivat voineet nukkua. Hän ei vastannut, ei avannut. Huoneistossa ei ollut valoja, kun hän tutisutti elementtejä ja ulvoi musiikin mukana ikkuna auki. Elementtitalossa aavemainen musiikin ja ulvonnan meteli kantautui kaikkien neljän rappukäytävän tiettyihin asuntoihin + parhaiten meille kahdelle seinänaapurille. Rapun vanhukset pelkäsivät. Osa meistä nuorten perheiden aikuisista kävi heidän kotonaan antamassa turvaa. Seuraavan kerran tavatessamme rapussa 20 peräkkäin soittaja oli sama pehmoposkinen, lempeän näköinen lippalakkipäinen kiltti olento - joka tuijotti hyytävästi suoraan eteensä. Kukaan meistä ei tehnyt hänestä valitusta, koska säälimme häntä. Jossain vaiheessa hän onneksi kuitenkin muutti pois. Onneksi Niklas Herlin on niin varakas, ettei ole pelkoa että hän koskaan muuttaisi seinämme taakse naapuriyksiöön, edes nousuhumalassaan. Mielestäni hänen kirjoituksensa oli poikkeuksellisen typerää huumoria.
EdisPearl (nimimerkki)
......ensin, että aiot itse heittää jonkun kunnon huumoripläjäyksen, tai toisena vaihtoehtona jonkun sympaattisen loppuratkaisun poikaparan jatkosta, mutta tuo jutun loppu kyllä romahdutti myös koko alkujutun. Ei kai se nyt hemmetti vie Nikon syytä ole, jos teillä sattuu olemaan tuollainen seinänaapuri. Eikä Nikon juttukaan liity omaan näkemykseesi lainkaan. Kyse on aivan eri asioista. Biisejä voi kuunnella vaikka 100 kertaa peräkkäin ja kuinka lujaa tahansa esimerkiksi kuulokkeilla. En usko Nikonkaan luukuttavan näitä omia suosikkejaan nupit kaakkossa ilman kuulokkeita keskellä yötä kerrostalossa. Puhumattakaan, että laulaa hoilottaisi vielä siihen päälle:) Mulla muuten on oikeasti sellainen tapa, että aina joskus, jos olen lohduttanut itseäni pienellä itsesääliviinillä, niin muutaman lempibiisini aikana alan kyllä sitten laulaa niitä myös......volyymit tuossa tilanteessa ovat tosin niin pienellä, ettei se varmaan edes naapuriin kuulu. Ainoa, joka asiasta on joskus valittanut, on minua huomattavasti iltaunisempi mieheni. Mä kun oon sellanen Nightrider-tyyppi enemmänkin. Hän taas on "Earlybird." Minua ainakin nauratti oikeasti tuo Nikon juttu, vaikka kyllä meilläkin entiset seinänaapurit milloin riitelivät karjuen ja kolisten, (kun emäntä pääsi kiljumisen makuun, hän saattoi oikeasti jatkaa sitä monta tuntia putkeen....en oikeasti voinut käsittää, kuinka hän ylsi moiseen suoritukseen, sillä kyllä multa olisi ainakin ääni lähtenyt jo aika alkuvaiheessa) milloin kuului karmea teknojytke kybällä (bassot täysillä), milloin luukutettiin mopoa takapihalla, kun mulla vauva nukkui vaunuissa päikkäreitään omalla pihallamme ja milloin ammuskeltiin vähän kuulapyyssyllä omalta takapihalta, meillä taasen vauveli vaunuissaan omalla pihallamme....että kyllähän tuollaisia riittää joka lähtöön. Mutta Niko nyt ei varmaan tasan tarkkaan kuuluu tuohon "sarjaan". Että vähän väärä huti sulla nyt kyllä oli. -EP-
Vieras (nimimerkki)
Olet omalta kannaltasi aivan oikeassa, kuten minä omaltani: kiinnitin huomiota alkuperäisen kirjoituksen nousuhumalasuositukseen. Stimulanssi harvoin johtaa - kun se sitä ei edes tavoittele - äänen voimakkuuden maltillisuuteen, vaan sadan pisteen varmuudella kiihdyttämiseen. No, tärkeintä elämisessämme ja olemisessamme yhä useammalle meistä on tietysti vain minäminä. Mutta Sinulle toivotan mukavia musiikkihetkiä siippasi kanssa oman kodin yhteisissä volyymeissä!
semi (nimimerkki)
Mutta ymmärrän hyvin jos sitä ei myöskään tehdä, Minulla on yläkerran naapuri joka soittaa kone musiikkia yöllä- Pum Pum ja Pum, sitten suuria ukkosen jyrähydksiä ja taas Pum kunnes taas ukkosta ilmassa. Herra on todellinen herrasmies kaikin puolin, paitsi yö käyttäytymisen puoleen. Mutta asia johtuu hänen yö työstään, hän valvoo etä työnä jotakin öljyn poraus lautan kompessoria. Eli ei koskaan nuku öisin, sen ainoan viikon aikana mitä hän on lomaillut viimeisen vuoden aikana löin minä öisin tiskiin Gary Moorea ja Lordia ja kaikkea mahdollista Suomalaista Punk kamaa mitä löytyy. Nupit niin kaakkoon mitä lähtee, tästä aiheutui kuukausien musiikki taistelu, hän öisin ja minä päivisin. Joskaan en ollut kotona vaan töissä mutta onneksi ämyrit toimivat myös ilman ihmistä. Jostain kummasta se Norjalainen nalle alkoi soittaa kova äänisesti Douping uutisia Suomesta, oli kyllä hyvä valinta ja humoristinen. Olisimme jatkaneet tätä vaikka kuinka pitkään mutta pakistanilainen naapuri sai tarpeekseen, ja teki ottelustamme lopun kun sitä halusi. Meistä on tullut hyviä ystäviä vaikka ottelu oli musiikillisesti raaka ja mollemmin puolin välistä hermoja kiristävää touhua. Mutta ehkä ymmärrys oli kasvanut joitakin kuukausia aikaisemmin kun olimme käyneet todellisen hermo sodan ennen Pakistanilaista naapuria Puolalaisia vastaan. Ne sentään naapureina koettivat tulla kirveidenkin kanssa sisään, tosin ihan ystävällisesti, ilman pahoja aikeita. Mutta moinen tapa koettaa saada naapuri nauttimaan Vodkan iloista ei tuntunut kivalta. Vaikka poliisille sanoivatkin että hehän ovat vain viaraanvaraisia. Nykyään soitto loppuu klo 23.00 mutta viikko sitten se Norjalainen osti uudet elokuva ämyrit. Saa nähdä mitä tapahtuu, tosin olen kohta muuttamassa pois hänen naapuristaan joten kaiketti tämä jää muistojen rakkaaseen lipastoon. Häntä tulee ihmisenä ikävä vaikka ei nyt niin kovasti naapurina.
laurimunkisto (nimimerkki)
Päätit sitten jostain syystä valaista meitä tuolla tarinallasi, jonka yhteys blogitekstiin on jokseenkin ohuehko. Onhan se tietysti väärin, että kaikki maailman ihmiset eivät ole alemman keskiluokan alempia keskifiksuja, mutta sellaista evoluutio on. Usko siihen, hottentotti. "Hyytäväkatseinen terroristinne" siis ulvoi taukoamatta, ettekä tehneet valitusta, koska "säälitte häntä". Ette kuitenkaan niin paljon säälineet, ettette voisi nettiin kirjoittaa kritiikkejänne hänestä vuosien jälkeen. Tyypillistä suomalaista käytöstä jäädä omaan koppiinsa pelkäämään, eikä tehdä asialle mitään (paitsi kirjoitetaan nettiin). Ei käytetä kovia keinoja (poliisi) eikä pehmeitä (mielenterveyspalvelu). Sitten taas ihmetellään lööppejä, kun jossain on puukko heilunut ja käsiase laulanut.
