Pahan ihmisen seurassa
Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. Olen elämässäni tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa pieninä lapsina ja myös sellaisia, jotka eivät ole vanhempiaan edes tavanneet. Ja sellaisia, joiden vanhemmat ovat niin karmeita, ettei oikein rinnalla pysy.
Isästäni julkaistaan elämäkerta. Kuten elämäkerrasta käy ilmi, isäni oli suurmies. Varsinkin suomalaisen metalliteollisuuden kansainvälistäjänä hänen ansioitaan on paha kiistää.
Arvostan isääni ja olen hänelle kiitollinen yhdestä asiasta. Olin siskojeni ja veljieni tapaan taloudellisesti riippumaton heti täysi-ikäiseksi tultuani. Tätä päätöstään isä todennäköisesti katui. Hän ei pitänyt ihmisistä, joita ei voinut hyppyyttää pillinsä mukaan.
Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään.
Kun isäni elämäkertaa aloiteltiin vuonna 2007, minulta pyydettiin haastattelua kirjaan. Kieltäydyin ehdottomasti. Minulla kun ei ole yhtään hyvää sanaa sanottavana isästäni, joka oli pelkkä pystyyn nostettu paska. Luulin, että tekeillä on joku ”normaali” yritysjohtajaelämäkerta, jossa edesmennyttä öykkäriä kehutaan. Myöhemmin suostuin, kun kuulin, että kirjassa on tilaa myös totuudelle. Sitten mentiin ja sitten mentiin koko volyymilla.
Sankareista tulee legendoja, vaikka sankaritarinoilla ei ole pohjaa. Toisin kuin luullaan, isäni ei ollut hyvä purjehtija, mutta hän oli hyvä johtaja, joka sai kasaan hyvän miehistön. Hän ei ollut päättäväinen yritysjohtaja vaan päinvastoin, ihminen, joka ei kyennyt tekemään päätöksiä. Hän ei ollut nokkela maanviljelyksen edelläkävijä vaan päinvastoin, täysin kädetön viljelijä. Pekka Herlin ampui kohtuullisesti, mutta ei osannut metsästää.
Pekka Herlin lötisi jotakin perheyritysten merkityksestä, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia perhearvoja. Koska hän oli yleensä humalassa, hän halveksui sukulaisiaan humalassa. Harvoina selvinä hetkinään hän halveksui sukulaisia, minut mukaan lukien, ihan selvään päähän. Sukulaisiaankin enemmän isäni inhosi naapureita.
”Kovista jätkistä” on aina hauska heittää lisää legendaa. Entinen esimieheni, ihmisenä, sosionomina ja toimittajana pahasti epäonnistunut Lauri Helve oli kovin innoissaan isäni alkoholismista ja ketjupolttamisesta. Helveen typeryydet sattuivat aikuisikää lähestyvään. Nykyään asiat ovat toki paremmin. En usko, että yksikään ihminen, varsinkaan kaksi lastani, katsoisi hyvällä alkoholin ja tupakankäyttöäni. Helve kuitenkin pääsi viinan ja tupakan ylistyksessään kovin lähelle homoeroottista ihastumista.
Otavan kustantama ”Koneen ruhtinas – Pekka Herlinin elämä” kannattaa lukea. Siinä on aika hyvää materiaalia suomalaisesta talouselämästä, olemattomasta yrityskulttuurista ja pahasta ihmisestä, jonka joskus läsnä ollessa kasvoin ”aikuiseksi”. Ja ennen kaikkea: kirja on hyvin kirjoitettu. New Yorkin juutalainen John Simon saapui Suomeen Kone Oy:n palvelukseen jo 1980-luvulla ja näin ollen osaa katsoa aihetta, yhtiötä ja suomalaista yhteiskuntaa sekä sisä- että ulkopuolisena.
Tämän luettuani en osaa muuta sanoa kuin että aika pahan pistät. Tästä voi ottaa kukin mallia rehellisyydestä ja kissan pöydälle nostamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
..voisi kuvitella, että Herlinin kaltainen perhe-elämä on sitä mihin kaikki haluavat. Lapsille menestystä, mahdollisuudet kaikkeen, itse saada mainetta ja mammonaa….niin se vaan on, että maailmassa ei kaikkea voi saada.
hyvä kannanotto, yhteiskunnan huipuilta. Ei raha todellakaan ole elämässä kaikkea.Monissa perheissä isä on työssä koko elämänsä ajan ja jää lapsillekkin kaukaiseksi, ollaan naimisissa työn ja uran kanssa.Kun haluaa hoitaa lapsia ja olla kasvatuksessa mukana..on lässy isä ja ”olisi voinut saada aikaiseksi jotakin, edes..”Tietysti parasta on lasten kasvatuksessa, että rakastaa lapsiansa, vaikka olisi etäinen, oli sitten syy mikä tahansa,se korjaa monet pahatkin asiat…miettikääpä juoppoja, väkivaltaisia, rikollisia yms. isiä..kaikki on suhteellista…
Ilmoita asiaton viesti
Omankin isä(puole)ni kun tuosta tunnistin, niin mieleen tuli että mikä rooli äidillä oli tässä perheessä?
Itse olen yhäkin katkera omalle äidilleni, joka soi minulle lapsuushelvetin aggressiivisen juopon nyrkkeilypallona ja lapsiorjana. Yleensä ensin murjottiin äiti ja sen jälkeen äitiään puolustamaan tullut tytär.
Siinä sitten talvisin vippastiin hangessa karkuun paljain jaloin ja yöpaidassa, kun isäntä päätti että liiteristä ei ollut kannettu tarpeeksi puita ja toi päätöksensä julki haulikko käsissään.
Miksi äiti ei lähtenyt? Jos itse jotenkin masokistisesti jaksaa nauttia (fyysisestä tai henkisestä) pieksemisestä, tai uskoo vielä pystyvänsä muuttamaan hullua, sinänsä oma päätös ja so what. Mutta lapsi ei voi yksin lähteä.
Vihaan äitiäni varmaan loppuelämäni. Ainakin hänen loppuelämänsä. Heikko ihminen joka olisi voinut pilata ihmisenalun valinnoillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelin kerran näistä väkivaltaisista suhteista, ensikodin johtana ja psykologin kanssa. Hän oli sitä mieltä että tälläisissä suhteissa usein molemmat osapuolet ovat sairaita ja vaativat hoitoa.
Muut usein ihmettelevät että miksi se vaimo ei lähde ja jätä hullua miestään, mutta usein vaimo on täysin ilman isetuntoa ja luulee että tämä on hänen omaa syytään. Jos ero sitten tulee, seuraava miesystävä on usein samaa maata.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä nämä äidit ja naiset eivät lähde pois suhteesta koska tämä tyranni jonka kanssa he ovat, on saanut nujerrettua sen viimeisenkin itsetunnon murusen joka näillä naisilla on ollut. Samoin heitä uhkaillaan väkivallalla tai sillä, että lapsille käy huonosti. Oma sukulaistätini lähti viimein 20 vuoden jälkeen, mutta vasta kun miehellä oli jo uusi ”uhri” löydettynä. Tyrannit haluavat hoivaa ja hellyyttä sille osalleen itsestä joka ehkä on jäänyt tätä vaille lapsuudessa ja muussa elämässä. Ja itse ollaan kylmiä ja kovia ja kaikki lempeys tulisi tulla ulkopuolelta, itse ei tarvitse vaivautua, monet tyrannit kun sairastavat jonkinlaista narsismiakin. Herättäisinkin ne naiset ja miehet joilla on parisuhteessa alistettu (henkisesti tai fyysisesti) olo, lähtemään ajoissa!!!! ÄLKÄÄ TEHKÖ NIITÄ LAPSIA NIIDEN HULLUJEN KANSSA!!! Se nainen tai mies EI MUUTU lapspen tulon jälkeen, paitsi ehkä mustasukkaisuudessaan vielä vähän pahemmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kohtalotoverisi,sillä erotuksella ,että mulla oli faijapuoli.Tämä kusipää terrorisoi meidän perhettä 15-vuotta.Onneksi kusipää kuoli keuhkosyöpään 44-vuotiaana.En pysty,enkä edes halua antaa äidilleni anteeksi.Mun ei tarvitse!
Ilmoita asiaton viesti
Julkkisten tai hyvin tunnettujen alkoholismista ja muutenkin perhetyranniasta kertominen on tärkeää. Se on keino viestittää muille enemmän tai vähemmän tärkeän aseman omaaville, joilla usein on samoja ominaisuuksia. Pekka Herlinejä ja Archie Bunkereita tässä maassa riittää vieläkin, vaikka joku ehti jo väittää heitä menneisyyden ilmiöksi.
Niklas Herlin korostaa isänsä tyrannimaisuutta myös tämän oltua selvinpäin. Se ei ole sattumaa. Alkoholisti on alkoholisti, vaikka veressä ei promilleja olisikaan. Alkoholin jäljet pysyvät ja vaikuttavat pitkään, juomisen loputtuakin.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Niklas!
Ymmärrän sinua erittäin hyvin, sillä olin naimisissa narsistisen luonnehäiriöisen ihmisen kanssa.
Ne, jotka eivät tunnista kyseistä häiriötä eivät voi alkuunkaan ymmärtää mistä on kyse.
Siksi suositankin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
(googlatkaa)
http://narsistienuhrientuki.info/
On hyvä kotimainen sivusto aloittaa.
Kun tutustutte aiheeseen ymmärrätte millaisista ihmisistä on kyse. Huomaatte ympäristönne aivan uudella tavalla ja tunnistatte kyseisiä luonnehäiriöisiä helpommin.
Tieto lisää tuskaa, mutta on hienoa, että joillakin on rohkeutta puhua totta.
Ilmoita asiaton viesti
On se kumma, että näistä kotityranneista nousee valtava haloo kun rikas ja kuuluisa kertoo kokeneenensa piinaavia hetkiä lapsuudessaan. Minulle tämmöinen tarina on erittäinkin tuttu ja läheinen. Olen nimittäin kokenut itse samanlaisen lapsuuden ja voisiko sanoa jopa vielä pahemman. Sillä erotuksella vain, että en saanut kahtasataamiljoonaa läksisäislahjana ts. perintönä vaan ainoastaan sata metriä etumatkaa! Näistä minun ja sisarteni kärsimyksistä ei ole tähän päivään mennessä ollut kukaan muu kiinnostunut kuin jo edesmennyt äitimme joka eli samanlaisessa myllytyksessä yli neljäkymmentä vuotta! Ei ole sosiaalitantat ei psykologit auttaneet ja ajatuksia lukenut. Nauti rahoista ja ole valittamatta tai mene kallonkutistajalle, minulla ei ole ollut siihen varaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kun ex-aviomieheni ja lasteni isä lopulta poistui maailmasta tehden elämänsä harvoihin kunniakkaisiin toimiin lukeutuvan itsemurhan, lauloin itsekseni – tahallaan väärin lainaten – klassikkobiisiä:
”Your papa was a rolling stone… And when he died, all he left us was alone.”
(Tosin oikeat sanat ”…all he left us was a loan” olisivat osuneet melko lähelle totuutta nekin.)
Ilmoita asiaton viesti
KIITOS !!
ALKKARIN LAPSI ON HUKASSA VANHEMPIEN SUHTEEN, OLI RAHAA TAI EI! MEILLÄ ON JOKU KUMMALLINEN NÄKÖKULMA, ETTÄ KUN ON VARAKAS TAI POLIITINEN JOHTAJA (A.K.) ON HYVÄKSYTTTÄVÄÄ OLLA IDIOOTTI OMAISIAAN KOHTAAN.
KIITOS KUN TOITTE TÄMÄN NÄKÖKULMAN ESIIN!!!
LAPSELLA ON OIKEUS OLETTAA, ETTÄ VANHEMMAT OVAT HYVIÄ IHMISIÄ JA KOHTELEVAT HEITÄ OIKEIN JA TASAPUOLISESTI, KANNUSTAVASTI ETC…
ALKKARIN LAPSENA TUNNISTAN KERTOMUKSESI, ETTÄ PITI JONKUN KUUNNELLA MONOLOGIA, JOSTA EI OIKEESTI SAANUT MITÄÄN SELKOA.
(JOTAIN SKITSOO -MONOLOGI JOLLA EI OLLUT LOPPUA EIKÄ ALKUA).
KIITOS KOKO PERHEELLE REHELLISESTÄ ELONKUVASTA!!!!
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on ohi topiikin, sorry.
N. 20-vuotta sitten koin järkyttävän muutoksen elämäsäni. Tapasin sattumalta Nillas Herlinin elämäni ahdingossa eräänä päivänä, mutten koskaan sen jälkeen.
Olen halunnut kaikki nämä vuodet kiittä häntä empatiasta jonka häneltä sain.
Hänellä täytyy olla sydän puhdasta kultaa.
Olen edelleen hyvin kiitollinen ja toivoisin joskus pystyväni kiittämään häntä henikökohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Jos perhe olis saanu asua vaikka Munkassa, tilanne olis ollu heti parempi.
Veikkaan että tääkin perhetragedia olis lieventyny huomattavasti jos lapset olis saanu elää Stadissa??
Vai mitä Nikke??
Ilmoita asiaton viesti
En ole lukenut vielä kirjaa, mutta tunnistan paljon lehtikirjoituksista ja omasta lapsuudesta samankaltaisuuksia. Alkoholismi, narsistisuus jne.
Väkisin tulee mieleen miten paljon tunteita psykopaatikon perheessä on. Rakkaus on lähellä vihaa, katkeruus lähellä ikisidettä. Samaa tunneskaalaa ei voi edes kuvata muille kuin niille jotka ovat itse saman kokeneet. Kun ollaan jumissa perheen sairaudessa,niin siinä mennään kovin syvälle tunnetasollakin. Mennään jollekin sfäärille mitä muut eivät voi ehkä käsittää elleivät ole itse samaa kokeneet…
Todella hienoa että kirja julkaistaan, nostan kovasti hattua ja arvostan koko perhettä tästä. Tämä kirjahan saattaa muuttaa asioita ja tulevaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran originelli esittely, että lupaan lukea kirjan ainakin ennen Tervon Koljattia, jota en ylipäätään aio lukea.
Tuntuisi erikoiselta lukea yhden ”etelän” suurliikemiehen perheen kokemuksista. Se kun sattuu liippaamaan mahdollisimman kaukaa omia pienviljelijäperheen kokemuksiani syvältä Savon seuduilta.
Obaman elämänkerran panin kirjastossa tilaukseen, koska Heikintorin Hemigway’s-baarin täti sitä silmät kiiltäen kehui.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ihmeessä et aio lukea Koljattia? Se oli mahtava lukukokemus. Harmi vain, että hurjimmat vaalirahasotkut eivät olleet kirjoitusvaiheessa Jari Tervon tiedossa. Kuvaus Putinista rinnastuu Herlinienkin elämään.
Muuten voin vielä todeta, että ollakseen perhetyranni ihmisen ei tarvitse olla alkoholisti eikä isä, narsistiäiti jota isä palvoo, osaa tehdä elämästä lapsilleen helvetin yhtälailla.
Ilmoita asiaton viesti
Suurmiehet harvoin ovat mukavia perhekeskeisiä pehmoisiä. Ei sellaisista koskaan tule suurmiestä.
Ilmoita asiaton viesti
Eniten tuollaisten kusipääisien, joille kaikki muut ovat tärkeämpiä kuin oma perhe, jalkoihin jäävät omat lapset. Kun itse olen aikuisena nyt katsellut isääni ja kuunnellut muiden vastaavien kusipäiden kritiikitöntä kehumista niin minua lähinnä oksettaa. Ainoa, minkä isäni on tehnyt oikein on se, että on siittänyt minut. Sen jälkeen hänet olisi pitänyt ajaa haulikon kanssa talosta ulos ja pitää siellä hangessa. Ettei olisi päässyt minulle kasvatuksen nimissä vittuilemaan ensimmäisiä 30 vuotta. Sen jälkeen olen ajatellut itse ja pärjännyt elämässä.
Olen paljon – pehmeäpäinen luuseri kun olen – lukenut psykologiaa ja saanut sieltä ymmärryksen, ettei näitä juttuja kannata ottaa enää vanhojen vanhempien kanssa puheeksi. Onkohan näin? Jos vieläkin vituttaa, että omasta elämästä on tähän saakka puolet mennyt juopon ja muiden kiitoksella elävän hirviön arvista selviämiseen, niin mitä jos antaisikin takaisin ja kunnolla. Puolustuskyvytönhän minäkin olin lapsena kaikkea sitä sontaa vastaan mitä ylhäältä annettiin. Kosto elää?
Ilmoita asiaton viesti
”Vanhemmat ovat vahvaa tekoa, eivätkä mene helposti rikki.” Tällaisen väittämän lapsi-vanhempi-suhteesta olen joskus kuullut, ja myöhemmin alkanut uskoa asian olevan juuri noin. Niinpä kissa kannattaa nostaa pöydälle vaikka 30 vuoden jälkeen. Eri asia, oppiiko vastapuoli mitään, mutta tärkeämpää lieneekin purkaa oma trauma ja katkaista raskaan perinnön siirtyminen omille jälkeläisille.
Ilmoita asiaton viesti
Vastapuoli ei välttämättä opi mitään eikä omaa traumaakaan saa välttämättä purettua. Vanhempi sanoo, että muistat ihan väärin ja kieltää tapahtuneen. Tai vanhempi sanoo ”vai niin” ja jatkaa puhumista omista asioistaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai vanhempi saattaa suuttua ja nostaa ääni väristen metelin, miten KEHTAAT loukata häntä, kaiken sen jälkeen, mitä hän on eteesi tehnyt.
Hyvässä tapauksessa saat traumasi purettua, käsiteltyä kipeää asiaasi, kuulla vanhempasi näkökulman ja saada helpotuksen. Huonossa tapauksessa istut edelleen samassa suossa painot jaloissa ja kenties jopa pikkuisen syvemmällä kuin ennen yritystäsi.
Joka tapauksessa voi olla onnellinen siitä, että on ainakin yrittänyt. Ehkä siinä on oppinut vanhemmasta jotain uutta, ymmärtämään edes vähän siitä, miksi hän on toiminut niin kuin toimi. Ehkä oppii antamaan ajan myötä anteeksi, vaikka toinen ei anteeksiantoa pyydä. Ja ehkä näin itse osaa olla toisenlainen omille lapsilleen.
Ilmoita asiaton viesti
on kaksi vaihtoehtoa: joko jättää asia käsittelemättä ja unohtaa se kokonaan tai sitten antaa tulla tuutin täydellä ja sellaisella voimalla, että varmasti saa omansa, henkisesti tai muuten. Ei kannata edes kysyä, että miksi sinä noin tai näin vaan ei jätä mitään mahdollisuutta puolustautua. Jos ne asiat tarpeeksi ottavat kaaliin.
Sen jälkeen voi olla, ettei ole paljon välejä jäljellä, mutta eipähän tarvitse teeskennellä. Ja perinnölle se ja sama. Ei kenenkään elämä toisen perinnöistä ole kiinni. Jos ei ole Herlin;-))
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Niklas ja muut sisarukset rehellisyydestä. Kipuilen yli 40-vuotiaana samojen asioiden kanssa. Viime kesänä tulppa irtosi ja sanoin isälleni asioita,joista aiemmin on vain vähän ”vihjailtu”.Kävi juuri niin: isäni suuttui ja käänsi asiat nurinpäin.Kuinka kehtaan sättiä häntä vanhaa ihmistä.Ja kaiken kukkuraksi sanoi sen mikä kertoo kaiken; en ollut päivääkään pois töistä!juuriniin,hyvä ihminen hoiti työnsä erinomaisin palkkioin.Viha jyllää sisälläni koska en saa häntä vastaanottamaan sitä edes suoralla puheella.lisäksi minua vaivaa äitini mitääntekemättömyys. tähän päivään asti olen pitänyt äitiäni epäitsekkyyden perikuvana mutta nyt ymmärrän,että hän on ollut juuri päinvastoin erittäin itsekäs.ei ole ollut rohkea ja tehnyt vaikeita ratkaisuja lastensa eduksi vaan on valinnut helpomman reitin.hän aina sanoi,ettei viitsi riidellä.miksi kuitenkin tunnen suurta pettymystä koska hän viettää minusta laadutonta elämän ehtoota kaiket illat pöhnässä olevan isäni kanssa? hän on täysin läheisriippuvainen eikä oikeastaan tunnista koska isäni on kännissä. järkyttävää!äiti odottaa ensi vuoden kultahääpäivää,se se on jokin saavutus! miksi en vain anna olla.
Ilmoita asiaton viesti
Näin voi käydä. On sitten eri asia, jos saa edes suun vuoroa. Narsisti puhuu vain itsestään ja pitää muita kuuntelijoinaan.
Minua on ihmetelty, miksi olen sietänyt huonoa käytöstä. Kasvoin kodissa, jossa ei muuta ollutkaan. Jos kuulee vain aliarviointia ja nollaamista. Kesti vuosia, kun tajusin muunkinlaisesta elämästä.
Ilmoita asiaton viesti
Kemppa sanoi: ”Ainoa, minkä isäni on tehnyt oikein on se, että on siittänyt minut. Sen jälkeen hänet olisi pitänyt ajaa haulikon kanssa talosta ulos ja pitää siellä hangessa.”
Aika itserakas näkemys. Niklas Herlin oli suoraselkäisempi sanoessaan, että hänen isänsä olisi pitänyt steriloida, ettei levittäisi sairaita geenejään, esim. panemalla alulle poikansa Niklaksen. Hienoa itsekritiikkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tämä sairas suku jatkaa leviämistään eksponentiaalisesti, miten meidän käy?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kauheuksia riittää – kannattaisi vain jokaisen penkoa omia sukunsa salaisuuksia.. eipä taitaisi kovin terveitä löytyä juuri mistään… olen yli 60 v. ja todella tiedän, että näin on…
että hommia riittää…
Ilmoita asiaton viesti
Jos Niklas Herlinin isä olisi steriloitu ajoissa emme olisi saaneet nauttia monista mielenkiintoisista keskusteluista ja niiden kommenteista. Tuskin Uusi-Suomikaan olisi nykymuodossaan hengissä. Vanhat patruunat elivät aikansa tapojen mukaan. Tiedän, ettei Niklas ole siirtänyt tätä ökyilyn perintöä lapsilleen. Kekkosen perässä oli joskus hiihdettävä, uusi sukupolvi valitsee omat latunsa ominaisuuksiensa ja lahjojensa mukaan.
Valitettavasti vanhempiansa ei voi valita. Jonkinlaiset lähtökuopat elämään he kuitenkin tarjoavat.
Ilmoita asiaton viesti
jälkiaborttikaan ole kielletty, Niklas.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse samaan ajan lapsi. Vanhempani olivat vaatetehtailijoita. Vanhemmistani ei kumpikaan ollut paikalla lapsuudessani. Mutta isä oli vei kyllä ”pystyyn nostettuna paskana” kaikki pisteet kotiin. Tänäkin päivänä isäni elämäntehtävä tuntuu olevan minun elämäni hankalaksi tekeminen. Niklas kertoo saanneensa taloudellisen riippumattomuuden tullessaan täysi-ikäiseksi. Minun isäni ei tehnyt sitä ’virhettä’. Hän nauttii edelleen siitä että saa hallita ihmisiä keinolla millä hyvänsä.
On vienyt vuosia ja vuosia murtautua ulos siitä sairaasta kuviosta minkä vanhempani ympärilleni rakensivat. Ja on niin hienoa, että joku sanoo häpeämättä totuuden omista vanhemmistaan: paska mikä paska.
KIITOS.
Ilmoita asiaton viesti
—
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan tässä kommenttiisi vain sen verran, että olen ajatellut aivan samaa asiaa – eli vielä ennen paskiaisisäni kuolemaa antaa ymmärtää mikä fiilis jäi koko perheestä (äitini oli kusi sukassa kun käskettiin pitää turpa kiinni). Olen itse myös vasta aikuisiällä (48v) päässyt eroon menneisyyden mädännäisyyden taakasta, vaikka välissä oli vuosia jotka olisin voinut jättää väliin. Odotan vain isäni kuolemaa. Hautajaisissa haluan voileipäkakkua!!!
Terv; Roman
Ilmoita asiaton viesti
piirre on, että vaikka sekä isä että poika juovat niin tiedän monia tuttavapiirissäni, joista yksikään poika ei ole juonut isänsä kanssa. Eikä tekisi edes mieli. Kuten ei minullakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut samaa, kyvytön perhe-elämän viettäjä ja suur-mies elokuvien saralla. Niclaksen teksti oli mielestäni aika normmaalia kun jotakin painavaa sanottavaa on, joidenkin mielestä olisi ehkä pitänyt hiota hienotunteisemmaksi. Alkaa Nicklas muistuttamaan Pasi rautiaista joka sanoo niin kuin tuntee oikeaksi sanoa ja se on hieno asia.
Ilmoita asiaton viesti
Jouduin alkoholisti isän takia kärsimään lapsena.Kaikki rahat meni viinaan.Liikuin kirpputori vaatteissa,joskus jopa kaatopaikka rytkyissä.60-70 luvulla kirpputori vaatteet oli aivan eri tasoa kuin nykyään.Jouduin koulussa kiusatuksi vaatteiteni takia.Ruoka oli hyvin yksi puolista,hyvä kun sai jotain suuhunsa.Äiti vaikeni ja antoi kaiken tapahtua välinpitämättömänä.Sain selkään melkein päivittäin.Odotin vain,että kasvaisin niin isoksi että pääsisin lähtemään kotoa.Haudoin kostoa kummallekkin vanhemmalle.Opin elämään omillani.Tapasin joskus vanhenpiani toivoen,että he olisivat muuttuneet.En jaksanut enää pitää pahaa oloa sisällä.Sanoin suoraan heille kerran miltä minusta oli tuntunut elää lapsena ja kuinka törkeästi he olivat toimineet kasvattajina minua kohtaan.Syntyi armoton riita isäni ja minun välillä.Isäni uhkaili tapansa mukaan ja yritti tulla päälleni,mutta en ollut enää se lapsi kuin silloin.Nostin isäni rinnuksesta,hänen sätkiessä ilmassa ja laitoin hänet takaisin istumaan.en lyönyt häntä enkä tehnyt muuta Äitini itki,mutta isäni huuti minua häipymään.Lähdin pois ja olin huojentunut siitä,että olin saanut purkaa pahan oloni.Sen jälkeen olen elänyt täysin omaa elämääni.Minulla on vaimo ja lapsiaEn ole viinaan kajonut koskaan.en aijo tehdä samoja virheitä kuin isäni.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että pääsit vihantunteestasi.Itse kipuilen asiassa nyt 5-kymppiä käyvänä tyttärenä. Viha kohdistuu isääni, joka ei ota sitä suorallapuheellakaan vastaan, mutta toisaalta myös äitiini, joka odottaa kultahääpäivää tämän pystyynnostetun sian vieressä! Kesällä tulppa irtosi ja sanat lensivät suustani; harmi ettei minulla ole voimia nostaa sitä paskaläjää seinälle. Puolustautui sanomalla että on vanha mies(72!) ja ettei ole päivääkään ollut töistä pois!Juuriniin,loistava työntekijä mutta paskaläjä perheenisänä! Äitini edusti minulle näihinpäiviin asti epäitsekkyyden perikuvaa, kunnes vihdoinkin olen ymmärtänyt,ettei hän ”viitsinyt riidellä” kuten itse sanoo. Eli mieluummin antoi kaiken jatkua ja me lapset saimme kärsiä. Tänään äiti ei miellä, koska isäni on kännissä… Läheisriippuvainen ja ulkokultainen. Harmittelen etten voi olla niin paljon äitini kanssa tekemisissä kuin haluaisin mutta hänhän on tehnyt valintoja ja omasta mielestäni valinnut itsekkäästi helpommat. Onnea Sinulle omaan perheeseesi, minäkin yritän olla erilainen kuin oma äitini ja puhun lapsilleni asioista niiden oikeilla nimillä. Tarvittaessa riitelenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Takaisin antamisen ajatuksesi on mielenkiintoinen, mutta olisitko sitten isääsi parempi?
– Pera
Ilmoita asiaton viesti
Tama artikkeli vain vahvistaa sita etta myos johtajistossa on yllatavan usein sosiapatiaan taipuvia henkiloita joiden tunnusmerkkeja ovat:
– ikuinen tarve uskoa omaan erinomaisuuteen ja erehtymattomyyteen
– tuon uskon synnyttama tosiasiallinen pelko tehda rohkeita ratkaisuja itse, vaan halu piiloutua alaisten taakse siten etta vastuu paatoksista on alaisilla ja kunnia johtajalla. Eli ns. johtaminen takaapain, yleensa tyo- / virkapoydan takaa.
– tarve kontrollida ja jyrata / kaskyttaa muut ja muunlaiset mielipiteet. Kanssaihmisten ja heidan ajattelunsa itsenaisyys seka riippumattomuus on myrkkya. Eli mina tiedan ja maaraan / maarittelen.
– tosiasiallinen sitoutumattomuus arvoihin ja lahimmaisiin. Eli kaikki arvot perhetta myoden on vain kasikassara eli kulissi, koska tallainen henkilo rakastaa ja kunnioittaa vain itseaan ja omaa kuviteltua menestystaan.
– naapuri- ja toiseusviha, eli jos joku ei ole ajatuksiltaan, arvoiltaan ja kaytokseltaan kuten tuo ns. ideaallinen tapaus itse tai mielummin hieman sita vahemman, niin tuo joku on joko uhka tai sitten heikko ja typerys. Kaikki itsessa olevat tunteet kuten kontrolloinnin ja vallan halu seka kateus peilataan toisiin ihmisiin.
Heikon ( itsetunnon ) paras puolustus on tunnetusti hyokkays. Ja toisista esitetyt syytokset perustuvat omien negatiivisten puolien perustetta vailla oleviin ja siten tosiasiassa perustelemattomiin heijastamisiin toisiin ihmisiin.
-Tarkeinta tallaiselle henkilolle on oma erinomaisuuden julki- ja samalla harhakuva seka mahdollisuus estaa yli kaiken pelkaamansa toisten ^erinomaisuus^.
Kiitos Niklakselle etta uskaltaa tuoda julkisuuteen sen kuinka ^pitkalle^ mahdollisesti tallainen laheisten valittamisesta ja toisten kunnioittamisen ^taakasta^ vapaa henkilo voi yhteiskunnassa edeta.
ps ^ merkilla korvattu lainausmerkit.
Ilmoita asiaton viesti
Puolet elämästäni suurten pörssiyhtiöiden palveluksessa haaskanneena joudun ikäväkseni toteamaan että kuvaamasi kaltaisia tyyppejä parveilee pääkonttoreiden kokoushuoneissa niin että päät yhteen kolisee. Johtoryhmät ovat yleensä sen sortin haialtaita että ihmettelen niiden ihmisten psyykkistä rakennetta jotka näissä hommissa kestävät vuodesta toiseen.
Tämä ei tarkoita etteikö yritysjohdosta löytyisi terveellä itsetunnolla varustettuja älykkäitä ja rehellisiäkin ihmisiä. Älykkyyteen ja rehellisyyteen kuuluu kuitenkin aina olennaisena osana itsekriittisyys. Ja kukkulaan kuninkaaksi pääsee ainoastaan sellaienen joka ei epäile silmänräpäystäkään omia motiivejaan, kyvykkyyttään tai osaamistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Väärin. Muhammad Ali, viiden lapsen isä, oli lastensa mielestä pehmoisä. Ehkä ei perhekeskeinen kuitenkaan. Kovuus on joskus kantikasta. Tuskin edes Timo T. olisi Alille pärjännyt. Olisi saanut valita kiertääkö karkuun vasenta vai oikeaa kehän reunaa. Ja itkuhan siinä olisi kumminkin tullut.
Ilmoita asiaton viesti
Ja tähän jatkoksi kysymys: miksi suurmiehen pitää olla kuvatun kaltainen? Systeemi on pahasti rakennevikainen, jos vain k***päät pärjäävät ja ns. hyvät ihmiset jäävät varjoon.
Ilmoita asiaton viesti
Suurmies on harvoin suuri ihminen. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta haluan tietää, millainen mies nosti täkäläisen firman kansainväliseksi suuryritykseksi. Kaikesta päätellen kirja on suorasukainen ja aggressiivinen niin kuin sen päähenkilökin ilmeisesti on ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Koko suurmies-käsite tässä yhteydessä johtaa pahasti harhaan. Mikä ylipäätään on suurmies? Alkoholisti hyvin harvoin on sellainen. Ennemminkin reppana, jonka ego ei riitä edes itselle. Alkoholismin taustalla olevat syyt voivat toki olla ymmärrettäviäkinä, eivät koskaan kuitenkaan hyväksyttäviä.
Mielestäni suurmies on MIES nimenomaan oman perheensä keskuudessa. Miehen suuruus punnitaan arjessa ja kotona. Vaimonpieksijät tipahtavat siinä testissä ensimmäisinä.
Väität, että ”mukavat perhekeskeiset pehmoisät harvoin ovat suurmiehiä”. En ymmärrä, miten perhe-elämän hyvin hanskaaminen voisi olla ristiriidassa muun menestymisen kanssa, ja minkälaisiin faktoihin ylipäätään väitteesi perustat.
Jos perustat ne omiin kokemuksiisi, niin älä vaivaudu edes vastaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on harvinaista. Normaalisti joku perskärpänen pannaan kirjoittamaan ”suurmiehestä/naisesta” ylistyslaulu jonka antamaa kuvaa ei tunnista kukaan.
Minullakin oli tällainen arvoteos hyllyssäni mutta parin päivän päästä se lensi roskikseen (vaikka oli neliväripainoa ja liitupaperia ja myös kuvia minulle joskus läheisistä ihmisistä).
Enpä olisi tuota muuten kertonut ellei kuvaus omasta isästäsi olisi merkillisesti muistuttanut hallussani olleen kuvateoksen päähenkilöä.
On avartava kokemus tuntea joku sika. Mutta kohtalo on turhan rankka jos se sika on oma isä.
Ilmoita asiaton viesti
mutta tämän luettuani itken
Ilmoita asiaton viesti
Eikä siitä varmaan mitään iloa ole, että et taida olla ainoa? Toivoisin todella, että muittenkin suurmiesten lapset kertoisivat minkälainen suurmies siellä kotona asui.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tähän vastaisi.
Lohdutuksena kumminkin se, että isien ja poikien suhde on yleensäkin (tai ainakin meillä oli sellainen lievä vivahde)sellainen, että isät vertaavat itseään poikiinsa. Ja siinä vertailussa eivät pojat ole isäänsä verrattuna oikein mitään.
Isäni jopa kerran sanoi 75-vuotisjuhlissaan ja ”tunnelmissaan” (humaloissaan), että hän on ollut paljon komeampikin nuorena miehenä kuin poikansa. Vain lapsenlapset saivat armon, heissä oli ilmeisesti isoisän ulkonäkögeenitkin.
Sitä on vain elettävä näillä korteilla mitä on kenellekin annettu.
Ehkä ”suurmiehet” ovat aina niitä vaikeimpia miehiä, vaikka minulla ei olekaan ollut kunnia heitä tuntea.
Itsepäinen, änkyrä isä oli minun kohtaloni. Minut hän tosin ajoi vain kerran ulos, kun olin eri mieltä politiikasta. Mutta olin lellikki, ja hän soitti heti perääni. Kyllä minä aina punaisen ruusun vien kumminkin haudalle.
Ilmoita asiaton viesti
Sinussa on sitä munaa ihan eritavalla kuin esimerkiksi minussa, en uskalla kertoa edes nimeäni.
En silti ihan ymmärrä mitä kovimpia sanankäänteitä, mutta se johtunee vaan siitä että en ole ennen nähnyt tälläistä, tälläisistä lähtökohdista.
Ei valtamediaa arvostelevat kätyrit anna sinulle tunnustusta Uudesta Suomesta, mutta kansa antaa ja se on internetin etu että mennään suoraan eetteriin.
Rispekti ja propsit sinulle Niklas Herlin. Aika nöyräksi vetää.
Ilmoita asiaton viesti
yleisemmin sanoa
Ilmoita asiaton viesti
Tämänkaltainen teksti on ollut mielessäni jo vuosia. Isäni ylle heitetty sankarin vaippa on ärsyttänyt minua jo teini-ikäisestä. Julkaisu tuli ajankohtaiseksi nyt, kun isästäni ja Kone Oy:stä kertova kirja on juuri ilmestymässä.
Terv.
Niko H.
Ilmoita asiaton viesti
muut vastasivatkin että tästä tuli stimulantti auktoriteettisuhteiden purkamiselle – suomessahan on ollut aika sairas auktoriteettiperinne eikä sitä tietenkään paranne lässypehmoisäilykään – joku välimuoto niille pitäisi löytyä
minusta autoriteetti perhesuhteissa on parhaimmillaan se joka antaa lämpöä ja mahdollisuutta olla itsensä lähelläkin mutta myös sisäistä lujuutta antava – ei se ole niinkään tärkeä että on luja vaan se että kykenisi sitä lapsilleen antamaan – että se lujuus löytää paikkansa lapsen sisällä
toinen hyvä stimulanttiaspekti tietenkin on että ihmiset uskaltaa sanoa asiat tunteella – myös ne jotka on vituttanut lapsesta saakka
minua huvitti suuresti eräs von Trierin elokuva olikohan se Sukukokous jossa perheen kukkoileva pää pantiin pojan toimesta vastakkain muistaakseni siihen kaikkien läsnäollen että oli sekautunut tyttäreensä joka tuli hulluksi tai tappoi itsensä – minusta se että asiat oli noin rankkoja ei ollut hauskaa vaan se miten se jännite rakennettiin leffassa tyyliin nyt sika pannaan seinää vasten mm siten että kaikilta sukukokouksessa olevilta varastettiin huoneista auton avaimet etteivät päässeet tulevaa karkuun – makee leffa periaatetasolla
mutta ei sun isä tainnu geeneistä tommonen olla – sosiaalinen perimä varmaan – jotta sinne vaan sukupuuta setvimään että kuka minkäkinlainen ketäkin kohtaan oli – no – tietty joku tietty tiukkuus tms luonteenrakenne varmaan jotenkin periytyy ainakin perusedellytyksiltään
Ilmoita asiaton viesti
>minua huvitti suuresti eräs von Trierin elokuva olikohan se
>Sukukokous jossa perheen kukkoileva pää pantiin pojan
>toimesta vastakkain muistaakseni siihen kaikkien läsnäollen
>että oli sekautunut tyttäreensä joka tuli hulluksi tai
>tappoi itsensä – minusta se että asiat oli noin rankkoja ei
>ollut hauskaa vaan se miten se jännite rakennettiin leffassa
>tyyliin nyt sika pannaan seinää vasten mm siten että
>kaikilta sukukokouksessa olevilta varastettiin huoneista
>auton avaimet etteivät päässeet tulevaa karkuun – makee
>leffa periaatetasolla
Elokuva taitaa olla Thomas Winterbergin ’Festen’:
http://www.imdb.com/title/tt0154420/
Loistava leffa, kannatta katsoa.
Ilmoita asiaton viesti
en ole mikään nimien muistaja vaan päinvastoin
löysin 10 min pätkän youtubesta ja se ON raju leffa – tosi tunnevahva
Ilmoita asiaton viesti
von Trier = Vinterberg
Sukukokous = Juhlat / Festen
Loistava elokuva jota ei soisi von Trierin nimellä häväistävän 😀 Kavereita ja maanmiehiä miehet toki keskenään ovat.
Niklas Herlinille iso peukku ylös tästä blogistaan. Jos hänen kirjoituksensa nyt yleensäkin ovat asiapitoisia niin uskon että tämä nostaa ”kissaa” pöydälle useammassakin keittiössä. Ainakin toivon niin.
Ilmoita asiaton viesti
Jussi Vaaralalle:
Sellaisen myllynkivimankelin läpikäyneenä voin sanoa, että on ihan yks makkara onko se helvetillinen käytös geeneissä vai kasvatuksessa. Se ei poista sitä tuskaa mitä nää pikkuhitlerit on aiheuttaneet.
Mielummin kuin keskityn ymmärtämään, (vaikka sitäkin olen jo vuosikymmeniä tehnyt,) keskityn toipumaan niistä vaurioista joita psyykeni sai, koska ei kestänyt kaikkea sitä vähättelyä, nöyryytystä, ilkeilyä ja manipulointia.
Ilmoita asiaton viesti
ja on tietenkin on hyvä että Niklas nostaa kissan pöydälle vaikka sen nostotapoja ja yhteyksiä olen tuolla ihmetellytkin.
Ilman muuta on oikein ja hyvä että keskittyy itsensä hoivaamiseen tuollaisessa asiassa ja että suo itsellensä kaikki tunteet vihaa myöten mitä siihen liittyy. Ja että toisella sijalla on se ymmärtäminen että miksi.
