Jälleen tulossa: urheilukonkurssi
Kun lukee tavallista lehteä, kannattaa vertailla talous- ja urheilusivuja. Jos taloussivuilla ei lähtöjuttuna ole yleinen maailmanlaajuinen talouskriisi, paikan valtaavat tuoreimmat irtisanomisuutiset.
Ja sitten urheilusivuille. Nelisen kertaa viikossa lehdestä löytyy uutisia jonkun ylimmällä sarjatasolla kamppailevan seuran viimeisistä talousongelmista. Seuran taloudesta vastaava henkilö antaa lausunnon, jonka mukaan yhteistyökumppaneita etsitään. Urheiluseuran talous siis pelastuu sponsoreiden avulla. ”Neuvottelut ovat pitkällä”, seurajohtaja valistaa.
Hui hai. Kun potentiaaliset sponsorit sulkevat tehtaita tai vain irtisanovat satoja henkilöitä, ne eivät sponsoroi ainakaan urheiluseuraa. Paitsi että rahaa pitää taantumaan mennessä muutenkin säästää, sponsorointi suorastaan vaikeuttaisi muutenkin raskaita yt-neuvotteluja. Uusia sponsoreita hamuava, rahapulassa oleva seura voi nyrkkeilytermiä käyttäen heittää pyyhkeen kehään.
Urheiluseurojen budjetointi on tunnetusti ylioptimistista. Harva se vuosi kauden päättyessä urheilutoimitukset listaavat vuoden katsojatavoitteet ja sen, kuinka paljon niistä jäätiin. Eikä se paljoa yhteistyökumppaneita houkuttele, kun luvataan 2000 katsojan keskiarvoja ja toteutuma on 1200.
Edelleen, urheilijat tietävät arvonsa. Huiput ja jopa huippujen tuntumassa olevat voivat kilpailuttaa palkkansa kansainväliselle tasolle. Ja joka vuosi seurapomot valittavat käsistä karanneista pelaajapalkkioista. No kenen käsistä ne ovat karanneet? Seurapomo tietää, mutta ei kerro.
Jos sponsorineuvotteluista vihjaileva seurapomo on huono merkki, osakeannista kertova seurapomo on osapuilleen ilmoitus konkurssiin valmistautumisesta. Kuvitelma siitä, että fanit haluaisivat osallistua ”taloustalkoisiin” omilla rahoillaan on absurdi. Kovat fanithan osallistuvat näihin talkoisiin kausikortin ostaessaan. Eikä tässä finanssikriisin vaiheessa kovinkaan fani halua itselleen osakkeita.
Huonoimmilla ovat luonnollisesti taantuvien teollisuuspaikkakuntien seurat. Tehtaan lopettava työnantaja lopettaa myös urheilutuen. Työttömät joutuvat tinkimään kulutuksestaan ja maksullisen urheilun katsominen on listalla ensimmäisten joukossa. Ainoa lohtu urheiluseuroille on se, että jos ajat menevät todella ankeiksi, ne joilla on varaa, etsivät iloisia asioita vapaa-ajallaan. Eli iloinen urheilutapahtuma saattaa olla hyvä lama-ajan tuote.
Seurojen ohella suorastaan koominen tapaus on Suomen hiihtoliitto, olkoonkin että vakaville asioille ei saisi nauraa. Mutta millä ilveellä tämä porukka sponsorin taakseen saisi? Liitto saa nyt hörppiä itse keittämäänsä keittoa. Ja se kattila ei hetkessä tyhjene. Varsinkaan, kun ex-valmentaja Kari-Pekka Kyrö sitä uusilla sattumillaan ja kauhallisillaan täyttää vielä pitkään.
Mainittakoon vielä, että Suomen suosituin urheilulaji on jääkiekko. Ylimmällä sarjatasolla joukkueet ovat osakeyhtiömuotoisia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta ne jauhoivat tappiota tai nirkoista voittoa talouden supersuhdanteessa ja pahimman lätkäbuumin aikana. Perästä kuuluu, sano torventekijä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Miten Hiihtoliitto olisi voinut menestyä ilman dopingia ja julkisuusriskiä?
