Ei meille töihin
Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner (sd.) on Facebook-kiireiltään kerinnyt antamaan haastattelun tuoreeseen Suomen Kuvalehteen. Olisi pysynyt Facebookissa.
Yleisradion rahoitus kerätään jatkossa, jos suunnitelmat onnistuvat, Ylen omalla tasaverolla. Moni yksityinen alalla toimiva, tämän kirjoittaja mukaan lukien, on pahoittanut mielensä tilanteesta, jossa valtio verottaisi kansalaisia ja yrityksiä osallistuakseen liiketoimintaan. Mutta Jungner (sd.) on toista maata. Hänen mukaansa keskustelu siitä, että yksi iso media pyörii tasaverolla on ”kapeakatseista”. Kuvalehdessä Jungner (sd.) toivoo, että mediat löisivät ”hynttyyt yhteen” ja pohtisivat vakavia ongelmia kuten tekijänoikeuksia ja angloamerikkalaisuuden vaaroja.
No onhan tässä yhdessä yritetty ja tehty. Ainoa pikku ongelma on se, että Jungnerin (sd.) johtama Yle lyö kiilaa yhteistyöhön. Jungner (sd.) haluaisi riippumatottomalta medialta samaa henkeä, jolla Suomi nousi kansalaissodasta. Uskokaa tai älkää, mutta rajat ylittävää henkeä yhteisen median parantamiseksi ja pelastamiseksi löytyy Suomesta – olen todistaja – mutta vain Yleisradion ulkopuolelta. Jungner eskadroonineen ei ole mukana missään yhteisessä. Yhteisiä hankkeita Suomen Tietotoimistosta alkaen hän tokikin on valmis tuhoamaan.
Haastattelussa Jungner (sd.) selvittää, että Yle kilpailee internetissä vain asiakkaista, ei rahasta. Hei Jungner (sd.)! Teidän asiakkaat ovat pois muiden asiakaslistoilta. Ja muiden rahoitus tulee mainostajilta. Jonkun markkinatalouden perussäännön olisit voinut opetella. Jungner (sd.) jopa äityy kehumaan, että rahan kerääminen internetissä on kaupallisen median monopoli, jota Yle ei häiritse. Kohta menee hermot.
Edelleen Mikael Jungner (sd.) väittää Suomen Kuvalehdessä, että kaupallinen media on käynnissä olevasta rakennemuutoksesta selvinnyt paremmin radio-, televisio- ja aikakauslehtitoiminnassa kuin sanomalehdissä. Hän myös syyttää suuria paikallisia lehtiä siitä, että niillä on monopolistinen kilpailuetu. Tätä monopolia Jungner (sd.) käy nyt murtamaan. Internet, vaikkapa Uusi Suomi, on paikallislehdille ikävä ja vaikea yksityisrahoitteinen haaste. Eikö valtion yleisradioyhtiöllä ole tähän hätään muuta tekemistä kuin vaikeuttaa paikallisten lehtien elinmahdollisuuksia tasaverolla rahoittamalla? Ja että radio- ja tv-asemat pärjäisivät juuri nyt ”suhteellisen hyvin”? Voisiko joku radio- tai tv-aseman pomo soittaa Jungnerille (sd.) tai vaikka lähettää hänelle sähköpostin ja kertoa, miten suurta herkkua on tuottaa sähköistä tietoa ilman lupamaksurahaa tai Yle-veroa.
Ylen paikallisia medioita tuhoavaa politiikkaa Jungner (sd.) perustelee myös sillä, että Sanoma Oy tuhoaa mielellään ja säännöllisesti pääkaupunkiseudulle yrittäviä julkaisuja. Paitsi että peruste on ällöttävä, se on myös väärä. Sanoma on käyttänyt vuosia, plagiaatteja ja satoja miljoonia poistaakseen pääkaupunkiseudulta esimerkiksi City-lehden ja Kauppalehden – aina epäonnistuen. Ehkä Jungner (sd.) onnistuu siinä, mikä Sanoma Oy:ltä jäi kesken. Pois paikallinen kilpailu! Olihan Suomessa terve, markkinatalouteen perustuva paikallisradiojärjestelmäkin, kunnes se riitti Ylelle. Ei ole enää.
Jungner (sd.) kehtaa jopa väittää, että ”Yle on samassa tukalassa mediamurroksessa kuin kaikki muutkin”. Mutta kun muut repivät rahaa murrokseen omista taskuistaan, Jungner (sd.) rahoittaa johtamansa yhtiön uudella verolla. Tosi lohduttavaa.