Mutta jos siihen ymmärtämiseen haetaan syitä niin ne saattaa tietty olla osin geneettisiä mutta ehkä enemmälti kuitenkin sosiaalisia ko henkilön taustoissa tai sitten jotakin muuta ajankohtaista sietämättömäksi kokemaansa stressiä jonka sitten purkaa sadistisesti johonkin muuhun. Sanotaan nyt tuossa Herlinin isänkin tapauksessa se että puhuu ja puhuu tuntikausia on kyllä merkki siitä ainakin mun mielestä ettei oikeastaan sanotuksi saa mitä pitäisi – ja sitten se stressi jää kytemään taas seuraavaa samanlaista juttua varten. No eihän sellainen tietenkään ole lasten asia kuunnella sellaista ja se on tietenkin perusvääryys sinänsä. Samalla tavalla voi mikä tahansa asia tulla epäoikeudenmukaisella ja älyttömällä tavalla esiin kenen tahansa kohdalla.
Mutta jos ja kun sitä ei tietenkään lapsena voi ymmärtää etenkään kun se on niin väärin niin myöhemmin aikuisena sitä voi yrittää ymmärtää katsomalla sen ohi että mitähän se ihminen despotiallaan yrittikään sanoa mutta ei sanotuksi saanut. Heikkohan despootti on mutta miksi. Mikä heikkous siellä sitten on. Sinne ohitse muun pitäisi yrittää katsoa. Ja sitten sitä kautta ymmärtää – mutta ei tietenkään ihan heti anteeksi antaa – se kun voi viedä kauan – mutta silti siihen anteeksi antamiseenkin auttaa jos osaa nähdä asioita jossakin semmoisessa joka voi järjettömän asian jotenkin ihmisen mitassa selittää. Ja samallahan saa ihme kyllä laajennettua elämännäkemystään joka taas auttaa ottamaan vastaan muita asioita tyynemmin.
Tätä tässä yritän tuskaasi kumma kyllä tarjota että sen kusipään elämään jotenkin eläytyen voi päästä kiinni selitykseen että miksi,
Tuommoiset despotiat on ainakin kolmesta syystä älyttömiä kun 1. ne eivät oikeastaan kommunikoi mitään kuten tuntikausien puhetulva tai joku lyönti tai alistaminen tms 2. niille ei ole selitystä ja 3. kauheimpana se että kohteena on se lapsi joka ei ansaitsisi sellaista ollenkaan eikä ole mitenkään oikeutettu olemaan sen kohteena.
Voit pitää minua ihan kahjona mutta ajattelen että eläytymällä tekijän taustaan ja syihin voi ymmärtää niitä tarvitsematta tekoa hyväksyä ja anteeksi antaa mutta että se ymmärryksen saaminen jossain yleisemmässä inhimillisessä viitekehyksessä voi auttaa anteeksiantamaankin.
Kas kun tuon tekijän taustaan eläytymisen kautta voi päästä eläytymään yleisinhimillisempään selitykseen ja sita kautta voi tavallaan eläytyä myös omaan avuttomaan kohteena olevaan lapsen rooliinsa uudella tavalla – siis ikäänkuin nähdä yhtäaikaa asia sekä tuon lapsen roolista kuin sen ulkopuoleltakin. Sillä lailla ei ole enää sen uhrina olemisen vanki totaalisesti vaan pääsee siitä askelen verran ulos – ja se jo pikkasen helpottaa – ja vahvistaa myös. Noita tekojahan ei saa tekemättömäksi mutta lähestymistapoja niihin voi kehittää.
Toivottavasti nämä mieleentulevat ajatukset jotenkin auttoi sua eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
miten isäsi alaiset kokivat hänet. Entä toimittajat, asiakkaat, yhteistyökumppanit…
Itse tapasin hänet joskus sivumennen ja ihmettelin… en ihmettele enää. Enkä myöskään sitä, miksi kukaan Koneen henkilökunnasta ei rohjennut kommentoida vaikka ulkopuolinen ääneen ihmetteli.
Valitettavasti yrittäjien ja yritysmaailman parissa on paljon samankaltaisia tapauksia. Ihmisiä, joita liikuttaa vain oman minän pönkittäminen rahalla. Jos se ei riitä antamaan sisältöä tyhjyyteen, tulevat helposti mukaan alkoholi, tupakka, huumeet ja vieraat naiset / miehet.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että kukaan toimitusjohtajan lähialainen pitää toimitusjohtajasta, joka vaatii tuloksia kuin valmentaja.
Uskon myös, että Koneen johtoryhmä ei avaudu julkisuudelle ja kirjoita (epäkiitollisenan työnANTAJASTAAN) todellisia muistelmia.
Isä valitsee myös äidin ja välillisesti yhteiset lapset. Siksi isäinvalta on yhteiskunnassa feministisestä renkutuksesta huolimatta edelleen melko suurta.
Maailma olisi toisenlainen, jos kaikki 18-vuotiaat olisivat taloudellisesti riippumattomia valtion opintotukikeskuksesta, KELA:sta, isästään ja äidistään ja voisivat keskustella toimeentulonsa sijasta veronalennuksista ja pörssikursseista.
Lahden kaupungissa joku, joka oli taloudellisesti riippuvainen työvoimaneuvojasta, otti jopa vasaran avuksi neuvotteluissa.
Osa työterveyslääkäreistä, sosiaalitarkkaajista ja työvoimaneuvojista on vapaa-aikanaan maan alla niin kuin pankinjohtajat 1990-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
On kuin hyvä isä, tavataan sanoa, vaativa, mutta oikeudenmukainen ja inhimillinen. Valitettavasti moni unohtaa siitä sen inhimillisen ja oikeudenmukaisen. Myös kotona. Sama pätee opettajiin. Liian moni etenkin vanhan polven opettajista unohti virkapuvun päälleen myös kotona.
En todellakaan usko, että kukaan Herlinin lähipiiristä lähtee lojaalisuuttaan rikkomaan, mutta silti olisin kiinnostunut tietämään, miten hänet koettiin esimiehenä ja johtajana.
Toisaalta. Totuudella on aina kaksi puolta ja tässä asiassa me kuulemme valitettavasti vain jälkeen jääneiden – kuten pikku Nikun – version. Hänen kannaltaan katsottuna se on varmasti täysin totuuden mukainen. Suun avaaminen jo Pekan eläessä olisi voinut olla kaikille osapuolille siunaukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Koska vielä eläväst Mauno Koivistosta kerrotaan pääministerinä ja presidenttinä lähes koko totuus? Olisi aika kirjoittaa, kun asianomainen voi vielä opponoida!
Ilmoita asiaton viesti
Antakaa anteeksi mutta ”pyhäin jäänne” Mauno Koivisto pitäisi vihdoinkin nostaa jalustalta ja saada vastuuseen Venäläisille maahanmuutajille avaamastaan ovesta.
Koiviston ansiosta tänne on pesiytynyt sellainen aikapommi mistä tulemme kaikki kärsimään ikuisesti. Venäläiset tulevat tänne loisimaan ja elämään omilla tavoillaan. Ja tietenkään kukaan ei uskalla kritisoida ettei ”äiti venäjä” vaan suutu.
Nosta Niklas – UusiSuomi tämä kissa pöydälle!!!
Ilmoita asiaton viesti
Joka ei ole sellaisessa maailmassa elänyt ei voi edes kuvitella mitä se karmeimmillaan voi olla. Ei voi uskoa! Kun se kaikki olisikin noin helppoa!
Ilmoita asiaton viesti
”Suun avaaminen jo Pekan eläessä olisi voinut olla kaikille osapuolille siunaukseksi.”
Täytyy ottaa huomioon se, että liian aikaisin puhuminen johtaa joissain maissa hengenmenetykseen, vankeuteen (Seppo Lehto), sakkoihin (Jussi Halla-aho) tai vähimmillään koko supistetunkin perintöosan menettämiseen.
Yleensä kukaan rutinoitut vallankäyttäjä ei jätä rankaisematta kapinayritystä jollain tavalla.
Ongelma on siinä, että monikaan ei ymmärrä totalitaristisen järjestelmän luonnetta, koska Suomessa saa olla niin vapaasti nykyään.
Joko pidät suusi kiinni ja saat satoja miljoonia eli monta lottovoittoa tai sitten auot päätäsi ja elät perustulolla.
En usko, että jos tulossa on monta lottovoitollista perintöjä, kannattaa riehua sananvapaudella ja menettää myöhempi taloudellinen riippumattomuutensa, jolloin joutuu jälleen kuuntelemaan niitä, joita ei muutoin tarvitsisi.
Ilmoita asiaton viesti
Surullista luettavaa. Mielestäni on tärkeää lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten hyvinvointia. Kuten vahvistaa miesten hyvinvointia elämän vaikeissa asioissa. Olette ihania ihmisiä. Naisten ja lasten hyvinvointi on useimmiten keskusteluissa. Miten miehet vahvistaisitte miesten hyvinvointia? ovatko erilaiset jäljempänä olevat palvelut mielestänne hyödyllisiä?
http://www.secure-tukinet.net on tukea mm. aikuisille ”Apua arkielämän kriisitilanteissa Hyvä ystävä! Tukinet on netissä toimiva kriisikeskus. Tukinetissä voit saada henkilökohtaista tukea kriisikeskusten työntekijöiltä tai vapaaehtoisilta, osallistua erilaisiin keskusteluryhmiin, tai voit etsiä tietoja Tukinetin palveluhausta tai aineistokannasta.”
Ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista…
EU:ssa kuluu vuodessa arvioiden mukaan 2/3 Suomen BKT:stä mielenterveyskuluihin, joten useimmiten kyse on ihan arkisista asioista, kuten uupumus, masennus, ahdistus yms. joihin voi saada apua.
Kuten on tärkeää ja voidaan kirjoittaa vaikeista asioista on mielestäni julkisuudessa myös tärkeää olla myönteisiä kulttuurisen identiteetin rakennuspalikoita lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Sekä kirjoittaa hyvin tehdystä työstä ja myönteisestä rakastavasta vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Myös johtotehtävissä olevien ja varakkaiden ihmisten osalta. Ihan kuten työväen ja vähempituloisten ihmisten osalta. Kaikki ihmiset ovat enemmistöjä ja vähemmistöjä erilaisissa asioissa. Ihminen ihmisenä.
http://www.lapsiasia.fi ja http://www.mll.fi tukea aikuisille vanhemmuuteen ja lapsille myös perheille joissa on vähemmän ongelmia ja vanhuksille http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi sekä http://www.helsinkimissio.fi.
MLL sivuilla on myös http://www.varjomaailma.fi ”Varjomaailma on paikka kaikille niille, joiden vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia tai muita päihteitä. Täällä voit kertoa oman tarinasi tai lukea, mitä muut ovat kirjoittaneet.Sivuilta löydät myös tietoa siitä, mistä voi hakea apua, jos kotona on vaikeaa.”
Ystävien ja perheenjäsenten lisäksi neuvoa erilaisissa vaikeissa asioissa voi kysyä esimerkiksi terveyskeskuksesta ja lääkäristä. Terveysalanihmiset mieltävät vaikeat asiat normaaliksi työksi. Mielenterveys on kaikkien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia http://www.thl.fi.
Kunnissa on apua kaikille ihmisille, kuten http://www.psyli.fi. Terveysalalla on myös erilaisia ihmisiä töissä, joten esimerkiksi psykologien osalta voi jutella useamman ihmisten kanssa, jotta vuorovaikutus olisi mielekästä.
Minun mielestäni avun hakeminen on tärkeää sekä vaikeiden asioiden käsitteleminen ja mieltää, että sekä vaikeita asioita, että vähemmän vaikeita asioita kokeneet ihmiset voivat olla vaikka kuinka ihania ihmisiä.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja voi vaikuttaa omaan käytökseensä sekä voi hakea apua ja kykenee empatiaan myös erilaisista taustoista olevien ihmisten osalta… alkoholismi on sairaus, johon voi hakea apua… kuten masennus, ahdistus yms. ovat asioita, joista voi toipua. Masennus esimerkiksi vaikuttaa omanarvon tunteeseen ja apua on paljon.
On tärkeää antaa lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille selvä viesti, että ei henkinen eikä fyysinen väkivalta ole hyväksyttävää. Kiusaaminen, kuten esimerkiksi työpaikkakiusaaminen on Suomessa laitonta ja esimerkiksi fyysinen ja psykologinen kiduttaminen kielletty kaikissa maissa. Seuraukset ovat vaikeita ihmisille.
Miksi negatiivinen kirjoittaminen on arvostettua ja ihmisten kehuminen sekä positiivisten asioiden kirjoittaminen on melkein tabu? ja mielipiteenne miten ihmisiä voidaan auttaa myös vaikeissa asioissa sekä edistää ihmisten hyvinvointia?
Ihmisten omanarvontunnetta ei pidä vähätellä. Ehkä kirjoituksesta on apua ihmisille. Onneksi on myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia.
Sekä paljon varakkaita ihania ihmisiä ja johtotehtävissä olevia ihania ihmisiä, jotka ovat rakastavia ihmisiä ja hienoja vanhempia, joista useat ihmiset näkevät vain varakkuuden ja työtehtävät. Ihan kuten vähävaraisemmissa ja eri tehtävissä olevissa ihmisissä. Vähättelemättä tehtyä työtä. Onneksi kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen
Vaikuttaisi, että julkisessa keskustelussa vaikeista ja negatiivisista asioista kirjoittaminen on jotenkin mielletty hyväksyttäväksi ja julkisuudessa myönteisyys sekä ihmisten kehuminen aiheesta olisi tabu.
Onneksi on siis myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia.
…julkisuuden perusteella vaikuttaisi, että ihmisten pitäisi melkein pyytää anteeksi herravihaajilta, jos vanhemmat ovat rakastavia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin saati jos ovat varakkaita.
Lasten, naisten ja vanhusten hyvinvoinnista keskustellaan paljon. Mielipiteenne siis palveluista ja miten ihmisten, erityisesti miesten hyvinvointia voitaisiin edistää? Myös vaikeissa asioissa?
…sekä auttaa ihmisiä vaikeissa asioissa sekä vähentää esimerkiksi julkisuudessa esiintyvää herravihaa, joka kohdistuu usein myös ihaniin ihan syyttömiin ihmisiin ja vaikuttaa myös lasten ja naisten hyvinvointiin?
Suomalaisista yritysjohtajista 99% työskentelee pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä http://www.suomi.fi. Mielellään lukisi joskus ihan esimerkiksi lööpeistä heidän tekemästään työstä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja rakastavista vanhemmista sekä myönteisistä asioista.
Mitenköhän juuri lukemaan oppinut lapsi mieltää lööpit http://www.lapsiasia.fi?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan taatusti löytyy vaikka kuinka paljon tällaisia ihan samanlaisia isiä isommassa ja pienemmässä mittakaavassa, jotka vähät välittävät perheestään, vihaavat lapsiaan, vaimo on korkeintaan talouden hoitaja ja lapset ok, jos pärjäävät koulussa. Ja tätä katkeruutta meillä, jotka olemme joutuneet syyttämme isiemme ylikävelemiksi riittää.
Mielenkiintoista huomata, että kun aloin Niklaksen tarinaa lukea niin se tuntui ihan omalta. Sanasta sanaan. Minun faijani on vain pätenyt pienemmässä mittakaavassa ja eri alalla mutta menettelytavat olivat täysin samat. Oma perhe ei merkinnyt mitään. Mutta jos äitini olisi hänet jättänyt olisi isäni mennyt katuojaan. Täysin varmasti. Meillä on uskomattoman paljon myös näitä tällaisia hirviöitä tukevia ja heidän elämäntyylinsä mahdollistavia uhrautuvia naisia.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli hyvä pointti, sillä itse olen taipuvainen uskomaan samaan, eli että tuollainen ulkoinen ns. ”menestystarina”” joka rakennetaan perheen, lähinnä lasten kustannuksella, ei olisi mahdollinen ilman naisen/naisten myötävaikutusta. Pahuutta voi olla sekin ettei toimi kun pitäisi toimia, ettei suostu näkemään silloin kuin pitäisi nähdä ( esim. sitä jos puoliso pitää yllä itseään siirtämällä omat pahat tunteensa lastensa niskaan, esim, juuri nöyryyttämällä näitä ).
Näkyvää on helpompi syyttää kuin sellaista jonka aggressiivisuus ja viha ilmenee passiivisesti.
Pitäisi samantein repiä myös uhrautujien myytti ja osoittaa mitä vahinkoa he saavat aikaan salliessaan ja pönkittäessään tuollaista käytöstä. Voisi kenties maapallo ja ihmissuku pelastua jos ja kun näiden mahtimiesten vaimot yrittäisivät suitsia omaa kunnianhimoaan ja älyäisivät lopettaa( lasten ) riistäjien hyysäämisen.
Ilmoita asiaton viesti
Viha on ymmärrettävää, kun omasta läheisestä leivotaan likinäköisesti sankaria tai pyhimystä. On sääli, että on ehkä enemmän tarvetta kirjoittaa pehmennettyjä puheita ”suurista ihmisistä”, kuin tunnustaa niitä kulmia ja särmiä ja pimeitä puolia, joita suurista ja pienistä ihmisistä löytyy ja joista etenkin läheiset tai työyhteisön jäsenet ovat saaneet kärsiä. Mutta elämäntarinoihin tulee oikeita värejä vasta sitten, kun molempien puolien valot ja varjot alkavat olla ainakin kohtuullisessa määrin tunnustettuja.
On kuitenkin jotenkin vaikea uskoa yhtä totuutta siitä, että ihminen olisi läpeensä paska, vaikka lausunto tulisikin syystä ja läheisen kokemuksista. Oman katkeruutensakin voisi käsitellä aikuisena ja päästä sovintoon sen pimeyden kanssa, joka on elämää hallinnut silloin, kun ei ole voinut siitä eroon päästä. Toivoisi jälkikasvullekin sovintoon pääsemistä itsensä ja heitä hallinneen pimeyden kanssa. Julkinen ripitys ei siihen aina ole paras tapa, vaikkakin sinänsä ymmärrettävä.
Ilmoita asiaton viesti
läpeensä paskoja vain omaan napaansa tuijottavia miehiä on vaikka kuinka paljon. Vai väitätkö sinä, että me monet tuhannet joita varmasti on valehtelemme, kun meillä ei ole isiemme kanssa aikuisena yhtään mitään puhuttavaa. Ainoa toive on, että kuolisi pois niin saisi perinnön. Edes jotain hyvitystä. Ironisesti sanottuna.
Ilmoita asiaton viesti
jotkut isät juovat nekin vähät rahat, joten vahingonkorvaus jää saamatta. Myös monet äidit vaihtavat isiä, mutta eivät useinkaan entistä parempaan, vaan entistä huonompaan.
Leonid Brežnev oli Galina Brežnevan mukaan hyvä isä. Hän ei yhdessä haastattelussa tosin maininnut sitä, että isä ei pitänyt taiteilijavävyehdokkaasta, vaan manipuloi tämän pois perheestään. Sisäasiainministeriön virkamies oli parempi vävy.
Ilmoita asiaton viesti
”On kuitenkin jotenkin vaikea uskoa yhtä totuutta siitä, että ihminen olisi läpeensä paska, vaikka lausunto tulisikin syystä ja läheisen kokemuksista. Oman katkeruutensakin voisi käsitellä aikuisena ja päästä sovintoon sen pimeyden kanssa, joka on elämää hallinnut silloin, kun ei ole voinut siitä eroon päästä. Toivoisi jälkikasvullekin sovintoon pääsemistä itsensä ja heitä hallinneen pimeyden kanssa. Julkinen ripitys ei siihen aina ole paras tapa, vaikkakin sinänsä ymmärrettävä.”
Kaikella kunnioituksella kirjoituksesi on täydellistä paskaa. En tarkoita tätä henkilökohtaisena loukkauksena, toivottavasti ymmärrät sen.
Niklas kertoo avoimeisesti oman näkökulmansa hänelle erittäin läheisestä henkilöstä, joka on myös julkinen arvostettu figuuri. On täydellisen yhdentekevää se, onko Niklas unohtanut joitakin yksittäisiä hetkiä, jolloin kenties hänen isänsä olisi kohdellut häntä jokseenkin oikeudenmukaisesti ellei peräti rakastavasti. Jos Niklas kokee isänsä toiminnan suhteessä häneen itseensä ja muihin pääsääntöisesti luokattomaksi, niin siinä on totuutta aivan riittämiin.
Suorastaan oksettavaa ja mitään ymmärtämätöntä on lässytyksesi katkeruuden käsittelemisestä tai sovintoon pyrkimisestä tuon pimeyden voiman kanssa.
Niklas ja moni muu on varmasti päässyt menneisyydestään eroon itse ja kukin omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan edellytä heiltä yhtymistä mahdollisesti valheellisen ja vääristellyn julkisen kuvan ylläpitoon.
Kun huonosti kohdeltu lapsi aikuistuu hän nimenomaan pyrkii tekemään sovinnon itsensä kanssa – jatkamaan omaa elämäänsä parhaiden kykyjensä mukaan, koetusta huolimatta.
Täysin kohtuutonta olisi edellyttää, että lapsen aikuistuttuaan pitäisi toimia jotenkin aloitteellisena omien vanhempiensa suhteen. Ensinnäkin sovinto itsensä kanssa edellyttää sitä, että siirtyy eteenpäin ja jatkaa omaa elämäänsä. Toiseksi, kaikesta kelvottomasta kohtelusta huolimatta (ainakin johonkin rajaan asti) lapsi kuitenkin saattaa edelleen rakastaa vanhempiaan, eikä halua asettaa heitä kohtaamaan totuutta edes lempeällä äänen sävyllä puhuttuna. Nämä molemmat syyt voivat olla välttämättömiä lapsen itsensä selviytymisen kannalta.
Oma isäni ei ollut mikään julkinen suurmies. Silti luulen ymmärtäväni aika hyvin mitä hän sanoo.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos Niklas kokee isänsä toiminnan suhteessä häneen itseensä ja muihin pääsääntöisesti luokattomaksi, niin siinä on totuutta aivan riittämiin.”
Kukaan muu ei nimittäin käytä sanontaan ”luokaton”!
Ilmoita asiaton viesti
Aina nimimerkin taakse kätkeytyvä nettipelle Tapio O. Neva tapansa mukaan erehtyy.
”Luokaton” ei ole yksin minun käyttööni varattu sana. Tässä ketjussa ei ole ainoatakaan kommenttiani, jossa ei päällä nimeäni olisi.
Tapio O. Neva kyllä on täysin luokaton. Se taas ei liene uutinen kenellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä käyttävät vain luokkayhteiskunnan jäänteistä nauttineet ja kärsineet.
Ilmoita asiaton viesti
Kontribuutiosi tähänkin keskusteluun on ollut korvaamaton. En tiedä, miten olisin tullut toimeen ilman sitä. Kiitos, että puhut asiasta asioina, kiitos siitä lämmöstä ja empatiasta, joka säteilee viisaista sanoistasi. Erityisesti haluan kiittää harvinaislaatuisesta lahjastasi, eli kyvystä poimia muiden puheenvuoroista juuri sen, minkää he sinua heikommilla lahjoilla yrittävät ilmaista.
Kiitos siitä, että sinä et ole yksi niistä näsäviisaista, tunnevammaisista, ilmeisen vaikean lapsuuden (tai sitten liian helpon) kokeneistä räkänokista, joille kukin keskustelu on vain tilaisuus tuoda omaa narsististä minäänsä tykö.
Lopuksi pahoittelen syvästi, että olen loukannut sinun maailmankuvaasi ja persoonaasi varastamalla toiselle epähenkilölle varatun niinkin epäkelpoisen sanan kuin luokaton. Ymmärrän hyvin, että sellainen ei sinun täydellisyyten ja maailmaan mahdu.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän kyllä hyvin, miksi ihmiset vihaavat itseään ja maalaisliittoa julistautumalla lallukaksi, keskustaliberaaliksi.
Kyse on siitä, miten maalaiskylän ajattelu voitaisiin siirtää postmoderniin aikaan siten, etteivät estogeenejään tirisevät testosteroniset feministidemarinaistoimittajat kykenisi naurunalaistamaan vanhamaalaisliittolaisia kirjoittajia, joilla on kuitenkin Marxin ja Santeri Alkion edistyksellinen, lähes nuorsuomalainen mieli.
Kukaan ei pidä siitä, että terminologia pannaan uusiksi. Kyse on vain siitä, että Orimattilan kokoisesta kaupungista, joka kieltäytyy taantumuksesta ja Lahden saamattomasta vallasta, pitäisi löytyä vanhan kansan keskustalaisia, jotka kirjoittelisivat myös Nintendo- ja Play Station -sukupolven kielellä.
Sana ”luokaton” tarkoittaa vajavaisuutta, vammaisuutta, laaduttomuutta ja kelvottomuutta. Se on tasavaltaan sopimaton käsite. Tämä sama asia voidaan pukea ISO 9001 -laatujärjestelmään teolliseksi käsitteeksi ja puhua laaduttomuudesta.
Kelvollisuus ja loputon kelvottomuus ovat diskriminoivia käsitteitä, joille ei moniarvoisessa syrjintää vastustavassa Euroopan unionissa ole oikein tilaa.
Kaikki varmaan muistavat, että Esko Ahon hallitus järjesti 16.10.1994 maanpetosta avustavan vaalitilaisuuden, jossa 5/6 enemmistö kumottiin suojelupoliisin entisen päällikön, Seppo Tiitisen tulkinnoin.
Kyseinen laittomaan esivaltaan siirtyminen laillistui vasta 2000, kun uusi perustuslaki astui voimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jälleen kerran naulan kantaan!
Täydellisen pohjaton ihailuni mykistävää yleisnerouttasi kohtaan kumpuaa lähes yhtä syvältä kuin omasi.
Ilmoita asiaton viesti
En tunne Herlinin perhettä, enkä sukua eli en siinä mielessä en ota kantaa siihen, miten asiat ovat kenenkin suhteen. Sen vain tiedän, miltä puhuttu ja kirjoitettu omassa korvassa kuulostaa. Eli se on minun tulkintani.
Olen itse tavannut kymmeniä, ehkä satoja ihmisiä elämän varrella, joita riivaa katkeruus ja viha menetetystä lapsuudesta, nuoruudesta, isistä ja äideistä. Ja näen sen eron, mikä syntyy siitä, jos viha on voitu käsitellä ja on syntynyt jonkinlainen sovinto itsensä tai parhaassa tapauksessa jopa sen toisen osapuolenkin kanssa.
Siitä kokemuksesta käsin uskon terapiaan, vihan käsittelyyn,
sovintoon ja anteeksiantoon. Se voi olla pitkä prosessi, mutta se kannattaa. Vaikka itsensä, läheistensä ja oman jälkikasvunsa kannalta. Sillä tavalla ei jää loppuelämäksi oman vihansa sokaisemaksi.
Toki Herlinin purkaus oli terapeuttinen laukaus jopa meille kaikille, jotka tähän kirjoitamme. Se aivan selvästi osui herkkään kohtaan, josta käsin itse kukin purkaa omia kipujaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuli tästäkin sellainen kuva, että ihminen ei pysynyt firmansa kasvun tahdissa. Eli firman kasvu kävi rankaksi siitä vastuussa olevalle ja sen seurauksena mielen ongelmat kärjistyivät käytöksessä ja ahdistusta lievitettiin mm. alkoholilla.
Onkohan kyseinen henkilö ollut jo nuorena paha ihminen, vai vain sinä aikana kuin lapset muistavat.
Ilmoita asiaton viesti
Olin kakarana ja orastavassa murkkuiässä aika arka. Pelkäsin Pekka Herliniä kuollakseni.
Mutta opin häneltä paljon asioita, joita arvostan yhä. En tiedä noudattiko hän itse omia neuvojaan. Isäni luultavasti tietäisi.
”Miehen sana on pätevämpi kuin mikään kirjallinen sopimus. Sen on aina pidettävä, kaikissa tilanteissa.”
Tuon häneltä opin. Olisin luultavasti oppinut omalta faijaltanikin, mutta kuka nyt faijaansa uskoo.
Ilmoita asiaton viesti
Kautta historian on vanhempien ja lasten välillä konfikteja, niin äiti-tytär kuin isä-poika suhteissa (myös vastakkainkin).
Geeniperimän antaja toivoo näkevänsä itsensä jälkikasvussa – siis siirrettyjä omia ihanteita, näinhän ei kapinoiva nuori taas halua, kun omaa ykseyttään on löytämässä –
Merkittävää on se, kuinka avoimesti tänään näistäkin asioista puhutaan – se hyvä. Esimerkkejä satelee, ja ”neuvoja ja ohjeita” ropisee, mutta menikö jossain kuitenkaan mikään vikaan, vai onko eripura kehitystä eriarvoistavasti kiihdyttävä elementti, mitä koko biosfääri taistelussaan tarvitsee?
…
Uusintana aiempi osin aiheeseen sopiva kirjoitus—
Lapsi kehittyy voimakkaimmin juuri kolmeen ikävuoteen mennessä
Päiväkodista sosiaalisuutta ja kotoa yksilöllisyyttä
(YLE TV 1 ajankohtaisohjelmassaan vastakohdisti päivä- ja kotihoidon ~ Nina Mikkonen hyökkäsi voimakkaasti isän ja äidin välittömän aktiivihoidon puolesta lastensa hyväksi ja menestykseksi – viittauksella luontaiseen rakkauden antoon)
[ … aamuisin jatkuva arkihyörinä pyörii päiväkodeissa kun kiireiset äidit ja isät kuskaavat lapsiaan hoitoon, kun on kiire aamupalavereihin ja omiin vaikutusmaailmoihin. Takana on toistaiseksi se aika, kun isät pakkasivat eväslaukun ja äiti jäi kotiin monilukuisen lapsikatraan kanssa … ]
Läntisen maailman markkinatalous vaati äidit töihin. Alkoi työllinen tasa-arvon tavoittelu. Samalla rakentui sosiaalinen järjestelmä, jossa lapset pienestä pitäen oli totutettava muihin samanikäisiin – syntyi sosiaalisuuden, tasapäistymisen, kilpailuhengen ja järjestäytyneen vuorovaikutusfilosofian aikakausi.
Tänä päivänä suosituksi tullut vertailu eläinkuntaan ei tuo täyttä puolustetta kumpaankaan tapaan hoitaa jälkikasvu itselleen ja toisille yhteiskunta- ja reviirikelpoisiksi 1/. Lähtökohtana tämän vaiheen yhteiskuntaevoluutiossa on yhteishenki, tavat hyväksyä muut kuin sosiaalisuus nähdä erilaisuutta ympärillänsä. Olemme valinneet rakenteet, joissa jatkuva kontaktointi kanssaihmisiin on tosiasia. Nyt haetaan yhteenkuuluvuusryhmiä.
Eläinkunta suosii molempia ratkaisuja. Oleellista eläinkunnasta olisi huomioida se, että jälkikasvun hoito kestää aina siihen saakka kunnes perimä katsoo riittävän kyvykkyyden tulleen täytetyksi – tapahtuu ”karkoitus” itselliseen elämään (nisäkkäät). Eläinkunta tarjoaa niin kotihoitoa kuin yhteiskunnallista totalitäärirakennetta jälkikasvuhoitamiseen.
Biosfäärin 2/ menestyvimmät yhteiskuntarakenteet ovat totalitäärisiä populaatiota voimakkaalla reviiripuolustuksella (mm. muurahaiset 3/). Jälkikasvuhoidanta on ”jatkuvaa päiväkotitoimintaa” – näin syntyy täysin harmonisoituneen yhteiskuntarakenteen perustekijät – yksi kaikkien puolesta, jossa hierarkia juontuu ”ylhäältä” täydessä suoritetason diktatuurissa. Tosin nimi-ilmaisut tunteita nostattavissa ilmiöissä, kuten totalitäärinen, diktatuurinen ja hierarkiaohjattu ovat vain meidän ihmisten keksimiä. Luonto ei itsessään tunne noiden ilmiöiden filosofiasisältöä. Luonto tuntee vain selviytymisen syy-seuraussuhteet 4/.
Nisäkkäiden maailmassa kotikasvatus on voimaa, orvoksi tullutta poikasta ei juuri hyväksytä vierihoitoon, vaan luonto korjaa sadon toisten ravinnoksi. Vierihoito saattaa onnistui naaraan hoivavietin takia, ei sosiaalisen tai inhimillisen tahdon vuoksi. Eläinkunta on sen sijaan valmentautunut vuosimiljoonaisessa kehityksessään jälkikasvun ”täyden valmiuden kasvattamiseen”, joka pääsääntöisesti on täyden antaumuksen hoitoa ja kasvatusta. Ihmisinä sanoisimme sitä runsaan laatuajan käytöksi kaikkine hellyydenantorituaaleineen.
Evoluution 5/ suurin kannuste ja pakote on geeniperimän jatkumoon vienti. Lapsi on suurin hedelmä, mitä ihminen voi saada. Huolehdinta lapsesta on velvoite, jonka mahdollisuuden pitäisi tuottaa vastuun jatkumon etenemisestä. Markkinatalousyhteiskunta kasvatti pinnalle kasvutarpeen näyttö- ja esitystalouden ilmiönä, joka söi minimiin lasten kanssa vietetyn yhteisajan.
Monimutkaistunut yhteiskunta on talouden, sosiaalisuuden ja enenevässä määrin filosofinen kudelma ja ”hermoverkko”, joka edellyttää tahtoa kokea, nähdä ja hyväksyä erilaisuus, vastinkamppailu ja kilpailumentaliteetti. Ilman kilpailua evoluutio pysähtyy. Sinänsä evoluutiolla ei ole ”hyvää tai pahaa” – vaan suunta, jossa sopivuus ja sopeuma ratkaisevat elinvoiman.
Oli lapsen huolehdinnassa mallina yhteiskuntaohjattu- tai kotihoitomalli, on tärkeintä vastuu havaita huomisellekkin kasvualusta, josta voi sukua kukin valinnoillansa jatkaa. Yksisilmäinen kulutus- ja kasvutalouden ähky syö elinmahdollisuuksia jälkikasvuiltamme. Eläinkunta on lähes aina järjestänyt täyden omin voimin annetun kyvyn selviytyä – loppu onkin jätetty lajinvalinnalle, sattumalle ja jatkuvan varuillaan olon armoille. Tästä eläinkunnan vahvuusilmiöstä olemme luoneet käsitteen inhimillisyys.
Ihmiskunnan ”inhimillisyys” kasvatti ulkoisten selviytymistapojen ja -keinojen kasvun mittoihin, jossa maailman ihmispopulaation kasvu ylitti sen ihmiskunnalle ”varaaman” luontaisen reviirin ja osuuden. Me söimme muiden mahdollisuuksia ja samalla nostaen nykyiselle markkinataloudelle ongelman ikääntymisenä, yksinäisyytenä ja osallistumattomuutena.
Kiihdytimme toimillamme helpottaa elämäämme evoluutiolle haasteen, jossa luontainen lajinvalinta sotki pitkäjänteisen kehityskaaren tuntemattomaksi kehityspoluksi. Se oli viesti biosfäärin ”valvontakoneistolle” puuttua kehityskulkuun, joka saattaa kasvaa nyt meille tuntemattomana inkvisitiona palauttaa luontainen biosfäärinen tasapaino.
Elämä on taistelua – peruskeinot ja mahdollisuudet selviytyä siitä ovat annetut vanhemmilta. Viime kädessä lasten hoidossa oma isä ja äiti ovat menestyksen eväät – niin hyvässä kuin pahassa. Kilpailu luo aina ”ruumiita” – luonnon evoluutio ei ole ”heikoille ja periksiantajille” suonut pidemmässä ajanjatkumossa tilaa.
Oman äidin ja isän itsekkyys omaansa/ omiansa kohtaan on vaikuttavin keino kasvatuksen onnistumisesta ”loputtoman kierron jatkamiseksi” – jokainen syntynyt ihminen on suuren kamppailun voittaja, jonka taakse on jäänyt miljoonia hävinneitä mahdollisuuksia. Jokaiselle tunnistettu elämä on jo ihme ja syy tehdä oma osuutensa – oli se sitten lähtökohdiltaan kollektivistinen 6/ tai individualistinen 7/.
1/ Reviiri eli elinpiiri suosii samankaltaisia ja -sisältöisiä
— http://xeox-2.blogspot.com/search?q=Reviirien+ja+r… —
2/ Biosfääri
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Biosf%C3%A4%C3%A4ri —
3/ Muurahaispopulaatiot
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Muurahaiset —
4/ Syy-seuraus eli kausaliteetti
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Kausaliteetti —
5/ Evoluutio
— http://www.facebook.com/home.php?#/note.php?note_i… —
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutio —
6/ Kollektivistinen toteutusmaailma
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektivismi —
7/ Individualistinen toteutusmaailma
— http://fi.wikipedia.org/wiki/Individualismi —
Aiempi aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus [ ~ maanantai, kesäkuu 18, 2007 ]
— http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=p%C3%A4iv%… —
…
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
…
Mielipidekirjoitukseen liittyvät kuvakansiot ~
kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma.
Kuvakansio 1
Päivähoito – Helsinki/ Pohjois-Herttoniemi
— http://www.panoramio.com/user/500685/tags/Päivähoito%20vastuu%20ja%20kasvatus —
Sent:
CC
liisa.hyssala@stm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; heidi.hautala@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi
Sent: Sunday, January 25, 2009 10:32 PM
Ilmoita asiaton viesti
Voit jättä Hautalan ja Soinin pois jakelulistaltasi. Ei sillä että muutkaan näitä lukevat…
Ilmoita asiaton viesti
Heille voi lähettää sinne.
Ilmoita asiaton viesti
Ei vika ole geeneissä.
Ilmoita asiaton viesti
suomalainen ja miksei muunkinmaalainen perheyrittäjä isä tai äiti usein ”sairastuu” yrittämiseen. siitä on omassakin lähipiirissä surullisia esimerkkejä. en silti usko että se on geeneissä siirtyvä ominaisuus, koska en itsessäni – ainakaan omasta mielestäni – tunnista 40- kymppisenä kyseisiä kusipäisyysoireita, tosin olen tietoisesti yrittänyt välttää perheyrittäjyyttä tässä maassa, peläten että sittenkin tuo käytösmalli sieluni syvyyksistä esiin pulpahtaisi. suurimpana syynä luulisin tuohon käytökseen olevan perivanhoillinen patruunakulttuurin perintö suomessa, jonka varjossa kasvanut vanhempiemme sukupolvi on imenyt siitä itseensä saman despoottisen auktoriteettijohtamisen mallin, joka modernissa maailmassa luo vain valtavan syvän sukupolvienkuilun perheen sisälle. yritysmaailmassahan pärjää aina huutamalla ja painostamalla ja olemalla vahvin johtaja, mutta kun samaa menetelmää soveltaa perheen sisällä, puhutaankin jo jostain muusta kuin suurmiehestä.
Ilmoita asiaton viesti
Samoin olen itse välttänyt yrittäjäksi ryhtymistä lasten ollessa pieniä. Olen jopa pyrkinyt karttamaan työtehtäviä, joissa voisi innostua liikaa – siten, että työ vie holistisesti täysin mennessään, niin ettei perheelle jää mitään. Osaan varoa, koska tämä on koettu ennen lapsia.
Olen yrittänyt ymmärtää oman yrittäjävanhempani yrittäjäksi ryhtymisen motiiveja ja lähtökohtia. Ymmärrys ei silti poista kokemusta siitä, miten elämä oli toisen yrittäjyydelle alisteista ja miten yritys sai kaikki hänen voimansa ja ajatuksensa. Paras lahja, jonka lapsi sellaisessa tilanteessa saattoi antaa, oli pysytellä poissa tieltä ja olla vaivaamatta omilla asioillaan.
Veikkaan, että samanlaisia lahjoja vanhemmilleen antavat nykyisin muutkin kuin yrittäjien lapset. Kun yleneminen organisaatiokaaviossa on elämän jaloin päämäärä ja silmissä kiiluu uraputken kuva täysimääräisenä, käy äkkiä niin, että lapsi on laadukkaasti heitteillä. Tavaraa on, vaatteita on, harrastuksia on, mutta vanhemmat ja välittäminen puuttuvat. Vanhemmuus on kovaa työtä eikä siitä jaeta prenikoita. Ketä kiehtoo? Kunniankentät ovat nykyisin toisaalla.
Joku ylempänä pohti, että vanhenevien vanhempien kanssa ei kannata ottaa esille vanhoja kaunoja. Neuvo on Tommy Hellstenin. Eivät nämä vanhemmat enää muista missä silloin mentiin, vielä vähemmmän kykenevät samastumaan pienen lapsen asemaan vuosikymmeniä sitten. Omalla kohdallani ajattelen, että voitto on sekin, jos kykenen pitämään ajatukset sisälläni kunnes jompi kumpi meistä on haudassa, tämä yrittäjä tai minä.
En usko geeniperimään kuin ehkä jonkinlaisen sinnikkyyden ja rohkeuden osalta. Mutta tekemisen mallin oppii lapsuudessa nopeasti ja autopilotti menee päälle helposti, jos sitä ei vahdi. Nykyinen työnantajakin on joutunut toppuuttelemaan, kuulemma ”haluan” liian paljon, teen työni liian hyvin. Se käy muiden ihmisten hermoille, koska nämä joutuvat reagoimaan haluamisiini.