"le asioille ei saisi nauraa. Mutta millä ilveellä tämä porukka sponsorin taakseen saisi? Liitto saa nyt hörppiä itse keittämäänsä keittoa. Ja se kattila ei hetkessä tyhjene. Varsinkaan, kun ex-valmentaja Kari-Pekka Kyrö sitä uusilla sattumillaan ja kauhallisillaan täyttää vielä pitkään."
on ollut henkisessä pankrotissa jo pitkään.
Ehkä pitäisi miettiä koko urheilu uusiksi. Ne urheilevat ketkä sitä haluavat harrastaa ja omilla ehdoilla.
Jos ei ole varaa matkustaa useaksi kuukaudeksi etelään harjoittelemaan niin sitten harjoittelee vaikka kotipihallaan.
Että ei tule tuloksia ? Tulee varmasti jonkinlaisia ja jos urheilija pitää lajistaan hän harrasta sitä !
Hiiteen koko huippu urheilu, jos se ei elä ilman sponsoreita !
...selkeästi kirjoitettua asiaa. HARVINAISEN!
Kaikilla työpaikoilla joissa on 20-35 vuotiaita urheilua harrastavia miehiä tiedetään, että nivelvammat, venähdykset ja murtumat ovat arkipäivää heillä.
Pitkät sairaslomat ja myöhemmällä iällä "futaajan polvet" ym. aiheuttavat merkittäviä menetyksiä myös yhteiskunnalle.
Nämä reippaat urheilijat toimivat myös solidaarisesti myönnellen mahdollisuuksien mukaan sponssirahaa milloin mihinkin lajiin toinen toisilleen.
Joskus ennenvanhaan eläköityneet upseerit olivat haluttuja yritysten johtoon johtamiskokemuksensa ansiosta. Nykyään heidän paikkansa ovat ottaneet päämäärätietoiset urheilijat.Urheilua sponsoroidaan niin kauan kun yhtiöiden omistajat eivät sitä nimenomaan kiellä, vaikka lukemattomia parempiakin rahankäytön kohteita löytyisi.
Jos nämä samat 20-35 vuotiaat lopettavat urheilemisen ja kuntoilun, valitetaan 10 vuoden kuluttua sitä kun "30-45 vuotiaat miehet ovat niin rapakunnossa ja että yhteiskunnan varoilla joudutaan tekemään ohitusleikkauksia". Sitten samat ihmiset marmattaa, että "ennen sentään urheiltiin, nykyään vaan katotaan televisiota ja passivoidutaan ja tässä on tulos".
Lopettakaan nyt tuo _älytön_ kateellinen valittaminen!
En usko, että viikottainen sählymatsi poistaa ohitusleikkausten tarpeen. Kyllä muilla elämäntapa-asioilla on suurempi merkitys. Perintötekijöihinkään sählynpeluu ei vaikuta takautuvasti muuttaen. Ainakaan tiede ei ole vielä sellaista osoittanut.
Se on kuitenkin tiedossa, että jo hieman tukevoituneet keski-ikäiset urheiluharrastuksissaan rikkovat jänteitään, niveliään ja nivelsiteitään uskomattoman määrän. Koordinaatio ja joustavuus ei enää ole nuoruuden tasolla ja 10-20 kilon ylipaino viimeistelee tapaturmat.
Koska uraputkessa ollaan juurikin huipulla ovat sairaslomakorvauksetkin huippuluokkaa. Urheiluvammautuneen hoitaessa itseään kuntoon kuukausitolkulla seuraavaa matsia varten ovat työperäisistä kulumista kärsivät töissä (ei pystytä todistamaan työtä estävää vikaa) ja tekevät hänenkin työnsä.
"Hiiteen koko huippu urheilu, jos se ei elä ilman sponsoreita !"
Eikös sitten laiteta kaikenlainen kulttuuri hiiteen, ei enään valtion eikä kunnantukia.
Hiiteen kaikki kyltyyri !
Niklas Herlin leikkii vaatimattomasti vain kotimaisella urheiluhiekkalaatikolla.
Johdannaismatemaatikkojen aiheuttana lama koskee myös maailman kalleinta urheilulajia, Formula ykköstä.
...koskee ihan kaikkia lajeja.
Ja todella, kuka enää viitsisi törsätä rahojaan tuollaiselle Hiihtoliitolle, joka on mokannut niin vimosen päälle, ettei sille oikeastaan enää löydy rajojakaan.
Tiedän, etten itse ainakaan tulevaisuudessa tule ikinä olemaan kiinnostunut Suomen menestyksestä jossain kisoissa.