Vieras (nimimerkki)
Jos ei osaa lukea, ei kannata liikaa kirjoittaakaan. Alkuperäisestä tekstistä ilmenee, että asialle pyrittiin tekemään paljonkin asiallisella ja vastuullisella naapuriaktivismilla, joka on tosi harvinaista Suomessa: soitettiin ovikelloa, mutta oveahan ei avattu. Käytiin jeesaamassa pelkääviä vanhuksia. Mitä olisi pitänyt vielä tehdä, heiluttaa kirvestä? Oleelisin, viestinnän substanssin ymmärtäminen. Jos naapurissasi asuisi häirikkö, kirjoittaisitko siitä ilahtuneena nettiin: hei, tosi kliffa juttu, vetäkää nousukänni hei ja soittakaa sama biisi vähintään kakskyt kertaa hei. Meidän naapuri tekee just niin hei. Miksi sitten säälimme henkilöä, sitä en tuo julkisuuteen - mutta juuri sen takia yritimme hoitaa asiaa akuutin hienotunteisesti ja välttää virallisia valituksia. Koska asia on poissa päiväjärjestyksestä, siitä on lupa Neuvostoliiton ja Kiinan ulkopuolisessa maailmassa referoida vapaassa tiedonvälityksessä, Auvo-setä.
laurimunkisto (nimimerkki)
Enpä sanoisi tuota ovikellon rimputtelua paljon tekemiseksi. Jos naapurissani asuisi häirikkö (en kerro asuuko vai ei), en kirjoittaisi siitä nettiin ilahtuneena enkä surahtuneena, koska naapureiden haukkuminen netissä on mielestäni typerysten hommaa, eikä se ole mielestäni akuutin hienotunteista. Olen tehnyt jonkin verran vapaaehtoistyötä mielenterveysongelmaisten vanhusten parissa, ja tiedän miten törkeitä ympäristön asenteet heitä kohtaan voivat olla, varsinkin jos heillä esiintyy häiritsevää käyttäytymistä sairautensa takia. Siksi pidän ehkä maailmankaikkeuden alimpina otuksina sellaisia, jotka asennoituvat ylimielisellä moralismilla näihin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin.
Vieras (nimimerkki)
Lähtökohta oli auttaminen. Laitoimme muutaman lähinaapureiden kesken myöhemmin, kun ongelma toistui, emmekä päässeet akuuttiin keskustelukontaktiin, ystävällisiä viestejä postiluukusta, että ongelma kiusaa ja pelottaa talon yksinäisiä vanhuksia. Edelleen viestinnän substanssista. Kirjoitin esimerkistä, joka voi olla kärjistynein seuraus, kun ylimieliset, sivistyneinä itseään pitävät itsekeskeiset ihmiset kuvittelevat, että he voivat tehdä asuinyhteisössä mitä vain, koska tärkeintä on oma viihtyminen yötäpäivää. Normaali ihminen ymmärtää alkuperäisen kolumnin hauskuuden ja itseironian, yksinäiset moniongelmaiset ihmiset voivat käsittää asian väärin. Mielenkiintoista, että noin aggressiivinen ja asennefriikki henkilö toimii vapaaehtoistyössä, josta minulla on yleisesti ottaen ns. kolmannen sektorin toiminnan lähtökohtia tuntevana erittäin hyvä kuva, ja sen parissa toimivista ihmisistä hieman sinua yhteiskunnallisemmin ja avarammin eri tilanteita problematisoimaan kykenevä kokemus, sinä kun näytät peilaavan kaiken todellisuuden omiin asenteisiisi, joita reaalitodellisuuden pitäisi palvella.
laurimunkisto (nimimerkki)
En sanoisi nettikirjoituksia ja postiluukusta tiputettuja lippulappuja lähtökohtaisesti kovin auttaviksi. Varsinkin, jos asialla on henkilö joka toisessa yhteydessä katsoo asiakseen kauhistella "autettavan" katsetta ja kertoa, että hänellä oli ihan tyhmät vaatteet. On tosiaankin hälyttävää, jos ei "kolmatta sektoria hyvin tuntevat henkilöt" maassamme tiedä, että häiriötilanteisiin on saatavissa ammattilaisia paikalle ratkaisemaan ongelmia. Ensisijassa terveysalan ammattilaisia, mutta hätätapauksissa myös poliisi, jonka pelko on toinen ihmetystä herättävä tekijä legendassasi. Poliisi ei lyö eikä pure mielenterveysongelmaisia, heidän tehtävänsä on antaa apua. Jos kyseessä on terveydellistä hoitoa tarvitseva henkilö, poliisi informoi siitä eteenpäin, ja näin henkilö saa apua. En käsitä minkälaisen "säälintunteen" takia pitäisi pelätä tällaisen väliintulon tekemistä. Nyt henkilö ei saanut mitään apua, vaan muutti pois, ja ongelma siirtyi toiseen paikkaan, kenties kohtalokkain seurauksin. No, onneksi sentään netissä vielä pääsee juoruamaan tuosta "niihin mystisiin toisiin" kuuluvasta henkilöstä.
Vieras (nimimerkki)
"Tyhmät vaatteet." Kuka niin sanoi? Onko totuus noin vaikeaa, että täytyy vääristellä? Hopsulahei, oletko koskaan huomannut että elämä on hienoa! Hienointa on, kun ei ahista, eikä tarviste luulotella ja syyllistää ja vääristää - ja kun vielä ottaa huomioon naapurinkin, niin että voidaan reippaasti morjestaa, eikä nettiä myöten murjottaa, jos joku kertoo arkitodellisuudesta. Elämä on hienoa, mutta siihen liittyy ongelmiakin - jotka on jopa ratkaistavissa, myönteisesti - asioista omilla nimillään puhuen. Kaikkea hyvää!