Ilmoita asiaton viesti
Luulen tunnistavani ihmisen, jolla on sellainen itsetunto, että sitä pitää pönkittää mahdollisuuksien mukaan rahan ja vallan huumeella. Siinä järjestelmässä jäävät jalkoihin helposti kaikki muut. Ihminen nousee mielestään kaikkien muiden yläpuolelle ja mittaa kaiken rahan ja/tai vallan mittareilla. Ympärillä ei ole erilaisia ihmisiä vaan muut ihmiset ovat joko sopivia kiipeilyn puolapuuksi tai väheksyttäviksi. Sisäiseen pahaan oloon syyt löytyvät muista, ei itsestä. Sitä muuten on liikkeellä!
Ilmoita asiaton viesti
on niin välinpitämätön ja julma, että kohtelee kaikkein huonoimmin niitä, joita hänen tulisi pitää tärkeimpinä ja läheisimpinä henkilöinä elämässään? Vaimon sietää jotenkuten jos hänestä on hyötyä, mutta lapset ovatkin sitten jo sietämätön riesa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisellä on oikeus tilittää henkilökohtaiset painolastit omassa mediassaan, jos haluaa. Ei tarvita muuta perustelua, kuin oma halu ja tarve.
Toki tällä on laajempaakin merkitystä. Niklas Herlinin tilitys nimenomaan alleviivaa sitä seikkaa, että suurmies saattaa olla täysi kusipää ihmisenä + suurmiestarinat ovat useimmiten ihannoivaa paskaa. Kuten ”hän on loistava seuramies ja metsästäjä ja uimari ja naistenmies”. Ehkä joku Tapsa Rautavaara oli tällainen machoihme, mutta suurin osa merkittäviä ansioita työelämässä niittävistä on säälittäviä lähipiirin mielestä. Eivät oikeasti pärjää elämässä kovin hyvin. Kun on luonnevika ja hirveä pätemisen tarve, saattaa kuitenkin päästä suomalaisessa työelämässä pitkälle.
Itsekin äimän käkenä kuuntelen yhden rikkaan merkittävän työuran tehneen miehen entisten alaisten ja kollegoiden kehuja charmantista nerosta samaan aikaan kun hänen perheenjäsenensä sanovat, että kyseinen hurmuri oli kotona täysi idiootti, sadisti ja sekopää juoppo.
Ilmoita asiaton viesti
”Geeniperimän antaja toivoo näkevänsä itsensä jälkikasvussa – siis siirrettyjä omia ihanteita,”
Pitääköhän tuo paikkansa.
Itse en isänä tunnista itsessäni halua että sen paremmin poikani kuin tyttärenikään erityisesti muistuttaisi minua. Koko ajatus on mielestäni hieman nurinkurinen.
Ilmoita asiaton viesti
Oletpa vihainen! Ja varmaan syystä! On hyvä,että ko. asiasta puhuttaisiin meillä Suomessa enemmän, esiriput repeäisivät ja pääsisimme lähemmäs aitoutta. Millaisia me oikeesti olemme.
Tämän keskustelun raflaavasta aloittamisesta kiitokset!
Ilmoita asiaton viesti
Olen monesti ollut kanssasi eri mieltä ja pitänyt sinua puhtaasti ärsyttävänä ihmisenä. Mutta nyt koin valaistumisen!
Sinähän olet selvästi herkkä ja älykäs ihminen, joka näkee edelleen myös sitä ”ihmisyyttä” tämän kylmän ja järjettömän maailman sisällä.
Tiedätkö mitä, Niklas? Yleensä meidät sinun kaltaisesi vaiennetaan, koska ei ole kivaa huomata, ettei kuninkaalla ole vaatteita. Ja herkät ihmiset on helppo vaientaa.
Mutta taustasi vuoksi sinua kunnioitetaan, ja olet kai siksi onnistunut säilyttämään tämän ihanan ominaisuuden.
Mahtavaa, Niklas! Pidä ääntä meidän muidenkin puolesta! Luojalle kiitos, että olet valinnut tämän alan!
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlin on parasta mitä Uudelle Suomelle on tapahtunut.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri on saatu lukea Seppo Lindblomin ihailevan Mauno Koivistoa teräsnyrkkinä silkkihansikkaassa.
Tämän päivän politiikan pääjehua, joka ei suostu mitään muistamaan eikä ymmärtämään muuta kuin että aikoo pysyä kynsin hampain vallassa, on ex-vaimo anonut edes kerran viikoksi yhteisten lasten luokse.
Muutoksen ensimmäinen edellytys on että näiden sotakokemukset äidinmaidossa imeneiden fasististen kovanaamojen jälkeen valtaan nousee todellisia demokraatteja, sydämestään rehellisiä kansanihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole tainnut olla Mauno Koivistonkaan isäsuhde kunnossa. Kävi nimittäin niin, että Mauno Koiviston isän hautakin oli menossa jo hävitettäväksi, mutta ”valppaat turkulaiset” huomasivat sen Turkulainen -lehden mukaan ja Tellervo Koivisto hoiti julkisivun eli asian, että hauta tuli h
Ilmoita asiaton viesti
Isä ja äiti juovat – mitä lapset tekevät?
[ … isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi – tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään… ]
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. — ”Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla”.
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. — ”Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot”
Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja – neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. — [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti – EVTEK — http://www.evtek.fi/ — ] .
…
YLE 1:n AamuTV 11.4. innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain – he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta.
Alkoholin käyttö on kasvanut. Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja.
Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan; lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet – kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme. Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen.
Aika on rahaa. Raha on valtaa. Kiire hermostuttaa – irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin. Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä – kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu. Lapset taltioivat malleja huomiselle.
Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta ”ajavat” lapset steissille, kartsalle ja kaduille. Mallit saadaan kovasta katuelämästä – jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä – ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos. Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen.
Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan – jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo. Lapset tarvitsevat esimerkkejä – lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta.
Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa, harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa – elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista. Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet.
Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt. Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun – selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet.
Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta: lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta. Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena – mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, … helposti.
Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä, kuinka viattomia kaikki olivatkaan – mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne? Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea.
Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä – on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa.
Alkoholin vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja, jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta – ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin.
Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa, josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä – sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Aikaisempia kirjoituksia aiheesta, keskusteluja palstoilta [ 17. syyskuuta 2005 ]
— http://www.tiede.fi/keskustelu…php?t=2859 — (Miksi elämää nähnyt nainen juo enemmän kuin ennen)
— http://www.tiede.fi/keskustelu…;highlight= — (Nuorille pahoinvointia vanhempien tavoitellessa hyvinvointia)
………………………………………………………………
Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1-3 ]
1)
— http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ — [ IMG_0569.JPG ]
Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja – neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. — [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti – EVTEK — http://www.evtek.fi/ — ] .
2)
— http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ — [ DSC_7145.JPG ]
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. — ”Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot”
3)
— http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ — [ IMG_0500.JPG ]
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. — ”Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla”.
……………………………………………………………….
Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.
Ilmoita asiaton viesti
suorasukaista tekstiä!kaverilla tuntuu olevan selkärankaa!kirjoitukset kautta linjan vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa.ja avoimesti näkyvä pyrkimys rehellisyyteen:varsin harvinaista näinä ike/matti69 aikoina….niklas for president!..varmastikin pienempi paha kuin nykyiset…
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko olla niin, että ”vähintään toisen polven yrittäjät” jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa, syyllistyvät usemmin tähän öykkäröintiin? Voi olla epäkypsän ihmisen uhoa omia vanhempiaan kohtaan rahkeilla jotka on ilmaiseksi saanut…? Ainakin itse tunnen lähinnä iloa vähäisistä onnistumisistani ja siitä että lapset voivat niistä joskus hyötyä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Niklas Herlin,
Rohkeaa ja tärkeää tilitystä ! Onneksi vaikeista oloista on kasvanut mies, jolla on paljon annettavaa niin kustannustoiminnassa kuin suomalaisen sananvapauden vaalimisessa.
Parhain ajatuksin
Tapio Kuosma
Ilmoita asiaton viesti
Ikävää, että sinulla on ollut tuollainen isä.
Jos itse olet kuitenkin kyennyt olemaan edes hiukan empaatttisempi isä, niin onneksi olkoon !
Ilmoita asiaton viesti
Sellaisia ne liikemiesisät tuppaavat olemaan…silti kesytettävissä. Me naiset…
Ilmoita asiaton viesti
”Kesytettävissä… Me naiset.”
Häpeä!
Ilmoita asiaton viesti
Sinua?
Ilmoita asiaton viesti
Mutta Nikon tuntien sieltä tulee toisinaan jos on tarvis. Mutta usein huumorilla ja itseironiaakaan unohtamatta. Olihan Niko omien sanojensa mukaan ”köyhien T….”, kun keksi itse ratkaisun yhteen tietotekniikkapulmaan. Tsemppiä, Niko!
Ilmoita asiaton viesti
Jos ”taiteellinen”, kirjallisesti lahjakas poika herätti ärtymystä.
Kerran tv:ssä oli piirretty, missä kusipää-isästä eroon päässyt lapsi äiteineen eli ”onnellisena elämänsä loppuun asti”. Se herätti meissä hilpeyttä.
Jokin muuri tulee kumminkin vastaan, ja sitä kieltää ensin: no eihän isä tai äiti voi olla paha. Mutta rahalla ei varmaan ole merkitystä, kun tärkein puuttuu: jos on paha olla.
Muille sillä on merkitystä työpaikkoina, verotuloina ym:na.
Herlin oli siis yhteiskunnallisesti merkittävä mies, ei muutoin.
Ilmoita asiaton viesti
Et ole ainoa joka on tässä maassa saanut kokea menestyneen isänsä vihan ja julmuuden. Taitaa olla enemmän yleistä kuin harvinaista, että itsensä menestyksen liemessä kiuhuva isä ei tajua kuinka hän on sydemestään ontto ja tyhjä.
Sain onneksi kasvaa isän opetettavana ja äitini ohjaamana niin, että kasvoin kohtuullisen hyvissä olosuhteissa. Pohjalaiseen tapaan voimankoetuksen voittaminen lopetti myös isäni turhan uhoamisen.
Hän oli myös herkkä, luki ja lausui mm. Eino Leinon runoja.
Poliittisesti hän luotti maalailiittoon ja antoi sodan päöätyttyä työmiehelleen lahjaksi maata.
– Kun Kalle iskee kyntensä omaan maahansa unohtuvat turhat haaveet kapinanteosta, tuumi isäni kun häntä moitittiin siitä, että lahjoitti kommunistiksi tiedetylle työmiesKallelle maata.
Siihen toteamukseen loppuivat moitteet.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, että kirjoitit asiasta juuri niin kuin se on.
Tarina kuulosti jokseenkin tutulta, koska minunkin isäni oli aika tavalla samanlainen hahmo, ei tietenkään samassa mittakaavassa.
Mutta tuo perussetti oli aivan samaa.
Hän oli myös kauhea auktoriteetti, joka osasi lytätä lapsilta itsetunnon maanrakoon. Hän lausui myös todella ilkeitä asioita lapsilleen ja äidilleni hyvinkin usein.
-EP-
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ihan täti-ihmisen pani miettimään, että mitä tuohon nyt sanoisi. Tekisi kumminkin mieli jotakin virkata, vaikka sen verran, että ”voi hyvä tavaton tuota poikaa”. Sanonpa nyt kumminkin lisäksi sen verran, että ihan isänsä näköinen ja oloinen, samaa maata ja sukuakin vielä. Siksikö tukkanuottasilla vieläkin ovat? Sanotaan, että samanlaiset eivät sovi yhteen huomatessaan samanlaisia piirteitä toisessa. Pitääkö paikkansa, mene ja tiedä?
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko tässä ainesta yleisemmin keskustella fasistisesta vallankäytöstä, läntisen ajattelun syövästä?
Sellaiseksi sanotaan ehdotonta asiantuntijavaltaa ylhäältäpäin saneltuna. Se tarkoittaa kovien äijä-miesten kovia karsintapäätöksiä. Se on läheistä sukua massakomentoon perustuvalle RUK-johtamiselle.
Fasismi on vastakkaista aidolle demokratialle, eikä fasisti kunnioita ihmisarvoa; jokaisen ihmisen -olipa vaikka oma poika- ainutkertaista yksilöllisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Vitsakimppuilu eli fascismi voidaan rakentaa myös markkinasuhteisiin riittävällä tuloerolla ja riittävän kovalla omistusoikeudella. Mieleen tulee Leopold II, Belgian kuningas.
Ilmoita asiaton viesti
En tunne Nikoa kuin muutaman morjenstuksen verran, mutta monin tavoin hän minulle on eniten isänsä oloinen, isänsä kuva.
Pitänee tuo kirja joskus lukea.
Ilmoita asiaton viesti
ellei isäsi olisi levittänyt geenejään.
Suvullinen lisääntyminen on aina sattumapeliä, jossa kahdelta vanhemmalta saadut geenit sekoittuvat ja myös piileviä uusia ominaisuuksia tulee esiin.
Myös ympäristötekijät vaikuttavat, millainen ihmisestä lopulta tulee.
Et liene isäsi ”kopio”, joten hyvä niin.
—
Mutta millä estämme,etteivät kaikkivoivat ihmishirviöt ala tulevaisuudessa, suuressa erinomaisuudessaan ja itserakkaudessaan, kloonata suvuttomasti itseään ?
Kloonatulle jälkikasvulle lienee helposti järjestettävissä myös kasvatus, jossa kopiosta syntyy lopulta täydellinen.
Tulevaisuuden Saddamit ja Pohjois-Korean kloonatut Kimit joukkotuhoaseineen järjestäytyneenä armeijaksi …
… vai onko se sittenkään tulevaisuutta, kun jotenkin kuulostaa niin tutulta ?
Ilmoita asiaton viesti
Mutta ilman Isääsi sinulla ei olisi tätäkään, mitä sinulla on nyt. Itse arvostin isääsi sen johdosta, mitä hän sai aikaan ja aika läheltä olen metalliteollisuutta katsellut niin myös Konetta.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan monta kertaa kadehtineeni Herlinien sisarussarjaa näiden omaisuudesta. ”Kyllähän niillä on helppoa, kun on rahaa.” Kateus kuoli kerrasta, en osaani vaihtaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Komeasti syöksyoksennettu oman isän päälle.Valitettavaa ja jonkinverran moraalitonta on kuitenkin,ettei puolustus saa puheenvuoroa.Haudan päälle lienee kammettu varmasti tarpeeksi suuri kivipaasi,ettei isän ylöspääsystä ole vaaraa jälkeläisille.Ruhtinaan elinaikana ylöspyrkivä oksennus on ilmeisesti pitänyt katkerasti nielaista takaisin sisuksiin. Niklas-herran katkeranoloinen esiintulo on kuitenkin mahtava esimerkki yhteisestä maailmasta,jossa pelimerkkejä kunkin omaan elämään jaellaan näennäisen epäoikeudenmukaisesti,mutta sittenkin oikeuden jumalattaren tarkassa kontrollissa.
Ilmoita asiaton viesti
Opetin häntä ampumaan joka päivä, ja kun hänen kätensä voimistui, hän ampui minua.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttina Pekka Toivoselle, joka kirjoittaa: ”Niklas-herran katkeranoloinen esiintulo on kuitenkin mahtava esimerkki yhteisestä maailmasta,jossa pelimerkkejä kunkin omaan elämään jaellaan näennäisen epäoikeudenmukaisesti,mutta sittenkin oikeuden jumalattaren tarkassa kontrollissa.”
Höpö höpö, tuo kuvitelma tilit tasaavasta kosmisesta kontorollista on mystifioivaa lööperiä. Rahako on todella riittänyt tasaamaan isän aiheuttaman kärsimyksen? Heh heh. Pelimerkkejä ei jaeta vain näennäisen epäoikeudenmukaisesti, vaan todella jyrkän epäreilusti. Yhdellä on täysi kärsimyksen malja, toisella suurten siunausten, ja muilla siinä välillä.
Raamatun laki käskee: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. En todellakaan tiedä, millä tavoin käskyä voi noudattaa mahdottomissa tapauksissa, joihin tämä ja tuhannet muut kuuluvat, mutta ainakaan kunnioitusta ei ole muistojen sokeroiminen valheilla. Totuus tekee vapaaksi. Kiitos Niklas, vapautit esimerkilläsi monet tunnustamaan totuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Uskallan väittää,että Niklas-herran kertomus auttaa myös niitä ihmisiä,joiden suurin murhe on jatkuva taloudellinen epätoivo huolimatta ” onnellisesta ” lapsuudesta.Psykologisesti ihminen käyttäytyy juuri näin kestääkseen joskus kovankin elämänkohtalon.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Herlinille on herttaisen yhdentekevää, mitä hänestä täällä kirjoitetaan… Joten HYVÄ NIKLAS!
Toinen pointti on, että olisi todella jo aika tulla MUUTOS näihin tyranni-isien toilailuihin!! Ja millä se saataisiin aikaan?? TÄMÄ ON HYVÄ YRITYS!!!
JATKA NIKLAS!
Ilmoita asiaton viesti
Lapsi syntyy perheeseen, hän ei voi valita, hän vain yrittää selvitä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, mutta niin monen ihmisen kyky olla onnellinen pilataan jo alkumetreillä. Rakkaus ratkaisee. Miksi niin helposti yritetään ymmärtää vanhempaa ja unohdetaan lapsen pienuus ja se kuinka vanhempiensa armoilla tämä on. Veikkaisin, että syy on tuska. Jos tämän touuden myöntää joutuu katsomaan omaa pientä, loukattua sisäistä lastaan ja nähdä tämä.
Totuus tekee vapaammaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Aika rankka kirjoitus sinulta, jos sinua sinutellä näin saa. Ja miksi ei saisi.
Pohdin omaa isääni kirjoituksen pohjalta, ja vaikka kuinka ollaan otettu välillä yhteen. Ja toisinaan todella kovasti, niin silti ainakin näin tuntuu, että joku kommunikaatio ja arvostus on säilynyt.
Mutta faijani ei olekkaan suuryrityksen menestynyt johtaja. hän oli vaan perhefirman johtaja. Nykyinen duunari, ja ehkä vielä parempi kusipää filofiassa kuin minä.
Luin osan kommenteista, ja näin kun julkisesti tässä ripittäydytään, täytyy sanoa, että kovin pahoin sanoin isääsi murjot. Ehkä et saanut hänen elossa sopua, taikka pirusta minä tiedän. Mutta elo on liian lyhyt harrastamaan riitaa vanhuksien kanssa. Oli ne sitten omasta taikka muiden mielestä suuremiehiä taikka ei.
Tämä ei sinulle ole ajankohtaista, mutta ehkä sukupolvet muuttuu.Voi olla erimieltä, voi riidellä, voi tapella ja huutaa, mutta silti ei alisteta toista. Siinähän kirjoituksesi pohjalta taisi olla kysymys?
Me ollaan niin kutsuttuja älykkäitä eläimiä ( jota ei kyllä uskoisi kun tietää historian amerikan entisistä presidenteistä ja neukkulan pääsihteereistä). Siksi moisen kirjoituksesi julkaiseminen herättää minussa kummastusta, mutta kirjoitithan varsinaisen joulukirjoituksen. Helevetin hyvän sellaisen.
Ja kuten tuossa joku yllä olevassa kommentissa sanoi, sinussa on munaa. Ja helevetin parempi suurmies olet kuin isäsi, pistit lehden pystyyn ( tosin netissä ) josssa saa aukoa päätään, saati sitten taiteelliset hörhöt joita voidaa Teoksen kautta lukea. Isät ja pojat, eri polut, mutta pakko sinulla on olla sama sielu. Kirjaa en kuitenkaan lue. On tässä vähän muut mielessä.
Ei sulla hätää. Annan edelleenkin tupakkaasi tulta, jos nyt tuppapaikalle tässä syrjivässä maassa törmätään.
Ilmoita asiaton viesti
vaiettu aihe monessa suvussa.Ahneus pitää perilliset mehiläispesässä ja edesauttaa heidän kehityksensä ihmisinä pysähtyvän.Aihe on ”kuuma peruna” ja vastaanhangoittelijat ovat kaikkien ivan ja tarkastelun kohteena yhteinen vastustaja.Tällä suojellaan omaa asemaa välittämättä muista.
Aiheesta saisi tuhat romaania.
Kokenut ja irtipäässyt.
Ilmoita asiaton viesti
Enemmän sai kuitenkin aikaan kuin Sinä koskaan tulet saamaan. Tuskimpa omilla eväilläsi eläisit perheesi kanssa näin turvattua elämää kuin nyt.
Sinun tarinasi on vain yksi tarina ukon ympäriltä. Työntekijöillä esimerkiksi olisi omiaan ja periaatteessa valtaosalla hyvinkääläisistä.
Puolensa ja puolensa
Ilmoita asiaton viesti
Onpa sinulla lyhyt muisti. Jos minä olisin Niko, en ikinä maailmassa uhraisi kasvojani julkisuudessa, keskellä kateellisten maailmaa, kun kerran ei ole pakko. Mutta ehkä on sisäinen pakko yrittää parhaansa isänmaan puolesta niillä pelimerkeillä, jotka on annettu.
Ilmoita asiaton viesti
on huomattavasti arvokkaampi kuin minkään ostetun palkollisen tai muun seteliselkärankaisen lakeijan lääppiminen ja nuoleskelu. Minäkin olen omasta isästäni kuunnellut sellaista tarinaa, että vähällä on ollut oksennus tulla. Kun on jossain asiassa ollut paikkakunnallaan merkittävä tekijä niin se on kyllä kaikki ollut perheeltä pois. Ja on narsistisessa mielessään edelleen sitä mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni tuli sellainen tunne, että olet vain saanut liian paljon ja liian helposti, itse juuri tekemättä mitään. Nyt et sitten osaa arvostaa sitäkään, mitä Isäsi on tehnyt teidän ja todella monien ihmisten eteen. R.I.P Isällesi.
Ilmoita asiaton viesti
hankkiudu psykiatriseen hoitoon.
Isäsi ei varmaankaan ollut mikään mukava veikko, mutta kirjoituksestasi selkeästi paistaa lävitse tarve analysoida isäsuhdettasi enemmän. Julkinen selvitys ei ole se oikea tapa.
Toinen vaihtoehto sitten on, että kirjoitit tuon purkauksen puhtaasti ja kylmästi harkiten markkinointitarkoituksessa. Ei kovin fiksua sekään.
Ilmoita asiaton viesti
ovat yksi vaietuimpia perhe-elämän ongelmia. Varsinkin ns. hyvin toimeentulevissa perheissä. Minusta Niklas puhkaisee tärkeän tabun. Tähän saakka meitä kusipääfaijojen päähänpotkimia poikia on vain käsketty pitää turpa kiinni. Mutta kun nämä asiat räjäyttävät meikäläiselläkin pintaan tosi mustat fiilikset alle sekunnin, niin mistään tyhmästä asiasta ei ole kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas on hyvällä asialla, sillä ”kusipääfaijojen” aiheuttamat vammat siirtyvät aivan liian helposti sukupolvelta toiselle.
’Turpa rullalle’ ja ’pelaa saamillasi korteilla’ ovat julmia öykkärineuvoja heille, jotka lapsuudesta lähtien ovat joutuneet kokemaan ”mulkeron” tosiluontoa. Eikä asiassa auta vähääkään, vaikka miten tietäisi hänen olleen oman isänsä kieroonkasvaneisuuden uhri – se ei oikeuta mitään. Inho ja viha ovat verta vahvempia.
Kun isästä eroon pääsee, niin voi olla vain onnellinen (jos osaa) – en ollut isäni hautajaisissa, en ole haudalla käynyt enkä tule menemään.
Ilmoita asiaton viesti
”Toinen vaihtoehto sitten on, että kirjoitit tuon purkauksen puhtaasti ja kylmästi harkiten markkinointitarkoituksessa. Ei kovin fiksua sekään.”
Tuskinpa tuollaista rahan tarvetta on. Soppari nyt tuskin paljoakaan tuo N:lle per kirja, jos nyt edes on prossasopparia tai sopparia ylipäätään.
Ilmoita asiaton viesti
There is no business like show business. Kirjojen julkistaminen edellyttää sopivaa ennakkokohua lehdistössä. Siihen on tarttunut suurilevikkinen Ilta-Sanomat ja MTV3. Kirjan kate ei kestäisi samankokoisia suurten sivujen ilmoituksia ilman verkkokeskustelua ja kulttuurivaikuttajien mukaan vetämistä.
Tervokin saa rahaa Pekkarisen tupeesta.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla ei ole omakohtaista kokemusta vastaavanlaisesta isäsuhteesta, ole hyvä ja poistu palstalta mielipiteinesi. Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Kuule vieras, tämä on JUURI OIKEA TAPA analysoida sen pystyyn nostetun paskan kanssa pakosti elettyä ns. ”isäsuhdetta”. Hankkiudu itse hoitoon jos et kestä sitä että vaietuista tabuista vihdoinkin puhutaan suoraan ja sievistelemättä. Niklaksesta en tiedä muuta, mutta tälle annan 100% tukeni !!!
Ilmoita asiaton viesti
Luulenpa, että ei ole Herlineillä ainakaan rahan vuoksi syytä tehdä tällaisia ”mainostemppuja”. Kirjasta saatava tuotto on luultavasti kuin neula heinäasuovassa heidän taloudellisessa asemassaan. Eli eiköhän Niklas ihan muista syistä kirjoittele.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos sinulle Niklas tuosta kirjoituksesta. Nyt tiedän että en ole ainoa joka ajattelee samoin omasta isästään.
Ilmoita asiaton viesti
Loistava juttu, että Niklas uskaltaa. Jos ihminen on täysi kusipää ja paska, sen voivat sanoa myös lapset, jotka ovat suurimmat kärsijät tällaisen tyrannian alla. Surullista on se, että tyrannia jättää pysyvät jäljet, joten olisi todellakin parempi, että tällaiset ihmiset eivät liiemmin lisääntyisi tai ainakaan osallistuisi jälkeläistensä elämään millään tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Sandhamnin kabinetin remontti ja helikopterikyyditys Maarianhaminan putkasta ovat legendoja joita monet isistämme ovat kertoneet. Ei Pekkaa hyvänä purjehtijana pidetty, mutta tapahtumajärjestäjänä hän taisi telmiä raskaimmassa sarjassa. Samoin teki minun isäni, mutta hän ei ollut teollisuuden suurmies.
Ilmoita asiaton viesti
Vihdoinkin alkaa tämäkin tabu murtua.
Minun on vaikea kuunnella kehuja isäni saavutuksista. Minä muistan parhaiten miten hän kännissä keskellä yötä tuli herättämään nukkuvan lapsensa, kehui omat poliittiset ja taloudelliset saavutukset ja kertoi kuinka minusta ei koskaan tulisi yhtään mitään. Sitä sitten sai kuunnella kunnes äiti sai hänet laahattua pois. Oli siinä seuraavana aamuna hankala keskittyä matematiikankokeeseen…
Ilmoita asiaton viesti
Yhdistävänä tekijänä taitaa olla monella isällä huono itsetunto, riittämättömyyden tunne vaikka kuinka hyvin tekisi ja alkoholismi ainakin jonkin asteisena. Vaimo aina vastaanottamassa reissussa rähjääntynyttä sankariaan joka palaa kotiin enemmän tai vähemmän katuvaisena. Siinä sitten lapset ja varsinkin pojat murskaantuvat kun ei tämä isipappa osaa ollenkaan eläytyä tähän oman lapsensa maailmaan kun on ensin maailmalla sankaritekoja tehnyt.
Kuitenkaan mikään tällainen sankariteko ei voi korvata sitä mielipahaa kun esim. joulupöydässä olisi pitänyt istua yhdessä ja syödä rauhassa hyvää ruokaa niin tämä sankari kävi täysin omalla aikataulullaan ruuan kimppuun, yleensä ennen muita, ja siirtyi sitten mielenosoituksellisesti katsomaan telkkaria joka pauhasi tosi isolla olohuoneessa. Muut siinä sitten yrittivät nauttia ja kerätä joulutunnelmaa. Näin tapahtui lähes joka joulu.
Ilmoita asiaton viesti
Mene Al-anon ryhmään kuuntelemaan.Se on alkoholistien läheisten ryhmä.Saat vapautuksen Isäsi paskamaisuudesta.Alkoholismi on sairaus joka sairastuttaa läheisetkin.Pystyt paremmin kohtaamaan oman elämäsi !Elämäniloa,Niklas !!?
Ilmoita asiaton viesti
Jassoo, minä taas arvelen että Herlinille sopisi AA huomattavasti paremmin. Jos tarvetta ja halua olisi.
On hiukan noloa minun sekaantua tähän keskusteluun, koska tunsin Pekka Herlinin, hänen vaimonsa ja molempien vanhemmat, mutta Nikoa en tunne juuri lainkaan
Toisaalta tuo tunteminen, siis päivittäinen, ajoittuu vuosiin 1955 – 1963, siis aikaan ennen Nikon syntymää. Pekka Herlinin tapasin sen jälkeen vain sattumoisin.
Pekka Herlin oli hyvin neuroottinen ja erikoinen ihminen. Ajoittain brutaali, toisinaan erittäin hyväkäytöksinen ja sivistynyt. Joskus julma ja raaka, joskus hyvin inhimillinen.
Omalla tavallaan hän oli nero, mutta maksoi siitä luullakseni hirvittävän hinnan.
Omat kokemukseni Pekka Herlinistä siis sijoittuvat hänen ikäkauteensa 23 – 30 vuotta, ja luonnollisesti näen hänet noiden vuosien valossa, ja itse 7 – 14 vuoden ikäisenä.
Olen sitä mieltä, että noin suoraa ja rajua tekstiä Pekka Herlinistä olisi Nikon lisäksi suostunut ja kyennyt kirjoitamaan vain Pekka Herlin.
Ilmoita asiaton viesti
Niko,
Harvinaisen rohkea puheenvuoro, mutta rohkeutta sinulta ei ennenkään ole puuttunut. Lapset ovat melko puolustuskyvyttömiä hirviövanhempiensa edessä. Mutta mitä äitisi teki silloin kun isänne alisti kaikkia teitä? Miksi äiti katselee, jos isä nöyrryyttää lapsiaan ja sukulaisiaan? Miten äitisi kesti isäsi luokatonta käytöstä ja jatkuvaa juomista? Tätä jäin miettimään. En tiedä onko kirjassa vastausta tähän – näkökulmaa vaimon osasta ”suurmiehen” rinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, samaa mietin ja vastaus tulikin seur päivän lööpeissä. Kirsti Herlin kuvasi avioliittoa onnelliseksi. Kas kummaa vaikka kaikki 5 lasta ovat aikalailla samoilla linjoilla keskenään- mitä isäänsä tulee. Siis ovatko kaikki 5 väärässä? Kipuilen samojen asioiden vuoksi ja vihani kohdistuu paitsi alkoholisti-isään myös äitiin, joka ”ei viitsinyt riidellä”! Olisi kannattanut viitsiä, meidän lasten vuoksi. Tai lähteä ajoissa. Nyt äiti odottaa kultahääpäivää; sehän on jotain! Vaikka on niin sokea puolisonsa juomiselle, ettei enää erota koska on kännissä koska ei.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kauan kaivannut tähän maahan oikeata keskustelua vaikeista asioista. Pari esimerkkiä: – mihin tarvitsemme hyvinvointivaltiota, miksi suomalainen mies on alistettu, miksi rotujen älykkyys vaihtelee huikeasti?
Arka keskustelun aihe on pojan ja isän, laajennetusti ydinperheen asioiden käsittely tavalla, jossa sanat säilyttävät merkityksensä, tunnesisältönsä.
Jonkun on uskallettava. Hienoa Niklas, vaikka olenkin surullinen puolestasi, niin se täytyi kirjoittaa. Jos vain saat syntymään uudenlaisen lehden, jossa asiat ja tunteet ja aikomukset uskalletaan ilmaista suoraan, se olisi hieno juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinvointivaltiota tarvitaan ihmisiä varten.
Alistus on hyvinvoinnin hinta.
Älykkyyden vaihtelu on yleismaailmallinen piirre.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko isässäsi sittenkin ollut jotain positiivista sanottavaa, ainakin yritysjohtajana?
Mallihan menee yleensä siten, että poika perii isältään hyvin hoidetun firman ja pistää sen sitten konkkaan leväperäisellä elämällään. Isäsi ei näin menetellyt, vaan sai isoisältään perimänsä konepajan kukoistamaan sfäärissä, josta kukaan ei voinut uneksiakaan. Esimerkiksi Westinghousin toiminnan ostaminen 70-luvulla oli lähes ennen näkemätön liike suomalaiselta teollisuusyritykseltä, joka oli perinteisesti varsin vienti- tai kotimarkkinasuuntautunutta. En tiedä oliko Pekka Herlinillä niin hyvät tukimiehet ympärillään, mutta globalisoinnin visio hänellä tuntui jostain olevan hallussaan. Taitava listautuminen pörssiin oman perheen vallan säilyttäen kuvastaa myös perhearvoja samoin kuin liikemiesvainua. Mielestäni hän teki firmansa kannalta oikeita päätöksiä oli hän muutoin sitten millainen tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
Tai oliskohan kuitenkin niin, että tuota kuvaa ( menestyvä yritysjohtaja) hänestä on hyvin tuotu esille menneinä vuosina. Ja nyt Niklas Herlin toi esille sen toisen puolen tästä ihmisestä. Kiitos rohkeasta kirjoituksesta.
Rohkeutta se nimenomaan vaatii käsitellä tämän kaltaisia asioita julkisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
”suomalaisen metalliteollisuuden kansainvälistäjänä hänen ansioitaan on paha kiistää”
Eikö tämä nyt ollut juuri ko aiheeseen liittyvää positiivista sanottavaa?
Ilmoita asiaton viesti
”Hän ei ollut päättäväinen yritysjohtaja vaan päinvastoin, ihminen, joka ei kyennyt tekemään päätöksiä. Hän ei ollut nokkela maanviljelyksen edelläkävijä vaan päinvastoin, täysin kädetön viljelijä. Pekka Herlin ampui kohtuullisesti, mutta ei osannut metsästää.”
Jos tuon lisäksi on alussa todennut, että ”hänen ansioitaan on paha kiistää”, tulkitsin kyllä tekstin siten, että siitä huolimatta että ansioita on PAHA kiistää, Niklas kuitenkin yrittää sen tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
voi taivas mitä juttua. jätkähän on justiin niinkuin jonkun hollywood elokuvan rikkaan suvun vesa. ei uskaltanut avata suutaan silloin kun isi oli hengissä niin pitää raukkamaisesti nyt huudella. silloin piti olla ilmeisesti hiljaa että pysyi rahoissaan. näin se nuppi sekoaa kun saa kaiken valmiina ja ainoaksi tavoitteeksi jää täyttää isän mahdottoman suuret kengät.
aika paljon sai pekka aikaan ottaen vielä huomioon että oli niklaksen mukaan aina humalassa. kuinka suuri kone olisikaan jos pekka olisi ollut selvinpäin?
vihaako niklas sisaruksiaan ja itseään niin paljon että heitä ei olisi saanut saattaa maailmaan? anttia toki voi vihata koska tähän isä luotti eniten.
toivottavasti en koskaan joudu noin pahan ihmisen seuraan, enkä tällä tarkoita nyt pekka herliniä.
Ilmoita asiaton viesti
”aika paljon sai pekka aikaan ottaen vielä huomioon että oli niklaksen mukaan aina humalassa. kuinka suuri kone olisikaan jos pekka olisi ollut selvinpäin?”
=> Voinemme olla kaikki yhtä mieltä siitä, ettei veturinkuljettajan, autonkuljettajan tai liikennelentäjän humala edistä asiaa. On kuitenkin tilanteita, jossa kirjailija, runoilija, joku muu taitelija jne. saa innoitust siitä, että ei ole arkimielentilassaan. Ensimmäiseen Asterix ja Kleopatra -albumiin oli kirjoitettu värimäärä, mikä oli tarvittu sen kirjoittamiseen ja oluet myös. Edgan Allan Poe kirjoitteli pääasiassa kokaiinin voimalla jne.
=> Toimitusjohtaja ja vientipäällikkö ilmeisesti 1970-luvulla joutui nauttimaan alkoholista niin kuin Ahti Karjalainen ja Urho Kekkonen jossain määrin luonnenäytelläkseen roolinsa. En usko, että täysraittiita idänkaupassa oli monta. Johannes Virolainen oli raitis, mutta hänhän olikin yöpakkashallituksen ulkoasiainministeri.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fagerholmin_III_hallitus
=> Kone Oy kävi idänkauppaa ja sillä oli Nokian kanssa NOKO-edustusto Moskovassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ensinnäkin mitä Niklas olisi jos hänen isänsä olisi ollut tavallinen juoppo duunari. Ja miten hänen sanansa kuuluisivat ilman sitä salaista testamenttia. Pekallahan oli pitkään jo vaikeaa kelle hän valtansa jättää. Pekan tuntien se olisi ollut mahdottomuus, että se jaettaisiin. Rahat kyllä voidaan aina jakaa ne tulevat ja menevät.
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoista juttua, sympatiani ovat sinun puolellasi, Niklas. Onneksi sun ansioistasi on olemassa Uusi Suomi !
Monet kommentoivat ovat kertoneet, miten kauheata heilläkin on ollut omassa perheessään. Minä luulen kuitenkin edistavani keskiarvoa: vanhempani olivat vaatimattomia, lapsistaan hyvin huolehtivaisia ihmisiä. Lapsuuteni oli kylläkin täynnä kovaakin fyysistä duunia, mutta oikein onnellinen. Nykyäänkin soittelen 80-v isälleni muutaman kerran viikossa, yleensä puhumme talouselämästä ja sukulaosten kuulumisia. Ja niin, meillä ei koskaan mitenkään halveksuta sukulaisia eikä muitakaan ihmisiä …
Hyvää jatkoa Niklas, ja luetaan UUsi Suomi.
Ilmoita asiaton viesti
Kirja isästäsi kuulostaa mielenkiintoiselta ja herättää varmasti keskustelua. On varmasti ollut hyvin raskasta kasvaa ilmeisen alkoholisoituneen despootin lapsena. Avoin tunnustuksesi on hieno siinäkin mielessä, että ihmisille käy selväksi, että suunnaton rahan tavoittelu voi kääntyä inhimilliseksi epäonneksi itselle ja perheelle.
Surullista on se, että jos epäonninen lapsuutesi on aiheuttanut Sinulle trauman, jota yhä hoidat tupakalla. Poltin itse yli 10 vuotta ja pääsin tupakasta eroon useamman vuoden kuluessa pikku hiljaa. Itse asiassa ydinasia oli kohdallani se, että tajusin, että kyseessä on voimakas huumeriippuvuus. Minusta ei ollut koskaan tupakkalakkoa tekemään. Aloin tehdä niin, että aloin korvata tupakoita vahvalla nikotiinipurukumilla. Pärjäsin purukumeilla puoli päivää ja lopulta päivän. Kun aikani olin täysin koukussa vahvempiin purukumeihin aloin syödä miedompia ja lopulta määrä pikkuhiljaa väheni kohti nollaa. Kokeile samaa, jos et ole parempaa keksinyt!
Huolimatta ilmeisen kurjasta henkisestä lapsuudestasi Sinulla on nyt mielettömät mahdollisuudet kehittää Suomea lehtesi kautta ja taloudellisen riippumattomuutesi turvin. Ihmiset Suomessa ovat pettyneitä vallanpitäjiin ja yhteiskunnan rakenteet näyttävät osin hyvin piilokorruptoituneilta.
Vallanpitäjillä ja toimittajilla on kaikilla omat verkostonsa ja harva toimittaja jos kukaan muu kuin Sinä voi käytännössä käsitellä asioita rehellisesti ja objektiivisesti ilman pelkoa työpaikan menettämisestä tai muista sanktioista. Monelle tilanteesi ja mahdollisuutesi olisi ”big dream”- saisi sanoa omassa lehdessä ihan mitä huvittaa, kunhan ei toimi lakien vastaisesti. Lukisin ja kuulisin suoria ja kehittäviä näkemyksiäsi tästä yhteiskunnasta yhtä suorasti kerrottuna kuin mitä kerroit isästäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä isäsi oli suuren miehen pieni poika, joka aisti
oman riittämättömyytensä. Sitä peitellessä sitten sattuu ja tapahtuu…
Halaus Sinulle.
Ilmoita asiaton viesti
Alkoholi tekee kenestä hyvänsä pitkässä juoksussa kusipään koska se muuttaa persoonallisuuden ja niin hitaasti ettei juoja tajua mitään koska muuttuu kokoajan typerämmäksi. Paitsi itsensä mielestä.
Meitä raittiita ei juuri arvosteta ja usein ei kannata edes tuoda julki kännäämättömyyttään koska se on monelle jonkun tason pettymys (hyvä mies mennyt pilalle). Raittiuden mainostamiseksi ja sen hyvien puolien esiintuomiseksi käytän kyllä tilaisuuden hyväksi. Ja hyviä puolia ovat aika jota saa juomatta lisää, parempi olo aina, harrastukset, selväjärkisyys, todellisuus on todellista….
Muutenkin alkoholin haitat yhteiskunnassa ja perheissä ovat niin selvät, että ne näkee sokea Gretakin.