Tulee mieleeni kyllä nämä nuorempien lajit, joita eivät toivonmukaan ole vielä mitkään doping-kuviot saavuttaneet.
En omaa mitään kovin hyvää urheilutuntemusta, mutta mieleeni tulevat sellaiset lajit, kuten alppihiihto, kumparelasku, skeittaus, itämaiset taistelulajit ja vaikkapa tennis.
En tosin ole tietoinen, että ovatko nuo lajit "puhtaita"??
Komulaiselle haluan lausua ehdottoman kantani; Niko ei koskaan "leiki" millään "hiekkalaatikolla". Täysin naurettava kannanotto.
Nikolla on kyllä hiukka suuremmat kuviot hyppysissään, kuin "leikkiä jollain hiekkalaatikolla".
Jatkapa sinä vaan sitä Lego-talosi kasaamista.
-EP-
Lieneekö golfkaan enää täysin puhdasta. Mainitsemanne alppilajit tai tennis eivät ainakaan ole.
...yritin vaan kelata sellaisia lajeja, jossa ei mahdollisesti olisi vielä tuota ongelmaa, mutta kaiketi se sitten on jo ehtinyt noihinkin lajeihin.
Kiitti vaan infosta noiden alppilajien ja tenniksen osalta. En olisi uskonut, että sielläkin sitä jo on. Miten sitten Jarkko Nieminen? Onko hän "HeavyUser"?
Miksi ihmeessä sä Tarzan teitittelet mua? Kuullostaako nää mun mielipiteet jotenkin niin ....hhhmmmm, sorry, en nyt keksinyt tuohon oikeaa adjektiivia.
Mutta ei mua herranjestas sentään tartte teititellä. Mun maailma koostuu aika paljon kaikesta musaan liittyvistä jutuista, eikä sielläkään ketään teititellä...:):)
Seuraava konsertti meillä tulee olemaan vähän yli viikon kuluttua Todd Rundgrenin konsertti. Jätkä on ihan mieletön studiowelho ainakin, toivottavasti saa soundit kohdalleen Kultsalla.
Mutta älä nyt helvetissä teitittele mua. Mä oon ihan tällasta rokkarigenreä. Onneksi nuppiin on tarttunut muutakin kuin se:):)
Äläkä nyt säikähdä, sä oot ihan jees.
Nytkin kuuntelen The Queenin uutta CD:tä, jossa laulaa Free/Bad Company Paul Rodgers. Ihan helvetin hyvän kuuloista:):)
-EP-
Von Herzen Brothersin soimaan. Diggaan siitä tosi paljon.
Että ei täällä päässä mikään "vanha täti" istu, päin vastoin rakas Tarzanini.
Oikein riemukasta viikonloppua sinulle ja kumppaneillesi.
Oon mä Naurin blogiinkin skrivannut, tosin nimellä Malva. En tajuu, miksi mun piti sinne mennä eri "taiteilijanimellä". Kai senkin saisi jotenkin muutettua tähän mun omaksi EdisPearliksi??
-EP-
Hyvä Niklas, että edes joku sohaisee aivan tolkuttoman huonosti hoidettua urheilubusinesta.
(Ikävä kyllä ilman mainittavaa vaikutusta)
Esimerkiksi jääkiekon sm-liigalla ja jalkapallon veikkausliigalla pitäisi olla kykyä ja rohkeutta edellyttää osakeyhtiöpohjaisten seurojensa tekevän edes 3% positiivisen tuloksen!
Muussakaan liike-elämässä eivät veturiyritykset kelpuuta mukaan verkostoonsa tappiollisia yrityksiä.
(rekisteröidyt yhdistykset toki voivat tehdä jäsentensä rahoilla ihan sitä, mitä jäsenistö haluaa)
Niko on oikeassa, jälleen kerran. Taitaa olla sellainen fiksumman puoleinen kaveri. Kyllä kait urheilunkin pitäisi kannattaa itse itsensä. Ei makseta kavereille palkkaa, jos eivät saa itse hankittua tulosta eli esim. lipputuloja. Urheilu on siis eräänlainen kerjäläisooppera ja sen pahinta lajia.
Eikös muuten Raimo Summanen todennut jotain jopa jääkiekon poliittisesta vinoumasta, olisiko siinä sittenkin perää, ja sitä on tuettu yritysten rahoilla melko holtittomasti.