Vieras (nimimerkki)
Niin, en tiedä mistä kummasta kaivoit tuon poliisinkin esiin kaikessa aggressiossasi, mutta pääpointsi on se, että et sinä tiedä mihin kyseinen henkilö muutti ja miksi, ja kenen auttamana loppujen lopuksi. Luulet tietäväsi kaiken, mutta et tiedä mitään. Enhän minä voi kertoa täällä kaikkea, koska olen toisenlaiessa asemassa ihmisten intimiteettisuojan kannalta kuin sinä, joka luulet olevasi maailman napa jokaisessa ongelmanratkaisussa, mutta jos haluat tietää koko stoorin ja sen ratkaisun, sen kuin tiedustelet operaattorilta yhteystietoni, niin selvitän sinulle henkilökohtaisesti elävän elämän tosiasioita, silläkin uhalla että ne loukkavat pikkusievää narsismiasi. Ota yhteyttä, ja lopeta sipsuttava kitinäsi.
laurimunkisto (nimimerkki)
No sitä suuremmalla syyllä täytyy ihmetellä 7päivää -tasoista juoruiluasi, jos kyseinen henkilö sai lopulta ulkopuolista apua ja pääsi tarvitsemansa hoidon piiriin, ja siitä huolimatta tunnet polttavaa tarvetta kuvata hänet "terroristina", joka pahuuttaan kehtasi loukata sinun pientä nelikulmaista maailmaasi.
guitar (nimimerkki)
Tiedän yhden kappaleen jota kuuntelen ihastuneena. Luulisin sen olevan rock kitarasoittoa ja käheä ääninen laulaja. Olen kappaleesta aivan innoissani 70 v. ikävuosistani huolimatta, mutta ongelma on etten tiedä kappaleen nimeä. Nämä neropatit ohjelman kuuluttajat puhuvat aina lopussa musiikin päälle, enkä ole saanut selvää kappaleen nimestä. Viimeksi kuuluttaja kertoi kuvittelevansa kuinka kaikki aloittevat kitaransoitona aloittelijat soittavat kyseistä kappaletta autotalleissaan. Kyseinen kappale on huomattavan pitkä sisältäen loistavat pitkät kitarasoolot ! Mutta mikä on kappaleen nimi ? Kertokaa se minulle jolloin voisin soittaa sitä 20 x peräkkäin !
Pekka R. (nimimerkki)
Kitara ja käheä-ääninen laulaja, voisi olla vaikkapa Nirvanaa. Tai sitten jotain muuta. 20 kertaa peräkkäin voisi soittaa myös Ratsian Lontoon skidejä, joilla on tylsää eikä mitään tekemistä. Mutta kuten kustantaja totesi, eipä tuohon kolumniin taida olla mitään lisättävää, paitsi, että on syksy ja koulut alkavat ja uudet sukupolvet löytävät jälleen omat kestohittinsä.
Tilu-Lilu (nimimerkki)
käheä-ääninen laulaja, huomattavan pitkä sisältäen loistavat pitkät kitarasoolot Lynyrd Skynyrd: Free bird
Jefe (nimimerkki)
...niin autotalleissahan (?) soitetaan aluksi laulu- ja soitinyhtye Deep Purplen kappaletta "Smoke on the water" - tosin Ian Gillanin lauluääni ei ole hirveän käheä. Eikä Neil Younginkaan, pitkässä kitarasoolokappaleessa "Like a Hurricane"... Mutta kokeile vaikka MC5 yhtyeen Rambling Rose'a 20xkertaa peräkkäin, niin kyllä maailma näyttä sen jälkeen hieman erilaiselta (ja kuullostaa kanssa)
Vieras (nimimerkki)
Lisäisin toiston kestävien kappaleiden listalle myös seuraavat: Danny: Seitsemän kertaa seitsemän Kojo: Nuku pommiin Samuli & Sani: Ihana valo Markku Aro: Jestas sentään Frederik: Titanic Sakari Kuosmanen: Pieni sydän Danny: Kauan Danny: Kesäkatu Näillä täydennettynä lista lienee kattava?
hannujuurmaa (nimimerkki)
Näillä biiseillä äsee hoitoon alta aikayksikön.
mitäs (nimimerkki)
Tais olla ite Danny taikka Ilkka edellisen viestin takana
musiikkitirehtöööri (nimimerkki)
Aivan kuin eduskunnassa, joka lähtöön löytyy... Ajatelkaa nyt rakkausrunoja kirjoittavaa kansanedustajaa, jolle kitaranrämpyttäjä voi tehdä sävellykset.
marxxx (nimimerkki)
Minulle on kovalevylle kertynyt lähes 3000 biisiä. Vanhimmat kappaleet ovat 50-luvun puolivälistä, nuorimmat muutaman vuoden takaa. Mielenkiinnosta päätin tehdä listan kymmenestä parhaasta joita voisin kuunnella 20 kertaa peräkkäin: Bill Haley & His Comets - See You Later Alligator Judy Garland - Over the Rainbow Dean Martin - Everybody Loves Somebody Elvis Presley - Its Now or Never The Shadows - Wonderful Land Donovan - Universal Soldier Georges Moustaki - Ma Solitude Leonard Cohen - First We Take Manhattan Julio Iglesias - Nathalie Genesis - Invisible Touch Ozzy Osborne - Dreamer Tehtävä olikin mahdoton. Listalle olisi helposti tullut 100 biisiä joita en laiskuuttani viitsinyt ryhtyä kirjoittamaan. Sukupolvijuttuhan tämä on. Luulisin että meiltä suurten ikäluokkien edustajilta löytyy omilta listoiltamme paljon samoja biisejä.
jeeppikuski (nimimerkki)
Ihan hyvän listan Niklas Herlin julkaisi. Mutta koska lopetus on provokatiivisesti 'tuskin kenelläkään on lisättävää' ja olen lievästi yllytyshullu en voi olla lisäämättä tähän suosikkiani: Pink Floyd, Shine On your Crazy Diamond. Tässä eräs versio Tosin kappaleen pituudesta johtuen voi olla että kymmenen kertaa peräkkäin riittää :) "Nobody knows where you are, how near, how far", jeeppikuski
EdisPearl (nimimerkki)
Tuo onkin mahtava biisi, samoin kuin Wish You Were Here, Comfortable Numb......ja niin monet muut. Neil Young on kerrassaan mahtavaa kuultavaa ja nyt täytyy vähän elvistellä, pääsen huomenna näkemään hänet livenä, toisen kerran jo. Tuo Nikon mainitsema biisi on hyvä, samoin Southern man, My My jne, hänenkin listansa hyvistä biisiestä on loputon. Hän on todella erikoislaatuinen persoona, musiikkisoundi on mielettömän herkkää ja samalla taas niin raastavan rajua. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Jimi Hendrix kuuluu minun listalleni myös ehdottomasti, David Gilmoren kanssa toinen lempikitaristeistani. Onhan noita, vaikka kuinka paljon:) (niin, ja sittenhän mulla oli vielä se "salainen" Sex Pistots diggailu, josta taannoin kerroinkin....) Niilon keikkaa odotellessa, -EP-
hannujuurmaa (nimimerkki)
Täytyy myötää jos satut kuutelemaan mitä radioasemaa pitemmaän aikaa, niin soittolistat ovat KIROSANA.