Anteeksi, en muuten tiedä mitään Herlineistä joitain lööppejä lukuunottamatta, eikä kiinnostakaan tietää.
Ilmoita asiaton viesti
aika tyhjentävä case; tunnettu julkisuuden henkilö jonka ansiot tiedetään. näin se menee, harvoin yksi ja sama ihminen pystyy olemaan erinomainen tai edes tyydyttävä kaikilla elämän alueilla. verratkaa muuten huviksenne ’uranainen’ ja ’pullantuoksuinen äiti’. siitä kontrastista puhutaan useammin, kun harvemmin edes oletetaan että ’piinkova liikemies’ voisi olla tai hänen edes pitäisi olla turvallinen isä.
en halua yleistää mutta monista tuntemistani ihmisistä näen että uraihmisten ja ’pisnismiesten’ olisi parempi sovinnolla vain pysyä kokonaan poissa kotoa.
eipä silti, onhan huonoja isiä, äitejä, ja ihmisiä kaikissa sosiaaliluokissa, myös niissä jotka ei loista työelämässä.
voimaa kaikille joilla ollut kurja lapsuus ja jääneet vaille vanhempien hyväksyntää ja huomiota!
Ilmoita asiaton viesti
eikö olekin mukavaa, kun voi tehdä itse toisin? niin kuin haluaa. helliä ja rakastaa lapsiaan ja olla läsnä ja ihan tavallinen vaan?
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo kauan ihaillut Niklas Herliniä. Tämä vain lisäsi sitä. Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Isäni oli alkoholisti ja naistenvihaaja. Sain jo 4-5 vuoden ikäisenä kuulla että olin mielisairas tyttö, minut laitetaan laitokseen ja koskaan minusta ei tule mitään. Äitiä isä jaksoi teloa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Ihan sama. Opin elämään 2:lla vaihteella; en tee tai tunne mitään tai olen rintamalla. Se aiheutti ihan himpun verran ongelmia seurusteluvaiheessa kun oli sellainen fiilis että jos elämä ole jatkuvaa konfliktiä niin ei se ole sitten mitään. Kunnon draama on vasta rakkautta.
No virheet ovat omiani, en niistä ketään syytä, aikuinen osaa harkita tekonsa. Ikävästi vaan peilaan tekemisiäni hänen kauttaan ja peiliin katsoessani etsin hänen hulluuttaan.
En tiedä kummasta tulee pahempi sadisti, siitä joka pystyy toteuttamaan kaikki oikkunsa vai siitä joka kokee että muut ovat vieneet hänen mahdollisuutensa. Kiitokset kuitenkin N:lle, on hyvä muistuttaa muita kuspäitä siitä että totuus tulee joskus kuitenkin ilmi.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä voi sanoa, että ”Lasten suusta totuus kuullaan, vaikka olisi hieman isompikin lapsi”.
Kiip ap wörking. 😉
Taidanpa lukaista tuon kirjan, kun saan eteeni.
Ilmoita asiaton viesti
eli Hyvä veli Niklas Herlin,
Aloitit jaakobinpainisi: ”Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan.”
Olet oikeassa,niinhän sanotaan myös kirjojen kirjassa. Mutta miksi sitten puhut ”pahaa” isästäsi, jota ilman et olisi mitä olet?
Oletan, että jaakobinpainissasi olet saanut vammauttavan iskun lonkkaasi, kuten kirjojen kirjan Jaakobkin, ja joudut ontumaan koko ikäsi. Hyvä on, jos pystyt jättämään omille lapsillesi paremman perinnön kuin vain maallista omaisuutta. Sukusi geenithän heillä jo ovatkin.
Suurmiehet ja -naiset ovat aina ”kyläkoreita” mutta ”kotipiruja”. Sähköopillisestikin erimerkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, mutta samanmerkkiset varaukset hyljeksivät toisiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos erittäin raikkaasta ja tarpeellisesta keskustelunavauksesta! Teet palveluksen kaikille niille, jotka on alistettu uskomaan, että omia vanhempia ei saisi arvostella silloinkaan, kun he ovat tehneet kaiken mahdollisen ansaitakseen arvostelua.
Biologinen vanhemmuus ei ole tae mistään – tai ainakaan mistään hyvästä.
Suomessa biologisilla vanhemmilla on kuitenkin huomattavasti vahvemmat ihmisoikeudet lapsilla, lähtien päihdeäitien oikeudesta pahoinpidellä syntymätön lapsi omalla käytöksellään.
Vastenmielisintä on viranomaisten liputtaminen tämän sofistikoidun välinpitämättömyyden puolesta. Aina löytyy jostain nurkasta sossutäti sanomaan, että ”kyllä omat vanhemmat ovat lapsilleen ne parhaimmat.” Ihanko totta? Olisin iloinen, jos tämä valhe kerrankin kyseenalaistettaisiin kunnolla julkisessa keskustelussa.
Yksikään sosiaalitäti, poliitikko tai ylipäätään kukaan täysjärkinen ei veisi lastaan edes pariksi tunniksi päivähoitoon alkoholistin, väkivaltaisen tai psyykkisesti sairaan ihmisen luo hoitoon. Mutta kun kyseessä on lapsen biovanhempi, lapsi tuomitaan surutta tällaiseen elinkautisvankeuteen viranomaisten hymistellessä taustalla. Miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Pahoin pelkään, että vastaus kysymykseesi on että, niitä kusipäävanhempia on niin paljon ettei heidän kaikkien lapsia voi ottaa huostaan tai auttaa mitenkään muutenkaan.
Tästä asiasta pitäisi ehdottomasti keskustella enemmän.
Valitettavasti ne ihmiset, joilla ei ole omia kokemuksia hirviövanhemmista eivät varmasti pysty koskaan uskomaan totuutta. Tosiasia kuitenkin on, että on olemassa vanhempia jotka vihaavat lapsiaan. Ja on täyttä helvettiä elää puolustuskyvyttömänä lapsena täysin estottaman sadistin armoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Meilläkin oli kotona jotain samanlaista, mutta itse pistin Isäni kanssa välit totaalisesti poikki täytettyäni 18 vuotta.
Kyllä on perään soiteltu monesti varsinkin, kun alkaa kirkon huoma kutsua. Vaatii Niklakselta tai keneltä tahansa nousta vanhempiaan vastaan nuorena aikuisena. ei teininä, ne nousevat aina ja kaikkia vastaan. Tyyliin ensin kommunisti koulussa, sitten 5 vuotta myöhemmin liituraitaa.
Itse olen pyrkinyt isänä välttämään samat virheet (ja ehkä tekemään uusia) mitä oma isäni teki. Meillä pojille annetaan tilaa ja tuetaan. Kuitenkin auktoriteetista voi pitää kiinni ja tuoda sen turvallisuuden tunteen lapselle. Ei vaadi paljoa kuunnella toista ja kysyä mikä harmittaa. myös vapaa-aika annetaan pitkälti lapsille eikä sitä vietetä pullon seurassa, kuten oma isäni teki.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tekstistäsi.
Sinulle ”Viha on ymmärrettävää”: Oma äitini on vastaavanlainen hirviö. Ei ole helppoa kasvaa perheissä missä oudot auktoriteetit jylläävät, muttei se, että kertoo miten asiat on, tarkoita sitä että on katkera. Minä ja siskoni voimme nauraa äidillemme, ainoat kerrat jolloin olemme vaivautuneet kommentoida käyttätymistään on silloin kun hän on yrittänyt manipuloida lapsenlapsiaan. Meillä on omat elämämme, johon äidillämme ei ole mitään asiaa.
Se näitä sosioppaatteja varmaan ärsyttäisi eniten, jos me kaikki heidän jälkeläiset suoraan kertoisimme, millaisia he todella ovat. ”Äiti/isä on tietysti miellyttävä/taitava/ihalitava tyyppi ja loistava seuraelämässä, mutta vihaa perhettään.”
Ilmoita asiaton viesti
Olipa isäsi minkälainen pirttihirmu tahansa, niin kerrottakoon pieni episodi menneisyydestä.
Tapasin isäsi aikanaan British Councilin juhlissa monta vuotta sitten. Olimme toisillemme täysin tuntemattomia, mutta kuten monesti, sosiaalisissa tilaisuuksissa tuntemattomat ihmiset ajautuvat puhumaan toistensa kanssa sitä kuluisaa small talkia. Aluksi en heti tunnistanut kenen kanssa juttelin, mutta sitten tajusin, että kyseessä oli isäsi. Hyvin lyhyen keskustelun aikana ajauduimme keskustelemaan sinusta. Isäsi kommentit olivat lämpimiä ja hän tuntui arvostavan kovasti sitä, että olit itsenäisesti rakentanut oman uran perheyrityksen ulkopuolella. Oman ihmistuntemukseni mukaan hän ei teeskennellyt eikä hänellä ollut mitään ulkoista pakkoa kehua tai puhua sinusta sanaakaan itselleen täysin tuntemattomalle ihmiselle.
Tarinani ei ole tarkoitettu muuttamaan tunteitasi, mutta halusin välittää sen yhdeksi osaksi kokonaiskuvaa. Ehkä hän ei nähnyt sitä, että hän oli täysin surkimus isänä, mutta hän oli nähnyt sinun onnistumisesi työssäsi ja antoi sille arvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Näinpä nämä despootit toimivat.
Vaimo,lapset,talot ja tavarat ovat jotain jotka pönkittävät heidän omaa egoaan ja joilla kehuskellaan kylillä.
Itse olin aikanaan aivan äimän käkenä kun kuulin miten aviomieheni oli kehuskellut viimeisen päälle parhailla koti oloillaan ja kauniilla vaimolla ja miten kotona kaikki hoidetaan juuri eikä melkein hienosti.
Eli me olimme hänen hienoa omaisuuttaan, ei ihmisiä ollenkaan.Ei hän meitä kehunut, vaan itseään.
Ei tarvinne sanoa, että kotona oli toinen ääni kellossa. Lapset olivat minun perskärpäsiä, joulu huonosti järjestetty, iltaruoka 15 minuuttia myöhässä, joten sitten ei voinut enää syödä jne. Kaikki hänen ehdoillaan, ei koskaan lasten. Aikuisellakin oli pää hajota, en pysty edes kuvittelemaan miltä lapsesta tuntuu. Ja kuitenkin aikuinen pystyy tekemään itse valinnan, mutta lapsi ei voi.
Tsemiä Niko ja kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Tuo mieleen (ilman todellista tietoa juuri tästä asiasta), että pahimpia ongelmia taisi olla puhumisen vaikeus. Siis kun ei ilmeisesti pystynyt sanoa suoraan edes omille lapsilleen mitä ajattelee, vaan kun tekisi mieli kehua niin suusta tuleekin ivaa tai piikittelyä jopa vihaa, joka ei ole kohdetta vastaan vaan omaa heikkoutta vastaan.
Mies ei kertakaikkiaan uskalla altistaa itseään eli jos kertoo tunteistaan, siinä tavallaan antaa kaulansa purtavaksi ellei toinen vastaakkaan vaan ”puree”, joutuu hylätyksi ja siksi siihen ei riitä rohkeus.
Mies siis pelkää, mikä on tavallaan aina ristiriitaista läheisten kokemusten kanssa. Muille tuntemattomille (kuten kerrotuissa tapahtumissa) on silloin joskus helpompi puhua suoraan ajatuksensa, siis purkaa se mitä piti sanoa mutta ei saanut kakaistuksi ulos sillä hetkellä kuin piti.
Niin saa sanottua kehut ja välittämisensä jollekin muulle kuin tunteidensa kohteelle ja paha mieli omasta kykenemättömyydestä poistuu. Tuntematon kun ei voi ”purra” ja se on siksi ”turvallista” ja helppoa, harmi vaan että paikka on väärä kun pitäisi pystyä puhumaan varsinkin perheelleen.
Puhukaa isät, olkaa perheen kanssa ja ottakaa mukaan (ja erityisesti: juokaa vähemmän, joo-o, heti jo tänään näin).
Ilmoita asiaton viesti
Eräs vaikean lapsuuden kokenut ystäväni on mielestäni viisauden jäljillä opettaessaan omille lapsilleen, että vanhempien tulee rakastaa lapsiaan ehdoitta (toki ehkä tietty raja siinäkin), koska he ovat itse lapsen maailmaan halunneet, mutta lapsilla puolestaan ei ole velvollisuutta rakastaa vanhempiaan, elleivät he käytöksellään sitä rakkautta ansaitse. Miksi huonosti lapsiaan kohtelevia vanhempia pitäisi lasten ehdoitta rakastaa ja kunnioittaa? Toki vanhempiensa käytöstä voi yrittää ymmärtää – useimmat heistä kuitenkin yrittävät parhaansa, vaikka sitten se paras ei aina kuitenkaan ole riittävästi. Ja lopuksi: tärkeintä on antaa heille anteeksi, ihan oman itsensä takia.
(Muista mielestäni fiksuista elämänviisauksista kiinnostuneille suosittelen Gordon Livingstonin kirjaa Too Soon Old, Too Late Smart – Thirty True Things You Need to Know Now.)
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlinin kirjoitus on erittäin asiallinen kuvaus isästä jonka takia poika on joutunut myös kärsimään.
Kirjoituksen perusteella en ohjaisi kirjoittajaa mihinkään hoitoon eli terapiaan. Joskus totuus vaan on ruma,jopa paha.
On turha psykologisoida kaikkea. Ihmisten arviot vanhemmistaan myös muuttuvat usein oman elämänkokemuksen iän myötä,sekin on luonnollista.
Ilmoita asiaton viesti
Olet kammottavan oikeassa. Totuus on joskus ruma, jopa paha. Julmia isiä on ja tulee olemaan. Eikä niiden jäljiltä siivota vain poikien jäljellä olevaa elämää, vaan myös pojan vaimo joutuu yllättävänkin suurten asioiden äärelle, etenkin jos vaimon lapsuus on ollut ns. normaali.
Vie vuosia ja joskus vuosikymmeniä fiksulta ja älykkäältäkin mieheltä, että asiat alkavat läpivalaistua ja saada perspektiiviä. Mikään ei ole niin kauaskantoista kuin väkivalta omaa lasta kohtaan, oli se sitten fyysistä tai henkistä. On ihan totta, että arvet jää, ja ne arvet on menneisyyden suojatonta kauhua.
Ilmoita asiaton viesti
Pidin Pekka Herliniä kovapäisenä ja kylmänä perintösotkujen takia, mutta tämä oli paljon pahempaa.
Tiedän liikaakin alkoholistivanhemmista, ja jaan tunteesi sillä erolla, että pyrin muistamaan alkoholismin olevan sairaus. Ikävä kyllä tuo vaihe jättää niin pahat arvet, että mitään positiivisempaa on vaikea muistaa.
Toivon sinulle tsemppiä. Jotkut täällä ovat ehdottaneet jonkinlaista hoitoa, älä loukkaannu sellaisesta, he tarkoittavat vain että puhuminen tekee hyvää.
Ja niille lukijoille, joilla kuppi joskus kallistuu liiaksi: tahdotteko lastenne muistavan teidät samalla tavalla kuin NH?
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan”
Aloitus oli hyvä, mutta sitten punainen lanka karkasi puikoista. Hyvä terapeutti jaksaa kuunnella sitä pahankin puhumista, jos jo aikuisella lapsella vielä luurangot kolisevat kaapissa.
Oletko ajatellut, että ehkä omat lapsesi lynttäävät sinut julkisesti sitten kun olet kuollut? Syystä tai toisesta, katkeruutta meiltä löytyy varmasti jokaiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Niklaksen, kemppman ja muiden ’Paskapoikien’ kommentit osoittavat, että vaurastumiseen pyrkivä ’hyvinvointiyhteiskunta’ on pahasti sairas. Tämä koskee valitettavasti isiä ja poikia. En enää ihmettele Kaari Utrion ’unipillereita’.
AB
Ilmoita asiaton viesti
Martti Paloheimo on kirjoittanut kirjan ”Kotivammaisuuden
synty, Suomalaisen lapsuuden haavat”. Suosittelen sitä kaikille vaikeiden vanhempien kanssa kasvaneille.
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä perheen sisällä
tapahtuu. Moni ihminen on hyvin toisenlainen kotonaan ja ns.
ulkomaailmassa.
Mutta lopulta jokainen on ihminen hyvine ja huonoine puolineen. Monissa kulttuureissa pidetään vanhempien kunnioittamista erittäin tärkeänä, riippumatta siitä miten ne vanhemmat käyttäytyvät. Raamatussa myös kehoitetaan samaan,ilman mitään selityksiä. En tarkoita ollenkaan sitä, että mikä tahansa käytös täytyy hyväksyä. Mutta uskon siihen, että vain anteeksianto ja kunnioitus niitä ihmisen hyviä puolia kohtaan lopulta on ainoa tapa parantaa vanhat haavat.
Itse en ole ainakaan parempaa tapaa löytänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Myös Arthur Janovin Kirja Huuto sisimmästä on hyvä kirja(kaikesta hörhöydestään huolimatta),joka paljastaa sen mekanismin jolla kusipäävanhemmat pilaavat lastensa elämän.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. ”
Entäpä jos pitäisikin? Jo heidän elinaikanaan ja jo silloin omassa lapsuudessa, kun kaikkea lapsen kannalta merkityksellistä (pahaa) tapahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Jos asia olisi jäänyt vain sinun kontollesi ja isäsi kanssa kahdestaan pohdinnaksi, olisitko sallinut hänelle annettavan kuolemanpillerin?
Sallisitko itsesi ottavan koulemanpillerin vastoin lastesi tahtoa?
Minun isäni oli sovinistisikojen aatelia, eikä hän jättänyt jälkeläisilleen puupennin vertaa, mutta nyt kymmenisen vuotta kuolemansa jälkeen,olen varma,että hän rakasti minua parhaan taitonsa mukaan ja olen kiitollinen hänelle vähän siitä ja tästä; asioista, jotka ovat menneet elämässäni yhtä lahjakkaasti pieleen kuin onnistuneetkin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen perhe, tuo vallankäytön perusyksikkö. Mitä raskaammat kulissit, sitä paskempi lopputulos heikoimpien kannalta.
Jotkut vanhemmat tarvitsevat lapsiaan statuksen pönkäksi enemmän kuin lapset saavat koskaan tarvita todellista vanhemmuutta.
Ilmoita asiaton viesti
En ehkä kirjaa muuten lukisi, mutta nyt kyllä kiinnostuin…
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlin edustaa KIRKASAIVOISTA REHELLISYYTTÄ JA MUUTOSTA !! Suomeen tarvitaan uudistumista. Ollaan onnellisia, että meillä on Niklas Herlin ja katsellaan …
mihin siive kantaa. Toivottavasti kunnon liitoon.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en tunnistanut tuosta kirjoituksesta ensimmäisenä katkeruutta ja vihaa vaan vastenmielisyyttä. Rohkeaa ”liata pesä” kertomalla tosiasiat. Miksi? Miksi ei?!
Minunkin isä on kusipää (itsekäs, vallan haluinen, julma, kiivas, kova, pihi, kateellinen). Ystävällinen seuramies vieraille, mutta kusipää vaimoaan, lapsiaan ja lapsen lapsiaan kohtaan. Nyt kohta 50-vuotiaana olen päässyt asian yli ja olen vapaa hänen valtapiiristään. Minua ja perhettäni altistan hänen seuraansa mahdollisimman vähän. En odota häneltä enää mitään ja tämän totean ilman katkeruutta. Sinä päivänä, kun hän ei enää pärjää kotona, hän todennäköisesti unohtuu johonkin hoitokotiin. Ei kostoksi, mutta ei meillä kenelläkään ole hänelle mitään sanottavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on pitkät perinteet isän alas ampumiselle. Tommy Hellsten teki tästä aikanaan taidetta kirjallaan ”Virtahepo olohuoneessa”. Siitä taisi käynnistyä myös ura.
Onko kuitenkaan päästy mihinkään, henkisesti?
Pahuutta on monenlaista, karkeaa ja hienovaraista. Hienovarainen pahuus saattaa tuhota ihmisiä paljon helpommin kuin karkea. Ihminen on kuitenkin pintapuolinen eikä tiedosta pahuuden hienovaraisia muotoja.
Uusi Suomi saattaa lehtenä harjoittaa hienovaraista pahuutta jättämällä valikoimatta tiettyjä äänenpainoja, koska ne eivät sovi lehden linjaan. Tukahduttaminen on yksi pahuuden muoto.
Samoin pahuutta on vihaan vastaaminen vihalla. Hyvä, joka taistelee pahaa vastaan, muuttuu pahan kaltaiseksi. Todellisuudessa jakoa hyvän ja pahan välillä ei ole.
Pahuutta on myös ihmisen kasvattaminen yhteiskunnan muottiin. Tässä lehdet ovat edelläkävijöitä muokatessaan ihmisten tajunnan maisemaa ja harjoittamalla sisäistä itsesensuuria, jossa todellista erilaisuutta ei hyväksytä.
Oma isäni oli/on perkeleen paskamainen, mutta mitä enemmän olen saanut etäisyyttä häneen, sitä enemmän näen, että hän yritti parhaansa. Jonkun paras vain saattaa olla huonoa. Mutta siitä huolimatta se on hänen parhaansa.
Pahaakin voi rakastaa. Tämä on tekijä, joka katkaisee vihan ketjun. Silloin ei ole tarvetta taistella vastaan, vaan kaiken sonnan keskeltä mieleen muistuu hyvä hetki. Yksikin hyvä hetki riittää. Väite, ettei sellaisia ollut, on itsensä pettämistä.
Hyväksyä lähimmäinen sellaisena kuin tämä oli, ihmisenä, joka yritti omalla tavallaan selviytyä tässä turmeltuneessa, mielettömässä maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Uusi Suomi saattaa lehtenä harjoittaa hienovaraista pahuutta jättämällä valikoimatta tiettyjä äänenpainoja, koska ne eivät sovi lehden linjaan. Tukahduttaminen on yksi pahuuden muoto.”
Ai siis se, että julkaisulla on jonkilainen journalistinen linja on pahuutta? No, pahuutta lienee sitten lähes mikä vaan… lait esimerkiksi, nepä ne vasta tukahduttavat.
”Todellisuudessa jakoa hyvän ja pahan välillä ei ole.”
Käytännön elämässä useimmiten on 😉 Sillä ei välttämättä ole taas mitään tekemistä tämän usein kovin teoreettisen ”todellisuuden” kanssa.
Onko, se että toteaa selkeästi miltä jokin asia itsestä tuntuu aina välttämättä vihaa eli pahuutta, jos se tunne on negatiivinen? Ja jos pahaa ei kerran olekaan niin mitä väliä sillä sitten on vaikka niin olisikin?
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, että jaksat olla hymistelemättä!
Sinulla oli onnea siinä, että perintösi perusteella voit viettää taloudellisesti riippumatonta elämää.
Isäsi kaltaisia hirviöitä on tosi paljon. Valitettavan monella heistä on lapsia.
Valitettavan harva hirviö jättää perinnöksi lapsilleen muuta kuin henkiset tai fyyisest arvet, rikkinäisen mielen ja luottamuksen puutteen.
Perityllä rahalla voi ainakin hakea apua tällaiseen, kaikella ei ole mahdollisuutta siihen.
Mutta arvostan suuresti rohkeuttasi julkaista oma kantasi sortumatta sievistelyyn!
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen LÄMPIMÄSTI kaikille edesmenneen psykiatri Martti Paloheimon kirjaa ”Suomalaisen lapsuuden haavat – Miten sinua kohdeltiin”.
Se on hätkähdyttävä, silmät avaava ja lohdullinenkin kirja. Jokaisen suomalaisen pitäisi se lukea!
Mm. näin Paloheimo:
”Minua on katsottu syyttävin silmin, kun olen puolustanut ihmisen oikeutta vihaan silloin, kun hänelle on tehty vääryyttä. Niissä yhteyksissä olen todennut, että tämän kysymyksen kohdalla on vallalla huikaisevia väärinkäsityksiä anteeksiantamiseksi sanotusta ilmiöstä. Lisäksi näyttää siltä, että he, jotka aivan erityksen ärhäkästi ovat olleet patistamassa nuorempaa sukupolvea antamaan anteeksi vanhemmilleen, eivät juuri tiedä, miten kauheita rikoksia vanhemmat saattavat tehdä lapsilleen ja miten yleistä se on tämän meidän murheellisen kansamme keskuudessa ollut.”
”On suorastaan tuskallista nähdä, miten nämä vanhempiensa emotionaalisesti hylkäämät lapset jatkuvasti vaalivat toiveittensa täyttämiä ajatuksia, joita olen myös sanonut elämänvalheiksi. Olen kuullut sen uskomattoman monen potilaani suusta ja lukuisat ovat siitä kirjoittaneet. Se kuuluu lähes sanasta sanaan näin: Kyllä minun vanhempani varmaankin rakastivat minua, vaikka eivät osanneet sitä osoittaa.”
”Vain sellaisia vanhempia voi kunnioittaa, jotka ovat sen ansainneet.”
Ilmoita asiaton viesti
Näin juuri. Erittäin hyvin on puhunut/kirjoittanut M. Paloheimo.
Kuin myös Niklas Herlin nyt, toisesta näkökulmasta.
Kiitän Niklasta rohkeudesta ja itsensä likoon laittamisesta ja siitä, että tämä postaus tuo voimia monille, jotka ovat kärsineet erilaisista ”virtahevoista olohuoneissaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Täsmälleen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa sitä tyrkytetää psykologia ja psykiatriaa, kuten Aadolfin leireillä kaasua, se parantaa kaiken. Oikein kun jalat maan pintaa edes hiukan koskettaa. Niklas Herlin puhuu tärkeistä asioist ja toivotavasti tosissaan. Salailu tuottaa uusia oireita ja tuskaa tulevillekin sukupolville. Kaikki me teemme virheritä. Toimirehellisesti suomalaisten pouolesta, koska meitä on vielä niitäkim elossa, jotka emme roiku tyhmienn kulttuuritukien varassa näennäistyöpaikoissa. Meneepä myös perehtymään normaalin suomalaisen arkkeen, äläkä erehdy pilkaamaan kohtalonsa uhreja, joita ei edes tausta-raha pelasta.
Toinen juttu on se, että pilkkaatko suomalaisten hyväuskoisuutta ja myötämielisyyttä ? ! ?
Ilmoita asiaton viesti
Vieläköhän Ben Furmanin kirjaa ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” on saatavilla …
Kaikesta päätellen kirjalla pitäis olla kysyntää.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lapsena on koettu varhaisessa vaiheessa vahingoittavia asioita, eivät ne millään nopealla keskustelu terapialla parane. Itse olen kokoikäni taistellut masennuksen ja epätoivon kanssa. Muistan olleeni vain pari kertaa onnellinen elämässäni. Olen käynyt terapiassa, mutta ei ole varaa vuosikymmenien terapiaan joita nämä omat traumani vaativat. Elän odottaen, että jotain tapahtuisi ja olisin onnellisempi. Se, että en ole sairastunut skitsofreniaan johtunee siitä, että halusin kohdata totuuden ja nähdä vanhempani sellaisina kuin ovat. Vanhemmilla on valta pilata lastensa elämä. Minä en ole uhri tyyppiä, olen tehnyt kaikkeni jotta elämäni olisi hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö Niklaksen sterilointivaatimus ulottaa myös niihin Pekka Herlinin lapsiin, joiden geeneistä puolet tulee Pekalta?
Vai olisiko pikemminkin niin, että geenit eivät määrää persoonallisuutta siinä määrin, että tämänlaisia sterilointifantasioita kannattaisi edes esittää?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Niklas,
asiasta pitää puhua ja paljon. Sinun asemassasi asiasta kertominen julkisuudessa antaa monelle rohkeutta miettiä, miten heidän perheessään kohdellaan muita.
Itse kasvoin perheessä, jossa isä nosti minut lähes jalustalle- olin siis niin hyvä tyttö- muita sisaruksia isä mollasi ja väheksyi. Tuntui aina pahalta sisasrusten puolesta, vaikkei siitä lapsi osannut puhuakaan.
Avioliitossa sama jatkuu, isä puolustaa tytärtään, mutta mollaa, syyllistää ja väheksyy poikaansa. Nyt olen oppinut puuttumaan tähän pojan mollaamiseen, puhunut , keskustellut molempien kanssa. Mutta eihän sellainen omahyväinen, kaikkitietävä, ylenkatsova, alkoholin suurkuluttaja isä millään tunnistä omia vikojaan, hänellä on vain lapsia puolustava ja lälly vaimo, josta ei ole mihinkään! Poika sairastui jo nuorena masennukseen ja itsetunto on nolla, mukaan tulivat alkoholi ja huumeet ja poika on todella katkera isänsä kayatöksestä.
Toivoisin että Niklaksen puheet olisi pitkään julkisuudessa ja että media puhuisi isä-poika-suhteen vaikeuksista.
Ei asiat vaikenemalla parane!
Ilmoita asiaton viesti
Ihan pakko vaan muistuttaa, vähättelemättä, että Herlinin ja muiden kuvauksien kaltaisia kusipääisiä löytyy myös äitiversioina. Valitettavasti tuntuu olevan vielä suurempi tabu lapsiaan halveksuvat ja vihaavat äidit. Hienoa, kun joku purkaa yhteiskuntamme kamalia vanhemmuuden myyttejä! Mutta tosiaan tunnistin Herlinin kuvauksesta myös monta äitiä.
Ilmoita asiaton viesti
Oli hieno nähdä yhden kommentoijan kirjoitus siitä että hän oli keskustellut P. Herlinin kanssa nimenomaan Niklaksesta arvostuksella. Tästä on usein myös kaiken rumuuden ohella kysymys eli siitä että kaikilla ihmisillä on syvät perustunteet. Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista. Luota tähän Niklas, näin on varmasti ollut ! Tuo ehdottomuus tunteissa isää kohtaan on aina voimakasta. Totuus on hienosyisempi ja pojan olisi hyvä, vaikka omaksi lohdukseen, luottaa siihen että yksikään ihminen ei ole vain paha vaikka näin käyttäytyisi. Sisällä on syvät ja lujat perustunteet. Tässä on kysymys kyvystä käsitellä, ymmärtää ja antaa anteeksi nimenomaan isän epäoikeudenmukainen ja etäinen käytös. Meillä kaikilla ´ylivahvan´ isän lapsilla on tämä haaste itsemme kanssa. Toivottavasti Niklas kommentoi tätä kirjoitusta, jotta tämä isää kohtaan ollut hyökkäys saisi laajennusta ?
Ilmoita asiaton viesti
””
Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista. Luota tähän Niklas, näin on varmasti ollut !
””
No tuopa on juuri sellaista sokeaa elämänvalhepuppua, josta Martti Paloheimokin puhuu. Ihan kylmät väreet tulee.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin.
Jos samaa puppua alkaisi vääntämään vaikka mahdollisesti henkistä tai/ja fyysistä väkivaltaa harjoittaneesta (ex-)puolisostaan niin saisi varmasti menolipun pikajunalla pöpilään.
Miltä siis kuulostaisi ”kyllä Seppo/Irmeli minua rakasti, harmi vain kun osasi osoittaa sen ainoastaan nyrkeillä/vittuilemalla”
Perhe on pyhä mutta perheen sisällä tapahtuneet vääryydet eivät saa olla pyhiä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin tuo ”totuus” se vasta onkin vaikea käsite. Niin vaikea, että itse en ainakaan oikein pidä juuri muita asioita vakavasti otettavana totuutena kuin sitä, että vesi on painavinta +4 asteisena 🙂
Jos nyt otetaan vaikka tämä lause kommentistasi:
”Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista.”
Onko tuo siis jokin absoluuttinen totuus, joka on aina voimasssa? Millä perusteella? Ja mitä se sitten on, mitä se lapsi ihan oikeasti kokee ja tuntee sen aikuisen käytöksen kautta ihan käytännön elämässään? Epätottako?
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että Niklas Herliniä vähääkään yllättää, että isä on ylpeillyt pojallaan ulospäin. Jos luulette niin, ette ymmärrä, mitä Niklas tarkoittaa pahuudesta puhuessaan.
Olen itse kai jokseenkin menestynyt ikäisekseni henkilöksi. Tiedän, että äitini ylpeilee minulla tutuilleen ja tuntemattomille. Näin on ollut suunnilleen aina. Pojallaan ylpeilyllä äitini saa arvostusta itselleen.
Se ei muuta sitä, että äitini on kohdellut minua kuin paskaa aina. Itse asiassa tämä ulospäin suunnattu tekopyhyys jopa lisää omaa vihaani, joka on aiheutunut äitini pahuudesta lapsuuteni aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Rikkaan on helppoa haukkua vaikka isänsä. Kylläpä Freud olisi tohkeissaan tuollaisen ”isänmurhan” lukiessaan.
Toivottavasti helpotti. Minua hykerrytti tuo ”itsesi abortointi” takautuvasti. Olet harvinaisen oikeassa siinä, että kusta on lirahtanut sekaan koko toosallinen…
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelsit nyt vähän Niklas Herlin, mitä suustasi ulos pukkaat!!
Ilmoita asiaton viesti
Kritiikki ei vaikuta pörssikurssiin, merkittävästi pankkisuhteisiin eikä lainansaantiin. Sananvapaus on siis toisenlainen kuin 1932-1980.
Ilmoita asiaton viesti
SEKÖ se onkin ongelma mitä Niklas H. sanoo eikä se miten törkeästi Pekka H. käyttäytyi!
Ilmoita asiaton viesti
Kulttuuriimme ei enää kuulu puuttuminen; se on out. Ja se on surkeata se. Tämän lehden kustantaja teki palveluksen alkoholistiperheiden kurjimuksessa eläville. Että Sakari kaikella ystävyydellä: mietitään nyt itse mitä sanotaan. Asioihin pitää puuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi isänä kauheaa kuulla tuollainen tilitys. Mutta arvostan rehellisyyttäsi Niklas. Aina ei raha tuo kaikkea onnea vaikka se ulkopuoliselta siltä näyttääkin. Kirja pitää lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen hyveellisyys ja perhearvojen ”kristillisyys” on perinteisesti ollut kunnon kansalaisen siistittyä oman elämän julkisuutta. Itsesensuuria. Perhekulttuuria.
Perheestä ei saa puhua pahaa – ainoa suuri paha ja häpeä kulttuurissamme on ollut perheestä puhuminen.
Totuuden kieltäminen ja vaikeneminen on ollut anteeksiantamisen korkein hyve; vanhempien kunnioittamista on verrattu Jumalan kunnioittamiseen.
Kulissien ylläpitäminen on ollut vanhempien ”kunnioittamista”. Hyveellistä toimintaa. Lasten vastuuta aikuisten vastuuttomuudesta.
Tuhoavasti käyttäytyvän aikuisen ei ole tarvinnut hävetä tekojaan, ”taakkaansa”, mutta perheestään paljastavasti puhuvien on täytynyt kohdata yhteisön vaatimaa häpeää perheen ”halveksimisestä”.
Perheen tai yhteiskunnan järjestyksen kyseenalaistaminen on leimattu pyhien arvojen häpäisemiseksi. Uskonnon läpäisemässä kulttuurissamme ja itse uskonnollisessa kielenkäytössäkin hierarkia on kaiken elämäntarkoituksen suurin merkityksellistäjä. ”Isä” on korkein ja ainoa metafora hierarkian lähtökohdalle.
Uskontoprojekti on tärkeä osa tätä kulissikulttuuriamme.
Suomalainen moralismi on marinoitunut valtiota päämäärätietoisesti tukevassa kirkon toiminnassa, uskonnollisessa moraalijunttauksessa. Kirkon poliittista mielikuvatoimintaa apoliittisen, alistuvan ja nöyrän kansan kasvattamiseksi. Hierarkiahegemoniaan sopeutuva kansa.
Kaikki ”hyvä” väkivalta, kasvattava väkivalta on ollut sallittua, kunhan se on hierarkiassa korkeammalla olevan suorittamaa tekoa alempana olevia kohtaan. ”Jumalan” vihaa on opetettu ihanteellisena ja pyhänä asiana.
Sairaan lievät tuomiot lasten elämä tuhoamisesta ja jopa konkreettisen fyysisestä raiskaamisesta kertovat yhä täsmällisesti kulttuurimme ydinarvoista ja hierarkisen suojasysteemien toiminnasta. Nakkikioskivarkaita saa sitten patriarkaalisesti kasvattaa ja
”lyödä” oikeussysteemissä mutta kunnioitettu kansalainen on päästettävä helpolla lastensa raiskaamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Otan osaa,Niclas,jo se että uskallat rohkeasti ja julkisesti kertoa omasta sairaasta perhetilanteestasi, auttaa sinua jaksamaan.Minun kodissani oli samantapainen perhehelvetti isän puolelta.Ulkopuolisia sukupuolisuhteita,henkistä ja ruumiillista kylmyyttä ja perheväkivaltaa.Kaikki likainen ja saastainen pidettiin tiukasti suojamuurin takana piilossa muiden katseilta.Ulkokuori oli aina siloinen ja särötön.Tuloksena lauma eritavoin henkisesti ja ruumiillisesti oirehtivia aikuisia lapsia.Tsemppiä sinulle ja henkisiä voimavaroja, toivoo oman hiljaisen perhehelvetin kokenut teologityttö
Ilmoita asiaton viesti
Niklas,
Tuossapa (otsikko)usealle mietittävää. Mikäli julkisuudelle
antamasi lausunto isästäsi on todenmukainen, kuten uskon.
Olet luokkaa järkähtämätön totuudentorvi, jota ei voi olla
arvostamatta.
Tervehtien Pentti Sittnikow
Suomen sinivalkoisin YRITTÄJÄ
SIPOO
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Herlin teki kumminkin perinnöstään selvän (?) jaon jo eläessään ja se on hyvä asia se. Liekö sitten ollut läheskään tasapuolinen.
Omat vanhempani maksoivat esikoistyttären ja hänen miehiensä tekemät velat hakkaamalla tilan metsät sukeaksi. Nuoremmille sisaruksille sitten aina vaan lupailtiin ja lupailtiin jotain.
Loppujen lopuksi testamentin tekijäksi ei kummastakaan ollut, vaan kun lopullinen pesänjako tuli mahdolliseksi, niin vanhin sisar vaati heti osansa ulos rahana ja piti lisäksi aikojen kuluessa ”esikoisoikeudella” varastamansa muistoesineet (korut, pöytähopeat jne.) itsellään.
TAPAHTUU AINA SUURI VÄÄRYYS, JOS LASTEN VANHEMMAT EIVÄT TEE OIKEUDENMUKAISTA TESTAMENTTIA ?
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla maikkarin nettisivuilla isä ja poika komeilevat vierekkäisissä kuvissa. Ikävä kyllä heistä kahdesta Niko näyttää narkkarialkoholistilta, ja vanha äijä kunnon kansalaiselta.
Toki ne ovat vain valokuvia, ei mitään muuta. Eivät kuvat ole ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Moi kaikki.
Olen jo myöhässä seuraavast tapaamisesta, mutta lyhyesti:
Kiitos kaikille kommentoinneille ja lukijoille, joita on ollut paljon enemmän kuin olisin osannut ennakoida.
Teksti on ollut mielessäni pitkään ja sen julkaisupäivä oli mielestäni sopiva isäni elämäkerran julkaisemisen aattona.
Hain myös kaupallista etua. Elämäkerran käsikirjoituksen luettuani tiesin, että tästä vielä puhutaan. Tietoisesti ja päätoimittaja Huuskon tukemana päätin aloittaa keskustelun ennen kirjan julkaisemista. Kirjasta kyllä puhutaan vielä, mutta mitä enemmän Uudessa Suomessa, sen parempi minulle.
Toimittajakontaktieni ansiosta minulla on vähän liiankin tarkat tiedot siitä, miten isolla isäni elämäkertaa käsitellään lehdissä ja televisiossa ja muualla mediassa lähipäivinä.
Tehty mikä tehty, yhtäkään riviä en pyydä anteeksi, muistakaa lukea Uutta Suomea myös jatkossa.
Terv.
Niko H.
Ilmoita asiaton viesti
sinäkö noin kyyninen
nyt sää kyllä aliarvioit ihmisiä aika rankasti
me muut emmä halua tehdä niinkään arvoista rahaa kuin rahasta arvoja
Ilmoita asiaton viesti
Niko H on isänsä poika.
Vai onko sittenkään? Olisiko isänsä tehnyt yhtä huiman kaupallisen vedon oman faijansa kustannuksella?
Ei olisi.
Totuushan on, että jos Niko H. olisi halunnut (ja viitsinyt) niin hän olisi kirjoittanut kirjan aiheesta.
Nyt hän (Huuskon yllytyksestä?) käytti hommaa, kuten heti nähtävissä oli, Usarin mainostamiseen ja levikin lisäämiseen.
Pojasta polvi paranee tai pahenee. Minun on paha arvioida kuinka on tässä tapauksessa, kun en poikaa tunne, enkä taustoja muistelokirjan osalta muilta osin kuin että faijaani sitä varten haastateltiin.
Oma loppukaneettini tähän tulee tässä: ihmisten tapa nuoleksia toisten persauksia on aika halveksittavaa, ja kovin olen murheissani Nikon äidin puolesta. Ilmeisesti ainoana olen ajatellut äitiä.