Itse yritän välttää yrityksiä, jotka sponsoroivat tappelulaji jääkiekkoa, niin se vaan on!
on todella brjiljantin älykäs ihminen. Ei pelkästään "fiksumman puoleinen kaveri".
Itse kiinnostuin hänen persoonastaan todella paljon, kun hän lopetti bloggaamisen Ilta Sanomissa ja antoi HS:lle hienon henkilökuvan kirjoitettavaksi.
Luin sen ja koska olin aikaisemminkin lukenut Nikon kaikki blogit IS:ssä ja sen lisäksi sain lukea tuon henkilökuvan, niin olin jo todella aidosti kiinnostunut hänestä.
Onneksi aika pian tämän jälkeen ilmestyikin sitten tämä mahtava nettilehti tänne, joka täyttää nykyään hyvin pitkälle omaa elämääni.
Joskus vaan ihmettelen tuollaisia kommentteja, joita tuossa ennen tätä kommenttia oli.
Parhain terveisin,
EdisPearl
"Hiihtourheilu,jääkiekko---siinä kaksi lajia joille sponsorina sanon
näkemiin"!
Mainokset--pois jääkiekkoilijoiden peliasuista,kentän jäältä, laidoilta
jääkiekko on jalo peli ja sen pilaa älytön mainonnan "rumba"!
Hiihtourheilusta en enää kirjoita enkä kommentoi enempää.
"Hankkikaa tukirahoitusta valtiolta,kulttuuri-ja urheiluministeri
Stefan Wall:niinilta---"Hän auttakoon".
Suomessa ei ole kuin yksi urheilulaji, jota voi kutsua ammattilaisurheiluksi. Kaikki muu on amatöörien puuhastelua. Ammattilaisurheilu on sikäli rehellistä, että siinä toimitaan omilla rahoilla. Sen sijaan jo jalka-, kori-, lento- ja pesäpallossa käydään veronmaksajien kukkarolla, ja monesti moneekin kertaan. Ensinnäkin nuorisourheiluun tarkoitettuja yhteiskunnan tukia valutetaan edustusjoukkueen kilpavarusteluun eli (ulkomaalais)vahvistusten ostoon. Toiseksi, kun talous pettää, niin maksamatta jäänee palkkarahat haetaan palkkaturvan kautta - ja konkurssin ja näennäisen nimenomuutoksen jälkeen touhu jatkuu kuten aina ennenkin. Näitä topoja on Suomi täynnä.
Kyllä esimerkiksi lentopallossa verovaroja jaetaan (Olympiakomitean, SLU etc kautta) lähinnä juniorityölle, maajoukkueille ja valmennuksen kehittämiseen. Liigajoukkueet eivät julkista tukea saa kuin ehkä jotkut piilotukena kaupungeilta yms alennettuina salivuokrina etc. Ne ovat eritiytetty juniorijoukkueista jo vuosikausia sitten.
Seurojen tukeminen työllistää. Viime vuonna urheiluseurat työllistivät 2000 uutta ihmistä. Näkyiköhän tämä koskaan otsikoissa? Ei varmaankaan, mutta 20 henkilö vähennys jossakin konepajassa leviää STT:n kautta kaikkiin valtamedioihin.
Mitä palkkaturvaan tulee niin eiköhän urheiluseurojen osuus ole siinä täysin marginaalinen (= alle 1%)
Jos "panda" tarkoittaa jääkiekkoa, niin kyllä se on kunnallisen ja valtion avustaman tukipolitiikan varassa kun se ammattilaisuus toimii. Kunta rakentaa ja ylläpitää hallit ja muut mahdollisuudet. Lisäksi nuo sponsorirahat, ne ovat yritysten sosiaalitukea urheilulle. Kuten Niko sanoo, yritysten ei ole varaa maksaa moista tukea kun työnteijöitä ulostetaan.
Jääkiekko = sosiaalituen varassa toimivaa tappelua.
Kommenteista päätellen, kyseessä on keskinäisen kehumisen kerho.
Joku muu voisi lohkaista, että kyseessä on omituisten otusten kerho.
Niklas Herlin varmaan myhäilee, että onpa krtiikittömiä perässäurheilijoita.
Moni pöljä perässähiihtäjä meni lankaan.
Toivottavasti se oli kirjoituksen tarkoitus.
Herra Niklas lienee Hiihtoliittolaisia,koska hän on aina positiivinen negatiivistenkin uutisten ja kommenttien yllättäessä.Korostan positiivinen !
Urheilun tulee toimia hädän hetkellä samaan tapaan kuten muukin liike-elämä toimii. Täytyy hakea valtion tukea muodossa tai toisessa. Voitot yksityistetään ja tappiot kansallistetaan. Tästä liike-elämän toimintatavasta Niklas onkin hyvin perillä, vaikka jostain syystä paukut menevätkin enemmän urheilun arvostelun piikkiin. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
"Jääkiekko = sosiaalituen varassa toimivaa tappelua."
Menkää nyt hyvät ihmiset vaikka oopperaan juttelemaan tukiaisista..
(vaikka Johannasta) ja päästäkää meidät piinasta
"Eli iloinen urheilutapahtuma saattaa olla hyvä lama-ajan tuote."
Hyvä hyvä! Juuri näin! Tässä olen Herlinin kanssa täysin samaa mieltä. Mutta milloin urheiluseurat alkavat ottaa oppia maailmalta ja tehdä urheilusta muutakin kuin "tappaluviihdettä"? Musiikkia ja viihdettä rohkeammin yhdistelemään!
Mahdollisuuksia markkinointiin ja tulorahoituksen kasvattamiseen on, mutta mistä viihdemarkkinoinnin osaaminen seuroille ja liigoille? Sponsorointi ja juniorityöllä toiminnan rahoittaminen on tekohengitystä.
Sama markkinointi/rahoitus osaamattomuus pätee juniorityössä: miksi ihmeessä vanhempien pitää rahoittaa touhua myymällä toinen toisilleen niitä mokkapaloja ja pesuaineita? Pliis... jotain vähän luovempaa!! Ei kait se ole kiellettyä??!!
Uutisen kirjoittaja on oikeilla jäljillä konkurssiasiansa tiimoilta. Toisaalta voidaan kysyä, miksi yritystaho haluaisi mainostaa lajissa, jossa ei käy katsojia? Ja katsojia ei käy urheilulajissa, jossa ei ole tasaväkisiä ammattilaisia kilpailemassa ennalta-arvaamattomasta voitosta. Mainonta on tosin välttämätöntä myös huonoina aikoina, mutta kysymys kuuluukin, että miten mainontaresursseja käytetään taantuman aikana.
Kun menestystä ei tule,häviävät ensin katsojat katsomosta.Sitten eri sponsorien markkinoinnista vastaavat,häviävät seurojen takaa.
Silloin onkin kysymyksessä YT-neuvottelut sponsori yrityksessä!
Harkimo on tehnyt ihmeen,ja on poikkeus urheilussa.Hän ei jätä omaansa,ja omat eivät jätä häntä.
Jääkiekossa Oulun Kärpät lienee ainoa,joka toistaiseksi,on pitänyt pintansa kovassa taistelussa.Siis taloudellisessa mielessä ainakin vielä voitollisena?
Elämä ei ole yksinkertaista ei myöskään urheilusponsorointi. Ensimmäinen suuri ero tulee tehdä harrasteurheilun ja ammattilaisurheilun välillä. Toinen suuri ero on nuorisoliikunnan ja aikuisliikunnan välillä. Kolmas ero on eri lajien välillä. Muitakin eroja löytyy, mutta hyvä on tunnustaa, että kaikissa niissä pelataan paljolti eri lähtökohdin ja pelisäännöin. Huomiotta ei tietysti voi jättää sitä, kuinka monia ihmisiä laji tavoittaa harrastajina, katselijoina tai uutisten seuraajina.
Ammattilaisurheilussa oli pitkään niin, että usein varsinaisen ammattiurheilijan ympärillä oleva organisaatio sai taloudellista hyötyä suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin urheilija. NHL:stä on olemassa jopa aivan erinomainen kirja (jonka nimeä en nyt muista), jossa kerrotaan kuinka suurimman taloudellisen hyödyn saivat hallien rakentajat, omistajat ja määrätyt lakimiehet (esimerkiksi pelaajayhdistyksessä), mutta varsinaiset pelaajat jäivät naurettavalle tasolle. Gordie Howe, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana ja tunnetaan jopa nimellä Mr Icehockey (rekisteröity tavaramerkki), kärsi lähes koko peliuransa törkeästä alipalkkaamisesta, koska hän rakasti jääkiekkoa aivan liikaa, eikä ymmärtänyt, kuinka paljon hänen pelaamisellaan häntä ympäröivät tahot rikastuivat. Kuvaavaa on, että hän sai palkkaa hyvin pitkään vähemmän kuin mitä tavallinen opettaja, vaikka hän oli todellinen SUPERSTAR.
Gordie Howen esimerkkiin vedoten voi hyvin todeta, että kyllä ammatikseen urheilevalla tulee olla oikeus saada kohtuullinen osuus siitä rahavirrasta, joka pyörii kyseisen lajin ympärillä. Ei voi olla niin, että kaikki tulot menevät omistajille, agenteille, valmentajille tai muille vastaaville, joita kyllä ammattilaislajien ympärillä pyörii. Asian toinen puoli sitten on, että nykyisin nuo palkkiot ovat monesti karanneet niin käsittämättömiin summiin, että niillä ei ole mitään vastinetta normaalielämässä. NHL:n, formuloiden tai tenniksen suuret tulot perustuvat niiden maailman laajuiseen kiinnostavuuteen. Jos miljoonat ihmiset ovat ihan oikeasti noista lajeista valmiita maksamaan vaikkapa maksu-TV-palveluina, on suuretkin korvaukset kohtuullisia. Suomi on kuitenkin niin pieni markkina-alue, ettei täällä yhdelläkään lajilla, ei edes jalkapallolla tai jääkiekolla, katsojamäärät nouse satojatuhansia korkeammalle. Silloin ne edustavat myös vain satojen tuhansien ostovoimaa, ei paljoakaan sen suurempaa.
Viime vuosina urheilutarjonta on hajaantunut niin laajalle, että tavallinen urheiluhullukin seikkailee pomppien kanavalta kanavalle. Joidenkin lajien seuranta on muuttunut tv:n katseluksi ja yhä harvemmin lähdetään paikan päälle halliin tai ladun varteen itse kokemaan se jännitys ja adrenaliinipurkaus, jonka parhaiten voi kokea paikan päällä. Ehkä varsinkin jääkiekon parissa olisi tunnustettava, että sellaista realipalkkatasoa, mitä 80-luvun jälkeen ollaan Suomessa maksettu, ei enää voida pitää yllä. Vaikka se tuntuu kovalta, niin lahjakkaimmat ansaitsevat parhaat palkat ja heidän olisi parasta hankkia ne ulkomailla, missä on suurimmat tulot lajille. Kun pelaajapalkkiot pienenevät, näkyy se myös agenttien, valmentajien, toimitusjohtajien ym.. palkoissa. Sen hyväksyminen voi olla näille taustavoimille vaikeaa.
Harrasteurheilun kohdalla palkkioiden merkitys on niin pieni, että se ei seuroja kovin helposti kaada. Vain se, että liian suuri joukko henkilöistä, joiden todellisuudessa pitäisi kuulua harrastajaurheilijoiden joukkoon haluaakin siirtyä päätoimiseksi ammattiurheilijaksi. Jos taloudellinen houkutin on silloin liian suuri verrattuna todellisiin kykyihin, niin helposti suhteellisuuden taju kärsii.
Harrasteurheilun suurin sponsori on valtio ja kunnat. Kansanterveydellisesti se on ehdottomasti parempi ratkaisu, kuin jättää kansan kunto rappeutumaan. Asiallisiin puitteisiin satsaaminen on varmasti viisasta. Helposti lähtökohtana voi kuitenkin olla ökyinvestoinnit, joiden taloudellinen kannattavuus ja käyttöaste eivät vastaa panostettuja euroja. Yhtenä hyvänä esimerkkinä voitaisiin pitää Turun Artukaisissa olevaa jäähallia, jonka käyttöaste on lehtitietojen mukaan osoittautunut naurettavan alhaiseksi. Kysymys ei ole vain paikallisseura TPS:n huonosta menestyksestä vaan ylipäätään hallin järkevästä käytöstä palvelemaan sellaisia tilaisuuksia, joihin se on suunniteltu. Alueen markkinapotentiaali on todennäköisesti aivan liian pieni tuollaiselle jättihallille.
Muuten harrastajapuolelle tukijat tulevat usein hyvin läheltä omaa harrastusta. Jos on uskoa omaan harrastukseen tai lähiomaisen harrastukseen, se käy ilmi sponsoroinnin suuntaamisesta tuttuun ja turvalliseen.
Oma lukunsa on nuorisourheilu. Kyllä vielä nykyisinkin löytyy suuri joukko sponsoreita, jotka ihan oikeasti uskovat nuorisotyöhön. Monesti ne eivät edes halua nimeään näkyviin, mutta lahjoittavat summia toimintaan, jonka katsovat edistävän nuorten hyvinvointia. Viime vuosina olen kuullut näistä moniakin hienoja esimerkkejä. Varmasti näihinkin suhdanteet vaikuttavat, mutta toivottavasti vähemmän kuin ammattilaisurheiluun. Nuorten kohdalla uskon, että meillä ei oikeasti ole varaa toimia niin, että urheilu ei olisi yksi hyvä vaihtoehto lisätä lasten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Urheilu ei ole ainoa, mutta erittäin merkittävä tapa pitää huolta jälkeläisistämme.
Lajien kirjossa sponsoreiden vaikutus vaihtelee suuresti. Lajikirjon kannalta muutamat valtalajit hallitsevat sponsorointikuvioita. Näissä lajeissa on pitkät perinteet ja paljon osaamista, jolla sponsorirahat kerätään. Sponsorin kannattaisikin kysyä itseltään, että saavutetaanko nyt sponsoroitavan lajin kannalta ne vaikutukset, joita tavoitellaan. Mielestäni ei ole huono asia tutkia vaihtoehtoja. Onko sponsorin tavoitteena näkyvyys ulkomailla - paikallisesti tai suurelle joukolle - pienelle ryhmälle. Onko välittynyt viesti kohdistunut todelliselle kuluttajaryhmälle ja onko mahdollisesti saavutettu sitä imagoetua, jota tavoitellaan.
Toivottavasti sponsorille joskus myös tulee ihan aito antamisen ilo, kun on tullut tuettua hyvää ja tervehenkistä harrastusta. Tunne voi palkita omaa itseään niinä hetkinä, kun muu maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Usein tuota tunnetta edistää pieni hetki, jonka käy viettämässä sponsoroinnin kohteen kentän, ladun, radan tms.. vieressä ja näkee, että siellä joku nuori ihan tosissaan yrittää tehdä parhaansa ja oppia jotain uutta. Sen ilon näkeminen on monesti todella palkitsevaa.
Mistä tämä huippu-urheilun vihaaminen mitä tämänkin palstan teksteissä usein näkyy?
Urheilukenttä on moniportainen järjestelmä ja huippu-urheilu on osa sitä. Huippu-urheilun näkyvyyden myötä myös lapsia nuoria kerääntyy enenmmän lajin pariin. Tämä näkyy esim. jalkapallossa jonka näkyvyys on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. Esimerkit vetävät lapsia lajin pariin. Suomalaisessa järjestelmässä lajien vetäjät ovat entisiä kilpaurheilijoita (eri tasoilta) jotka vapaa-aikanaan valmentavat joukkueita. Esim. paikallinen liigajoukkue taas toimii "lähiesimerkkinä" junioreille. Kansainväliset tähdet ovat vastaavasti ovat jotain sellaista minkä kaikki lajin parissa olevat tuntevat. Molemmat esimerkit vetävät lapsia lajin pariin.
Urheiluseuroissa tehtävää kansanterveystyötä vähätellään suunnattomasti. Viimeisen 20 vuoden aikana armeijan alokkaiden cooper-testitulokset ovat pudonneet n. 400 m. Ikäluokkansa parhaat tulokset tekevät urheiluseuroissa harrastavat nuoret. Parhaiden osalta tulokset eivät ole laskeneet ollenkaan. Sen sijaan huonoimpien osalta tulokset ovat romahtaneet. Kun muitetaan että ihmisen tuki- ja liikuntaelimet kehittyvät alle kaksikymppisinä niin meitä odottaa kansanterveydellinen pommi liikuntaseurojen ulkopuolisissa lapsissa. Tämä pommi laukeaa silloin kun nämä lapset ovat nelikymppisiä tai vanhempia.