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Biisejä mahtuu maailmaan ja kaikenkatttavan listan laatiminen on mahdotonta. Kaikki The Rolling Stonesin kappaleet, joissa vokaaliosuuksista vastaa Keith Richards kestävät kulutusta vähintäänkin mainitun kahdenkymmenen soittokerran verran. Sen jälkeen vaimo tosin alkaa ikävästi huomautella musiikkimakuni yksipuolisuudesta.
pekka virtanen (nimimerkki)
Ihan hyvä lista MUTTA lisätään vielä yllä mainittuihin kaikkien aikojen tanssibändi RAMONES. Melkein se ja sama mikä biisi mutta saman aikamäärän saavuttamiseen tarvii vaan vähän enemmän toistoja.
ollisaarinen (nimimerkki)
sopii listaan mainiosti Family -yhtyeen kepeänraivoisasti rullaava "The Cat And The Rat" rahisevalta viinyyliltä soitettuna.
tapio_o_neva (nimimerkki)
"Minkä biisin olet ladannut viimeksi iPodiisi? Rehellinen vastaukseni oli, että minulla ei ole mitään laitetta, jolla voi ladata musiikkia mihinkään." Tuo on melko rohkea kommentti, koska se osoittaa, että on VARAA kieltäytyä merkkitavaramaniasta.
Matti O Koskela (nimimerkki)
"Tuo on melko rohkea kommentti, koska se osoittaa, että on VARAA kieltäytyä merkkitavaramaniasta." Mielenkiintoinen näkökulma. En tiedä olisiko minulla VARAA kieltäytyä jostain vastaavasta. Niin kuitenkin on päässyt käymään. Olen ikäni yrittänyt valmistautua siihen, ettei minusta vaan milloinkaan tulisi kyynisen kärttyisää vanhaa pierua. Ikävä kyllä sellaisia piirteitä olen alkanut itsessäni huomaamaan. Useat laumasieluisuuden ilmentymät alkavat yhä useammin vaivaamaan ja pian olen allerginen kaikelle sille ja sen edustamalle aatteelle. Kuten esim. tämä iPodismi. Terve yksilöllisyys ja erilaisuus ihmisessä sitävastoin herättää ihailua ja kunnioitusta. Uskallus olla valtavirtaa vastaan rakentavalla ja moraalisella tavalla saa sympatiani hyrräämään. Vain yhden kerran olen käyttänyt energiaani hakemalla netistä Scorpion'sin: Still Loving You. Sitä kyllä jaksan kuunnella pidempäänkin... toistoja en ole laskenut.
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Joku yllekirjoittanut mainitsi kommentissaan radiokanavien ruton, soittolistat. Onnekseni satun asumaan Radio Helsingin kuuluvuusalueella ja pääsen nauttimaan toimitetuista radio-ohjelmista. Kulttuurishokki iskee aina siirtyessäni Virolahdelle mökkeilemään. Ainoat raukoilla rajoillamme kuuluvat asemat ovat Nova ja Suomi-Pop. Tekee pahaa kuunnella tyhjännauramisen tauottamaa soittolistapaskaa. Ehkä kansalle pyritään tarjoamaan, mitä sen oletetaan haluavan. Ihmettelen kuitenkin, minne TIEDONvälitys on kadonnut. Eikö joukkoviestimien tarkoitus enää olekaan lisätä yleissivistystä?
tapio_o_neva (nimimerkki)
"Kulttuurishokki iskee aina siirtyessäni Virolahdelle mökkeilemään. Ainoat raukoilla rajoillamme kuuluvat asemat ovat Nova ja Suomi-Pop." Helsingissä ja Kouvolassa kuuluu Sputnik. Venäläinen kaupallinen radioasema on eloisampi kuin suomalainen mossotus. Toimittajat ovat vähemmän nuutuneita sosialidemokraatteija.
camunen (nimimerkki)
Jos kässää ruotsia, voi bonjata Radio Moskovan tilalla nyt radio Vegaa joka mestassa (toki myös Novaa) niin böndellä Pohjois-Karjalassa kuin Espoossakin (täällä korva on myös Iskelmällä, halusi tai ei)
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Kielipuolena en kuitenkaan saa Sputnikista lainkaan selvää. Olisi kaiketi pitänyt opiskella venäjää pitkän saksan asemesta. Ruotsinkielisiltä kanavilta tosiaan kuulee toimittajien itse valitsemaa musiikkia ja kunnolla toimitettua ohjelmaa. Valitettavasti ainakin omat soittovehkeeni alkavat hyljeksyä ruotsinkieltä heti Kotkasta itään mentäessä. Kyseessä lienee Putinin ja demareiden yhteinen salajuoni. Myös Elvis Presleyn tuotannosta löytyy muutama 20 soittokertaa kestävä klassikko.
niklasherlin (nimimerkki)
Mökilllä Porkkalassa kuuntelen paljon virolaista taajuutta. Soittolistamoskaa sielläkin, mutta kotimainen (virolainen) pop tasoittaa asiaa, kun vertaa meikäläisiin asemiin. Viron radio on myös mainio kieliopas. Koko ajan joutuu miettimään, mistä siellä juontaja puhuu. Välillä saa ahaa-elämyksen, välillä on ihan pihalla. Suosittelen, jos mahdollisuuksia on! Niko H.
ville_miettinen (nimimerkki)
http://www.screamer-radio.com/download/ Tällä ohjelmalla voi hakea nettiradioita musiikkilajin, aikakauden, kielen, valtion, yms. mukaan. Todellinen vaihtoehto soittolistaradioille.
Penttijuhani (nimimerkki)
the terms, eli nimet siis ilmiöistä, joita tässä kutsutaan nimillä "biisi," (lausutan piisi Hämeessä), "musiikkimoska" eli moskamusiikki ja "(lista)hitit." Koko juttu jättää vaikutelman, että kaikkea voi kutsua "musiikiksi." Niin sen ei tule olla. Se ei voi olla oikein. Kun ns. "hittejä" tai "pop-musiikkia" alettiin tehdä tarmolla levyjen myymiseksi, aiheita otettiin - yhden analyysin mukaan - tunnetuista klassillisista töistä - sanoja kirjallisista ja melodia musiikillisista. Se merkitsi vuorosanan tai idean levittämistä levyn pituudelle, usein toiston avulla. Sitä voisi sanoa klassillisuuden kaupallistamiseksi, ei oikeaksi musiikiksi, ei edes runoudeksi. Nuo suositut jutut ovat usein kopioita - tai muunnelmia töistä, joihin toiset tekijät kuluttivat tosi aikaa ja vaivaa.
Lakosin (nimimerkki)
Tere Perestroikkan soittaaminen kaksikymmentä kertaa on kyllä kidutukseen verrattavissa oleva teko. Kappaleen sanat tietenkin kestävät tuon määrän, mutta metallinen musiikki ylittää tässä kohdin kyllä oman sietokykyni. Kun ajan autolla Helsingissä, niin kuuntelen usein Vikerradiota(104.1), joka kuuluu ihan kohtuullisesti Volvon autoradiossa, mutta kotiradio ei löydä taajuutta. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Nimittäin Viron YLE:llä, on erinomaiset nettisivut(www.err.ee), jonka kautta on mahdollista kuunnella kaikkia Eesti Rahvusringhäälingin neljää radioasemaa. Kun minulla on tietokone auki, koneen kaiuttimissa soi usein Klassikaraadio. P.S. Viron radiolla on erittäin korkeatasoinen radioteatteri.
LassiHippeläinen (nimimerkki)
Pink Floyd: Dark Side of the Moon. Koko LP. Havaintojeni mukaan hyvä musiikki tehtiin silloin, kun kuuntelija oli 15...20-vuotias.
