Painakaa paniikkinappulaa!

Eiköhän tässä olisi ollut aikaa keksiä jotakin ja painaa paniikkinappulaa jos siitä lähtien kun keskuspankit, kaiken maailman bilderbergin seurat, TCt ja Maailmanpankit ja Rooman klubit perustettiin. Eivät nämä lamat taivaasta putoa, vaan ne järjestetään. Vrt. Chicagon pojat!

[orig. sunnuntai, joulukuu 23, 2007] Kansakunta etsii vaihtoehtoja ja muutoksentekijöitä ( YLE kipristelee maksamattomista lupamaksuista. Samaan aikaan YLE ajaa ulos yhä enemmän ympäristöä, luontoa, henkisyyttä ja irtiottoa markkinamekanismista - samalla kysyen kenen Joulu tämä on) [ ... Kansakunta on juossut aikansa muodin mukaisesti kulutuksen ja näyttötalouden kierteessä. Hengästys hiipii materiaalisen hyvinvoinnin alla - aikansa, työntyen lopulta pintaan vaihtoehtoja etsien. Eduskuntaohjattu kansalaisvaroin ylläpidettävä YLE on ottanut irtioton uuteen yhteiskuntatarpeeseen vastuuajattelun herättäjänä ... ] Taloudellisen hyvinvoinnin kasvaessa materiaaliset arvot pinnallistavat kuluttajat businesspisteiksi talousmiesten budjettikarttoihin. Tehotalous ajaa vain suurempaa tuottoa, tekijät ajavat suurempaa palkkaa, siis ostovoimaa - saadakseen lisää näyttöä ja hyväksyntää kyvystä olla kunnon jäsen kulutusyhteiskunnassa. Väsymys kiirii yhä useammissa perheissä. Aika loppuu laatuajasta, aika loppuu perheeltä. Aika kuluu työssä, neuvotteluissa. aikaa ei ole jälkikasvulle. Lapset irtaantuvat ja ajautuvat hakemaan luonnottomasti hyväksyntää näyttötaloudesta ja katu- ja nettisäännöistä, joissa esiintyy lait, joita ei olisi vastuukotona säädetty. Kansallinen YLE on ottanut irtiottoa kulutusyhteiskunnasta. YLE:n esittämät ympäristö- ja yhteiskuntadokumentit ylittävät jo ajallisesti kaupallisten kanavien mainosrahoitteiset amerikkalaistyyppiset elokuvaillat. YLE ajaa selvästi yhteiskuntavastuulinjaa kansalaisille niin luonnosta, ympäristöstä kuin ihmisen huolenpidosta toisistansa. On perin selvää, että väsyksiin kiihkeytyneessä kulutusjuhlassa ihminen kohtaa rajansa, ja etsiytyy älylliseen, pohdinnalliseen ja yhteiskuntavastuulliseen ajatteluun kohdaten meistä aiheutuneen ympäristömuutoksen ympärillään. Kasvun rajat on saavutettu. YLE ottaa irtiottoa markkinamekanistisesta näyttötaloudesta. Kehitys on vuoksiaaltoa, oli nuorisopolitiikan radikaalit ja väittelyherkät yhteiskunta-ajattelun nuorisovuodet 1960- ja 1970-luvuilla. 1980-90 taitteessa oli villisti vapautuneen pankkimaailman markkinariehat - jälkihehkuna tuhannet yrittäjien ja velkakuoppiin itsemurhautuneiden joukot. Voitiin myös sanoa työttömyyden vapauttaneen syrjäytyneet kidutusvuosiin. Maksamme vieläkin villiintyneiden pankkimiesten markkinaviestiä. 1990-luvun lopussa iskivät kiihkopörssivuosien rahanhajukammereiden pankkiiripojat kääräisten kahinakansan säästöporsasrahat ferrareihin, kelohuviloihin ja jet-falcon suihkarilentoihin Keski-Euroopan riemukaduille - tämänkin juhlan maksoivat kuluttajat - arkiharmauden keskeltä. Viimeisenä episodina, osinko- ja optiopoikien kähminnän jälkeen - lattiataso innostui huudattamaan kimpaantuneena isoisten ahneudesta palkkansa 11-24% nousuun. Oli tullut "rahvaan" aika - nyt ulosmitattiin pitkän ylijäämäisen vientiputken hedelmät tuhoamalla tupo (tulopoliittinen kokonaisratkaisu), tuo konsensuksen viimeinen linnoitus. YLE hoksasi tulleen tilauksen ja muutti linjaansa. Esille tulevat vastuuajattelu, ajatusherättely sekä kysymysasettelu, kun maailman hukkuu paskaan. Raakaa ja kovaa tekstiä, mutta puskan ravistus on sitä parempi, mitä enemmän käyttää suomalaisen sisun herättävää voimasanastoa. Osa kansakuntaa ajautui henkiseen paitsioon - oli vain takarenkaiden leveys, pakoputkien lukumäärä ja tuplapakastimet kesämökillä. YLE tarrasi kiinni aikaan ja nosti katsojaluvut nousuun ymmärtäen, että kyllästys kiirii pitkin lähiöitä, joista aina on maksettu laskut - niin pankkikriisistä, kuin pörssipoikien hulabaloosta ja lopulta yliähkyröidyistä optioistakin. Kansakunta kyllästyy osattomuudesta, hyväksymättömyydestä ja puoluepolitiikan pinnallisuudesta. Nyt olemme pakanneet kotimme täyteen näyttötaloutta, kiinnittämättä liiemmin huomiota perheyhteydelle kuin ajatukselle kokonaisesta kansakunnasta. Kyllästykseen ajautuneet ihmiset ovat alttiita vahvasti osallistuville johtajille, jotka lupaavat yhtenäisyyttä, tunnetta ja uskon voimaa olla suomalainen. Motivoitunut kansa ratkaisee ohjatusti kaikki ongelmansa ja valitsee ohjaajiksi ne, jotka lunastavat lupauksensa - olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. ..... JK. YLE voidaan rahoittaa suoraan valtion verovaroista ja lopettamalla samalla lupamaksut - peli muuttuisi rehellisemmäksi ja tahallaan maksamattomatkin saisivat rauhassa katsoa dvd:eensä ja subteeveensä. Ilkka Luoma ilkka.luoma@keskipiste.fi http://ilkkaluoma.blogspot.com KESKUSTELU --- TIEDE __________________________________________ Kuvakertomus ylläolevaan mielipidekirjoitukseen- (kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan jutun yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2007) Kuva 1 --- http://www.panoramio.com/photo/6427011 --- Teksti Kiinalainen taulu opastaa mielentyyneyttä, sillä kiirettä luonnossa ei ole - kiireen tekevät rauhattomuus ja päämäärättömyys ilman uskoa itseensä ja toisiinsa. Kuva 2 --- http://www.panoramio.com/photo/6427069 --- Teksti Markkinataloudessa mitataan teholukuja. Tiedon etsintään keskittyvä ihminen ei ole rahalla mitattava suure - suomalaiset ovat yksiä eniten kirjastopalveluita käyttävä kansa maailmassa. Lukeminen sivistää mm. ymmärtämään, mitä olemme jo nyt tehneet luonnollemme. Kuva 3 --- http://www.panoramio.com/photo/6427099 --- Teksti Näyttötalous heijastelee kaikkea sellaista, mitä todellisuudessa emme tarvitsisi - mutta meille on opetettu, että kulutus ravitsee markkinataloutta tuoden lisääntyvästi työtä - unohtaen samalla, että elämme jo nyt laina-ajalla. Kuva 4 --- http://www.panoramio.com/photo/6427113 --- Teksti Jähmettyneet ihmiset vahanaamioineen olivat kuin pysähtyneen ajatuksen luoma illuusio kaikkeudesta, jossa mekanistinen markkinatalous hyydytti ympäristöllisen ajattelun. Kuva 5 --- http://www.panoramio.com/photo/6427137 --- Teksti Uroksellinen näyttötalous lepää usein geenijatkollisesti naisen varassa. Miehisyys kulutusjuhlassa kiihottaa vain hekumahetkessä naisen lisääntymisviettiä. Kuva 6 --- http://www.panoramio.com/photo/6427140 --- Teksti Yksin - rauha ja hiljaisuus. Tuli, luonto ja pysähtynyt hetki. Oli välähdys heräämisestä, jossa luonto osoitti kulkunsa herättäen ajatuksen olevaisuuden harmoniasta. ( YLE kipristelee maksamattomista lupamaksuista. Samaan aikaan YLE ajaa ulos yhä enemmän ympäristöä, luontoa, henkisyyttä ja irtiottoa markkinamekanismista - samalla kysyen kenen Joulu tämä on) [ ... Kansakunta on juossut aikansa muodin mukaisesti kulutuksen ja näyttötalouden kierteessä. Hengästys hiipii materiaalisen hyvinvoinnin alla - aikansa, työntyen lopulta pintaan vaihtoehtoja etsien. Eduskuntaohjattu kansalaisvaroin ylläpidettävä YLE on ottanut irtioton uuteen yhteiskuntatarpeeseen vastuuajattelun herättäjänä ... ] Taloudellisen hyvinvoinnin kasvaessa materiaaliset arvot pinnallistavat kuluttajat businesspisteiksi talousmiesten budjettikarttoihin. Tehotalous ajaa vain suurempaa tuottoa, tekijät ajavat suurempaa palkkaa, siis ostovoimaa - saadakseen lisää näyttöä ja hyväksyntää kyvystä olla kunnon jäsen kulutusyhteiskunnassa. Väsymys kiirii yhä useammissa perheissä. Aika loppuu laatuajasta, aika loppuu perheeltä. Aika kuluu työssä, neuvotteluissa. aikaa ei ole jälkikasvulle. Lapset irtaantuvat ja ajautuvat hakemaan luonnottomasti hyväksyntää näyttötaloudesta ja katu- ja nettisäännöistä, joissa esiintyy lait, joita ei olisi vastuukotona säädetty. Kansallinen YLE on ottanut irtiottoa kulutusyhteiskunnasta. YLE:n esittämät ympäristö- ja yhteiskuntadokumentit ylittävät jo ajallisesti kaupallisten kanavien mainosrahoitteiset amerikkalaistyyppiset elokuvaillat. YLE ajaa selvästi yhteiskuntavastuulinjaa kansalaisille niin luonnosta, ympäristöstä kuin ihmisen huolenpidosta toisistansa. On perin selvää, että väsyksiin kiihkeytyneessä kulutusjuhlassa ihminen kohtaa rajansa, ja etsiytyy älylliseen, pohdinnalliseen ja yhteiskuntavastuulliseen ajatteluun kohdaten meistä aiheutuneen ympäristömuutoksen ympärillään. Kasvun rajat on saavutettu. YLE ottaa irtiottoa markkinamekanistisesta näyttötaloudesta. Kehitys on vuoksiaaltoa, oli nuorisopolitiikan radikaalit ja väittelyherkät yhteiskunta-ajattelun nuorisovuodet 1960- ja 1970-luvuilla. 1980-90 taitteessa oli villisti vapautuneen pankkimaailman markkinariehat - jälkihehkuna tuhannet yrittäjien ja velkakuoppiin itsemurhautuneiden joukot. Voitiin myös sanoa työttömyyden vapauttaneen syrjäytyneet kidutusvuosiin. Maksamme vieläkin villiintyneiden pankkimiesten markkinaviestiä. 1990-luvun lopussa iskivät kiihkopörssivuosien rahanhajukammereiden pankkiiripojat kääräisten kahinakansan säästöporsasrahat ferrareihin, kelohuviloihin ja jet-falcon suihkarilentoihin Keski-Euroopan riemukaduille - tämänkin juhlan maksoivat kuluttajat - arkiharmauden keskeltä. Viimeisenä episodina, osinko- ja optiopoikien kähminnän jälkeen - lattiataso innostui huudattamaan kimpaantuneena isoisten ahneudesta palkkansa 11-24% nousuun. Oli tullut "rahvaan" aika - nyt ulosmitattiin pitkän ylijäämäisen vientiputken hedelmät tuhoamalla tupo (tulopoliittinen kokonaisratkaisu), tuo konsensuksen viimeinen linnoitus. YLE hoksasi tulleen tilauksen ja muutti linjaansa. Esille tulevat vastuuajattelu, ajatusherättely sekä kysymysasettelu, kun maailman hukkuu paskaan. Raakaa ja kovaa tekstiä, mutta puskan ravistus on sitä parempi, mitä enemmän käyttää suomalaisen sisun herättävää voimasanastoa. Osa kansakuntaa ajautui henkiseen paitsioon - oli vain takarenkaiden leveys, pakoputkien lukumäärä ja tuplapakastimet kesämökillä. YLE tarrasi kiinni aikaan ja nosti katsojaluvut nousuun ymmärtäen, että kyllästys kiirii pitkin lähiöitä, joista aina on maksettu laskut - niin pankkikriisistä, kuin pörssipoikien hulabaloosta ja lopulta yliähkyröidyistä optioistakin. Kansakunta kyllästyy osattomuudesta, hyväksymättömyydestä ja puoluepolitiikan pinnallisuudesta. Nyt olemme pakanneet kotimme täyteen näyttötaloutta, kiinnittämättä liiemmin huomiota perheyhteydelle kuin ajatukselle kokonaisesta kansakunnasta. Kyllästykseen ajautuneet ihmiset ovat alttiita vahvasti osallistuville johtajille, jotka lupaavat yhtenäisyyttä, tunnetta ja uskon voimaa olla suomalainen. Motivoitunut kansa ratkaisee ohjatusti kaikki ongelmansa ja valitsee ohjaajiksi ne, jotka lunastavat lupauksensa - olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. ..... JK. YLE voidaan rahoittaa suoraan valtion verovaroista ja lopettamalla samalla lupamaksut - peli muuttuisi rehellisemmäksi ja tahallaan maksamattomatkin saisivat rauhassa katsoa dvd:eensä ja subteeveensä. Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.vuodatus.net __________________________________________ Kuvakertomus ylläolevaan mielipidekirjoitukseen- (kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan jutun yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2007) Kuva 1 --- http://www.panoramio.com/photo/6427011 --- Teksti Kiinalainen taulu opastaa mielentyyneyttä, sillä kiirettä luonnossa ei ole - kiireen tekevät rauhattomuus ja päämäärättömyys ilman uskoa itseensä ja toisiinsa. Kuva 2 --- http://www.panoramio.com/photo/6427069 --- Teksti Markkinataloudessa mitataan teholukuja. Tiedon etsintään keskittyvä ihminen ei ole rahalla mitattava suure - suomalaiset ovat yksiä eniten kirjastopalveluita käyttävä kansa maailmassa. Lukeminen sivistää mm. ymmärtämään, mitä olemme jo nyt tehneet luonnollemme. Kuva 3 --- http://www.panoramio.com/photo/6427099 --- Teksti Näyttötalous heijastelee kaikkea sellaista, mitä todellisuudessa emme tarvitsisi - mutta meille on opetettu, että kulutus ravitsee markkinataloutta tuoden lisääntyvästi työtä - unohtaen samalla, että elämme jo nyt laina-ajalla. Kuva 4 --- http://www.panoramio.com/photo/6427113 --- Teksti Jähmettyneet ihmiset vahanaamioineen olivat kuin pysähtyneen ajatuksen luoma illuusio kaikkeudesta, jossa mekanistinen markkinatalous hyydytti ympäristöllisen ajattelun. Kuva 5 --- http://www.panoramio.com/photo/6427137 --- Teksti Uroksellinen näyttötalous lepää usein geenijatkollisesti naisen varassa. Miehisyys kulutusjuhlassa kiihottaa vain hekumahetkessä naisen lisääntymisviettiä. Kuva 6 --- http://www.panoramio.com/photo/6427140 --- Teksti Yksin - rauha ja hiljaisuus. Tuli, luonto ja pysähtynyt hetki. Oli välähdys heräämisestä, jossa luonto osoitti kulkunsa herättäen ajatuksen olevaisuuden harmoniasta.

J.F. Kennedyä ja B. Obamaa yhdistävä ominaisuus puuttuu tällä hetkellä yhteiskunnastamme - leadership. Presidentin kanslian suuntaan on tässä turhaa katsella, sieltä sitä ei löydy. Mutta odotan Vanhanen-Katainen akselilta nyt aikaisempaa rohkeampaa irtiottoa pessimistisestä realismista. Meillä on jo yllin kyllin sen lajin johtajuutta - managementtia. Nyt kaivataan sellaista mediataitoa, mitä UKK osoitti kiivetessään palmuun. Me teemme omat ratkaisumme ja nousemme täältä lamaa äimistelemästä vaikka kuuhun. Niklas, ehdottamasi neuvonantajien kokoaminen on hyvä ehdotus, mutta työttömyyden sielunhoidon lisäksi tarvitaan johtajillemme viisautta työllistävässä luovuudessa ja hulluudessa. Vaikka kuulostaakin kornilta, haluaisin koottavaksi myös ryhmän uskallikkoja ajattelijoita murskaamaan pessimismiä ja löytämään perusasioita uudelleen. Sellainen kultainen sarvi tarvittaisiin nyt ryöppyämään ideoita, koska tässä ajassa on myös suuri mahdollisuus menestykseen.

Voisikohan työttömyyden jotenkin kohdentaa eläkeiän kynnyksellä oleviin? Heitähän on nyt poikkeuksellisen paljon.

Minua tässä taloustilanteessa ahdistaa se, että siitä jauhetaan nyt joka paikassa, eivätkä lapsetkaan voi siltä välttyä. Olisi muistettava se, että nyt perheelliset ihmiset ovat itse 90-luvun laman aikoihin lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneitä, joiden lapsuudessa on voinut tapahtua vaikka millaisia perhetragedioita. Nyt kun ysäriluvun lama-ajan lapset ovat työikäisiä, perheellisiä ja aikusten arjesta kiinnisaaneita, he kohtaavat laman uudestaan ja nyt he eivät ole enää sivusta seuraavia lapsia, vaan lapsista vastuuta kantavia vanhempia. Osaammeko me käsitellä näitä asioita niin, ettei lama vaikuttaisi lapsiimme, kuten se 90-luvulla vaikutti meihin? Itse selvisin sikäli helpolla, että perheeni pysyi kasassa, eikä alkoholismia tai muuta ollut, mutta paljosta piti luopua: en voinut enää jatkaa minulle hyvin rakasta harrastustani, vaatteeni ostettiin kirpputorilta (mistä meitä "köyhiä" lapsia kiusattiin koulussa) ja yhden talvea kuljin koulussa rikkinäisissä kengissä. Vanhempien jatkuva huoli rahasta ja sen riittämisestä oli lapsen silmin sydäntä raastavaa, mutta jotenkin ihmeellisesti vanhempani osasivat tarjota meille joka päivä erittäin tasapainoista ruokaa, vaikka ruokaan oli laittaa rahaa vain muutama sata markkaa kuukaudessa. Isovanhempani ja kummini tarjosivat aina jotain pientä mukavaa meille lapsille, ostivat leluja ja käyttivät tivolissa. Minulla kävi tuuri, vanhempani pitivät huolen meistä ja toisistaan. Kaveripiirissäni kaikilla ei ollut niin hyvin. Etenkin konkurssin kokeneiden yrittäjien lapset olivat kamalan kovilla, eivätkä he oikein ikinä ole tainneet nousta jaloilleen. Sitä minä ihmettelen, että miksi kukaan ei näistä asioista puhu? Nyt niiden asioiden läpikäymisellä olisi todella merkitystä.

Niin. Herlin osoittaa hyväntahtoisuutta ihmisiä kohtaan hienolla kirjoituksellaan. Auttaa pitää aina, kun suinkin voidaan - se on selvä. Sen pitäisi olla luterilaisessa maassa itsestäänselvyys. Vaikeaa on kuitenkin saada ihmisiä puhaltamaan yhteen hiileen. Myös politiikan viihtellistyminen ja populismin kasvu muuttavat nykyään järkevästi alkaneen keskustelun nopeasti riitaisaksi näykkimiseksi. Oikeiden ihmisten löytäminen Herlinin kuvailemaan asiantuntijatyöryhmään saattaa osoittautua lähes yhtä vaikeaksi. Millä kriteereillä sellaiset valittaisiin tehtävään? Ja vielä tärkeämpää - minkälainen painoarvo sen suosituksilla olisi? En usko, että kaikki päättäjät tiedostavat tilanteen vakavuuden ajoissa. Lopulta kun kaikki reagoisivat, niin pahimmillaan työryhmän suositukset vesitettäisiin mauttomilla kompromisseilla ja siltarumpupolitikoinnilla. Jos pessimistinen näkemykseni ihmisluonteesta pitää paikkaansa, niin tulemme viisammiksi vasta vaikean murrosvaiheen läpikäytyämme. Rajojen ja valtiollisten rakenteiden merkitys hälvenevät, kun kansalaiset liikkuvat ja siirtävät tavaraa rajoista piittamatta toisilleen tietoverkkojen yhteen punomassa maailmassa, jossa teknologia näyttelee entistäkin kokonaisvaltaisempaa roolia.

Niklas puhuu vähän, mutta asiaa. 1990-luvun alun tapahtumien ei saa enää antaa käydä uudelleen. Niinhän se vassareiden vaalislogankin aikanaan meni: "Vain työ luo hyvinvointia." Syrjäytymisestä aiheutuvat kulut tulevat moninkertaisena yhteiskunnalle. Se ei ole sen paremmin varakkaamman kuin vähemmän varakkaammankaan etu.

Valitettavasti valtio ei voi taikoa ulkomaista kysyntää, ne työt menetetään jotka siihen nojaavat. Mutta, keinot on olemassa millä kasvatetaan työllisyyttä ja taataan, ettei ihmiset valu yhteiskunnan ulkopuolelle. Se keino on hyvin, hyvin yksinkertainen. Kasvatetaan ihmisten ostovoimaa alhaalta päin. Nyt työttömät, opiskelijat, eläkeläiset jne. moni tienaa huomattavasti alle köyhyysrajan, jotkin jopa alle 1/3 köyhyysrajan määrästä (<300e). Näitä ihmisiä on suomessa muutama satatuhatta ja ne tulevat nyt lisääntymään. Mikäli näiden ostovoimaa kasvatetaan, se vaikuttaa suoraan työllisyyteen, koska he tulevat käyttämään kaikki rahansa peruspalveluihin sekä tuotteisiin. He käytännössä ostaisivat itsensä takaisin töihin. Mutta, tuleeko tämä ikinä menemään läpi? Ei, ja hyvin yksinkertaisesta syystä. Ihmiset ovat kateellisia köyhille. On tutkittu, että on "huonompi" vaihtoehto tienata 100 000e /v tilanteessa jossa naapuritkin tienaisivat saman, ennemmin halutaan tilanne missä tienaa 80 000/v jos naapurit tienaavat huomattavasti vähemmän, esim. 60 000. Lisätkää köyhien ostovoimaa huomattavasti, sillä myös muutkin pääsevät ahdingosta, eikä kokonaiskulut tule kasvamaan liian isoiksi. Alkaa positiivinen "noidankehä" joka maksaa itsensä melko nopeasti takaisin. Älkää tehkö mitään, ja köyhät jää pelkäksi kulueräksi ja heitä tulee lisää melkoisella prosenttimäärällä. Yksinkertaista, mutta vaatisi katseen nostamista omasta navasta sen verran että näkee edes vähän eteenpäin ja tajuaisi uhkaavan vaaran jos mitään ei tehdä. Me olemme niin pieni kansa, että jos rupeamme kymmeniä prosentteja väestöstä upottamaan suohon oman urpouden takia, me menetämme käytännössä 10-25v väestön(=työvoiman)kasvun ja ne harvat kilpailuedut mitä meillä edes on.

Niko, Hitto vie, pelastit päiväni. On näet ajoittain ollut kadoksissa usko ihmisiin, kun näitä erilaisia kommenttiketjua lukenut olen. Luultavasti tässäkin keskustelussa monelta menee ohi juttusi pointti, ja ryhdytään keskustelemaan taloudesta, silloin kun pitäisi keskustella ihmisestä. En minäkään tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta minäkään en halua nähdä ihmisten tuhoutumista syrjäytymisen vuoksi. Sitä lajia näin 90-luvulla ihan riittävästi, eikä tuolloisen syrjäytymisen vaikutus ole vieläkään päättynyt. Inhimillisen tuskan lisäksi se syrjäytyminen on yhteiskunnalle järkyttävä menoerä. Usein vuosikymmenien ajan.

Juuri muutama päivä sitten puhuimme erään ystävän kanssa työttömyydestä, ja miten keskustelussa unohdetaan, että lukujen takana on aina ihminen. Suomalaisella työttömyydellä on monenlaiset kasvot. Työttömyys kohtaa ihmistä ja vaikuttaa hänen ja lähipiiriin monella tapaa, taloudellisesti ja sosiaalisesti. Ihanaa että joku uskaltaa ottaa kantaa tällä tavalla ja nostaa kissan pöydälle, vaikkei kenelläkään vielä ole valmiita keinoja tai ratkaisuja. Hieno kirjoitus. Kiitos!

Sinä kun Niklas Herlin ymmärrät raha-asioiden päälle meikäläistä pulliaista paremmin niin voisitko arvioida miten Matti Vanhasen ympäri maailmaa kauppaaman suomalaisen mallin, ns. roskapankin, kanssa oikein kävi. Eikös sen idea ole nimenomaan pelastaa kriisissä vain "terveet oksat" ja uhrata heikommat, ettei koko vene huku? 90-luvun roskapankki Arsenaliin kerättyjä ongelmaluottoja kuullemman mukaan on kaupiteltu rahastettaviksi ulkomaita myöten ja onpa niistä monelle välikädelle tainnut sievoiset summat kertyäkin.

Luin vielä kerran Herlinin jutun, ja vahvistin sillä uskoni seuraavaan; hän ei nyt puhu työttömyyden torjunnasta, vaan jokseenkin väistämättömän työttömyyden uhrien tulevaisuudesta huolehtimisesta. Työttömät eivät todellakaan ole kasvot massa, jota tarkastellaan poliittisena ja talouspolittisena ilmiönä, vaan yksilöistä koostuva joukko. Nyt ei siis hirveästi kannata ruotia talouspolitiikkaa. Sen sijaan tulee paneutua siihen syrjäytymisen estämiseen vaikka lailla - sillä työttömyttä ei voida enää estää. Joku jippo on löydettävä, jippo joka kantaa yksilön yli taantuman seuraavaan nousuun asti siten ettei yksilö siinä välissä putoa keppanakuoppaan.

tarvitsee hyväksyntää ja haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Sopiva määrä läheisyyttäkään ei ole pahitteeksi. Syrjäytyminen tapahtuu kun näiden puutteessa turrutetaan tunteet keskarilla tai jollain muulla vastaavalla. Mutta mitä tilalle? Työtä ei ole kaikille, ainakaan sellaista mistä maksettaisi palkkaa. Ja palkattomassa työssä joku on aina riistäjä, ja jonkun pitää kattaa kustannukset kuten vakuutukset yms. Suomessa olisi vaikka kuinka peljon ihan järkevääkin tekemistä, mutta nuo edellä olevat asiat estävät sen. Mikä yritys/instanssi olisi ensimmmäisenä rohkea ja ryhtyisi järjestämään työttömille vaikkapa metsänhoitoretkiä. Ensin parin päivän valmennus ja sitten vaan bussilla metsäkeikalle Päätalon henkeen (ei tukki- vaan rankametsään). Mieli ja ruumis virkistyvät ja ainoat luonnolliset energiavaramme voisivat paremmin.

[orig. 15. joulukuuta 2008] Jahkaileva viive voi ryöstäytyä hallitsemattomaksi työttömyydeksi (Oppositio käy tiukasti hallituksen kimppuun jahkailusta - nyt vaaditaan tekoja, lisävelkaantumisen uhallakin ja oppositiovastuulla) [ ... vientitilaukset viivästyvät ja peruuntuvat. Maailmalla on jarrut päällä - kansalaiset tinkivät ja se kohtaantuu Suomen viennissä, mistä on ammennettu aikaisemmalla palkkamaltilla tämän päivän hyvinvointi ja ennätyssuuret voitot viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Opposition mielestä maamme hallitus aprikoi neuvottomana mitä pitäisi nyt tehdä, kun hallitusvastuukin painaa ... ] Presidentti Urho Kekkonen lopetti aikoinaan hallituksen ja hajotti eduskunnan - kansakunta oli kohdannut 100.000 työttömän rajan. Kello oli lyönyt ja Kekkonen toimi - asetti hätätilahallituksen. Tänään olisi "Kekkosen hätätilahallitus" nimitetty jo kaksi vuotta sitten. Liika vauraus on sokeuttanut päättäjät. Nyt oppositio vaatii toimia, mutta riittääkö heilläkään kykyä tässä tilanteessa? Vielä viime joulukuussa 2007 valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) tyynnytteli ja vakuutteli, ettei amerikkalaisperäinen sub-primekriisi rantaudu Suomeen. Meillä oli Kataisen mukaan vahva pankkijärjestelmä ja vakaa valtiontalous - ehkä niin. Kansa tietää nyt, että roskalainakriisi on välikäsien kautta noussut maihin Suomeen - jo kesällä 2008, vain kuusi kuukautta Kataisen vakuuttelun jälkeen. Ennakointi on riskinottoa. Riskinotossa on mahdollisuus ja uhka 1/. Väärä päätös vie aina syteen. Saveen mennään myös nyt, jos emme tee mitään. Varmaa lienee se, että nyt täytyy tehdä jotain. Kuka tekee, onkin visainen kysymys. Onko nykyinen poliittinen päätöskoneisto niin turtunut hyvin menneeseen menoonsa, että sokeus vallitsi vielä vain vuosi sitten, kun valtion ylimmäinen rahanvartija antoi vakuuttelunsa, vaikka Suomen Pankki 2/ samaan aikaan ennusti ja varoitti 3/ täysin toisin. Pitäisikö nyt olla kaukaa viisas ja toimia kriisiajan mentaliteetilla lietsomatta liiaksi kansalaisia, vaan ilmoittamalla varautumisesta kaikilla rintamilla - varmuuden vuoksi. Voi olla, että valtiovarainministeriössä on salaista tietoa, joka kertoo jotain muuta kuin jatkuva mediauutisointi. Oli tai ei - niin kansakuntaa rauhoittavat parhaiten teot ja suunnitelmat, joissa tunnustetaan myös ikävin mahdollisuus. Oleellista on se, että toimitaan määrätietoisesti. Kansa ymmärtää toimenpiteet, joiden tarkoitus on tosissaan estää ja padota alkanutta lamaa, jossa on täysin uusia ulottuvuuksia ja parametreja. Olemme globaalissa työn ja kulutuksen uudelleen jaossa. Kiina tulee asettumaan aivan uuteen rooliin, kuten maapallon energia- ja raaka-aineaitta Venäjä. EU:n yhtenäisyys tietona, taitona, kekseliäisyytena ja maailman suurimpana kulutuskeskittymänä on samassa roolissa kuin Kiina ja Venäjä - nämä toimijat voivat yhdessä ratkaista lähes koko globaalin kriisin. Suomi on niin pieni peluri, että se voi vain huolehtia itsestään. Emme saa apuja muualta, vaikka Brysselistä mitä kerrottaisiin median välityksellä. Maamme ongelmat ratkaistaan täällä, kuten ratkaisimme selkä seinää vasten vuosien 1939, -40 ja 44 todelliset kriisit kuin 1990-luvun alun talouskriisin. Suurin apumme on olla hyvissä väleissä sinne, mistä saamme vientieuromme ja mistä tuomme energiamme. Tuonti on maksettava viennillä. Suomessa on pieni kulutusvoima, mutta sen suuri ratkaisu on kuluttaa kotimaista, korkeamman hinnankin uhalla. Peruskansalaiset valitsevat nyt itse linjansa ja tiensä. Kulutus pienentyy, rahankierto vähentyy ja säästäminen lisääntyy. Varauma kansalaisten taholta on jo alkanut. Milloin valtiomme työntakaajana aloittaa oman varautumansa? Siirtyminen hallitusti ja informoidusti varautumiseen rauhoittaa kansalaisia, jo siksikin, että äänestäjät ja veronmaksajat näkevät, että nyt tehdään oikeasti toimia, joilla on vaikutusta - myös pahimissakin tilanteissa. "Viisas hallitsija ennakoi ja tekee päätöksiä". Päätöksien ei tarvitse olla kalliita tai tuhlailevia, vaan ennakoivia, että jos näin ja näin tapahtuu - niin silloin astuu voimaan seuraavat toimenpiteet. Ensimmäiseksi on asetettava täysin nykyisistä poliittisista päätöskoneistoista riippumaton "varjohallitus", joka käy jatkuvaa keskustelua maan oman hallituksen asiantuntijaryhmän kanssa, näin maksimoidaan laaja tieto ja taito. Tiukempi operaatio on hajottaa hallitus ja järjestää ennenaikaiset eduskuntavaalit - siihen ei tosin ole enää instrumentteja eikä ihmistäkään - Kekkonenhan olisi jo tässä tilanteessa terminoinut nykyisen hallituksen ja määrännyt kansalaiset uurnille. Näin ennen, mutta ei tänään. Tänään kansalaiset voivat ottaa myös oman äänekkäämmän suoravaikuttamisen roolin, sillä suuri kansa lopulta maksaa aina kaiken sen, mitä valitsemamme päättäjät väärin tekevät - toki saavat myös hyvin mennessä ne edut, jotka valintademokratia on kansakunnan eduksi säätänyt. Nyt on tekojen aika - varautuminen kaikkein hankalimpiinkin tilanteisiin ei ole lietsomista, vaan ennakoivaa viisautta kohdata yhtenäisempänä todennäköiset ongelmat, joille ei saata olla vertailukohtaa historiastamme. ... 1/ Muistattakoon Harri Holkeri (pääministeri, kok.), joka käytti "menee hyvin" -aikana kuuluisaa lausahdusta: " Hallittu riskinotto" - se osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi, mutta ilmeisesti välttämättömäksi? 2/ Suomen Pankki - voisiko se olla kansalaisten luottamuspankki? --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=suomen+pankki+-+kansalaisen --- 3/ Linkki kirjoitukseen, josta käy ilmi Suomen Pankin ennuste ja varoitus joulukuulta 2007, jolloin valtiovarainministeri Jyrki Katainen rauhoitteli ja vakuutteli Suomen ohittavan suurella todennäköisyydellä USA:sta alkaneen roskaluottokriisin, jossa ostettiin olemattomalla sellaista johon oli kätketty jotain, mitä ei ollut olemassa. --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=Taloudessa+tapahtuu+-+kulutamme%... --- ... Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.vuodatus.net ... Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus Suomen eduskunnasta, jossa käsittelyssä oli ilmastoselonteko - [Copyright by Ilkka Luoma 2008] Kansio Ilmastonmuutos kuin muukin saastuminen on liiallisen ja ihmiselle suhteettoman kulutuksen tulos. Saattaa olla, että puolitus ostokäyttäytymisessämme ja suuntaus ympäristön ymmärrykseen ohjaa nykyisen talouskriisin "väljemmille vesille". Huomaamme, että elämässa on muutakin kuin näyttö- ja muuhun eläinkuntaan nähden liiallinen kerskakulutus. "Niin luonto vastaa kuin sinne huudetaan" --- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2au3p+ilkka-luoma-ilmastoselonteko.html ---

Vero paketti purkuun ja uutta verta remmiin. Uusien siltojen rakentamista yli synkän virran, kohden oikeuden mukaisempaa ja rehdimpää yhteiseloa jossa vähäosaiset ja heikommassa tilanteessa olevat saavat ystävän osan. Entisenä sillanrakentajana olen osaltani sitä mieltä, että nyt tulee vaihtaa työn johtoa radikaalisti ennenkuin ryhdytään rakentamaan kantavia ja kestäviä perustuksia. Se että tilanne on vakava ei saa halvaannuttaa ratkaisevan tärkeitä muutos toimenpiteitä osaamattomassa johdossa.

Miksi Venäjän uhan levittely on isänmaallista, kun taas laman uhan levittely on epäisänmaallista? Miksi kasvihuoneilmiöllä pelottelu on älykästä, kun taas vuosien 2009-2010 syvän katastrofin ennustaminen on epäisänmaallista. Onko jossain olemassa kielto siitä, että ei saa puuttua itseään koskeviin ajankohtaisiin asioihin? Mikä arvo sananvapaudella on, jos se koskee vain sotahistoriaa tai menneiden aikojen tunkioita?

Eihän tästä ole kuin pari viikkoa, kun poliitikot sanoivat työvoimapulan olevan vieläkin todellisuutta. Joten jos työvoimareservi on nyt suurempi kuin vuosi sitten, niin eikös se ole vain positiivista? Pystytään paikkaamaan tätä suurta työvoimapulaa joka poliitikkojen mielestä uhkaa isänmaamme talouskasvua.

Mistä tulee se viisaus, että tämän kauden jälkeen automaattisesti tulisi nousukausi? Eihän meillä ole vertailukohtaa? Ainoa vaihtoehto voisi olla sota idän ja lännen tai etelän ja pohjoisen välillä. Tuon sodan jälkeen se nousukausi tulisi varmasti. Mutta eihän kukaan osannut ennustaa tämä romahdusta, joten miksi luottaisin nyt kenenkään puheisiin nousukaudesta?

Työttömyys on otettava vakavasti, ja viisaiden komiteankin voisi perustaa. Siihen ei kuitenkaan saa ottaa virkamiehiä Työ- ja elinkeinoministeriöstä. Heidän ajatuksensa eivät ole kyllin tuoreita. Pienituloiset, eläkeläiset ja pitkäaikaissairaat ovat jo syrjäytyneitä yhteiskunnasta. Heidän tulonsa eivät riitä elämiseen, ja toimeentuloa on haettava tuista. Yhden maahanmuuttajan tuilla elää viisi syrjäytynyttä. Nyt vain sosiaaliviranomaiset hakevat edellisiä tukia takaisin ulosoton uhalla pienituloisilta, jotka joutuvat ulosoton takia turvautumaan toimeentulotukeen. Onko tässä virkamiesten yhteiskunnassa enää mitään järkeä?

Itse saan joulukuun puolesta välistä tammikuun puoleen väliin olla lomautettuna. Teen kulutustutkimusta, joka tökkii jouluna. Kenellä nyt olisi aikaa juosta maistelemassa uusia leipiä tai pipareita sun muita tai käydä arvostelemassa uusia tuotteita muuten vain esimerkiksi paketin ulkonäön perusteella. Herää kysymys tehdäänkö kyseisiä tutkimuksia jos taantuma pahenee? Tuleeko jatkuvasti uusia jugurtteja ja muita tuotteita markkinoille, joita kuluttajaa pyydetään ensin arvioimaan pakkauksen koko ja ulkonäkö ja mahdollisesti maku? Vai tyydytäänkö entisiin tuotteisiin. Hartaasti toivon, että uusia tuotteita tulee ja niitä tutkitaan. Firmani tekee rekrytointia juuri näihin kulutustutkimuksiin. Päivisin teen puolipäiväisesti kulutustutkimuksen rekrytointia ja iltaisin teen puhelinhaastatteluja kotitalouksiin. Kysymme kenestä tulee seuraava presidentti ja pitäisikö veroja nostaa vai laskea ja siihen malliin. Sielläkin joulu hiljentää vauhtia. Ihmeekseni olen elättänyt itseni näillä puuhilla kahdessa osapäivätyössä kellon ympäri tosin, jo 10 vuotta. Leipä on tosi kapea, mutta sitä on riittänyt sen verran, että olen hengissä pysynyt. Soviteltua päivärahaa voin aina hakea liitosta jos tulot näistä jäävät alle minimin. Toimeentulotukea ei ole juuri lainkaan mahdollista saada, koska tulot juuri ja juuri minimin rajan yli useimmiten.Parempaa puuhaa vaikea saada, koska ikää reilusti yli 50v.Asun yksin ja maksan kaiken omasta pussistani, vuokrat ovat kalliita ja asumistuki n.60 e kk. vain. Näinkin tämä käy, taantuma pelottaa silti, koska ala, jolla olen on erittäin suhdanneherkkää. Hyvää joulunaikaa kaikille kollegoille ja muillekin.

"Syrjäytyminen pitää estää, jos ei muuten, niin lailla." Ensinnäkin työttömyysturvaa tulee heikentää niin paljon, että jokainen todella haluaa tehdä työtä - eikä jäädä syrjään työelämästä. Tekemätöntä työtä Suomessa on valtavasti - vaikka sitten pistää risusavottaan harventamaan pusikoituneita metsiä, tienvarsia ja niittyjä. Parhaaseen marja- ja sieniaikaan ei pitäisi maksaa työttömyyskorvauksia, vaan "potkia" porukka keräämään marjoja ja sieniä. Moottoriteitäkin voitaisiin tehdä paljon lisää - ja käyttää runsaasti lapiomiehiä. Myös reservin kertausharjoituksia tulee lisätä runsaasti.

Lämmitti tämäkin Niklas Herlinin kirjoitus. On se sentään hyvä, että kerrankin löytyy kunnollinen kapitalisti vanhaa patruunamenttaliteettia, jolla on varaa omassa lehdessään ottaa keskusteluun inhimillinen näkökulma. Sillä nyt on muilla menossa vaihe, jolloin nostetaan syntipukkeina ja yhteiskuntamme ongelmana esille työttömät. On poikkeuksellista se, että joku ottaa esille ongelmana työttömyyden ja syrjäytymisen sen kautta. Siihen kuuluvat myös yrittäjät, jotka ajautuvat (ajetaan) konkurssiin. Valitettavasti Niklas Herlinin vanhasuomalainen sosiaalinen asennoituminen on sellaista, jota kokoomuksessa esiintyy yhä vähemmän muunkin paasikiveläisyyden (ulkopoliittinen linja) poistamisen ohella.

90-luvun lama päättyi omaisuuksien uusjakoon. Nykyinen kriisi ei pääty ennenkuin saalistaja-sijoittajat ovat saaneet puoli-ilmaiseksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden yritysten yms. varallisuuden itselleen. Pakkohuutokauppojen aika ei ole vielä käsillä - joten joudumme vielä odottelemaan nykyisen taantuman muuttumista lamaksi kuin myös talouskriisin päättymistä. Akttivinen (ahnas) raha hakee parasta mahdollista tuottoa ja sillä on aikaa odottaa. Yritysten käyttöpääoman rahoitus ei ole houkuttelevaa, kun oven takana odottaa huomattavasti parempi tuotto, kun vaikeuksiin joutuneet yritykset joutuvat kauppaamaan omaisuuttaan alihintaan. Oppineet talousmiehet sanovat, että ei alihintaa ole olemassakaan. On vain ajankohtaan sidottu markkinahinta. Mm. tällainen perustelu tekee oikeutetuksi varallisuuksien uudelleenjaon, vai tekeekö? Valitettavasti näin systeemi toimii, vai näinkö sen pitääkin toimia?

Kun vaikkapa demareiden kannattajista valtaosa on sekä materiaalisen kasvun palveluksessa ja sitäpaitsi arvomaailmaltaan materialistisia eli kaiken maailman tavaroiden ja koneiden haalijoita niin voi sanoa että he ovat ilmastonmuutostodellisuudesta katsoen syrjäytyneitä. Edelleen pääomapiirit jotka tuhoavat paitsi monen ihmisen elämänarvon niin myös ympäristön ja sotateollisuuden omistajien pääomahullut oikein hakevat tappamisen markkinoita - hekin ovat syrjäytyneitä paitsi etiikasta niin myös realismista sikäli kun sellaiset yhteen liittyvinä käsitteinä ymmärretään kuten allekirjoittanut tekee. No tuota rataa voi sanoa että koko maailma on syrjäytynyt etiikan ja realismin näkökulmasta. Ja että se mikä on menossa eli ilmastonmuutos ja teollistumisen aikakauden kuolinkorahdukset ovat osoitusta siitä että joka puolella ovat kaikki jostakin syrjäytyneet ja nyt haetaan parempaa kohdistusta etiikalle ja realismille. Ja - kun tämä asioiden alasajo tapahtuu ja siitä seuraa ilman muuta läjäpäin työttömyyttä näköalattomuutta ja neuvottomuutta niin tässä akuutissa tilanteessa paras keino oikein markkinatalouden sellainen - jota markkinatalouden kannattajat ovat koko ajan vastustaneet - on laskea ihmisten todellisuus enemmän vapaaseen taloudelliseen mutta turvattuun kelluntaan kansalaispalkan kautta jonkun tulotason alapuolelle jääville joka kansanlaispalkka voisi olla luokkaa 1000 euroa kuussa ja alkaisi jo vuoden alusta. Tämä periaatteellinen syrjäytymistä vastustava linjaus on perustuslaillista luokkaa "maksetaan siitä että ihminen on olemassa" toimii sellaisena pääomien ja muiden valtatahojen liekanarusta irrallisena vapaana pääomavoimana joka alkaa oikaista sitä perustavanlaatuista syrjäytymistä mitä yhteiskunnan kaikilla tasoilla on ankaran realismin ja etiikan valossa tapahtunut - siis sitä että kauttaaltaan yhteiskunnan toiminta on tavalla tai toisella syrjäytynyt viisaudesta. Ja tietenkin ajan tässä sitä omaa linjaani että katson materiaaliseen kasvuun virittäytyneen maailman olevan syrjäytynyt ja suorastaan nyrjähtänyt aineettoman kasvun terveemmästä linjasta kahdesta syystä - koska aineeton kasvu ei rasita ympäristöä ja lisää sitä kautta ilmastonmuutosta ja koska aineettoman kasvun perusidea on että ihminen kasvaa henkisesti sekä kulttuurin että humanismin mielessä. Summa summarum - maailma on minusta syrjäytynyt pahasti aineettoman kasvun suunnasta ja sille pitäisi löytää oikaisu ja sille keinot. Ja kun teollistumisen aikakausia loppuu niin siitä seuraa se että vanahkantainen työn käsitekin pitää uusia koska tulevaisuudessa mielekäs oikea työ voi olla ylellisyyttä ja siksi yhteiskunnan pitää alkaa maksamaan kansalaispalkan muodossa siitä että ihmiset ovat olemassa. Se raha ei mene markkinatalouden kannalta hukkaan koska he kuitenkin kantavat sen tonninsa kulutuksen kekoon - mutta aiempaa yletöntä materiaalista tuhlausta viisaammalla tavalla koska sellainen 1000 € kuussa ei ole mikään kulutusjuhlan lähde. Siis ei pidä syrjäytymiskeskustelussa langeta siihen ansaan että tulevaisuudessa kaikille olisi töitä vähään aikaan kun teollistumisen aikakausi muuttuu muuksi ja siksi kaikki nöyryyttävät pakkotyömaat ovat henkistä syrjäyttämistä ja yritystä pitää kiinni sellaisesta työn käsitteestä jolle ei ole eettistä eikä myöskään realistista katetta. Jussi Vaarala

Massatyöttömyyden seurausten vaimentamiseen voisi ajatella työn jakamista. Väestö pantaisiin tekemään pätkätöitä. Esim. Heikki olisi töissä vaikkapa 3 kuukautta sitten hänen tilalleen tulisi Pekkka. Sen jälkeen taas Heikki jatkaisi 3 kuukautta jne. Malli voisi toimia aloilla joilla työttömiä osaajia on tarpeeksi. Ongelma mallissa taitaa olla se, ettei kukaan (vielä) suostu moiseen solidaarisuuteen.

Tästä taloustilanteesta on kaikki merkit olleet näkyvissä jo pari vuotta ja keskusteluakin on silloin tällöin yritetty viritellä. Huonoin tuloksin sillä voittojen kotiuttaminen on ollut osalla hyödynsaajista kesken. Nyt lamasta keskustellaan turhankin paljon, kun pitäisi keskittyä siihen millainen maailma on, kun tämä on ohitse ja nousu alkaa. Nyt pitäisi vain keskittyä odottelukustannusten minimoimiseen ja pelastaa riittävän reilu määrä yrityksiä ja työpaikkoja. Seuraavaksi sakkaa palkanmaksukyky lopullisesti eikä pankkien auttaminen auta yrityksiä vaan NIMENOMAAN pankkeja. Pitää tehdä jotain muuta. TÄSSÄ EHDOTUS: Palkkaturva maksaa niiden yritysten työntekijöiden palkat joilla on osoittaa yhdellä A4 paperilla, että niillä normimmmissa oloissa olisi menestymisen mahdollisuus ja järkevää tekemistä löytyisi. Kun ajat ovat parantuneet 50-100% maksetuista palkoista perittäisiin takaisin. On paljon halvempaa työllistää ihmisiä jo olemassaolevissa yrityksissä kun päästää ne konkurssiin ja perustaa uusia. Viiveen maksavat veronmaksajat.

Olin työttömyysuhan alla ennen viime lamaa, samoin nyt. Minulla olisi pari hyvää ehdotusta työttömyyden torjumiseksi: - unohdetaan yrittäjän ja työntekijän rajan tiukkuus. Annetaan työntekijän yrittää työllistää itse itseään ja annetaan ihmisten yrittää edes vähän ilman että siitä välittömästi rangaistaisiin työttömyysturvan putoamisella nollaan. - kannustetaan ihmistä yrittäjyyteen. starttirahat jakoon! jos ihminen työllistää omalla toiminnalla edes itsensä, se on yksi pois kortistosta. ei rangaista itse itsensä työllistämisestä heti alkuvaiheessa, vaan tuetaan siinä. Näin estettäisiin se esim. yllekirjoittaneella oleva tilanne, että kannattaa mieluummin ryhtyä määräaikaisen työsuhteen jälkeen työttömäksi kuin alkaa yrittää työllistää itse itsensä. Makaamalla saa rahaa heti, yrittämällä yrittämistä joutuu odottamaan leivättömän pöydän ääressä ensimmäistä palkkaa kuukausitolkulla. Ja säästöjä ei ole.