Muilla on ollut niin hemmetin kiire kehua Nikoa ettei ajatustakaan siihen suuntaan ole liiennyt.
Ilmoita asiaton viesti
”isänsä poika” klo 16.04 ja Siikala 16.13
että en ottanut ideaa siikalalta vaan päinvastoin jos joku tuosta ketjusta sellaista ajattelee
enkä tiedä pyrkikökään siikala tuohon mutta sanon sen varmuudeksi
Ilmoita asiaton viesti
Tasapeli. En tiennyt sinun kirjoittavan, etkä sinä tiennyt minun kirjoittavan. Itse asiassa minä vastasin sinulle, siis sinun kommenttiisi.
Tasapeli. Kukaan ei varastanut kenekään ideaa. Klikkasimme vain molemmaat samaan aikaan rahaa Uuden Suomen perin vajaaseen kassaan Niko H:n vedättäminä.
Siksi me molemmat (luulen) olemme kohtuullisen köyhiä.
Ilmoita asiaton viesti
on se käsittämätöntä miten ihmiset ei tajua Niklaksen eettistä syvälimboa vaan tuolla alempana jatkavat täysin ymmärtämättä asian suorastaan ennenkuulumatonta karmeutta
Ilmoita asiaton viesti
Jussi, rauhoitu!
Kysymyksessä on kirjautumattomien kommentoijien viestien normaali viive. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse.
Ilmoita asiaton viesti
esiin nousee vaan kysymys median tasosta yleensä omistajien näkökulmasta
hesari ja erkko on viemäritasonsa näyttänyt – nyt oli sitten herlinin vuoro
Ilmoita asiaton viesti
kyseisen kirjas kanssa seuraava aihe
taitaa olla Niklas Herlin isänsä poika
Ilmoita asiaton viesti
isänsä poika potenssiin
kyllä nyt on usarin lukijoiden ja kirjoittajien joukossa aikamoinen lauma pettyneitä’ – ellei ihan kaikki
no ajan kaikenlaisten asioiden paljastumisen henkeen kuuluu tämäkin
kyllä tästäkin klaarataan
Ilmoita asiaton viesti
Koin osaaottavaa myötätuntoa ikävää lapsuuttasi kohtaan. Tähän kommenttiisi asti.
Kaipaat julkista sympatiaa katkeruudellesi, tunnustusta kärsimyksessä vietetylle ajalle ja totuutta isäsi mainekkaaseen julkikuvaan. Olet oikeutettu sen saamaan.
Mutta haluat korjata siitä eri hyödyn kuin tuntevat kokevat antavansa.
Et ole kiinnostunut ymmärtäväisyydestä joka heräsi vääryyttäsi kohtaan, et inhimillisistä rohkaisuista. Ehket osaa sellaista vastaanottaa ja käsitellä tai et sitä todellisuudessa enää tarvitse. Haluat foorumillesi liikennettä, mediallesi vauhtia. Asiasta puhutaan kohta muissa medioissa kuten toteat, ja sekös alkoi kiusamaan, nosti vanhat pintaan, riski jäädä taas sivuun.
Toivottavasti et käsittele omien lapsiesi huolia yhtä kylmästi. Ikävä on kohtalosi ollut tältä osin, jättänyt jälkensä.
Minullakin on parempaa tekemistä, joten tämä tästä aiheesta, lyhyesti. Toivon kuitenkin hyvää jatkoa ja että saat rauhaa todelliseen mielipahaasi.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin haaste on se, että ei jatka pahaa seuraavaan sukupolveen. Se on se suurin juttu. Toivottavasti muistat yrittää kohdella omia lapsiasi hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Karkeasti ottaen kirjoittajien sympatiat olivat puolellasi n. 80/20 %. Sitten seurasi kylmän viileä ilmoitus siitä, että kyseessä on mainostemppu, jolla haetaan kaupallista menestystä taloudellisesti riutuvalle julkaisulle. Luulenpa, että jätän jatkossa väliin. Myös vilpittömät sympatiantunteeni kärsivät melkoisen kolauksen. Kova on maailma.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä miten aloittaisin tai lopettaisin asiani ja sen sisällön, mutta koitan lyhesti selventää ajatuksiani. Olen itse opeteltuani nyrkkeilemään antanut muistaakseni 13- vuotiaasta lähtien vastaavanlaiselle isälläneni vastuksen hänen purkautuessaan meitä ( perhettä kohtaan kaikkien puolesta ). Isäni näin viimeksi muistaakseni 7 vuotta, sitten kun kävin autoani pesemässä, hänen sukutilallaan, pyysi laskemaan vettä pataan, että voisi myös pestä autonsa, kun pyysin häntä hänen istuessaan takanani saunassa sulkemaan vesihanan hän itki takanani täynnä keuhkosyöpää vastaamaatta / tekemättä, en pystynyt katsomaan hänen 30 kiloa painavaa olemustaan häntä silmiin, etten olisi loukannut ihmistä / arvoa, hän istui vieressäni viimeisen kerran pestessäni myös hänen autonsa pyytämättä / selvittämättä asiaansa / oitansa. Hänen ja äitini sodankäyneitä / yrittäjä isiä, vaikka he laittoivat minut 7 vuotiaasta tekemään kaikkia maatilojen / nyrityksien töitä, niin kuin maailmassa on yleensä nähtävästi tapahtuva olen aina suuresti kunnioittanut, koska he antoivat minulle kovalla työllä siihen mahdollisuuden ja kunnioituksensa. Olen omin käsin luomiani yrityksiä aina kasvattanut, niin kuin sukusi on aina tehnyt, saavuttamatta toistaiseksi lähellekään, sitä arvostusta. Olen ollut kolmesti kasvattamassa perhettä, siitä yhden minun palkiten lapsella, jonka olisin halunnut näiltä asioilta ne ymmärtäessäni säästää. Olen kuitenkin, sitä mieltä ollessani luonteeltani / käytökseltäni / arvomaailmaltani ilmi elävä isäsi / ilman hänen saavutuksiaan / ettei maailmassani löydy mitään muuta asiaa kuin vastaavat arvot / teot, mitä isäsi joutui tekemään, minkä takia minun olisi täällä jatkettava pelkästään itseni takia. En aio kuitenkaan neljän sukupolven edestä tehdä mitään muuta kuin valkata niin kuin aina on tehty vahvimman / at jatkamaan sitä ikuista yksinäisyyttä, mikäli jotain jatkettavaa enää on. Onnea ja menestystä lehdellesi ja sinulle nimimerkillä 1964.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kun lahjoitat rahasi olet lähes totuuden ytimessä.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sulle pärjäá kukaan?
Agurrak Donostitik,
Peter
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisellä menee ainakin alkupuolesta elämää paljon aikaa ja vaivaa siihen, että hankkii omien vanhempiensa hyväksyntää. Vanhemmuus voi olla myös omien kolhujen peittämisen väline – valtaa on kiva käyttää kerrankin ihan kunnolla ja vielä ihmiseen, johon on välitön vaikutusvalta. Tätä lapsen riippuvuutta vanhemmistaan monet vanhemmat käyttävät hyväkseen saadakseen sitä, miksi ovat lapsia hankkineet. Monilla lasten hankkiminen liittyy myös yksinäisyyden poistamiseen ja osalla oman ”joukon” muodostamiseen, jossa itse voisi olla arvostettuna keskipisteenä.
Ongelma taitaa vain olla siinä, että lähtöajatus on väärä: paras tapa saada arvostusta lapsiltasi on ilmeisesti osoittaa heille arvostusta. Julkisivut eivät pysy näköjään pystyssä kuitenkaan, joten kai parasta olisi olla aika rehellinen siinä mitä sanoo eikä yrittää väkisin tehdä itsestään suurempaa kuin onkaan.
Vanhempi tietysti myös piiskaa lapsia eteenpäin kaikin keinoin, jotta ne pärjäisivät elämässä, samalla valaen myös huonoa itsetuntoa ja kertoen, että ei itselläkään ole kovin paljoa luottamusta omaan elämään. Luottaminen on kyllä vaikeaa välillä.
Tämän verran ajatuksia heräsi Herlinin kommenteista, mutta käytännön toteutus ei ole vielä itselläkään niin onnistunutta.
Ilmoita asiaton viesti
Että tällainen markkinointikikka.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuntui tutulta Niklas Herlinin kirjoitus. Oma edesmennyt isäni, kahden sodan veteraani, suurperheen elättäjä, raivoraitis (paino sanalla raivo), hermostui ja suuttui nopeammin kuin luotijunat. Pohjalaisella luonteellaan sietämätön uliseva huutaja. Olin perheen kuopus, joka sai olla suhteellisen vapaasti ja suhteellisen lyömättömissä, kun isot veljet kielsivät isää hakkaamasta minua. Sain isältä turpiini vain muutamia kertoja, tajukaan ei lähtenyt kuin kerran.
Yhtä veljeäni isäni hakkasi usein ja erään kerran sairaalakuntoon, siten että sydän pysähtyi, mutta onneksi veli virkosi. Äitini on vieläkin pahoillaan siitä. Se tapahtui jo 50-luvulla. Veljet (4 kpl ja pari siskoa) olivat ns. suurta ikäluokkaa, minä hiukan nuorempi.
Meistä kaikista tuli jokseenkin hyviä kansalaisia, töissä käyviä ja osasta liiankin hyvin ja pitkään korkeasti koulutettuja, jos se on nyt yhtään mikään mittari yhtään mistään.
Isä ei juuri puhunut liiemmälti, huusi ja riehui enempi. Mutta jotakin sillä oli kuitenkin päässään, aina sillä oli selkeä logiikka tekemisiinsä, rankaistukset muiden virheistä olivat vain hiukan kovia.
Mutta isä se oli meille, kaikesta huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Itse katsoin, että en kykene kommentoimaan kirjoitustasi. En tunne asioita, ja kirjoitus on sen laatuinen, että en halua tuskaa lisätä!?
Ilmoita asiaton viesti
Minua ei kiinnosta, mitä Herlin on ajatellut rahallisesti asiasta hyötyvänsä eikä minua kiinnosta hänen isänsä elämäkertakaan pätkän vertaa, enkä aio sitä ostaa saati Uutta Suomea sen enempää nettiselata.
Mutta kuten edellisistä kommenteista voi lukea, aihe koskettaa monia, monia suomalaisia. Useilla tuntuu olevan isänä pystyyn nostettu paska ja kusipää, joka nauttii läheistensä nöyryyttämisestä ja loukkaamisesta. Narsisteiksikin heitä joissain yhteyksissä kutsutaan. Niklas Herlin teki miehen teon antaessaan kasvot tälle traumalle, jonka varjo lankeaa monien ylle aikuisiässäkin.
Kunhan tällaisia puheenvuoroja esitetään enemmän, niin ehkä jonain päivänä häpeä ja syyllisyys poistuvat sen lapsen harteilta, joka on joutunut elämään paskan lapsuuden paskojen vanhempien takia.
Ilmoita asiaton viesti
tavallaan samaa mieltä mutta se että median valtaa on tämmöisissä hyperkyynisissä käsissä on kyllä aika hälyttävää
Ilmoita asiaton viesti
Mikä siinä on niin hälyyttävää? Mielestäni on kyllä mediavallan kannalta paljon hälyyttävimpiä luonteenpiirteitä kuin kyyninyys. Tai kenties olen itse kyyninen 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Niklas,
mahdatko tietääkään, millaisen töräytyksen totuuden torvesi juuri onkaan päästänyt ilmoille?
Minäkin olen yksi niistä monista westendiläiskakaroista, joita ulkomaailma automaattisesti pitää läpeensä hemmoteltuina, kaiken saaneina hienostopentuina.
Todellisuudessa olen kasvanut pohjattoman narsismin, piilotellun alkoholismin ja sadistisen katkeruuden keskellä.
En pysty muistamaan yhtäkään positiivista kommenttia vanhemmiltani. Sen sijaan olen kyllä oppinut tietämään olevani hidas, kömpelö, lihava, oman inhottavuuteni takia vailla ystäviä, vastenmielinen ja kaikin mahdollisin tavoin epäonnistunut. Vaikka ulkopuolisille on aina esitetty näytelmää, jossa kauniit fiksut lapset koulutetaan kalliisti ja yksikään saatanan tennistunti ei jää puuttumaan täydellisestä idyllistä. Todellisuudessa emme olleet edes talvivaatteiden arvoisia, saatikka että olisimme päässeet lääkäriin, ’siis eihän meitä mikään koskaan vaivannut, muu kuin suunnaton heikkous’. Sihteeri taisi joskus hakea 25 markan lahjakortit jouluksi…
Olemme jollain perverssillä tavalla tienneet aina olevamme esteenä sille, että meidän vanhempamme eivät ole olleet yhtä menestyneitä kuin sinun.
Sinun isäsi on kuollut. Luuletko, että kirjoituksesi saa meidän muiden isissä mitään muuta aikaan kuin suunnatonta halveksuntaa ja vahingoniloa? Tuskin.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, että oli porvariskakaralla huono lapsuus.
Ilmoita asiaton viesti
Voi kauhea, ekan kerran joku sanoo asiat niin kuin se on. Pääni meinasi räjähtää kun luin noi rivit.
Luonnehäiriöisen despootti-isän lapsena tiedän tasan tarkkaan kuinka karmeeta voi ns. perhe-elämä olla ja kuinka syvät jäljet se jättää lapsiin.
Kiitos, Niklas. Ja hyvä mainos kirjalle, tietty.
Ilmoita asiaton viesti
”On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään.”
Tekstistäsi päätellen sitä on tainnut levitä reilusti.
T; Pietu
Ilmoita asiaton viesti
Pietu on henkilö, joka on yritellyt viime vuosina rakentaa omaa ”imperiumiaan” P-Karjalan suunnalle. Ajautuu riitoihin itte kunkin kanssa yrittäen esittää jämäkkää, suorasanaista ja nokkelaakin kaveria.
Suuri johtajamme, Pekka ”Pietu” Sivonen.
Sinuna en Pekka lähtis tollasia muka-nokkelia kommentteja heittelemään. Osaatko muuta kommentoida Nikon kirjoituksen pohjalta? Tuskinpa, sillä kovin suureen sulla ei potentiaalit riitäkään.
Ilmoita asiaton viesti
se on varma kun tauti (lainasin P.A.Tupeista). Meinaan vaan, että kirjottajalla ei menis liikaa aikaa miettimiseen.
Ei oo sekään halpaa puuhaa, katoppa kun ministeritkin miettii vuosikausia, että mitä pitä tehrä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Niklas! Ravistele myös samalla koko Suomea ko teeman suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Oletteko lukeneet pommi-Gerdtin isän ”Ai, mis mie virheen tein” -kirjan? Siinä on sokean despootin puheenvuoro, jos vastakommenttia Niklaksen postaukseen kaipaatte.
Varatkaa oksennuspusseja kirjan viereen.
Ja, tiedän: on despotiaa on eriasteista.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika,”
Olemme hieman eri kategorian ihmisiä, mutta nuo sanat voisin naulata omaan isäänikin. Hän oli varsinainen pirttihirmu. Armeijan,(ilmavoimien) sotilasmestari joka teki perheestään helvetissä eläjän ja isä oli tuo helvetti.
No, kun omat jalkani alkoivat jotenkin kannattaa 15-vuotiaana, karkasin kotoa- ja se karkumatka kesti yli 20- vuotta kunnes näin isäni seuraavan kerran.
On uskallettava sanoa asiat, niinkuin ne tuntee oikeaksi sanottavan. Itse sovin ennen isäni kuolemaa asiat hänen kanssaan, mutta keskustelut mökkinuotiolla olivat tulikiven katkuisia. Kuitenkin saimme asiat sovittua.
En ole tietenkään katkera. Häneltä jäi kesämökki ja muuta ei jäänytkään, mutta siitä on muodostunut rakkain paikka elämässäni. Kiitos isä siitä, vaikka eläissäsi olit varsin vittumainen ihminen.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas-herran palstan suosio heijastaa vahvaa alitajuista homoeroottista ihastumista mieheen,jolla on älyä,valtaa ja rahaa.Riippumattomuutta,joka monelta kommentoijalta tyystin puuttuu.Kukapa meistä ei haluaisi olla hänen ystävänsä.Ja kaukorakkaudelle sallitaan paljon enemmän kuin lihalliselle ystävälle,jonka puutteet ja ongelmat ovat todellisia , omaa elämäämme häiritseviä.Luultavasti hän lukee tämänkin viestin.Me kommunikoimme.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kyllä oppinut vähitellen hyväksymään, että aivan järkevältäkin vaikuttavat ihmiset siteeraavat Freudia tuodakseen dramatiikkaa sanomaansa, koska itse eivät ilkeäisi ajatella kuin Freud.
Sen sijaan vihreä ja setalainen tulkinta psykaamisesta edelleen vielä tökkii…
Ilmoita asiaton viesti
”Olen kyllä oppinut vähitellen hyväksymään, että aivan järkevältäkin vaikuttavat ihmiset..”
”Sen sijaan vihreä ja setalainen tulkinta psykaamisesta edelleen vielä tökkii…”
Pistit pahan 🙂
Tiedän kyllä tämän pekkatoivosten edustaman ihmistyypin, jotka ’anaali’soivat toisten ihmisten ominaisuuksia heijastumina heidän piiloseksuaalisuuksistaan jne. Ja mitä enemmän henkilössä näkee homoa, sitä parempi..
Virsi alkaa oleen jo hiukan liian eltaantunut. Milloinkahan itse alkavat käyttämään sitä kuuluisaa itsekritiikkiä erinäisten latteuksien ja kliseiden laukomisen suhteen.. Jään odottamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuo anaalisointi on saavuttanut kansallisen huippunsa C. G. E. Mannerheimin osalta Katarina Lillqvistin Pispalan mummojen kansantieteelliseen perimätietoon perustusvassa teoksessa, joka esitettiin televisiossakin, mutta jota en ole vieläkään oikein katsellut, vaikka välähdyksistä näkyy, että tšekit ovat tehneet hyvää työtä animaation osalta.
Joskus olen nähnyt kuvauksia siitä, että Euroopan hevossiittoloiden ja hevoskaupan asiantuntija Mannerheim olisi ollut kelteisillään ratsuväen tapaan uittamassa hevostaan jossain joessa.
Näin ollen en oikein usko, että Katarina Lillqvist paljasti koko totuutta tietolähteistään, vaan että idea on voinut olla hyvin laadittu suunnitelma punavihreissä setalaispiireissä oikeiston epäjumalankuvan, alankomaalaista sukua olevan ruotsalaisen valapattotsaarin kenraaliluutnantin pudottamiseksi kunniajalustaltaan homofobisissa piireissä.
Kun ajattelee esimerkiksi Mannerheimin elämänkertaa, voi ajatella, että hän ei välttämättä ollut lajityypillinen bi eikä opiskellut englantilaisessa sisäoppilaitoksessa, vaan hän oli terve venäläinen upseeri, joka kulki omian polkujaan siinä määrin, että hienosta venäläisestä suvusta oleva vaimo jätti hänet Japanin Venäjän sodan aikana ja lähti sairaanhoitajaksi sotaan. Herra Mannerheim vasta nelisti jäljesssä everstiluutnanttina.
Tuo anaalisointi on yksi proosan genre.
Voisimme tietenkin pohtia, olisiko Mannerheimin appi hyväksynyt hänet vävypojakseen, jos olisi elänyt? Asiaa voi tarkastella myös heterofeministisestä näkökulmasta.
Ilmoita asiaton viesti
” Helve kuitenkin pääsi viinan ja tupakan ylistyksessään kovin lähelle homoeroottista ihastumista.” Lue myös lausetta edeltävä tarina.
Ilmoita asiaton viesti
Me muut mahdollistamme näiden narsistien julmuudet.
Narsistihan osaa hurmata kaikki asiakkaat ja työntekijät – aluksi!
Kotona narsisti kiusaa lapsiaan ja perhettään.
Jossakin vaiheessa ulkopuolisillekin selviää narsistin todellinen pahuus… mutta silloin on jo monesti liian myöhäistä, vaurioita on ehtinyt jo tapahtua.
Jos joku tyyppi vaikuttaa liian hyvältä, hän ei sitä oikeasti ole.
Me kaikki muut mahdollistamme narsistien julmuudet, koska emme liity yhteen kukistaaksemme hirviön. Narsisti pyörittelee ja saa aina lahjotuksi osan porukasta vallalla ja rahalla; tehden narsistin pikku-apulaisia, kapoja, jotka puolestaan alkavat kiusata muita.
Ilmoita asiaton viesti
Odottaisin keskustelua myös hirvioäideistä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ylitit hyvän maun rajan tässä yhteydessä.
Anna olla.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni pysyi kirkkaasti hyvän maun rajoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän asti on uskottu, että vaikka lapsella ei olisi isää, on hänellä sentään äiti.
Nykyään ilmeisesti sekään ei ole selvää. Naisille on jotenkin vaikeaa keskustella hulttio tai julmuri-isien lisäksi hirviöäideistä, joista myös moni on saanut elinikäisiä traumoja.
Mikä asiassa pelottaa? Poliittinen puoliko? Sekö, että kukaan ei näe sitä, millaiseksi maailma muuttuisi sen jälkeen kun julmuri-isät luovuttaisivat tasavalloissa kaiken vallan hirviöäideille.
Suomessa taisi pääministeri Matti Vanhasen mukaan tulla noin 16 000 huostaanotettua lasta viime laman vuoksi ja jäljet näkyvät edelleen.
Siksi valtio velkaantuu 13 000 000 000 euroa tänäkin vuonna, mutta ei uskalla panna etujärjestöjä tai virkamiehiä tiukille niin kuin ei proletariaatin aristokratiaan kuuluvia muka yksityisen sektorin toimijoitakaan lujille.
Tasavalta tasa-arvoisemmaksi ja valta valtiolle!
Ilmoita asiaton viesti
Herlin onnistui kirjotuksellaan ilmeisesti sohaisemaan arkaan paikkaan, ainakin kommenttien märästä päätellen. On todella rohkeaa kutsua isää huonokäytöksiseksi ääliöksi ja paskapääksi julkisesti, varsinkin jos Faija on suomalaisen teollisuuden ikoni.
Monet yllekirjoittaneet ovat kertoneet omista vastaavista kokemuksistaan. Stressaantunut, ulkoisesti menestyvä isä saapuu kotiin vaimonsa ja lapsiensa luo. Paineet purkautuvat perheesen. Kun vittuuntuneisuutta ja väsymystä ei voi näyttää ulkona, se purkautuu seinien (neliömäärästä riippumatta) sisällä. Lapset aistivat ilmapiirin hyvin tarkasti, huolimatta siitä onko skidi syntynyt kultalusikka suussaan vai varastettu hopealusikka takataskussaan.
Kommentit suvun varallisuudesta ovat asiattomia. Niklas Herlin kirjoitti rohkeasti asiasta, jonka monet ovat kokeneet. Ei perityllä fyrkalla ole mitään tekemistä ihmissuhteiden kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
kun asuin Länsi-Saksassa n. 30 vuotta sitten niin hissit ja liukuportaat oli siellä silloin pääasiassa Thyssenin valmistamia. Mutta kun menin sosialistiseen itä-Berliiniin niin sielläpä näki sosialismin huipputuotteita näissä tehtävissä. Minkä nimisiä? No tietysti Kone. Äännetään Kuune saksaksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Kommentit suvun varallisuudesta ovat asiattomia. Niklas Herlin kirjoitti rohkeasti asiasta, jonka monet ovat kokeneet. Ei perityllä fyrkalla ole mitään tekemistä ihmissuhteiden kanssa.”
Ihminen ihmisenä. Fiksu kommentti. Mielestäni on myös paljon varakkaita ihania ihmisiä ja johtotehtävissä olevia ihania ihmisiä, jotka ovat rakastavia ihmisiä ja hienoja vanhempia, joista useat ihmiset näkevät vain varakkuuden ja työtehtävät. Ihan kuten vähävaraisemmissa ja eri tehtävissä olevissa ihmisissä. Vähättelemättä tehtyä työtä. Onneksi kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen.
Suomalaisista yritysjohtajista 99% työskentelee pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä http://www.suomi.fi. Mielellään lukisi joskus ihan esimerkiksi lööpeistä heidän tekemästään työstä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja rakastavista vanhemmista sekä myönteisistä asioista.
Mitenköhän juuri lukemaan oppinut lapsi mieltää lööpit http://www.lapsiasia.fi?
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herliniä haluaa ymmärtää, mutta silti en voi olla miettimättä, mitä tästä kaikesta ajattelee hänen äitinsä, Pekka Herlinin vaimo. Lähetän hänelle lämpimiä ajatuksia.
PS: En tunne häntä, en edes ole koskaan nähnyt.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun kaikki valheet on kerrottu, kannattaa kokeilla totuutta.”
Isänä ja poikana tuntosi ovat minulle osittain tuttuja.
Ulostulosi muistutti jotenkin Kaari Utrion vastaavaa torttua, tässä tuonnoin. Mitähän hänellä on markkinoitavana? Myös Veskun ja Tervon toimet todistavat, kuinka meitä ”Iltalehdet-idiootteja” kyykytetään.
Paska maku jäi, kun et ole uskaltanut isälles aikoinaan suoraan sanoa. Paljain kourin olen molemmille pojilleni hävinnyt, hulluna humalassa olin ja sain mitä ansaitsin.
Kyllä eläissä pitäisi välit selvittää. Jopa varakkaan vainaan haukkuminen on raukkamaista!
Ilmoita asiaton viesti
Mistä päättelet, ettei suun puhtaaksi puhumista ole ukkosen eläessä yritetty? Osaa ne vanhemmat kieltäytyä, pakoillakin. Siksikin asiat voivat jäädä kaivamaan. Tullakseen ulos, kun toinen on jo viimeisessä piilossa (haudassa). Ja sitten ei enää saisi sanoa mitään, ei vaikka kysytään. Väki käy päälle.
Ja mitä te äitiä säälimään. Eiköhän suurinta rakkautta ole antaa lapsen puhua suunsa puhtaaksi. Sehän puhuu tullaakseen kuulluksi, viimein.
Ilmoita asiaton viesti
”Eiköhän suurinta rakkautta ole antaa lapsen puhua suunsa puhtaaksi.”
Kansakoulun ensimmäisellä luokalla opin, että nimenomaan pitää sosiaalistua lauman johtajaan, luokanvalvojaan ja samalla tarkkailla susilauman tapaan ryhmädynamiikkaa.
Huomasin, että käytösnumero kannattaa pitää 10:nä, koska siitä on välillistä hyötyä myös muiden numeroiden osalta. Kansakoulun ensimmäiseltä luokalta peruskoulun yhdeksännelle luokalle kehitin keskiarvoani ylöspäin 2,7 numeroa ja luokan priimukseksi pääsin seitsemännellä luokalla.
Myös Suomen puolustusvoimissa kannustettiin hillitsemään vapaata mielipiteenmuodostusta.
Euroopan unionissa myös rohkaistaan mielenmalttiin ja itsensä hillitsemiseen. Mika Illman kannustaa poliittiseen korrektiuteen niin Seppo Lehtoa kuin myös Jussi Halla-ahoa.
Kannattaisi ymmärtää, ettei mikään imperiumi voi perustua siihen, että kaikki oikeasti ovat suota kuokkivia maajusseja, jotka tapaavat tasa-arvoisina tai orimattilalaisina sukujensa valtuutettuina kunnallislautakunnassa ja päättävät omin vähäisin varoin vaivaistalosta ja tienpätkästä.
Imperiumi edellyttää ei noin 3-4 -portaista hierarkiaa, vaan noin 10-15 -portaisen hierarkian, jossa huipulla on kulissijussien esille nostamia mielikuvia, jotka tekoavoimmuudella ja tekonykyaikaisuudella pitävät hurmiota yllä.
En oikein tiedä tilannetta, jossa pelkkä suorien puhuminen auttaisi. Ei kukaan halua kuulla koko totuutta itsestään ja ajatuksistaan.
Jos joku haluaa miettiä, millainen olisi syvälle integroitunut EU niin voisi miettiä, miten paljon sananvapautta on Nokian alihankkijalla tai tämän työntekijällä. Läheisempi esimerkki on keskussairaalaympäristö. Millainen keskitysleirin hierarkia on esimerkiksi sairaala-apulaisen ja osastonhoitajan kesken.
Yksi lääketieteiden ylioppilas ei saanut sairaanhoitajilta edes paikkaa kahvipöydässä, koska luulivat, että hän on tavallinen sairaala-apulainen, ei kesätöissä oleva tuleva rouva tohtori.
Naisvallankin piirteet voi tutkia nyky-Suomessa helposti tutustumalla pankki- ja vakuutusmaailmaan tai keskussairaalamaailmaan. Siellä voi olla rakenteellista väkivaltaa jopa enemmän kuin kirkossa tai puolustusvoimissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitus tuo mieleen oman isäni, joka myöskin pitää itseään maailmankaikkeuden keskipisteenä. Onneksi hänen ainoa merkittävä saavutuksensa on, ettei koskaan ryypännyt työpaikkaansa, eikä sekään olisi onnistunut ilman työkavereita, jotka tuurasivat häntä putkien aikana. Niinpä hän on nyt eläkeläisenä entinen duunari, josta olisi muka tullut vaikka mitä jos hänelle olisi siihen aikoinaan annettu mahdollisuus. Se tästä puuttuisi, että hän olisi saanut aikaiseksi jotakin leuhkimisen arvoista.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlin kirjoittaa viimeisimmässä välikommentissaan itse näkökulmastaan näin:
” Teksti on ollut mielessäni pitkään ja sen julkaisupäivä oli mielestäni sopiva isäni elämäkerran julkaisemisen aattona.
Hain myös kaupallista etua. Elämäkerran käsikirjoituksen luettuani tiesin, että tästä vielä puhutaan. ”
Hemmetin tollot – ettekö te tajua että hän hakee myös kaupallista etua isänsä haukkumisella. Sehän on sikamaisen alhaista.
Ja sikamaisen tyhmiä te jotka ette tajua tai jos tajuatte ja ette piittaa niin olette sikamaisen kehittymättömiä eettisesti.
Onkohan tällä kansalla sittenkin ihan oikea hallinto ja korruptoituneisuuden taso – on meinaan niin loputtoman tyhmää sakkia.
Tietenkin myönnän ansioksi sen että Niklas avaa sanaisia arkkuja vanhempien suhteen ihmisillä mutta että sillä haetaan kaupallista etua on kyllä aika köyhää.
Ilmoita asiaton viesti
juoksee blogissaan lampaana perässä
ei se ari niin fiksu mies ollutkaan kuin ajattelin
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin myös idänkauppaa saksalaisten lukuun käyvä Alsio ymmärtää kupletin juonen, mutta nostaa Niklaksen nostattamalla tuulella ja jatkaa juonta.
Ilmoita asiaton viesti
Millähän ansioilla ja valtuuksilla Jussi Vaaralakin kuvittelee olevansa oikeutettu haukkumaan yleisesti kaikkia tolloiksi. Kun tuota purkausta lukee, alentaa miesrukka itsensä vielä kaikkien tollojenkin alapuolelle.
Minä kun en suostu tolloksesi, ja tiedän huitelusi muidenkin suuntaan vaan olevan jotain ylipöhöttyneen egosi harhoja. Vaarala mainostaa olevansa henkisen ja aineettoman toimeliaisuuden asiantuntija, mutta antaa mielensä järkkyä pelkästään sillä, kun joillakin sattuu olemaan enemmän mammonaa kuin muilla.
Siks toisekseen, Nicklas on omassa toiminnassaan osoittautunut kertaluokkaa enemmän ja paremmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi kuin kukaan keskiverto tasamaan tallaaja, varallisuudestaan huolimatta, Vaarala mukaan lukien.
Ilmoita asiaton viesti
Sinähän se välkky olet. Tietenkin Niklas kirjoittaa omassa lehdessään ensimmäisenä aiheesta, joka on tulossa julkisuuteen ja tulee aiheuttamaan laajaa keskustelua joka tapauksessa.
Kannattaisi hieman miettiä ennenkuin nimittelee ihmisiä tyhmiksi ja kirjoittaa samaan aikaan etiikasta.
Ilmoita asiaton viesti
sanoa vanhemmastaan noin ja sitten sanoa sitä osittain myynninedistämiseksi – sehän on karseeta
Ilmoita asiaton viesti
jussi vaarala kirjoitti:
”Hemmetin tollot – ettekö te tajua että hän hakee myös kaupallista etua isänsä haukkumisella. Sehän on sikamaisen alhaista.”
Siis – mitä h**tin tekemistä tuolla kaupallisen edun hakemisella tai hakematta jättämisellä on itse asian kanssa?? Ainoa pointtihan tässä on se, puhuuko Niklas Herlin isästään totta vai ei. Jos (kuten ainakin minä uskon) Niklas kertoo totuuden isästään, miksi ihmeessä hän ei ansaitsi saada siitä myös jotain rahallista korvausta?
Ilmoita asiaton viesti
kyseen ollen oman isänsä haukkumisesta mahdollisimman törkein sanankääntein – antaen kuvan että sainpas isästäni oikein rehevän jutun ja samalla saan rahastettua sillä.
Minusta se on sikamaista ja käsittämätöntä vaikka kuinka pidänkin hänen purkaustaan täysin oikeutettuna – mutta kylmä taloudellinen – ei kun kylmin mahdollinen – tulee mieleen näistä sanoista:
”Teksti on ollut mielessäni pitkään ja sen julkaisupäivä oli mielestäni sopiva isäni elämäkerran julkaisemisen aattona.
Hain myös kaupallista etua.”
Sitä paitsi minusta tuossa on keskisormen näyttöä myös usarin lukijoille. No jos Niklas on sika tai haluaa temppuilla niin niin se on hänen asiansa – minun asiani on oikeus sanoa siitä. Vaikka veisi oikeuteen – koska kyllä tuollaisestakin asiasta pitää voida keskustella.
Siis arvokkaanahan pidän Niklaksen asennetta sananvapauteen ja uudentyyppisen median hakemista – ei siitä ole kyse.
Niin että en minä sinua Niklas ihan paskana pidä vaikka tuollaista teitkin – sanotaan että puoli- 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku kirjoittaa jotain kaupallisen edun takia, ja kertoo sen julkisesti, se on kunnioitettavaa rehellisyyttä. Muut tuntuvat sen tajuavan, paitsi tämä poikkeuksellisen typerä ihminen, joka ei ilmeisesti ole ikinä lukenut mitään tai ajatellut mitään
Ilmoita asiaton viesti
Kysyn toisen kerran ja toiselta juipilta, onko tosiaan nyt ongelma se mitä ja miten sanoo Niklas H., eikä siis se, miten TÖRKEÄSTI on käyttäytynyt Pekka H. ?!
Ilmoita asiaton viesti
erottaa mitä sanotaan niin ei osaa
silloin menee puurot ja vellit ja tiskivedtkin sekaisin
Ilmoita asiaton viesti
Niklaksen kuvaus isästään sopii hyvin surullisenkuuluisaan Vanhan Testamentin Jahveen. Ja päivänpoliitiikkaa seuranneena voi vain todeta, että suomalainen yhteiskunta elää edelleen vanhan liiton aikoja.
Ilmoita asiaton viesti
17:36 tapio_o_neva:
”Odottaisin keskustelua myös hirvioäideistä.”
No, heistä on kirjoittanut tuo monessakin kommentissa mainittu Martti Paloheimo, isiäkään säästämättä mm. kirjoissa: ”Lapsuuden haavat” ja ”Kotivammaisuuden synty”.
Erinomainen kirja vaikeasta äitisuhteesta on edesmenneen ranskalaisen kirjailijan Marie Cardinalin kirja terapiastaan: ” Vapauttavat sanat”.Hän selvisi vaikeasta psykoosista pitkässä terapiassa käytyään kipeän äitisuhteen läpi. Hänestä tuli myöhemmin Ranskan kirjailijaliiton puheenjohtaja. Asiassa kävi lisäksi niin, että kun tytär parani, äiti sairastui psyykkisesti.
Asioista on kirjoittanut useita kirjoja myös sveitsiläinen psykiatri Alice Miller. Hän on tutkinut mm. Stalinin ja Hitlerin ja Ceaucescun lapsuutta, joihin sisältyi kaikkiin väkivaltaa ja lapsen tunteiden mitätöintiä.
Minua keljutti kouluni merkkipäiväjuhlapuheessa yhden edesmenneen rehtorin muistelu. Hänen äkkipikaisuutensa sivuutettiin ikäänkuin humoristisena huolimattomuutena. Tosiasiassa monet oppilaaat pelkäsivät häntä ja hänen raivokohtauksiaan lähes henkensä kaupalla. Alkoholin liikakäyttäjä hänkin tietojeni mukaan oli. Kuinka monelle lapselle siitäkin jäi ikuiset arvet?
Hienoa, että näistä asioista voidaan puhua julkisesti. Nämä aiheet ovat tabuja, sillä vanhemmuuden epäonnistuminen kielletään yleisesti.
Tärkeintä on, että itse osaltaan kohtelee lapsiaan hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan lukioluokkani yhden nuoren ylioppilaan puheen, jossa hän kritisoi sitä, ettei historiantunnilla ollut työrauhaa siksi, kun äidinkielenopettaja huusi toiselle luokalle seinien läpi kuuluen, että nämä eivät oikein osanneet mitään.
Puheessa ei mainittu vanhemman lehtorin nimeä, mutta kaikki ymmärsivät äärikunnianhimoisen pääkaupunkiseudulta tulleen opettajan kärsimykset puolikunnianhimoisen eteläsuomalaisen maalaiskunnan kasvukeskuksessa, pikkukaupungiksi muuttuvassa keskustaajamassa, jossa oli ja edelleen on teollisuutta myös pörssinoteerattuihin yhtiöihin ja niiden tuotantolaitoksiin saakka.
Tuolloin tuntui, että luokkatoveri oli sisäistänyt pitkän matematiikan luokamme arvot hyvin. No hänen isänsä oli konepajan osaomistaja ja puoliksi näkymätön ja puoliksi näkyvä merkkihenkilö.
Hän piti laadunpuutteena ja häiriönä meidän teknilliseen korkeakouluun menevien humanistisille opinnoille sitä, että äidinkielenopettaja huusi liian lujaa monilahjaisemmille ja äidinkielessä vähälahjaisemmille rinnakkaisluokkalaisille.
Rehtorilla oli tapana vaatia teitittelyä, mutta hän itse piti oikeutenaan sinutella. Tämä oli hyvää harjoitusta Suomen puolustusvoimia varten ja samalla opetti käyttämään passiivimuotoa eli sitä, ettei rehtoria tarvinnut teititellä.
Aikaisemmassa koulussa äidinkielen vanhempi lehtori jakoi oppilaat selvästi viisaisiin ja osaaviin lapsiin ja niihin, joilla oli kauniisti nykykonsulttikielellä ”kehittämistä”.
Jotenkin olen sitä mieltä, että fasismia on esiintynyt äidinkielenopettajissa ehkä enemmän kuin saksankielen- tai ruotsinkielenopettajissa.
Fasismi on ehkä löystynyt, koska nykyään edes yhteiskuntatieteiden tohtorit eivät osaa kirjoittaa melkein oikeaa suomen kieltä edes blogiinsa.
Pitikö poliittisesti korrektiudesta luopua nuoren ylioppilaan puheessa? Jos se vähensi huutamista seuraavina opintovuosina jälkeemme niin kyllä, jos taas se oli vain meidän asenteemme niin ei. Hän kyllä oli meidän muiden kanssa asiasta aivan samaa mieltä, mutta pitikö äidinkielenopettaja häväistä?
Ilmoita asiaton viesti
Ja lisää aiheeseen liittyviä kirjoja: Aksel Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä.
Ilmoita asiaton viesti
Moi Niklas Herlin,
Tunsin isäsi purjehtia ympäristöstä, kevyesti tosin. Jotkut tuttavistani purjehti Lygaialla hänen kanssa.
Minä lähinnä satamissa Lygaian kannella viskiä nauttien.
Isäsi oli kovaääninen, viskiin menevä, mutta selvästi ”at ease at sea”.
Jokainen ihminen joka on siihen kyllin älykäs joutuu, ehkä koko elämänsä ajan” puhdistumaa vanhempien vaikutuksesta.
Jotain on hyvää jotain huonoa siinä ”perinnössä” jota vanhemmilta on saatu, tai sanoisinko siitä mitä niskaan on kaadettu.
Ei voi olla helppoa syntyä perheeseen missä perheyritys ikäänkuin heti kättelyssä asettaa odotuksia.
Pekalla on täytynyt olla näitä paineita alusta alkaen. Lisää siihen änkytys ongelma ja varmasti hänenkin isänsä odotukset.
Wallenbergin poika ampui itsensä, ilmeisesti paineet olivat liian kovat.
Älä Niklas tuomitse isääsi turhan kovaa. Jos sinussa on vahvaa ja hyvää niin osa siitä olet kuitenkin perinyt geenejen kautta.
Useimmilla ”vähävaraisilla” nuorukaisilla on se etu että voivat vapaasti unelmoida tulevaisuudesta ja rakentaa sitä voimiensa ja edellytyksensä mukaan.
Peseydy henkisesti ja pidä huolta itsestäsi ja tilanteestasi mihin synnyit.
Eräs teitä lähellä oleva Koneen kirjanpitäjä kertoi minulle että Pekka vuosi toivoi että joku lapsista innostuisi jatkamaan yritystä. Vuosia turhaan.
Ja sitten äkkiä hän joutui sydäntä raastavaan tilanteeseen missä molemmat pojat halusivat jatkaa.
Tervehdyksin,
Ilmoita asiaton viesti
Yhtään vähättelemättä sitä kärsimystä, jonka alkoholsti tuo perheeseen, jokin tässä kommentissa osuu – hyvällä. Kiitos kirjoittajalle. Eihän tämä elämä mikään helppo projekti välttämättä kenellekään ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tulee mieleen että Niklaksen isää puolustelevat kommentit tulevat lähinnä tyypeiltä jotka näkevät itsessään samankaltaisuutta Niklaksen isän kanssa. Onhan Niklaksen näkemys luonnollisesti yksipuolinen, mutta mitä muuta se voisi olla kuin lapsen näkemys omasta isästään ja lapsuudestaan. Varmaan samanlaisia despootteja löytyy vähän joka puolelta joista yhteen sain itsekin tutustua lapsena.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tuo porvarillinen kulttuuri on aika perseestä. Teeskentelyä, hienostelua yms, niin että lapset saavat hurjia traumoja. Nukkekoti.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän ne ole ihan muut kulttuurit ja piirit kuin porvarillinen, jossa sitä viinaa ylenmäärin kiskotaan ja eletään valheessa muutenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko sinäkin joku maanis-depressiivinen, joka näet punikkeja pimeässäkin. Jos porvareiden paratiisissa on vain teikäläisiä, niin taidan muuttaakin sinne vaaleanpunaiseen höttöön.
Porvarillinen, eli kaupunkikulttuuria edustava. Porvari= kauppias.
Näin sivistyspläjäyksenä pösilölle.
Nukkekoti siis…se taas edustaa jotain, mitä kirjallisuudeksikin kutsutaan.
Ilmoita asiaton viesti
Porvari on kaupungin asukas, jolla on poliittisia oikeuksia kaupunginraadin autonomian kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Koska olen insinööri, en psykologi, en lähde arpomaan enempää tulkintoja asiasta.
Pitää vain lyhyesti todeta että se rohkeus ja itsensä likoon laittaminen mitä Niklas Herlin osoittaa on parasta suomalaisuutta. Small talk on ihan kiva juttu, mutta tärkeiden asioiden sanominen suoraan pysäyttää lukijan tai kuulijan oikeasti miettimään.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä muuta kantaa kuin ne, ne, ne omat tahdosta ja mielestä rimpuilevat muistot ja sanontut totuudet. Ei ne katoa. Ne karvaat ja vittumaiset. Kutittvat henkitorvessa.
Ja me kaikki – koko Suomen kansa – saatiin tämä totuus nyt syliimme, kestää hetken ymmärtää, viisi lasta, viisi kaunista lasta, meren suola kasvoilla, purjeveneessä, täysin puoleksi viinapäissään vihattuna, lopulta kaikki jaettuna, parhaan taidon ja teidät tuntien. Mistä sitä tietää. Sinua näen kun kannan kauppakassia. Ja sinäkin täytät kauppakassia. jatka.
Ilmoita asiaton viesti
Itselläni kait kävi ”tuuri” koska isäni oli kyllä hyvä tyyppi, tosin jokus veti kaatokännit, mutta hänen ansiostaan minusta tuli kirjallisuuden jne ystävä ja hän opetti yhteiskuntakriittisyyden ja sen että aina pitää ”katsoa” mitä on asioiden takana.
Niklas teke ison teon kun puhuu monen suomalaisen perheen helvetistä eli juoppoisästä ja ”virtahevosta” joka on kyvytön monissa asioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Oli koskettavaa lukea näin avointa tilitystä. Olen kaveripiirissäni kuullut muutamia hurjia lapsuusjuttuja pullon varjosta ja tämä tarina on yksi puoli niistä. On todella tärkeää, että näin avoimet tilitykset saadaan keskusteluun. Toivon jokaisen vanhemman katsovan tässä kohtaa peiliin – totuuden nimissä – ja tekevän tilannekatsauksen omasta tilaansa. Koskaa ei ole myöhäistä aloittaa uusi elämä. Puhumattakaan, mitä se koko perheelle merkitsee.
Ilmoita asiaton viesti
Pahan heitit…
Ilmoita asiaton viesti
NH esitti näkemyksensä isästään tämänhetkisestä katsantokulmastaan, siihen on vaikea sanoa mitään asianosaisia tuntematta, muuta kuin tsemppiä ja toivottavasti pääset asian yli, edes joskus.
Kiinnostavaa on mielestäni : ””Kovista jätkistä” on aina hauska heittää lisää legendaa. Entinen esimieheni, ihmisenä, sosionomina ja toimittajana pahasti epäonnistunut Lauri Helve oli kovin innoissaan isäni alkoholismista ja ketjupolttamisesta. Helveen typeryydet sattuivat aikuisikää lähestyvään.” – heitto.
Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Ilmoita asiaton viesti
olen lueskellut tätä kommentointia, ja aika vahvasti näyttää siltä, että nyt kosketellaan suomalaisen pahoinvoinnin aiheuttajista melkoisen suurta ja vaikutukseltaan voimakasta kivunaiheuttajaa – mieleltään sairastunutta perheyrittäjää.
jo pidemmän aikaa olen ollut havaitsevinani yhteiskunnassa kehitystä jossa sodanjälkeistä suomea rakentamassa olleiden yrittäjien vanhetessa, heidän on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että joku muu tulisi ja korvaisi heidät ja tekisi asioita toisin. puhutaan muutosvastarinnasta, joka saa joillakin sairaalloisiakin piirteitä. Mieluummin roikutaan viimeiseen asti täysin epärealististen harhojen vallassa esim. perheyrityksen määräysvallassa ja sabotoidaan vaikka omia lapsia, jotta he eivät kyseenalaista isänsä tai äitinsä ”elämäntyötä” epäilyttävillä motiiveillaan.
Jo pelkkä sana ”elämäntyö” kuvaa erittäin hyvin sitä suomalaisenyrittäjän sairaalloista suhtautumista yrittämiseen – Elämäntyö tehdään yrityksessä eikä perheessä.
Tällätavalla asennoituneessa perheyhteisössä on niin vaikeaa olla ”sairastumatta” siihen mitä tekee, tekee sitä millä motiivilla hyvänsä. vaikka tarkoittaisi hyvää, voi raamatullakin lyödä päähän.
– perheyrityksessä kasvanut-
Ilmoita asiaton viesti
tehdäänkö se elämäntyö kyltymättömässä ahneudessa tai kyltymättömässä menestyksenjanossa tai kyltymättömässä kaiken romahtamisen pelossa tai kyltymättömässä halussa tai pakossa olla mukana sellaisessa jonka avainsana on
KYLTYMÄTTÖMYYS
Ilmoita asiaton viesti
Hieno mainospuhe. Nokkelasti provosoivaa ja vielä homotkin mainittu. Nahkatakissa noustaan mörrittämään iskäpapasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailevan kustantamon kirjaako Niklas nyt puffaakin, vai?
Ilmoita asiaton viesti
Onko tosiaankin niin, että lapsuuden traumat ovat näin yleisiä? Jos tämän väylän kirjoittajat ovat kokeneet kertomiaan, mitä vielä jää kertomatta? Moni on hiljaa.
Otaksun, että keskusteluun osallistuneet ovat kaikkea muuta kuin tynnyrissä kasvaneita, joten kokemusten raportointiin on syytä luottaa.
Onko vanhemmuus noin hukassa? Eikö jokainen normaali ihminen rakasta lastaan?
Tämän avauksen sato hirvittää.
Ilmoita asiaton viesti
Voit olla hyvin onnellinen, jos itselläsi tai lähipiirissäsi ei ole tämänkaltaisia kokemuksia.
Luepa se Paloheimon ’Lapsuuden haavat’, se on rehellinen ja tosi dokumentti näistä suomalaiselle perheelle liian tyypillisistä ongelmista. Sen jälkeen olet ehkä vielä onnellisempi!
Tässäkin ketjussa esiintyvät ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ”ei saa puhua pahaa omista vanhemmistaan”, ”vanhemmille pitää antaa anteeksi”, ”kyllä vanhemmat aina rakastavat lapsiaan” ja muut opinkappaleet vain pitkittävät traumaattisista kokemuksista toipumista ja aiheuttavat raskaita syyllisyydentunteita. Aivan kuin ei riittäisi, että on jo syyttään joutunut uhriksi ja kärsimään.
Vähitellen nämä asiat alkavat tulla päivänvaloon ja se on hyvä. Toivottavasti vielä aukeaa myös sotiemme osuus suomalaisen perhe-elämän ongelmiin – se ulottuu näihin päiviin asti. Joko 2000-luvulla syntynyt sukupolvi olisi edes siitä vapaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kusipäinen ihmishirviö jne. Kukaa ei kysy että miksi? Miksi äijästä tuli läheisistään piittaamaton typerys? Kaikki me tullaan vanhoiksi ja ketkä meistä huolehtivat jos ei omat lapsetkaan? Heidän kanssaan kannattais siis olla väleissä…
Joku aika sitten luin kallonkutistajien väittävän, että hulluus tarttuu, nimittäin sukupolvesta toiseen. Että vahingolliset ajattelu- ja käyttäytymismallit seuraavat ja tarttuvat kuin tauti. Eli mitä kusipää itse on lapsuudessaan nähnyt ja kokenut, sitä perintöä hän välittää jälkipolville, aiheuttamaansa onnettomuutta tajuamatta. Ketjun saa poikki ainakin oikealla hoidolla, siis jonkinlaisella psykologisella terapialla. Sääli vaan että päättäjät eivät pidä asiaa kovin tärkeänä ja rahoitusta vähennetään ja toimitiloja suljetaan ja näinpäin pois…
Ilmoita asiaton viesti
Kuules Niklas poju, oliko koskaan perheessäsi esillä Raamatun lauseet ”Kunnioita Isääsi ja Äitiäsi, jotta kauan eläisit maailmassa”?
Olivathan vanhempamme mitä tahansa ja millaisia tahansa, niin onko meidän julkisesti lausuttava heistä Sinun lausumiasi asioita vanhemmista?
Miltähän se Sinusta tuntuisi, jos lapsesi jonain päivänä sanoisivat noin Sinusta? Tai, miltäköhän lapsistasi tuntuu, kun nyt lausut tuollaisia asioita heille niin rakkaasta papasta?
Niko, milloin tulet aikuiseksi?
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelun määrä ja laajuus osoittavat, että Niklas Herlin on nostanut esille vakavan ja tärkeän asian.
On mautonta että ventovieraat neuvovat häntä, miten edesmenneestä isästä tulisi ajatella ja mitä näistä ajatuksista sopii (tai siis ei sovi) esittää julkisesti. Tämä kansa ei opi kohtelemaan lapsiaan paremmin ainakaan jatkamalla vaikenemista huonosta kohtelusta.
Ylenkatseista on myöskin liki viisikymppisen miehen pojittelu. Tämä ulostulo on hautunut aika monta vuotta, joten ilmaisun kärkevyys lienee kirjoittajalta tiedostettua, samoin asian julkituloa seuraava reaktioiden kirjo. Jos asianosainen haluaa kertoa oman näkemyksensä jalustalle nostetun yrityspatruunan paraatijulkisivun kääntöpuolesta, niin olkoon niin.
Ilmoita asiaton viesti
Kolmas kerta – on se kumma että Niklas H:n suora puhe on äkkiä suurempi synti kuin ”kunnioitettavan” isän, Pekka H:n törkeys. Jo ihmettelinkin, että näin pitkälle meni ennenkuin joku alkaa silmää räpäyttämättä vedota Raamattuun ja tuohon kuuluisaan käskyyn. Millä tavalla Raamatusta löydetään tukea Pekka H:n käytökselle?
Ilmoita asiaton viesti
Minulla kun on samoja kokemuksia niin kehoitan Sinua arvostelija pitämään mölysi ominasi. On erittäin tärkeätä ja kunnioitettavaa jos tässä maassa uskaltaa olla rehellinen ja avoin.
Kunnioitan syvästi N:n avoimuutta.
Ilmoita asiaton viesti
milloin raamattu on ollut oikeassa?
Tällaiset pojuttelijat haluavat hyssytellä asiaa kun ilmeisesti itse ovat samanlaisia tyranneja.
NH:n kirjoitus ei tyranneja tule hetkauttamaan. Ei ne narsistit kuitenkaan mitään opi. Tärkeintä tässä on mielestäni se että narsistien ympärillä elävät ihmiset ymmärtävät tilanteensa ja tekevät asialle jotakin, esimerkiksi vaihtamalla maisemaa mahdollisimman nopeasti.
Pojuttelija, milloin katsot peiliin?
Ilmoita asiaton viesti
vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan. lukekaa Ef.6:1-4
Pyydän myös, että luette Katekismuksesta(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi) Neljännen käskyn tulkinnan.
Vanhempien tehtävä on suojella lasta huolehtimalla hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan. Heidän tulee ohjata häntä tuntemaan Jumala ja rakastamaan lähimmäisiään.
Minun oli vaikea kunnioittaa isääni, joka löysi virheitä kaikista teoistani. Minua arvosteltiin jatkuvasti. Opin vihaamaan isääni. Nyt tiedän etten ole huono, vaan rakkauden arvoinen.
Ilmoita asiaton viesti
On hyvin taantumuksellista perustella yhtään mitään raamatun sanalla. Mieleni tekisi poimia muutamia kohtia, jotka nykypäivänä herättävät huomattavaa huvittuneisuutta, mutta annetaan nyt olla. Pitäisi aikuisen ihmisen itsekin ymmärtää raamatun painoarvo nykypäivänä. Satu mikä satu.
Ilmoita asiaton viesti
On aina vaikea mennä ulkopuolisena kommentoimaan, mutta jotain voi faktojen perusteella päätellä. Faktoina pidän sellaisia asioita, joista kaikki asianosaiset ovat yhtä mieltä.
Perhe hajosi perintöriitaan. Perhe ei hajonnut vielä silloin kun Pekka Herliin oli ”vain” kusipää.
Ihminen, joka luo tuon kokoluokan yrityksen rinnastuu pikemmin taiteilijaan kuin yritysjohtajaan.
Jokainen voi kysyä itseltään mitä tekisit tilanteessa, jossa havaitset, että sinulla on lahjat ja kyky tuottaa jotain sellaista, mihin hyvin harva ihminen kykenee. Vastavuoroisesti joutuisit olemaan aika rasittava kotioloissa ja läheisesi saisivat kyllä kärsiä itsekkäästä valinnastasi. Tekosi tekisi sinusta ja läheisistäsi satumaisen rikkaita ja loisi työtä kymmenille tuhansille ihmisille.
Pekka Herlin loin Yhtiön. Yhtiön, joka oli hänelle todella tärkeä. Hän halusi, että yhtiötoiminta myös jatkuu. Yhtiö oli näin siirrettävä yhdelle miehelle. Ei kai kukaan kuvittele, että Kone voisi menestyä, jos hallituksessa istuisi koko Pekka Herlinin kakaralauma.
Pekka Herlin hoiti sukupolvenvaihdoksen niin, että nämä todella pahasti syrjityt lapset saivat kukin useita satoja miljoonia euroja varallisuutta. Tästä nämä poispilatut kakarat sitten ottivat sellaiset herneet nenään, että antoivat perheen hajota.
Kuollutta miestä on helppo lyödä. Hän ei lyö takaisin. Luulisi edes hävettävän.
Ilmoita asiaton viesti
tule hyvä kakku, älä tule paha kakku…
Lopettakaa nyt ainakin sen Martti Paloheimon lukeminen guruna näissä asioissa. Sen silmät seiso päässä kuin parhaallakin hullulla suurimman osan aktiivipsykiatrian aikaa.
Ja pahinta on, ettei hän kertakaikkiaan salli edes potilaidensa antaa anteeksi vanhemmille, koska Paloheimon PITÄÄ saada VIHATA. Viha omia vanhempia kohtaan on hänelle niin normaalia, että ei kenenkään saa parantua anteeksiantoon asti, vaikka juuri se vapauttaa elämään omaa elämää.
Onnea markkinointiin. Se menee nyt vaikeamman kautta. Mutta make money not love rules.
Ilmoita asiaton viesti
Puhut puppua Paloheimosta. Ensinnäkin: Hän nosti nämä asiat rehellisesti ja avoimesti puheenaiheeksi. Hänen näkemyksensä peustuivat laajaan kokemukseen, satojen haastateltujen ja potilaitten omiin kertomuksiin suomalaisesta perhehelvetistä. Paloheimoa voi todella pitää nimenomaan tämän aran ja yhä osin vaietun aiheen guruna.
Toiseksi: Mitä anteeksiantoon tulee, Paloheimo puhuu vanhempien ARMAHTAMISESTA. Anteeksi voi antaa vain ihmiselle, joka anteeksiantoa itse pyytää. Mutta ennen kuin päästään armahdukseen asti, jos päästään, on puhuttava totta ja katsottava kaunistelematta elämänkokemuksiaan. Siitä on kyse. Totuus vapauttaa, vasta sitten on mahdollisen armahduksen aika.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa, että olet kasvanut sisäisesti vahvemmaksi, kuin isäsi.
Itse elän pienen poikani kanssa samantyyppisen ihmisen kanssa ja mietin kauanko jaksan. Ja milloin raja ylittyy.
Ilmoita asiaton viesti
herätys, eikö poikasi ole hieman liian arvokas uhri? lähde ja pian poikasi kanssa äläkä takaisin mene, kun uikutus ja lupailut paremmasta elämästä alkaa. ja muita ei taas kannata miettiä, koska he eivät tee päätöksiä puolestasi. auttavat, kun rehellisesti kerrot tilanteesi ja pyydät apua. niklaksia on aivan liikaa tässä maassa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kaksi kertaa ollut perheväkivallan keskeyttäjänä naapurissa. Toisen kerran jälkeen tein ilmoituksen viranomaisille lapsen kokemasta huonosta elämästä. Hakattu äiti palasi hakkaajan luo – uudestaan ja uudestaan. Että jos alkoholi on ottanut vallan arjessa/juhlassa niin ei muuta kuin kytkin ylös Tia.
Ilmoita asiaton viesti
”Joku aika sitten luin kallonkutistajien väittävän, että hulluus tarttuu, nimittäin sukupolvesta toiseen. Että vahingolliset ajattelu- ja käyttäytymismallit seuraavat ja tarttuvat kuin tauti.”
On siis syitä, miksi kannattaa olla lapseton (puhumattakaan ilmastonmuutoksen kannalta).
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Niklas! TEN POINTS! Näitä kyykyttäjiä ja narsisteja on olemassa, hyssyttelijöistä huolimatta, ja joillekin sellainen osuu omaksi isäksi. Sitä henkistä väkivaltaa on vaikea sellaisen ymmärtää, joka sitä ei itse ole saanut elää muutamaa kymmentä vuotta. Suurmies tai ei, työpaikkojen luoja tai ei, ei anna MITÄÄN oikeutta nollata omia sukulaisiaan ja systemaattisesti mitätöidä muiden itsetuntoa tai elämänvalintoja. Kusipäisyyttä EI tarvitse sietää eikä ottaa vastaan. Lapsella tätä valintaa ei ole, ja on aivan sikamaista että kestää kymmeniä vuosia ennenkuin pahasta kohtelusta pystyy ravistelemaan itsensä irti, usein valitettavasti vasta kyseisen despootin jo siirryttyä ’ei-maalliseen-kuoroon’. Näistä asioista SAA puhua, narsistin luoman kulissin SAA romuttaa. LOISTAVAA NIKLAS. Hyvää jatkoa Sinulle. You’re The Man.
Ilmoita asiaton viesti
Harvinaista, selkärankaista toimintaa!!!!!
Ilmoita asiaton viesti
Nyt vähän alle 5 kymppisenä (itselläni menee psyykkisesti ja taloudellisesti ihan hyvin) olen tullut siihen tulokseen että kaksi minua edeltävää sukupolvea ovat joutuneet uhraamaan ihan liikaa; isät, jotka joutuivat sotimaan ja
vielä enemmän ne 30-luvun lapset ( joihin oma isänikin lukeutuu) joiden sodan aiheuttamat
traumat on vieläkin purkamatta- itsetunto = 0. Tästä
aiheutuu katkeruus, lasten saavutusten vähättely ja joidenkin kohdalla myöskin
alkoholismi. Nykyajan liike elämä on aivan erillaista kuin
ennen, varmaan ainakin Suomessa 60-70 luvulla bisnestä ja politiikkaa tehtiin ( ja jo silloin oli hyvä veli verkosto ) saunan lauteilla 3 promillen kännissä. Kaikki
me muistamme orpopoika/alkoholisti A. Halfjourneyn menestys
tarinan.
Ilmoita asiaton viesti
En löytänyt sitä tekstistäsi. Kaipa sen kirjan muutenkin löytää kirjakaupasta. Pitänee lukea. Hyvä kirjoitus. Harmittelen, että isäsi käyttäytyi sinua kohtaan joskus ikävällä tavalla.
Oma isäni oli aina niin kiltti kuin enkeli. Sain niin paljon rakkautta juuri isältäni. Voimia sulle Niko ja enkeleitä tiellesi. Kiitos tästä hyvästä nettilehdestä.
Hyvät geenit näytit perineen, ei huolta. Hyvää syksyä!
Kommenttini katosi kun painon lähetä, joten jos tulee kaksi, johtuu teknisestä viasta.Sori.Tsemppiä!
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse melkoisia joutunut kokemaan vanhempien taholta, joten ymmärrän hyvin mistä tulet. No, kuitenkaan ei ole sitä maallista mammonaa juurikaan tullut perintönä, joten ne plussat vähäsen ohuemmat.
Ehkä silmiinpistävintä oli se, että et vaivaa päätäsi skuupissasi sillä mistä on johtunut, että isästäsi kasvoi ja muovautui se mikä hänestä sitten tulikin. Minkälainen hänen lapsuutensa on mahtanut olla? Se varmaan selviää kirjasta (jonka myyntituloja sinä et kai tarvitse), jos sen joskus luen. Luulempa että en jaksa lukea, tuskin siitä mitään hyödyllistä tietoa irtoaisi ja juorujen vuoksi en jaksa vaivautua. Kas kun yhtä lailla kun sinusta on kasvanut isäsi myötävaikutuksella tai myötävaikutuksetta se mikä sinusta onkin kasvanut, yhtä lailla hänen omat olonsa ovat häneen vaikuttaneet. Se ei poista hänestä syyllisyyttä, mutta tuo syvyyttä ja se inhimillisen puolen miten hänestä kasvoi se mikä kasvoi. Reagointitavat ovat monesti opittuja, harvemmin geeneissä.
Vastaavasti ymmärrän jälkimmäisen vastauksesi perusteella myös enemmän miksi olen pitänyt Uusisuomi.fi julkaisua julkaisuushakuisena lööppikoneena. Eli huomionkipeys tai kassakoneen kilinä ajaa julkaisua sisällön kustannuksella. Itse toimisin täysin toisin, lähtisin siitä että sisältö imee lukijoita ja viis veisaisin taloudellisista näkökohdista. Kun tekee jotain erittäin hyvin se johtaa väistämättä siihen että tulee huomatuksi. Jos ei tavoittele huomatuksi tulemista vaan sitä laatua, lopputulos on kestävämpi kuin jos tavoittelee suoraan sitä välillistä seurausta, huomiota.
Edelleen kolmas havainto: koska saamme lukea geenikarttasi analyysin blogistasi? Maailmalta saa nykyään tonnilla parilla melko tarkan analyysin geneettisistä ominaisuuksistaan, joten jos lähdet siitä että isäsi olisi pitänyt kastroida jo alkuunsa voisit ehkä avata vähän tarkemmin mikä geneettinen ominaisuutesi saa sinut ajattelemaan näin.
Jos jotakin yrittäisin neuvoa, mihin en varmaankaan ole kykenevä monestakaan syystä, tulee mieleen että kannattaisi ehkä yrittää vapautua kaikenlaisesta suorituspaineesta. Ei sillä ole tuon taivaallista väliä miten uusisuomi.fi:n käy. Ei sillä ole sinulle taloudellisesti mitään merkitystä. Joten aivan vapaasti sinulla on varaa tehdä eksperimentti ja kokeilla miten käy jos viis veisaat julkisuushakuisuudesta. Ei pidä pelätä epäonnistuvansa, se on totaalisen turhaa. Se on varmin tie estää onnistuminen, ja se jotenkin tuntuu juontavan sieltä lapsuudestasi. Mutta kuten sanottua, en tiedä mistään mitään ja puskasta vaan huutelen, joten noteeraa jos kalikka kalahti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole helppo kertoa asioita suoraan. Syystä tai toisesta. Loistavaa suorasanaista juttua! Täydet tuet täältä, ja nyt ei puhuta mistään vaalituista…
Ilmoita asiaton viesti
Tämmösistä tyypeistä johtajina ei oo varmaan puutetta. Vaan niistä vaietaan ja jos kirjoitetaan , niin kirjoitetaan hymisteleviä juttuja kuinka oli maan mainio velikulta. Mitä tulee Helveeseen niin ko. kirjaltajan typeriä sepustuksia lukeneena en ihmettele että on niiku N.Herlin sanoo.
Ilmoita asiaton viesti
Löysin jo kirjan nimenkin.Ostan ja luen.terkuin Pirpana
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä on ollut tosi vittumainen mies se Pekka Herlin.Uskon kyllä lukematta kirjaa.Kumma kun ei puukotettu kuoliaaksi tuollaista juoppoa ja tyrannia.Tavallaan poika isänsä luonnollisen kuoleman jälkeen sen nyt symbolisesti teki.
Ilmoita asiaton viesti
Luen kirjan, heti jostain saatuani sen. Varmaan sieltä kirkastuu koko totuus. Kommentoin mieluimmin vasta sitten.
Hyvää vointia Niklas! Ja MENESTYSTÄ!
Ilmoita asiaton viesti
Luin näkökulmasi ja nuo noin 230 siihen lähettettyä kommenttia, ja tulin kovin surulliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pistin juuri tekstiviestin päätomittajalle. Sanoin lähteväni kaljalle 250 viestin kohdalla – ja tämä on se. Olen hyvin helpottunut siitä, että sain näkökulmani kirjoitettua ja onnelinen siitä, että moni palautteen antaja on saanut kirjoittaa vastaavista kokemuksistaan.
Hyvää jatkoa,
Niko H.
Ilmoita asiaton viesti
vastaavista kokemuksistani, mutta avaan oluttölkin kotona edelleenkin surullisella tuulella. Cheerio!
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse alkoholistiperheestä. Toisin kuin Sinulla meillä äitini oli samanlainen minua kohtaan – täysi kusipää. Olin hänen käsikassaransa aina hänen kuolemaansa saakka. Nyt olen 58 ja vituttaa aivan sairaasti koko elämä. Äitini oli tyranni, varas ja valehtelija. Ainakin minulle. Muille hän oli kiltti mummo. Koin hakkaamista isäni puolelta koska äitini valehteli isälleni. Isäni oli rakas vaikka joi ja arvostan häntä suuresti tehtailijana ja isänä. Äitini oli se tyranni joka juonitteli itselleen kaiken. Hän kavalsi meidän omaisuutemme, joka oli jo meidän muilta perittyä aiemmin, kertomatta siitä meille. Tämä tuli ilmi vasta äitimme kuoltua. Sanon samalla tavalla paska mikä paska.
Olet uskaltanut tuoda esiin juuri ne asiat mitkä vieläkin minua raivostuttaa ja tuskin se ihan heti lakkaa.
Hyvä kun voin ajatuksiisi peilata omiani !
Pitkästä viestiketjusta näkee, kuinka yleistä tällainen on. Tunnen muitakin tapauksia. Samanlaisia jotka vaikuttavat pitkälle heidän elämäänsä.
Koita saada ajatuksissasi rauha. Minä en ole vielä onnistunut.
Kiitos ! Luen kirjan.
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä, että Niklas osaa arvostaa isänsä aikaansaamaa taloudellista riippumattomuutta, koska oikeasti se on suht tärkeää.
Meillä ei viinan kanssa kotona läträtty, mutta vanhempani osasivat kyllä tärvätä minulle tarkoitetut varat ja perinnöt, velipuoleni ahkerasti avustamana.
Niin olekin kituuttanut koko elämäni oman työni elättämänä(niinkuin suuri osa meistä) ja suren ainoastaan sitä, että pesämuna olisi ollut kiva vammaisille lapsilleni tulevaisuudessa.
Suomi on täynnä surullisia kohtaloita ja tarinoita, onneksi niitä uskalletaan kertoa ääneen, ehkä joku saa näin koottua elämänsä palapelin palat oikeaan järjestykseen.
Kaikkea hyvää Niklakselle ja hänen sisaruksilleen samoin kuin jokaiselle joka on joutunut kokemaan vääryttä ja julmuutta läheisten aiheuttamana.
Ilmoita asiaton viesti
Ovesta pääsee myös ulos.Lähtiessäni kotoa 17 vuotiaana en saanut muuta kuin sata metriä etumatkaa ja oikeuden määrätä suunnan.
Uskomaton määrä kurjia kohtaloita kirjoitettuna, miksi jäitte katselemaan kurjia koti oloja?
Ilmoita asiaton viesti
Luin Hesarista, että kirja oli veljesi tilaama. En ole kummoinen keittiöpsykologi, mutta halusin vaan sanoa ääneen ensimmäisen ajatukseni siitä, että onko mahdollista, että kirja on korkeassa asemassa olevalta veljeltäsi jonkinlainen selitys ja pahoittelu teille muille. Luin, että teillä on ollut riitoja, ja ehkei veljelläsikään lopulta ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa ohjat käsiinsä, tavallaan melkein tyytyä tilanteeseen.
Toinen, välitön ajatus on, että olisiko paras tasaus tilanteeseen, jos te sisarukset jollakin ihmeen kaupalla saisitte välinne taas kuntoon ja löytäisitte yhteisen sävelen – kovasti kun vaikuttaa siltä, että se oli juuri lapsuuden ja isän vika, että teillä on ollut riitoja. Isä elää niiden riitojen kautta. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä yrittää paikata tilanteita.
Kiitos, kun jaoit kokemuksiasi. Olen ihan varma, että siitä on monelle apua. Ihminen niin helposti luulee, ettei kukaan häntä ymmärrä ja että hän on vastaavissa tilanteissa ihan yksin. Tällaisten rohkeiden julkisten vetojen avulla voi moni ulkopuolinenkin saada kootuksi voimia.
Toivottavasti tämä ei mennyt liian henkilökohtaisuuksiin, ihan vilpittömällä mielellä kommentoin. Mukavaa päivää sinulle.
Ilmoita asiaton viesti
Miksihän sisarusten välit menivät poikki kun ilmeisesti muut kuin Antti eivät yrityksestä tahi sen johtamisesta olleet edes kiinnostuneita. Näin olen ymmärtänyt.
Ilmoita asiaton viesti
EU:ssa kuluu vuodessa arvioiden mukaan 2/3 Suomen BKT:stä mielenterveyskuluihin, joten useimmiten kyse on ihan arkisista asioista, kuten uupumus, masennus, ahdistus yms. joihin voi saada apua.
http://www.lapsiasia.fi ja http://www.mll.fi tukea aikuisille vanhemmuuteen ja lapsille myös perheille joissa on vähemmän ongelmia ja vanhuksille http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi sekä http://www.helsinkimissio.fi.
MLL sivuilla on myös http://www.varjomaailma.fi ”Varjomaailma on paikka kaikille niille, joiden vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia tai muita päihteitä. Täällä voit kertoa oman tarinasi tai lukea, mitä muut ovat kirjoittaneet.Sivuilta löydät myös tietoa siitä, mistä voi hakea apua, jos kotona on vaikeaa.”
Ystävien ja perheenjäsenten lisäksi neuvoa erilaisissa vaikeissa asioissa voi kysyä esimerkiksi terveyskeskuksesta ja lääkäristä. Terveysalanihmiset mieltävät vaikeat asiat normaaliksi työksi. Mielenterveys on kaikkien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia http://www.thl.fi.
Kunnissa on apua kaikille ihmisille, kuten http://www.psyli.fi. Terveysalalla on myös erilaisia ihmisiä töissä, joten esimerkiksi psykologien osalta voi jutella useamman ihmisten kanssa, jotta vuorovaikutus olisi mielekästä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni ihmisten omanarvontunnetta ei pidä vähätellä. Ehkä kirjoituksesta on apua ihmisille. Onneksi on myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia.
Mielestäni on tärkeää vahvistaa myös miesten hyvinvointia elämän vaikeissa asioissa. Olette ihania ihmisiä. Naisten ja lasten hyvinvointi on useimmiten keskusteluissa. Miten miehet vahvistaisitte miesten hyvinvointia?
http://www.secure-tukinet.net on tukea mm. aikuisille ”Apua arkielämän kriisitilanteissa Hyvä ystävä! Tukinet on netissä toimiva kriisikeskus. Tukinetissä voit saada henkilökohtaista tukea kriisikeskusten työntekijöiltä tai vapaaehtoisilta, osallistua erilaisiin keskusteluryhmiin, tai voit etsiä tietoja Tukinetin palveluhausta tai aineistokannasta.”
Ilmoita asiaton viesti
mitä kommentointia!
Sekopää ja muut, minä sisaruksineni olen päättänyt pysyä lapsettomana, jotta tuo ’sterilisaatio’ toteutetaan edes yhden sukupolven liian myöhään…
Ne, joiden mielestä Niklas käyttäytyy huonosti isäänsä kohtaan, on todettava, että selkeästikään onneksenne ette ole kasvaneet narsistin lapsena, muuten ymmärtäisitte.
Luulen, että tuo viinan kanssa läträäminen on narsismin ja sadismin rinnalla jopa aika iisi juttu, mutta todella, jos yhdistetään nuo kolme…
Ilmoita asiaton viesti
miksi sisarustesi kanssa vihaatte itseänne ja halveksut ihmisiä, jotka eivät ole vanhempiensa toimesta esimerkiksi alkoholistien, narsistien ja sadistien uhreja ja kuka mielestäsi on sekopää?
Minun mielestäni avun hakeminen on tärkeää sekä vaikeiden asioiden käsitteleminen ja mieltää, että sisarustenne kanssa voitte olla vaikka kuinka ihania ihmisiä http://www.secure-tukinet.net.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja voi vaikuttaa omaan käytökseensä sekä voi hakea apua ja kykenee empatiaan myös erilaisista taustoista olevien ihmisten osalta… alkoholismi on sairaus, johon voi hakea apua… kuten masennus, ahdistus yms. ovat asioita, joista voi toipua. Masennus esimerkiksi vaikuttaa omanarvon tunteeseen ja apua on paljon.
Mielestäni on tärkeää antaa lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille selvä viesti, että ei henkinen eikä fyysinen väkivalta ole hyväksyttävää. Kiusaaminen, kuten esimerkiksi työpaikkakiusaaminen on Suomessa laitonta ja esimerkiksi kiduttaminen kielletty kaikissa maissa. Hae ihmeessä tietoa fyysisen ja psykologisen kidutuksen ja kiusaamisen vaikutuksia ihmisiin, kun sadismista kirjoitat.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan kouluaikoina aina kotiin tullessani aina katsoneeni onko isän auto parkkipaikalla. Jos oli, niin ilta oli pilalla. Kotiin oli kuitenkin mentävä.
Ilmoita asiaton viesti
Luen kirjan mielenkiinnolla.
Hyvä että pakkokulissien lapsikantajienkin näkökulmasta katsotaan Suomen 70-luvun kauppapolitiikan hintaa.
Meitä, sen ristiriitaisen helvetillisen arvomaailman ehdollistamien alkoholisti-isien lapsia on paljon, jotka ovat maksaneet siitä lapsuudesta kovan henkisen veron.
Niinkuin kaikkien alkoholistien perheet.
Se on erityisen kiitettävää että tässä tapauksessa myös pojat puhuvat, enemmänhän tyttäret ovat alkoholistivanhemmasta puhuneet avoimesti ja julkisesti ja kirjoittaneet kirjoja.
Suuri sääli on siinä etteivät nämä isät, ehkä koskaan pystyneet puhumaan ja kirjoittamaan näistä perhe-elämän
maksamista ”hinnoista”, totuudenmukaisesti ja suoraan.
Se pohdinta on kai liian vaikeaa alkoholistille, oli psykopaatti narsisti tai ei.
Ilmoita asiaton viesti
…onneksi on myös ihmisiä, jotka kirjoittavat myönteisiä asioita ihanista ihmisistä, vanhemmista, jotka ovat rakastavia ja tekevät työnsä hyvin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja kansainvälisen myönteisen vuorovaikutuksen sekä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi…
Ilmoita asiaton viesti
Miksi negatiivinen kirjoittaminen on arvostettua ja ihmisten kehuminen sekä positiivisten asioiden kirjoittaminen on melkein tabu? ja mielipiteenne miten ihmisiä voidaan auttaa myös vaikeissa asioissa sekä edistää ihmisten hyvinvointia?
Kuten on tärkeää ja voidaan kirjoittaa vaikeista asioista on mielestäni julkisuudessa myös tärkeää olla myönteisiä kulttuurisen identiteetin rakennuspalikoita lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Sekä kirjoittaa hyvin tehdystä työstä ja myönteisestä vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Myös johtotehtävissä olevien ja varakkaiden ihmisten osalta. Ihan kuten työväen ja vähempituloisten ihmisten osalta. Kaikki ihmiset ovat enemmistöjä ja vähemmistöjä erilaisissa asioissa. Ihminen ihmisenä.
…vaikuttaisi, että ihmisten pitäisi melkein pyytää anteeksi herravihaajilta, jos vanhemmat ovat rakastavia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin saati jos ovat varakkaita.
Minun mielestäni vaikuttaisi myös, että julkisessa keskustelussa vaikeista ja negatiivisista asioista kirjoittaminen on jotenkin mielletty hyväksyttäväksi ja julkisuudessa myönteisyys sekä ihmisten kehuminen aiheesta olisi tabu.
Onneksi on siis myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia.
Lasten, naisten ja vanhusten hyvinvoinnista keskustellaan paljon. Mielipiteenne palveluista ja miten ihmisten, erityisesti miesten hyvinvointia voitaisiin edistää? Myös vaikeissa asioissa?
…sekä auttaa ihmisiä vaikeissa asioissa sekä vähentää esimerkiksi julkisuudessa esiintyvää herravihaa, joka kohdistuu usein myös ihaniin ihan syyttömiin ihmisiin ja vaikuttaa myös lasten ja naisten hyvinvointiin?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä miten täällä kerrottuihin, kotona koettuihin, lapsuusajan traagisiin kokemuksiin pitäisi oikein suhtautua? Kuitenkin olettaisin, että jokaisella meistä jo teini-ikäisenä on mahdollisuus tehdä omia ratkaisuja, jos haluaa eroon ahdistavasta kotipiiristään.
Heti rippikoulun jälkeen itse päädyin klassisen yksinkertaiseen ja halpaan ratkaisuun, mihin tarvittiin lyijykynä, pala ruutupaperia ja kansakoulutodistus, missä olivat isän ja äidin allekirjoitukset. Jäljensin nimet ruutupaperille ja sitten paperi taskussani matkustin junalla 80 kilometriä läänin pääkaupunkiin. Tätä ennen olin kyllä hankkinut jo esteettömyystodistuksen, jonka sitten ruutupaperin ohella esitin lääninviraston, vai mikä laitos se sitten olikaan, naispuoliselle virkailijalle, joka muistaakseni heti siltä istumalta kirjoitti minulle passin?
Tämä tapahtuma on vähän yli 50 vuoden takaa, mutta vieläkin ihmettelen, miten on mahdollista, että niin heppoisin perustein sen passin sain? Ehkä olin niin säälittävän näköinen yksilö?
Sen jälkeen hyppäsin ensimmäiseen laivaani ja pysyttelin 30 vuotta erossa kotioloista ja muista sukulaisista. Omia polkuja kulkiessani, joskus meni vuosia, etten pitänyt mitään yhteyttä kotiväkeeni. Mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli hieman typerää, koska asiallinen suhtautuminen ja yhteyden pito sukulaisiini olisi ehkä ollut paikallaan?
Ilmoita asiaton viesti
Täällä on ollut paljon keskustelua siitä, miten kaikki yritysjohtajat on perhettään hakkaavia kusipäitä.
Minun vanhempani ovat kummatkin johtajia suurissa pörssiyhtiöissä. Vaikka he olivat nuoruudessani aika paljon poissa kotoa, he kuitenkin viettivät kaiken vapaa-aikansa lastensa parissa. Taloudellista tukeakin olen heiltä saanut huomattavia summia ja olen siitä erittäin tyytyväinen.
Uskon, että kokemukset omasta nuoruudesta vaikuttavat siihen hurjasti miten vanhemmat kohtelevat omia lapsiaan. Tiedän että ainakin toisen isä oli todellinen tyranni aikoinaan, ja he eivät halua tehdä samoja virheitä kuin heidän vanhempansa tekivät.
Ilmoita asiaton viesti
tärkeä näkökulma. Johtajissa on paljon ihania ihmisiä. Kuten heidän lapsissaan. Vanhempasi ovat myös tekemällään työllä edistäneet ihmisten hyvinvointia. Mielestäni voisi kirjoittaa paljon enemmän myös myönteisiä asioita johtajista ihmisinä.
Ilmoita asiaton viesti
Niko H kirjoitti:
”Toimittajakontaktieni ansiosta minulla on vähän liiankin tarkat tiedot siitä, miten isolla isäni elämäkertaa käsitellään lehdissä ja televisiossa ja muualla mediassa lähipäivinä.”
Saadaan nähdä. Toistaiseksi näyttää kyllä jäävän iltapäivälehtien lööppien asteelle tuo käsittely. Voin olla väärässä.
Jotain kuitenkin kertoo esitetty kysymys: ”Kuka ihmeen Pekka Herlin?”
Ilmoita asiaton viesti
mielekästä olisi, että myös ihmiset, joilla on myönteistä viestittävää esimerkiksi johtajista tuntisivat toimittajia, joilla on joskus positiivista sanottavaa ihmisistä, kuten johtajista, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat rakastavia vanhempia. Miksi ihmisten pitää jatkuvasti lukea esimerkiksi lööppejä, joissa harvoin on myönteisiä asioita? Esimerkiksi suomalaiset iltapäivälehdet ovat luetumpia kuin Financial Times, joka on Euroopan luetuin talousalanlehti.
”Pieniä ja keskisuuria yrityksiä on Suomessa yhteensä liki 250 000. Tämä on yli 99% koko Suomen yrityskannasta. Näistä yrityksistä suurin osa on alle 50 henkeä työllistäviä pienyrityksiä, joiden palveluksessa toimii noin 615 000 henkeä.” tietopaketti yrittäjille http://www.suomi.fi.
Esimerkiksi suomalainen yritysjohtaja on siis useimmiten töissä pienyrityksessä.
Miksi negatiivista asioista kirjoittaminen on julkisesti hyväksyttyä ja esimerkiksi johtajien sekä rakastavien vanhempien kehuminen aiheesta tabu viestintävälineissä? miten esimerkiksi juuri lukemaan oppinut lapsi mieltää lööppien viestin? Lööpeistä päätellen lööppien laatijat eivät tunne esimerkiksi suomalaisia johtajia ja ihmisiä ja vaihtoehtoisesti eivät halua kirjoittaa ihmisistä, jotka ovat rakastavia ja tekevät työnsä hyvin?
Ilmoita asiaton viesti
P.Siikala: ”Voin olla väärässä.”
Olit oikeassa, olit väärässä. Ainakin TV:ssä on ollut uutisissakin isosti juttua Herlinien perheestä.
Ilmoita asiaton viesti
Verkkolehdissä aihe hävisi kirkaasti Sarasvuon ylinopeussakoille. Monilla verkkosivustoilla asiaa ei käsitelty lainkaan. Melko vähällä palstatilalla juttu hoitui printtilehdissäkin – tosin oletan että Hesari on eri juttu.
Oliko tässä nyt tarkoituksena nostaa Herlinien perhe tapetille? En oikein ymmärrä koko kuviota. Erittäin suuri osa suomalaisista kysyy yhä : Kuka Pekka Herlin?
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut ovat täällä paheksuneet Niklasta sekä isänsä haukkumisesta että sen myöntämisestä, että kyse on osittain myynninedistämisestä.
On sinänsä hyvä sääntö, ettei vanhemmistaan saa puhua pahaa, mutta se pätee vain tietyissä rajoissa, kutakuinkin normaaleissa tapauksissa. Hirveäähän se on, jos ei pahuutta ja kärsimystä saa nimittää pahuudeksi ja kärsimykseksi. Muutenkin vanhemmilla on yleensä yhteiskuntaluokasta riippumatta tietty etulyöntiasema lapsiinsa nähden, eivätkä kaikki osaa tuota asemaansa viisaasti ja oikeudenmukaisesti käyttää. On lapsen kokeman sorron jatkamista väittää, ettei hän saa sitä edes myöhemmin aikuisena sanoa.
Mitä myynninedistämiseen tulee, minulle syntyy teksteistä vaikutelma, että se on todellinen, mutta toissijainen motiivi. Huonompi juttu olisi, jos kirjoittaja todellisuudessa tavoittelisi rahaa, mutta ei edes itse tajuaisi sitä. Niklasta oli täällä syytetty rahan tavoittelusta ja hän vastasti asiallisesti syytöksiin.
Viimeksi nautin näin paljon Niklas Herlinin tekstistä silloin, kun hän vertasi vaatimusta Leninin patsaasta siihen, että vaadittaisiin Hitlerin patsaan pystyttämistä.
Ilmoita asiaton viesti
Sisarkateutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on sitä anteeksiannon paskaa suoritettu juuri tätä kusipääfaijaa kohtaan eikä se ole johtanut tämän isän kohdalla minkäänlaiseen, oppimiseen, itseanalyysiin tai tarpeeseen muuttaa omaa toimintaansa. Ehkä sellaista ei edes tapahtuisi vaikka kuinka hänelle suomentaisi hänen käytöksensä jäljet.
Minulle NH:n kirjoitus valaisi sen, että kusipääfaijaa saa vihata ihan vapaasti kuin ketä tahansa mulkeroa. Ei hänestä ole pakko pitää vain, koska hän on siittänyt minut. Eikä tuntea muitakaan raamatullisista tai muista velvoitteista johtuvia tunteita.
Ja sen verran leikkikalujahan lapset ja vaimot tuollaisille isille ovat, että niitä kehutaan sopivasti muille kun sille on sosiaalinen tilaus. Eli pelataan näilläkin merkeillä.
Ilmoita asiaton viesti
niklasherlin: ”Sanoin lähteväni kaljalle 250 viestin kohdalla – ja tämä on se.”
Hyviä kaljoitteluhetkiä. Osasi menneisyytesi ”tiedostavana” on varmaankin paljon raskaampi kuin minun, jolle ”lapsuuden kokemusten” seurauksena on diagnosoitu muistinmenetys, joka peittää n. 17 vuotta lapsuudestani ja nuoruudestani.
Niin kuin joskus olen muistikirjaani tallentanut:
”Kuinka voisin tulla Sinun uuteen kaupunkiisi, Jumala,
astua helmiportista onyxkadulle,
kun sisälläni itkevät sodan syömät lapset,
niin kuin vedettömät, tuulten ajeltavat pilvet
tai paljaat, syksyiset puut,
hedelmättömät,
kahdesti kuolleet,
juurineen maasta reväistyt.”
Ilmoita asiaton viesti
Onpas Pekka ja Niklas Herlinillä paljon läheisiä tuttavia, jotka tietävät heidän asiansa todella hyvin, kun on tullut näin paljon kommentteja tyyliin ”kiitos kun kerroit totuuden, rehellistä, suoraselkäistä”.. tai sitten: ”oikeasti Pekka oli herkkä ihminen jolla oli virheensä niin kuin meillä kaikilla”.
Muutoinhan te ette voisi tietää lopullista totuutta tässä asiassa, ellette olisi todella läheltä ja pitkään seuranneet kummankin miehen elämää, ja niin muodoin ette myöskään voisi kiittää totuuden esille tuomisesta.
Sisällöllisesti nämä 300 kommenttia olisi voitu korvata kolmella, joissa olisi lukenut ”kiitos”, ”hienoa” ja ”minunkin isäni joi”. Mutta ehkä näin suurelle määrälle on sitten tarvetta jostain muusta syystä kuin sisällön takia.
Itse suhtaudun varauksella nimettömiin kertomuksiin omien vanhempien pahuudesta (Niklas Herlin kertoi nimellään, joten ei kuulu tähän).
Jotain kertoo myöskin ehkä se, että postillassa on nyt 300 viestiä pahuuden vihaamisen hienoudesta, mutta ei yhtään pohdintaa siitä mistä pahuus johtuu, tai siitä mitä tulee vihan jälkeen, vai tuleeko mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Niko H on kohtuullisen varakas, tunnettu, ja tämän verkkoaviisin omistaja.
Hän voi kirjoittaa mitä milloinkin sattuu, ja nöyrä rahvas rientää kilvan ylistämään.
En tarkoita tämänkertaista näkökulmaa, jossa oli potkua, vaan yleensä Niko H:n kirjoituksia.
Luulen, että Niko H nauraa noille jutuille. Luulen, koska en miestä tunne.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, olen aikaisemminkin vähän ihmetellyt tätä nimimerkkien tarvetta tehdä itselleen esikuvaa, jota sitten suopeasti kehuskellaan. Ilmeisesti se antaa jonkinlaisen tunteen siitä että ollaan samalla puolella, samassa hengessä, ollaan koettu samoja kuin itse esikuvakin. Ehkä se nostaa joidenkin omanarvontuntoa.
Vaikka mikäpä siinä, saahan niinkin suhtautua, jos se helpottaa. Toiset tykkää Big Brother -asukkaista, toiset joistain muista karaktääreistä.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuntuu, että vanhemmista puhuminen hymistelemättä on tabu ikäluokassani. Kuulun samaan ikäluokkaan kuin N. Herlin ja isäni oli syntynyt samana vuonna kuin hänen isänsä. Esimerkiksi jos paljastan sukulaisilleni negatiivisia kokemuksiani isääni liittyen tai sanon suoraan, miten hänet koin, saan osakseni sääliä ja paheksuntaa. Niinpä olen pysynyt vaiti.
Mielestäni on tärkeää, että elämäkertoja kirjoitetaan liikoja kaunistelematta. Teeskentely on pahinta, etenkin jos itse joutuu sitä harjoittamaan ja hymistelemään kuorossa muiden kanssa. Omat tunteet tulevat kielletyksi toistamiseen. On hyvä, että joku ikäluokastamme sanoo suunsa puhtaaksi. Sain myötärohkeutta olla vastedes hymistelemättä yhdessä suin muiden kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
”maanis-depressiivinen”, mutta pystyi järjen tasolla toimimaan, niin kyllä tuo Niklas kumminkin on AIKA HURJAA (PAKSUA). Vaikka samahan se, kun ei ole kuulemassa…siis hälle, sinulle kumminkin varmasti tärkeää siksi, että pääset eteenpäin. On taakka kevyempi.
Sekin on sairasta, että rahasta ja vallasta riitelette. Kun tässä kaikki saa rääpiä teidän hlökohtaisia juttuja, niin on se ihan sairasta. Se vain on totta, mitä vanhassatestamentissa sanotaan, että älä rikkautta tai köyhyyttä anna…
Veli on kumminkin veli. Ja se asia kummittelee sulle, jos ei nyt…niin ehkäpä kun olet vanha. Röyhkeätä sanoa eli ei, mutta, mitä jos menisit ja pirauttaisit sille Antti Herlinille.
Kerrot sitten, että Happy End, ja meille kaikille tulee hyvä mieli tätä perhedraamaa seuraavillekin.
Ettei olla ihan niinkuin Dallasissa, Texasissa:
Ilmoita asiaton viesti
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009092510304732_uu.shtml
tai sitten ihan omin päin hokasivat.
Dallas-sarjassa ei kylläkään ollut isä se pahis, vaan isoveli, JR. Isä oli varsin kunnon mies. JR oli käenpoika.
Dynastia oli vastaava sarja, kumma kun ei se Iltalehdelle päähän pälkähtänyt.
Ei ehkä riittänyt yleissivistys sinne asti 🙂
Muuten se purjehdus-episodi Ahvenanmaalla oli muuten tosi hauska…vaikka ei ehkä sinun mielestäsi. Pekka Herlin oli lyönyt turpaan ruotsalaista, eikä ollut suostunut puhumaan ruotsia, ja oli ”vaikeuttanut” sillä tavoin asioiden hoitamista. niinhän TE sanotte.
Te kun olette niin umpisivistyneitä olevinanne.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen taloudellisesti ja poliittisesti riippumaton arvojohtaja. Kalle Isokallio kuuluu samaan sarjaan. Perustuslaki palautettava arvoiseensa asemaan, Suomeen perustettava perustuslaki tuomioistuin. Näin päästään eroon puoluediktatuurista. Lisäksi poliittisesta ja rakenteellisesta korruptiosta. Pöytä puhtaaksi!
Ilmoita asiaton viesti
”Suomalainen taloudellisesti ja poliittisesti riippumaton arvojohtaja. Kalle Isokallio kuuluu samaan sarjaan.”
Isokallio oli tavallinen IBM:n myyntimies, joka sai appiukokseen SYP:n pääjohtajan, Miljardi-Mika Tiivolan.
Tässä mielessä Isokallio ei ole riippumaton vanhempansa perinyt miljonääri, vaan oikeastaan aatelinen, köyhä ritari, joka tuli oikeaan sukuun Mannerheimin tapaan. Mannerheimhan sai riippumattomuutta vasta kuolleen venäläisen appensa perintörahoilla.
Moni luulee, että Isokallio on suurikin idoli kirjoitellessaan kuin ”Oulun tohtori” Lasse Lehtinen tai ylioppilas Aarno Laitinen. Moniko odottaisi, että Kallasvuo tai Ollila valitsisi saman tyylin tai että Kairamo olisi kynäillyt samaan tyyliin.
Ainoa syy, miksi terveelle ja elinkelpoiselle Isokalliolle on jo vuosia maksettu Nokia-eläkettä siitä, että hän on kuin sopeutumiseläkkeellä oleva kansanedustaja, on se, että kukaan ei halua nähdä tai ei halunnut nähdä R-kioskissa hänen Nokia-muistelmiaan, jotka olisivat kertoneet SYP:n ja KOP:n osakkeille ehkä liikaa niin Nokiasta kuin suomalaisesta yhteiskunnasta.
Ilmoita asiaton viesti
On täysin mahdoton ajatus, että maailmassa olisi Pekka Herliniä huomattavasti vaikutusvaltaisempia, psykoottisempia ja ”pahempia” ihmisiä jotka halveksivat lakeijoitaan ja haluaisivat alistaa heidät takaisin orjien asemaan ja jotka pyörittävät tätä maailmaa kaikkien kirjallisten sopimusten ohi ”miehen sanalla”. Olen täysin vakuuttunut, että kaikki vallasta haaveilevat ja näin ollen sen saavuttaneet miehet ajattelevat vain muiden ihmisten parasta.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on, muutenhan vaikka Suomen presidentti saattaisi olla henkilönä aivan sietämätön alaistensa mielestä.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisista lapsuuden kokemuksista tuskin toipuu täysin koskaan, mutta parasta lääkettä on joka päivä tehdä jotain hyvää itselleen ja sanoa, että olen sen arvoinen, rakkauden arvoinen. Rakastan ja pidän hyvää huolta itsestäni. Emme voi pelastaa muita, vain itsemme.
Voimia ja rakkauden täytteistä loppuelämää.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut edellä kirjottaneista siteerasivat raamatun neljännettä käskyä, jossa mainitaan ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”
Olen lukenut jostain (muistaakseni Paul Bruntonin kirjasta Totuuden jäljillä), että alunperin käsky oli alkukielellä suunnilleen seuraavasti: ” Vanhempien täytyy elää niin, että lapset voivat kunnioittaa isää ja äitiä”.
Aikojen saatossa tämä on typistynyt muotoon ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, samalla käskyn merkitys on muuttunut. Typistetty käsky antaa vanhemmille vallan ilman vastuuta. Alkuperäisessä versiossa vanhempien on täytynyt ansaita lapsiensa kunnioitus ja tottelevaisuus. Vastavuoroisesti lapsilla on ollut oikeus vastustaa tai olla hyväksymättä huonoa vanhemmuutta.
Niklaksen tapauksessa isäukko ei ilmeisesti ollut kunnioitusta ansaitsevaa tyyppiä. Silloin on oikeus ja kohtuus käsitellä asiat haluamallaan tavalla. Tällöin jotkut ihmiset voivat ymmärtää korjata asioita elinaikanaan. Jolloin jälkipolven on helpompi elää omaa nykyisyyttään.
Arvostan Nikalas Herlinin rehellisyyttä kommentin julkaisemisen motiiveista. Suoraselkäinen mies!
Ilmoita asiaton viesti
Arvostan tätä esiintuloa. Olen kasvanut yrittäjän ja narsisti-isän mielivallan alla vanhimpana tyttärenä. Takanani on mitätöity lapsuus ja nuoruus. Nyt nelikymppisenä toivon ja kuvittelen, että alan vihdoin saada omasta elämästäni kiinni.
Lapsuus en erittäin merkittävä aika elämässä, ja jos silloin menee pieleen, voi mennä pitkään ja kunnolla pieleen. Eli te kultalusikka suussa syntyneet – siis hyvän lapsuuden eläneet, olkaa onnellisia. Rahasta tässä ei ole kysymys.
Totta kai myös isäni lapsuudessa on mennyt paljon pieleen. Sitä vain ei kasvava pieni lapsi ja nuori ymmärrä, kun opettelee selviytymään hirmuvallan kanssa. Ja se tieto ei hirveästi lohduta, niin kauan ja pitkään sattuu.
Suomessa tarvitaan myös tälläistä keskustelua, kiitos avauksesta!
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tässä on ongelma?
Missä tässä on uutinen?
Kaikesta päätellen Herlineillä on vietetty täysin normaalia perhe-elämää.
Jos tytär sanoo isästään ettei tällä ollut ”empatiakykyä”, on se varmin merkki siitä että kyseessä oli kunnon mies.
Juttuhan menee niin, että joka ikiselle pikkupojalle pitäisi jo tarhassa opettaa, mihin nk. ”perhe-elämä” johtaa.
Mutta niin kauan – siis ikuisesti – kun näin ei ole, ovat seuraukset sitten tällaisia.
Syy: Miehelle perhe-elämä on luonnonvastainen olotila. Sitä siten räpistellään siinä ansassa, kuka mitenkin.
Kiitos, Pekka Herlin, tuottavasta elämäntyöstä!
Ilmoita asiaton viesti
Itse elin 19 vuotta perheyrityshelvetissä narsistiäidin oikkujen armoilla. Äitini määräsi kaikesta muttei ottanut vastuuta mistään. Ja valitettavasti hän ei mitenkään osallistunut perheen elättämiseen, kuten isäsi, vaan eli loisena muiden kustannuksella. Hänen todelliset taitonsa eivät olleet työteon saralla vaan muiden manipuloinnissa, hyppyyttämisessä ja kulissien pystyssä pitämisessä. Enkä tiedä pelkäsikö isäni häntä niin paljon, ettei mitenkään koskaan puuttunut äitini lapsiin kohdistamaan henkiseen väkivaltaan. Toisaalta eipä isääni juuri kotona näkynyt kun hänellä oli niin kiire olla töissä ja tehdä rahaa.
Eli isälläni on nyt paljon rahaa ja omaisuutta ja kaksi henkisesti vammautunutta lasta. Toivottavasti olet nyt onnellinen, isä.
En ole aiemmin lukenut Uutta Suomea mutta tästä lähtien luen.
Kiitos rohkeudestasi ja rehellisyydestäsi, Niklas.
Kuten näistäkin kommenteista on näkynyt, joillekin ihmisille totuus kusipäävanhemmista on niin suuri tabu, ettei sitä saa ääneen sanoa. Kusipäävanhemmista tarvitaan lisää rehellistä keskustelua ja hyssyttelyn täytyy loppua.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole helppoa olla isä- ei nyt eikä menneinä vuosikymmeninä. Helppoa se ei ole vallankaan Suomalaiselle miehelle, eikä hänen lapsilleen. Itsekullakin on omat kokemuksensa, mutta yllättävän paljon niissä näyttää olevan yhtäläisyyksiä- sillonkin kun jätetään viina pois kuvioista.
Luettuani ensimmäiset kymmenet kommentit, niin totesin, ettö wau, tässähän on aihetta vaikka kokonaiselle kirjalle, joka kertoo kirjasta ja sen päähenkilöstä.
Toivottavasti tätä viestiketjua ei siivota ihan heti pois. Itse ainakin haluan joskus kahlata sen lävitse ajan ja ajatuksen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Rikkaista (ns. vanhan rahan) ”eliitistä” 95% on täydellisiä hirviöitä. Julkisuuteen annetaan kuva joka vastaa joulupukkia mutta tuskin pahempia ihmisiä voisi olla. Ne eivät välitä tippaakaan muiden kärsimyksistä ja pahoinvoinnista. He nauravat köyhien kurjuudelle ja eivätkä haluaisi maailman muulla tavoin olevankaan. Lisää valtaa ja rahaa ja maita heille ja lisää ja lisää kontrollia meille. Kaikki kansa kaupunkiin ja maat ja mannut heille. Köyhien kontrolli on ollut jo pitkään rikkaiden apuna ja hyvä apu onkin.
Onneksi taas 95% meistä köyhistä on kunnollisia jotka välittävät toisistaan. Köyhä antaa viimeisistään rikas ei anna ensimmäisistäkään. Köyhyydessä on muutenkin yksi todella hyvä asia ja se on kohtalotovereiden paljous.
Ilmoita asiaton viesti
Karua tekstiä. Samaa tyyliä, mitä lehden nykyinen sisältökin.
Oikeallahan Uusi Suomi on aina ollut, mutta ei kuitenkaan äärimmäisenä, kuten nykyään. Karu elämä, karut jutut?
Ilmoita asiaton viesti
Tutulta kuulostaa. Vuosia pohdin johtaako alkoholismi narsistiseen käytökseen vai narsismi alkoholismiin. Asialla ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Surua, murhetta ja pahimmassa tapauksessa kuolemaa on luvassa.
Tuloksena on tallottuja perheitä ja tuhottuja työyhteisöjä.
Isäni vietti viimeiset työvuotensa ulkomailla. Firmalla oli varaa ulkoistaa ongelma pois Euroopasta. Hyvä hengäsdystauko perheelle ja työyhteisölle. Ongelmajäte piinasi sitten afrikkalaisia.
Itse en ole keksinyt mitään muuta tapaa pelastaa oma elämäni kuin paeta mahdollisimman kauas itsenäiseen elämään. Keskustelemalla ei ongelma poistu. Virheetöntä ei voi parantaa ja itseään on suojeltava murskaantumiselta. Jokaisella on oikeus ehjään elämään. Enkä enää edes kuvittele, että olen ollut isälleni millään tavalla tärkeä. Paitsi tietysti perhekulissin osana.
Odottelen isän hautajaisia. Haluan leipäkakkua, jättää hyvästit ja jatkaa sitten taas täyttä elämää.
Kiitos Niklas tärkeän keskustelun avauksesta ja kommentoijille kirjavinkeistä
Ilmoita asiaton viesti
Ottamatta kantaa Niklas Herlinin kokemiin hirveyksiin – joista hänellä on vain ja ainoastaan omat henkilökohtaiset kokemuksensa ja näkemyksensä – asiallista ei silti ole nimittää ketään julkisesti kusipääksi tai pystyyn nostetuksi paskaksi.
Vähemmästäkin on jaeltu kunninloukkaustuomioita maassamme.
Munatonta ja mautonta tekstiä minun mielestäni.
Ilmoita asiaton viesti
”Ottamatta kantaa Niklas Herlinin kokemiin hirveyksiin – joista hänellä on vain ja ainoastaan omat henkilökohtaiset kokemuksensa ja näkemyksensä …”
Meillä KAIKILLA on ”vain” henkilökohtaiset kokemuksemme tunteidemme motiiveina.
Ilmoita asiaton viesti
En suinkaan vähättele Niklas Herlinin tunteita enkä kenekään muunkaan karmean lapsuuden kokeneen. Katsonpa itsekin lukeutuvani sellaisiin. Niklaksella on ihan varmasti syynsä olla vihainen, minulle ne eivät vain tuosta blogikirjoituksesta selvinneet. Tämän tekstin perusteella Pekka Herlinin pahimmat synnit olivat luokkaa ei osannut purjehtia, vaikka niin väitti.
Silti olen sitä mieltä, että meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme. Eri asia on sitten, kuinka niitä osoittaa ja millä tavoin niiden pohjalta toimii. Yksi tapa on tietenkin haukkua joku julkisesti paskiaseksi.
Ehkä itse elämäkerta valaisee, kuinka kusipäisestä hirviöstä lopulta oli kyse (hui kauheaa). Tosin sekin on vain joidenkin ihmisten näkemys ko. henkilöstä. Pelkään kyllä, että en taida jaksaa lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Naurettavaa sensuuria. Heti kun puhuin vähän totta niin eikös hävinnyt kirjoitukset.
Ei nää kestä kuulla totuutta. se on liian paha.
Ilmoita asiaton viesti
Minäpä kerron toisenlaisesta perhehelvetistä jossa naiset pitävät jöötä ja miehet on potkittu ulos.
Jos Niklas Herlinin isä olisi ollut tavallinen mies. Nainen eli äiti olisi varmaan ottanut yhteyttä lastensuojeluun.
Lastensuojeluviranomaiset olisivat neuvoneet äitiä menemään turvakotiin. Kas näin olisi saatu ikävä isä pois kuvioista.
Näin tapahtuu tosielämässä eikä isän edes tarvitse olla mitenkään vaikea tahi väkivaltainen. Riittää jos kaksi naista näin sanoo. Sen mukaan laaditaan pöttyykit ja isä menettää lapsensa.
Herlinin tapauksessa oli rahaa, oli valtaa ja tuskimpa edes sosiaalitädit olisivat asiaan kiinnittäneet huomiota.
On olemassa myös naisia jotka haluavat kontrolloida kaikkea.
Ovat määräysvaltaisia tunnekylmiä jne. Älkäämme unohtako tätä. Se on erittäin ikävää lasten kannalta kuten Niklas Herlinkin on asian kokenut.
En tiedä millainen sukupolvi kasvaa näistä poikani lapsosista mutta luulen että ongelmia tulee myöhemmin omassa elämässä. Luoja varjelkoon heitä samanalaisilta naisilta. Siinä on aina se se vaara koska ovat miehiä josseivat sitten kuulu seksuaaliseen vähemmistöön.
Elämä on aika raakaa. Lapset ovat menettäneet isän sekä isän puoleisen suvun. Minä taas lastenlapseni. En millään meinaa oppia elämään tämän asian kanssa mutta kai se vain on hyväksyttävä. sanon kuitenkin että surullista lasten kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkäaikaisen alkoholin liikakäytön seurauksena syntyvät patologiset, skitsofreenisluonteiset persoonallisuusmuutokset tunnetaan suomalaisessa arkikäytännössä hyvin(empaattisesta Jekyllistä julma, väkivaltainen, katkera ja vainoharhainen Hyde – nousuhumalassa silmänräpäyksessä ja selvässä potilaassa hiipivän hitaasti etenevä muutos). Potilas kykenee kuitenkin vuosikymmeniäkin pitämään nämä järkyttäviä kokemuksia ja erityisesti lapsia pysyvästi henkisesti vammauttavat oireet vain välittömimmän lähipiirinsä kärsittävinä, eli laajemmat sosiaaliset seuraamukset välttäen. Maallikkona ihmettelen miksei poikkeuksellisen runsaasti yleisiä varoja saanut alkoholismitutkimus ole kyennyt paremmin nostamaan julkisuuteen tämän erityisesti lasten oikeuksia ja terveyttä polkevan ilmiön hälyyttävyyttä. Aviopuolisoiden syyllistäminen on väärä tie. Avioeron tai sen uhanalaisuuden seurauksena lasten olotila saattaa muodostua vieläkin vaikeammaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi kiireesti selvittää miten nykymuodossaan hampaatonta pakkotoimisen hoitoonohjauksen mahdollistavaa lainsäädäntöä tulisi kehittää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Niklas Herlin
Näin suoraan kertominen on hyvin raikasta ja tuo ihmisten tietoisuuteen totuuden.
Minut on tuomittu kunnianloukkauksista sanan narsisti käytöstä.
Lasten kertomukset isästään ovat kuvausta kuin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Julkinen esilletulo on hyvin tervehdyttävä ja asiasta on voitava puhua.
Moni perhe Suomessa elää samanlaista elämää. Ei tosin ehkä aivan yhtä rahakasta, mutta alkoholi ja narsismi on monen kulissin takana.
Niklas käyttää ronskia kieltä, mutta minusta hänellä on oikeus mielipiteeseen ja totuuden kerrontaan.
Kiitos Kirjasta Pekka Herlinin lapset
Kunnioittaen Markku Ahdeoja
Ilmoita asiaton viesti
MTV3:lla on muuten mielestäni hyvä terapeutin analyysi perhehelveteistä tämän Herlin-keskustelun pohjalta.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/09/960667
Ilmoita asiaton viesti
Minun isäni oli paitsi alkoholisti niin myös äärimmäisen väkivaltainen, Nyrkki heilui, mutta heilui myös ase, mihin isälläni oli lupa sivutyön vuoksi.
Varhaislapsuuteni iltarukous oli, että heräisimme aamulla vielä hengissä. Ehkä olisi jäänyt rukoilematta, jos olisi ennustajanlahjoja ollut. Onneksi ei ollut.
Perheessä olevan väkivallan lisäksi olimme myös äärimmäisen köyhiä. Ehkä olisimme vähän paremmin pärjänneet, jos ei rahat olisi menneet isämme ravintolailtoihin. Luukeitto ja metsän antimet olisivat siis useimmiten ruokaamme. Jouduin mm. talvella paikkailemaan pahvilla kumisaapasta, kun reikä oli pohjassa. Talvikenkiä ei tietenkään ollut… Asuimme P-Suomessa.
Isämme kun piti tärkeänä, että julkisivu on hieno. Ei hän juopotellut kotona, ravintola sen olla piti. Ulkopuoliset pitivätkin isääni hienona ja hyvin toimeentulevana miehenä – aina siihen asti, kunnes kaikki romahti vähän ennen isäni kuolemaa.
Karkuun lähdimme muutaman kerran. Nukuimme kerran peräti seurakuntasalin penkeillä. Kotiinpaluu tiesi sitten lisää väkivaltaa. Isämme kun ei ollut väkivaltainen vain humalassa, vaan myös selvänä. Tappouhkauksiakin sateli – minullekin. Vain nuorin meistä taisi selvitä ilman niitä. Meitä oli kaikkiaan viisi.
Kumma kyllä, kukaan meistä ei ole sortunut rikosten teille, vaikka tilastollisesti kai niin pitäisi olla käynyt. Emme ole kukaan edes olleet virkavallan kanssa missään tekemisissä ja tuskin enää tulemme olemaankaan, kun alkaa elämä jo iltapuoella olla.
Kun kaikilla, pahimmillakin, on jotain hyvääkin, niin isällämme oli se, että äärimmäisestä köyhyydestä huolimatta lasten oli pyrkiminen oppikouluun. Ikävä vain, että hän käytti niin vääriä keinoja opin tärkeyden takoamiseen päähämme, joten vain pari meistä kävi ylioppilaaksi.
Äitini ei jaksanut, vaan vammautui psyykkisesti. Hänenkään kanssaan eläminen ei ollut sitten helppoa. Vaan kukapa siitä selviäisi vammautumatta, kun joutuu katselemaan pistoolin suuhun, kun panos on vedetty piippuun, nyrkkien aiheuttamista mustelmista puhumattakaan.
Väkivalta päättyi isämme kuolemaan. Olin tuolloin 15-vuotias.
Kun itse olin aikanaan valtiotieteellisen luennolla, jossa Riitta Auvinen kertoili huono-osaisuuden muotokuvasta, jäi luento iäksi mieleeni. Järkytyin rajusti, kun totesin, että olen ihan väärässä paikassa. Ei minun historiallani pidä yliopistossa opiskella… Niiden leimojen lyömisessä pitäisi olla vähän varovaisempi.
En ole kuitenkaan katkera. Elämä on sitä, mitä on. Olen pystynyt itse mielessäni käymään aika hyvin läpi syyt ja seuraukset.
Minusta sinunkin kannattaisi hellittää ja luopua katkeruudesta. Sillä pilaa vain oman ja läheistensä elämän.
Tsemppiä!
Ilmoita asiaton viesti
Lasten suusta totuus kuullaan niin tässäkin tarinassa. Ehkä nyt muutkin hirviö isien lapset uskaltavat sanoa ja purkaa vuosia kaivertaneen ahdistuksen johtavassa/omistavassa asemassa olleesta vanhemmastaan. Niklaksen kommentit vapauttaa varmaan paljon häntä. Nyt on päänavaus tullut johtamiskulttuurin tutkiskeluun, vapaamuurarit varmaan istuu seuraavissa kokouksissaan paskat housuissa. Kun vaienneet poliitikkojen lapset joskus saavat mittansa täyteen niin voidaan ehkä odottaa suuntamuutoksia inhimillisyyden lisääntymiseksi. Tätä samaa ”tautia” kyllä sairastaa johtajat useammassa portaassa yritystä tai yhteisöä mainitsematta.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenteista huomaa, että Niklaksen purkaus isäänsä kohtaan on ollut kaikin puolin tarpeellinen. Moni muu on saanut siitä voimaa ja tukea kusipäävanhempien aiheuttamien traumojensa käsittelyyn.
Hyvä ja oikea teko on kaataa kulisseja. Niitä olemme tarpeeksi nähneet etenkin ns. paremman väen pystyttäminä.
Niklaksen purkausta on vähän moitittu, mutta paljon kiitetty. Moittijat tuomitsevat pääasiassa vanhemman kunnoittamisvaatimuksen perusteella. Ei sellaista vanhempaa tarvitse kunnioittaa, joka tyrannisoi perhettään.
Toinen peruste on ollut kuolleen arvostelu. Kyllä Niklas on arvostellut isäänsä jo tämän eläessä, ehkä silloin liian lievästikin. Lastansa vahingoittava tyranni ei kyllä ansaitse rauhaa poismenonsa jälkeenkään.
Myös hyväksyn ja arvostan Niklaksen rehellisyyttä hänen ilmaistessaan kaupalliset perusteensa julkitulolleen. Kieltäminen olisi ollut epäilyttävämpää.
Kyllä näillä perusteilla (rohkeus ja rehellisyys) Uusi Suomi paukahti selaimeni suosikit-kansioon.
Ilmoita asiaton viesti
vali vali, se on mun mielipide. oiskohan hyvä mainostemppu, saada kirjaa myydyks. mietin vaan. haastakoot vaan isot kihot mut oikeuteen nyt ”kunnianloukkauksesta” tai muusta paskasta, ei kiinnosta, jonkun pitää kertoo totuus
Ilmoita asiaton viesti
en kiellä sitä keneltäkään. Mutta Vieras 12.01: Kuolleet eivät pyydä anteeksi ja käytännössä Suomessa voi armahtaa vain presidentti.
Jokainen psykiatri,joka kuvittelee omaavansa oikeuden armahdukseen, kuvittelee olevansa joko guru tai muu yli-ihminen. Jos joku sellaisia hoitoja antaa,hän on itse sairas.
Vihan hoito ei vähene vihaan kehottamalla. Jokaisen ihmisen on vain itse löydettävä, joko hoidon, terapian, surutyön tai anteeksiannon kautta taito hyväksyä ja hillitä vihansa.
Elämä on elämistä eikä kuolemista varten.
Ilmoita asiaton viesti
Luin juuri otsikoista miten edesmenneestä isästäsi mainitaan (M. Ahtisaari), miten hieno seuramies hän oli.
Kuulostaa niin…niin tutulta, miten kaikki paha tosiaan puretaan niihin läheisiin ja ulkopuoliset näkevät asiat aivan toisin. Minunkin kumppani hieno seuramies ja vitsin kertoja, mutta kodin sisällä väkivaltainen sadisti jopa.
Jossain aiemmin oli puhetta miksi täällä vain hekumoidaan pahuudesta puhumisella, mutta ei pohdita sen syntyjä, alkuperää.
Itse olen elänyt 11 vuotta luonnehäiriöisen ihmisen ( 3 v. poikani isän kanssa) ja mielestäni syitä tähän epä-empaattiseen käytökseen mm:
Kylmä tunneilmasto lapsuudessa, oma empatia kyvyn puute, huono sisäinen itsetunto, tietty kovuus, jossa asioista ei puhuta edes läheisille vaan pidetään ne sisällä ja puretaan ne ”toista kautta kuitenkin/ epä sosiaalisesti” läheisiin.
Alkoholi rentouttaa, mutta luonne muuttuu – kun tarpeeksi humalassa/ tietty promille raja ylittyy.
Näitä ajatuksia olisi paljon, mutta tässä muutama omakohtainen kokemus.
Hienoa, että tiedostat isääsi paremmin mikä on oikein mikä väärin ihmissuhteissa. Minunkin kumppanini aluksi ihannoi pitkään jo edesmennyttä isäänsä, mutta nykyisin jopa vihaa. Uskon sen vihan tunteen huonosti kohtelevaa isää kohtaan auttavan kasvussa, jossa tuloksena tasapainoisempi ihminen ihmissuhteissa.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlinin ulostulo oli minulle henk.kohtaisesti tärkeä. Meillä 60- ja 70-luvuilla syntyneillä on paljon paskaa sisällämme. Niklas Herlinin avautuminen on vain pieni pisara meressä. Eivät auta vanhempiemme sukupolvea UKK:t, YYA:t eivätkä Rauhanliikkeet, jos on omia pentuja kohdeltu kuin vierasta sikaa.
Älkääkä sitten, vanhempiemme ikäluokka, ihmetelkö, jos teitä ei tulla hirveästi moikkailemaan sinne laitoksiin. Teidän oma elämänne meni maailman valloituksessa (sikaniskaporvarit) tai maailman pelastamisessa (ituhippivasurit). Jospa se valloittamanne ja pelastamanne maailma tulisi teille ne vaipatkin vaihtamaan vanhainkoteihin. Toivoa sopii.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kävin kirjakaupassa. Kirja oli hyvin esillä, kassakoneen vieressä, mutta olipa kuva kanteen valittu. Näin nykynuorten slangilla, aika ÄIJÄ.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt puheena olevan kirjan kansikuvasta katsoi mies,joka tyyliltään, näöltään ja olemukseltaan muistutti – niinpä, Niklas Herliniä.
Mutta Niklas on ymmärtääkseni tehnyt monta asiaa toisin kuin isänsä: lähimmäisten hoito, kultturiteot ( Teos Oy:ssä monta kulttuuritekoa, hän on julkaissut joitakin kirjoja lähinnä hyvää hyvyyttään, taatusti tietäen, että voittoa ne eivät tuota ); kuppia Niklaskin ( Niko )ottaa mutta se ei haittaa niin kauan kun hän pystyy itseironiaan samalla lailla kuin nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Teos vaikuttaa lupaavalta, täytyy hankkia kirja. Olen oppinut kiertämään kaukaa elämkertasepustukset sekä kirjastoissa että kirjakaupoissa. Tympeitä ja valheellisia pönötyksiä – keskinkertainenkin fiktio päihittää ne mennen tullen. Mutta,
itse aihe taitanee osua kansan syvään syöveriin ja niin myös minuun, myös minuun! Kukapa täällä, edes köyhä, vaurioitta vanhemmistaan selviäisi.
Odotukset ovat nyt tosin viritetty äärimmilleen ennakkopuffauksen perusteella. Moniko malttaa vielä lukea tämän mullistavan mestariteoksen.
Ystävällisiä terveisiä ja silkkaa sympatiaa mr Niklakselle
P.S. Onko sillä kirjalla joku nimi?
Ilmoita asiaton viesti
Oli kammottavaa käydä nettikylässä Herlineillä.Ulko-oven sulkeuduttua oksensin kadulle ja sekarotuinen koira tuli ja söi oksennukseni.
Ilmoita asiaton viesti
Isäni oli alkoholisti ja kaikenlaista kuviota liittyi perhe-elämään lapsuudessani. En kuitenkaan viitsi enää tässä iässä ruveta repimään näitä haavoja auki. – Mietin vain, minkähänlainen vanhempi olen ollut ja olen omille lapsilleni. Miten lapseni näkevät minut? Kuka on aivan syytön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin alkoholistin lapsena sivuutan tämän purkauksen hymähtäen. Mietin vain sitä, miten omat lapseni ovat kokeneet lapsuutensa. Kuka on täysin syytön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä niitä kusipää mutsejakin löytyy ja ihan yhtä pahoja kuin kusipää faijat. Toistaiseksi elämäni onnellisin päivä on ollut se kun mutsi kupsahti.
Ja tämän kirjoitti keski-ikäinen mies.
Ilmoita asiaton viesti
kun helvetti (osa 1/5) loppui mutsin kuolemaan.
Sopia saattaa ettei kyynel vuoda myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko aika kerätä kolehti kärsimään joutuneille lapsille. Kovasti näyttivät huvijahdin kannella onnettomilta lehtikuvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tämän purkauksen taustalla ole vanha tuttu juttu, että kirjoittaja on tuntenut jäävänsä mopen osalle perinnönjaossa isänsä määräyksestä. Näinhän se on monissa yrityksissä, jossa joku perillisistä jatkaa yritystoimintaa. Pientilasta Koneeseen.