EdisPearl (nimimerkki)
.....tai ehkä joiltain albumeilta vain ne tietyt, mutta edellä mainittu tosiaan kokonaisuudessaan. Led Zeppelinistä puhumattakaan......ei ollut bileitä ilman heitä:) Huhut kertovat, että lähtisivät n. vuoden päästä vielä yhdelle rundille tosi pitkän tauon jälkeen. Rummuissa Bonhamin poika Jason. -EP-
mallipoisto (nimimerkki)
Puff Daddy & Jimmy Page: Gozilla-Come whit me (voisin kuunnella 100 kertaa tätä) Ville Valo: Kun minä kotoani läksin Apocalyptica: Nothing else matters Jonna Tervomaa: Rakkauden haudalla (lapset kaukana, kaukana…) Chicane: Saltwater, Don't Give Up/featuring Brian Adams) Dean Martin :Kiss Kaj Chydenius: Kaikkein kaunein tyttö Vangelis: La petite fille de la mer Lambretta: Bimbo Faithless: Insomnia Clayton & Mullen: Theme from Mission Impossible Kaupantekijäisiksi vielä Elvarin: The wonder of you
EdisPearl (nimimerkki)
.......että skitta-riffi, jota Jimmy Page vetää biisissä Gozilla-Come whit me, on alkuperältään Led Zeppelinin mahtavasta biisistä Kashmir albumilta Physical Graffiti. Kannattaa kuunnella sekin, se on tosi upea biisi. -EP-
marolanpiika (nimimerkki)
Kanavalta kuulee kymmeniä kertoja saman biisin päivän aikana. Melkein sama kuin katsoisi aamu-tv:tä jossa samat uutiset toistetaan aivopesuna puolen tunnin välein. Idioottimaista veivata samaa laadusta piittaamatta, (toisin kuin Niklaksen luettelo).
Thunderstorm (nimimerkki)
F.Mercuryn piisi. Sukat(ja kalsaritkin) pyörivät jaloissa. Ei voi mitään. En halua kuulla kommentteja valinnastani, olen vm. 1945
EdisPearl (nimimerkki)
Hän ja koko Queen-yhtye olivat myös loistavia. Itkin, kun kuulin radiosta Freddien menehtyneen silloin vuonna -91. Olihan se odotettavissa, mutta kuitenkin. Itkin aikoinani myös Jimi Hendrixin poismenoa, silloin olin itse vielä aika nuori, mutta alkanut vaan jotenkin digata Jimiä ja hänen mahtavaa musiikkiaan ja uskomatonta kitarointiaan. Tämä on niin mielenkiintoinen keskustelu, että saatan intoutua vielä myöhemminkin kirjoittelemaan lisää. -EP-
jeeppikuski (nimimerkki)
..oli loistava! Siis LOISTAVA! Nimim. -EP-, samaa mieltä: koko Queen tuotanton on loistava. http://fi.wikipedia.org/wiki/Bohemian_Rhapsody lienee listattu useampaan kertaan muailman parhaaksi, We Are The Champions kuuluu mm. futismatseissa, We Will Rock You on samoin suosittu. Jostains syystä jeepin kyydissä kuullostaa hyvältä, liekö syy pölyn? Freddyn lisäksi nostaisin Brian Mayn musiikillisen nerokkudeen esiin. Wou! "an other one bites the dust", jeepinkyydissä, jeeppikuski
EdisPearl (nimimerkki)
Loistava kitaristi ja osasi "keskustella" Freddien kanssa biisien aikana musiikillisesti. He täydensivät koko ajan toinen toisiaan, toinen jatkoi siitä, mihin toinen lopetti. Se oli ja on edelleenkin levyillä mahtavaa kuunneltavaa. -EP-
SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Kun katselin eri kirjoittajien listoja? Vain Marxxx:n lista kokonaisuudessaan oli mieleeni. Mutta varsinaisesti yksittäisistä kappaleista Niklaksen listan "Pornolaulu", olisi esitetyistä kappaleista ainoa, jota kuuntelisin peräperää. Minun suosikkejani olisi yleisesti sanottuna marssit ja vanhat työväen taistelulaulut? Tähän ei liity Mitään pilkantekoa, mutta niin se vain on! Eli muutama malliksi: Kansainvälinen(työn orjat...) Muistoja Pohjolasta,Vanhat Toverit,Porilaisten Marssi,Finlandia, Satakuntalaisten maakuntalaulu,Veteraanin Iltahuuto, ja Elämää Juoksuhaudoissa.(emme tieneet kun lähdimme...) Ja kaikki hänen työväen laulunsa, joka niitä aikoinaan esitti mm.Valkeakosken Työväen musiikki tapahtumassa, en muista nimeä!Ja vielä sanon, ei mitään herjaa minulta, vaan tässä esimerkit kappaleista, joita en väsy kuulemaan!
marxxx (nimimerkki)
Ei siitä ole montaa vuotta kun kuuntelin musiikkia vain vinyyleiltä, mutta sitten poikani opetti minut käyttämään eMule- ja BitTorrent-ohjelmia joilla voi imuroida itselleen netistä "mitä tahansa". Vinyylit ovat saaneet pölyttyä hyllyssä jo kauan koska nykyään teen soittolistoja Windowsin MediaPlayerillä ja kuuntelen niitä läppärillä. Tarvitaan vain audiopiuha läppäristä stereoihin. Kuin myös katselen imuroimiani elokuvia. Tähän tarvitaan kaksi piuhaa (kuva ja ääni) läppärin ja telkkarin väliin. Luin joskus jostain että imurointi on sallittua omaan käyttöön mutta en ole ihan varma asiasta. Kun kysyin pojaltani sain vastauksen: "Älä nyt sekoile faija. Eihän kukaan nykyään mitään levyjä osta vaan kaikki imuroi biisit neitistä." Mutta pieni kolkutus silti kuuluu omatuntoni suunnalta.
Vieras (nimimerkki)
Liike (nimimerkki)
Nykyisen tekijänoikeuslain mukaan musiikkikappaleen tallentaminen ilman kuuntelulisenssin hankintaa oman tietokoneen kovalevylle on rangaistavaa. Tietokoneohjelmasta saa tehdä yksityiseen käyttöön muutaman kopion, mutta ei musiikkikappaleesta. Se on harmi, koska olisin mielelläni tarjoillut Sinulle musiikkia, josta olisit aika suurella todennäköisyydellä pitänyt.
ville_miettinen (nimimerkki)
http://www.mikseri.net/ Tämä on todella ilmainen Suomalainen "vapaan musiikin" palvelu.
yypee (nimimerkki)
Musiikkikappaleen tallennus CD-levylta kiintolevylle on laillista. Poikkeuksena tilanne, että tuo CD olisi varastettu. Näitä em laillisia tallenteita voi antaa kopioitavaksi ilman maksua ja 'vähäisessä määrin' edelleen laillisesti. Tuo vähäisen määrän argumentti kumoutuu nettiin jakoon laitetun materiaalin kohdalla aivan varmasti. Tietokoneohjelmat, mukaanlukien pelit pitää pitää alkuperäismedialla. DVD:itä koskee samat säännöt kuin musiikki-CD:itä
puutarhamies (nimimerkki)
Laillisesti ostetusta äänitteestä saa tehdä pienen (laissa määrittelemättömän) määrän kopiota perheen ja läheisten kesken. Toiseksi, kirjastosta lainattuja äänitteitä saa kopioida vapaasti itselleen, koska niistä on maksettu korkeat suuren yleisön teostomaksut. Netistä imurointi ilman maksua on laitonta. Silti vain mittavaa laitonta jakelua yritetään valvoa.