Jungner (sd.) on sitä mieltä, että tämän Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko on hölmö. Huusko kun on muistuttanut siitä, että ”kirjoitettu uutinen on sanomalehtien bisnes”. Jungnerin (sd.) mukaan internet-toiminta ei ole Ylessä mitään uutta, koska teksti-tv on Ylen vanha tuote. Meille raviurheilun ystäville teksti-tv on vuosia ollut hyödyllinen väline, mutta sillä ei ole mitään tekemistä käynnissä olevan mediamaailman mullistuksen kanssa. Jos muuten erottaisin Markku Huuskon huomenna ja palkkaisin Jungnerin (sd.) hänen tilalleen toimitusjohtaja-päätoimittajaksi, Jungner (sd.) kestäisi hyvinkin viikon, ehkä vähän toistakin. Kumpikohan niistä on hölmömpi?
Jungner (sd.) ehtii myös rehentelemään sillä, että Yle ei ollut mukana edellisessä nettikumouksessa 2000-luvun alussa. Silloin pioneerit haaskasivat rahojaan. Nyt, kun internetissä saattaisi olla itsenäiselle yrittäjälle ansaintamahdollisuus, Jungner (sd.) tuhansien ammattilaisten armeijallaan tulee mukaan. Eli muut ottivat riskin, mutta hyödyn kerää Jungner (sd.) ja hänen johtamansa, valtion omistama osakeyhtiö.
Toimitusjohtaja vastaa yhtiön taloudesta, kuten tuloista ja menoista. Ylen toimitusjohtaja Jungner (sd.) on kuitenkin poikkeuksellinen toimitusjohtaja: hän ei halua Kuvalehdessä kommentoida edes sitä, miten rahat tulisi kerätä. Ehkä hänellä on jokin aavistus siitä, miten verorahat pitäisi käyttää. Toivotaan näin.
Yle-veron lopullinen peruste on kuitenkin koko SK:n haastattelun hauskimpia pätkiä. ”Jos ihmiset katsovat vain suosikkiohjelmiaan ja lukevat vain samanmielisiä lehtiä, polun päässä häämöttää amerikkalaistyyppinen pirstaloitunut kulttuuri, jossa eliitti ja työväestö elävät aivan eri planeetoilla”.
Näin siis Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner (sd.) Suomen Kuvalehdessä. Minulle tämä ei ole suuri ongelma, sillä mediamaailmassa elän jo ihan eri planeetalla kuin Jungner (sd.).
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jep, arvelinkin, että tuo 414000 on jostain löytynyt käyntien määrä. Muillekin tiedoksi termistöä:
Kävijä
Kävijällä tarkoitetaan sananmukaisesti yksittäistä sivustolla vierailijaa. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, moniko ihminen käy sivustolla yhdellä tietokoneella tai montaako eri tietokonetta yksittäinen kävijä käyttää. Tämän vuoksi oikeampi, joskaan ei käsitteellisesti niin kiinnostava termi on eri selainten määrä. Se, miten kukin mittari erottelee eri selaimet, vaihtelee mittareittain. Tästä johtuen Google Analytics -mittaus (johon oindexin tilastot perustuvat) näyttää aina 5-20% suurempaa kävijämäärää kuin Suomessa "virallisen" aseman saavuttanut TNS Metrix.
Käynti
Käynti tarkoittaa vierailukertaa sivustolla. Vertaus paperiseen lehteen: jos tilaat aikakauslehden ja luet sitä kolmena päivänä huussissa istuessasi, olet yksi lukija, mutta suoritit lehteen kolme lukukertaa. Yksi kävijä siis suorittaa aina vähintään yhden, mutta tyypillisesti useita käyntejä viikon aikana. Keskiverto US-lukija käy sivuillamme 2,7 kertaa viikossa (luku saadaan jakamalla käyntien määrä kävijämäärällä).
Sivulataus
Sivulataus tarkoittaa yksittäisen sivun avaamista. Jos siis ihminen käy Usarissa viisi kertaa viikossa ja lukee etusivun lisäksi keskimäärin viisi juttua käyntiä kohden, tuottaa hän tilastoon yhden kävijän, viisi käyntiä ja 30 (5*(1+5)=30) sivulatausta. Jos osa käynneistä tapahtuu työpaikalla ja osa kotona, tulee kävijöitäkin kaksi.
Mitä tästä opimme? Lukijatilastot ovat numeroita siinä missä TV:n katsojatilastot tai paperilehtien lukijamäärätkin. Tieto ei ole eksaktia, mutta parempaakaan ei ole saatavilla.
PS. Oindexin ja TNS Metrixin erot selittyvät myös sillä, että oindexissä ei ole US:n blogipalvelua mukana laisinkaan kun taas TNS Metrixissä sekin on luvuissa sisällä. Tästä voidaankin huumorilla laskea blogipalvelun todellinen hyöty lehdellemme. Ilman blogipalvelua 187000 kävijää, blogipalvelun kanssa 161000. Blogipalvelu siis tuotti viime viikolla palveluumme -26000 kävijää. :) Oikeasti blogeissa käy noin 30000 lukijaa viikossa.

Kommentoi 241 kommenttia