Isä Herlin kyllä teki virheen, kun jätti valtavan omaisuuden perillisten yksityisomaisuudeksi ja riideltäväksi. Vähempikin rahamäärä olisi varmaan riittänyt. Hänen asemassaan oleville suosittelisin Bill Gatesin tavoin osakkeiden säätiöimistä ja säätiön määräysvallan sementoimista perillisille. Näin perillisille jäisi määräysvalta yhtiössä ja kuitenkin he saisivat elää normaalin ihmisen elämää ilman ylisuurta nimellistä varallisuutta kadehdittavanaan. Tällainen yhtiö on muuten Suomessakin, Olvi. Sen perustajat sementoivat määräysvallan yhtiössä säätiölle. Perustajasuvun jäseniä työskentelee yhtiössä vieläkin erilaisissa tehtävissä aivan normaaleina kansalaisina.
Mikään ei tietysti estä Herlinin suvun jäseniä tekemästä näin vieläkin. Mutta yksituumaisuutta se vaatii.
Ilmoita asiaton viesti
ihmiset ihmettelevät minkälainen vaimo oli?
Varmaan samanlainen kuin minäkin.Lapsiaan yli kaiken rakastava,nuorena mieheensä syvästi rakastunut.
Voimakas,kauniskin ja ”kiltti”.
Ei varmaankaan mikään surkea tapaus-päinvastoin.
Meitä sydämen äitejä, jotka ”yksinhuoltajina” avioliitossa
alkoholistimiesten kanssa hoitavat kodin ja lapset täydestä
sydämestään rakastaen lapsiaan yli kaiken kyllä löytyy vielä vaikkakin harvassa.Olen varma että sellainen äiti on tämänkin
kirjan äitihenkilö.
Jokaisella meillä on omat syymme jäädä tai lähteä tällaisista
suhteista.
Minulla on omat syyni jäädä samoin varmaan oli kirjan alkoholistin vaimolla.
Itse en pidä itseäni minään surkeana tyyppinä-eikä varmaan ole hänkään.
Voimia kaikille kanssasisarille.
Lapsille annettu aika ja rakkaus tulee tuplana takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
alkoholistin vaimo kirjoitti:
”Lapsille annettu aika ja rakkaus tulee tuplana takaisin.”
minäpä kerron:
Ei tule. He tulevat vihaamaan ja halveksimaan sinua, koska et heitä ”rakastavana” vanhempana lähtenyt pois alkoholistin luota ja tarjonnut heille turvallisempaa kotia ja kasvuympäristöä.
Olet marttyyriäiti, joka kuvittelee että kärsimys jalostaa.
Ei jalosta.
Saat vanheta yksin, kun lapsesi – ja jos he uskaltavat lisääntyä, lastenlapsesi kiertävät sinut kaukaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hesassa myi kirjan loppuun heti kun se ilmestyi, uusi painos tulee viimeistään huomisaamulla, parhaiten sen saa jos tekee varauksen. Tein varauksen, haen huomenna.Varmasti menestysteos.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan lukeneeni jostain että Akateemisen osuus kirjan hinnasta on 50%! Kirjailija saa jotain, kustantaja saa jotain, mutta kauppa saa samanverran kuin kirjailija ja kustantaja yhteensä! Korjatkaa ihmeessä jos muistan väärin. Vaikkapa Akateemisen Kirjakaupan toimitusjohtaja voisi varmistaa asian.
Ilmoita asiaton viesti
Voi pikku Niklasta. Taisit mennä aika paljon liian pitkälle noissa kommenteissa. Tee itse samat asiat mitä isäsi teki, arvostele sitten ja jätä kuppi vähemmälle.
Ilmoita asiaton viesti
Uskomattomia kohtaloita:
Isä toimi arvostettuna johtajana ja korkeissa luottomasutehtävissa mm aatelisten nokkamiehenä. Isän tulot olivat vielä eläkevuosinakin kuukaudessa enemmän kuin keskiverto suomalaisen hyväpalkkaisen vuodessa.
Oman isänsä ison ja menestyneen maatilan tämä mies syöksi konkurssiin jo nuoruusvuosinaan.
Kotona vaimo ja lapsi näkivät nälkää.
Pojan perhe menetti kotinsa isän velkojen vuoksi. Samoin pojan muu omaisuus meni isän aivan uskomattoman kalliin narsistisen elämän pönkittämiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tässäkin taas yksi näistä rikkaan perheen poikia, joka on aivan varmasti saanut elämässään kaiken helpolla, paitsi sitä isän syliä. Nyt sitten isän kuoleman jälkeen herralla on etuoikeus ihan lehden omistajan ominaisuudessa homotella muita ja terapoida itseään mediassa. Säälittävän kakaramaista käytöstä aikuiselta mieheltä.
Ilmoita asiaton viesti
Rehellistä ja rohkeaa jälleen kerran Niklas Herlin.
Sinussa on samaa hengen paloa kuin runoilija Elmer Diktoniuksessa sekä ainutlaatuista kykyä mennä pelotta kohti vaikeitakin
aiheita ellei nyt sitten vaikeinta,
Sinua kuvaa osuvasti runo Stena mig med heta stenar-et pelkää kivittäjiä. Suoria ja pelottomia vaikuttajia maamme tarvitsee.
Minä koin huikean vapauttavan tunteen luettuni suhteestasi isääsi ja perheeseesi.
Monella on vaiettuja salaisuuksia taakkanaan,
Kiitos !
Laura
Ilmoita asiaton viesti
Tere,
joo näin se menee – pitää lukea kirja – vedetään sitten bisset Mamman terassilla jos säät vielä sallii,kerrot sitten lisää jos tarvis.Aika hyvin breikkas kun kirja oli jo loppu kaupasta…
Terv
Jari Ö
Ilmoita asiaton viesti
vertailua kannattaa tehdä, mielenkiinnolla odotan mitä muut maksoivat kirjasta.Laittakaa tietoa tänne.Kiitos.Kirjastosta jos haluaa kirjan, saa odottaa kuukausia,pitkät jonot aina.Ei ole aikaa sellaiseen, eikä
mielenkiintoa.Akateemisen hinta noin 33 e.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen Kirjakauppa Hinta : 32,95 EUR
http://192.194.71.135/BookSearch/Forms/Details.aspx?isbn=9789511234784
Adlibris.com Hinta 28,90 EUR (ilmaiset toimituskulut syyskuun loppuun)
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511234781
Suurikuu.fi Hinta 27,90 EUR (ei toimituskuluja, jos noutaa kaupasta)
http://www.suurikuu.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&groupID=359&a…
Booky.fi Hinta 30,30 EUR (toimitusmaksu 0 EUR)
http://www.booky.fi/
Ilmoita asiaton viesti
tiedoista, mulla on Stockan tili ja ostan sieltä kaiken.
Maksoi mitä tahansa. Muistaakseni se oli n 33,80 e
en muista.Varasin,menen kohta hakemaan. Hauskaa päivän jatkoa ja antoisia lukuhetkiä! P-M
Ilmoita asiaton viesti
kk:ssa maksoi kirja tänään 33,90 e. Oli taas loppuunmyyty, vain 15 kappaletta jäljellä, ja uutta painosta odotellaan.
Englanninkielisiä kai löytyi vielä muutama?
Ilmoita asiaton viesti
me emme voi valita vanhempiamme, emme minkälaiseen perheeseen synnymme. ison rahakasan päälle olisin mieluummin pyllähtänyt kuin siihen perseaukisten juoppojen pesään, jonne jouduin. minulta ei kysytty. jokaisen meistä on osamme tässä maailmassa kestettävä.opettele nauttimaan nyt rahasta.kaikkea ei voi saada. yritä kestää.
hyvää jatkoa sinulle.
Ilmoita asiaton viesti
Mina olen tallaisen ’kusipaa’ isan tytar. Meilla tosin kaikki tapahtui selvinpain. Tyttaret eivat olleet mitaan eika nyt myoskaan lapsenlapset ole mitaan. Mutta poika , se vasta oli jotain. Sita on sitten ponkitetty muiden kustannuksella. Ymmarran taysin mita puhut, Niklas.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulin jokin aika sitten kolmikymppisestä naisesta, joka on käynyt 20 vuotta terapiassa vanhempiensa avioeron takia. En ole käynyt terapiassa, mutta terapeutitko suosittelevat terapian jatkamista näin pitkään? Eihän tällainen ihminen kykene elämään elämäänsä vaan kokee kaiken lapsuutensa traumojen kautta.
Läheskään kaikkia kommentteja en lukenut, mutta joku mainitsi Furmanin kirjan Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Jo kirjan otsikossa piilee uskoakseni totuuden siemen, ja se onkin ainoa kirja jota olen suositellut luettavaksi ilman että olisin itse sen lukenut.
Viimeistään kolmikymppisenä pitäisi päästä astumaan aikuisuuteen ja lopettaa vanhempiensa syyttely oman elämänsä epäonnistumista ja siirtyä eteenpäin. Harva vanhempi on syytön vaan kaikista löytyy ihan varmasti jotain puutteita.
Kenenkään lapsuus ei ole täydellinen ja kuka tietää, syntyykö onnellisen lapsuuden seurauksena onnellisia aikuisia. Jos kokee lapsuutensa hyvin onnellisena, ehkä on eheämpi ihminen ja se kantaa, mutta mitä tapahtuu, kun kova maailma iskee vastaan. Tiedän mitä onni on, muttei sitä enää ole.
Elämä on aina epätäydellistä ja onnellisuuskin on monessa mielessä enemmän päätös ja tahdon asia kuin olosuhteista riippuvainen. Ja miten se tehdään on keskittymällä hyviin asioihin ja unohtamalla huonot.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin kirjoitit, täydellisiä perheitä on harvassa. Jokaisen vaan pitää pystyä luomaan/tekemään asiat mihin on intohimoa, ei sitä isukit ja äiskät kerro vaan se on omassa itsessään mitä haluaa. Jokaisen lapsen olisi hyvä luoda se oma intohimo tiettyyn mieleiseen asiaan eikä murehtia sitä mitä OLI ISÄ tai ÄITI. Näyttää siltä että asialla kerätään rahaa joka on dramasisoitu. Ei varmaan ole ollut helppoa mutta parempi ne asiat on jättää taakseen ja keskittyä siihen omaan juttuun. Tuollainen ISÄLLÄ ratsastelu rahan keruussa haisee PASKALLE. Eikä todellaakaan sympatiaa KONEEN hisseihin. Olisi ollut parempi olla hiljaa kuin Pekkaa moittimaan joka teki paineen alla teille ”rahaa vailla elämän”.
Mieti Niklas sitä, sä voit tehdä ihan mitä haluat ilman että mietit mistä seuraavan kuun vuokra. ÄLÄ ITKE; RUIKUTTAJA. Rahaa keräät taas, eikä motiivisi ole puhdasta
Ilmoita asiaton viesti
Olen Uuden Suomen lukija siksi, että pidän Nikosta, vaikka en häntä henkilökohtaisesti tunne. Heti alkuun luettuani Niklaksen juttuja nettiversiosta havaitsin, että Niko on hieno ihminen. Suora ja omalla tavallaan herkkä ja vaatimaton persoona. En pojitellut siksi, että halveksisin tai haluaisin sanoa keskenkasvuiseksi, vaan päinvastoin. Hänessä on suurta miestä, enemmän kuin isässään, luettuani lisää asioista. Anteeksi pojittelu kaikille niille,joita se loukkasi, vaikka uskon, ettei se Nikoa loukannutkaan, hän on herkkä havaitsemaan asioiden toisen puolen.
Joka tapauksessa, hienoa, että asia on nyt otettu esille, se koskettaa monia ihmisiä. Kenelläkään ei ole oikeutta aliarvioida toista ihmistä, vähiten isällä lapsiaan.
Ilmoita asiaton viesti
..jossa puhuttiin euroopan vapautumisesta ja kiusattiin erästä(nykyinen demarien vihollinen no1) 25 vuotiasta opiskelijaa. muistaakseni Ehnrothien sakki oli asiassa myös mukana.
Suunnittelimme amerikkaan toimistoa jossa inhimilliset kesälomat….heheheh, tosi juttu!……..taidettiin puhua hisseistä ja tisseistä, sekä nokiasta ja kännykästä….
ps. oli puhetta myös pienestä taloudellisesta kompensaatiosta…jotta muikenisin kuin vaari tai siis vaikenisinin kuin MUURI…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, jossa puhutaan suoraan. Hyvä niin. Suomessa muutenkin hekumoidaan liikaa näitä suurmiehiä ja yleensä machoperinnettä. Oma isäukkoni oli melkein samaa luokkaa henkisesti.
Ilmoita asiaton viesti
On hyvä, että sanoit mielipiteesi ääneen. Myös minä olen hirviöisän lapsi. Isäni on viikonloppualkoholisti. Mutta me lapset olemme aina olleet hänen mielestään huonompia ja tyhmempiä kuin esim. naapurin lapset. Yli 50 vuotta on kuultu haukkuja. Meitä lapsia on neljä. Riitaannuin hänen kanssaan pari vuotta sitten. Kovistelin häntä tekemisistään ja hän vain suitsutti miten tyhmiä olimme ja tehneet aina virheitä koko elämämme ajan. Kovistelin edelleen, että kyllä varmasti hänkin on joskus tehnyt virheitä. Sain vastauksen: ”Olen tehnyt koko elämässäni vain kolme virhettä. Siittänyt teidät kolme nuorinta lastani.” Tämän sanottuaan poistuin hänen luotaan, enkä aio enää ikinä tavata. En edes hautajaisissa. Perääni hän myös huuteli, että aikoo tehdä kaikkensa saadakseen minut perinnöttömäksi. Sopii minulle: vastasin.
ps. Olen ollut alkoholin käytön suhteen absolutisti viimeiset kymmenen vuotta. Hän häpeää minua, eikä uskalla kertoa raitistumisestani kenellekään tutulle.
Käytän nykyään vain sanaa hän. Minulla ei ole enää i…ää. Kirjan kirjottamisella pääsisi varmasti traumoistaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuttua asiaa minullekin. Despootti -isäni onnistui vähättelyllään ja mitätöinnillään miltei riistämään ihmisarvoni ja itsetuntoni. Aikuisiälläni olen käynyt terapiassa, kärsinyt ahdistuksesta, masennuksesta sekä muunlaisesta epämääräisestä pahasta olosta. Miessuhteeni ovat olleet onnettomia ja elämäni kaiken kaikkiaan selvitymistä. Kaikesta tästä elämäni helvetistä saan kiittää narsistisesti luonnehäiriöistä isääni.Sterilointi olisi ollut tässäkin tapauksessa paikallaan. Valoa elämääni on tuonut Jumalan parantava isän rakkaus, se antaa toivoa siihen, että elämästäni vielä tulee mielekkään tuntuista ja jopa onnellista.
Ilmoita asiaton viesti
De mortuis nihil nisi bene!
Ilmoita asiaton viesti
Atque memento, nulli adsunt Romanorum qui locutionem tuam corrigant.
Ilmoita asiaton viesti
Katso nyt hyvä mies peiliin, että kenen geenit oletkaan saanut.
Luulin, että äitisi on kuollut, eikä kukaan varsinaisesti kärsi tuosta jutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän itse mitä on kun ukko tulee kotiin juovuksissa, mutta ei se koskaan ollut paha meille lapsille eikä Äiskälle. En tiedä miten se teille oli paha ????. Ei asiaa ole kiva katsoa, mutta mitä isäsi teki sinulle ellei oteta huomioon perintöä ???
Ilmoita asiaton viesti
Mitkä ihmeelliset lapset, siis Pekka Herlinin lapset ja varsinkin sinä Niklas. Oli miten oli – ainakin olet omaperäinen, rohkea ja oman tien kulkija. Tästä omat lapsesi voivat olla ylpeitä. Ei rahalla tällaista persoona osteta! Kyllä se sinun sisaresikin Hanna on ihaltava persoona. Muista en tiedä. Oma isäni oli aikoinaan metalliteollisuuden johtajia (ei niin SUURI kuin isäsi) Meitä on neljä lasta kolme poikaa ja yksi tyttö. On veljilläni varmaankin ollut vaikeaa.
Onkohan tämä viidesadas kommentti. Niin koskettava tekstisi on. Tässä kamalassa maailmassa, jossa elämme sinä toit toivoa ja uskoa, että vielä rehellisyys ja aidot tunteet elävät.
Ilmoita asiaton viesti
”omaperäinen, rohkea ja oman tien kulkija.” ?
Hän oli vain aikansa lapsi.
Ilmoita asiaton viesti
löytyy näiltä sivuilta. Ei mitään uutta, hanki itellesi elämä ilman isää
Ilmoita asiaton viesti
Aikuisuuden mitta on antaa anteeksi omille vanhemmilleen.
Ilmoita asiaton viesti
”Aikuisuuden mitta
25.9.2009 20:58 Riitta Skytt
Aikuisuuden mitta on antaa anteeksi omille vanhemmilleen”.
Aikuisuuden mitta on olla tekemättä sellaista, mitä lapsen pitäisi antaa anteeksi vanhemmilleen.
Riitta, mittaat väärästä suunnasta!
Toki anteeksiannollakin on sijansa, mutta rajansa kaikella.
Ilmoita asiaton viesti
Malja kaikille isille ! Kiitos elämästä isä,ei välttämättä elämästäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan! Uskon, että jokainen isä ja äiti tekee vanhempana parhaansa, niillä eväillä mitä on itse saanut.
Itse en kirjaa ostaisi, mutta tämä viestiketju on ollut erittäin mielenkiintoinen 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ostin sen, luin jo puolet, on tosi hyvin kirjoitettu, ajatuksella ja tunteella. Suosittelen kaikille. Varsinkin minua kiinnosti miten Pekka Herlin tapasi vaimonsa Kirstin.Olivat koulutovereita ja tunsivat jo 6-vuotisesta.
Erittäin mielenkiintoista luettavaa, ja mielenkiintoinen teos. Paljon kuvia. Varmasti kirjan saa jossakin vaiheessa myös kirjastosta. Varaus kannattaa jättää heti jos on kiinnostunut.Ostamallani kirjalla on jo pitkä varausjono ystäväpiirissäni.Aiheesta saisi hyvän elokuvan myös.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä saa äidin kestämään ja hyväksymään mieheltään hirviömäisen kohtelun lapsia kohtaan????? Miksi äiti vuosikymmenet sulkee suunsa, vaikka elää tässä ainaisessa helvetissä ja tietää varmasti koko ajan sen jättävän jälkensä lapsiin? Uskon kuitenkin, että teillä on polvi parantunut, etkä itse ole tehnyt isäsi virheitä. Inhimillisyys ja toisten huomioon ottaminen paistaa sinusta.
Vai olenko väärässä?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Niko. Kuten varmaan olet huomannutkin suurin osa tänne kommentoijista on itse kokenut jotain vastaavaa. Joko ottavana tai antavana osapuolena…
Äärettömän tärkeän asian olet nostanut keskusteltavaksi.
En ymmärrä kommentteja, jossa äiti nostetaan tämän asian konnaksi, johtuen tietysti siitä, että elin itsekin silloin. 60-luvulla elämä oli hiukan toisenlaista kuin nyt – ei sossua, ei avustuksia, useimmilla naisilla ei ammattia ja ero oli suunnilleen yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytymistä. Moni äiti ajatteli auttavansa lapsiaan parhaiten jäämällä huonoonkin liittoon eikä suinkaan lähtemällä liitosta.
Ihan sama toisaalta mikä ongelman nimi oli – alkoholismi, mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus – mitään ei voinut tunnustaa, koskaan mihinkään ei ollut apua saatavilla! Huonot valinnat oli vain pakko sietää.Tuntuu naurettavalta lukea ohjeita miten asiat olisi pitänyt hoitaa, kun ihmisillä ei ole käsitystä vallinneista olosuhteista.
Olet tehnyt tärkeän ja arvokkaan teon, laittanut itsesi framille ja suorastaan repivän arvostelun kohteeksi, jonka seikan aivan varmasti tiesit niin tehdessäsi. Nostan sinulle kuvitteellista hattuani sekä itseni että lasteni puolesta! Miten syvästi tyydyttävää oli keskustella tyttäreni kanssa tänään ja todeta hänen ahdistuksensa lieventyneen pelkästään siitä syystä, että asiasta saa vihdoinkin puhua ääneen lounaspöydässä tai ystävien kanssa, ilman että siitä seuraa automaattisesti huono olo ja kauhistus siitä, että arvostelee vanhempaansa.
Edustan sitä käsitystä, että kunnioitus ihmisyydestä on ansaittava. Sitä ei voi vaatia Raamattuun tai muuhun perimätietoon perustuvana ”vanhemmuuden” itseisarvona.
Olet omasi ansainnut.
Ilmoita asiaton viesti
Alkoholismista on kirjoitettu monessa kommentissa. Kansantauti aiheuttaa taatusti paljon murhetta ja kärsimyksiä, taloudellisia ongelmia, riitaa ja väkivaltaa. Siitä huolimatta urpoilla voi ilman viinaakin. Luonnehäiriönen raivoraitis voi olla huomattavasti hankalampi tapaus kuin lempeä juoppo. Kaikki riippuu ihmisestä ja hänen kyvystään huomioida toiset.
Monet ovat kritisoineet Herlinin kirjoitusta pata kattilaa soimaa -tyyliin. Käsittääkseni hänellekin maistuu keitto ja rööki. Siitä huolimatta samassa naapurustossa asuvana olen havainnoinnut hänen aidosti välittävän lapsistaan. Monet Niklas Herlinin kirjoitukset ja toiminta kehitysvammaisten hyväksi tukevat tätä ajatustani. Voin olla väärässäkin. Odotellaan viitisenkymmentä vuotta elokuvakuvaohjaajapojan muistelmia.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuntuu,että Pekka Herlin hallitsee vielä haudan takaakin perheen elämää. Suosimalla yhtä lapsistaan hän hajotti perheensä. Ja koska perilliset eivät pysty nousemaan asian yläpuolelle, on Pekka Herlin edelleen voitolla.
Toisaalta kun katsoo nykyistä tilannetta, alkaa miettiä, että Pekka Herlin tiesi, jos sisarukset omistaisivat Konetta tasasuuuruisin osuuksin, he eivät pysyisi yhtenäisinä?, vaan alkaisivat riidellä keskenään. Eli lopputulos olisi kenties nykyisen tilanteen kaltainen?
Meillä kaikilla on ristinsä kannettavana ja perheillä on vaietut salaisuutensa. Ehkä parasta mitä kirjanne voi opettaa ihmisille, on että raha ei tee automaattisesti onnelliseksi eikä takaa onnellista lapsuutta. Raha ei muuta ihmistä paremmaksi. Päinvastoin se voi korostaa luonteemme huonoja, sairaita piirteitä.
Ilmoita asiaton viesti
On outoa, että tuot asiat esille. Yleen säkin perheissä on epäsopua, mujta ei sitä julisteta lehdessä. Haetko sääliä?P
Ilmoita asiaton viesti
Puolustetaan nyt muodon vuoksi, vaikka mielipide sinällään on yhdentekevä.
Niin toit sinäkin esiin tämän negatiivisen analyysin. Mietitkö hartaasti ennen kirjoittamista kuinka paljon maailma tarvitsee tätä analyysiä? Ja päädyit siihen että tarvitsee?
Ilmoita asiaton viesti
Tähän kylmään ja pimeään sulkeutuneisuuden maahan ilmestyi aikanaan yksi varteenonettava paikka, jossa on oikeasti tilaa keskustelulle, ajattelulle ja (joskus aika kyseenalaisillekin) mielipiteille. Paikka, joka ei ole mikään lööppilehden tai ”virallisen totuuden torven” turhanpäiväinen keskustelupalsta. Paikka, jossa on tilaa niillekin, jotka saa omilla mielipiteillä tehdä itsensä vaikka naurunalaiseksi.
Tämän kaiken lisäksi on nyt mahdollista huomata sekin, että koko asiaan liittyy vahvasti ihminen, joka oikeasti välittää siitä, miten me tässä kylmässä vaikenemisen ja itsepetoksen luvatussa maassa pystytään jäämään ihmisiksi – vaikka asettamalla itsensä ja oman elämän julkisen ”kivityksen” kohteeksi.
Tietenkin voi asiaan liittyä kaupallisen edun tavoittelua, mutta tämä on tässä niin toisarvoista, että ei ole tässä yhteydessä oleellista – paitsi niille, jotka kokee sen kaiken piikkinä omassa lihassa ja laskeutuu ”kivityksessä” henkilökohtaisuuksiin.
On hienoa, että on ihmisiä, jotka todella välittää tällä tavalla, että eivät pelkää laitta itsensäkään likoon – ainakin todistaaksen sen, että hekin ovat ihmisiä. Näin voi vaikuttaa paljon enemmän kuin pankkitilin nollien määrällä!
Kiitokset siitä!
Ilmoita asiaton viesti
Edes aikuisten lasten ei ole välttämättä helppoa myöntää itselleen, saati toisille, että oma vanhempi on tunnevammainen alkoholisti. Tuskin tällaiset tilitykset ketään alkoholistia raitistavat, mutta alkoholistien läheisille avoimuus on tärkeää ja helpottavaa.
t. alkoholistiäidin aikuinen tytär
Ilmoita asiaton viesti
Olisi ollut suuri paskanmakuinen pettymys jos olisi julkaistu ”virallinen sankarin ylistys kun se pärjäsikin niin hyvin”
Totuudessa perheen jäsenillä on kaikki kestäminen, sivusta kommentoijat ovat pelkää kaikua tyhjässä tynnyrissä.
Kuvaamasi lapsuus aiheuttaa elämätöntä elämää ja hukattuja hetkiä, niitä ei saa takaisin, ja tiedän ettei edes jurrissa.
Olen vaikuttunut Niklaksen suoraselkäisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ihmisten pitäisi suhtautua aiempaan vetoomukseen, että kaapatun ihmisen perhe saisi olla rauhassa uutisoinnilta?
Ilmoita asiaton viesti
Munkin isällä oli yhdessä vaiheessa kausi, missä hän oli kusipää, vastuuton isä, joka hävitti salkkunsa, jätti pienet lapset yksin kotiin, huusi ja raivosi. Isän itsetunto oli koetuksella perheen elättämisen, urapysähtymisen ym. asioiden vuoksi. Hän avoimesti halveksi jälkikasvuaan mm. minua ja erityisesti vanhempaa veljeäni. Edelleenkin koen, että minulla ei ole ollut isää. Myöhemmin isäni vaurastui ja menestyi haluamallaan tavalla, jolloin hän meni itseensä ja kasvoi ihmisenä hieman mm. juominen loppui ja anteeksipyyntöjäkin sain. Äitini ei kuitenkaan ollut yhtään parempi, vaikka hän ei juonutkaan. Hän kasvatti syyllisyyteen ja huonommuuden tunteeseen. Nyt olen antanut anteeksi, mutta en kaipaa läheisyyttä vanhempieni kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
etusivulla on uutinen kaappausoikeudenkäynnistä. Muistaakseni aiemmin viestintävälineissä vedottiin kaapatun ja hänen omaisten yksityisyydenoikeuteen hyvinvoinnin vuoksi…
Ilmoita asiaton viesti
On aina vaikea mennä ulkopuolisena kommentoimaan, mutta jotain voi faktojen perusteella päätellä. Faktoina pidän sellaisia asioita, joista kaikki asianosaiset ovat yhtä mieltä.
Perhe hajosi perintöriitaan. Perhe ei hajonnut vielä silloin kun Pekka Herliin oli ”vain” kusipää.
Ihminen, joka luo tuon kokoluokan yrityksen rinnastuu pikemmin taiteilijaan kuin yritysjohtajaan.
Jokainen voi kysyä itseltään mitä tekisit tilanteessa, jossa havaitset, että sinulla on lahjat ja kyky tuottaa jotain sellaista, mihin hyvin harva ihminen kykenee. Vastavuoroisesti joutuisit olemaan aika rasittava kotioloissa ja läheisesi saisivat kyllä kärsiä itsekkääsä valinnastasi. Tekosi tekisi sinusta ja läheisistäsi satumaisen rikkaita ja loisi työtä kymmenille tuhansille ihmisille.
Pekka Herlin loin Yhtiön. Yhtiön, joka oli hänelle todella tärkeä. Hän halusi, että yhtiötoiminta myös jatkuu. Yhtiö oli näin siirrettävä yhdelle miehelle. Ei kai kukaan kuvittele, että Kone voisi menestyä, jos hallituksessa istuisi koko Pekka Herlinin kakaralauma.
Pekka Herlin hoiti sukupolvenvaihdoksen niin, että nämä todella pahasti syrjityt lapset saivat kukin useita satoja miljoonia euroja varallisuutta. Tästä nämä poispilatut kakarat sitten ottivat sellaiset herneet nenään, että antoivat perheen hajota.
Kuollutta miestä on helppo lyödä. Hän ei lyö takaisin. Luulisi edes hävettävän.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlinin ”lötinät” isästään ei kannata kommentoida, ne kertovat enemmän Niklas Herliinistä itsestään kun Pekka Herliinistä. Minua ihmetytti Herliinin tapa kuvailla elämäkerran kirjoittajaa tyyliin ” Newyorkin juutalainen John Simon”. Mitä ihmeen merkitystä sillä asialla on, mihin uskontokuntaan kirjan kirjoittaja kuuluu tai kuvaileeko Herlin itseään mahdollisesti Helsingin protestanttina, Helsingin Zen-budistina tai ehkä Helsingin ateistina ?? Herätys. Elämme jo vuotta 2009 on aika kasvaa jo aikuiseksi Niklas .
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti aikoinaan salailua on tainnut olla upporikkaiden perheissä. Nykypäivänä ns. ihmishirviöitä jne. suojaa lastensuojelu. Lapset ovat täysin puolustuskyvyttömiä pako yrityksistä ja oman tahtotilan esille tuomisesta huolimatta, koska nykyisellään lastensuojelu suojaa huoltajaa ainakin Kaakonkulmassa.
Uskon lastensuojelun suojaavan huoltajaa useilla paikkakunnilla. Erityisesti tämä on pienten paikkakuntien suuri ongelma sisäpiirin konsultoinnin takia. Esimerkki tapaus: Isä on käynyt viisi vuotta pojan kanssa terapiassa, jotta isä kykenisi jonkin asteiseen vuorovaikutussuhteeseen pojan kanssa, mutta edistystä ei tunnu tulevan. Poika ei halua enää mennä isän kanssa vuorovaikutusterapiaan, mutta hänet pakotetaan siihen. Neljätoista vuotta täyttänyt poika karkasi Kaakonkulmasta Helsinkiin ja kertoi sekä poliiseille että lastensuojelun työntekijöille ettei halua asua isänsä kanssa. Helsingin sosiaalipäivystys tutkimatta asiaa soitti isän hakemaan pojan keskellä yötä. Poika pääsi kotiinsa kello kolme yöllä. Onko tässä tapauksessa noudatettu uutta lastensuojelulakia?
Kun täysivaltaisena ja aikuisena ihmisenä ajattelen lastensuojelun toimintaa. Vertaisin sen tilanteeseen, jossa nainen on raiskattu puistossa. Nainen pääsee raiskaajalta pakoon. Menee sokki tilassa poliisilaitokselle, josta poliisi soittaan raiskaajalle, että tule hakemaan nainen takaisin puistoon.
Ilmoita asiaton viesti
Niklaksen jutusta kaikki asiat olivat tiedotusvälineissä esillä paitsi yksi lause: On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään. Tämä lause olisi ansainnut suurimman huomion koska se sisältää tulkinnan mahdollisuuksia ja olisi vaatinut selityksiä tuekseen. Kun minä moitin isääni (oikeutetusti?) huonoista geeneistä,hän syytti omaa isäänsä, joka olisi moittinut taas omaa isäänsä…Olemme kaikki geeniemme vankeja hyvässä ja pahassa. Nenämme muoto, silmiemme väri jopa mielemme on osaltaan geeniemme tuotosta. Tätä asiaa eivät entiset( taist) homo sovieticuksen tekijät millään tunnusta. Olisi jo aika herätä tunnustamaan tutkitut tosiasiat.
Ilmoita asiaton viesti
Lisää ajattelemisen aihetta löytyy mm. Marko Hautalan kirjasta ”Itsevalaisevat.” Tuokin fiktiivinen kirja kuvaa dekkari- elementtiensä ohella suomalaista perhekulttuuria, jossa menestyvä liikemies-isä voi törttöillä ja vähätellä läheisiään miten haluaa. Mm. halveksii vaimoaan ja tytärtään siihen asti, kunnes jälkimmäinen katoaa ihan omille teilleen.
Ilmoita asiaton viesti
Sä voit olla isukistas mitä mieltä tahansa, mutta kannattaa muistaa, että hemmo rakensi yhden Suomen suurimmista yhtiöistä omin avuin. Ja tuon se sai aikaan tekemällä sen aamupäivän töitä ja ollen kännissä muun aikaa. Sä olet saanut aikaan pelkän yhden nettisivun, joka sekin tuottaa hurjat tappiot.
Ilmoita asiaton viesti
Arvoisa Vieras. Ehkä kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa toisen ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista. Olitko mahdollisesti paikalla?
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut sairaudet ei parane kuin kuolemalla.Jotta jaksaisi elää maanpäällä ja vielä hyvin on kuitenkin voitettava katkeruus. Ei puutu muuta kuin että jaetaisiin rahat köyhille…
Ilmoita asiaton viesti
Puutun tässä vain yhteen asiaan: salailuun. Äitini teki testamentin muiden sisarusten hyväksi, ja sitten vielä myi kiinteistönsä lahjanluontoisella kaupalla osalle näistä. Kaikki tämä salattiin vielä hänen kuolemansa jälkeen, ja kaupasta sain tiedon soittamalla käräjäoikeuteen.
Mitään tasapuolisuus- tms syitä ei ollut, eikä asioita muutenkaan perusteltu.
Olen sitä mieltä, että salailuun ei kaupoissa/lahjoituksissa pidä mennä. Miksi selkäranka ei riitä avoimuuteen, jos ratkaisu on perusteltu asianomaisten mielestä ?
Ilmoita asiaton viesti
näistä elämän tarinoista tulee surulliseksi
ajattelee miten lapsi on nämä kokenut
tulee omat lapsuuden vaikeudet ( isä yrittäjän alkoholismi,
– pelkäsin aina tulevaa viikonloppua ja muistin edeltävän viikonlopun , ,
joskus mentiin pakkaseen , olin pelkuri tyyppi
pelkäsin sitä ainaista tappelua . isä meuskasi viikonlopun
( pelkäsin äkkipikaisuutta, haukkumista, teräaseita
>>> koskaan ei fyysistä väkivaltaa syntynyt, mutta pelkäsin että vahinko voi milloin tahansa sattua- lyö vaikka äitiä )
ja äiti huusi sitten viikot isän niskan päällä
viikolla olin koulukiusattu ( liian kiltti joka ei osannut puolustautua )
älyttömän raskasta lapsuutta
minusta tuli kiltti, yritteliäs ja pelkuri
nuorempi veli oli rohkempi, hän käytti tilannette hyväksi ja kinusi rahaa – hänestä tuli juoppo ).
silti rakastin vanhempiani, vaikka en heiltä todellista syliä saanut
jatkuvaa puhetta vain rahasta ( raha vain mielessä )
olisin kaivannut vain rakkautta / mies 40 +
_________________________________
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko sinun Niklas syytä pohtia omaa suhdettasi alkoholiin syvällisemmin. Liiallinen alkoholinkäyttö tuppaa aiheuttamaan mekanismeja, joilla kaikki vastuu oman elämän onnellisuudesta/onnettomuudesta siirretään jollekin toiselle – esimerkiksi isälle.
Minun isäni oli viimeisen päälle varakas, luonnehäiriönen mulkvisti joka kuoli samana vuonna kuin oma isäsi. Pari ensimmäistä vuotta vihaa piisasi ja edelleenkin piisaa, mutta ei hän silti pelkkä paska ollut…
Kiitos kirjan kirjoittajalle, se oli loistava opus.
Ilmoita asiaton viesti
”taloudellisesti riippumaton heti täysi-ikäiseksi tultuani”
Ovatko kodin arvot seuranneet mukana? Haluatko että omat lapsesi voivat elää taloudellisesti riippumatonta elämää?
Ilmoita asiaton viesti
Vanhanaikaisesti Oidipuksen, myytin isänsä tappavasta esiin tuon. Jotenkin sen jäljiltä on sanottu, että jokaisen pojan pitää isänsä surmata. Miten, vaikka kynällä. Ei se rakkautta ja yhteisiä hetkiä menetä, jos sitten mieleen pahat hetket iskostuivat.
Mietin, että Suomi on kuitenkin epätavallinen maa. Siis vieläkin kolmannessa polvessa sodanjälkeinen.
Että ei minnekään samoja historioita toivoisi.
Myöhässä tulee.
Ilmoita asiaton viesti
viesti haudan takaa: http://toinennakemys.wordpress.com/
Ilmoita asiaton viesti
Tuohan on mainiota, että on selkeä kanta luettavissa omaan isään. Ei tule mitään epäilystä, että mistähän tuo johtuu. Asioita on ollut vinossa, sen uskon. Epäilemättä myös menestyvä bisnes viehättää juuri tietynlaisen luonteen omaavia henkilöitä. Sopii kuvaan, sanoakseni. Perheestä viis, kun rahaa tulee ja urakoita piisaa.
Tulee mieleen vasta lukemani Jaakko Pöyrystä kertova kirja, jossa mr. Pöyry ihmettelee, että tuommoinenko minun pojasta tulikin. Herra Pöyry oli näet ollut kotoa poissa viimeiset 30-40 vuotta. Sellaisen rupeaman jälkeen varmaan perhe onkin vieras ilmiö tähtien tuolta puolen, sen uskon.
Nauratti lukea myös selittelyjä, kuin oltaisiin jääty kiinni pahan teosta, että sehän oli yleistä siihen aikaan ja niin edelleen. Ylistyskirjan pieni omituisuus, että selitellään selkeää bisnesvalintaa parhain päin. Lapset kärsivät, mutta sehän on lasten osa. Panisitko muuten itse lapsesi kärsimään ? Moni tekee niin ja löytää helposti perustelut yhteisöstämme, jossa tuo on ihan normi toimintaa. Lapset kärsiköön, on yhteiskuntamme yksi motto.
Useat tekevät juuri niin. Sitten selitellään, että voi voi ja kun me suurempaa hyvää saavutamme siellä muualla. Mutta lapset eivät välitä ”suuremmasta hyvästä”, vain ne perustarpeet on pienellä. Seli seli aina vaan, koska niinhän on aina tehty. Afrikassakin on ”aina tehty” vaikka mitä, se ei oikeuta jatkamaan samalla tiellä. Myöntäisivät reilusti, että ”meidän lapset kärsii mun tekemisistä”.
Miksi te perkeleen bisnessankarit selittelette tuota asiaa, kun muuten olette niin saatanan kiviä ja kylmiä titaaneja.
Pieni heikko kohta titaaneissa, siitä voi mennä vettä sisään ja paketti alkaa vuotaa varotoimista huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Se on kasvutarina se, että isän työhistoriasta, saavutuksista ja roolinsa kautta ensin omaksuu sen jotenkin omaksi identiteetikseen ja suojeltavaksi asiaksi, niin että sitä luulee helposti isänsä elämää jotenkin että siinä olisi jotain omaakin. Kunnes tulee tuo hetki, miten Niklas on kirjoittanut, että tulee se päivä että koko raadollinen totuus valkenee ja senkin asian kanssa vain on sitten tultava toimeen.
Parempi kun kohtaa tosiasiat, mitkä muut ovat huomanneet sitten tietysti jo paljon aiemmin, mutta joita on kai automaattisenkin oman perheen puolustamisen kautta torjunut itseään tajuamasta. Sitä voi verrata lapsena, nuorena ja aikuisenakin elämää toisiin, ja jotenkin voi kuvitella että asiat on kuten muillakin, mieli täyttää odotukset muiden elämästä, sen mitä niistä ei tiedä, että niinkuin ne olisivat samanlailla.
Kunnes tajuaa, että eihän se niin olekaan. Kiitokset Niklas Herlin tekstistä, ilman sitä en olisi ajoissa herännytkään. Kun teksti oli tuore, en sitä edes vielä tajunnut. Tarvittiin aikaa ja realiteettien tajuamista, että saattoi oivaltaa että kirkkoherran poika ja lääketeollisuuden ja pornoteollisuuden uskollinen palvelija se ei ollut yhtään parempi. Samat asiat puuttuivat, aitous, välittäminen. Sieltä ne tuntemattomien koskaan tapaamattomien ihmisten vihatkin varmaan kumpusivat, joita oli vaikea ymmärtää, mutta kukin olivat omalla tavallaan varmaan vääryyttä kokeneet. Kolhiintuneet tärkeän tieltä.
Kuinka yltää olemaan sitten paremmin itse, ehkä se todellisuuteen herääminen on iso osa sitä tietä.
Ilmoita asiaton viesti
Se ,että mullakin on huonoja kokemuksia lapsuudesta,on vahvistanut ja opettanut elämästä ja paljon!Olen kiitollinen työpaikastani,naisesta rinnallani,lapsestani,lapsenlapsistani.Oma faijapuoleni oli myös väkivaltainen ja turvakoti tuli tutuksi.Life is beatuful!
Ilmoita asiaton viesti