EdisPearl (nimimerkki)
Näissä musiikkiasioissa on se hyvä puoli, että jokaiselle varmaan löytyy jotain ja myös se, että jokaisella on oikeus tykätä juuri siitä musiikista, joka omaa itseä eniten miellyttää. Joten, ihan ok lista sinulla. Itsekin kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, (vaikka olen aika paljon rockin, bluesin, jazzin ym. puolelle suuntautunut) mutta oli kyse sitten ihan mistä tahansa musiikkilajista, niin mikäli musiikki on hyvää ja se miellyttää korvaani, niin osaan kyllä pitää ja arvostaa sitä, vaikka ei rockia olisikaan. Rakastan esimerkiksi Abban musiikkia, olen heitä digannut jo 70-luvulta lähtien. Oli nimittäin niin, että kun mieheni&co bändi lähti Tukholmaan levyttämään albumiaan, niin studiolla soi kerta toisensa jälkeen tosi kovaa Abban S.O.S.-biisi ja siitähän tuli meille oikein sellanen "meidän biisi." Lisäksi tykkään "The Winner Takes It All:"sta, kuten myös monesta muustakin heidän biiseistään. Mutta Simo, kuten sanottua, sinulla on täysi vapaus ja oikeus kuunnella juuri sitä musiikkia, jota itse haluat kuunnella. Minullakin on mielessä eräs tosi kaunis laulu, jonka entinen mökkinaapuripariskuntamme lauloi kahdestaan eräänä Juhannusaattoyön aamun kajossa, nyt en muista sen nimeä, mutta voisikohan se olla Saarenmaan valssi? En tiedä, mutta se oli hyvin kaunista ja yksi juuri tällainen "Carpe Diem" hetki ja niin myös tein. Nyt heistä toinen, mies ja varaisäni, on myös muutama vuosi sitten edesmennyt samaan tautiin kuin oma isäni. Tällaista tämä elämä on, mutta nautitaan me vaan kaikista näistä hetkistä, jotka meille ovat tärkeitä. Niin kauan kun ei dementia iske, on hienoa mietiskellä ja muistella kaikkia hienoja muistoja elämän varrelta. Oikein mukavaa kesän jatkoa sinulle Simo. Parhain terveisin, Eddi
SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Taas nähtiin, minun yksi erikoisuuteni! Siis tuo musiikin maku! Olen sitä ikäluokkaa, joka muistan monien kansainvälisten megaluokan muusikkojen "syntymän"!"Satakunnan Kansa" lehti alkoi aikanaan kirjoittaa nahkavaatteissa lanteitaan keinuttavasta ja fookitukkaisesta nuorukaisesta!Kaikenkukkuraksi hänellä on pitkat pulisonkit, ja on ammatiltaan jakeluauton kuljettaja.Sanottiin hänen villitsevän jenkkityttöjä? Kuvien perusteella tuomitsin hänet nopeasti ohimeneväksi ilmiöksi! Hänen musiikkinsa kuullosti hirveältä! Arvaa Eddi, kuka oli kysymyksessä?Toinen minun mielestäni oli vieläkin pahenpi tapaus!Ryhmä pojille sopimattomissa, epäsiisteissä naisen hiuksissaan "rääkyi" kamalaa musiikia! He olivat kotoisin Liverpoolista Englannista! Taas ennustin lyhyttä muotioikkua! Arvaa Eddi mikä yhtye oli kysymyksessä? Itse olin silloin nuori,komea maalaispoika.Samaa ikää, kuin nuo hirveän kamalat.
EdisPearl (nimimerkki)
Taitaapi olla Elvis ja The Beatles. Mutta mikäs siinä. Sinun oma musiikkimakusi on ihan ok. Parhain terkuin, Eddi
EdisPearl (nimimerkki)
tapio_o_neva (nimimerkki)
http://www.sovmusic.ru/english/index.php Suosikkikin on slaavittarien jäähyväiset. http://download.sovmusic.ru/m32/slavank2.mp3 Tätä tsaarinaikaista laulua, joka oli vahvasti käytössä ensimmäisen maialmansodan aikana, on sittemmin soviteltu, jos minkälinlaiseen vallankumousmuottiin. Suomessa sen väitetään olevan edelleen (vain) Vapaa Venäjä ja Kominternin marssi. Toinen suosikkini on Äänisen aallot. http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84%C3%A4nisen_aallot Kolmas mieleen tuleva on Pageant Heroes - RuK:n keskiajalta peräisin oleva kunniamarssi ja vanha valssi Matsurian kukkulat. http://fi.wikipedia.org/wiki/Mant%C5%A1urian_kukkuloilla Tulee aina eversti Mannerheim meleen...
SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Äänisen Aallot, todella suuri suosikkini! Kiitos.
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Myös entisen Neuvostoliiton kansallislaulu on sävelteoksena kaikessa mahtipontisuudessaan hieno. Sanoituksesta ja sanomasta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Kouluaikoina lyriikat piti luonnollisesti vääntää uuteen uskoon, vaikka Suomea tuolloin hallitsikin Kuningas UKK I, Neuvostoliiton kunnianarvoisa vararuhtinas. Kapinaa oli pikkukoltiaisten pelleilykin. Kustantaja Herlininkin tuntema radiotoimittaja esitteli joskus iPodistaan kappaletta "Allun Piirteet" (muistaakseni Jussi Raittisen käsialaa). Sitä ei voisi ainakaan kuunnella kahteenkymmeneen otteeseen. Tosin Rouvaltani meni kaksi kuuntelukertaa ennenkuin hän tajusi vitsin tyhmyyden. Hän onkin koulutukseltaan dipl.ins eikä katupoika tai musiikin kiivas harrastaja.
alanmies (nimimerkki)
Hassisen Kone: Levottomat jalat 20 kertaa peräkkäin - satatakuulla taatusti toimii. Teknofriikeille sopii esim. DJ Adolfin koko tuotanto. Tässä eräs esimerkki:
ville_miettinen (nimimerkki)
muoviruusuja omenapuissa
camunen (nimimerkki)
Jaakko Tepon Pamelaa kymmenen kertaa on hyvä, jos 20 niin uhkaa tulla housuihin, sano pörsänmäkeläinen kysyttäessä
jtmnen (nimimerkki)
YLE ynnä kuuntelijansa tekemien empiiristen kokeiden perusteella Aikamieshet-kuoron "Iltatuulen viesti" kestää vallan ziljoona toistoa. Oikeasti se oli radionkuuntelijoiden lievää törkeämpää pahoinpitelyä..