Syrjäytyminen on vakava aihe; ikävää, ettei sitä voi lailla estää.Hyvinvointivaltio vai kilpailuyhteiskunta! Pieni yksilö voi oirehtia esimerkiksi masentumalla, kysymys on luovuttamisesta, masentumalla ei tarvitse enää kilpailla mahdollisesti saavutettavasta palkinnosta, joka etenee aina vain kauemmaksi sitä mukaa, kun tavoite lähenee. Ennaltaehkäisy(kuullostaa lähinnä vitsiltä) ja harkintavalta sosiaalisten ongelmien suhteen näyttää ontuvan: jotain liikettä kuulee tapahtuvan, mutta ääni klonksuu. Yksilöllä on tarve kuulua johonkin itseään laajempaan yhteisöön; tämä koskee myös sarjamurhaajia ja terrosristeja.Itsetuhoisuus, masentuneisuus, päihteiden liikakäyttö ja tuhoamisvimma ovat merkkejä siitä, että on olemassa jotain, jota ympäristö ei ole huomannut, noteerannut ajoissa, jotain tärkeää... Joillakin on niin huono itsetunto ja turvaton olo, että he kokevat oikeutuksen leimata, eristää, sulkea pois yhteisöstä ja ryhmästä yksilön, joka ei syystä tahi toisesta osaa tai voi pistää hanttiin ja usein joidenkin ihmisten mieli on tatuoitu ja ennen toimintaa.

''näki, miten massiivisesta määrästä työttömiä tuli massiivinen määrä työkyvyttömiä.'' Millähän perusteella sinä noin oletat? Minä väitän, ettei enemmistöä työttömistä vaivaa muu kuin puute palkanmaksajasta. Työttöminä on paljon hyvinkoulutettuja, jotka ovat lisäksi kurssittaneet itseään jatkuvasti. Vaan kun työttömien hakemukset - kiitos sen, että työttömiä on vuosikaudet leimattu mm. työkyvyttömiksi, alkoholiongelmaisiksi, mielenterveyspotilaiksi - joutuvat pelkästään työttömyyden vuoksi mappiin ö tai ainakin pinon alimmaiseksi, niin paha työllistyä. Tämä ilmeisesti sopiikin työvoimaviranomaisille, sillä yhteiskuntahan tarvitsee työttömänsä mm. palkkatason kurissapitämiseksi - näin Filatov erehtyi muutama vuosi sitten suorassa tv-ohjelmassa myöntämään. Näin työttömät pystytään leimaamaan lisää pakottamalla heidät ilmaistöihin työharjoittelijaksi, työhönvalmennukseen, kuntouttavaan työtoimintaan, mistä he saavat palkaksi vain yhteiskunnan maksaman työmarkkinatuen 400 e/kk/netto ja 8 euron ylläpitokorvauksen. No, tämähän tietysti sopii työantajillekin mainiosti. Mikäs sen mukavampaa kuin ilmainen työntekijä. Työttömän itsetuntoa tuollainen kyllä repii. Kateissa kaikista tilastoista oli jonkin aika uutisoidun mukaan 4500 nuorta, nyt tuo luku lienee jo suurempi. Lisäksi n. 2000 nuorta on jäänyt eläkkeelle pelkästään viime vuonna. Mitkä ovat vanhempia ihmisiä koskevat vastaavat luvut, sitä voi vain arvailla. Villi veikkaukseni on, että em. lukujen taakse kätkeytyy sellaiset henkilöt, jotka eivät ole suostuneet työvoimaviranomaisten kyykytystoimiin tai eivät ole niitä kestäneet. Työttömien kohtelu tässä yhteiskunnassa on julmaa. Näin väitän alalla työskennelleenä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=450000000...

Meillä kaikilla on eduskuntavaaleissa mahdollisuus painaa paniikkinappulaa. Kun kok. nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja pääsi hallitukseen, julisti puh.joht., että "nyt tästedes kaikilla on hauskaa!" Odottelen tässä milloin meillä eläkeläisillä se hauskanpito alkaa? Samaa mieltä usean kirjoittajan kanssa olen siitä, että työntekoon pitäisi kannustaa meitä vanhempiakin, joilla ei vielä ole isompia kremppoja vaivoinamme. Miksi pitää vetää tänne hotellihenkilökuntaa Venäjältä vaikka tekijöitä olisi omasta takaakin? Vastaan itse. Koska heille ei tarvitse maksaa suomalaisten normien mukaan. Kyse on siis rahasta. Markka-aikaan hotellihuoneen Helsingistä sai 100-150 markalla. Nyt se maksaa vähintään saman euroissa. Ovatko palkat viisin-kuusinkertaistuneet? Eivät ole. Onko siis joku ahne vai mihin raha katoaa? No, kunhan nyt vain kyselen. Kiitos Herlinille epä-kokoomuslaisista mielipiteistä. Lisää sellaisia, kiitos.

Erilaisissa päihde- ja mielenterveyskuvioissa sekä osallistujana että sivustaseuraajana olen nähnyt aivan liian monen yksilön kohdalla ketjun työttömyys-syrjäytyminen-alkoholisoituminen-mielenterveysongelmat-hauta. Kyllä näistä jutuista on ihan tutkittua faktaa. Eikä se tietenkään tarkoita, että kaikille työttömille noin olisi käynyt, tai tulisi käymään, mutta aivan liian monelle niin on käynyt, ja tulee käymään. Ellei jotain tehdä. Syrjäytyminen alkaa työttömyydestä, jota enää ei voida välttää, mutta syrjäytymiselle ja sen seurauksille ehkä jotain voimme yrittää tehdä.

Minun ajatuksillani! Koin jo -70 luvun öljykriisin,ja pari muuta lamaa. Toimin Tampereella yli 4 vuotta -90 luvun syrjäytyneiden ohjaajana.Osa oli jo -80 luvulla syrjäytettyjä! Heidän yhteinen "mottonsa" oli:"Emme me ole syrjäytyneitä,päättäjät ovat meidät syrjäyttäneet,kun ovat itse syrjäytyneet arkielämästä"! Tätä mieltä minä olen edelleen. Niklaksen kirjoitukseen lisäisin sen,että nyt olisi heti otettava käyttöön kuntien työllistämisvelvollisuus 6 kk:n työttömyyden jälkeen valtion kustantamana! Muuta mahdollisuutta EI ole. Kiitos Niklas köyhien ja syrjäytyneiden,ja syrjäytymisvaarassa olevien puolesta!

kohtuulliset ( = huom. siis vain kohtuulliset ei öky ) asuntolainat vähintään 2:si vuodeksi. Muutoin hukka perii. Porukka syrjäytyy ja väkivaltaistuu. Maksaa ne sosiaaliasunnotkin ja laitospaikat- todennäköisesti vielä paljon enemmän.

Viime laman aikaan pelättiin jo laajamittaisia järjestyshäiriöitä, mutta potentiaaliset rähinöitsijät pidettiin keskioluttokkurassa kiitos viisaan alkoholipolitiikan. Lamasta toivuttua on moni rähinöitsijä poistunut joukosta kirkkaan viinan niittämänä alkoholipolitiikan muututtua. Mutta syrjäytyneitä silti riittää. Muuttunut on myös Suomen asenneilmasto; rikkaat ovat rikkaampia, köyhät köyhempiä, ja he eivät juuri kohtaa toisiaan. Mitä nyt ökymaasturit roiskuttavat kuraa köyhien päälle puikkelehtiessaan missä lystäävät. Empatia on meille suomalaisille kovin vieras taito. Nyt on kuitenkin tarvetta pohtia laajalti yhteiskunnassa, mitä voisimme tehdä toisin.

Lama on tulossa, ainakin jos siihen uskomme. Jos taas emme usko, vaan jatkamme jokapäiväistä eloamme, kuin emme olisi mokomasta kuulleetkaan, ostamme kotimaista, käytämme kotimaisia palveluja ja valitsemme etelän rannan sijasta kotimaisen matkakohteen, lamakin siirtyy tuonnemmaksi. Edellyttäen tietysti, että muutkin niin tekevät. Mutta kun eivät tee! On totta, että työpaikat ja niitä kaipaavat tekijät ovat jatkuvassa muutoksessa. Jonkun pitää joustaa silloin, kun ne kohtaavat huonosti, eli kun työvoimaa vapautuu, mutta heille ei löydy sopivaa osoitetta, vaikka samaan aikaan on monilla aloilla pulaa työvoimasta. Sairaat ja vanhukset kaipaavat hoitajia. Paperin tekijät pistetään pihalle. Mitenkähän olisi, jos vaihteeksi nämä korkeampaa palkkaa nauttineet paperi- ja metallimiehet kouluttautuisivat hoitoalalle ? Harjoittelisivat vaipanvaihdon ja syöttämisen. Kuljettaisivat vanhuksia ulkona, lukisivat heille tai olisivat vain läsnä ja kertoisivat värikkäitä tarinoita, jonka taidon he ainakin hallitsevat. Samalla voisi antaa sellaisenkin mahdollisuuden juolahtaa mieleen, että jo parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua hän itse voi olla siinä potilaan asemassa. Eikö se olisi hyvää valmennusta tulevaisuuden varalle !? " Luo sairaiden, käy veli hellä valkoinen "... Jouko Ahosen johdolla.

"Viisi vuotta myöhemmin joku urpo sitten kertoo ennustaneensa 2009 laman lopullisen syvyyden oikein ja luulee olevansa joku guru." Ainakin yksi tällainen besserwisseri voisi olla Demareiden nykyinen puheenjohtaja. Kaikki mainosarvo ja paniikkimieliala tiskiin minkä hän suinkin keksii, ja oppositiopolitiikkaa yrittämään virheellisin väittämin ja mustamaalaamisin. Hänelle ei mikään ole pyhää, ja mitä parempaan kurimukseen maa saadaan sitä enemmän Demareille kolahtaa ääniä laariin. Kurjat kun kuvittelevat että Demarit ajavat heidän asiaansa. Todellisuudessa Demarit ajavat vain ja ainoastaan omien saavutettujen palkkioidensa asiaa, kaikki muu on bullsh1ttiä.

Nimimerkki(Tissot), vaikka onkin vain nimimerkki, vain, aina vain, niin puhuu asiaa, on ilmeisesti kärryillä; sitä samaa soisi,edes,joillakin päättäjilläkin olevan. Systeemi, kun toimii niin, että esimerkiksi lääkäri määrää reseptin, jolla apteekista saa hakea( ja ostaa) unilääkettä. Tämä kuulostaa järkevältä, mutta mitä jos esimerkiksi naapuri metelöi, niin ettei potilas saa nukutuksi! Ei siinä lääke kovin pitkälle auta, ehkä! Ehkäpä naapurin käyttäytymiseen voisi hyvä olla ensin saada jokin muutos aikaiseksi, vai kuinka?

Monta kertaa alkoholismia pidetään jonkun asian seurauksena: avioeron, työttömäksi joutumisen tms. Toisaalta olen itse todistanut läheltä, että alkoholisti keksii juomiselleen mitä tahansa tekosyitä. Näille vastaus ei ole siirtyminen kohtuukäyttöön tai laimeampiin juomiin vaan juomisen täydellinen lopettaminen. Miksi kissaa ei nosteta pöydälle? Ollaanko tehty kaikki mahdollinen alkoholin kokonaiskulutuksen laskemiseksi? Herlinin muuten hyvässä kirjoituksessa lähdettiin tästä perusoletuksesta, että juominen on jonkun asian seuraus. Onko se sittenkään ihan noin? Kyllä useimmat tuntemistani alkoholisteista ovat juopotelleet itsensä melko huonoon kuntoon, vaikka työ olisikin ollut hyväpalkkaista, ja kotiasiat olisivat olleet muuten kunnossa. En kuitenkaan halua ketään syyllistää, koska kaikki eivät vain pysty kontrolloimaan juomistaan. Toisaalta voi kysyä, miksi ylipäätään pitää juoda? Voisivatko suomalaiset oppia viettämään aikaa enemmän perheensä ja ystäviensä kanssa ja pitämään hauskaa ihan selvin päin?

Eivät.

Niinpä niin en niin tiedä näistä teorioista mutta ikäni kauppamiehenä olleena(60 v) olen kokenut jos tuotetta A ostetaan lähes,joka talouteen on sitä vaikea enää lisää kaupata.

Työttömyys voi hyvin, työttömät huonosti. Syrjäytyneet ovat aina olleet syrjäytettyjä. Keskiolut maistuu kansalle hyvin. Suuri huoli pitää olla nuorista työttömistä. Useille ei paskaduunit maistu. Eletään 500 euron perustoimeentulolla (yli 24 v.) ja asumistuella. Rappiolla on hyvä olla. Keskiolut maistuu ja saa nukkua myöhään. Työpaikat takaavat ihmissuhteet. Kapakat työttömien ihmissuhteet. Porukka menee kaljoitellessaan valitettavan nopeasti huonoon kuntoon ja ennenaikaiseen hautaan. Ihminen on sopeutuva eläin ja tyytyy valitettavan nopeasti kohtaloonsa.

Vai oikein lailla ? Eikös sellainen jo ole, "Laki kuntouttavasta työvoimatoiminnasta" tms. ? Tälläiset lait on tehty nimenomaan "aktivoimaan" näitä keskioluen avulla ulos yhteiskunnasta "valuneita" ja ehkäpä siinä mielessä osin paikallaankin. Ongelma kuitenkin on valitettavasti se, että: - lääkkeeksi tarjotaan lähes poikkeuksetta ilmaiseksi tehtävää työtä, eli orjuutta korvausten menettämisen uhalla. - Näitä keskioluella itsensä ulos valuttaneita on selvä vähemmistö, mutta enemmistöönkin sovelletaan samoja lääkkeitä. Ihan aikuisen oikeasti, vaikka kuinka työvoimapulasta taannon ja osin vieläkin huudellaan, PALKALLISISTA töistä on huutava pula. Kukaan, oli sitten työssä käyvä tai työtön, ei kaipaa ainakaan pelkästään työtä. Tavoitteena on PALKALLINEN työ. On aivan silkkaa sitä itseään tehdä ongelmaksi muka työttömyys. Mitäs luulette, ihanko suotta ja tyhmyyttään Suomessa tehdään kymmenien tuhansien voimin näitä 8 eur/ päivä orjatöitä ? Ei luulisi olisi olevan ylivoimainen tehtävä valita palkkatyön ja orjatyön väliltä ? Vai onko nyt sitten kuitenkin niin, ettei valinnavaraa olekaan ? Työ vain pitäisi saada ilmaiseksi, ainoastaan tutuille ja sukulaisille pitäisi saada palkallista työtä, noin karkeasti. Muut tehköön ilmaiseksi teettäjän puolelta sekunnin irtisanomisajalla, itselle ei mikään saa maksaa mitään. Toisethan ne orjia ovat. Itselläni on koulutettuna ja raittiina perheenisänä pitkällä työkokemuksella puute PALKALLISISTA töistä, ei mistään piirileikeistä, "aktivoinneista" (pthyi, kirosana) sun muistakaan "toimenpiteistä", joiden ainoana tuloksena tuntuu olevan määräyksiä tekemään ilmaiseksi jotain jonnekin. Minä en ole syrjäytynyt minnekään, minua sen sijaan aivan aktiivisesti tunnutaan työttömän leima otsassa syrjäytettävän vähän joka suunnasta. Niklas Herlinkin vihjailee kaikien työttömien olevan kaljaakittaavia työkyvyttömiä, joten onko ihme, ettei kukaan oikein työnhakutilanteissa pidä varteenotettavana vaihtoehtona ? Ja sen seuraukseksi pitäisi saada oikein laki, joka patistelee tekemään edelleen niitä palkattomia töitä, vai oikeinko olisi ajatuksena ihan vaihtelun vuoksi kokeilla välillä askartelua ja paperinukkien tekoa siinä CV:n kirjoittelun lomassa ? Niitä PALKALLISIA töitä, joista puute on, kun ette kuitenkaan saa lisää syntymään. Tätähän se on YKSILÖLLINEN kohtelu työttömyydessä: Saat valita seuraavista paketeista: 1) Paketti kaljaakittaaville työkyvyttömille 2) Ei saatavilla 3) Ei saatavilla 3) .... Jättäkää edes rauhaan niin voi lähetellä enemmäm työpaikkahakemuksia siirtymään pinojen pohjille siinä uusien asioiden opiskelun lomassa.

Turvaa perheille, joissa painitaan ylitsepääsemättömissä asuntoveloissa kohdalle sattuneen työttömyyden johdosta. Valtion pitää ottaa asia hoitoonsa NYT! eikä vuosien päästä. Perustakaa "kotipankki", johon tiukassa tilanteessa olevat voisivat myydä kotinsa asumisoikeudella ja mahdollisuudella aikojen parannuttua lunastaa asuntonsa takaisin. Laskekaapa kuinka monta särkynyttä perhettä ja hukkaan mennyttä nuorta voitaisiin näillä toimilla pelastaa!

Paavo Lipponen manasi tv:ssä valtiota, so. veronmaksajia, talkoisiin yritysten pelastamiseksi. Samaa talvisotamantraa ovat Jyrki Katainen ja EK:n Christoffer Taxell viime päivinä hokeneet. USA:ssa on sentään haluttu myös ahneuteensa tukehtuvia optiojohtajia vastuunkantoon.

Vai oikein lailla ? Eikös sellainen jo ole, "Laki kuntouttavasta työtoiminnasta" tms. ? Tälläiset lait on tehty nimenomaan "aktivoimaan" näitä keskioluen avulla ulos yhteiskunnasta "valuneita" ja ehkäpä siinä mielessä osin paikallaankin. Ongelma kuitenkin on valitettavasti se, että: - lääkkeeksi tarjotaan lähes poikkeuksetta ilmaiseksi tehtävää työtä, eli orjuutta korvausten menettämisen uhalla. - Näitä keskioluella itsensä ulos valuttaneita on selvä vähemmistö, mutta enemmistöönkin sovelletaan samoja lääkkeitä. Ihan aikuisen oikeasti, vaikka kuinka työvoimapulasta taannon ja osin vieläkin huudellaan, PALKALLISISTA töistä on huutava pula. Kukaan, oli sitten työssä käyvä tai työtön, ei kaipaa ainakaan pelkästään työtä. Tavoitteena on PALKALLINEN työ. On aivan silkkaa sitä itseään tehdä ongelmaksi muka työttömyys. Mitäs luulette, ihanko suotta ja tyhmyyttään Suomessa tehdään kymmenien tuhansien voimin näitä 8 eur/ päivä orjatöitä ? Ei luulisi olisi olevan ylivoimainen tehtävä valita palkkatyön ja orjatyön väliltä ? Vai onko nyt sitten kuitenkin niin, ettei valinnanvaraa olekaan ? Työ vain pitäisi saada ilmaiseksi, ainoastaan tutuille ja sukulaisille pitäisi saada palkallista työtä, noin karkeasti. Muut tehköön ilmaiseksi teettäjän puolelta sekunnin irtisanomisajalla, itselle ei mikään saa maksaa mitään. Toisethan ne orjia ovat. Itselläni on koulutettuna ja raittiina perheenisänä pitkällä työkokemuksella puute PALKALLISISTA töistä, ei mistään piirileikeistä, "aktivoinneista" (pthyi, kirosana) sun muistakaan "toimenpiteistä", joiden ainoana tuloksena tuntuu olevan määräyksiä tekemään ilmaiseksi jotain jonnekin. Minä en ole syrjäytynyt minnekään, minua sen sijaan aivan aktiivisesti tunnutaan työttömän leima otsassa syrjäytettävän vähän joka suunnasta. Niklas Herlinkin vihjailee kaikien työttömien olevan kaljaakittaavia työkyvyttömiä, joten onko ihme, ettei kukaan oikein työnhakutilanteissa pidä varteenotettavana vaihtoehtona ? Ja sen seuraukseksi pitäisi saada oikein laki, joka patistelee tekemään edelleen niitä palkattomia töitä, vai oikeinko olisi ajatuksena ihan vaihtelun vuoksi kokeilla välillä askartelua ja paperinukkien tekoa siinä CV:n kirjoittelun lomassa ? Niitä PALKALLISIA töitä, joista puute on, kun ette kuitenkaan saa lisää syntymään. Tätähän se on YKSILÖLLINEN kohtelu työttömyydessä: Saat valita seuraavista paketeista: 1) Paketti kaljaakittaaville työkyvyttömille 2) Ei saatavilla 3) Ei saatavilla 3) .... Jättäkää edes rauhaan niin voi lähetellä enemmäm työpaikkahakemuksia siirtymään pinojen pohjille siinä uusien asioiden opiskelun lomassa.

Niklaksen pointtina lienee jonkunlaisen solidaarisuuden tai yhteisvastuullisuuden löytäminen suomalaisista. Nice try. Muistellaanpa heti aluksi taannoisia tapahtumia Finnairilla; koska yhtiön tilanne näytti pahalta, kustannuskehitys vaati toimenpiteitä pikapuoliin, niin yhtiö esitti henkilöstölle kaikkien (myös johtajien)palkkoihin pientä alennusta.Jotta ketään ei tarvitsisi irtisanoa, ja että palvelutaso/tuotanto kuitenkin säilyisi. Kuinkas kävikään; henkilöstö päätti sinänsä reilusti ja demokraattisesti äänestämällä , että palkkoja ei lasketa senttiäkään, senkään uhalla että joka kymmenes jää kokonaan vaille työtä! Siinä se on se suomalainen yhteisvastuu , koko komeudessaan. Jengi äänestää reilusti , että yksi kymmenestä saa joutua tuuliajolle, kunhan vain yhdeksän kymmenestä saa pitää kaikki entiset etunsa. Pahoin pelkään että tämä sama ilmiö toistuu koko suomalaisessa työntekijäkentässä.Liittojen suosiollisella avustuksella. Tuleva taantuma asettaa väistämättä uudet hinnat työlle, raaka-aineille, palveluille jne. Jos tämä prosessi viedään läpi ylläkuvatulla menetelmällä, niin meillä on muutaman vuoden päästä vähintään 400 000 työtöntä.Ja lukuisa määrä konkursseja.Ja monet syrjäytyvät lopullisesti. Vaihtoehtona olisi se, että jokainen joustaisi hieman saavutetuista eduistaan. Tällöin ei läheskään niin monen tarvitsisi tippua kelkasta, ja bonuksena tulisi vielä palvelujen ja tuotannon tason säilyminen hyvänä. Kas, kun en jaksa uskoa että palvelujen ja tuotteiden tarve sinänsä mihinkään laman myötä häviää. Ihmiset haluavat syödä, juoda , asua ja matkustaa niinkuin ennenkin. Valinta on meidän.

Niko pohtii "pientä ja tehokasta asiantuntijaryhmää". Kekkonen soitti Martti Miettiselle hänen ollessa talikon kanssa pellolla ja pyysi ex-maaherraa runnaamaan hätätilahallituksen 1970 luvun Suomeen. Jotain tällaista valtiomiestä ja "runnariryhmää" me tarvitsemme nyt. Vielä on aikaa jopa runnata hallitus, joka kykenee organisoimaan ensi kevääseen mennessä mm. tukipaketin, joka todella iskee lamaan tehokkaasti. Esim. rakennustekniset remontit (suurehkoina kokonaisuuksina toteuttaen). Kyllä työmaita löytyy, olkoot ensimmäisiä vaikkapa tuoreen ministerin homekoulut. Risusavotat, sieniretket ja pilkkikisat voivat olla hyvää terapiata syrjäytymisuhassa, mutta eivät (kuten ennenvanhaan) työttömyystöitä.

Siis miksi ihmisten ei saisi antaa ryypätä, jos itse tahtovat elämänsä pilata? Omavaraistaloudessa voi elää onnellista elämää 50 eurolla vuodessa. Kukaan ei pakota tässä maassa ketään ryyppäämää. Itse olen kurkkuani myöten täynnä näitä juoppoja enkä sure yhtäkään, joka sille tielle jää. Oma on häpeänsä eikä työttömyys ole todellakaan mikään syy alkaa ryyppää. Lapset näiltä urpoilta pitää toki ottaa pois.

Oikeastaan on aivan ymmärrettävää että rkp touhottaa kielen ja nuuskan puolesta. Samasta aukosta ne kulkee.

Hyvä kirjoitus Niklakselta. Viisaasti hän ei yrittänytkään esittää ratkaisuksi muuta kuin viisaiden koolle keräämistä. Laman syvyydestä ennustan että se tulee olemaan syvältä. Käydyn keskustelun perusteella huomasin, ettei siitä reseptiä löytynyt. Olemme siis pitkälle Sailaksen & Co varassa, jotka henkilöinä neuvovat hallitusta, joka päättää toimista, jotka virkamiehet toteuttavat. Yritykset, järjestöt ja kansalaiset osallistuvat kykynsä ja halunsa mukaan. Mitä enemmän toimijat ovat nähneet edellistä lamaa, sen parempi. Kaikkia virheitä ei pitäisi toistaa, esim. työttömien tolkkua vailla olevaa pakkokurssitusta ilman realistista työllistymismahdollisuutta. Tekemätöntä työtä tässä maassa kyllä riittää - pitää vain päättää, kannattaako se tehdä vai jättää tekemättä. Esim. kunnilla on paljon tekemätöntä työtä, joka voitaisiin valtion osittaistuella ulkoistaa uusille pienyrityksille. Kunta saisi osan käyttämistään varoista verotuloina takaisin.