Musiikin puolella Suomessa on musiikkiopistojärjestelmä jossa valtion ja kuntien rahoilla kustannetaan yksityiset musiikkiopistot. Järjestelmä on tosin aika raaka. Kun tyttäreni haki kuusivuotiaana musiikkiopistoon pianonsoittolinjalle mukana oli varmaan kymmeniä 6-9 -vuotiaiata hakijoita. Tyttäreni pääsi onnekseen sisään. Kaikki muut hakijat raakattiin kun vapaita oppilaspaikkoja oli vain yksi (mitähän puhuttaisiin jos liikunnassa olisi samanlainen karsintajärjestelmä). Minusta musiikkiopistojärjestelmä on pääosin hyvä järjestelmä. Jalkapalloon voitaisiin rakentaa samanlainen systeemi. Joka paikkakunnalla olisi valtion ja kuntien rahoittama jalkapallo-opisto jossa ammattivalmentajat valmentaisivat lapsia. Liikkujien määrä lisääntyisi, kansanterveystyö voisi hyvin ja huippu-urheiluun jalostettaisiin lisää lahjakkuuksia.
"Ikäluokkansa parhaat tulokset tekevät urheiluseuroissa harrastavat nuoret. Parhaiden osalta tulokset eivät ole laskeneet ollenkaan."
Niin joillakin tulokset ovat "liiankin" hyviä.
http://www.uusisuomi.fi/urheilu/48518-piirainen-selittaa-verikohua-%E2%8...
Moderni sponsorointi ei ole urheilun tukemista. Se on puhdasta bisnestä, jossa sijoitetun rahan on tuotettava jotain. Sponsorille.
Ikävä kyllä suuri joukko urheilijoista ja erityisesti seuroista ja liitoista ei tätä yksinkertaista asetelmaa ymmärrä.
Poikani yritys harjoittaa pienimuotoista sponsorointia. Se on kannattanut, koska on sillä on saatu tiettyä näkyvyyttä, joka on johtanut tiettyyn määrään kauppoja.
Nuoren haulikko-ampujan sponssaus 200 eurolla toi samana vuonna kolme SM-mitalia. Sekin oli kannattavaa sponssausta.
Sponosrin tai "yhteistyökumppanin" on saatava rahoilleen vastinetta, selvää voittoa. Silloin sponsorointi on järjellistä. Järjetöntä se on silloin, kun sillä katetaan osakeyhtiömuotoisen seuran tappioita. Tai lahajattoman urheilijan harjoittelua.
Kun taloudelliset tavoitteet ylittävä urheilulliset tavoitteet, otetaan kaikki keinot käyttöön. Kaikki keinot, mitkä myyvät.
Kilpailullinen menestyminen edellyttää lasten ja nuorten liikunnallista kasvattamista kilpaurheilun ehdoin. Paras aines on kaivettava esiin ja valmennettava koneiston käyttöön. Ddr-läinen valmentaminen aloitetaan tarhaiässä ja huonoimmat tiputetaan matkan varrella. Isät roikkuvat kenttien laidoilla dollarinkuvat silmissään. Yhteiskunnan varat kohdennetaan kilpaurheiluun valmentamiselle ja liikuntapaikat rakennetaan ja käytetään vain tätä tarkoitusta varten. Kannusta siinä sitten lapsia omaehtoiseen liikuntaan ja kerro heille, kuinka ennen vanhaan oltiin kaiket illat pelaamassa kylän lasten kanssa sitä ja tätä.
Katsomot on saatava täyttymään. Jos laji ei itsessään riitä houkuttelemaan, on käytettävä muita keinoja. Lajiin on sallittava kielletyt leikit, kuten jääkiekkokaukaloihin ja jalkapalloon katsomoihin käsittämätön tappelukulttuuri. Kapakkaväki on saatava urheiluhalleihin juomaan, huutamaan ja tappelemaan. Vie sinne sitten sekaan lapsesi oppimaan urheiluhenkeä.
Sponsorien tulisi edellyttää kohteiltaan muutakin kuin kilpailullista menestymistä. Nyt ei mukana ole paljon muuta kuin näkyvillä oleva logo, dopingpykälä ja sponsoritilaisuuksiin osallistumista. Luulisi, että seuroilla olisi jotain muutakin, mihin sitoutua. Esimerkiksi eettisyys.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 35 kommenttia