Gagarin (nimimerkki)
Peräkkäin kuuntelen joskus automatkalla joitain vanhoja nostalgiabiisejä, joita ei enää radiossa soiteta. Esimerkiksi sota-ajan iskelmiä ja vihollisen pilkkalauluja tai sitten taistolaisajan kommunistijulistuksia Kaisa Korhosen esittämina Aulikki Oksasen sanoilla ja Kaj Chydeniuksen sävellyksin. Kiusallista on joskus, kun joku typerä rallatus jää soimaan päähän vain siksi, että sen on aamulla kuullut radiosta. Tällaisia päähän tarttuvia rallatuksia oli aikoinaan lastenlaulu "Huomenna mennään Korkeasaareen" ja esimerkiksi 70-luvun iskelmä "YMCA". Molemmat näistä soivat päässäni joskus aikoinaan koko päivän.
Pauliina (nimimerkki)
jotkut kutsuu tuota hommaa hienommalla sanalla meditaatioksi - sitten kun ei enää jaksa jorata, voi vaikka hyytyä ruudun ääreen tuijottamaan kerta toisensa jälkeen jotain tällaista pätkää Kyllä energia on piilotettu outoihin paikkoihin...
Pirpana (nimimerkki)
Suosittelen italialaista trubabuuria Angelo Branduardia kaikille lukijoille, myös Nikolle, vaihtoehtona kaikelle edellä esitetylle. Branduardi on italialainen muusikko, syntynyt 1950.Erilaista ja ihanaa ja todella kaunista musiikkia!Google kertoo lisää ko herrasta.Hänen musiikkiaan on myös sanottu mukaelluksi barokiksi, joka kuvaa keski-aikaa ja kertoo runokielellä satuja.Hänen vaimonsa tekee runolliset metsän eläimistä ja keijuista kertovat sanat lauluihin, jotka Angelo sitten esittää laulaen ja kitaraa soittaen.Kuunnelkaapa, runollisen kaunista ja metsäpuron lailla soljuvaa musaa!Musiikki on innostavaa ja siitä tulee hyvälle tuulelle!
Vieras (nimimerkki)
Akon: Sorry Via Gra & Verka Serducka: Ya Ne Ponyala Nuo on nyt tällä hetkellä sellaisia joita saattaa kuunnella aivan loputtomiin. Vaikuttaa siltä että niissä on joku tunnelma joka vie ikuisuuteen. Akonin biisi (vaikka kundi itse aivan selvästi on kaukana pyhimyksestä) lähentelee pientä uskonnollista kokemusta; sanoma anteeksiannosta ja melodia joka vie samalle aaltopituudelle. Suosittelen :-) Tuossa toisessa puolestaan (kundi muuten sama joka edusti Ukrainaa euroviisuissa) on kertosäkeessä sellaista elämää syleilevää melankolisuutta joka on jotenkin lohdullista. Tämä menee nyt hieman laajemmaksi, mutta jos sovitaan että saa vielä yhden sämplätä tuohon perän, niin kolmanneksi perään Rolling Stones: She is like a rainbow. Noiden kahdn vähän hitaamman jälkeen tämmöinen varovainen yltiöpositiivinen loppu. Nam! Ja sit ei muuta kuin uudestaan anteeksiannon kautta melankoliaan ja lopuksi optimismiin... :-)
EdisPearl (nimimerkki)
Etsin Hesarista juttua Areenalla tänään esiintyvästä Neil Youngista ja mitä löydänkään? Löydän Markus Nordenstrengin kirjoittaman jutun; Bruce Springteenin E Street bändin kitaristista, Nils Lofgrenista. Juttu oli vielä otsikoitu isolla: Oppipoika noudatti maestron metodia ja alla vielä pari alaotsikkoa Nils Lofgrenista. Nordenstreng oli haastatellut Nils Lofgrenia Stadionin lämpiössä heinäkuussa, kun Bruce bändeineen konsertoi Suomessa. Jäikö juttu silloin julkaisematta, vai mikä tässä on homman nimi? Saammeko sitten vaikka seuraavaksi tulevan legendan (meille se tulee olemaan Todd Rundgren) konsertoidessa täällä, lukea Neil Youngista? Mennään niinkuin aina yhtä konserttia jäljessä eteenpäin? Toki tässä jutussa mainitaan muutamaan otteeseen Nilsin oppi-isä Neil Young, mutta juttu on silti nurinkurinen ja asetelma väärinpäin. Toivottavasti saamme sitten lukea edes arvostelut itse Neil Youngista ja bändistään, eikä esimerkiksi Brucen heinäkuiselta keikalta. Konserttikuumeessa, -EP-
Viera (nimimerkki)
Duffyn Mercy. Ihastuttava kolina ja retrous. Olenko minäkin etuoikeutettu ja rikas, koska olen kieltäytynyt IPodista? Olen sen sijaan hankkinut MP3-soittimen merkkiä Sansa. Megan muisti, Kossin korvanapit ja runsaasti rokkia.
EdisPearl (nimimerkki)
Lämppärinä oli Von Hertzen Brothers, joka on tänä kesänä osoittanut kuuluvansa "suurten bändien sarjaan" soitollaan ja biiseillään. Heillä on ihailtava piirre soittaa innostuneesti ja energisesti, mutta säilyttää samalla hyvin herkkä sävy. Tämä herkkyys tulee ennen kaikkea Mikko Von Hertzeniltä. Heidän viimeinen kappaleensa ennen Neil Youngin tuloa oli "Love Remains The Same." Tuli mieleeni, että edessäni lavalla soittaa Suomen Pink Floyd, biisi on todella hyvä ja se oli hyvin soitettu ja lisäksi kitaristista Kie Von Hertzenistä tuli pakostakin mieleen David Gilmore. Hänen soolonsa tuossa biisissä oli mahtava hyvine soundeineen. Väliajan jälkeen olikin sitten itse päätähden aika astua lavalle bändeineen. Neil Yong on säilyttänyt ihanan kauniin ja herkän äänensä, se toimi edelleen hyvin myös biisien ylimmissä sävelissä. Bändi ja soundit olivat kohdallaan ja saimme nauttia upeasta ja sympaattisesta konsertista. Young aloitti biisillä "Love And Only Love". Lavan reunustalla oli maalaus omenasta ja tekstinä siinä luki biisin nimi. Homma toimi siten, että taustalla joku ns. maalasi aina uuden taulun kutakin biisiä varten ja kiikutti sitten aina uuden taulun seuraavan biisin nimellä varustettuna tauluille varatuille telineille esiintymislavan etuosaan. Tässä Suomen biisilista: Neil Young and his Electric Band Love And Only Love Everybody Knows This Is Nowhere I've Been Waiting For You New Song - "Singing A Song Won't Change The World" ?? Spirit Road Cortez The Killer Cinnamon Girl Oh, Lonesome Me Mother Earth The Needle And The Damage Done Unknown Legend Helpless Heart Of Gold Old Man Get Back To The Country Words No Hidden Path --- A Day In The Life, The Beatles (encore) Saimme olla todistamassa erästä historiallista asiaa, Young esitti uuden biisinsä "Singing A Song Won't Change The World" ensimmäistä kertaa yleisölle. Tässä vielä bändin kokoonpano: Neil Young - guitar, harmonica, pump organ, vocals Ben Keith - pedal steel, lap steel, guitar, organ, background vocals Rick Rosas - bass, background vocals Chad Cromwell - drums Pegi Young - background vocals, vibraphone (Neilin vaimo) Anthony Crawford - background vocals, piano Larry Cragg - banjo Kookonpano sopi erinomaisesti Youngille ja saimme kuulla todella todella nautinnollista musiikkia, niin hyvää stemmalaulua kuin ihanaa steel-kitarointiakin, Nealin omaperäisistä kitarajutuista puhumattakkaan. Hän soitti välillä sähkökitaraa, välillä akustista ja välillä puoliakustista juuri sillä mainiolla ja omalla tavallaan kuin vain hän voi sen tehdä. Hän soitti myös huuliharppua soittaessaan akustista kitaraa ja yhdessä biisissä pump organilla (kirkkourut) soitetussa biisissä myös. Tuon kappaleen aikana tuli hetkeksi sellainen olo kuin olisi ollut oikeasti kirkossa. Vain setin toiseksi viimeisestä kappaleesta emme oikeen pitäneet, se venyi ehkä vähän turhan pitkäksikin ja alkoi tuntua jo vähän junnaavalta. Mutta encorena vedetty Beatles-biisi korvasi heti tuon em. tunteen ja loppusaldo oli erittäin hyvä. Oli hyvä ja nautinnollinen konsertti kokonaisuudessaan. -EP-
-rh (nimimerkki)
toinen keikka oli ekaa parempi, mutta ei niin hyvä että koskaan haluaisin enää nähdä, saati maksaa moisesta. Myös levyt ovat menettäneet mielenkiintoni suttuisten ja meluisten keikkojen takia. On tosin huomautettava että ko. soittomestassa yleensä epäonnistuvat vähänkin falskit.