Minä 50+ mies, jäin tyottömäksi pari vuotta sitten ja vaikka olen hakenut töitä koko ajan, pari sata hakemusta tehty, pari sata muuta työnhakuyritystä ja monta sata muuta hommaa tsekattu, niin tulos on noin kaksikymmentä haastattelua ja siihen se sitten on jäänyt. Ja jengi ihmettelee, onko jätkä laiska, saamaton tai onko jotain muuta häikkää kun ei mies työllisty. Olen ollut töissä 33 vuotta tähän mennessä ja uskon kyllä että olis työkykyä jäljellä ainakin kymmenen vuotta lisää jos terveys pysyy hyvänä. Kävin tässä työttömyyskauden alussa työllistymiskurssin jolla kyllä estiteltiin kovin optimistisesti kaikkia oppisopimus- ja työllistämistukimahdollisuuksia. Mutta todellisuus ei ole yhtä valoisa kuin kursseilla. Pitää vähintäin olla yhtä hyvä junailemaan kuin nää Wincapita-jätkät että saa pestaajat vakuuttettua että tämä mies vois saada edes määräaikaishommaa muutamaksi kuukaudeksi. Totuus on kyllä se että, töitä tekijälle löytyy jos tekijä tekee hommat TÄYSIN ilmaiseksi ja työn tilaaja vielä saa maksun ilmaistyöntekijän työllistämisestä. Ihmettelen myös sitä työttömyystoimistojen yrityksille ylläpitämää "ulkomaalaisen työväen tuontilinjaa", vaikka saman aikaa yritykset potkii vanhat suomalaiset työntekijät pellolle "taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Me muutama vuosi päälle 45 - 50 ikäiset työttömät olemme ilmiselvästi väliinputoajaryhmä Suomessa. Kuten myös tavalliset nuoret 18 - 25 joille ei tipu kunnon töitä ja mielekästä alkua työelämälle. Samanaikaan paasataan elinikäisestä oppimisestä ja että pitäisi olla hommissa 70 vuoden ikään asti. Jos on edelleen yrityksen palveluksessa lisäkoulutus on paljon edullisempaa, eteenkin jos vielä yritys suostuu kouluttamaan. Mutta auta armias jos kuulut poisrationalisoitavaan ammattiryhmään, silloin saat painaa niska limassa vuosia ilman lisäkoulutusta sillaikaa kun johto saa koulutusta, ja poks, tulee se päivä kun sinut pistetään pellolle tylysti vaikka olet ollut kuinka sitoutnut yritykseesi tahansa. Yrittävät vielä saada sut myymään sun lailliset oikeudet halvalla tarjoamalla jotain naurettavaa summaa lähtörahoiksi, jos olet niin tyhmä että pistät nimen paperille että irtisanoudut vapaaehtoisesti. Sitten työttömänä saa vaan kuulla ettei noin vähän koulutettua ja ikääntynyttä tyyppiä voi ottaa hommiin, sorry. Toisaalta akateeminenkaan koulutustausta ei takaa hommia jollei löydy laajaa tukiverkkoa. Ja nyt alkaa kohtapuolin kaikki kunnon kriisipaketit olla jaettu pankeille ja muille hätää näkeville säästäjille ja osakesalkun omistajille. Että nyt pitää virkamiesten työttömien "ruhtinaallista toimeentuloa" rokottaa että tajuaisivat nyt lähteä töihin. Mutta mihin töihin?

On kovien koettelemusten, ja elämän karikkojen kolhimia LÄHIMMÄISIÄMME! Kuten ensimmäisessä tämän asian kommentissani totesin,asia voidaan ratkaista vain kuntien/valtion työllistämis VELVOLLISUUDELLA. Siihen tarvitaan embatian elvyttämistä päättäjien ja kaikkien kansalaisten mieliin! Pois tuon välittömän avun tarpeessa olevien lähimmäistemme nimitteleminen, juopoiksi työtävieroksuvista pohjasakasta jne.Kommentoijat muistakaa:Apua on annettava silloin,kun "palaa",silloin on palo sammutettava. Antakaamme Hymyä heille,jotka eivät itse enää jaksa hymyillä. Antakaamme lohtua niille,jotka lohtua tarvitsevat! PÄÄTTÄJÄT,jotka voitte asioita muuttaa:Antakaa heti apua köyhille!Silloin Te teette parhaan päätöksen,mitä Teiltä voi odottaa.Ja se on VAIN tahdosta kiinni,kuten Ahtisaari sanoi toisessa yhteydessä. Kun autatte näitä vähäosaisia Luoja Teitä moninverroin palkitsee!Ja saatte hyvän omantunnon siitä,että olette kerrankin olleet oikeudenmukaisia,jaloja tosi päättäjiä.

Elintasopakolaisten maahanpääsy on lopetettava, koska ko. varat tarvitaan kotimaisten työttömien ja työttömäksi laman vuoksi joutuvien auttamiseen. Ruotsi ja Tanska mm. ovat kiristäneet maahanmuuttokriteereitään ja sen seurauksena meille on tänä vuonna tullut edelliseen vuoteen verrattuna jo yli 2-kertianen määrä maahan pyrkijöitä. Uusi valmisteilla oleva ulkomaalaislaki tulee avaamaan portit täysin auki, joten käy laittamassa nimesi http://www.adressit.com/ulkomaalaislaki

Herlinin humaani joulusaarna vie tuulen purjeistani, mutta kuljen mielelläni vanavedessä ja tyydyn vahvistamaan kaiken kirjoitetun yhdellä poikkeuksella. Termin ”syrjäytyminen” asemesta käyttäisin ilmaisua ”syrjäyttäminen”, sillä kysymyksessähän ei ole mikään luonnonlainomainen prosessi, joka vain passiivisesti tapahtuu ihmisille vaan epäinhimillinen menettelytapa. Talouden lama ja taantuma tuottavat syrjäytymistä. Yksilön syrjäytymisen sijasta pitäisi keskittyä puhumaan yhteiskunnasta, joka syrjäytyy hylätessään inhimillisyyden.

Vanha hyvä sanan lasku on.EI TERVE RUUMIS TYÖTÄ KAIPAA.

''Mutta säästösyistä valtion pitäisi kerätä heti pieni ja tehokas ryhmä, jossa olisi riittävästi elinkeinoelämän, sosiaalipolitiikan, valtiontalouden ja lääketieteen tuntemusta.'' Ehdotetusta työryhmästä puuttuu paras asiantuntemus, nimittäin pitkäaikaistyötön. Syrjäytymisen parasta asiantuntemusta edustaa varmasti Heikki Hursti. Kumpaakaan ei mainita myöskään SATA-komitean kokoonpanoissa. Minua hirvittää suomalainen tyyli, että ns. asiantuntijoiden katsotaan kykenevän ratkaisemaan asiat, joista heillä ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta, vaan asioita katsotaan ylhäältä päin. Ei teoriatieto tuo koskaan todellista asiantuntemusta. Minulla on pitkä työura takanani, suuri osa siitä valtionhallinnon työpaikoissa. Monesti olen miettinyt sitä, että jos meillä pääsisi vallalle natsien tapainen hallinto, meillä olisi monia virkakunnassa, jotka olisivat valmiita 'palvelukseen' Tai en minä sitten tiedä, että onko sillä eroa, kuollako nopeasti kaasukammiossa vaiko hitaasti stressiin, aliravitsemukseen, siihen, ettei ole varaa ostaa tarvitsemiaan lääkkeitä tms. Tutkimuksenkin kautta on osoitettu, että työttömien parissa kuolevuus on muuta väestöä suurempaa. Sama koskenee köyhiä yleensäkin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että työttömiä rangaistaan hallinnollisin keinoin rankemmin kuin mitä monesta rikoksesta rangaistaan rikollisia. Kun asiat ratkaistaan vielä pelkästään työttömiä varten olevissa virastoissa (työvoimatoimistot, työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta, vähän laajempana vakuutusoikeus), joissa yksilön ajatusmaailma sopeutuu äkkiä yleisesti virastossa vallalla olevaan - etten puhuisi suorastaan aivopesusta. Kun vielä työttömän valitustie on tehty mahdollisimman hankalaksi ja asiaan perehtymättömän vaikeasti tajuttavaksi, niin työttömän oikeusturvasta puhuminen on suorastaan absurdia. Seuraavassa 'lonkalta' tehty esimerkki työttömyysturvan rankaisevasta tavasta: Vuoden 2007 työllisyyskatsauksen mukaan työttömille jaettiin 81 800 rangaistusta, joista näistä karensseja oli 45 200 ja rangaistustyövelvoitteita 36 700. Vuonna 2007 virallisen tilaston mukaan työttömiä oli runsaat 180 000, joten lähes joka toista rangaistiin. Karenssien kestot ovat joko 2 kk tai 3 kk, rangaistustyössäolovelvoitteet kestävät käytännössä toistaiseksi epämääräisen ajan, vähimmillään yleisin kesto on 5kk, harvoin 3 kk. Täysimääräistä työmarkkinatukea saava menettää siis 2 kk:n karenssin ajalta n. 1050 e/brutto, 3 kk:n karenssin saanut menettää n. 1580 e/butto. Ansiosidonnaista päivärahaa saava menettää tietysti enemmän. Rangaistustyössäoloehdon saaneen menetyksillä ei periaatteessa ole kattoa pahimmassa tapauksessa. Lievästä pahoinpitelystä tai lievästä rattijuopumuksesta saattaa selvitä esim. 50-60 päiväsakolla. Työttömän päiväsakko on yleensä 6 e, joten sakko em. rikoksista olisi 300-360 e. Joten kyllä työtön on tehnyt melkoisen rikoksen karenssin saadessaan, minkä hän voi saada esim. silloin, kun työhönosoitus on kadonnut postissa. Posti kadottaa oman ilmoituksensa mukaan vuositasolla 11 000 - 13 000 lähetystä vuodessa. Pari esimerkkiä työttömään suhtautumisesta. Ehkä pahempiakin olisi kerrottavana, mutta olkoon nyt nämä kaksi. Tarinat ovat tosia, mutta niin vanhoja, etteivät loukkaa kenenkään yksityisyyttä. Ne kuitenkin pätevät edelleen paitsi, että työttömyysturvan sanktiot ja myös asenteet työttömiä kohtaan ovat koventuneet sitten tarinoiden tapahtumisajankohdan. Työtön A oli ns. työvoimapoliittisella kurssilla. Kurssi oli ei-mihinkään johtava. A:n puoliso uhkaili itsemurhalla. Uhkaukset olivat niin todellisia, että A jätti koulutuspäivän väliin vahtiakseen puolisoaan. Puoliso onnistui toteuttamaan uhkauksensa. A järkyttyi tästä niin, että poissaolo kurssilta jatkui. Kouluttaja ilmoitti poissaolosta työvoimatoimistoon. Se oli kahden kuukauden karenssi. Näin siitä huolimatta, että A toimitti selvityksenään niin kuolinilmoituksen, lääkärintodistuksen niin puolison kuin omalta osaltaankin ja muuta selvitystä. Työvoimaviranomaisen kanta oli: Perin inhimillistä, mutta ei kuulu tähän asiaan. Työtön siis menetti rakastamansa ihmisen ja vielä olemattoman toimeentulonsakin. Jos em. olisi tapahtunut viime vuosina, niin sosiaalitoimi olisi rangaissut lisää alentamalla toimeentulotuen perusosaa. Työtön B oli joulun alla saanut lumenluontikeikan. Riemastuneena siitä, että voisi järjestää perheelleen oikean joulun, hän kävi kaljalla kavereiden seurassa, mutta otti vain sen verran kuin oletti aamuun mennessä verestä haihtuvan. B joutui aamulla ratsiaan. Sen verran verestä alkoholia vielä löytyi, että lievän rattijuopumuksen raja juuri ja juuri ylittyi. Kortti joutui poliisin haltuun. Ja lumenluontikeikka jäi siihen. B pääsi aikanaan käräjille. Jos ajokorttia tarvitsee ammatin vuoksi, sen sai ainakin tuolloin yleensä takaisin heti oikeudenkäynnin jälkeen. Käräjätuomari päätti kuitenkin rangaista B:tä raskaimman mukaan ja määräsi sakkojen ohessa kortin 'hyllylle' sen verran pitkäksi aikaa, että lumenluontikeikoista oli turha enää sinä talvena haaveilla, vaikka niitä olisi B:lle vielä ollut luvassa, jos hän olisi kortin takaisin saanut. Vielä näin vuosienkin päästä minua vaivaa B:n kokoonlysähtäneet hartiat hänen kuullessaan tuomion. Vaikka sanktiokumulaatiota ei pidetäkään hyväksyttävänä, niin työttömän kohdalla on eri juttu. B sai paitsi sakon, niin myös työvoimaviranomainen 'muisti' häntä karenssilla. Jos sama olisi tapahtunut viime vuosina, niin sen lisäksi sosiaaliviranomainen olisi alentanut hänen toimeentulotukensa perusosaa. B:tä siis rankaisisi nykykäytännön mukaan samasta asiasta oikeusviranomainen, työvoimaviranomainen ja sosiaaliviranomainen. En ole puolustamassa tässä rattijuopumusta, vaan sitä, että työttömiä pitäisi kohdella saman mittapuun mukaan kuin muitakin kansalaisia. Hyvää joulua!

Kun töitä ei enää riitä kaikille,laitetaan viisaat töihin.Viisas pääsee vähemmällä.

..huonontaa lopulta kaikkien elämänlaatua, myös ns menestyneiden. Vielä pari lamaa ja rahakkaamman on turvallisuussyistä paras muuttaa ns gated communityyn, jossa elämä sitten ei ole ollenkaan niin hauskaa kuin tuo varakas tänä päivänä luulee. Sellaisesta on näes paljon kokemusta monissa etelän maissa. Pattitilanne, ratkaisematon yhtälö? Ei kellään uusia ideoita? Mielenkiintoinen idea googlattavksi: Zeitgeist II, tai Venus project.

Olen Vieraan kanssa tukevasti samalla linjalla. Termi syrjäytynyt tekee kansalaisesta luuserin, joka olisi valinnut syrjäytymisen jotenkin tietoisesti. Näin ei kuitenkaan ole läheskään aina. Syrjäytymisellä on helppoa syyllistää kansalaisia, jotka päinvastoin tarvitsisivat yhteiskunnan olemattomia leveitä hartioita. Yhteiskunta on myös aktiivinen toimija palkkaa nauttivien ammattihenkilöidensä kautta. "Syrjäytyneillä" on miljoonia tarinoita kerrottavana, miten heidän avunhakuyrityksensä ovat kilpistyneet toimimattomaan kommunikaatioon, heidän ongelmansa normalisoimiseen, epäinhimillisiin odotusaikoihin byrokratian rattaissa ja syytöksiin avun hakemisesta väärästä paikasta. Ensin pitäisi tulla terveeksi, jotta jaksaisi, osaisi ja kykenisi hakemaan apua. Pitäisi pystyä kytkemään aivoistaan pois päältä neurologiset erityisvaikeudet, jotka merkittävällä tavalla vaikeuttavat toimimista päivittäisessä arkisessa elämässä. Medikalisaation yhteydessä harvoin puhutaan siitä, että masennus on Suomessa ylidiagnosoitua. Tulisi tarkemmin tutkia, milloin masennusoireet ovat vasta sekundäärisiä, neurologisten erityisvaikeuksien aiheuttamia. Aivan liian moni nauttii serotoniinin takaisinoton estävää lääkitystä, vaikka sillä ei ole todellista elämää parantavaa vaikutusta. Lääkäriliiton taannoin teettämässä kyselyssä moni lääkäri tunnusti kirjoittaneensa em. lääkemääräyksiä turhaan. Yhteiskunnan auttava käsi ojentuu ilmeisesti liian monen avun tarvitsijan ohi. Yhteiskunta voi olla tyytyväinen tarjotessaan apua, välittämättä pätkääkään siitä, etteivät heidän toimensa kohdistu. Neurologisista erityisvaikeuksista kärsivät aikuiset (200 000 aikuista) ovat harvoin taloudellisesti vahvoilla. Mielenterveystyön ja -kuntoutuksen piirissä tarjottu apu ei kohdennu heille oikein. Synnynnäisten oireyhtymien hoitoon ja kuntoutukseen tulisi saada apua yhteiskunnalta. Neurobiologisista erityisvaikeuksista kärsivillä ainoa hyväksyttävä ja korvattava hoito on lääkitys, jos henkilöä sattuu auttamaan korvattava lääkitys. Neurobiologisista erityisvaikeuksista kärsivän henkilön henkilökohtaista valmentajaa ei yhteiskunta ryhdy kustantamaan, vaikka kustannukset olisivat yhteiskunnalle minimaaliset verrattuna apua tarvitsevan elämässä tapahtuvaan jäsentymiseen, joka on edellytys pitkäjänteiselle kuntoutumiselle synnynnäisten erityisvaikeuksien kanssa, jotka lopullisesti poistaa vasta kuolema.

Jeeppiä ajaa ihminen. Jeeppi jää krapulapäivänä kotiin. Jos menovesi on kovasti kallista niin Jeeppi jää kotiin. Mutta kyse ei olekkaan Jeepin murheista. Vaan kuskin. Sen ihmisen. Jeeppikuski oli ymmärtävinään että Niklaksen huoli koski ihmisiä. Ajatelkaan ihmisiä, hyvät ihmiset. Jeepittä jouluna, jeeppikuski.

Herlinin mielipidekirjoitus oli paras yhteiskunnallis-eettinen joulusaarna, joka Suomessa tämän joulun aikoina julkaistiin. Mielenkiintoinen seuraus oli sekin, että ne joiden mielestä kaikki johtuu vain työtävieroksuvista työttömistä, ovat kerrankin jossain keskustelussa vähemmistössä.

Juuri sina olet vastuussa! Jos kohtelet vastaantulijoita oikeudenmukaisesti, heita tukien ja heidan tilannettaan ymmartaen seka ilman ennakkoluuloja, niin nain luot parempaa maailmaa tyollisyyden & tyokyvyn sailymisen suhteen. Jos juuri sina et satu olemaan tyohonottaja, niin ainakin autat sailyttamaan luottamusta toiseen ihmiseen, joka tyottomalta helposti menee. Ja ihan syysta. Paljon on siis kyse yksityisten ihmisten asenteista, juuri sinunkin asenteista. - Suomessa on valitettavasti tosi vahan tyyppeja, joista voi kayttaa englanninkielista luonnehdintaa "solid guy". Nama aina luotettavat kaverit, jotka seisovat toisten rinnalla, taisivat suurimmaksi osaksi unohtua sodanaikaiseen ja sodanjalkeiseen Suomeen. Ongelma eivat siis oikeastaan ole tyottomat, vaan ne, joilla menee liian hyvin...

Seuraavassa on erään pitkäaikaistyöttömän kirjoitus, jonka hänen luvallaan kopioin tänne. Kirjoitus liittyy siihen, kun Taloussanomissa on esitelty ansisidonnaisen suuruuksia eri tulotasoilla. Todellisuus on vain sitä, että yhä suurempi osa työttömistä on pudonnut pois päivärahan piiristä ja takaisinpääsy on suurtyöttömyyden riivaamassa Suomessa vaikeaa ja ihan liian usein mahdotonta. Pitkäaikaistyötön elää useimmiten nälkärajalla ja muodostanee ennen pitkää yhä suurenevan syrjäytyneiden joukon, jonka tilanteen kohottaminen pitäisi olla työttömyyden hoidon ensisijainen tehtävä. Nykyinen työttömyysturva vain johtaa päinvastaiseen suuntaan. Em. suuntaus tulisi ensisijassa katkaista, sillä yhä suuremman jouko kurjistaminen johtaa sellaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, että ennen pitkää se tulee vaikuttamaan jokaisen elämään tavalla tai toisella. Juuri työttömäksi jääneistä ja ansiosidonnaisen päivärahan piiriin kuuluvista suurin osa kyllä selviää turvaverkkojensa ansiosta. Pitäisi siis ensi sijassa pitää huolta siitä, että pimeyden puolelle tipahtaneet pääsevät sieltä pois, sillä jos tällainen joukko on jo valmiina, niin uusien tipahtaminen joukkoon on aina helpompaa. Ratkaisu ei ole nykyinen tapa eli se, että huonoon asemaan joutuneita kurjistetaan entisestään ja heihin kohdistetaan erilaisia kyykytystoimia. Joku muu keino heidän auttamisekseen pitäisi olla. Tässäpä kirjoitus, joka on niin kovin tosi: TODELLISUUS ON TÄMÄ! KELA:n maksama työttömyyskorvaus on 392e/kk + asumistuki. Tämä koskee pitkäaikaistyöttömiä, ansiosidonnaiselta työttömyyspäivärahalta pudonneita sekä työttömyyskassoihin kuulumattomia henkilöitä, joita suurin osa työttömistä on. Sosiaalitoimiston kautta haettu perustoimeentulokorvauslaskelma on samaa luokkaa kuin KELA:n maksama työttömyyskorvaus. Sosiaalitoimiston perustoimeentulossa huomioidaan laskut kuten vuokran omavastuuosuus sekä sähkölasku. Minimissään sosiaalitoimiston kautta haettava perustoimeentuloturva on n. 240e/kk. Siihenkin sisältyy harkinnanvaraisuutta. Valtion kunnille ohjaamia työllistämistukimäärärahoja on pääasiassa ohjattu paikallisille yrityksille/yhteisöille ja urakoitsijoille sekä ns. humpuuki-kursseja järjestäville "yrityksille", jotka ovat järjestäneet ns. työelämään valmentavaa koulutusta, johon on liittynyt 3-6/kk:n työssäoppimisjakso. Tuolta ajalta työttömälle maksetaan valtion varoista perustyötömyyskorvausta (392e/kk) vastaava kurssiraha + 8e/päivä. Yhteensä n. 560e/kk. Matkakustannuksia ei huomioida. Työharjoittelutyöpaikan tarjonnut yritys tai yhteisö ei ole osallistunut näihin kustannuksiin. Työvoima on ollut ilmaista. Kunnissa näitä valtion työllistämistukimäärärahoja on jätetty myös käyttämättä ja ja niitä on kuntien tulo- ja menoarvioissa siirrety seuraavalle tilikaudeelle siirtomäärärahoina. Samalla on haettu uusia työllistämistukimäärärahoja tulevalle tilikaudelle. Ilman ohjaavaa työelämään valmentavaa koulutusta maksettava valtion korkein työllistämistuki työttömästä on n. 1000e/kk ja kuntalisä n. 200e/kk, yhteensä n. 1200e/kk brutto, mikäli toiminta tapahtuu jossain yleishyödyllisessä yhteisössä kuten esim. SPR (Suomen Punainen Risti). Tämä raha maksetaan suoraan työnantajalle. Tämä vähentää asumistukea tai estää sen kokonaan. Mikäli yksityiset yritykset palkkaavat valtion työllistämistuella työntekijän, joutuvat he aina maksamaan työttömälle vähintään alan TES:n mukaisen minimipalkan eikä palkkatukirahoja saa näin ollen suoraan käyttää vain palkasta maksettavien sosiaalimaksujen kattamiseen. Tuolloin tukityöllistetyllä ei tietenkään voi eikä tulekaan olla oikeutta asumistukeen vaan vuokra ja sähkölaskut maksetaan palkasta. Jos näitä työelämään valmentavan koulutuksen kustannuksia yhteiskunnalle - veronmaksajille - tarkastellaan esim. 10 vuoden periodilla niin silloin puhutaan useista kymmenistä miljardeista euroista. Suurimpia voittajia ovat olleet humpuukikursseja järjestävät yritykset, joiden tulos koostuu suoraan valtionbudjetista. Yksityistä tilauskantaa näillä yrityksillä ei ole. Ansiosidonnaiselta päivärahalta putoaa perustyöttömyyskorvauksen piiriin 500:n päivän jälkeen. Tämän hetken työllisyys- ja elinkeinonäkymät näyttävät siltä, että useimpien kohdalla tulee käymään näin. Useimmat niistä, jotka nyt jo ovat perustyöttömyyskorvauksen piirissä tai kuntien sosiaalitoimen asiakkaina, ovat myös joskus olleet ammattiliittojen kautta ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä. Ne, joilla on esim. asuntolainaan perustuvaa "velkavankeusvelkaa" ulosotossa (1/3 nettopalkasta), ei käytännössä ole enää koskaan mitään asiaa työ- ja elinkeinomarkkinoille. Hyvää Uutta vuotta kaikille. T: Työ Reformi

Voihan nenä - yli kuukausi on mennyt edellisestä kirjoituksesta. Milloin tulee lisää, NK

-90 luvulla, Oikeusvaltio Suomi katosi olemasta. Tilalle tuli jotain muuta. Jopa oikeuslaitoskin, on jo jotain muuta. Mikä ihme se panisi ajattelemaan, että tulevan kriisin kuvioissa asiat olisivat jotenkin paremmin kuin -90 luvulla....? Missä ovat ne finansiaaliset, ja moraaliset eväät...?