Etsinyt (nimimerkki)
Minuun teki myös vaikutuksen tuo viimeinen kappale

mutta biisin nimi oli "The Willing Victim",

selvittelin biisin nimeä kauan ja lopulta löysinkin.

youtubesta voi käydä kuuntelemassa HenrysPubin taltioinnin,

jossa ääni ei ole niin hyvä :

EdisPearl (nimimerkki)
Se olikin sillä tavalla, että itse albumin nimi on tuo "Love Remains The Same" ja biisin nimi juuri tuo, jonka mainitsit. Meillä on kotona ko. CD ja on tässä nyt tullut muutamaan kertaan kuunneltua tuo biisi. Se on sikäli hyvä, että mitä useammin sen kuuntelee, sitä paremmalta se vaan kuulostaa. -EP-
Foxbyallmeans (nimimerkki)
Taas samaa mieltä... ...biisi on nuorisokoltiolais-bändin The Rolling Stonesin "GET OFF OF MY CLOUD" Mä kuuntelen sen joka kerta kun lähden ulos, ettei vaan kukaan loukkaisi lähialueintimiteettisuojaani... Et sillee...
Varpu (nimimerkki)
20 kertaa peräkkäin, nousuhuppelissa ja kovalla volyymillä ihanimpia ovat Rammsteinin "Links" ja "Du hast"! Ramonesit on myös ihania, mutta 20 kertaa... hm. Jaakko Tepon "Rappari-Tyynen humppaa" voisi kokeilla , sitä olis vaan pakko tanssia kanssa. Ja kaikille vihjeenä: kuunnella voi kuulokkeillakin... Mun naapurini eivät jaa ihastustani Rammsteiniin. Mutta kiitos Nikolle ideasta, pitääkin toteuttaa heti huomisiltana!
Liike (nimimerkki)
Vastakkainasettelun aikaa ei ole musiikissa ollutkaan. Tapio_o_neva tarjoili minulle YouTubessa olevan version hyvästä kappaleesta, joka on sykähdyttänyt sekä valkoisia että punaisia suomalaisia. Näiden sivujen myötä henkiystäväksi kokemani Simo Perttula mainitsi sen jo ylempänä: Muistoja Pohjolasta. Kuuntelin sen vähintään Nikon esittämät 20 kertaa taustalla eri juttuja kirjoitellessani ja vaikka joka kerta siitä löytyi uusia yksityiskohtia, perusisänmaallisuus tuntui aina väkevältä.
Aku (nimimerkki)
..omat nuoruusvuoteni, ja 18v hankkimani (kupla)Folkkari: äänentoistolaitteet vehkeeseen tietysti saatava oli, eli hanskalokeroon sopivat asennusraudat ja niihin asialliset stereot - takapenkeistä reilut puolet oli sitten varattu kotisteroista peräisin oleville bassorefleksipöntöille. Joita käytettiinkin ahkerasti silloin kun kuulijoita oli. Itsekseni ajaessa huomasin kuitenkin että ylivoimaisesti hypnoottisin ja kaunein sointi tuli folkkarin bokserikoneesta - cut the shit out, minimalismi kunniaan!
KooAa (nimimerkki)
ZZ Top: La Grange The Hellacopters: Hopeless Case Of A Kid In Denial Göstä: Itkisitkö onnesta Noita on tullu kuunneltua putkeen muutamat kerrat.
kariav (nimimerkki)
...vanhat kävyt ruvennu jotenkin diggaan nuorisomusaa? Ismo Alankoja ja muita Ramms-teinejä, hei missä on klassinen arvomusiikki? Sitäkin voi nääs kuunnella monta kertaa peräkkäin, paremminkin kuin jotain Vapaita Venäjiä tai Elviksen renkutuksia. Suosittelen lämpimästi tutustumista oikeaan taiteeseen, joka ylevöittää ihmistä. Aloittakaa vaikka John Cagen 4'33":sta, kestää monta kuuntelukertaa, varsinkin kännissä isolla porukalla hyvä kokemus. Samalla voi silpaista naamaansa 9 kilon hampurilaisen, jonka syönnistä tämä lehti on tehnyt uutisen. Miksi muuten pistoolilla aseistettu suojeluskuntalainen on poistettu logosta?
pekkatoivonen (nimimerkki)
Kun soittaa 20 kertaa Porilaisten marssin ja joka väliin sanoo "Helsinki",niin voi samalla herkistellä ja tehdä kunniaa 20 uudelle suomalaiselle olympiakultamitalistille.Mielikuvitusmenestystä.
kettujuh (nimimerkki)
Jokaisellahan on omat omituisuutensa, joillakin yltiöpäinen musiikin kuuntelu. Hyvät kiksit mikäs siinä, höperöitähän on kaikenlaisia, niin rikkaita kun köyhiäkin.
Modesty Blase (nimimerkki)
Kun pitää luukuttaa kybällä, suosittelen: 1. Baker Street(nostaa stratosfääreihin joka kerta) 2. Pointer Sistersin jokatoinen biisi (auttaa siivoushommissa) 3. Beach Boys; Pipeline (ei kyllä auta mihinkään) Kun ollaan sob: 1. Iltatuulen viesti (se ei meinannut kulua listoilta millään 60-luvulla) 2. Bruce Springsteen; Philadelphia (olen kylläkin hetero) 3. Hadzaturian; Spartacus, adagio (tätä kuunneltiin joskus jonkun kanssa)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset