*

Niklas Herlin

Pahan ihmisen seurassa

Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. Olen elämässäni tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa pieninä lapsina ja myös sellaisia, jotka eivät ole vanhempiaan edes tavanneet. Ja sellaisia, joiden vanhemmat ovat niin karmeita, ettei oikein rinnalla pysy.

Isästäni julkaistaan elämäkerta. Kuten elämäkerrasta käy ilmi, isäni oli suurmies. Varsinkin suomalaisen metalliteollisuuden kansainvälistäjänä hänen ansioitaan on paha kiistää.

Arvostan isääni ja olen hänelle kiitollinen yhdestä asiasta. Olin siskojeni ja veljieni tapaan taloudellisesti riippumaton heti täysi-ikäiseksi tultuani. Tätä päätöstään isä todennäköisesti katui. Hän ei pitänyt ihmisistä, joita ei voinut hyppyyttää pillinsä mukaan.

Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään.

Kun isäni elämäkertaa aloiteltiin vuonna 2007, minulta pyydettiin haastattelua kirjaan. Kieltäydyin ehdottomasti. Minulla kun ei ole yhtään hyvää sanaa sanottavana isästäni, joka oli pelkkä pystyyn nostettu paska. Luulin, että tekeillä on joku "normaali" yritysjohtajaelämäkerta, jossa edesmennyttä öykkäriä kehutaan. Myöhemmin suostuin, kun kuulin, että kirjassa on tilaa myös totuudelle. Sitten mentiin ja sitten mentiin koko volyymilla.

Sankareista tulee legendoja, vaikka sankaritarinoilla ei ole pohjaa. Toisin kuin luullaan, isäni ei ollut hyvä purjehtija, mutta hän oli hyvä johtaja, joka sai kasaan hyvän miehistön. Hän ei ollut päättäväinen yritysjohtaja vaan päinvastoin, ihminen, joka ei kyennyt tekemään päätöksiä. Hän ei ollut nokkela maanviljelyksen edelläkävijä vaan päinvastoin, täysin kädetön viljelijä. Pekka Herlin ampui kohtuullisesti, mutta ei osannut metsästää.

Pekka Herlin lötisi jotakin perheyritysten merkityksestä, mutta hänellä ei ollut minkäänlaisia perhearvoja. Koska hän oli yleensä humalassa, hän halveksui sukulaisiaan humalassa. Harvoina selvinä hetkinään hän halveksui sukulaisia, minut mukaan lukien, ihan selvään päähän. Sukulaisiaankin enemmän isäni inhosi naapureita.

"Kovista jätkistä" on aina hauska heittää lisää legendaa. Entinen esimieheni, ihmisenä, sosionomina ja toimittajana pahasti epäonnistunut Lauri Helve oli kovin innoissaan isäni alkoholismista ja ketjupolttamisesta. Helveen typeryydet sattuivat aikuisikää lähestyvään. Nykyään asiat ovat toki paremmin. En usko, että yksikään ihminen, varsinkaan kaksi lastani, katsoisi hyvällä alkoholin ja tupakankäyttöäni. Helve kuitenkin pääsi viinan ja tupakan ylistyksessään kovin lähelle homoeroottista ihastumista.

Otavan kustantama "Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä" kannattaa lukea. Siinä on aika hyvää materiaalia suomalaisesta talouselämästä, olemattomasta yrityskulttuurista ja pahasta ihmisestä, jonka joskus läsnä ollessa kasvoin "aikuiseksi". Ja ennen kaikkea: kirja on hyvin kirjoitettu. New Yorkin juutalainen John Simon saapui Suomeen Kone Oy:n palvelukseen jo 1980-luvulla ja näin ollen osaa katsoa aihetta, yhtiötä ja suomalaista yhteiskuntaa sekä sisä- että ulkopuolisena.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (456 kommenttia)

Vieras (nimimerkki)
Tämän luettuani en osaa muuta sanoa kuin että aika pahan pistät. Tästä voi ottaa kukin mallia rehellisyydestä ja kissan pöydälle nostamisesta.
demarien vihollinen no1 (nimimerkki)
..voisi kuvitella, että Herlinin kaltainen perhe-elämä on sitä mihin kaikki haluavat. Lapsille menestystä, mahdollisuudet kaikkeen, itse saada mainetta ja mammonaa....niin se vaan on, että maailmassa ei kaikkea voi saada. hyvä kannanotto, yhteiskunnan huipuilta. Ei raha todellakaan ole elämässä kaikkea.Monissa perheissä isä on työssä koko elämänsä ajan ja jää lapsillekkin kaukaiseksi, ollaan naimisissa työn ja uran kanssa.Kun haluaa hoitaa lapsia ja olla kasvatuksessa mukana..on lässy isä ja "olisi voinut saada aikaiseksi jotakin, edes.."Tietysti parasta on lasten kasvatuksessa, että rakastaa lapsiansa, vaikka olisi etäinen, oli sitten syy mikä tahansa,se korjaa monet pahatkin asiat...miettikääpä juoppoja, väkivaltaisia, rikollisia yms. isiä..kaikki on suhteellista...
Katkero(itunut) (nimimerkki)
Omankin isä(puole)ni kun tuosta tunnistin, niin mieleen tuli että mikä rooli äidillä oli tässä perheessä? Itse olen yhäkin katkera omalle äidilleni, joka soi minulle lapsuushelvetin aggressiivisen juopon nyrkkeilypallona ja lapsiorjana. Yleensä ensin murjottiin äiti ja sen jälkeen äitiään puolustamaan tullut tytär. Siinä sitten talvisin vippastiin hangessa karkuun paljain jaloin ja yöpaidassa, kun isäntä päätti että liiteristä ei ollut kannettu tarpeeksi puita ja toi päätöksensä julki haulikko käsissään. Miksi äiti ei lähtenyt? Jos itse jotenkin masokistisesti jaksaa nauttia (fyysisestä tai henkisestä) pieksemisestä, tai uskoo vielä pystyvänsä muuttamaan hullua, sinänsä oma päätös ja so what. Mutta lapsi ei voi yksin lähteä. Vihaan äitiäni varmaan loppuelämäni. Ainakin hänen loppuelämänsä. Heikko ihminen joka olisi voinut pilata ihmisenalun valinnoillaan.
Niskavuori (nimimerkki)
Keskustelin kerran näistä väkivaltaisista suhteista, ensikodin johtana ja psykologin kanssa. Hän oli sitä mieltä että tälläisissä suhteissa usein molemmat osapuolet ovat sairaita ja vaativat hoitoa. Muut usein ihmettelevät että miksi se vaimo ei lähde ja jätä hullua miestään, mutta usein vaimo on täysin ilman isetuntoa ja luulee että tämä on hänen omaa syytään. Jos ero sitten tulee, seuraava miesystävä on usein samaa maata.
Vieras (nimimerkki)
Yleensä nämä äidit ja naiset eivät lähde pois suhteesta koska tämä tyranni jonka kanssa he ovat, on saanut nujerrettua sen viimeisenkin itsetunnon murusen joka näillä naisilla on ollut. Samoin heitä uhkaillaan väkivallalla tai sillä, että lapsille käy huonosti. Oma sukulaistätini lähti viimein 20 vuoden jälkeen, mutta vasta kun miehellä oli jo uusi "uhri" löydettynä. Tyrannit haluavat hoivaa ja hellyyttä sille osalleen itsestä joka ehkä on jäänyt tätä vaille lapsuudessa ja muussa elämässä. Ja itse ollaan kylmiä ja kovia ja kaikki lempeys tulisi tulla ulkopuolelta, itse ei tarvitse vaivautua, monet tyrannit kun sairastavat jonkinlaista narsismiakin. Herättäisinkin ne naiset ja miehet joilla on parisuhteessa alistettu (henkisesti tai fyysisesti) olo, lähtemään ajoissa!!!! ÄLKÄÄ TEHKÖ NIITÄ LAPSIA NIIDEN HULLUJEN KANSSA!!! Se nainen tai mies EI MUUTU lapspen tulon jälkeen, paitsi ehkä mustasukkaisuudessaan vielä vähän pahemmaksi.
Nikolas Mäki (nimimerkki)
Julkkisten tai hyvin tunnettujen alkoholismista ja muutenkin perhetyranniasta kertominen on tärkeää. Se on keino viestittää muille enemmän tai vähemmän tärkeän aseman omaaville, joilla usein on samoja ominaisuuksia. Pekka Herlinejä ja Archie Bunkereita tässä maassa riittää vieläkin, vaikka joku ehti jo väittää heitä menneisyyden ilmiöksi. Niklas Herlin korostaa isänsä tyrannimaisuutta myös tämän oltua selvinpäin. Se ei ole sattumaa. Alkoholisti on alkoholisti, vaikka veressä ei promilleja olisikaan. Alkoholin jäljet pysyvät ja vaikuttavat pitkään, juomisen loputtuakin.
Narsistin uhri (nimimerkki)
Hyvä Niklas! Ymmärrän sinua erittäin hyvin, sillä olin naimisissa narsistisen luonnehäiriöisen ihmisen kanssa. Ne, jotka eivät tunnista kyseistä häiriötä eivät voi alkuunkaan ymmärtää mistä on kyse. Siksi suositankin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. (googlatkaa) http://narsistienuhrientuki.info/ On hyvä kotimainen sivusto aloittaa. Kun tutustutte aiheeseen ymmärrätte millaisista ihmisistä on kyse. Huomaatte ympäristönne aivan uudella tavalla ja tunnistatte kyseisiä luonnehäiriöisiä helpommin. Tieto lisää tuskaa, mutta on hienoa, että joillakin on rohkeutta puhua totta.
karina (nimimerkki)
On se kumma, että näistä kotityranneista nousee valtava haloo kun rikas ja kuuluisa kertoo kokeneenensa piinaavia hetkiä lapsuudessaan. Minulle tämmöinen tarina on erittäinkin tuttu ja läheinen. Olen nimittäin kokenut itse samanlaisen lapsuuden ja voisiko sanoa jopa vielä pahemman. Sillä erotuksella vain, että en saanut kahtasataamiljoonaa läksisäislahjana ts. perintönä vaan ainoastaan sata metriä etumatkaa! Näistä minun ja sisarteni kärsimyksistä ei ole tähän päivään mennessä ollut kukaan muu kiinnostunut kuin jo edesmennyt äitimme joka eli samanlaisessa myllytyksessä yli neljäkymmentä vuotta! Ei ole sosiaalitantat ei psykologit auttaneet ja ajatuksia lukenut. Nauti rahoista ja ole valittamatta tai mene kallonkutistajalle, minulla ei ole ollut siihen varaa!
Pat (nimimerkki)
Kun ex-aviomieheni ja lasteni isä lopulta poistui maailmasta tehden elämänsä harvoihin kunniakkaisiin toimiin lukeutuvan itsemurhan, lauloin itsekseni - tahallaan väärin lainaten - klassikkobiisiä: "Your papa was a rolling stone... And when he died, all he left us was alone." (Tosin oikeat sanat "...all he left us was a loan" olisivat osuneet melko lähelle totuutta nekin.)
SIRTSI (nimimerkki)
KIITOS !! ALKKARIN LAPSI ON HUKASSA VANHEMPIEN SUHTEEN, OLI RAHAA TAI EI! MEILLÄ ON JOKU KUMMALLINEN NÄKÖKULMA, ETTÄ KUN ON VARAKAS TAI POLIITINEN JOHTAJA (A.K.) ON HYVÄKSYTTTÄVÄÄ OLLA IDIOOTTI OMAISIAAN KOHTAAN. KIITOS KUN TOITTE TÄMÄN NÄKÖKULMAN ESIIN!!! LAPSELLA ON OIKEUS OLETTAA, ETTÄ VANHEMMAT OVAT HYVIÄ IHMISIÄ JA KOHTELEVAT HEITÄ OIKEIN JA TASAPUOLISESTI, KANNUSTAVASTI ETC... ALKKARIN LAPSENA TUNNISTAN KERTOMUKSESI, ETTÄ PITI JONKUN KUUNNELLA MONOLOGIA, JOSTA EI OIKEESTI SAANUT MITÄÄN SELKOA. (JOTAIN SKITSOO -MONOLOGI JOLLA EI OLLUT LOPPUA EIKÄ ALKUA). KIITOS KOKO PERHEELLE REHELLISESTÄ ELONKUVASTA!!!!
Edelleen kiitollinen (nimimerkki)
Tämä on ohi topiikin, sorry. N. 20-vuotta sitten koin järkyttävän muutoksen elämäsäni. Tapasin sattumalta Nillas Herlinin elämäni ahdingossa eräänä päivänä, mutten koskaan sen jälkeen. Olen halunnut kaikki nämä vuodet kiittä häntä empatiasta jonka häneltä sain. Hänellä täytyy olla sydän puhdasta kultaa. Olen edelleen hyvin kiitollinen ja toivoisin joskus pystyväni kiittämään häntä henikökohtaisesti.
Vieras (nimimerkki)
Jos perhe olis saanu asua vaikka Munkassa, tilanne olis ollu heti parempi. Veikkaan että tääkin perhetragedia olis lieventyny huomattavasti jos lapset olis saanu elää Stadissa?? Vai mitä Nikke??
psykon lapsi, ehkä itsekin sellainen? (nimimerkki)
En ole lukenut vielä kirjaa, mutta tunnistan paljon lehtikirjoituksista ja omasta lapsuudesta samankaltaisuuksia. Alkoholismi, narsistisuus jne. Väkisin tulee mieleen miten paljon tunteita psykopaatikon perheessä on. Rakkaus on lähellä vihaa, katkeruus lähellä ikisidettä. Samaa tunneskaalaa ei voi edes kuvata muille kuin niille jotka ovat itse saman kokeneet. Kun ollaan jumissa perheen sairaudessa,niin siinä mennään kovin syvälle tunnetasollakin. Mennään jollekin sfäärille mitä muut eivät voi ehkä käsittää elleivät ole itse samaa kokeneet... Todella hienoa että kirja julkaistaan, nostan kovasti hattua ja arvostan koko perhettä tästä. Tämä kirjahan saattaa muuttaa asioita ja tulevaisuutta.
eaglesflysingly (nimimerkki)
Eikä siitä varmaan mitään iloa ole, että et taida olla ainoa? Toivoisin todella, että muittenkin suurmiesten lapset kertoisivat minkälainen suurmies siellä kotona asui.
camunen (nimimerkki)
Sen verran originelli esittely, että lupaan lukea kirjan ainakin ennen Tervon Koljattia, jota en ylipäätään aio lukea. Tuntuisi erikoiselta lukea yhden "etelän" suurliikemiehen perheen kokemuksista. Se kun sattuu liippaamaan mahdollisimman kaukaa omia pienviljelijäperheen kokemuksiani syvältä Savon seuduilta. Obaman elämänkerran panin kirjastossa tilaukseen, koska Heikintorin Hemigway's-baarin täti sitä silmät kiiltäen kehui.
Vieras (nimimerkki)
Miksi ihmeessä et aio lukea Koljattia? Se oli mahtava lukukokemus. Harmi vain, että hurjimmat vaalirahasotkut eivät olleet kirjoitusvaiheessa Jari Tervon tiedossa. Kuvaus Putinista rinnastuu Herlinienkin elämään. Muuten voin vielä todeta, että ollakseen perhetyranni ihmisen ei tarvitse olla alkoholisti eikä isä, narsistiäiti jota isä palvoo, osaa tehdä elämästä lapsilleen helvetin yhtälailla.
TimoT (nimimerkki)
Suurmiehet harvoin ovat mukavia perhekeskeisiä pehmoisiä. Ei sellaisista koskaan tule suurmiestä.
kemppma (nimimerkki)
Eniten tuollaisten kusipääisien, joille kaikki muut ovat tärkeämpiä kuin oma perhe, jalkoihin jäävät omat lapset. Kun itse olen aikuisena nyt katsellut isääni ja kuunnellut muiden vastaavien kusipäiden kritiikitöntä kehumista niin minua lähinnä oksettaa. Ainoa, minkä isäni on tehnyt oikein on se, että on siittänyt minut. Sen jälkeen hänet olisi pitänyt ajaa haulikon kanssa talosta ulos ja pitää siellä hangessa. Ettei olisi päässyt minulle kasvatuksen nimissä vittuilemaan ensimmäisiä 30 vuotta. Sen jälkeen olen ajatellut itse ja pärjännyt elämässä. Olen paljon - pehmeäpäinen luuseri kun olen - lukenut psykologiaa ja saanut sieltä ymmärryksen, ettei näitä juttuja kannata ottaa enää vanhojen vanhempien kanssa puheeksi. Onkohan näin? Jos vieläkin vituttaa, että omasta elämästä on tähän saakka puolet mennyt juopon ja muiden kiitoksella elävän hirviön arvista selviämiseen, niin mitä jos antaisikin takaisin ja kunnolla. Puolustuskyvytönhän minäkin olin lapsena kaikkea sitä sontaa vastaan mitä ylhäältä annettiin. Kosto elää?
Vieras (nimimerkki)
"Vanhemmat ovat vahvaa tekoa, eivätkä mene helposti rikki." Tällaisen väittämän lapsi-vanhempi-suhteesta olen joskus kuullut, ja myöhemmin alkanut uskoa asian olevan juuri noin. Niinpä kissa kannattaa nostaa pöydälle vaikka 30 vuoden jälkeen. Eri asia, oppiiko vastapuoli mitään, mutta tärkeämpää lieneekin purkaa oma trauma ja katkaista raskaan perinnön siirtyminen omille jälkeläisille.
Yodel (nimimerkki)
Vastapuoli ei välttämättä opi mitään eikä omaa traumaakaan saa välttämättä purettua. Vanhempi sanoo, että muistat ihan väärin ja kieltää tapahtuneen. Tai vanhempi sanoo "vai niin" ja jatkaa puhumista omista asioistaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai vanhempi saattaa suuttua ja nostaa ääni väristen metelin, miten KEHTAAT loukata häntä, kaiken sen jälkeen, mitä hän on eteesi tehnyt. Hyvässä tapauksessa saat traumasi purettua, käsiteltyä kipeää asiaasi, kuulla vanhempasi näkökulman ja saada helpotuksen. Huonossa tapauksessa istut edelleen samassa suossa painot jaloissa ja kenties jopa pikkuisen syvemmällä kuin ennen yritystäsi. Joka tapauksessa voi olla onnellinen siitä, että on ainakin yrittänyt. Ehkä siinä on oppinut vanhemmasta jotain uutta, ymmärtämään edes vähän siitä, miksi hän on toiminut niin kuin toimi. Ehkä oppii antamaan ajan myötä anteeksi, vaikka toinen ei anteeksiantoa pyydä. Ja ehkä näin itse osaa olla toisenlainen omille lapsilleen.
kemppma (nimimerkki)
on kaksi vaihtoehtoa: joko jättää asia käsittelemättä ja unohtaa se kokonaan tai sitten antaa tulla tuutin täydellä ja sellaisella voimalla, että varmasti saa omansa, henkisesti tai muuten. Ei kannata edes kysyä, että miksi sinä noin tai näin vaan ei jätä mitään mahdollisuutta puolustautua. Jos ne asiat tarpeeksi ottavat kaaliin. Sen jälkeen voi olla, ettei ole paljon välejä jäljellä, mutta eipähän tarvitse teeskennellä. Ja perinnölle se ja sama. Ei kenenkään elämä toisen perinnöistä ole kiinni. Jos ei ole Herlin;-))
Vieras (nimimerkki)
Kiitos Niklas ja muut sisarukset rehellisyydestä. Kipuilen yli 40-vuotiaana samojen asioiden kanssa. Viime kesänä tulppa irtosi ja sanoin isälleni asioita,joista aiemmin on vain vähän "vihjailtu".Kävi juuri niin: isäni suuttui ja käänsi asiat nurinpäin.Kuinka kehtaan sättiä häntä vanhaa ihmistä.Ja kaiken kukkuraksi sanoi sen mikä kertoo kaiken; en ollut päivääkään pois töistä!juuriniin,hyvä ihminen hoiti työnsä erinomaisin palkkioin.Viha jyllää sisälläni koska en saa häntä vastaanottamaan sitä edes suoralla puheella.lisäksi minua vaivaa äitini mitääntekemättömyys. tähän päivään asti olen pitänyt äitiäni epäitsekkyyden perikuvana mutta nyt ymmärrän,että hän on ollut juuri päinvastoin erittäin itsekäs.ei ole ollut rohkea ja tehnyt vaikeita ratkaisuja lastensa eduksi vaan on valinnut helpomman reitin.hän aina sanoi,ettei viitsi riidellä.miksi kuitenkin tunnen suurta pettymystä koska hän viettää minusta laadutonta elämän ehtoota kaiket illat pöhnässä olevan isäni kanssa? hän on täysin läheisriippuvainen eikä oikeastaan tunnista koska isäni on kännissä. järkyttävää!äiti odottaa ensi vuoden kultahääpäivää,se se on jokin saavutus! miksi en vain anna olla.
kissa (nimimerkki)
Näin voi käydä. On sitten eri asia, jos saa edes suun vuoroa. Narsisti puhuu vain itsestään ja pitää muita kuuntelijoinaan. Minua on ihmetelty, miksi olen sietänyt huonoa käytöstä. Kasvoin kodissa, jossa ei muuta ollutkaan. Jos kuulee vain aliarviointia ja nollaamista. Kesti vuosia, kun tajusin muunkinlaisesta elämästä.
Vieras (nimimerkki)
Kemppa sanoi: "Ainoa, minkä isäni on tehnyt oikein on se, että on siittänyt minut. Sen jälkeen hänet olisi pitänyt ajaa haulikon kanssa talosta ulos ja pitää siellä hangessa." Aika itserakas näkemys. Niklas Herlin oli suoraselkäisempi sanoessaan, että hänen isänsä olisi pitänyt steriloida, ettei levittäisi sairaita geenejään, esim. panemalla alulle poikansa Niklaksen. Hienoa itsekritiikkiä.
qwerty (nimimerkki)
Jos tämä sairas suku jatkaa leviämistään eksponentiaalisesti, miten meidän käy?
nonqwerty (nimimerkki)
Kyllä kauheuksia riittää - kannattaisi vain jokaisen penkoa omia sukunsa salaisuuksia.. eipä taitaisi kovin terveitä löytyä juuri mistään... olen yli 60 v. ja todella tiedän, että näin on... että hommia riittää...
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Jos Niklas Herlinin isä olisi steriloitu ajoissa emme olisi saaneet nauttia monista mielenkiintoisista keskusteluista ja niiden kommenteista. Tuskin Uusi-Suomikaan olisi nykymuodossaan hengissä. Vanhat patruunat elivät aikansa tapojen mukaan. Tiedän, ettei Niklas ole siirtänyt tätä ökyilyn perintöä lapsilleen. Kekkosen perässä oli joskus hiihdettävä, uusi sukupolvi valitsee omat latunsa ominaisuuksiensa ja lahjojensa mukaan. Valitettavasti vanhempiansa ei voi valita. Jonkinlaiset lähtökuopat elämään he kuitenkin tarjoavat.
tee_bee (nimimerkki)
jälkiaborttikaan ole kielletty, Niklas.
tursia (nimimerkki)
Olen itse samaan ajan lapsi. Vanhempani olivat vaatetehtailijoita. Vanhemmistani ei kumpikaan ollut paikalla lapsuudessani. Mutta isä oli vei kyllä ''pystyyn nostettuna paskana'' kaikki pisteet kotiin. Tänäkin päivänä isäni elämäntehtävä tuntuu olevan minun elämäni hankalaksi tekeminen. Niklas kertoo saanneensa taloudellisen riippumattomuuden tullessaan täysi-ikäiseksi. Minun isäni ei tehnyt sitä 'virhettä'. Hän nauttii edelleen siitä että saa hallita ihmisiä keinolla millä hyvänsä. On vienyt vuosia ja vuosia murtautua ulos siitä sairaasta kuviosta minkä vanhempani ympärilleni rakensivat. Ja on niin hienoa, että joku sanoo häpeämättä totuuden omista vanhemmistaan: paska mikä paska. KIITOS.
kemppma (nimimerkki)
Roman (nimimerkki)
Vastaan tässä kommenttiisi vain sen verran, että olen ajatellut aivan samaa asiaa - eli vielä ennen paskiaisisäni kuolemaa antaa ymmärtää mikä fiilis jäi koko perheestä (äitini oli kusi sukassa kun käskettiin pitää turpa kiinni). Olen itse myös vasta aikuisiällä (48v) päässyt eroon menneisyyden mädännäisyyden taakasta, vaikka välissä oli vuosia jotka olisin voinut jättää väliin. Odotan vain isäni kuolemaa. Hautajaisissa haluan voileipäkakkua!!! Terv; Roman
kemppma (nimimerkki)
piirre on, että vaikka sekä isä että poika juovat niin tiedän monia tuttavapiirissäni, joista yksikään poika ei ole juonut isänsä kanssa. Eikä tekisi edes mieli. Kuten ei minullakaan.
semi (nimimerkki)
Olen lukenut samaa, kyvytön perhe-elämän viettäjä ja suur-mies elokuvien saralla. Niclaksen teksti oli mielestäni aika normmaalia kun jotakin painavaa sanottavaa on, joidenkin mielestä olisi ehkä pitänyt hiota hienotunteisemmaksi. Alkaa Nicklas muistuttamaan Pasi rautiaista joka sanoo niin kuin tuntee oikeaksi sanoa ja se on hieno asia.
annoin takaisin,väkivallatta (nimimerkki)
Jouduin alkoholisti isän takia kärsimään lapsena.Kaikki rahat meni viinaan.Liikuin kirpputori vaatteissa,joskus jopa kaatopaikka rytkyissä.60-70 luvulla kirpputori vaatteet oli aivan eri tasoa kuin nykyään.Jouduin koulussa kiusatuksi vaatteiteni takia.Ruoka oli hyvin yksi puolista,hyvä kun sai jotain suuhunsa.Äiti vaikeni ja antoi kaiken tapahtua välinpitämättömänä.Sain selkään melkein päivittäin.Odotin vain,että kasvaisin niin isoksi että pääsisin lähtemään kotoa.Haudoin kostoa kummallekkin vanhemmalle.Opin elämään omillani.Tapasin joskus vanhenpiani toivoen,että he olisivat muuttuneet.En jaksanut enää pitää pahaa oloa sisällä.Sanoin suoraan heille kerran miltä minusta oli tuntunut elää lapsena ja kuinka törkeästi he olivat toimineet kasvattajina minua kohtaan.Syntyi armoton riita isäni ja minun välillä.Isäni uhkaili tapansa mukaan ja yritti tulla päälleni,mutta en ollut enää se lapsi kuin silloin.Nostin isäni rinnuksesta,hänen sätkiessä ilmassa ja laitoin hänet takaisin istumaan.en lyönyt häntä enkä tehnyt muuta Äitini itki,mutta isäni huuti minua häipymään.Lähdin pois ja olin huojentunut siitä,että olin saanut purkaa pahan oloni.Sen jälkeen olen elänyt täysin omaa elämääni.Minulla on vaimo ja lapsiaEn ole viinaan kajonut koskaan.en aijo tehdä samoja virheitä kuin isäni.
Vieras (nimimerkki)
Hyvä että pääsit vihantunteestasi.Itse kipuilen asiassa nyt 5-kymppiä käyvänä tyttärenä. Viha kohdistuu isääni, joka ei ota sitä suorallapuheellakaan vastaan, mutta toisaalta myös äitiini, joka odottaa kultahääpäivää tämän pystyynnostetun sian vieressä! Kesällä tulppa irtosi ja sanat lensivät suustani; harmi ettei minulla ole voimia nostaa sitä paskaläjää seinälle. Puolustautui sanomalla että on vanha mies(72!) ja ettei ole päivääkään ollut töistä pois!Juuriniin,loistava työntekijä mutta paskaläjä perheenisänä! Äitini edusti minulle näihinpäiviin asti epäitsekkyyden perikuvaa, kunnes vihdoinkin olen ymmärtänyt,ettei hän "viitsinyt riidellä" kuten itse sanoo. Eli mieluummin antoi kaiken jatkua ja me lapset saimme kärsiä. Tänään äiti ei miellä, koska isäni on kännissä... Läheisriippuvainen ja ulkokultainen. Harmittelen etten voi olla niin paljon äitini kanssa tekemisissä kuin haluaisin mutta hänhän on tehnyt valintoja ja omasta mielestäni valinnut itsekkäästi helpommat. Onnea Sinulle omaan perheeseesi, minäkin yritän olla erilainen kuin oma äitini ja puhun lapsilleni asioista niiden oikeilla nimillä. Tarvittaessa riitelenkin.
Pertti Lukkarila (nimimerkki)
Takaisin antamisen ajatuksesi on mielenkiintoinen, mutta olisitko sitten isääsi parempi? - Pera
Vieras (nimimerkki)
Tama artikkeli vain vahvistaa sita etta myos johtajistossa on yllatavan usein sosiapatiaan taipuvia henkiloita joiden tunnusmerkkeja ovat: - ikuinen tarve uskoa omaan erinomaisuuteen ja erehtymattomyyteen - tuon uskon synnyttama tosiasiallinen pelko tehda rohkeita ratkaisuja itse, vaan halu piiloutua alaisten taakse siten etta vastuu paatoksista on alaisilla ja kunnia johtajalla. Eli ns. johtaminen takaapain, yleensa tyo- / virkapoydan takaa. - tarve kontrollida ja jyrata / kaskyttaa muut ja muunlaiset mielipiteet. Kanssaihmisten ja heidan ajattelunsa itsenaisyys seka riippumattomuus on myrkkya. Eli mina tiedan ja maaraan / maarittelen. - tosiasiallinen sitoutumattomuus arvoihin ja lahimmaisiin. Eli kaikki arvot perhetta myoden on vain kasikassara eli kulissi, koska tallainen henkilo rakastaa ja kunnioittaa vain itseaan ja omaa kuviteltua menestystaan. - naapuri- ja toiseusviha, eli jos joku ei ole ajatuksiltaan, arvoiltaan ja kaytokseltaan kuten tuo ns. ideaallinen tapaus itse tai mielummin hieman sita vahemman, niin tuo joku on joko uhka tai sitten heikko ja typerys. Kaikki itsessa olevat tunteet kuten kontrolloinnin ja vallan halu seka kateus peilataan toisiin ihmisiin. Heikon ( itsetunnon ) paras puolustus on tunnetusti hyokkays. Ja toisista esitetyt syytokset perustuvat omien negatiivisten puolien perustetta vailla oleviin ja siten tosiasiassa perustelemattomiin heijastamisiin toisiin ihmisiin. -Tarkeinta tallaiselle henkilolle on oma erinomaisuuden julki- ja samalla harhakuva seka mahdollisuus estaa yli kaiken pelkaamansa toisten ^erinomaisuus^. Kiitos Niklakselle etta uskaltaa tuoda julkisuuteen sen kuinka ^pitkalle^ mahdollisesti tallainen laheisten valittamisesta ja toisten kunnioittamisen ^taakasta^ vapaa henkilo voi yhteiskunnassa edeta. ps ^ merkilla korvattu lainausmerkit.
Holotna Pravda (nimimerkki)
Puolet elämästäni suurten pörssiyhtiöiden palveluksessa haaskanneena joudun ikäväkseni toteamaan että kuvaamasi kaltaisia tyyppejä parveilee pääkonttoreiden kokoushuoneissa niin että päät yhteen kolisee. Johtoryhmät ovat yleensä sen sortin haialtaita että ihmettelen niiden ihmisten psyykkistä rakennetta jotka näissä hommissa kestävät vuodesta toiseen. Tämä ei tarkoita etteikö yritysjohdosta löytyisi terveellä itsetunnolla varustettuja älykkäitä ja rehellisiäkin ihmisiä. Älykkyyteen ja rehellisyyteen kuuluu kuitenkin aina olennaisena osana itsekriittisyys. Ja kukkulaan kuninkaaksi pääsee ainoastaan sellaienen joka ei epäile silmänräpäystäkään omia motiivejaan, kyvykkyyttään tai osaamistaan.
Heikki A (nimimerkki)
Väärin. Muhammad Ali, viiden lapsen isä, oli lastensa mielestä pehmoisä. Ehkä ei perhekeskeinen kuitenkaan. Kovuus on joskus kantikasta. Tuskin edes Timo T. olisi Alille pärjännyt. Olisi saanut valita kiertääkö karkuun vasenta vai oikeaa kehän reunaa. Ja itkuhan siinä olisi kumminkin tullut.
Vieras (nimimerkki)
Ja tähän jatkoksi kysymys: miksi suurmiehen pitää olla kuvatun kaltainen? Systeemi on pahasti rakennevikainen, jos vain k***päät pärjäävät ja ns. hyvät ihmiset jäävät varjoon.
Kutsumaton vieras (nimimerkki)
Suurmies on harvoin suuri ihminen. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta haluan tietää, millainen mies nosti täkäläisen firman kansainväliseksi suuryritykseksi. Kaikesta päätellen kirja on suorasukainen ja aggressiivinen niin kuin sen päähenkilökin ilmeisesti on ollut.
Vieras (nimimerkki)
Koko suurmies-käsite tässä yhteydessä johtaa pahasti harhaan. Mikä ylipäätään on suurmies? Alkoholisti hyvin harvoin on sellainen. Ennemminkin reppana, jonka ego ei riitä edes itselle. Alkoholismin taustalla olevat syyt voivat toki olla ymmärrettäviäkinä, eivät koskaan kuitenkaan hyväksyttäviä. Mielestäni suurmies on MIES nimenomaan oman perheensä keskuudessa. Miehen suuruus punnitaan arjessa ja kotona. Vaimonpieksijät tipahtavat siinä testissä ensimmäisinä. Väität, että "mukavat perhekeskeiset pehmoisät harvoin ovat suurmiehiä". En ymmärrä, miten perhe-elämän hyvin hanskaaminen voisi olla ristiriidassa muun menestymisen kanssa, ja minkälaisiin faktoihin ylipäätään väitteesi perustat. Jos perustat ne omiin kokemuksiisi, niin älä vaivaudu edes vastaamaan.
MerjaH (nimimerkki)
Mitä tähän vastaisi. Lohdutuksena kumminkin se, että isien ja poikien suhde on yleensäkin (tai ainakin meillä oli sellainen lievä vivahde)sellainen, että isät vertaavat itseään poikiinsa. Ja siinä vertailussa eivät pojat ole isäänsä verrattuna oikein mitään. Isäni jopa kerran sanoi 75-vuotisjuhlissaan ja "tunnelmissaan" (humaloissaan), että hän on ollut paljon komeampikin nuorena miehenä kuin poikansa. Vain lapsenlapset saivat armon, heissä oli ilmeisesti isoisän ulkonäkögeenitkin. Sitä on vain elettävä näillä korteilla mitä on kenellekin annettu. Ehkä "suurmiehet" ovat aina niitä vaikeimpia miehiä, vaikka minulla ei olekaan ollut kunnia heitä tuntea. Itsepäinen, änkyrä isä oli minun kohtaloni. Minut hän tosin ajoi vain kerran ulos, kun olin eri mieltä politiikasta. Mutta olin lellikki, ja hän soitti heti perääni. Kyllä minä aina punaisen ruusun vien kumminkin haudalle.
Van Helsing (nimimerkki)
Tuo on harvinaista. Normaalisti joku perskärpänen pannaan kirjoittamaan "suurmiehestä/naisesta" ylistyslaulu jonka antamaa kuvaa ei tunnista kukaan. Minullakin oli tällainen arvoteos hyllyssäni mutta parin päivän päästä se lensi roskikseen (vaikka oli neliväripainoa ja liitupaperia ja myös kuvia minulle joskus läheisistä ihmisistä). Enpä olisi tuota muuten kertonut ellei kuvaus omasta isästäsi olisi merkillisesti muistuttanut hallussani olleen kuvateoksen päähenkilöä. On avartava kokemus tuntea joku sika. Mutta kohtalo on turhan rankka jos se sika on oma isä.
Vieras (nimimerkki)
mutta tämän luettuani itken
Domanjana (nimimerkki)
Sinussa on sitä munaa ihan eritavalla kuin esimerkiksi minussa, en uskalla kertoa edes nimeäni. En silti ihan ymmärrä mitä kovimpia sanankäänteitä, mutta se johtunee vaan siitä että en ole ennen nähnyt tälläistä, tälläisistä lähtökohdista. Ei valtamediaa arvostelevat kätyrit anna sinulle tunnustusta Uudesta Suomesta, mutta kansa antaa ja se on internetin etu että mennään suoraan eetteriin. Rispekti ja propsit sinulle Niklas Herlin. Aika nöyräksi vetää.
jussi vaarala (nimimerkki)
yleisemmin sanoa
niklasherlin (nimimerkki)
Tämänkaltainen teksti on ollut mielessäni jo vuosia. Isäni ylle heitetty sankarin vaippa on ärsyttänyt minua jo teini-ikäisestä. Julkaisu tuli ajankohtaiseksi nyt, kun isästäni ja Kone Oy:stä kertova kirja on juuri ilmestymässä. Terv. Niko H.
jussi vaarala (nimimerkki)
muut vastasivatkin että tästä tuli stimulantti auktoriteettisuhteiden purkamiselle - suomessahan on ollut aika sairas auktoriteettiperinne eikä sitä tietenkään paranne lässypehmoisäilykään - joku välimuoto niille pitäisi löytyä minusta autoriteetti perhesuhteissa on parhaimmillaan se joka antaa lämpöä ja mahdollisuutta olla itsensä lähelläkin mutta myös sisäistä lujuutta antava - ei se ole niinkään tärkeä että on luja vaan se että kykenisi sitä lapsilleen antamaan - että se lujuus löytää paikkansa lapsen sisällä toinen hyvä stimulanttiaspekti tietenkin on että ihmiset uskaltaa sanoa asiat tunteella - myös ne jotka on vituttanut lapsesta saakka minua huvitti suuresti eräs von Trierin elokuva olikohan se Sukukokous jossa perheen kukkoileva pää pantiin pojan toimesta vastakkain muistaakseni siihen kaikkien läsnäollen että oli sekautunut tyttäreensä joka tuli hulluksi tai tappoi itsensä - minusta se että asiat oli noin rankkoja ei ollut hauskaa vaan se miten se jännite rakennettiin leffassa tyyliin nyt sika pannaan seinää vasten mm siten että kaikilta sukukokouksessa olevilta varastettiin huoneista auton avaimet etteivät päässeet tulevaa karkuun - makee leffa periaatetasolla mutta ei sun isä tainnu geeneistä tommonen olla - sosiaalinen perimä varmaan - jotta sinne vaan sukupuuta setvimään että kuka minkäkinlainen ketäkin kohtaan oli - no - tietty joku tietty tiukkuus tms luonteenrakenne varmaan jotenkin periytyy ainakin perusedellytyksiltään
Vieras (nimimerkki)
>minua huvitti suuresti eräs von Trierin elokuva olikohan se >Sukukokous jossa perheen kukkoileva pää pantiin pojan >toimesta vastakkain muistaakseni siihen kaikkien läsnäollen >että oli sekautunut tyttäreensä joka tuli hulluksi tai >tappoi itsensä - minusta se että asiat oli noin rankkoja ei >ollut hauskaa vaan se miten se jännite rakennettiin leffassa >tyyliin nyt sika pannaan seinää vasten mm siten että >kaikilta sukukokouksessa olevilta varastettiin huoneista >auton avaimet etteivät päässeet tulevaa karkuun - makee >leffa periaatetasolla Elokuva taitaa olla Thomas Winterbergin 'Festen': http://www.imdb.com/title/tt0154420/ Loistava leffa, kannatta katsoa.
jussi vaarala (nimimerkki)
en ole mikään nimien muistaja vaan päinvastoin löysin 10 min pätkän youtubesta ja se ON raju leffa - tosi tunnevahva
Vieras (nimimerkki)
von Trier = Vinterberg Sukukokous = Juhlat / Festen Loistava elokuva jota ei soisi von Trierin nimellä häväistävän :D Kavereita ja maanmiehiä miehet toki keskenään ovat. Niklas Herlinille iso peukku ylös tästä blogistaan. Jos hänen kirjoituksensa nyt yleensäkin ovat asiapitoisia niin uskon että tämä nostaa "kissaa" pöydälle useammassakin keittiössä. Ainakin toivon niin.
tursia (nimimerkki)
Jussi Vaaralalle: Sellaisen myllynkivimankelin läpikäyneenä voin sanoa, että on ihan yks makkara onko se helvetillinen käytös geeneissä vai kasvatuksessa. Se ei poista sitä tuskaa mitä nää pikkuhitlerit on aiheuttaneet. Mielummin kuin keskityn ymmärtämään, (vaikka sitäkin olen jo vuosikymmeniä tehnyt,) keskityn toipumaan niistä vaurioista joita psyykeni sai, koska ei kestänyt kaikkea sitä vähättelyä, nöyryytystä, ilkeilyä ja manipulointia.
jussi vaarala (nimimerkki)
ja on tietenkin on hyvä että Niklas nostaa kissan pöydälle vaikka sen nostotapoja ja yhteyksiä olen tuolla ihmetellytkin. Ilman muuta on oikein ja hyvä että keskittyy itsensä hoivaamiseen tuollaisessa asiassa ja että suo itsellensä kaikki tunteet vihaa myöten mitä siihen liittyy. Ja että toisella sijalla on se ymmärtäminen että miksi. Mutta jos siihen ymmärtämiseen haetaan syitä niin ne saattaa tietty olla osin geneettisiä mutta ehkä enemmälti kuitenkin sosiaalisia ko henkilön taustoissa tai sitten jotakin muuta ajankohtaista sietämättömäksi kokemaansa stressiä jonka sitten purkaa sadistisesti johonkin muuhun. Sanotaan nyt tuossa Herlinin isänkin tapauksessa se että puhuu ja puhuu tuntikausia on kyllä merkki siitä ainakin mun mielestä ettei oikeastaan sanotuksi saa mitä pitäisi - ja sitten se stressi jää kytemään taas seuraavaa samanlaista juttua varten. No eihän sellainen tietenkään ole lasten asia kuunnella sellaista ja se on tietenkin perusvääryys sinänsä. Samalla tavalla voi mikä tahansa asia tulla epäoikeudenmukaisella ja älyttömällä tavalla esiin kenen tahansa kohdalla. Mutta jos ja kun sitä ei tietenkään lapsena voi ymmärtää etenkään kun se on niin väärin niin myöhemmin aikuisena sitä voi yrittää ymmärtää katsomalla sen ohi että mitähän se ihminen despotiallaan yrittikään sanoa mutta ei sanotuksi saanut. Heikkohan despootti on mutta miksi. Mikä heikkous siellä sitten on. Sinne ohitse muun pitäisi yrittää katsoa. Ja sitten sitä kautta ymmärtää - mutta ei tietenkään ihan heti anteeksi antaa - se kun voi viedä kauan - mutta silti siihen anteeksi antamiseenkin auttaa jos osaa nähdä asioita jossakin semmoisessa joka voi järjettömän asian jotenkin ihmisen mitassa selittää. Ja samallahan saa ihme kyllä laajennettua elämännäkemystään joka taas auttaa ottamaan vastaan muita asioita tyynemmin. Tätä tässä yritän tuskaasi kumma kyllä tarjota että sen kusipään elämään jotenkin eläytyen voi päästä kiinni selitykseen että miksi, Tuommoiset despotiat on ainakin kolmesta syystä älyttömiä kun 1. ne eivät oikeastaan kommunikoi mitään kuten tuntikausien puhetulva tai joku lyönti tai alistaminen tms 2. niille ei ole selitystä ja 3. kauheimpana se että kohteena on se lapsi joka ei ansaitsisi sellaista ollenkaan eikä ole mitenkään oikeutettu olemaan sen kohteena. Voit pitää minua ihan kahjona mutta ajattelen että eläytymällä tekijän taustaan ja syihin voi ymmärtää niitä tarvitsematta tekoa hyväksyä ja anteeksi antaa mutta että se ymmärryksen saaminen jossain yleisemmässä inhimillisessä viitekehyksessä voi auttaa anteeksiantamaankin. Kas kun tuon tekijän taustaan eläytymisen kautta voi päästä eläytymään yleisinhimillisempään selitykseen ja sita kautta voi tavallaan eläytyä myös omaan avuttomaan kohteena olevaan lapsen rooliinsa uudella tavalla - siis ikäänkuin nähdä yhtäaikaa asia sekä tuon lapsen roolista kuin sen ulkopuoleltakin. Sillä lailla ei ole enää sen uhrina olemisen vanki totaalisesti vaan pääsee siitä askelen verran ulos - ja se jo pikkasen helpottaa - ja vahvistaa myös. Noita tekojahan ei saa tekemättömäksi mutta lähestymistapoja niihin voi kehittää. Toivottavasti nämä mieleentulevat ajatukset jotenkin auttoi sua eteenpäin.
Vieras (nimimerkki)
miten isäsi alaiset kokivat hänet. Entä toimittajat, asiakkaat, yhteistyökumppanit... Itse tapasin hänet joskus sivumennen ja ihmettelin... en ihmettele enää. Enkä myöskään sitä, miksi kukaan Koneen henkilökunnasta ei rohjennut kommentoida vaikka ulkopuolinen ääneen ihmetteli. Valitettavasti yrittäjien ja yritysmaailman parissa on paljon samankaltaisia tapauksia. Ihmisiä, joita liikuttaa vain oman minän pönkittäminen rahalla. Jos se ei riitä antamaan sisältöä tyhjyyteen, tulevat helposti mukaan alkoholi, tupakka, huumeet ja vieraat naiset / miehet.
tapio_o_neva (nimimerkki)
En usko, että kukaan toimitusjohtajan lähialainen pitää toimitusjohtajasta, joka vaatii tuloksia kuin valmentaja. Uskon myös, että Koneen johtoryhmä ei avaudu julkisuudelle ja kirjoita (epäkiitollisenan työnANTAJASTAAN) todellisia muistelmia. Isä valitsee myös äidin ja välillisesti yhteiset lapset. Siksi isäinvalta on yhteiskunnassa feministisestä renkutuksesta huolimatta edelleen melko suurta. Maailma olisi toisenlainen, jos kaikki 18-vuotiaat olisivat taloudellisesti riippumattomia valtion opintotukikeskuksesta, KELA:sta, isästään ja äidistään ja voisivat keskustella toimeentulonsa sijasta veronalennuksista ja pörssikursseista. Lahden kaupungissa joku, joka oli taloudellisesti riippuvainen työvoimaneuvojasta, otti jopa vasaran avuksi neuvotteluissa. Osa työterveyslääkäreistä, sosiaalitarkkaajista ja työvoimaneuvojista on vapaa-aikanaan maan alla niin kuin pankinjohtajat 1990-luvulla.
Vieras (nimimerkki)
On kuin hyvä isä, tavataan sanoa, vaativa, mutta oikeudenmukainen ja inhimillinen. Valitettavasti moni unohtaa siitä sen inhimillisen ja oikeudenmukaisen. Myös kotona. Sama pätee opettajiin. Liian moni etenkin vanhan polven opettajista unohti virkapuvun päälleen myös kotona. En todellakaan usko, että kukaan Herlinin lähipiiristä lähtee lojaalisuuttaan rikkomaan, mutta silti olisin kiinnostunut tietämään, miten hänet koettiin esimiehenä ja johtajana. Toisaalta. Totuudella on aina kaksi puolta ja tässä asiassa me kuulemme valitettavasti vain jälkeen jääneiden - kuten pikku Nikun - version. Hänen kannaltaan katsottuna se on varmasti täysin totuuden mukainen. Suun avaaminen jo Pekan eläessä olisi voinut olla kaikille osapuolille siunaukseksi.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Koska vielä eläväst Mauno Koivistosta kerrotaan pääministerinä ja presidenttinä lähes koko totuus? Olisi aika kirjoittaa, kun asianomainen voi vielä opponoida!
Suomi myydään halvalla! (nimimerkki)
Antakaa anteeksi mutta "pyhäin jäänne" Mauno Koivisto pitäisi vihdoinkin nostaa jalustalta ja saada vastuuseen Venäläisille maahanmuutajille avaamastaan ovesta. Koiviston ansiosta tänne on pesiytynyt sellainen aikapommi mistä tulemme kaikki kärsimään ikuisesti. Venäläiset tulevat tänne loisimaan ja elämään omilla tavoillaan. Ja tietenkään kukaan ei uskalla kritisoida ettei "äiti venäjä" vaan suutu. Nosta Niklas - UusiSuomi tämä kissa pöydälle!!!
Vieras (nimimerkki)
Joka ei ole sellaisessa maailmassa elänyt ei voi edes kuvitella mitä se karmeimmillaan voi olla. Ei voi uskoa! Kun se kaikki olisikin noin helppoa!
tapio_o_neva (nimimerkki)
"Suun avaaminen jo Pekan eläessä olisi voinut olla kaikille osapuolille siunaukseksi." Täytyy ottaa huomioon se, että liian aikaisin puhuminen johtaa joissain maissa hengenmenetykseen, vankeuteen (Seppo Lehto), sakkoihin (Jussi Halla-aho) tai vähimmillään koko supistetunkin perintöosan menettämiseen. Yleensä kukaan rutinoitut vallankäyttäjä ei jätä rankaisematta kapinayritystä jollain tavalla. Ongelma on siinä, että monikaan ei ymmärrä totalitaristisen järjestelmän luonnetta, koska Suomessa saa olla niin vapaasti nykyään. Joko pidät suusi kiinni ja saat satoja miljoonia eli monta lottovoittoa tai sitten auot päätäsi ja elät perustulolla. En usko, että jos tulossa on monta lottovoitollista perintöjä, kannattaa riehua sananvapaudella ja menettää myöhempi taloudellinen riippumattomuutensa, jolloin joutuu jälleen kuuntelemaan niitä, joita ei muutoin tarvitsisi.
Lempi (nimimerkki)
Surullista luettavaa. Mielestäni on tärkeää lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten hyvinvointia. Kuten vahvistaa miesten hyvinvointia elämän vaikeissa asioissa. Olette ihania ihmisiä. Naisten ja lasten hyvinvointi on useimmiten keskusteluissa. Miten miehet vahvistaisitte miesten hyvinvointia? ovatko erilaiset jäljempänä olevat palvelut mielestänne hyödyllisiä? www.secure-tukinet.net on tukea mm. aikuisille "Apua arkielämän kriisitilanteissa Hyvä ystävä! Tukinet on netissä toimiva kriisikeskus. Tukinetissä voit saada henkilökohtaista tukea kriisikeskusten työntekijöiltä tai vapaaehtoisilta, osallistua erilaisiin keskusteluryhmiin, tai voit etsiä tietoja Tukinetin palveluhausta tai aineistokannasta." Ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista... EU:ssa kuluu vuodessa arvioiden mukaan 2/3 Suomen BKT:stä mielenterveyskuluihin, joten useimmiten kyse on ihan arkisista asioista, kuten uupumus, masennus, ahdistus yms. joihin voi saada apua. Kuten on tärkeää ja voidaan kirjoittaa vaikeista asioista on mielestäni julkisuudessa myös tärkeää olla myönteisiä kulttuurisen identiteetin rakennuspalikoita lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Sekä kirjoittaa hyvin tehdystä työstä ja myönteisestä rakastavasta vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta. Myös johtotehtävissä olevien ja varakkaiden ihmisten osalta. Ihan kuten työväen ja vähempituloisten ihmisten osalta. Kaikki ihmiset ovat enemmistöjä ja vähemmistöjä erilaisissa asioissa. Ihminen ihmisenä. www.lapsiasia.fi ja www.mll.fi tukea aikuisille vanhemmuuteen ja lapsille myös perheille joissa on vähemmän ongelmia ja vanhuksille www.vanhustyonkeskusliitto.fi sekä www.helsinkimissio.fi. MLL sivuilla on myös www.varjomaailma.fi "Varjomaailma on paikka kaikille niille, joiden vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia tai muita päihteitä. Täällä voit kertoa oman tarinasi tai lukea, mitä muut ovat kirjoittaneet.Sivuilta löydät myös tietoa siitä, mistä voi hakea apua, jos kotona on vaikeaa." Ystävien ja perheenjäsenten lisäksi neuvoa erilaisissa vaikeissa asioissa voi kysyä esimerkiksi terveyskeskuksesta ja lääkäristä. Terveysalanihmiset mieltävät vaikeat asiat normaaliksi työksi. Mielenterveys on kaikkien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia www.thl.fi. Kunnissa on apua kaikille ihmisille, kuten www.psyli.fi. Terveysalalla on myös erilaisia ihmisiä töissä, joten esimerkiksi psykologien osalta voi jutella useamman ihmisten kanssa, jotta vuorovaikutus olisi mielekästä. Minun mielestäni avun hakeminen on tärkeää sekä vaikeiden asioiden käsitteleminen ja mieltää, että sekä vaikeita asioita, että vähemmän vaikeita asioita kokeneet ihmiset voivat olla vaikka kuinka ihania ihmisiä. Aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja voi vaikuttaa omaan käytökseensä sekä voi hakea apua ja kykenee empatiaan myös erilaisista taustoista olevien ihmisten osalta... alkoholismi on sairaus, johon voi hakea apua... kuten masennus, ahdistus yms. ovat asioita, joista voi toipua. Masennus esimerkiksi vaikuttaa omanarvon tunteeseen ja apua on paljon. On tärkeää antaa lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille selvä viesti, että ei henkinen eikä fyysinen väkivalta ole hyväksyttävää. Kiusaaminen, kuten esimerkiksi työpaikkakiusaaminen on Suomessa laitonta ja esimerkiksi fyysinen ja psykologinen kiduttaminen kielletty kaikissa maissa. Seuraukset ovat vaikeita ihmisille. Miksi negatiivinen kirjoittaminen on arvostettua ja ihmisten kehuminen sekä positiivisten asioiden kirjoittaminen on melkein tabu? ja mielipiteenne miten ihmisiä voidaan auttaa myös vaikeissa asioissa sekä edistää ihmisten hyvinvointia? Ihmisten omanarvontunnetta ei pidä vähätellä. Ehkä kirjoituksesta on apua ihmisille. Onneksi on myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia. Sekä paljon varakkaita ihania ihmisiä ja johtotehtävissä olevia ihania ihmisiä, jotka ovat rakastavia ihmisiä ja hienoja vanhempia, joista useat ihmiset näkevät vain varakkuuden ja työtehtävät. Ihan kuten vähävaraisemmissa ja eri tehtävissä olevissa ihmisissä. Vähättelemättä tehtyä työtä. Onneksi kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen Vaikuttaisi, että julkisessa keskustelussa vaikeista ja negatiivisista asioista kirjoittaminen on jotenkin mielletty hyväksyttäväksi ja julkisuudessa myönteisyys sekä ihmisten kehuminen aiheesta olisi tabu. Onneksi on siis myös paljon miehiä ja naisia sekä johtotehtävissä, yrittäjinä ja työväkenä julkisella ja yksityisellä sektorilla, jotka ovat ihania empaattisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat lisäksi rakastavia vanhempia ja isovanhempia. ...julkisuuden perusteella vaikuttaisi, että ihmisten pitäisi melkein pyytää anteeksi herravihaajilta, jos vanhemmat ovat rakastavia ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin saati jos ovat varakkaita. Lasten, naisten ja vanhusten hyvinvoinnista keskustellaan paljon. Mielipiteenne siis palveluista ja miten ihmisten, erityisesti miesten hyvinvointia voitaisiin edistää? Myös vaikeissa asioissa? ...sekä auttaa ihmisiä vaikeissa asioissa sekä vähentää esimerkiksi julkisuudessa esiintyvää herravihaa, joka kohdistuu usein myös ihaniin ihan syyttömiin ihmisiin ja vaikuttaa myös lasten ja naisten hyvinvointiin? Suomalaisista yritysjohtajista 99% työskentelee pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä www.suomi.fi. Mielellään lukisi joskus ihan esimerkiksi lööpeistä heidän tekemästään työstä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja rakastavista vanhemmista sekä myönteisistä asioista. Mitenköhän juuri lukemaan oppinut lapsi mieltää lööpit www.lapsiasia.fi?
kemppma (nimimerkki)
Ihan taatusti löytyy vaikka kuinka paljon tällaisia ihan samanlaisia isiä isommassa ja pienemmässä mittakaavassa, jotka vähät välittävät perheestään, vihaavat lapsiaan, vaimo on korkeintaan talouden hoitaja ja lapset ok, jos pärjäävät koulussa. Ja tätä katkeruutta meillä, jotka olemme joutuneet syyttämme isiemme ylikävelemiksi riittää. Mielenkiintoista huomata, että kun aloin Niklaksen tarinaa lukea niin se tuntui ihan omalta. Sanasta sanaan. Minun faijani on vain pätenyt pienemmässä mittakaavassa ja eri alalla mutta menettelytavat olivat täysin samat. Oma perhe ei merkinnyt mitään. Mutta jos äitini olisi hänet jättänyt olisi isäni mennyt katuojaan. Täysin varmasti. Meillä on uskomattoman paljon myös näitä tällaisia hirviöitä tukevia ja heidän elämäntyylinsä mahdollistavia uhrautuvia naisia.
Vieras (nimimerkki)
Tämä oli hyvä pointti, sillä itse olen taipuvainen uskomaan samaan, eli että tuollainen ulkoinen ns. "menestystarina"" joka rakennetaan perheen, lähinnä lasten kustannuksella, ei olisi mahdollinen ilman naisen/naisten myötävaikutusta. Pahuutta voi olla sekin ettei toimi kun pitäisi toimia, ettei suostu näkemään silloin kuin pitäisi nähdä ( esim. sitä jos puoliso pitää yllä itseään siirtämällä omat pahat tunteensa lastensa niskaan, esim, juuri nöyryyttämällä näitä ). Näkyvää on helpompi syyttää kuin sellaista jonka aggressiivisuus ja viha ilmenee passiivisesti. Pitäisi samantein repiä myös uhrautujien myytti ja osoittaa mitä vahinkoa he saavat aikaan salliessaan ja pönkittäessään tuollaista käytöstä. Voisi kenties maapallo ja ihmissuku pelastua jos ja kun näiden mahtimiesten vaimot yrittäisivät suitsia omaa kunnianhimoaan ja älyäisivät lopettaa( lasten ) riistäjien hyysäämisen.
Vieras (nimimerkki)
Viha on ymmärrettävää, kun omasta läheisestä leivotaan likinäköisesti sankaria tai pyhimystä. On sääli, että on ehkä enemmän tarvetta kirjoittaa pehmennettyjä puheita "suurista ihmisistä", kuin tunnustaa niitä kulmia ja särmiä ja pimeitä puolia, joita suurista ja pienistä ihmisistä löytyy ja joista etenkin läheiset tai työyhteisön jäsenet ovat saaneet kärsiä. Mutta elämäntarinoihin tulee oikeita värejä vasta sitten, kun molempien puolien valot ja varjot alkavat olla ainakin kohtuullisessa määrin tunnustettuja. On kuitenkin jotenkin vaikea uskoa yhtä totuutta siitä, että ihminen olisi läpeensä paska, vaikka lausunto tulisikin syystä ja läheisen kokemuksista. Oman katkeruutensakin voisi käsitellä aikuisena ja päästä sovintoon sen pimeyden kanssa, joka on elämää hallinnut silloin, kun ei ole voinut siitä eroon päästä. Toivoisi jälkikasvullekin sovintoon pääsemistä itsensä ja heitä hallinneen pimeyden kanssa. Julkinen ripitys ei siihen aina ole paras tapa, vaikkakin sinänsä ymmärrettävä.
kemppma (nimimerkki)
läpeensä paskoja vain omaan napaansa tuijottavia miehiä on vaikka kuinka paljon. Vai väitätkö sinä, että me monet tuhannet joita varmasti on valehtelemme, kun meillä ei ole isiemme kanssa aikuisena yhtään mitään puhuttavaa. Ainoa toive on, että kuolisi pois niin saisi perinnön. Edes jotain hyvitystä. Ironisesti sanottuna.
tapio_o_neva (nimimerkki)
jotkut isät juovat nekin vähät rahat, joten vahingonkorvaus jää saamatta. Myös monet äidit vaihtavat isiä, mutta eivät useinkaan entistä parempaan, vaan entistä huonompaan. Leonid Brežnev oli Galina Brežnevan mukaan hyvä isä. Hän ei yhdessä haastattelussa tosin maininnut sitä, että isä ei pitänyt taiteilijavävyehdokkaasta, vaan manipuloi tämän pois perheestään. Sisäasiainministeriön virkamies oli parempi vävy.
Vieras (nimimerkki)
"On kuitenkin jotenkin vaikea uskoa yhtä totuutta siitä, että ihminen olisi läpeensä paska, vaikka lausunto tulisikin syystä ja läheisen kokemuksista. Oman katkeruutensakin voisi käsitellä aikuisena ja päästä sovintoon sen pimeyden kanssa, joka on elämää hallinnut silloin, kun ei ole voinut siitä eroon päästä. Toivoisi jälkikasvullekin sovintoon pääsemistä itsensä ja heitä hallinneen pimeyden kanssa. Julkinen ripitys ei siihen aina ole paras tapa, vaikkakin sinänsä ymmärrettävä." Kaikella kunnioituksella kirjoituksesi on täydellistä paskaa. En tarkoita tätä henkilökohtaisena loukkauksena, toivottavasti ymmärrät sen. Niklas kertoo avoimeisesti oman näkökulmansa hänelle erittäin läheisestä henkilöstä, joka on myös julkinen arvostettu figuuri. On täydellisen yhdentekevää se, onko Niklas unohtanut joitakin yksittäisiä hetkiä, jolloin kenties hänen isänsä olisi kohdellut häntä jokseenkin oikeudenmukaisesti ellei peräti rakastavasti. Jos Niklas kokee isänsä toiminnan suhteessä häneen itseensä ja muihin pääsääntöisesti luokattomaksi, niin siinä on totuutta aivan riittämiin. Suorastaan oksettavaa ja mitään ymmärtämätöntä on lässytyksesi katkeruuden käsittelemisestä tai sovintoon pyrkimisestä tuon pimeyden voiman kanssa. Niklas ja moni muu on varmasti päässyt menneisyydestään eroon itse ja kukin omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan edellytä heiltä yhtymistä mahdollisesti valheellisen ja vääristellyn julkisen kuvan ylläpitoon. Kun huonosti kohdeltu lapsi aikuistuu hän nimenomaan pyrkii tekemään sovinnon itsensä kanssa - jatkamaan omaa elämäänsä parhaiden kykyjensä mukaan, koetusta huolimatta. Täysin kohtuutonta olisi edellyttää, että lapsen aikuistuttuaan pitäisi toimia jotenkin aloitteellisena omien vanhempiensa suhteen. Ensinnäkin sovinto itsensä kanssa edellyttää sitä, että siirtyy eteenpäin ja jatkaa omaa elämäänsä. Toiseksi, kaikesta kelvottomasta kohtelusta huolimatta (ainakin johonkin rajaan asti) lapsi kuitenkin saattaa edelleen rakastaa vanhempiaan, eikä halua asettaa heitä kohtaamaan totuutta edes lempeällä äänen sävyllä puhuttuna. Nämä molemmat syyt voivat olla välttämättömiä lapsen itsensä selviytymisen kannalta. Oma isäni ei ollut mikään julkinen suurmies. Silti luulen ymmärtäväni aika hyvin mitä hän sanoo.
tapio_o_neva (nimimerkki)
"Jos Niklas kokee isänsä toiminnan suhteessä häneen itseensä ja muihin pääsääntöisesti luokattomaksi, niin siinä on totuutta aivan riittämiin." Kukaan muu ei nimittäin käytä sanontaan "luokaton"!
Pekka Siikala (nimimerkki)
Aina nimimerkin taakse kätkeytyvä nettipelle Tapio O. Neva tapansa mukaan erehtyy. "Luokaton" ei ole yksin minun käyttööni varattu sana. Tässä ketjussa ei ole ainoatakaan kommenttiani, jossa ei päällä nimeäni olisi. Tapio O. Neva kyllä on täysin luokaton. Se taas ei liene uutinen kenellekään.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Sitä käyttävät vain luokkayhteiskunnan jäänteistä nauttineet ja kärsineet.
Vieras (se jeesusteleva) (nimimerkki)
Kontribuutiosi tähänkin keskusteluun on ollut korvaamaton. En tiedä, miten olisin tullut toimeen ilman sitä. Kiitos, että puhut asiasta asioina, kiitos siitä lämmöstä ja empatiasta, joka säteilee viisaista sanoistasi. Erityisesti haluan kiittää harvinaislaatuisesta lahjastasi, eli kyvystä poimia muiden puheenvuoroista juuri sen, minkää he sinua heikommilla lahjoilla yrittävät ilmaista. Kiitos siitä, että sinä et ole yksi niistä näsäviisaista, tunnevammaisista, ilmeisen vaikean lapsuuden (tai sitten liian helpon) kokeneistä räkänokista, joille kukin keskustelu on vain tilaisuus tuoda omaa narsististä minäänsä tykö. Lopuksi pahoittelen syvästi, että olen loukannut sinun maailmankuvaasi ja persoonaasi varastamalla toiselle epähenkilölle varatun niinkin epäkelpoisen sanan kuin luokaton. Ymmärrän hyvin, että sellainen ei sinun täydellisyyten ja maailmaan mahdu.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Ymmärrän kyllä hyvin, miksi ihmiset vihaavat itseään ja maalaisliittoa julistautumalla lallukaksi, keskustaliberaaliksi. Kyse on siitä, miten maalaiskylän ajattelu voitaisiin siirtää postmoderniin aikaan siten, etteivät estogeenejään tirisevät testosteroniset feministidemarinaistoimittajat kykenisi naurunalaistamaan vanhamaalaisliittolaisia kirjoittajia, joilla on kuitenkin Marxin ja Santeri Alkion edistyksellinen, lähes nuorsuomalainen mieli. Kukaan ei pidä siitä, että terminologia pannaan uusiksi. Kyse on vain siitä, että Orimattilan kokoisesta kaupungista, joka kieltäytyy taantumuksesta ja Lahden saamattomasta vallasta, pitäisi löytyä vanhan kansan keskustalaisia, jotka kirjoittelisivat myös Nintendo- ja Play Station -sukupolven kielellä. Sana "luokaton" tarkoittaa vajavaisuutta, vammaisuutta, laaduttomuutta ja kelvottomuutta. Se on tasavaltaan sopimaton käsite. Tämä sama asia voidaan pukea ISO 9001 -laatujärjestelmään teolliseksi käsitteeksi ja puhua laaduttomuudesta. Kelvollisuus ja loputon kelvottomuus ovat diskriminoivia käsitteitä, joille ei moniarvoisessa syrjintää vastustavassa Euroopan unionissa ole oikein tilaa. Kaikki varmaan muistavat, että Esko Ahon hallitus järjesti 16.10.1994 maanpetosta avustavan vaalitilaisuuden, jossa 5/6 enemmistö kumottiin suojelupoliisin entisen päällikön, Seppo Tiitisen tulkinnoin. Kyseinen laittomaan esivaltaan siirtyminen laillistui vasta 2000, kun uusi perustuslaki astui voimaan.
Vieras (se jeesusteleva) (nimimerkki)
Jälleen kerran naulan kantaan! Täydellisen pohjaton ihailuni mykistävää yleisnerouttasi kohtaan kumpuaa lähes yhtä syvältä kuin omasi.
Vieras (nimimerkki)
En tunne Herlinin perhettä, enkä sukua eli en siinä mielessä en ota kantaa siihen, miten asiat ovat kenenkin suhteen. Sen vain tiedän, miltä puhuttu ja kirjoitettu omassa korvassa kuulostaa. Eli se on minun tulkintani. Olen itse tavannut kymmeniä, ehkä satoja ihmisiä elämän varrella, joita riivaa katkeruus ja viha menetetystä lapsuudesta, nuoruudesta, isistä ja äideistä. Ja näen sen eron, mikä syntyy siitä, jos viha on voitu käsitellä ja on syntynyt jonkinlainen sovinto itsensä tai parhaassa tapauksessa jopa sen toisen osapuolenkin kanssa. Siitä kokemuksesta käsin uskon terapiaan, vihan käsittelyyn, sovintoon ja anteeksiantoon. Se voi olla pitkä prosessi, mutta se kannattaa. Vaikka itsensä, läheistensä ja oman jälkikasvunsa kannalta. Sillä tavalla ei jää loppuelämäksi oman vihansa sokaisemaksi. Toki Herlinin purkaus oli terapeuttinen laukaus jopa meille kaikille, jotka tähän kirjoitamme. Se aivan selvästi osui herkkään kohtaan, josta käsin itse kukin purkaa omia kipujaan.
Vieras (nimimerkki)
Jotenkin tuli tästäkin sellainen kuva, että ihminen ei pysynyt firmansa kasvun tahdissa. Eli firman kasvu kävi rankaksi siitä vastuussa olevalle ja sen seurauksena mielen ongelmat kärjistyivät käytöksessä ja ahdistusta lievitettiin mm. alkoholilla. Onkohan kyseinen henkilö ollut jo nuorena paha ihminen, vai vain sinä aikana kuin lapset muistavat.
Pekka Siikala (nimimerkki)
Olin kakarana ja orastavassa murkkuiässä aika arka. Pelkäsin Pekka Herliniä kuollakseni. Mutta opin häneltä paljon asioita, joita arvostan yhä. En tiedä noudattiko hän itse omia neuvojaan. Isäni luultavasti tietäisi. "Miehen sana on pätevämpi kuin mikään kirjallinen sopimus. Sen on aina pidettävä, kaikissa tilanteissa." Tuon häneltä opin. Olisin luultavasti oppinut omalta faijaltanikin, mutta kuka nyt faijaansa uskoo.
Ilkka Luoma (nimimerkki)
Kautta historian on vanhempien ja lasten välillä konfikteja, niin äiti-tytär kuin isä-poika suhteissa (myös vastakkainkin). Geeniperimän antaja toivoo näkevänsä itsensä jälkikasvussa - siis siirrettyjä omia ihanteita, näinhän ei kapinoiva nuori taas halua, kun omaa ykseyttään on löytämässä - Merkittävää on se, kuinka avoimesti tänään näistäkin asioista puhutaan - se hyvä. Esimerkkejä satelee, ja "neuvoja ja ohjeita" ropisee, mutta menikö jossain kuitenkaan mikään vikaan, vai onko eripura kehitystä eriarvoistavasti kiihdyttävä elementti, mitä koko biosfääri taistelussaan tarvitsee? ... Uusintana aiempi osin aiheeseen sopiva kirjoitus--- Lapsi kehittyy voimakkaimmin juuri kolmeen ikävuoteen mennessä Päiväkodista sosiaalisuutta ja kotoa yksilöllisyyttä (YLE TV 1 ajankohtaisohjelmassaan vastakohdisti päivä- ja kotihoidon ~ Nina Mikkonen hyökkäsi voimakkaasti isän ja äidin välittömän aktiivihoidon puolesta lastensa hyväksi ja menestykseksi - viittauksella luontaiseen rakkauden antoon) [ ... aamuisin jatkuva arkihyörinä pyörii päiväkodeissa kun kiireiset äidit ja isät kuskaavat lapsiaan hoitoon, kun on kiire aamupalavereihin ja omiin vaikutusmaailmoihin. Takana on toistaiseksi se aika, kun isät pakkasivat eväslaukun ja äiti jäi kotiin monilukuisen lapsikatraan kanssa ... ] Läntisen maailman markkinatalous vaati äidit töihin. Alkoi työllinen tasa-arvon tavoittelu. Samalla rakentui sosiaalinen järjestelmä, jossa lapset pienestä pitäen oli totutettava muihin samanikäisiin - syntyi sosiaalisuuden, tasapäistymisen, kilpailuhengen ja järjestäytyneen vuorovaikutusfilosofian aikakausi. Tänä päivänä suosituksi tullut vertailu eläinkuntaan ei tuo täyttä puolustetta kumpaankaan tapaan hoitaa jälkikasvu itselleen ja toisille yhteiskunta- ja reviirikelpoisiksi 1/. Lähtökohtana tämän vaiheen yhteiskuntaevoluutiossa on yhteishenki, tavat hyväksyä muut kuin sosiaalisuus nähdä erilaisuutta ympärillänsä. Olemme valinneet rakenteet, joissa jatkuva kontaktointi kanssaihmisiin on tosiasia. Nyt haetaan yhteenkuuluvuusryhmiä. Eläinkunta suosii molempia ratkaisuja. Oleellista eläinkunnasta olisi huomioida se, että jälkikasvun hoito kestää aina siihen saakka kunnes perimä katsoo riittävän kyvykkyyden tulleen täytetyksi - tapahtuu "karkoitus" itselliseen elämään (nisäkkäät). Eläinkunta tarjoaa niin kotihoitoa kuin yhteiskunnallista totalitäärirakennetta jälkikasvuhoitamiseen. Biosfäärin 2/ menestyvimmät yhteiskuntarakenteet ovat totalitäärisiä populaatiota voimakkaalla reviiripuolustuksella (mm. muurahaiset 3/). Jälkikasvuhoidanta on "jatkuvaa päiväkotitoimintaa" - näin syntyy täysin harmonisoituneen yhteiskuntarakenteen perustekijät - yksi kaikkien puolesta, jossa hierarkia juontuu "ylhäältä" täydessä suoritetason diktatuurissa. Tosin nimi-ilmaisut tunteita nostattavissa ilmiöissä, kuten totalitäärinen, diktatuurinen ja hierarkiaohjattu ovat vain meidän ihmisten keksimiä. Luonto ei itsessään tunne noiden ilmiöiden filosofiasisältöä. Luonto tuntee vain selviytymisen syy-seuraussuhteet 4/. Nisäkkäiden maailmassa kotikasvatus on voimaa, orvoksi tullutta poikasta ei juuri hyväksytä vierihoitoon, vaan luonto korjaa sadon toisten ravinnoksi. Vierihoito saattaa onnistui naaraan hoivavietin takia, ei sosiaalisen tai inhimillisen tahdon vuoksi. Eläinkunta on sen sijaan valmentautunut vuosimiljoonaisessa kehityksessään jälkikasvun "täyden valmiuden kasvattamiseen", joka pääsääntöisesti on täyden antaumuksen hoitoa ja kasvatusta. Ihmisinä sanoisimme sitä runsaan laatuajan käytöksi kaikkine hellyydenantorituaaleineen. Evoluution 5/ suurin kannuste ja pakote on geeniperimän jatkumoon vienti. Lapsi on suurin hedelmä, mitä ihminen voi saada. Huolehdinta lapsesta on velvoite, jonka mahdollisuuden pitäisi tuottaa vastuun jatkumon etenemisestä. Markkinatalousyhteiskunta kasvatti pinnalle kasvutarpeen näyttö- ja esitystalouden ilmiönä, joka söi minimiin lasten kanssa vietetyn yhteisajan. Monimutkaistunut yhteiskunta on talouden, sosiaalisuuden ja enenevässä määrin filosofinen kudelma ja "hermoverkko", joka edellyttää tahtoa kokea, nähdä ja hyväksyä erilaisuus, vastinkamppailu ja kilpailumentaliteetti. Ilman kilpailua evoluutio pysähtyy. Sinänsä evoluutiolla ei ole "hyvää tai pahaa" - vaan suunta, jossa sopivuus ja sopeuma ratkaisevat elinvoiman. Oli lapsen huolehdinnassa mallina yhteiskuntaohjattu- tai kotihoitomalli, on tärkeintä vastuu havaita huomisellekkin kasvualusta, josta voi sukua kukin valinnoillansa jatkaa. Yksisilmäinen kulutus- ja kasvutalouden ähky syö elinmahdollisuuksia jälkikasvuiltamme. Eläinkunta on lähes aina järjestänyt täyden omin voimin annetun kyvyn selviytyä - loppu onkin jätetty lajinvalinnalle, sattumalle ja jatkuvan varuillaan olon armoille. Tästä eläinkunnan vahvuusilmiöstä olemme luoneet käsitteen inhimillisyys. Ihmiskunnan "inhimillisyys" kasvatti ulkoisten selviytymistapojen ja -keinojen kasvun mittoihin, jossa maailman ihmispopulaation kasvu ylitti sen ihmiskunnalle "varaaman" luontaisen reviirin ja osuuden. Me söimme muiden mahdollisuuksia ja samalla nostaen nykyiselle markkinataloudelle ongelman ikääntymisenä, yksinäisyytenä ja osallistumattomuutena. Kiihdytimme toimillamme helpottaa elämäämme evoluutiolle haasteen, jossa luontainen lajinvalinta sotki pitkäjänteisen kehityskaaren tuntemattomaksi kehityspoluksi. Se oli viesti biosfäärin "valvontakoneistolle" puuttua kehityskulkuun, joka saattaa kasvaa nyt meille tuntemattomana inkvisitiona palauttaa luontainen biosfäärinen tasapaino. Elämä on taistelua - peruskeinot ja mahdollisuudet selviytyä siitä ovat annetut vanhemmilta. Viime kädessä lasten hoidossa oma isä ja äiti ovat menestyksen eväät - niin hyvässä kuin pahassa. Kilpailu luo aina "ruumiita" - luonnon evoluutio ei ole "heikoille ja periksiantajille" suonut pidemmässä ajanjatkumossa tilaa. Oman äidin ja isän itsekkyys omaansa/ omiansa kohtaan on vaikuttavin keino kasvatuksen onnistumisesta "loputtoman kierron jatkamiseksi" - jokainen syntynyt ihminen on suuren kamppailun voittaja, jonka taakse on jäänyt miljoonia hävinneitä mahdollisuuksia. Jokaiselle tunnistettu elämä on jo ihme ja syy tehdä oma osuutensa - oli se sitten lähtökohdiltaan kollektivistinen 6/ tai individualistinen 7/. 1/ Reviiri eli elinpiiri suosii samankaltaisia ja -sisältöisiä --- http://xeox-2.blogspot.com/search?q=Reviirien+ja+r... --- 2/ Biosfääri --- http://fi.wikipedia.org/wiki/Biosf%C3%A4%C3%A4ri --- 3/ Muurahaispopulaatiot --- http://fi.wikipedia.org/wiki/Muurahaiset --- 4/ Syy-seuraus eli kausaliteetti --- http://fi.wikipedia.org/wiki/Kausaliteetti --- 5/ Evoluutio --- http://www.facebook.com/home.php?#/note.php?note_i... --- --- http://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutio --- 6/ Kollektivistinen toteutusmaailma --- http://fi.wikipedia.org/wiki/Kollektivismi --- 7/ Individualistinen toteutusmaailma --- http://fi.wikipedia.org/wiki/Individualismi --- Aiempi aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus [ ~ maanantai, kesäkuu 18, 2007 ] --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=p%C3%A4iv%... --- ... Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.vuodatus.net ... Mielipidekirjoitukseen liittyvät kuvakansiot ~ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma. Kuvakansio 1 Päivähoito - Helsinki/ Pohjois-Herttoniemi --- http://www.panoramio.com/user/500685/tags/Päivähoito%20vastuu%20ja%20kasvatus --- Sent: CC liisa.hyssala@stm.fi ; paula.risikko@stm.fi ; timo.soini@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; heidi.hautala@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi Sent: Sunday, January 25, 2009 10:32 PM
jtp (nimimerkki)
Voit jättä Hautalan ja Soinin pois jakelulistaltasi. Ei sillä että muutkaan näitä lukevat...
tapio_o_neva (nimimerkki)
Heille voi lähettää sinne.
ollisaarinen (nimimerkki)
Ei vika ole geeneissä.
Vieras (nimimerkki)
suomalainen ja miksei muunkinmaalainen perheyrittäjä isä tai äiti usein "sairastuu" yrittämiseen. siitä on omassakin lähipiirissä surullisia esimerkkejä. en silti usko että se on geeneissä siirtyvä ominaisuus, koska en itsessäni - ainakaan omasta mielestäni - tunnista 40- kymppisenä kyseisiä kusipäisyysoireita, tosin olen tietoisesti yrittänyt välttää perheyrittäjyyttä tässä maassa, peläten että sittenkin tuo käytösmalli sieluni syvyyksistä esiin pulpahtaisi. suurimpana syynä luulisin tuohon käytökseen olevan perivanhoillinen patruunakulttuurin perintö suomessa, jonka varjossa kasvanut vanhempiemme sukupolvi on imenyt siitä itseensä saman despoottisen auktoriteettijohtamisen mallin, joka modernissa maailmassa luo vain valtavan syvän sukupolvienkuilun perheen sisälle. yritysmaailmassahan pärjää aina huutamalla ja painostamalla ja olemalla vahvin johtaja, mutta kun samaa menetelmää soveltaa perheen sisällä, puhutaankin jo jostain muusta kuin suurmiehestä.
Vieras (nimimerkki)
Samoin olen itse välttänyt yrittäjäksi ryhtymistä lasten ollessa pieniä. Olen jopa pyrkinyt karttamaan työtehtäviä, joissa voisi innostua liikaa - siten, että työ vie holistisesti täysin mennessään, niin ettei perheelle jää mitään. Osaan varoa, koska tämä on koettu ennen lapsia. Olen yrittänyt ymmärtää oman yrittäjävanhempani yrittäjäksi ryhtymisen motiiveja ja lähtökohtia. Ymmärrys ei silti poista kokemusta siitä, miten elämä oli toisen yrittäjyydelle alisteista ja miten yritys sai kaikki hänen voimansa ja ajatuksensa. Paras lahja, jonka lapsi sellaisessa tilanteessa saattoi antaa, oli pysytellä poissa tieltä ja olla vaivaamatta omilla asioillaan. Veikkaan, että samanlaisia lahjoja vanhemmilleen antavat nykyisin muutkin kuin yrittäjien lapset. Kun yleneminen organisaatiokaaviossa on elämän jaloin päämäärä ja silmissä kiiluu uraputken kuva täysimääräisenä, käy äkkiä niin, että lapsi on laadukkaasti heitteillä. Tavaraa on, vaatteita on, harrastuksia on, mutta vanhemmat ja välittäminen puuttuvat. Vanhemmuus on kovaa työtä eikä siitä jaeta prenikoita. Ketä kiehtoo? Kunniankentät ovat nykyisin toisaalla. Joku ylempänä pohti, että vanhenevien vanhempien kanssa ei kannata ottaa esille vanhoja kaunoja. Neuvo on Tommy Hellstenin. Eivät nämä vanhemmat enää muista missä silloin mentiin, vielä vähemmmän kykenevät samastumaan pienen lapsen asemaan vuosikymmeniä sitten. Omalla kohdallani ajattelen, että voitto on sekin, jos kykenen pitämään ajatukset sisälläni kunnes jompi kumpi meistä on haudassa, tämä yrittäjä tai minä. En usko geeniperimään kuin ehkä jonkinlaisen sinnikkyyden ja rohkeuden osalta. Mutta tekemisen mallin oppii lapsuudessa nopeasti ja autopilotti menee päälle helposti, jos sitä ei vahdi. Nykyinen työnantajakin on joutunut toppuuttelemaan, kuulemma "haluan" liian paljon, teen työni liian hyvin. Se käy muiden ihmisten hermoille, koska nämä joutuvat reagoimaan haluamisiini.
dilindarkastaja (nimimerkki)
Luulen tunnistavani ihmisen, jolla on sellainen itsetunto, että sitä pitää pönkittää mahdollisuuksien mukaan rahan ja vallan huumeella. Siinä järjestelmässä jäävät jalkoihin helposti kaikki muut. Ihminen nousee mielestään kaikkien muiden yläpuolelle ja mittaa kaiken rahan ja/tai vallan mittareilla. Ympärillä ei ole erilaisia ihmisiä vaan muut ihmiset ovat joko sopivia kiipeilyn puolapuuksi tai väheksyttäviksi. Sisäiseen pahaan oloon syyt löytyvät muista, ei itsestä. Sitä muuten on liikkeellä!
kemppma (nimimerkki)
on niin välinpitämätön ja julma, että kohtelee kaikkein huonoimmin niitä, joita hänen tulisi pitää tärkeimpinä ja läheisimpinä henkilöinä elämässään? Vaimon sietää jotenkuten jos hänestä on hyötyä, mutta lapset ovatkin sitten jo sietämätön riesa.
Vieras (nimimerkki)
Ihmisellä on oikeus tilittää henkilökohtaiset painolastit omassa mediassaan, jos haluaa. Ei tarvita muuta perustelua, kuin oma halu ja tarve. Toki tällä on laajempaakin merkitystä. Niklas Herlinin tilitys nimenomaan alleviivaa sitä seikkaa, että suurmies saattaa olla täysi kusipää ihmisenä + suurmiestarinat ovat useimmiten ihannoivaa paskaa. Kuten "hän on loistava seuramies ja metsästäjä ja uimari ja naistenmies". Ehkä joku Tapsa Rautavaara oli tällainen machoihme, mutta suurin osa merkittäviä ansioita työelämässä niittävistä on säälittäviä lähipiirin mielestä. Eivät oikeasti pärjää elämässä kovin hyvin. Kun on luonnevika ja hirveä pätemisen tarve, saattaa kuitenkin päästä suomalaisessa työelämässä pitkälle. Itsekin äimän käkenä kuuntelen yhden rikkaan merkittävän työuran tehneen miehen entisten alaisten ja kollegoiden kehuja charmantista nerosta samaan aikaan kun hänen perheenjäsenensä sanovat, että kyseinen hurmuri oli kotona täysi idiootti, sadisti ja sekopää juoppo.
ksr (nimimerkki)
"Geeniperimän antaja toivoo näkevänsä itsensä jälkikasvussa - siis siirrettyjä omia ihanteita," Pitääköhän tuo paikkansa. Itse en isänä tunnista itsessäni halua että sen paremmin poikani kuin tyttärenikään erityisesti muistuttaisi minua. Koko ajatus on mielestäni hieman nurinkurinen.
Neittailija (nimimerkki)
Oletpa vihainen! Ja varmaan syystä! On hyvä,että ko. asiasta puhuttaisiin meillä Suomessa enemmän, esiriput repeäisivät ja pääsisimme lähemmäs aitoutta. Millaisia me oikeesti olemme. Tämän keskustelun raflaavasta aloittamisesta kiitokset!
Kollega (nimimerkki)
Olen monesti ollut kanssasi eri mieltä ja pitänyt sinua puhtaasti ärsyttävänä ihmisenä. Mutta nyt koin valaistumisen! Sinähän olet selvästi herkkä ja älykäs ihminen, joka näkee edelleen myös sitä "ihmisyyttä" tämän kylmän ja järjettömän maailman sisällä. Tiedätkö mitä, Niklas? Yleensä meidät sinun kaltaisesi vaiennetaan, koska ei ole kivaa huomata, ettei kuninkaalla ole vaatteita. Ja herkät ihmiset on helppo vaientaa. Mutta taustasi vuoksi sinua kunnioitetaan, ja olet kai siksi onnistunut säilyttämään tämän ihanan ominaisuuden. Mahtavaa, Niklas! Pidä ääntä meidän muidenkin puolesta! Luojalle kiitos, että olet valinnut tämän alan!
Vieras (nimimerkki)
Niklas Herlin on parasta mitä Uudelle Suomelle on tapahtunut.
Gösta (nimimerkki)
Juuri on saatu lukea Seppo Lindblomin ihailevan Mauno Koivistoa teräsnyrkkinä silkkihansikkaassa. Tämän päivän politiikan pääjehua, joka ei suostu mitään muistamaan eikä ymmärtämään muuta kuin että aikoo pysyä kynsin hampain vallassa, on ex-vaimo anonut edes kerran viikoksi yhteisten lasten luokse. Muutoksen ensimmäinen edellytys on että näiden sotakokemukset äidinmaidossa imeneiden fasististen kovanaamojen jälkeen valtaan nousee todellisia demokraatteja, sydämestään rehellisiä kansanihmisiä.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Ei ole tainnut olla Mauno Koivistonkaan isäsuhde kunnossa. Kävi nimittäin niin, että Mauno Koiviston isän hautakin oli menossa jo hävitettäväksi, mutta "valppaat turkulaiset" huomasivat sen Turkulainen -lehden mukaan ja Tellervo Koivisto hoiti julkisivun eli asian, että hauta tuli h
MerjaH (nimimerkki)
Jos "taiteellinen", kirjallisesti lahjakas poika herätti ärtymystä. Kerran tv:ssä oli piirretty, missä kusipää-isästä eroon päässyt lapsi äiteineen eli "onnellisena elämänsä loppuun asti". Se herätti meissä hilpeyttä. Jokin muuri tulee kumminkin vastaan, ja sitä kieltää ensin: no eihän isä tai äiti voi olla paha. Mutta rahalla ei varmaan ole merkitystä, kun tärkein puuttuu: jos on paha olla. Muille sillä on merkitystä työpaikkoina, verotuloina ym:na. Herlin oli siis yhteiskunnallisesti merkittävä mies, ei muutoin.
Ilkka Luoma (nimimerkki)
Isä ja äiti juovat - mitä lapset tekevät? [ … isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi - tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään… ] Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. — ”Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla”. Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. — ”Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot” Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. — [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK — http://www.evtek.fi/ — ] . … YLE 1:n AamuTV 11.4. innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain - he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta. Alkoholin käyttö on kasvanut. Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja. Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan; lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet - kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme. Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen. Aika on rahaa. Raha on valtaa. Kiire hermostuttaa - irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin. Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä - kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu. Lapset taltioivat malleja huomiselle. Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta ”ajavat” lapset steissille, kartsalle ja kaduille. Mallit saadaan kovasta katuelämästä - jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä - ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos. Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen. Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan - jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo. Lapset tarvitsevat esimerkkejä - lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta. Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa, harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa - elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista. Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet. Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt. Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun - selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet. Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta: lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta. Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena - mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, … helposti. Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä, kuinka viattomia kaikki olivatkaan - mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne? Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea. Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä - on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa. Alkoholin vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja, jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta - ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin. Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa, josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä - sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä. Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.blogspot.com Aikaisempia kirjoituksia aiheesta, keskusteluja palstoilta [ 17. syyskuuta 2005 ] — http://www.tiede.fi/keskustelu…php?t=2859 — (Miksi elämää nähnyt nainen juo enemmän kuin ennen) — http://www.tiede.fi/keskustelu…;highlight= — (Nuorille pahoinvointia vanhempien tavoitellessa hyvinvointia) ……………………………………………………………… Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1-3 ] 1) — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ — [ IMG_0569.JPG ] Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. — [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK — http://www.evtek.fi/ — ] . 2) — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ — [ DSC_7145.JPG ] Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. — ”Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot” 3) — http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ — [ IMG_0500.JPG ] Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. — ”Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla”. ………………………………………………………………. Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.
elmo kaila (nimimerkki)
suorasukaista tekstiä!kaverilla tuntuu olevan selkärankaa!kirjoitukset kautta linjan vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa.ja avoimesti näkyvä pyrkimys rehellisyyteen:varsin harvinaista näinä ike/matti69 aikoina....niklas for president!..varmastikin pienempi paha kuin nykyiset...
Ekapolven yrittäjä (nimimerkki)
Voisiko olla niin, että "vähintään toisen polven yrittäjät" jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa, syyllistyvät usemmin tähän öykkäröintiin? Voi olla epäkypsän ihmisen uhoa omia vanhempiaan kohtaan rahkeilla jotka on ilmaiseksi saanut...? Ainakin itse tunnen lähinnä iloa vähäisistä onnistumisistani ja siitä että lapset voivat niistä joskus hyötyä.
Tapio Kuosma (nimimerkki)
Hyvä Niklas Herlin, Rohkeaa ja tärkeää tilitystä ! Onneksi vaikeista oloista on kasvanut mies, jolla on paljon annettavaa niin kustannustoiminnassa kuin suomalaisen sananvapauden vaalimisessa. Parhain ajatuksin Tapio Kuosma
Kansankokonaisuus (nimimerkki)
Ikävää, että sinulla on ollut tuollainen isä. Jos itse olet kuitenkin kyennyt olemaan edes hiukan empaatttisempi isä, niin onneksi olkoon !
Vieras (nimimerkki)
Sellaisia ne liikemiesisät tuppaavat olemaan...silti kesytettävissä. Me naiset...
Smedsin nimeen (nimimerkki)
"Kesytettävissä... Me naiset." Häpeä!
Vieras (nimimerkki)
Farrier (nimimerkki)
Mutta Nikon tuntien sieltä tulee toisinaan jos on tarvis. Mutta usein huumorilla ja itseironiaakaan unohtamatta. Olihan Niko omien sanojensa mukaan "köyhien T....", kun keksi itse ratkaisun yhteen tietotekniikkapulmaan. Tsemppiä, Niko!
Isän opettama (nimimerkki)
Et ole ainoa joka on tässä maassa saanut kokea menestyneen isänsä vihan ja julmuuden. Taitaa olla enemmän yleistä kuin harvinaista, että itsensä menestyksen liemessä kiuhuva isä ei tajua kuinka hän on sydemestään ontto ja tyhjä. Sain onneksi kasvaa isän opetettavana ja äitini ohjaamana niin, että kasvoin kohtuullisen hyvissä olosuhteissa. Pohjalaiseen tapaan voimankoetuksen voittaminen lopetti myös isäni turhan uhoamisen. Hän oli myös herkkä, luki ja lausui mm. Eino Leinon runoja. Poliittisesti hän luotti maalailiittoon ja antoi sodan päöätyttyä työmiehelleen lahjaksi maata. - Kun Kalle iskee kyntensä omaan maahansa unohtuvat turhat haaveet kapinanteosta, tuumi isäni kun häntä moitittiin siitä, että lahjoitti kommunistiksi tiedetylle työmiesKallelle maata. Siihen toteamukseen loppuivat moitteet.
EdisPearl (nimimerkki)
Kiitos, että kirjoitit asiasta juuri niin kuin se on. Tarina kuulosti jokseenkin tutulta, koska minunkin isäni oli aika tavalla samanlainen hahmo, ei tietenkään samassa mittakaavassa. Mutta tuo perussetti oli aivan samaa. Hän oli myös kauhea auktoriteetti, joka osasi lytätä lapsilta itsetunnon maanrakoon. Hän lausui myös todella ilkeitä asioita lapsilleen ja äidilleni hyvinkin usein. -EP-
Vieras (nimimerkki)
Tässä ihan täti-ihmisen pani miettimään, että mitä tuohon nyt sanoisi. Tekisi kumminkin mieli jotakin virkata, vaikka sen verran, että "voi hyvä tavaton tuota poikaa". Sanonpa nyt kumminkin lisäksi sen verran, että ihan isänsä näköinen ja oloinen, samaa maata ja sukuakin vielä. Siksikö tukkanuottasilla vieläkin ovat? Sanotaan, että samanlaiset eivät sovi yhteen huomatessaan samanlaisia piirteitä toisessa. Pitääkö paikkansa, mene ja tiedä?
camunen (nimimerkki)
Olisiko tässä ainesta yleisemmin keskustella fasistisesta vallankäytöstä, läntisen ajattelun syövästä? Sellaiseksi sanotaan ehdotonta asiantuntijavaltaa ylhäältäpäin saneltuna. Se tarkoittaa kovien äijä-miesten kovia karsintapäätöksiä. Se on läheistä sukua massakomentoon perustuvalle RUK-johtamiselle. Fasismi on vastakkaista aidolle demokratialle, eikä fasisti kunnioita ihmisarvoa; jokaisen ihmisen -olipa vaikka oma poika- ainutkertaista yksilöllisyyttä.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Vitsakimppuilu eli fascismi voidaan rakentaa myös markkinasuhteisiin riittävällä tuloerolla ja riittävän kovalla omistusoikeudella. Mieleen tulee Leopold II, Belgian kuningas.
Pekka Siikala (nimimerkki)
En tunne Nikoa kuin muutaman morjenstuksen verran, mutta monin tavoin hän minulle on eniten isänsä oloinen, isänsä kuva. Pitänee tuo kirja joskus lukea.
Vieras (nimimerkki)
ellei isäsi olisi levittänyt geenejään. Suvullinen lisääntyminen on aina sattumapeliä, jossa kahdelta vanhemmalta saadut geenit sekoittuvat ja myös piileviä uusia ominaisuuksia tulee esiin. Myös ympäristötekijät vaikuttavat, millainen ihmisestä lopulta tulee. Et liene isäsi "kopio", joten hyvä niin. --- Mutta millä estämme,etteivät kaikkivoivat ihmishirviöt ala tulevaisuudessa, suuressa erinomaisuudessaan ja itserakkaudessaan, kloonata suvuttomasti itseään ? Kloonatulle jälkikasvulle lienee helposti järjestettävissä myös kasvatus, jossa kopiosta syntyy lopulta täydellinen. Tulevaisuuden Saddamit ja Pohjois-Korean kloonatut Kimit joukkotuhoaseineen järjestäytyneenä armeijaksi ... ... vai onko se sittenkään tulevaisuutta, kun jotenkin kuulostaa niin tutulta ?
SB (nimimerkki)
Mutta ilman Isääsi sinulla ei olisi tätäkään, mitä sinulla on nyt. Itse arvostin isääsi sen johdosta, mitä hän sai aikaan ja aika läheltä olen metalliteollisuutta katsellut niin myös Konetta.
LauraK (nimimerkki)
Muistan monta kertaa kadehtineeni Herlinien sisarussarjaa näiden omaisuudesta. "Kyllähän niillä on helppoa, kun on rahaa." Kateus kuoli kerrasta, en osaani vaihtaisi.
pekkatoivonen (nimimerkki)
Komeasti syöksyoksennettu oman isän päälle.Valitettavaa ja jonkinverran moraalitonta on kuitenkin,ettei puolustus saa puheenvuoroa.Haudan päälle lienee kammettu varmasti tarpeeksi suuri kivipaasi,ettei isän ylöspääsystä ole vaaraa jälkeläisille.Ruhtinaan elinaikana ylöspyrkivä oksennus on ilmeisesti pitänyt katkerasti nielaista takaisin sisuksiin. Niklas-herran katkeranoloinen esiintulo on kuitenkin mahtava esimerkki yhteisestä maailmasta,jossa pelimerkkejä kunkin omaan elämään jaellaan näennäisen epäoikeudenmukaisesti,mutta sittenkin oikeuden jumalattaren tarkassa kontrollissa.
Tanka (nimimerkki)
Opetin häntä ampumaan joka päivä, ja kun hänen kätensä voimistui, hän ampui minua.
Heli Karhumäki (nimimerkki)
Kommenttina Pekka Toivoselle, joka kirjoittaa: "Niklas-herran katkeranoloinen esiintulo on kuitenkin mahtava esimerkki yhteisestä maailmasta,jossa pelimerkkejä kunkin omaan elämään jaellaan näennäisen epäoikeudenmukaisesti,mutta sittenkin oikeuden jumalattaren tarkassa kontrollissa." Höpö höpö, tuo kuvitelma tilit tasaavasta kosmisesta kontorollista on mystifioivaa lööperiä. Rahako on todella riittänyt tasaamaan isän aiheuttaman kärsimyksen? Heh heh. Pelimerkkejä ei jaeta vain näennäisen epäoikeudenmukaisesti, vaan todella jyrkän epäreilusti. Yhdellä on täysi kärsimyksen malja, toisella suurten siunausten, ja muilla siinä välillä. Raamatun laki käskee: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. En todellakaan tiedä, millä tavoin käskyä voi noudattaa mahdottomissa tapauksissa, joihin tämä ja tuhannet muut kuuluvat, mutta ainakaan kunnioitusta ei ole muistojen sokeroiminen valheilla. Totuus tekee vapaaksi. Kiitos Niklas, vapautit esimerkilläsi monet tunnustamaan totuuden.
pekkatoivonen (nimimerkki)
Uskallan väittää,että Niklas-herran kertomus auttaa myös niitä ihmisiä,joiden suurin murhe on jatkuva taloudellinen epätoivo huolimatta " onnellisesta " lapsuudesta.Psykologisesti ihminen käyttäytyy juuri näin kestääkseen joskus kovankin elämänkohtalon.
pekkatoivonen (nimimerkki)
Uskallan väittää,että Niklas-herran kertomus auttaa myös niitä ihmisiä,joiden suurin murhe on jatkuva taloudellinen epätoivo huolimatta " onnellisesta " lapsuudesta.Psykologisesti ihminen käyttäytyy juuri näin kestääkseen joskus kovankin elämänkohtalon.
pekkatoivonen (nimimerkki)
Uskallan väittää,että Niklas-herran kertomus auttaa myös niitä ihmisiä,joiden suurin murhe on jatkuva taloudellinen epätoivo huolimatta " onnellisesta " lapsuudesta.Psykologisesti ihminen käyttäytyy juuri näin kestääkseen joskus kovankin elämänkohtalon.
Vieras (nimimerkki)
Pekka Herlinille on herttaisen yhdentekevää, mitä hänestä täällä kirjoitetaan... Joten HYVÄ NIKLAS! Toinen pointti on, että olisi todella jo aika tulla MUUTOS näihin tyranni-isien toilailuihin!! Ja millä se saataisiin aikaan?? TÄMÄ ON HYVÄ YRITYS!!! JATKA NIKLAS!
Ilman vanhemmuutta (nimimerkki)
Lapsi syntyy perheeseen, hän ei voi valita, hän vain yrittää selvitä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, mutta niin monen ihmisen kyky olla onnellinen pilataan jo alkumetreillä. Rakkaus ratkaisee. Miksi niin helposti yritetään ymmärtää vanhempaa ja unohdetaan lapsen pienuus ja se kuinka vanhempiensa armoilla tämä on. Veikkaisin, että syy on tuska. Jos tämän touuden myöntää joutuu katsomaan omaa pientä, loukattua sisäistä lastaan ja nähdä tämä. Totuus tekee vapaammaksi.
Sami Haapavaara (nimimerkki)
Aika rankka kirjoitus sinulta, jos sinua sinutellä näin saa. Ja miksi ei saisi. Pohdin omaa isääni kirjoituksen pohjalta, ja vaikka kuinka ollaan otettu välillä yhteen. Ja toisinaan todella kovasti, niin silti ainakin näin tuntuu, että joku kommunikaatio ja arvostus on säilynyt. Mutta faijani ei olekkaan suuryrityksen menestynyt johtaja. hän oli vaan perhefirman johtaja. Nykyinen duunari, ja ehkä vielä parempi kusipää filofiassa kuin minä. Luin osan kommenteista, ja näin kun julkisesti tässä ripittäydytään, täytyy sanoa, että kovin pahoin sanoin isääsi murjot. Ehkä et saanut hänen elossa sopua, taikka pirusta minä tiedän. Mutta elo on liian lyhyt harrastamaan riitaa vanhuksien kanssa. Oli ne sitten omasta taikka muiden mielestä suuremiehiä taikka ei. Tämä ei sinulle ole ajankohtaista, mutta ehkä sukupolvet muuttuu.Voi olla erimieltä, voi riidellä, voi tapella ja huutaa, mutta silti ei alisteta toista. Siinähän kirjoituksesi pohjalta taisi olla kysymys? Me ollaan niin kutsuttuja älykkäitä eläimiä ( jota ei kyllä uskoisi kun tietää historian amerikan entisistä presidenteistä ja neukkulan pääsihteereistä). Siksi moisen kirjoituksesi julkaiseminen herättää minussa kummastusta, mutta kirjoitithan varsinaisen joulukirjoituksen. Helevetin hyvän sellaisen. Ja kuten tuossa joku yllä olevassa kommentissa sanoi, sinussa on munaa. Ja helevetin parempi suurmies olet kuin isäsi, pistit lehden pystyyn ( tosin netissä ) josssa saa aukoa päätään, saati sitten taiteelliset hörhöt joita voidaa Teoksen kautta lukea. Isät ja pojat, eri polut, mutta pakko sinulla on olla sama sielu. Kirjaa en kuitenkaan lue. On tässä vähän muut mielessä. Ei sulla hätää. Annan edelleenkin tupakkaasi tulta, jos nyt tuppapaikalle tässä syrjivässä maassa törmätään.
tapio janhonen (nimimerkki)
vaiettu aihe monessa suvussa.Ahneus pitää perilliset mehiläispesässä ja edesauttaa heidän kehityksensä ihmisinä pysähtyvän.Aihe on "kuuma peruna" ja vastaanhangoittelijat ovat kaikkien ivan ja tarkastelun kohteena yhteinen vastustaja.Tällä suojellaan omaa asemaa välittämättä muista. Aiheesta saisi tuhat romaania. Kokenut ja irtipäässyt.
Vieras (nimimerkki)
Enemmän sai kuitenkin aikaan kuin Sinä koskaan tulet saamaan. Tuskimpa omilla eväilläsi eläisit perheesi kanssa näin turvattua elämää kuin nyt. Sinun tarinasi on vain yksi tarina ukon ympäriltä. Työntekijöillä esimerkiksi olisi omiaan ja periaatteessa valtaosalla hyvinkääläisistä. Puolensa ja puolensa
Vieras (nimimerkki)
Onpa sinulla lyhyt muisti. Jos minä olisin Niko, en ikinä maailmassa uhraisi kasvojani julkisuudessa, keskellä kateellisten maailmaa, kun kerran ei ole pakko. Mutta ehkä on sisäinen pakko yrittää parhaansa isänmaan puolesta niillä pelimerkeillä, jotka on annettu.
kemppma (nimimerkki)
on huomattavasti arvokkaampi kuin minkään ostetun palkollisen tai muun seteliselkärankaisen lakeijan lääppiminen ja nuoleskelu. Minäkin olen omasta isästäni kuunnellut sellaista tarinaa, että vähällä on ollut oksennus tulla. Kun on jossain asiassa ollut paikkakunnallaan merkittävä tekijä niin se on kyllä kaikki ollut perheeltä pois. Ja on narsistisessa mielessään edelleen sitä mieltä.
SB (nimimerkki)
Itselleni tuli sellainen tunne, että olet vain saanut liian paljon ja liian helposti, itse juuri tekemättä mitään. Nyt et sitten osaa arvostaa sitäkään, mitä Isäsi on tehnyt teidän ja todella monien ihmisten eteen. R.I.P Isällesi.
Vieras (nimimerkki)
hankkiudu psykiatriseen hoitoon. Isäsi ei varmaankaan ollut mikään mukava veikko, mutta kirjoituksestasi selkeästi paistaa lävitse tarve analysoida isäsuhdettasi enemmän. Julkinen selvitys ei ole se oikea tapa. Toinen vaihtoehto sitten on, että kirjoitit tuon purkauksen puhtaasti ja kylmästi harkiten markkinointitarkoituksessa. Ei kovin fiksua sekään.
kemppma (nimimerkki)
ovat yksi vaietuimpia perhe-elämän ongelmia. Varsinkin ns. hyvin toimeentulevissa perheissä. Minusta Niklas puhkaisee tärkeän tabun. Tähän saakka meitä kusipääfaijojen päähänpotkimia poikia on vain käsketty pitää turpa kiinni. Mutta kun nämä asiat räjäyttävät meikäläiselläkin pintaan tosi mustat fiilikset alle sekunnin, niin mistään tyhmästä asiasta ei ole kyse.
JiiTL (nimimerkki)
Niklas on hyvällä asialla, sillä "kusipääfaijojen" aiheuttamat vammat siirtyvät aivan liian helposti sukupolvelta toiselle. 'Turpa rullalle' ja 'pelaa saamillasi korteilla' ovat julmia öykkärineuvoja heille, jotka lapsuudesta lähtien ovat joutuneet kokemaan "mulkeron" tosiluontoa. Eikä asiassa auta vähääkään, vaikka miten tietäisi hänen olleen oman isänsä kieroonkasvaneisuuden uhri - se ei oikeuta mitään. Inho ja viha ovat verta vahvempia. Kun isästä eroon pääsee, niin voi olla vain onnellinen (jos osaa) - en ollut isäni hautajaisissa, en ole haudalla käynyt enkä tule menemään.
Vieras (nimimerkki)
"Toinen vaihtoehto sitten on, että kirjoitit tuon purkauksen puhtaasti ja kylmästi harkiten markkinointitarkoituksessa. Ei kovin fiksua sekään." Tuskinpa tuollaista rahan tarvetta on. Soppari nyt tuskin paljoakaan tuo N:lle per kirja, jos nyt edes on prossasopparia tai sopparia ylipäätään.
tapio_o_neva (nimimerkki)
There is no business like show business. Kirjojen julkistaminen edellyttää sopivaa ennakkokohua lehdistössä. Siihen on tarttunut suurilevikkinen Ilta-Sanomat ja MTV3. Kirjan kate ei kestäisi samankokoisia suurten sivujen ilmoituksia ilman verkkokeskustelua ja kulttuurivaikuttajien mukaan vetämistä. Tervokin saa rahaa Pekkarisen tupeesta.
Vieras (nimimerkki)
Sinulla ei ole omakohtaista kokemusta vastaavanlaisesta isäsuhteesta, ole hyvä ja poistu palstalta mielipiteinesi. Kiitos!
Päivi L. (nimimerkki)
Kuule vieras, tämä on JUURI OIKEA TAPA analysoida sen pystyyn nostetun paskan kanssa pakosti elettyä ns. "isäsuhdetta". Hankkiudu itse hoitoon jos et kestä sitä että vaietuista tabuista vihdoinkin puhutaan suoraan ja sievistelemättä. Niklaksesta en tiedä muuta, mutta tälle annan 100% tukeni !!!
Vieras (nimimerkki)
Luulenpa, että ei ole Herlineillä ainakaan rahan vuoksi syytä tehdä tällaisia "mainostemppuja". Kirjasta saatava tuotto on luultavasti kuin neula heinäasuovassa heidän taloudellisessa asemassaan. Eli eiköhän Niklas ihan muista syistä kirjoittele.
PaskaPoika (nimimerkki)
Kiitos sinulle Niklas tuosta kirjoituksesta. Nyt tiedän että en ole ainoa joka ajattelee samoin omasta isästään.
mnki (nimimerkki)
Loistava juttu, että Niklas uskaltaa. Jos ihminen on täysi kusipää ja paska, sen voivat sanoa myös lapset, jotka ovat suurimmat kärsijät tällaisen tyrannian alla. Surullista on se, että tyrannia jättää pysyvät jäljet, joten olisi todellakin parempi, että tällaiset ihmiset eivät liiemmin lisääntyisi tai ainakaan osallistuisi jälkeläistensä elämään millään tavalla.
Jääpo(i)ju (nimimerkki)
Sandhamnin kabinetin remontti ja helikopterikyyditys Maarianhaminan putkasta ovat legendoja joita monet isistämme ovat kertoneet. Ei Pekkaa hyvänä purjehtijana pidetty, mutta tapahtumajärjestäjänä hän taisi telmiä raskaimmassa sarjassa. Samoin teki minun isäni, mutta hän ei ollut teollisuuden suurmies.
Vieras (nimimerkki)
Vihdoinkin alkaa tämäkin tabu murtua. Minun on vaikea kuunnella kehuja isäni saavutuksista. Minä muistan parhaiten miten hän kännissä keskellä yötä tuli herättämään nukkuvan lapsensa, kehui omat poliittiset ja taloudelliset saavutukset ja kertoi kuinka minusta ei koskaan tulisi yhtään mitään. Sitä sitten sai kuunnella kunnes äiti sai hänet laahattua pois. Oli siinä seuraavana aamuna hankala keskittyä matematiikankokeeseen...
kemppma (nimimerkki)
Yhdistävänä tekijänä taitaa olla monella isällä huono itsetunto, riittämättömyyden tunne vaikka kuinka hyvin tekisi ja alkoholismi ainakin jonkin asteisena. Vaimo aina vastaanottamassa reissussa rähjääntynyttä sankariaan joka palaa kotiin enemmän tai vähemmän katuvaisena. Siinä sitten lapset ja varsinkin pojat murskaantuvat kun ei tämä isipappa osaa ollenkaan eläytyä tähän oman lapsensa maailmaan kun on ensin maailmalla sankaritekoja tehnyt. Kuitenkaan mikään tällainen sankariteko ei voi korvata sitä mielipahaa kun esim. joulupöydässä olisi pitänyt istua yhdessä ja syödä rauhassa hyvää ruokaa niin tämä sankari kävi täysin omalla aikataulullaan ruuan kimppuun, yleensä ennen muita, ja siirtyi sitten mielenosoituksellisesti katsomaan telkkaria joka pauhasi tosi isolla olohuoneessa. Muut siinä sitten yrittivät nauttia ja kerätä joulutunnelmaa. Näin tapahtui lähes joka joulu.
VierasKalle J. Miettinen (nimimerkki)
Mene Al-anon ryhmään kuuntelemaan.Se on alkoholistien läheisten ryhmä.Saat vapautuksen Isäsi paskamaisuudesta.Alkoholismi on sairaus joka sairastuttaa läheisetkin.Pystyt paremmin kohtaamaan oman elämäsi !Elämäniloa,Niklas !!?
Pekka Siikala (nimimerkki)
Jassoo, minä taas arvelen että Herlinille sopisi AA huomattavasti paremmin. Jos tarvetta ja halua olisi. On hiukan noloa minun sekaantua tähän keskusteluun, koska tunsin Pekka Herlinin, hänen vaimonsa ja molempien vanhemmat, mutta Nikoa en tunne juuri lainkaan Toisaalta tuo tunteminen, siis päivittäinen, ajoittuu vuosiin 1955 - 1963, siis aikaan ennen Nikon syntymää. Pekka Herlinin tapasin sen jälkeen vain sattumoisin. Pekka Herlin oli hyvin neuroottinen ja erikoinen ihminen. Ajoittain brutaali, toisinaan erittäin hyväkäytöksinen ja sivistynyt. Joskus julma ja raaka, joskus hyvin inhimillinen. Omalla tavallaan hän oli nero, mutta maksoi siitä luullakseni hirvittävän hinnan. Omat kokemukseni Pekka Herlinistä siis sijoittuvat hänen ikäkauteensa 23 - 30 vuotta, ja luonnollisesti näen hänet noiden vuosien valossa, ja itse 7 - 14 vuoden ikäisenä. Olen sitä mieltä, että noin suoraa ja rajua tekstiä Pekka Herlinistä olisi Nikon lisäksi suostunut ja kyennyt kirjoitamaan vain Pekka Herlin.
Inka (nimimerkki)
Niko, Harvinaisen rohkea puheenvuoro, mutta rohkeutta sinulta ei ennenkään ole puuttunut. Lapset ovat melko puolustuskyvyttömiä hirviövanhempiensa edessä. Mutta mitä äitisi teki silloin kun isänne alisti kaikkia teitä? Miksi äiti katselee, jos isä nöyrryyttää lapsiaan ja sukulaisiaan? Miten äitisi kesti isäsi luokatonta käytöstä ja jatkuvaa juomista? Tätä jäin miettimään. En tiedä onko kirjassa vastausta tähän - näkökulmaa vaimon osasta "suurmiehen" rinnalla.
Vieras (nimimerkki)
Niin, samaa mietin ja vastaus tulikin seur päivän lööpeissä. Kirsti Herlin kuvasi avioliittoa onnelliseksi. Kas kummaa vaikka kaikki 5 lasta ovat aikalailla samoilla linjoilla keskenään- mitä isäänsä tulee. Siis ovatko kaikki 5 väärässä? Kipuilen samojen asioiden vuoksi ja vihani kohdistuu paitsi alkoholisti-isään myös äitiin, joka "ei viitsinyt riidellä"! Olisi kannattanut viitsiä, meidän lasten vuoksi. Tai lähteä ajoissa. Nyt äiti odottaa kultahääpäivää; sehän on jotain! Vaikka on niin sokea puolisonsa juomiselle, ettei enää erota koska on kännissä koska ei.
Pakasaivo (nimimerkki)
Olen kauan kaivannut tähän maahan oikeata keskustelua vaikeista asioista. Pari esimerkkiä: - mihin tarvitsemme hyvinvointivaltiota, miksi suomalainen mies on alistettu, miksi rotujen älykkyys vaihtelee huikeasti? Arka keskustelun aihe on pojan ja isän, laajennetusti ydinperheen asioiden käsittely tavalla, jossa sanat säilyttävät merkityksensä, tunnesisältönsä. Jonkun on uskallettava. Hienoa Niklas, vaikka olenkin surullinen puolestasi, niin se täytyi kirjoittaa. Jos vain saat syntymään uudenlaisen lehden, jossa asiat ja tunteet ja aikomukset uskalletaan ilmaista suoraan, se olisi hieno juttu.
pakista (nimimerkki)
Hyvinvointivaltiota tarvitaan ihmisiä varten. Alistus on hyvinvoinnin hinta. Älykkyyden vaihtelu on yleismaailmallinen piirre.
Gagarin (nimimerkki)
Olisiko isässäsi sittenkin ollut jotain positiivista sanottavaa, ainakin yritysjohtajana? Mallihan menee yleensä siten, että poika perii isältään hyvin hoidetun firman ja pistää sen sitten konkkaan leväperäisellä elämällään. Isäsi ei näin menetellyt, vaan sai isoisältään perimänsä konepajan kukoistamaan sfäärissä, josta kukaan ei voinut uneksiakaan. Esimerkiksi Westinghousin toiminnan ostaminen 70-luvulla oli lähes ennen näkemätön liike suomalaiselta teollisuusyritykseltä, joka oli perinteisesti varsin vienti- tai kotimarkkinasuuntautunutta. En tiedä oliko Pekka Herlinillä niin hyvät tukimiehet ympärillään, mutta globalisoinnin visio hänellä tuntui jostain olevan hallussaan. Taitava listautuminen pörssiin oman perheen vallan säilyttäen kuvastaa myös perhearvoja samoin kuin liikemiesvainua. Mielestäni hän teki firmansa kannalta oikeita päätöksiä oli hän muutoin sitten millainen tahansa.
Janne70 (nimimerkki)
Tai oliskohan kuitenkin niin, että tuota kuvaa ( menestyvä yritysjohtaja) hänestä on hyvin tuotu esille menneinä vuosina. Ja nyt Niklas Herlin toi esille sen toisen puolen tästä ihmisestä. Kiitos rohkeasta kirjoituksesta. Rohkeutta se nimenomaan vaatii käsitellä tämän kaltaisia asioita julkisuudessa.
tha (nimimerkki)
"suomalaisen metalliteollisuuden kansainvälistäjänä hänen ansioitaan on paha kiistää" Eikö tämä nyt ollut juuri ko aiheeseen liittyvää positiivista sanottavaa?
Gagarin (nimimerkki)
"Hän ei ollut päättäväinen yritysjohtaja vaan päinvastoin, ihminen, joka ei kyennyt tekemään päätöksiä. Hän ei ollut nokkela maanviljelyksen edelläkävijä vaan päinvastoin, täysin kädetön viljelijä. Pekka Herlin ampui kohtuullisesti, mutta ei osannut metsästää." Jos tuon lisäksi on alussa todennut, että "hänen ansioitaan on paha kiistää", tulkitsin kyllä tekstin siten, että siitä huolimatta että ansioita on PAHA kiistää, Niklas kuitenkin yrittää sen tehdä.
-J- (nimimerkki)
voi taivas mitä juttua. jätkähän on justiin niinkuin jonkun hollywood elokuvan rikkaan suvun vesa. ei uskaltanut avata suutaan silloin kun isi oli hengissä niin pitää raukkamaisesti nyt huudella. silloin piti olla ilmeisesti hiljaa että pysyi rahoissaan. näin se nuppi sekoaa kun saa kaiken valmiina ja ainoaksi tavoitteeksi jää täyttää isän mahdottoman suuret kengät. aika paljon sai pekka aikaan ottaen vielä huomioon että oli niklaksen mukaan aina humalassa. kuinka suuri kone olisikaan jos pekka olisi ollut selvinpäin? vihaako niklas sisaruksiaan ja itseään niin paljon että heitä ei olisi saanut saattaa maailmaan? anttia toki voi vihata koska tähän isä luotti eniten. toivottavasti en koskaan joudu noin pahan ihmisen seuraan, enkä tällä tarkoita nyt pekka herliniä.
tapio_o_neva (nimimerkki)
"aika paljon sai pekka aikaan ottaen vielä huomioon että oli niklaksen mukaan aina humalassa. kuinka suuri kone olisikaan jos pekka olisi ollut selvinpäin?" => Voinemme olla kaikki yhtä mieltä siitä, ettei veturinkuljettajan, autonkuljettajan tai liikennelentäjän humala edistä asiaa. On kuitenkin tilanteita, jossa kirjailija, runoilija, joku muu taitelija jne. saa innoitust siitä, että ei ole arkimielentilassaan. Ensimmäiseen Asterix ja Kleopatra -albumiin oli kirjoitettu värimäärä, mikä oli tarvittu sen kirjoittamiseen ja oluet myös. Edgan Allan Poe kirjoitteli pääasiassa kokaiinin voimalla jne. => Toimitusjohtaja ja vientipäällikkö ilmeisesti 1970-luvulla joutui nauttimaan alkoholista niin kuin Ahti Karjalainen ja Urho Kekkonen jossain määrin luonnenäytelläkseen roolinsa. En usko, että täysraittiita idänkaupassa oli monta. Johannes Virolainen oli raitis, mutta hänhän olikin yöpakkashallituksen ulkoasiainministeri. http://fi.wikipedia.org/wiki/Fagerholmin_III_hallitus => Kone Oy kävi idänkauppaa ja sillä oli Nokian kanssa NOKO-edustusto Moskovassa.
joonathan (nimimerkki)
Ensinnäkin mitä Niklas olisi jos hänen isänsä olisi ollut tavallinen juoppo duunari. Ja miten hänen sanansa kuuluisivat ilman sitä salaista testamenttia. Pekallahan oli pitkään jo vaikeaa kelle hän valtansa jättää. Pekan tuntien se olisi ollut mahdottomuus, että se jaettaisiin. Rahat kyllä voidaan aina jakaa ne tulevat ja menevät.
Stockist (nimimerkki)
Aikamoista juttua, sympatiani ovat sinun puolellasi, Niklas. Onneksi sun ansioistasi on olemassa Uusi Suomi ! Monet kommentoivat ovat kertoneet, miten kauheata heilläkin on ollut omassa perheessään. Minä luulen kuitenkin edistavani keskiarvoa: vanhempani olivat vaatimattomia, lapsistaan hyvin huolehtivaisia ihmisiä. Lapsuuteni oli kylläkin täynnä kovaakin fyysistä duunia, mutta oikein onnellinen. Nykyäänkin soittelen 80-v isälleni muutaman kerran viikossa, yleensä puhumme talouselämästä ja sukulaosten kuulumisia. Ja niin, meillä ei koskaan mitenkään halveksuta sukulaisia eikä muitakaan ihmisiä ... Hyvää jatkoa Niklas, ja luetaan UUsi Suomi.
Vierasxxx (nimimerkki)
Kirja isästäsi kuulostaa mielenkiintoiselta ja herättää varmasti keskustelua. On varmasti ollut hyvin raskasta kasvaa ilmeisen alkoholisoituneen despootin lapsena. Avoin tunnustuksesi on hieno siinäkin mielessä, että ihmisille käy selväksi, että suunnaton rahan tavoittelu voi kääntyä inhimilliseksi epäonneksi itselle ja perheelle. Surullista on se, että jos epäonninen lapsuutesi on aiheuttanut Sinulle trauman, jota yhä hoidat tupakalla. Poltin itse yli 10 vuotta ja pääsin tupakasta eroon useamman vuoden kuluessa pikku hiljaa. Itse asiassa ydinasia oli kohdallani se, että tajusin, että kyseessä on voimakas huumeriippuvuus. Minusta ei ollut koskaan tupakkalakkoa tekemään. Aloin tehdä niin, että aloin korvata tupakoita vahvalla nikotiinipurukumilla. Pärjäsin purukumeilla puoli päivää ja lopulta päivän. Kun aikani olin täysin koukussa vahvempiin purukumeihin aloin syödä miedompia ja lopulta määrä pikkuhiljaa väheni kohti nollaa. Kokeile samaa, jos et ole parempaa keksinyt! Huolimatta ilmeisen kurjasta henkisestä lapsuudestasi Sinulla on nyt mielettömät mahdollisuudet kehittää Suomea lehtesi kautta ja taloudellisen riippumattomuutesi turvin. Ihmiset Suomessa ovat pettyneitä vallanpitäjiin ja yhteiskunnan rakenteet näyttävät osin hyvin piilokorruptoituneilta. Vallanpitäjillä ja toimittajilla on kaikilla omat verkostonsa ja harva toimittaja jos kukaan muu kuin Sinä voi käytännössä käsitellä asioita rehellisesti ja objektiivisesti ilman pelkoa työpaikan menettämisestä tai muista sanktioista. Monelle tilanteesi ja mahdollisuutesi olisi ”big dream”- saisi sanoa omassa lehdessä ihan mitä huvittaa, kunhan ei toimi lakien vastaisesti. Lukisin ja kuulisin suoria ja kehittäviä näkemyksiäsi tästä yhteiskunnasta yhtä suorasti kerrottuna kuin mitä kerroit isästäsi.
Vieras (nimimerkki)
Ehkäpä isäsi oli suuren miehen pieni poika, joka aisti oman riittämättömyytensä. Sitä peitellessä sitten sattuu ja tapahtuu... Halaus Sinulle.
exjeppe (nimimerkki)
Alkoholi tekee kenestä hyvänsä pitkässä juoksussa kusipään koska se muuttaa persoonallisuuden ja niin hitaasti ettei juoja tajua mitään koska muuttuu kokoajan typerämmäksi. Paitsi itsensä mielestä. Meitä raittiita ei juuri arvosteta ja usein ei kannata edes tuoda julki kännäämättömyyttään koska se on monelle jonkun tason pettymys (hyvä mies mennyt pilalle). Raittiuden mainostamiseksi ja sen hyvien puolien esiintuomiseksi käytän kyllä tilaisuuden hyväksi. Ja hyviä puolia ovat aika jota saa juomatta lisää, parempi olo aina, harrastukset, selväjärkisyys, todellisuus on todellista.... Muutenkin alkoholin haitat yhteiskunnassa ja perheissä ovat niin selvät, että ne näkee sokea Gretakin. Anteeksi, en muuten tiedä mitään Herlineistä joitain lööppejä lukuunottamatta, eikä kiinnostakaan tietää.
Vieras (nimimerkki)
aika tyhjentävä case; tunnettu julkisuuden henkilö jonka ansiot tiedetään. näin se menee, harvoin yksi ja sama ihminen pystyy olemaan erinomainen tai edes tyydyttävä kaikilla elämän alueilla. verratkaa muuten huviksenne 'uranainen' ja 'pullantuoksuinen äiti'. siitä kontrastista puhutaan useammin, kun harvemmin edes oletetaan että 'piinkova liikemies' voisi olla tai hänen edes pitäisi olla turvallinen isä. en halua yleistää mutta monista tuntemistani ihmisistä näen että uraihmisten ja 'pisnismiesten' olisi parempi sovinnolla vain pysyä kokonaan poissa kotoa. eipä silti, onhan huonoja isiä, äitejä, ja ihmisiä kaikissa sosiaaliluokissa, myös niissä jotka ei loista työelämässä. voimaa kaikille joilla ollut kurja lapsuus ja jääneet vaille vanhempien hyväksyntää ja huomiota!
Vieras (nimimerkki)
eikö olekin mukavaa, kun voi tehdä itse toisin? niin kuin haluaa. helliä ja rakastaa lapsiaan ja olla läsnä ja ihan tavallinen vaan?
isän tyttä (nimimerkki)
Olen jo kauan ihaillut Niklas Herliniä. Tämä vain lisäsi sitä. Kiitos.
Vieras (nimimerkki)
Isäni oli alkoholisti ja naistenvihaaja. Sain jo 4-5 vuoden ikäisenä kuulla että olin mielisairas tyttö, minut laitetaan laitokseen ja koskaan minusta ei tule mitään. Äitiä isä jaksoi teloa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan sama. Opin elämään 2:lla vaihteella; en tee tai tunne mitään tai olen rintamalla. Se aiheutti ihan himpun verran ongelmia seurusteluvaiheessa kun oli sellainen fiilis että jos elämä ole jatkuvaa konfliktiä niin ei se ole sitten mitään. Kunnon draama on vasta rakkautta. No virheet ovat omiani, en niistä ketään syytä, aikuinen osaa harkita tekonsa. Ikävästi vaan peilaan tekemisiäni hänen kauttaan ja peiliin katsoessani etsin hänen hulluuttaan. En tiedä kummasta tulee pahempi sadisti, siitä joka pystyy toteuttamaan kaikki oikkunsa vai siitä joka kokee että muut ovat vieneet hänen mahdollisuutensa. Kiitokset kuitenkin N:lle, on hyvä muistuttaa muita kuspäitä siitä että totuus tulee joskus kuitenkin ilmi.
Aaro (Frank) Huhtala (nimimerkki)
Tässä voi sanoa, että "Lasten suusta totuus kuullaan, vaikka olisi hieman isompikin lapsi". Kiip ap wörking. ;-) Taidanpa lukaista tuon kirjan, kun saan eteeni.
atsoeerikainen (nimimerkki)
eli Hyvä veli Niklas Herlin, Aloitit jaakobinpainisi: "Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan." Olet oikeassa,niinhän sanotaan myös kirjojen kirjassa. Mutta miksi sitten puhut "pahaa" isästäsi, jota ilman et olisi mitä olet? Oletan, että jaakobinpainissasi olet saanut vammauttavan iskun lonkkaasi, kuten kirjojen kirjan Jaakobkin, ja joudut ontumaan koko ikäsi. Hyvä on, jos pystyt jättämään omille lapsillesi paremman perinnön kuin vain maallista omaisuutta. Sukusi geenithän heillä jo ovatkin. Suurmiehet ja -naiset ovat aina "kyläkoreita" mutta "kotipiruja". Sähköopillisestikin erimerkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, mutta samanmerkkiset varaukset hyljeksivät toisiaan.
Anna LP (nimimerkki)
Kiitos erittäin raikkaasta ja tarpeellisesta keskustelunavauksesta! Teet palveluksen kaikille niille, jotka on alistettu uskomaan, että omia vanhempia ei saisi arvostella silloinkaan, kun he ovat tehneet kaiken mahdollisen ansaitakseen arvostelua. Biologinen vanhemmuus ei ole tae mistään - tai ainakaan mistään hyvästä. Suomessa biologisilla vanhemmilla on kuitenkin huomattavasti vahvemmat ihmisoikeudet lapsilla, lähtien päihdeäitien oikeudesta pahoinpidellä syntymätön lapsi omalla käytöksellään. Vastenmielisintä on viranomaisten liputtaminen tämän sofistikoidun välinpitämättömyyden puolesta. Aina löytyy jostain nurkasta sossutäti sanomaan, että "kyllä omat vanhemmat ovat lapsilleen ne parhaimmat." Ihanko totta? Olisin iloinen, jos tämä valhe kerrankin kyseenalaistettaisiin kunnolla julkisessa keskustelussa. Yksikään sosiaalitäti, poliitikko tai ylipäätään kukaan täysjärkinen ei veisi lastaan edes pariksi tunniksi päivähoitoon alkoholistin, väkivaltaisen tai psyykkisesti sairaan ihmisen luo hoitoon. Mutta kun kyseessä on lapsen biovanhempi, lapsi tuomitaan surutta tällaiseen elinkautisvankeuteen viranomaisten hymistellessä taustalla. Miksi?
Vieras (nimimerkki)
Pahoin pelkään, että vastaus kysymykseesi on että, niitä kusipäävanhempia on niin paljon ettei heidän kaikkien lapsia voi ottaa huostaan tai auttaa mitenkään muutenkaan. Tästä asiasta pitäisi ehdottomasti keskustella enemmän. Valitettavasti ne ihmiset, joilla ei ole omia kokemuksia hirviövanhemmista eivät varmasti pysty koskaan uskomaan totuutta. Tosiasia kuitenkin on, että on olemassa vanhempia jotka vihaavat lapsiaan. Ja on täyttä helvettiä elää puolustuskyvyttömänä lapsena täysin estottaman sadistin armoilla.
Vieras (nimimerkki)
Meilläkin oli kotona jotain samanlaista, mutta itse pistin Isäni kanssa välit totaalisesti poikki täytettyäni 18 vuotta. Kyllä on perään soiteltu monesti varsinkin, kun alkaa kirkon huoma kutsua. Vaatii Niklakselta tai keneltä tahansa nousta vanhempiaan vastaan nuorena aikuisena. ei teininä, ne nousevat aina ja kaikkia vastaan. Tyyliin ensin kommunisti koulussa, sitten 5 vuotta myöhemmin liituraitaa. Itse olen pyrkinyt isänä välttämään samat virheet (ja ehkä tekemään uusia) mitä oma isäni teki. Meillä pojille annetaan tilaa ja tuetaan. Kuitenkin auktoriteetista voi pitää kiinni ja tuoda sen turvallisuuden tunteen lapselle. Ei vaadi paljoa kuunnella toista ja kysyä mikä harmittaa. myös vapaa-aika annetaan pitkälti lapsille eikä sitä vietetä pullon seurassa, kuten oma isäni teki.
Luurangot kaapeista (nimimerkki)
Kiitos tekstistäsi. Sinulle "Viha on ymmärrettävää": Oma äitini on vastaavanlainen hirviö. Ei ole helppoa kasvaa perheissä missä oudot auktoriteetit jylläävät, muttei se, että kertoo miten asiat on, tarkoita sitä että on katkera. Minä ja siskoni voimme nauraa äidillemme, ainoat kerrat jolloin olemme vaivautuneet kommentoida käyttätymistään on silloin kun hän on yrittänyt manipuloida lapsenlapsiaan. Meillä on omat elämämme, johon äidillämme ei ole mitään asiaa. Se näitä sosioppaatteja varmaan ärsyttäisi eniten, jos me kaikki heidän jälkeläiset suoraan kertoisimme, millaisia he todella ovat. "Äiti/isä on tietysti miellyttävä/taitava/ihalitava tyyppi ja loistava seuraelämässä, mutta vihaa perhettään."
Vieras (nimimerkki)
Olipa isäsi minkälainen pirttihirmu tahansa, niin kerrottakoon pieni episodi menneisyydestä. Tapasin isäsi aikanaan British Councilin juhlissa monta vuotta sitten. Olimme toisillemme täysin tuntemattomia, mutta kuten monesti, sosiaalisissa tilaisuuksissa tuntemattomat ihmiset ajautuvat puhumaan toistensa kanssa sitä kuluisaa small talkia. Aluksi en heti tunnistanut kenen kanssa juttelin, mutta sitten tajusin, että kyseessä oli isäsi. Hyvin lyhyen keskustelun aikana ajauduimme keskustelemaan sinusta. Isäsi kommentit olivat lämpimiä ja hän tuntui arvostavan kovasti sitä, että olit itsenäisesti rakentanut oman uran perheyrityksen ulkopuolella. Oman ihmistuntemukseni mukaan hän ei teeskennellyt eikä hänellä ollut mitään ulkoista pakkoa kehua tai puhua sinusta sanaakaan itselleen täysin tuntemattomalle ihmiselle. Tarinani ei ole tarkoitettu muuttamaan tunteitasi, mutta halusin välittää sen yhdeksi osaksi kokonaiskuvaa. Ehkä hän ei nähnyt sitä, että hän oli täysin surkimus isänä, mutta hän oli nähnyt sinun onnistumisesi työssäsi ja antoi sille arvoa.
-sinikka- (nimimerkki)
Näinpä nämä despootit toimivat. Vaimo,lapset,talot ja tavarat ovat jotain jotka pönkittävät heidän omaa egoaan ja joilla kehuskellaan kylillä. Itse olin aikanaan aivan äimän käkenä kun kuulin miten aviomieheni oli kehuskellut viimeisen päälle parhailla koti oloillaan ja kauniilla vaimolla ja miten kotona kaikki hoidetaan juuri eikä melkein hienosti. Eli me olimme hänen hienoa omaisuuttaan, ei ihmisiä ollenkaan.Ei hän meitä kehunut, vaan itseään. Ei tarvinne sanoa, että kotona oli toinen ääni kellossa. Lapset olivat minun perskärpäsiä, joulu huonosti järjestetty, iltaruoka 15 minuuttia myöhässä, joten sitten ei voinut enää syödä jne. Kaikki hänen ehdoillaan, ei koskaan lasten. Aikuisellakin oli pää hajota, en pysty edes kuvittelemaan miltä lapsesta tuntuu. Ja kuitenkin aikuinen pystyy tekemään itse valinnan, mutta lapsi ei voi. Tsemiä Niko ja kiitos!
Vieras (nimimerkki)
Tuo mieleen (ilman todellista tietoa juuri tästä asiasta), että pahimpia ongelmia taisi olla puhumisen vaikeus. Siis kun ei ilmeisesti pystynyt sanoa suoraan edes omille lapsilleen mitä ajattelee, vaan kun tekisi mieli kehua niin suusta tuleekin ivaa tai piikittelyä jopa vihaa, joka ei ole kohdetta vastaan vaan omaa heikkoutta vastaan. Mies ei kertakaikkiaan uskalla altistaa itseään eli jos kertoo tunteistaan, siinä tavallaan antaa kaulansa purtavaksi ellei toinen vastaakkaan vaan "puree", joutuu hylätyksi ja siksi siihen ei riitä rohkeus. Mies siis pelkää, mikä on tavallaan aina ristiriitaista läheisten kokemusten kanssa. Muille tuntemattomille (kuten kerrotuissa tapahtumissa) on silloin joskus helpompi puhua suoraan ajatuksensa, siis purkaa se mitä piti sanoa mutta ei saanut kakaistuksi ulos sillä hetkellä kuin piti. Niin saa sanottua kehut ja välittämisensä jollekin muulle kuin tunteidensa kohteelle ja paha mieli omasta kykenemättömyydestä poistuu. Tuntematon kun ei voi "purra" ja se on siksi "turvallista" ja helppoa, harmi vaan että paikka on väärä kun pitäisi pystyä puhumaan varsinkin perheelleen. Puhukaa isät, olkaa perheen kanssa ja ottakaa mukaan (ja erityisesti: juokaa vähemmän, joo-o, heti jo tänään näin).
Talvikki (nimimerkki)
Eräs vaikean lapsuuden kokenut ystäväni on mielestäni viisauden jäljillä opettaessaan omille lapsilleen, että vanhempien tulee rakastaa lapsiaan ehdoitta (toki ehkä tietty raja siinäkin), koska he ovat itse lapsen maailmaan halunneet, mutta lapsilla puolestaan ei ole velvollisuutta rakastaa vanhempiaan, elleivät he käytöksellään sitä rakkautta ansaitse. Miksi huonosti lapsiaan kohtelevia vanhempia pitäisi lasten ehdoitta rakastaa ja kunnioittaa? Toki vanhempiensa käytöstä voi yrittää ymmärtää - useimmat heistä kuitenkin yrittävät parhaansa, vaikka sitten se paras ei aina kuitenkaan ole riittävästi. Ja lopuksi: tärkeintä on antaa heille anteeksi, ihan oman itsensä takia. (Muista mielestäni fiksuista elämänviisauksista kiinnostuneille suosittelen Gordon Livingstonin kirjaa Too Soon Old, Too Late Smart - Thirty True Things You Need to Know Now.)
psykiatri (nimimerkki)
Niklas Herlinin kirjoitus on erittäin asiallinen kuvaus isästä jonka takia poika on joutunut myös kärsimään. Kirjoituksen perusteella en ohjaisi kirjoittajaa mihinkään hoitoon eli terapiaan. Joskus totuus vaan on ruma,jopa paha. On turha psykologisoida kaikkea. Ihmisten arviot vanhemmistaan myös muuttuvat usein oman elämänkokemuksen iän myötä,sekin on luonnollista.
Hirviöisän miniä (nimimerkki)
Olet kammottavan oikeassa. Totuus on joskus ruma, jopa paha. Julmia isiä on ja tulee olemaan. Eikä niiden jäljiltä siivota vain poikien jäljellä olevaa elämää, vaan myös pojan vaimo joutuu yllättävänkin suurten asioiden äärelle, etenkin jos vaimon lapsuus on ollut ns. normaali. Vie vuosia ja joskus vuosikymmeniä fiksulta ja älykkäältäkin mieheltä, että asiat alkavat läpivalaistua ja saada perspektiiviä. Mikään ei ole niin kauaskantoista kuin väkivalta omaa lasta kohtaan, oli se sitten fyysistä tai henkistä. On ihan totta, että arvet jää, ja ne arvet on menneisyyden suojatonta kauhua.
Marcellus (nimimerkki)
Pidin Pekka Herliniä kovapäisenä ja kylmänä perintösotkujen takia, mutta tämä oli paljon pahempaa. Tiedän liikaakin alkoholistivanhemmista, ja jaan tunteesi sillä erolla, että pyrin muistamaan alkoholismin olevan sairaus. Ikävä kyllä tuo vaihe jättää niin pahat arvet, että mitään positiivisempaa on vaikea muistaa. Toivon sinulle tsemppiä. Jotkut täällä ovat ehdottaneet jonkinlaista hoitoa, älä loukkaannu sellaisesta, he tarkoittavat vain että puhuminen tekee hyvää. Ja niille lukijoille, joilla kuppi joskus kallistuu liiaksi: tahdotteko lastenne muistavan teidät samalla tavalla kuin NH?
Vieras (nimimerkki)
"Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan" Aloitus oli hyvä, mutta sitten punainen lanka karkasi puikoista. Hyvä terapeutti jaksaa kuunnella sitä pahankin puhumista, jos jo aikuisella lapsella vielä luurangot kolisevat kaapissa. Oletko ajatellut, että ehkä omat lapsesi lynttäävät sinut julkisesti sitten kun olet kuollut? Syystä tai toisesta, katkeruutta meiltä löytyy varmasti jokaiselta.
AB (nimimerkki)
Niklaksen, kemppman ja muiden 'Paskapoikien' kommentit osoittavat, että vaurastumiseen pyrkivä 'hyvinvointiyhteiskunta' on pahasti sairas. Tämä koskee valitettavasti isiä ja poikia. En enää ihmettele Kaari Utrion 'unipillereita'. AB
Hope (nimimerkki)
Martti Paloheimo on kirjoittanut kirjan "Kotivammaisuuden synty, Suomalaisen lapsuuden haavat". Suosittelen sitä kaikille vaikeiden vanhempien kanssa kasvaneille. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä perheen sisällä tapahtuu. Moni ihminen on hyvin toisenlainen kotonaan ja ns. ulkomaailmassa. Mutta lopulta jokainen on ihminen hyvine ja huonoine puolineen. Monissa kulttuureissa pidetään vanhempien kunnioittamista erittäin tärkeänä, riippumatta siitä miten ne vanhemmat käyttäytyvät. Raamatussa myös kehoitetaan samaan,ilman mitään selityksiä. En tarkoita ollenkaan sitä, että mikä tahansa käytös täytyy hyväksyä. Mutta uskon siihen, että vain anteeksianto ja kunnioitus niitä ihmisen hyviä puolia kohtaan lopulta on ainoa tapa parantaa vanhat haavat. Itse en ole ainakaan parempaa tapaa löytänyt.
Vieras (nimimerkki)
Myös Arthur Janovin Kirja Huuto sisimmästä on hyvä kirja(kaikesta hörhöydestään huolimatta),joka paljastaa sen mekanismin jolla kusipäävanhemmat pilaavat lastensa elämän.
Vieras (nimimerkki)
"Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. " Entäpä jos pitäisikin? Jo heidän elinaikanaan ja jo silloin omassa lapsuudessa, kun kaikkea lapsen kannalta merkityksellistä (pahaa) tapahtuu.
Minerva (nimimerkki)
Jos asia olisi jäänyt vain sinun kontollesi ja isäsi kanssa kahdestaan pohdinnaksi, olisitko sallinut hänelle annettavan kuolemanpillerin? Sallisitko itsesi ottavan koulemanpillerin vastoin lastesi tahtoa? Minun isäni oli sovinistisikojen aatelia, eikä hän jättänyt jälkeläisilleen puupennin vertaa, mutta nyt kymmenisen vuotta kuolemansa jälkeen,olen varma,että hän rakasti minua parhaan taitonsa mukaan ja olen kiitollinen hänelle vähän siitä ja tästä; asioista, jotka ovat menneet elämässäni yhtä lahjakkaasti pieleen kuin onnistuneetkin.
Vieras (nimimerkki)
Suomalainen perhe, tuo vallankäytön perusyksikkö. Mitä raskaammat kulissit, sitä paskempi lopputulos heikoimpien kannalta. Jotkut vanhemmat tarvitsevat lapsiaan statuksen pönkäksi enemmän kuin lapset saavat koskaan tarvita todellista vanhemmuutta.
Kyynikko (nimimerkki)
En ehkä kirjaa muuten lukisi, mutta nyt kyllä kiinnostuin...
Kaija Kuopila (nimimerkki)
Niklas Herlin edustaa KIRKASAIVOISTA REHELLISYYTTÄ JA MUUTOSTA !! Suomeen tarvitaan uudistumista. Ollaan onnellisia, että meillä on Niklas Herlin ja katsellaan ... mihin siive kantaa. Toivottavasti kunnon liitoon.
Kaija Kuopila (nimimerkki)
Niklas Herlin edustaa KIRKASAIVOISTA REHELLISYYTTÄ JA MUUTOSTA !! Suomeen tarvitaan uudistumista. Ollaan onnellisia, että meillä on Niklas Herlin ja katsellaan ... mihin siive kantaa. Toivottavasti kunnon liitoon.
Nks von Essen (nimimerkki)
On outoa, että tuot asiat esille. Yleen säkin perheissä on epäsopua, mujta ei sitä julisteta lehdessä. Haetko sääliä?P
Domanjana (nimimerkki)
Puolustetaan nyt muodon vuoksi, vaikka mielipide sinällään on yhdentekevä. Niin toit sinäkin esiin tämän negatiivisen analyysin. Mietitkö hartaasti ennen kirjoittamista kuinka paljon maailma tarvitsee tätä analyysiä? Ja päädyit siihen että tarvitsee?
Vieras (nimimerkki)
Minä en tunnistanut tuosta kirjoituksesta ensimmäisenä katkeruutta ja vihaa vaan vastenmielisyyttä. Rohkeaa "liata pesä" kertomalla tosiasiat. Miksi? Miksi ei?! Minunkin isä on kusipää (itsekäs, vallan haluinen, julma, kiivas, kova, pihi, kateellinen). Ystävällinen seuramies vieraille, mutta kusipää vaimoaan, lapsiaan ja lapsen lapsiaan kohtaan. Nyt kohta 50-vuotiaana olen päässyt asian yli ja olen vapaa hänen valtapiiristään. Minua ja perhettäni altistan hänen seuraansa mahdollisimman vähän. En odota häneltä enää mitään ja tämän totean ilman katkeruutta. Sinä päivänä, kun hän ei enää pärjää kotona, hän todennäköisesti unohtuu johonkin hoitokotiin. Ei kostoksi, mutta ei meillä kenelläkään ole hänelle mitään sanottavaa.
Puolitotuus (nimimerkki)
Suomessa on pitkät perinteet isän alas ampumiselle. Tommy Hellsten teki tästä aikanaan taidetta kirjallaan "Virtahepo olohuoneessa". Siitä taisi käynnistyä myös ura. Onko kuitenkaan päästy mihinkään, henkisesti? Pahuutta on monenlaista, karkeaa ja hienovaraista. Hienovarainen pahuus saattaa tuhota ihmisiä paljon helpommin kuin karkea. Ihminen on kuitenkin pintapuolinen eikä tiedosta pahuuden hienovaraisia muotoja. Uusi Suomi saattaa lehtenä harjoittaa hienovaraista pahuutta jättämällä valikoimatta tiettyjä äänenpainoja, koska ne eivät sovi lehden linjaan. Tukahduttaminen on yksi pahuuden muoto. Samoin pahuutta on vihaan vastaaminen vihalla. Hyvä, joka taistelee pahaa vastaan, muuttuu pahan kaltaiseksi. Todellisuudessa jakoa hyvän ja pahan välillä ei ole. Pahuutta on myös ihmisen kasvattaminen yhteiskunnan muottiin. Tässä lehdet ovat edelläkävijöitä muokatessaan ihmisten tajunnan maisemaa ja harjoittamalla sisäistä itsesensuuria, jossa todellista erilaisuutta ei hyväksytä. Oma isäni oli/on perkeleen paskamainen, mutta mitä enemmän olen saanut etäisyyttä häneen, sitä enemmän näen, että hän yritti parhaansa. Jonkun paras vain saattaa olla huonoa. Mutta siitä huolimatta se on hänen parhaansa. Pahaakin voi rakastaa. Tämä on tekijä, joka katkaisee vihan ketjun. Silloin ei ole tarvetta taistella vastaan, vaan kaiken sonnan keskeltä mieleen muistuu hyvä hetki. Yksikin hyvä hetki riittää. Väite, ettei sellaisia ollut, on itsensä pettämistä. Hyväksyä lähimmäinen sellaisena kuin tämä oli, ihmisenä, joka yritti omalla tavallaan selviytyä tässä turmeltuneessa, mielettömässä maailmassa.
tha (nimimerkki)
"Uusi Suomi saattaa lehtenä harjoittaa hienovaraista pahuutta jättämällä valikoimatta tiettyjä äänenpainoja, koska ne eivät sovi lehden linjaan. Tukahduttaminen on yksi pahuuden muoto." Ai siis se, että julkaisulla on jonkilainen journalistinen linja on pahuutta? No, pahuutta lienee sitten lähes mikä vaan... lait esimerkiksi, nepä ne vasta tukahduttavat. "Todellisuudessa jakoa hyvän ja pahan välillä ei ole." Käytännön elämässä useimmiten on ;) Sillä ei välttämättä ole taas mitään tekemistä tämän usein kovin teoreettisen "todellisuuden" kanssa. Onko, se että toteaa selkeästi miltä jokin asia itsestä tuntuu aina välttämättä vihaa eli pahuutta, jos se tunne on negatiivinen? Ja jos pahaa ei kerran olekaan niin mitä väliä sillä sitten on vaikka niin olisikin?
Nicitta (nimimerkki)
Hienoa, että jaksat olla hymistelemättä! Sinulla oli onnea siinä, että perintösi perusteella voit viettää taloudellisesti riippumatonta elämää. Isäsi kaltaisia hirviöitä on tosi paljon. Valitettavan monella heistä on lapsia. Valitettavan harva hirviö jättää perinnöksi lapsilleen muuta kuin henkiset tai fyyisest arvet, rikkinäisen mielen ja luottamuksen puutteen. Perityllä rahalla voi ainakin hakea apua tällaiseen, kaikella ei ole mahdollisuutta siihen. Mutta arvostan suuresti rohkeuttasi julkaista oma kantasi sortumatta sievistelyyn!
Vieras (nimimerkki)
Suosittelen LÄMPIMÄSTI kaikille edesmenneen psykiatri Martti Paloheimon kirjaa "Suomalaisen lapsuuden haavat - Miten sinua kohdeltiin". Se on hätkähdyttävä, silmät avaava ja lohdullinenkin kirja. Jokaisen suomalaisen pitäisi se lukea! Mm. näin Paloheimo: "Minua on katsottu syyttävin silmin, kun olen puolustanut ihmisen oikeutta vihaan silloin, kun hänelle on tehty vääryyttä. Niissä yhteyksissä olen todennut, että tämän kysymyksen kohdalla on vallalla huikaisevia väärinkäsityksiä anteeksiantamiseksi sanotusta ilmiöstä. Lisäksi näyttää siltä, että he, jotka aivan erityksen ärhäkästi ovat olleet patistamassa nuorempaa sukupolvea antamaan anteeksi vanhemmilleen, eivät juuri tiedä, miten kauheita rikoksia vanhemmat saattavat tehdä lapsilleen ja miten yleistä se on tämän meidän murheellisen kansamme keskuudessa ollut." "On suorastaan tuskallista nähdä, miten nämä vanhempiensa emotionaalisesti hylkäämät lapset jatkuvasti vaalivat toiveittensa täyttämiä ajatuksia, joita olen myös sanonut elämänvalheiksi. Olen kuullut sen uskomattoman monen potilaani suusta ja lukuisat ovat siitä kirjoittaneet. Se kuuluu lähes sanasta sanaan näin: Kyllä minun vanhempani varmaankin rakastivat minua, vaikka eivät osanneet sitä osoittaa." "Vain sellaisia vanhempia voi kunnioittaa, jotka ovat sen ansainneet."
Vieras (nimimerkki)
Näin juuri. Erittäin hyvin on puhunut/kirjoittanut M. Paloheimo. Kuin myös Niklas Herlin nyt, toisesta näkökulmasta. Kiitän Niklasta rohkeudesta ja itsensä likoon laittamisesta ja siitä, että tämä postaus tuo voimia monille, jotka ovat kärsineet erilaisista "virtahevoista olohuoneissaan".
Vieras (nimimerkki)
warjaksi (nimimerkki)
Tämmösistä tyypeistä johtajina ei oo varmaan puutetta. Vaan niistä vaietaan ja jos kirjoitetaan , niin kirjoitetaan hymisteleviä juttuja kuinka oli maan mainio velikulta. Mitä tulee Helveeseen niin ko. kirjaltajan typeriä sepustuksia lukeneena en ihmettele että on niiku N.Herlin sanoo.
Kaija Kuopila (nimimerkki)
Suomessa sitä tyrkytetää psykologia ja psykiatriaa, kuten Aadolfin leireillä kaasua, se parantaa kaiken. Oikein kun jalat maan pintaa edes hiukan koskettaa. Niklas Herlin puhuu tärkeistä asioist ja toivotavasti tosissaan. Salailu tuottaa uusia oireita ja tuskaa tulevillekin sukupolville. Kaikki me teemme virheritä. Toimirehellisesti suomalaisten pouolesta, koska meitä on vielä niitäkim elossa, jotka emme roiku tyhmienn kulttuuritukien varassa näennäistyöpaikoissa. Meneepä myös perehtymään normaalin suomalaisen arkkeen, äläkä erehdy pilkaamaan kohtalonsa uhreja, joita ei edes tausta-raha pelasta. Toinen juttu on se, että pilkkaatko suomalaisten hyväuskoisuutta ja myötämielisyyttä ? ! ?
Veiras (nimimerkki)
Vieläköhän Ben Furmanin kirjaa "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus" on saatavilla ... Kaikesta päätellen kirjalla pitäis olla kysyntää.
Huokaus (nimimerkki)
Jos lapsena on koettu varhaisessa vaiheessa vahingoittavia asioita, eivät ne millään nopealla keskustelu terapialla parane. Itse olen kokoikäni taistellut masennuksen ja epätoivon kanssa. Muistan olleeni vain pari kertaa onnellinen elämässäni. Olen käynyt terapiassa, mutta ei ole varaa vuosikymmenien terapiaan joita nämä omat traumani vaativat. Elän odottaen, että jotain tapahtuisi ja olisin onnellisempi. Se, että en ole sairastunut skitsofreniaan johtunee siitä, että halusin kohdata totuuden ja nähdä vanhempani sellaisina kuin ovat. Vanhemmilla on valta pilata lastensa elämä. Minä en ole uhri tyyppiä, olen tehnyt kaikkeni jotta elämäni olisi hyvää.
Visitor (nimimerkki)
Pitäisikö Niklaksen sterilointivaatimus ulottaa myös niihin Pekka Herlinin lapsiin, joiden geeneistä puolet tulee Pekalta? Vai olisiko pikemminkin niin, että geenit eivät määrää persoonallisuutta siinä määrin, että tämänlaisia sterilointifantasioita kannattaisi edes esittää?
Vieras (nimimerkki)
Hyvä Niklas, asiasta pitää puhua ja paljon. Sinun asemassasi asiasta kertominen julkisuudessa antaa monelle rohkeutta miettiä, miten heidän perheessään kohdellaan muita. Itse kasvoin perheessä, jossa isä nosti minut lähes jalustalle- olin siis niin hyvä tyttö- muita sisaruksia isä mollasi ja väheksyi. Tuntui aina pahalta sisasrusten puolesta, vaikkei siitä lapsi osannut puhuakaan. Avioliitossa sama jatkuu, isä puolustaa tytärtään, mutta mollaa, syyllistää ja väheksyy poikaansa. Nyt olen oppinut puuttumaan tähän pojan mollaamiseen, puhunut , keskustellut molempien kanssa. Mutta eihän sellainen omahyväinen, kaikkitietävä, ylenkatsova, alkoholin suurkuluttaja isä millään tunnistä omia vikojaan, hänellä on vain lapsia puolustava ja lälly vaimo, josta ei ole mihinkään! Poika sairastui jo nuorena masennukseen ja itsetunto on nolla, mukaan tulivat alkoholi ja huumeet ja poika on todella katkera isänsä kayatöksestä. Toivoisin että Niklaksen puheet olisi pitkään julkisuudessa ja että media puhuisi isä-poika-suhteen vaikeuksista. Ei asiat vaikenemalla parane!
Vieras (nimimerkki)
Ihan pakko vaan muistuttaa, vähättelemättä, että Herlinin ja muiden kuvauksien kaltaisia kusipääisiä löytyy myös äitiversioina. Valitettavasti tuntuu olevan vielä suurempi tabu lapsiaan halveksuvat ja vihaavat äidit. Hienoa, kun joku purkaa yhteiskuntamme kamalia vanhemmuuden myyttejä! Mutta tosiaan tunnistin Herlinin kuvauksesta myös monta äitiä.
Vieras (nimimerkki)
Oli hieno nähdä yhden kommentoijan kirjoitus siitä että hän oli keskustellut P. Herlinin kanssa nimenomaan Niklaksesta arvostuksella. Tästä on usein myös kaiken rumuuden ohella kysymys eli siitä että kaikilla ihmisillä on syvät perustunteet. Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista. Luota tähän Niklas, näin on varmasti ollut ! Tuo ehdottomuus tunteissa isää kohtaan on aina voimakasta. Totuus on hienosyisempi ja pojan olisi hyvä, vaikka omaksi lohdukseen, luottaa siihen että yksikään ihminen ei ole vain paha vaikka näin käyttäytyisi. Sisällä on syvät ja lujat perustunteet. Tässä on kysymys kyvystä käsitellä, ymmärtää ja antaa anteeksi nimenomaan isän epäoikeudenmukainen ja etäinen käytös. Meillä kaikilla ´ylivahvan´ isän lapsilla on tämä haaste itsemme kanssa. Toivottavasti Niklas kommentoi tätä kirjoitusta, jotta tämä isää kohtaan ollut hyökkäys saisi laajennusta ?
Vieras (nimimerkki)
"" Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista. Luota tähän Niklas, näin on varmasti ollut ! "" No tuopa on juuri sellaista sokeaa elämänvalhepuppua, josta Martti Paloheimokin puhuu. Ihan kylmät väreet tulee.
Vieras (nimimerkki)
Juuri näin. Jos samaa puppua alkaisi vääntämään vaikka mahdollisesti henkistä tai/ja fyysistä väkivaltaa harjoittaneesta (ex-)puolisostaan niin saisi varmasti menolipun pikajunalla pöpilään. Miltä siis kuulostaisi "kyllä Seppo/Irmeli minua rakasti, harmi vain kun osasi osoittaa sen ainoastaan nyrkeillä/vittuilemalla" Perhe on pyhä mutta perheen sisällä tapahtuneet vääryydet eivät saa olla pyhiä.
tha (nimimerkki)
Niin tuo "totuus" se vasta onkin vaikea käsite. Niin vaikea, että itse en ainakaan oikein pidä juuri muita asioita vakavasti otettavana totuutena kuin sitä, että vesi on painavinta +4 asteisena :) Jos nyt otetaan vaikka tämä lause kommentistasi: "Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista." Onko tuo siis jokin absoluuttinen totuus, joka on aina voimasssa? Millä perusteella? Ja mitä se sitten on, mitä se lapsi ihan oikeasti kokee ja tuntee sen aikuisen käytöksen kautta ihan käytännön elämässään? Epätottako?
Vieras (nimimerkki)
En usko, että Niklas Herliniä vähääkään yllättää, että isä on ylpeillyt pojallaan ulospäin. Jos luulette niin, ette ymmärrä, mitä Niklas tarkoittaa pahuudesta puhuessaan. Olen itse kai jokseenkin menestynyt ikäisekseni henkilöksi. Tiedän, että äitini ylpeilee minulla tutuilleen ja tuntemattomille. Näin on ollut suunnilleen aina. Pojallaan ylpeilyllä äitini saa arvostusta itselleen. Se ei muuta sitä, että äitini on kohdellut minua kuin paskaa aina. Itse asiassa tämä ulospäin suunnattu tekopyhyys jopa lisää omaa vihaani, joka on aiheutunut äitini pahuudesta lapsuuteni aikana.
Vieras (nimimerkki)
Rikkaan on helppoa haukkua vaikka isänsä. Kylläpä Freud olisi tohkeissaan tuollaisen "isänmurhan" lukiessaan. Toivottavasti helpotti. Minua hykerrytti tuo "itsesi abortointi" takautuvasti. Olet harvinaisen oikeassa siinä, että kusta on lirahtanut sekaan koko toosallinen...
sakarisoisalo (nimimerkki)
Ajattelsit nyt vähän Niklas Herlin, mitä suustasi ulos pukkaat!!
tapio_o_neva (nimimerkki)
Kritiikki ei vaikuta pörssikurssiin, merkittävästi pankkisuhteisiin eikä lainansaantiin. Sananvapaus on siis toisenlainen kuin 1932-1980.
PäiviL. (nimimerkki)
SEKÖ se onkin ongelma mitä Niklas H. sanoo eikä se miten törkeästi Pekka H. käyttäytyi!
K_H (nimimerkki)
Kulttuuriimme ei enää kuulu puuttuminen; se on out. Ja se on surkeata se. Tämän lehden kustantaja teki palveluksen alkoholistiperheiden kurjimuksessa eläville. Että Sakari kaikella ystävyydellä: mietitään nyt itse mitä sanotaan. Asioihin pitää puuttua.
Vieras (nimimerkki)
Olisi isänä kauheaa kuulla tuollainen tilitys. Mutta arvostan rehellisyyttäsi Niklas. Aina ei raha tuo kaikkea onnea vaikka se ulkopuoliselta siltä näyttääkin. Kirja pitää lukea.
Vieras (nimimerkki)
Oli hieno nähdä yhden kommentoijan kirjoitus siitä että hän oli keskustellut P. Herlinin kanssa nimenomaan Niklaksesta arvostuksella. Tästä on usein myös kaiken rumuuden ohella kysymys eli siitä että kaikilla ihmisillä on syvät perustunteet. Lapsi on rakas vaikka oma käytös viestisi toista. Luota tähän Niklas, näin on varmasti ollut ! Tuo ehdottomuus tunteissa isää kohtaan on aina voimakasta. Totuus on hienosyisempi ja pojan olisi hyvä, vaikka omaksi lohdukseen, luottaa siihen että yksikään ihminen ei ole vain paha vaikka näin käyttäytyisi. Sisällä on syvät ja lujat perustunteet. Tässä on kysymys kyvystä käsitellä, ymmärtää ja antaa anteeksi nimenomaan isän epäoikeudenmukainen ja etäinen käytös. Meillä kaikilla ´ylivahvan´ isän lapsilla on tämä haaste itsemme kanssa. Toivottavasti Niklas kommentoi tätä kirjoitusta, jotta tämä isää kohtaan ollut hyökkäys saisi laajennusta ?
kemppma (nimimerkki)
Tässä on sitä anteeksiannon paskaa suoritettu juuri tätä kusipääfaijaa kohtaan eikä se ole johtanut tämän isän kohdalla minkäänlaiseen, oppimiseen, itseanalyysiin tai tarpeeseen muuttaa omaa toimintaansa. Ehkä sellaista ei edes tapahtuisi vaikka kuinka hänelle suomentaisi hänen käytöksensä jäljet. Minulle NH:n kirjoitus valaisi sen, että kusipääfaijaa saa vihata ihan vapaasti kuin ketä tahansa mulkeroa. Ei hänestä ole pakko pitää vain, koska hän on siittänyt minut. Eikä tuntea muitakaan raamatullisista tai muista velvoitteista johtuvia tunteita. Ja sen verran leikkikalujahan lapset ja vaimot tuollaisille isille ovat, että niitä kehutaan sopivasti muille kun sille on sosiaalinen tilaus. Eli pelataan näilläkin merkeillä.
Arhi-Finnsanity-blogi (nimimerkki)
Suomalainen hyveellisyys ja perhearvojen "kristillisyys" on perinteisesti ollut kunnon kansalaisen siistittyä oman elämän julkisuutta. Itsesensuuria. Perhekulttuuria. Perheestä ei saa puhua pahaa - ainoa suuri paha ja häpeä kulttuurissamme on ollut perheestä puhuminen. Totuuden kieltäminen ja vaikeneminen on ollut anteeksiantamisen korkein hyve; vanhempien kunnioittamista on verrattu Jumalan kunnioittamiseen. Kulissien ylläpitäminen on ollut vanhempien "kunnioittamista". Hyveellistä toimintaa. Lasten vastuuta aikuisten vastuuttomuudesta. Tuhoavasti käyttäytyvän aikuisen ei ole tarvinnut hävetä tekojaan, "taakkaansa", mutta perheestään paljastavasti puhuvien on täytynyt kohdata yhteisön vaatimaa häpeää perheen "halveksimisestä". Perheen tai yhteiskunnan järjestyksen kyseenalaistaminen on leimattu pyhien arvojen häpäisemiseksi. Uskonnon läpäisemässä kulttuurissamme ja itse uskonnollisessa kielenkäytössäkin hierarkia on kaiken elämäntarkoituksen suurin merkityksellistäjä. "Isä" on korkein ja ainoa metafora hierarkian lähtökohdalle. Uskontoprojekti on tärkeä osa tätä kulissikulttuuriamme. Suomalainen moralismi on marinoitunut valtiota päämäärätietoisesti tukevassa kirkon toiminnassa, uskonnollisessa moraalijunttauksessa. Kirkon poliittista mielikuvatoimintaa apoliittisen, alistuvan ja nöyrän kansan kasvattamiseksi. Hierarkiahegemoniaan sopeutuva kansa. Kaikki "hyvä" väkivalta, kasvattava väkivalta on ollut sallittua, kunhan se on hierarkiassa korkeammalla olevan suorittamaa tekoa alempana olevia kohtaan. "Jumalan" vihaa on opetettu ihanteellisena ja pyhänä asiana. Sairaan lievät tuomiot lasten elämä tuhoamisesta ja jopa konkreettisen fyysisestä raiskaamisesta kertovat yhä täsmällisesti kulttuurimme ydinarvoista ja hierarkisen suojasysteemien toiminnasta. Nakkikioskivarkaita saa sitten patriarkaalisesti kasvattaa ja "lyödä" oikeussysteemissä mutta kunnioitettu kansalainen on päästettävä helpolla lastensa raiskaamisesta.
teologityttö (nimimerkki)
Otan osaa,Niclas,jo se että uskallat rohkeasti ja julkisesti kertoa omasta sairaasta perhetilanteestasi, auttaa sinua jaksamaan.Minun kodissani oli samantapainen perhehelvetti isän puolelta.Ulkopuolisia sukupuolisuhteita,henkistä ja ruumiillista kylmyyttä ja perheväkivaltaa.Kaikki likainen ja saastainen pidettiin tiukasti suojamuurin takana piilossa muiden katseilta.Ulkokuori oli aina siloinen ja särötön.Tuloksena lauma eritavoin henkisesti ja ruumiillisesti oirehtivia aikuisia lapsia.Tsemppiä sinulle ja henkisiä voimavaroja, toivoo oman hiljaisen perhehelvetin kokenut teologityttö
VierasPentti Sittnikow (nimimerkki)
Niklas, Tuossapa (otsikko)usealle mietittävää. Mikäli julkisuudelle antamasi lausunto isästäsi on todenmukainen, kuten uskon. Olet luokkaa järkähtämätön totuudentorvi, jota ei voi olla arvostamatta. Tervehtien Pentti Sittnikow Suomen sinivalkoisin YRITTÄJÄ SIPOO
Vieras (nimimerkki)
Pekka Herlin teki kumminkin perinnöstään selvän (?) jaon jo eläessään ja se on hyvä asia se. Liekö sitten ollut läheskään tasapuolinen. Omat vanhempani maksoivat esikoistyttären ja hänen miehiensä tekemät velat hakkaamalla tilan metsät sukeaksi. Nuoremmille sisaruksille sitten aina vaan lupailtiin ja lupailtiin jotain. Loppujen lopuksi testamentin tekijäksi ei kummastakaan ollut, vaan kun lopullinen pesänjako tuli mahdolliseksi, niin vanhin sisar vaati heti osansa ulos rahana ja piti lisäksi aikojen kuluessa "esikoisoikeudella" varastamansa muistoesineet (korut, pöytähopeat jne.) itsellään. TAPAHTUU AINA SUURI VÄÄRYYS, JOS LASTEN VANHEMMAT EIVÄT TEE OIKEUDENMUKAISTA TESTAMENTTIA ?
Pekka Siikala (nimimerkki)
Tuolla maikkarin nettisivuilla isä ja poika komeilevat vierekkäisissä kuvissa. Ikävä kyllä heistä kahdesta Niko näyttää narkkarialkoholistilta, ja vanha äijä kunnon kansalaiselta. Toki ne ovat vain valokuvia, ei mitään muuta. Eivät kuvat ole ihmisiä.
niklasherlin (nimimerkki)
Moi kaikki. Olen jo myöhässä seuraavast tapaamisesta, mutta lyhyesti: Kiitos kaikille kommentoinneille ja lukijoille, joita on ollut paljon enemmän kuin olisin osannut ennakoida. Teksti on ollut mielessäni pitkään ja sen julkaisupäivä oli mielestäni sopiva isäni elämäkerran julkaisemisen aattona. Hain myös kaupallista etua. Elämäkerran käsikirjoituksen luettuani tiesin, että tästä vielä puhutaan. Tietoisesti ja päätoimittaja Huuskon tukemana päätin aloittaa keskustelun ennen kirjan julkaisemista. Kirjasta kyllä puhutaan vielä, mutta mitä enemmän Uudessa Suomessa, sen parempi minulle. Toimittajakontaktieni ansiosta minulla on vähän liiankin tarkat tiedot siitä, miten isolla isäni elämäkertaa käsitellään lehdissä ja televisiossa ja muualla mediassa lähipäivinä. Tehty mikä tehty, yhtäkään riviä en pyydä anteeksi, muistakaa lukea Uutta Suomea myös jatkossa. Terv. Niko H.
jussi vaarala (nimimerkki)
sinäkö noin kyyninen nyt sää kyllä aliarvioit ihmisiä aika rankasti me muut emmä halua tehdä niinkään arvoista rahaa kuin rahasta arvoja
Pekka Siikala (nimimerkki)
Niko H on isänsä poika. Vai onko sittenkään? Olisiko isänsä tehnyt yhtä huiman kaupallisen vedon oman faijansa kustannuksella? Ei olisi. Totuushan on, että jos Niko H. olisi halunnut (ja viitsinyt) niin hän olisi kirjoittanut kirjan aiheesta. Nyt hän (Huuskon yllytyksestä?) käytti hommaa, kuten heti nähtävissä oli, Usarin mainostamiseen ja levikin lisäämiseen. Pojasta polvi paranee tai pahenee. Minun on paha arvioida kuinka on tässä tapauksessa, kun en poikaa tunne, enkä taustoja muistelokirjan osalta muilta osin kuin että faijaani sitä varten haastateltiin. Oma loppukaneettini tähän tulee tässä: ihmisten tapa nuoleksia toisten persauksia on aika halveksittavaa, ja kovin olen murheissani Nikon äidin puolesta. Ilmeisesti ainoana olen ajatellut äitiä. Muilla on ollut niin hemmetin kiire kehua Nikoa ettei ajatustakaan siihen suuntaan ole liiennyt.
jussi vaarala (nimimerkki)
"isänsä poika" klo 16.04 ja Siikala 16.13 että en ottanut ideaa siikalalta vaan päinvastoin jos joku tuosta ketjusta sellaista ajattelee enkä tiedä pyrkikökään siikala tuohon mutta sanon sen varmuudeksi
Pekka Siikala (nimimerkki)
Tasapeli. En tiennyt sinun kirjoittavan, etkä sinä tiennyt minun kirjoittavan. Itse asiassa minä vastasin sinulle, siis sinun kommenttiisi. Tasapeli. Kukaan ei varastanut kenekään ideaa. Klikkasimme vain molemmaat samaan aikaan rahaa Uuden Suomen perin vajaaseen kassaan Niko H:n vedättäminä. Siksi me molemmat (luulen) olemme kohtuullisen köyhiä.
jussi vaarala (nimimerkki)
on se käsittämätöntä miten ihmiset ei tajua Niklaksen eettistä syvälimboa vaan tuolla alempana jatkavat täysin ymmärtämättä asian suorastaan ennenkuulumatonta karmeutta
Pekka Siikala (nimimerkki)
Jussi, rauhoitu! Kysymyksessä on kirjautumattomien kommentoijien viestien normaali viive. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse.
jussi vaarala (nimimerkki)
esiin nousee vaan kysymys median tasosta yleensä omistajien näkökulmasta hesari ja erkko on viemäritasonsa näyttänyt - nyt oli sitten herlinin vuoro
jussi vaarala (nimimerkki)
kyseisen kirjas kanssa seuraava aihe taitaa olla Niklas Herlin isänsä poika
jussi vaarala (nimimerkki)
isänsä poika potenssiin kyllä nyt on usarin lukijoiden ja kirjoittajien joukossa aikamoinen lauma pettyneitä' - ellei ihan kaikki no ajan kaikenlaisten asioiden paljastumisen henkeen kuuluu tämäkin kyllä tästäkin klaarataan
Vieras (nimimerkki)
Koin osaaottavaa myötätuntoa ikävää lapsuuttasi kohtaan. Tähän kommenttiisi asti. Kaipaat julkista sympatiaa katkeruudellesi, tunnustusta kärsimyksessä vietetylle ajalle ja totuutta isäsi mainekkaaseen julkikuvaan. Olet oikeutettu sen saamaan. Mutta haluat korjata siitä eri hyödyn kuin tuntevat kokevat antavansa. Et ole kiinnostunut ymmärtäväisyydestä joka heräsi vääryyttäsi kohtaan, et inhimillisistä rohkaisuista. Ehket osaa sellaista vastaanottaa ja käsitellä tai et sitä todellisuudessa enää tarvitse. Haluat foorumillesi liikennettä, mediallesi vauhtia. Asiasta puhutaan kohta muissa medioissa kuten toteat, ja sekös alkoi kiusamaan, nosti vanhat pintaan, riski jäädä taas sivuun. Toivottavasti et käsittele omien lapsiesi huolia yhtä kylmästi. Ikävä on kohtalosi ollut tältä osin, jättänyt jälkensä. Minullakin on parempaa tekemistä, joten tämä tästä aiheesta, lyhyesti. Toivon kuitenkin hyvää jatkoa ja että saat rauhaa todelliseen mielipahaasi.
ihmettellee myös (nimimerkki)
Suurin haaste on se, että ei jatka pahaa seuraavaan sukupolveen. Se on se suurin juttu. Toivottavasti muistat yrittää kohdella omia lapsiasi hyvin.
mkni (nimimerkki)
Karkeasti ottaen kirjoittajien sympatiat olivat puolellasi n. 80/20 %. Sitten seurasi kylmän viileä ilmoitus siitä, että kyseessä on mainostemppu, jolla haetaan kaupallista menestystä taloudellisesti riutuvalle julkaisulle. Luulenpa, että jätän jatkossa väliin. Myös vilpittömät sympatiantunteeni kärsivät melkoisen kolauksen. Kova on maailma.
Vieras (nimimerkki)
En tiedä miten aloittaisin tai lopettaisin asiani ja sen sisällön, mutta koitan lyhesti selventää ajatuksiani. Olen itse opeteltuani nyrkkeilemään antanut muistaakseni 13- vuotiaasta lähtien vastaavanlaiselle isälläneni vastuksen hänen purkautuessaan meitä ( perhettä kohtaan kaikkien puolesta ). Isäni näin viimeksi muistaakseni 7 vuotta, sitten kun kävin autoani pesemässä, hänen sukutilallaan, pyysi laskemaan vettä pataan, että voisi myös pestä autonsa, kun pyysin häntä hänen istuessaan takanani saunassa sulkemaan vesihanan hän itki takanani täynnä keuhkosyöpää vastaamaatta / tekemättä, en pystynyt katsomaan hänen 30 kiloa painavaa olemustaan häntä silmiin, etten olisi loukannut ihmistä / arvoa, hän istui vieressäni viimeisen kerran pestessäni myös hänen autonsa pyytämättä / selvittämättä asiaansa / oitansa. Hänen ja äitini sodankäyneitä / yrittäjä isiä, vaikka he laittoivat minut 7 vuotiaasta tekemään kaikkia maatilojen / nyrityksien töitä, niin kuin maailmassa on yleensä nähtävästi tapahtuva olen aina suuresti kunnioittanut, koska he antoivat minulle kovalla työllä siihen mahdollisuuden ja kunnioituksensa. Olen omin käsin luomiani yrityksiä aina kasvattanut, niin kuin sukusi on aina tehnyt, saavuttamatta toistaiseksi lähellekään, sitä arvostusta. Olen ollut kolmesti kasvattamassa perhettä, siitä yhden minun palkiten lapsella, jonka olisin halunnut näiltä asioilta ne ymmärtäessäni säästää. Olen kuitenkin, sitä mieltä ollessani luonteeltani / käytökseltäni / arvomaailmaltani ilmi elävä isäsi / ilman hänen saavutuksiaan / ettei maailmassani löydy mitään muuta asiaa kuin vastaavat arvot / teot, mitä isäsi joutui tekemään, minkä takia minun olisi täällä jatkettava pelkästään itseni takia. En aio kuitenkaan neljän sukupolven edestä tehdä mitään muuta kuin valkata niin kuin aina on tehty vahvimman / at jatkamaan sitä ikuista yksinäisyyttä, mikäli jotain jatkettavaa enää on. Onnea ja menestystä lehdellesi ja sinulle nimimerkillä 1964.
PIppi (nimimerkki)
Vielä kun lahjoitat rahasi olet lähes totuuden ytimessä.
Vieras (nimimerkki)
Eihän sulle pärjäá kukaan? Agurrak Donostitik, Peter
Puoli elämää vapaana (nimimerkki)
Ihmisellä menee ainakin alkupuolesta elämää paljon aikaa ja vaivaa siihen, että hankkii omien vanhempiensa hyväksyntää. Vanhemmuus voi olla myös omien kolhujen peittämisen väline – valtaa on kiva käyttää kerrankin ihan kunnolla ja vielä ihmiseen, johon on välitön vaikutusvalta. Tätä lapsen riippuvuutta vanhemmistaan monet vanhemmat käyttävät hyväkseen saadakseen sitä, miksi ovat lapsia hankkineet. Monilla lasten hankkiminen liittyy myös yksinäisyyden poistamiseen ja osalla oman "joukon" muodostamiseen, jossa itse voisi olla arvostettuna keskipisteenä. Ongelma taitaa vain olla siinä, että lähtöajatus on väärä: paras tapa saada arvostusta lapsiltasi on ilmeisesti osoittaa heille arvostusta. Julkisivut eivät pysy näköjään pystyssä kuitenkaan, joten kai parasta olisi olla aika rehellinen siinä mitä sanoo eikä yrittää väkisin tehdä itsestään suurempaa kuin onkaan. Vanhempi tietysti myös piiskaa lapsia eteenpäin kaikin keinoin, jotta ne pärjäisivät elämässä, samalla valaen myös huonoa itsetuntoa ja kertoen, että ei itselläkään ole kovin paljoa luottamusta omaan elämään. Luottaminen on kyllä vaikeaa välillä. Tämän verran ajatuksia heräsi Herlinin kommenteista, mutta käytännön toteutus ei ole vielä itselläkään niin onnistunutta.
Vieras (nimimerkki)
Että tällainen markkinointikikka.
Vieras (nimimerkki)
Jotenkin tuntui tutulta Niklas Herlinin kirjoitus. Oma edesmennyt isäni, kahden sodan veteraani, suurperheen elättäjä, raivoraitis (paino sanalla raivo), hermostui ja suuttui nopeammin kuin luotijunat. Pohjalaisella luonteellaan sietämätön uliseva huutaja. Olin perheen kuopus, joka sai olla suhteellisen vapaasti ja suhteellisen lyömättömissä, kun isot veljet kielsivät isää hakkaamasta minua. Sain isältä turpiini vain muutamia kertoja, tajukaan ei lähtenyt kuin kerran. Yhtä veljeäni isäni hakkasi usein ja erään kerran sairaalakuntoon, siten että sydän pysähtyi, mutta onneksi veli virkosi. Äitini on vieläkin pahoillaan siitä. Se tapahtui jo 50-luvulla. Veljet (4 kpl ja pari siskoa) olivat ns. suurta ikäluokkaa, minä hiukan nuorempi. Meistä kaikista tuli jokseenkin hyviä kansalaisia, töissä käyviä ja osasta liiankin hyvin ja pitkään korkeasti koulutettuja, jos se on nyt yhtään mikään mittari yhtään mistään. Isä ei juuri puhunut liiemmälti, huusi ja riehui enempi. Mutta jotakin sillä oli kuitenkin päässään, aina sillä oli selkeä logiikka tekemisiinsä, rankaistukset muiden virheistä olivat vain hiukan kovia. Mutta isä se oli meille, kaikesta huolimatta.
SIMO PERTTULA (nimimerkki)
Itse katsoin, että en kykene kommentoimaan kirjoitustasi. En tunne asioita, ja kirjoitus on sen laatuinen, että en halua tuskaa lisätä!?
Antero Vipunen (nimimerkki)
Minua ei kiinnosta, mitä Herlin on ajatellut rahallisesti asiasta hyötyvänsä eikä minua kiinnosta hänen isänsä elämäkertakaan pätkän vertaa, enkä aio sitä ostaa saati Uutta Suomea sen enempää nettiselata. Mutta kuten edellisistä kommenteista voi lukea, aihe koskettaa monia, monia suomalaisia. Useilla tuntuu olevan isänä pystyyn nostettu paska ja kusipää, joka nauttii läheistensä nöyryyttämisestä ja loukkaamisesta. Narsisteiksikin heitä joissain yhteyksissä kutsutaan. Niklas Herlin teki miehen teon antaessaan kasvot tälle traumalle, jonka varjo lankeaa monien ylle aikuisiässäkin. Kunhan tällaisia puheenvuoroja esitetään enemmän, niin ehkä jonain päivänä häpeä ja syyllisyys poistuvat sen lapsen harteilta, joka on joutunut elämään paskan lapsuuden paskojen vanhempien takia.
jussi vaarala (nimimerkki)
tavallaan samaa mieltä mutta se että median valtaa on tämmöisissä hyperkyynisissä käsissä on kyllä aika hälyttävää
tha (nimimerkki)
Mikä siinä on niin hälyyttävää? Mielestäni on kyllä mediavallan kannalta paljon hälyyttävimpiä luonteenpiirteitä kuin kyyninyys. Tai kenties olen itse kyyninen ;)
sensuroitu (nimimerkki)
Kiitos Niklas, mahdatko tietääkään, millaisen töräytyksen totuuden torvesi juuri onkaan päästänyt ilmoille? Minäkin olen yksi niistä monista westendiläiskakaroista, joita ulkomaailma automaattisesti pitää läpeensä hemmoteltuina, kaiken saaneina hienostopentuina. Todellisuudessa olen kasvanut pohjattoman narsismin, piilotellun alkoholismin ja sadistisen katkeruuden keskellä. En pysty muistamaan yhtäkään positiivista kommenttia vanhemmiltani. Sen sijaan olen kyllä oppinut tietämään olevani hidas, kömpelö, lihava, oman inhottavuuteni takia vailla ystäviä, vastenmielinen ja kaikin mahdollisin tavoin epäonnistunut. Vaikka ulkopuolisille on aina esitetty näytelmää, jossa kauniit fiksut lapset koulutetaan kalliisti ja yksikään saatanan tennistunti ei jää puuttumaan täydellisestä idyllistä. Todellisuudessa emme olleet edes talvivaatteiden arvoisia, saatikka että olisimme päässeet lääkäriin, 'siis eihän meitä mikään koskaan vaivannut, muu kuin suunnaton heikkous'. Sihteeri taisi joskus hakea 25 markan lahjakortit jouluksi... Olemme jollain perverssillä tavalla tienneet aina olevamme esteenä sille, että meidän vanhempamme eivät ole olleet yhtä menestyneitä kuin sinun. Sinun isäsi on kuollut. Luuletko, että kirjoituksesi saa meidän muiden isissä mitään muuta aikaan kuin suunnatonta halveksuntaa ja vahingoniloa? Tuskin.
Vieras (nimimerkki)
Jaa, että oli porvariskakaralla huono lapsuus.
Hooch (nimimerkki)
Voi kauhea, ekan kerran joku sanoo asiat niin kuin se on. Pääni meinasi räjähtää kun luin noi rivit. Luonnehäiriöisen despootti-isän lapsena tiedän tasan tarkkaan kuinka karmeeta voi ns. perhe-elämä olla ja kuinka syvät jäljet se jättää lapsiin. Kiitos, Niklas. Ja hyvä mainos kirjalle, tietty.
Pekka "Pietu" Sivonen (nimimerkki)
"On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään." Tekstistäsi päätellen sitä on tainnut levitä reilusti. T; Pietu
Pietun tietävä (nimimerkki)
Pietu on henkilö, joka on yritellyt viime vuosina rakentaa omaa "imperiumiaan" P-Karjalan suunnalle. Ajautuu riitoihin itte kunkin kanssa yrittäen esittää jämäkkää, suorasanaista ja nokkelaakin kaveria. Suuri johtajamme, Pekka "Pietu" Sivonen. Sinuna en Pekka lähtis tollasia muka-nokkelia kommentteja heittelemään. Osaatko muuta kommentoida Nikon kirjoituksen pohjalta? Tuskinpa, sillä kovin suureen sulla ei potentiaalit riitäkään.
jumako (nimimerkki)
se on varma kun tauti (lainasin P.A.Tupeista). Meinaan vaan, että kirjottajalla ei menis liikaa aikaa miettimiseen. Ei oo sekään halpaa puuhaa, katoppa kun ministeritkin miettii vuosikausia, että mitä pitä tehrä.
Vieras (nimimerkki)
Hyvä Niklas! Ravistele myös samalla koko Suomea ko teeman suhteen.
Smedsin nimeen (nimimerkki)
Oletteko lukeneet pommi-Gerdtin isän "Ai, mis mie virheen tein" -kirjan? Siinä on sokean despootin puheenvuoro, jos vastakommenttia Niklaksen postaukseen kaipaatte. Varatkaa oksennuspusseja kirjan viereen. Ja, tiedän: on despotiaa on eriasteista.
moro (nimimerkki)
"Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika," Olemme hieman eri kategorian ihmisiä, mutta nuo sanat voisin naulata omaan isäänikin. Hän oli varsinainen pirttihirmu. Armeijan,(ilmavoimien) sotilasmestari joka teki perheestään helvetissä eläjän ja isä oli tuo helvetti. No, kun omat jalkani alkoivat jotenkin kannattaa 15-vuotiaana, karkasin kotoa- ja se karkumatka kesti yli 20- vuotta kunnes näin isäni seuraavan kerran. On uskallettava sanoa asiat, niinkuin ne tuntee oikeaksi sanottavan. Itse sovin ennen isäni kuolemaa asiat hänen kanssaan, mutta keskustelut mökkinuotiolla olivat tulikiven katkuisia. Kuitenkin saimme asiat sovittua. En ole tietenkään katkera. Häneltä jäi kesämökki ja muuta ei jäänytkään, mutta siitä on muodostunut rakkain paikka elämässäni. Kiitos isä siitä, vaikka eläissäsi olit varsin vittumainen ihminen.
pekkatoivonen (nimimerkki)
Niklas-herran palstan suosio heijastaa vahvaa alitajuista homoeroottista ihastumista mieheen,jolla on älyä,valtaa ja rahaa.Riippumattomuutta,joka monelta kommentoijalta tyystin puuttuu.Kukapa meistä ei haluaisi olla hänen ystävänsä.Ja kaukorakkaudelle sallitaan paljon enemmän kuin lihalliselle ystävälle,jonka puutteet ja ongelmat ovat todellisia , omaa elämäämme häiritseviä.Luultavasti hän lukee tämänkin viestin.Me kommunikoimme.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Olen kyllä oppinut vähitellen hyväksymään, että aivan järkevältäkin vaikuttavat ihmiset siteeraavat Freudia tuodakseen dramatiikkaa sanomaansa, koska itse eivät ilkeäisi ajatella kuin Freud. Sen sijaan vihreä ja setalainen tulkinta psykaamisesta edelleen vielä tökkii...
toinen Toivonen (nimimerkki)
"Olen kyllä oppinut vähitellen hyväksymään, että aivan järkevältäkin vaikuttavat ihmiset.." "Sen sijaan vihreä ja setalainen tulkinta psykaamisesta edelleen vielä tökkii..." Pistit pahan :) Tiedän kyllä tämän pekkatoivosten edustaman ihmistyypin, jotka 'anaali'soivat toisten ihmisten ominaisuuksia heijastumina heidän piiloseksuaalisuuksistaan jne. Ja mitä enemmän henkilössä näkee homoa, sitä parempi.. Virsi alkaa oleen jo hiukan liian eltaantunut. Milloinkahan itse alkavat käyttämään sitä kuuluisaa itsekritiikkiä erinäisten latteuksien ja kliseiden laukomisen suhteen.. Jään odottamaan.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Minusta tuo anaalisointi on saavuttanut kansallisen huippunsa C. G. E. Mannerheimin osalta Katarina Lillqvistin Pispalan mummojen kansantieteelliseen perimätietoon perustusvassa teoksessa, joka esitettiin televisiossakin, mutta jota en ole vieläkään oikein katsellut, vaikka välähdyksistä näkyy, että tšekit ovat tehneet hyvää työtä animaation osalta. Joskus olen nähnyt kuvauksia siitä, että Euroopan hevossiittoloiden ja hevoskaupan asiantuntija Mannerheim olisi ollut kelteisillään ratsuväen tapaan uittamassa hevostaan jossain joessa. Näin ollen en oikein usko, että Katarina Lillqvist paljasti koko totuutta tietolähteistään, vaan että idea on voinut olla hyvin laadittu suunnitelma punavihreissä setalaispiireissä oikeiston epäjumalankuvan, alankomaalaista sukua olevan ruotsalaisen valapattotsaarin kenraaliluutnantin pudottamiseksi kunniajalustaltaan homofobisissa piireissä. Kun ajattelee esimerkiksi Mannerheimin elämänkertaa, voi ajatella, että hän ei välttämättä ollut lajityypillinen bi eikä opiskellut englantilaisessa sisäoppilaitoksessa, vaan hän oli terve venäläinen upseeri, joka kulki omian polkujaan siinä määrin, että hienosta venäläisestä suvusta oleva vaimo jätti hänet Japanin Venäjän sodan aikana ja lähti sairaanhoitajaksi sotaan. Herra Mannerheim vasta nelisti jäljesssä everstiluutnanttina. Tuo anaalisointi on yksi proosan genre. Voisimme tietenkin pohtia, olisiko Mannerheimin appi hyväksynyt hänet vävypojakseen, jos olisi elänyt? Asiaa voi tarkastella myös heterofeministisestä näkökulmasta.
pekkatoivonen (nimimerkki)
" Helve kuitenkin pääsi viinan ja tupakan ylistyksessään kovin lähelle homoeroottista ihastumista." Lue myös lausetta edeltävä tarina.
Vieras (nimimerkki)
Me muut mahdollistamme näiden narsistien julmuudet. Narsistihan osaa hurmata kaikki asiakkaat ja työntekijät - aluksi! Kotona narsisti kiusaa lapsiaan ja perhettään. Jossakin vaiheessa ulkopuolisillekin selviää narsistin todellinen pahuus... mutta silloin on jo monesti liian myöhäistä, vaurioita on ehtinyt jo tapahtua. Jos joku tyyppi vaikuttaa liian hyvältä, hän ei sitä oikeasti ole. Me kaikki muut mahdollistamme narsistien julmuudet, koska emme liity yhteen kukistaaksemme hirviön. Narsisti pyörittelee ja saa aina lahjotuksi osan porukasta vallalla ja rahalla; tehden narsistin pikku-apulaisia, kapoja, jotka puolestaan alkavat kiusata muita.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Odottaisin keskustelua myös hirvioäideistä.
Tuula Kiilamo (nimimerkki)
Nyt ylitit hyvän maun rajan tässä yhteydessä. Anna olla.
Vieras (nimimerkki)
Mielestäni pysyi kirkkaasti hyvän maun rajoissa.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Tähän asti on uskottu, että vaikka lapsella ei olisi isää, on hänellä sentään äiti. Nykyään ilmeisesti sekään ei ole selvää. Naisille on jotenkin vaikeaa keskustella hulttio tai julmuri-isien lisäksi hirviöäideistä, joista myös moni on saanut elinikäisiä traumoja. Mikä asiassa pelottaa? Poliittinen puoliko? Sekö, että kukaan ei näe sitä, millaiseksi maailma muuttuisi sen jälkeen kun julmuri-isät luovuttaisivat tasavalloissa kaiken vallan hirviöäideille. Suomessa taisi pääministeri Matti Vanhasen mukaan tulla noin 16 000 huostaanotettua lasta viime laman vuoksi ja jäljet näkyvät edelleen. Siksi valtio velkaantuu 13 000 000 000 euroa tänäkin vuonna, mutta ei uskalla panna etujärjestöjä tai virkamiehiä tiukille niin kuin ei proletariaatin aristokratiaan kuuluvia muka yksityisen sektorin toimijoitakaan lujille. Tasavalta tasa-arvoisemmaksi ja valta valtiolle!
Tarzan.Kuusela (nimimerkki)
Herlin onnistui kirjotuksellaan ilmeisesti sohaisemaan arkaan paikkaan, ainakin kommenttien märästä päätellen. On todella rohkeaa kutsua isää huonokäytöksiseksi ääliöksi ja paskapääksi julkisesti, varsinkin jos Faija on suomalaisen teollisuuden ikoni. Monet yllekirjoittaneet ovat kertoneet omista vastaavista kokemuksistaan. Stressaantunut, ulkoisesti menestyvä isä saapuu kotiin vaimonsa ja lapsiensa luo. Paineet purkautuvat perheesen. Kun vittuuntuneisuutta ja väsymystä ei voi näyttää ulkona, se purkautuu seinien (neliömäärästä riippumatta) sisällä. Lapset aistivat ilmapiirin hyvin tarkasti, huolimatta siitä onko skidi syntynyt kultalusikka suussaan vai varastettu hopealusikka takataskussaan. Kommentit suvun varallisuudesta ovat asiattomia. Niklas Herlin kirjoitti rohkeasti asiasta, jonka monet ovat kokeneet. Ei perityllä fyrkalla ole mitään tekemistä ihmissuhteiden kanssa.
kemppma (nimimerkki)
kun asuin Länsi-Saksassa n. 30 vuotta sitten niin hissit ja liukuportaat oli siellä silloin pääasiassa Thyssenin valmistamia. Mutta kun menin sosialistiseen itä-Berliiniin niin sielläpä näki sosialismin huipputuotteita näissä tehtävissä. Minkä nimisiä? No tietysti Kone. Äännetään Kuune saksaksi.
Lempi (nimimerkki)
"Kommentit suvun varallisuudesta ovat asiattomia. Niklas Herlin kirjoitti rohkeasti asiasta, jonka monet ovat kokeneet. Ei perityllä fyrkalla ole mitään tekemistä ihmissuhteiden kanssa." Ihminen ihmisenä. Fiksu kommentti. Mielestäni on myös paljon varakkaita ihania ihmisiä ja johtotehtävissä olevia ihania ihmisiä, jotka ovat rakastavia ihmisiä ja hienoja vanhempia, joista useat ihmiset näkevät vain varakkuuden ja työtehtävät. Ihan kuten vähävaraisemmissa ja eri tehtävissä olevissa ihmisissä. Vähättelemättä tehtyä työtä. Onneksi kukaan ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen. Suomalaisista yritysjohtajista 99% työskentelee pienissä- ja keskisuurissa yrityksissä www.suomi.fi. Mielellään lukisi joskus ihan esimerkiksi lööpeistä heidän tekemästään työstä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja rakastavista vanhemmista sekä myönteisistä asioista. Mitenköhän juuri lukemaan oppinut lapsi mieltää lööpit www.lapsiasia.fi?
Tuula Kiilamo (nimimerkki)
Niklas Herliniä haluaa ymmärtää, mutta silti en voi olla miettimättä, mitä tästä kaikesta ajattelee hänen äitinsä, Pekka Herlinin vaimo. Lähetän hänelle lämpimiä ajatuksia. PS: En tunne häntä, en edes ole koskaan nähnyt.
Pekka S-to. (nimimerkki)
"Kun kaikki valheet on kerrottu, kannattaa kokeilla totuutta." Isänä ja poikana tuntosi ovat minulle osittain tuttuja. Ulostulosi muistutti jotenkin Kaari Utrion vastaavaa torttua, tässä tuonnoin. Mitähän hänellä on markkinoitavana? Myös Veskun ja Tervon toimet todistavat, kuinka meitä "Iltalehdet-idiootteja" kyykytetään. Paska maku jäi, kun et ole uskaltanut isälles aikoinaan suoraan sanoa. Paljain kourin olen molemmille pojilleni hävinnyt, hulluna humalassa olin ja sain mitä ansaitsin. Kyllä eläissä pitäisi välit selvittää. Jopa varakkaan vainaan haukkuminen on raukkamaista!
Smedsin nimeen (nimimerkki)
Mistä päättelet, ettei suun puhtaaksi puhumista ole ukkosen eläessä yritetty? Osaa ne vanhemmat kieltäytyä, pakoillakin. Siksikin asiat voivat jäädä kaivamaan. Tullakseen ulos, kun toinen on jo viimeisessä piilossa (haudassa). Ja sitten ei enää saisi sanoa mitään, ei vaikka kysytään. Väki käy päälle. Ja mitä te äitiä säälimään. Eiköhän suurinta rakkautta ole antaa lapsen puhua suunsa puhtaaksi. Sehän puhuu tullaakseen kuulluksi, viimein.
tapio_o_neva (nimimerkki)
"Eiköhän suurinta rakkautta ole antaa lapsen puhua suunsa puhtaaksi." Kansakoulun ensimmäisellä luokalla opin, että nimenomaan pitää sosiaalistua lauman johtajaan, luokanvalvojaan ja samalla tarkkailla susilauman tapaan ryhmädynamiikkaa. Huomasin, että käytösnumero kannattaa pitää 10:nä, koska siitä on välillistä hyötyä myös muiden numeroiden osalta. Kansakoulun ensimmäiseltä luokalta peruskoulun yhdeksännelle luokalle kehitin keskiarvoani ylöspäin 2,7 numeroa ja luokan priimukseksi pääsin seitsemännellä luokalla. Myös Suomen puolustusvoimissa kannustettiin hillitsemään vapaata mielipiteenmuodostusta. Euroopan unionissa myös rohkaistaan mielenmalttiin ja itsensä hillitsemiseen. Mika Illman kannustaa poliittiseen korrektiuteen niin Seppo Lehtoa kuin myös Jussi Halla-ahoa. Kannattaisi ymmärtää, ettei mikään imperiumi voi perustua siihen, että kaikki oikeasti ovat suota kuokkivia maajusseja, jotka tapaavat tasa-arvoisina tai orimattilalaisina sukujensa valtuutettuina kunnallislautakunnassa ja päättävät omin vähäisin varoin vaivaistalosta ja tienpätkästä. Imperiumi edellyttää ei noin 3-4 -portaista hierarkiaa, vaan noin 10-15 -portaisen hierarkian, jossa huipulla on kulissijussien esille nostamia mielikuvia, jotka tekoavoimmuudella ja tekonykyaikaisuudella pitävät hurmiota yllä. En oikein tiedä tilannetta, jossa pelkkä suorien puhuminen auttaisi. Ei kukaan halua kuulla koko totuutta itsestään ja ajatuksistaan. Jos joku haluaa miettiä, millainen olisi syvälle integroitunut EU niin voisi miettiä, miten paljon sananvapautta on Nokian alihankkijalla tai tämän työntekijällä. Läheisempi esimerkki on keskussairaalaympäristö. Millainen keskitysleirin hierarkia on esimerkiksi sairaala-apulaisen ja osastonhoitajan kesken. Yksi lääketieteiden ylioppilas ei saanut sairaanhoitajilta edes paikkaa kahvipöydässä, koska luulivat, että hän on tavallinen sairaala-apulainen, ei kesätöissä oleva tuleva rouva tohtori. Naisvallankin piirteet voi tutkia nyky-Suomessa helposti tutustumalla pankki- ja vakuutusmaailmaan tai keskussairaalamaailmaan. Siellä voi olla rakenteellista väkivaltaa jopa enemmän kuin kirkossa tai puolustusvoimissa.
Surullisen runkkarin poika (nimimerkki)
Kirjoitus tuo mieleen oman isäni, joka myöskin pitää itseään maailmankaikkeuden keskipisteenä. Onneksi hänen ainoa merkittävä saavutuksensa on, ettei koskaan ryypännyt työpaikkaansa, eikä sekään olisi onnistunut ilman työkavereita, jotka tuurasivat häntä putkien aikana. Niinpä hän on nyt eläkeläisenä entinen duunari, josta olisi muka tullut vaikka mitä jos hänelle olisi siihen aikoinaan annettu mahdollisuus. Se tästä puuttuisi, että hän olisi saanut aikaiseksi jotakin leuhkimisen arvoista.
jussi vaarala (nimimerkki)
Niklas Herlin kirjoittaa viimeisimmässä välikommentissaan itse näkökulmastaan näin: " Teksti on ollut mielessäni pitkään ja sen julkaisupäivä oli mielestäni sopiva isäni elämäkerran julkaisemisen aattona. Hain myös kaupallista etua. Elämäkerran käsikirjoituksen luettuani tiesin, että tästä vielä puhutaan. " Hemmetin tollot - ettekö te tajua että hän hakee myös kaupallista etua isänsä haukkumisella. Sehän on sikamaisen alhaista. Ja sikamaisen tyhmiä te jotka ette tajua tai jos tajuatte ja ette piittaa niin olette sikamaisen kehittymättömiä eettisesti. Onkohan tällä kansalla sittenkin ihan oikea hallinto ja korruptoituneisuuden taso - on meinaan niin loputtoman tyhmää sakkia. Tietenkin myönnän ansioksi sen että Niklas avaa sanaisia arkkuja vanhempien suhteen ihmisillä mutta että sillä haetaan kaupallista etua on kyllä aika köyhää.
jussi vaarala (nimimerkki)
juoksee blogissaan lampaana perässä ei se ari niin fiksu mies ollutkaan kuin ajattelin
tapio_o_neva (nimimerkki)
Tietenkin myös idänkauppaa saksalaisten lukuun käyvä Alsio ymmärtää kupletin juonen, mutta nostaa Niklaksen nostattamalla tuulella ja jatkaa juonta.
Matti O Koskela (nimimerkki)
Millähän ansioilla ja valtuuksilla Jussi Vaaralakin kuvittelee olevansa oikeutettu haukkumaan yleisesti kaikkia tolloiksi. Kun tuota purkausta lukee, alentaa miesrukka itsensä vielä kaikkien tollojenkin alapuolelle. Minä kun en suostu tolloksesi, ja tiedän huitelusi muidenkin suuntaan vaan olevan jotain ylipöhöttyneen egosi harhoja. Vaarala mainostaa olevansa henkisen ja aineettoman toimeliaisuuden asiantuntija, mutta antaa mielensä järkkyä pelkästään sillä, kun joillakin sattuu olemaan enemmän mammonaa kuin muilla. Siks toisekseen, Nicklas on omassa toiminnassaan osoittautunut kertaluokkaa enemmän ja paremmaksi ja rohkeammaksi ihmiseksi kuin kukaan keskiverto tasamaan tallaaja, varallisuudestaan huolimatta, Vaarala mukaan lukien.
Vieras (nimimerkki)
Sinähän se välkky olet. Tietenkin Niklas kirjoittaa omassa lehdessään ensimmäisenä aiheesta, joka on tulossa julkisuuteen ja tulee aiheuttamaan laajaa keskustelua joka tapauksessa. Kannattaisi hieman miettiä ennenkuin nimittelee ihmisiä tyhmiksi ja kirjoittaa samaan aikaan etiikasta.
jussi vaarala (nimimerkki)
sanoa vanhemmastaan noin ja sitten sanoa sitä osittain myynninedistämiseksi - sehän on karseeta
pussi haarala (nimimerkki)
jussi vaarala kirjoitti: "Hemmetin tollot - ettekö te tajua että hän hakee myös kaupallista etua isänsä haukkumisella. Sehän on sikamaisen alhaista." Siis - mitä h**tin tekemistä tuolla kaupallisen edun hakemisella tai hakematta jättämisellä on itse asian kanssa?? Ainoa pointtihan tässä on se, puhuuko Niklas Herlin isästään totta vai ei. Jos (kuten ainakin minä uskon) Niklas kertoo totuuden isästään, miksi ihmeessä hän ei ansaitsi saada siitä myös jotain rahallista korvausta?
jussi vaarala (nimimerkki)
kyseen ollen oman isänsä haukkumisesta mahdollisimman törkein sanankääntein - antaen kuvan että sainpas isästäni oikein rehevän jutun ja samalla saan rahastettua sillä. Minusta se on sikamaista ja käsittämätöntä vaikka kuinka pidänkin hänen purkaustaan täysin oikeutettuna - mutta kylmä taloudellinen - ei kun kylmin mahdollinen - tulee mieleen näistä sanoista: "Teksti on ollut mielessäni pitkään ja sen julkaisupäivä oli mielestäni sopiva isäni elämäkerran julkaisemisen aattona. Hain myös kaupallista etua." Sitä paitsi minusta tuossa on keskisormen näyttöä myös usarin lukijoille. No jos Niklas on sika tai haluaa temppuilla niin niin se on hänen asiansa - minun asiani on oikeus sanoa siitä. Vaikka veisi oikeuteen - koska kyllä tuollaisestakin asiasta pitää voida keskustella. Siis arvokkaanahan pidän Niklaksen asennetta sananvapauteen ja uudentyyppisen median hakemista - ei siitä ole kyse. Niin että en minä sinua Niklas ihan paskana pidä vaikka tuollaista teitkin - sanotaan että puoli- :)
Vieras (nimimerkki)
Jos joku kirjoittaa jotain kaupallisen edun takia, ja kertoo sen julkisesti, se on kunnioitettavaa rehellisyyttä. Muut tuntuvat sen tajuavan, paitsi tämä poikkeuksellisen typerä ihminen, joka ei ilmeisesti ole ikinä lukenut mitään tai ajatellut mitään
Päivi L. (nimimerkki)
Kysyn toisen kerran ja toiselta juipilta, onko tosiaan nyt ongelma se mitä ja miten sanoo Niklas H., eikä siis se, miten TÖRKEÄSTI on käyttäytynyt Pekka H. ?!
jussi vaarala (nimimerkki)
erottaa mitä sanotaan niin ei osaa silloin menee puurot ja vellit ja tiskivedtkin sekaisin
Vieras (nimimerkki)
Niklaksen kuvaus isästään sopii hyvin surullisenkuuluisaan Vanhan Testamentin Jahveen. Ja päivänpoliitiikkaa seuranneena voi vain todeta, että suomalainen yhteiskunta elää edelleen vanhan liiton aikoja.
Trapetsi (nimimerkki)
17:36 tapio_o_neva: "Odottaisin keskustelua myös hirvioäideistä." No, heistä on kirjoittanut tuo monessakin kommentissa mainittu Martti Paloheimo, isiäkään säästämättä mm. kirjoissa: "Lapsuuden haavat" ja "Kotivammaisuuden synty". Erinomainen kirja vaikeasta äitisuhteesta on edesmenneen ranskalaisen kirjailijan Marie Cardinalin kirja terapiastaan: " Vapauttavat sanat".Hän selvisi vaikeasta psykoosista pitkässä terapiassa käytyään kipeän äitisuhteen läpi. Hänestä tuli myöhemmin Ranskan kirjailijaliiton puheenjohtaja. Asiassa kävi lisäksi niin, että kun tytär parani, äiti sairastui psyykkisesti. Asioista on kirjoittanut useita kirjoja myös sveitsiläinen psykiatri Alice Miller. Hän on tutkinut mm. Stalinin ja Hitlerin ja Ceaucescun lapsuutta, joihin sisältyi kaikkiin väkivaltaa ja lapsen tunteiden mitätöintiä. Minua keljutti kouluni merkkipäiväjuhlapuheessa yhden edesmenneen rehtorin muistelu. Hänen äkkipikaisuutensa sivuutettiin ikäänkuin humoristisena huolimattomuutena. Tosiasiassa monet oppilaaat pelkäsivät häntä ja hänen raivokohtauksiaan lähes henkensä kaupalla. Alkoholin liikakäyttäjä hänkin tietojeni mukaan oli. Kuinka monelle lapselle siitäkin jäi ikuiset arvet? Hienoa, että näistä asioista voidaan puhua julkisesti. Nämä aiheet ovat tabuja, sillä vanhemmuuden epäonnistuminen kielletään yleisesti. Tärkeintä on, että itse osaltaan kohtelee lapsiaan hyvin.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Muistan lukioluokkani yhden nuoren ylioppilaan puheen, jossa hän kritisoi sitä, ettei historiantunnilla ollut työrauhaa siksi, kun äidinkielenopettaja huusi toiselle luokalle seinien läpi kuuluen, että nämä eivät oikein osanneet mitään. Puheessa ei mainittu vanhemman lehtorin nimeä, mutta kaikki ymmärsivät äärikunnianhimoisen pääkaupunkiseudulta tulleen opettajan kärsimykset puolikunnianhimoisen eteläsuomalaisen maalaiskunnan kasvukeskuksessa, pikkukaupungiksi muuttuvassa keskustaajamassa, jossa oli ja edelleen on teollisuutta myös pörssinoteerattuihin yhtiöihin ja niiden tuotantolaitoksiin saakka. Tuolloin tuntui, että luokkatoveri oli sisäistänyt pitkän matematiikan luokamme arvot hyvin. No hänen isänsä oli konepajan osaomistaja ja puoliksi näkymätön ja puoliksi näkyvä merkkihenkilö. Hän piti laadunpuutteena ja häiriönä meidän teknilliseen korkeakouluun menevien humanistisille opinnoille sitä, että äidinkielenopettaja huusi liian lujaa monilahjaisemmille ja äidinkielessä vähälahjaisemmille rinnakkaisluokkalaisille. Rehtorilla oli tapana vaatia teitittelyä, mutta hän itse piti oikeutenaan sinutella. Tämä oli hyvää harjoitusta Suomen puolustusvoimia varten ja samalla opetti käyttämään passiivimuotoa eli sitä, ettei rehtoria tarvinnut teititellä. Aikaisemmassa koulussa äidinkielen vanhempi lehtori jakoi oppilaat selvästi viisaisiin ja osaaviin lapsiin ja niihin, joilla oli kauniisti nykykonsulttikielellä "kehittämistä". Jotenkin olen sitä mieltä, että fasismia on esiintynyt äidinkielenopettajissa ehkä enemmän kuin saksankielen- tai ruotsinkielenopettajissa. Fasismi on ehkä löystynyt, koska nykyään edes yhteiskuntatieteiden tohtorit eivät osaa kirjoittaa melkein oikeaa suomen kieltä edes blogiinsa. Pitikö poliittisesti korrektiudesta luopua nuoren ylioppilaan puheessa? Jos se vähensi huutamista seuraavina opintovuosina jälkeemme niin kyllä, jos taas se oli vain meidän asenteemme niin ei. Hän kyllä oli meidän muiden kanssa asiasta aivan samaa mieltä, mutta pitikö äidinkielenopettaja häväistä?
MHI (nimimerkki)
Ja lisää aiheeseen liittyviä kirjoja: Aksel Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä.
Vieras (nimimerkki)
Moi Niklas Herlin, Tunsin isäsi purjehtia ympäristöstä, kevyesti tosin. Jotkut tuttavistani purjehti Lygaialla hänen kanssa. Minä lähinnä satamissa Lygaian kannella viskiä nauttien. Isäsi oli kovaääninen, viskiin menevä, mutta selvästi "at ease at sea". Jokainen ihminen joka on siihen kyllin älykäs joutuu, ehkä koko elämänsä ajan" puhdistumaa vanhempien vaikutuksesta. Jotain on hyvää jotain huonoa siinä "perinnössä" jota vanhemmilta on saatu, tai sanoisinko siitä mitä niskaan on kaadettu. Ei voi olla helppoa syntyä perheeseen missä perheyritys ikäänkuin heti kättelyssä asettaa odotuksia. Pekalla on täytynyt olla näitä paineita alusta alkaen. Lisää siihen änkytys ongelma ja varmasti hänenkin isänsä odotukset. Wallenbergin poika ampui itsensä, ilmeisesti paineet olivat liian kovat. Älä Niklas tuomitse isääsi turhan kovaa. Jos sinussa on vahvaa ja hyvää niin osa siitä olet kuitenkin perinyt geenejen kautta. Useimmilla "vähävaraisilla" nuorukaisilla on se etu että voivat vapaasti unelmoida tulevaisuudesta ja rakentaa sitä voimiensa ja edellytyksensä mukaan. Peseydy henkisesti ja pidä huolta itsestäsi ja tilanteestasi mihin synnyit. Eräs teitä lähellä oleva Koneen kirjanpitäjä kertoi minulle että Pekka vuosi toivoi että joku lapsista innostuisi jatkamaan yritystä. Vuosia turhaan. Ja sitten äkkiä hän joutui sydäntä raastavaan tilanteeseen missä molemmat pojat halusivat jatkaa. Tervehdyksin,
Vieras (nimimerkki)
Yhtään vähättelemättä sitä kärsimystä, jonka alkoholsti tuo perheeseen, jokin tässä kommentissa osuu - hyvällä. Kiitos kirjoittajalle. Eihän tämä elämä mikään helppo projekti välttämättä kenellekään ole.
Vieras (nimimerkki)
Tulee mieleen että Niklaksen isää puolustelevat kommentit tulevat lähinnä tyypeiltä jotka näkevät itsessään samankaltaisuutta Niklaksen isän kanssa. Onhan Niklaksen näkemys luonnollisesti yksipuolinen, mutta mitä muuta se voisi olla kuin lapsen näkemys omasta isästään ja lapsuudestaan. Varmaan samanlaisia despootteja löytyy vähän joka puolelta joista yhteen sain itsekin tutustua lapsena.
MerjaH (nimimerkki)
Kyllä tuo porvarillinen kulttuuri on aika perseestä. Teeskentelyä, hienostelua yms, niin että lapset saavat hurjia traumoja. Nukkekoti.
Vieras (nimimerkki)
Eiköhän ne ole ihan muut kulttuurit ja piirit kuin porvarillinen, jossa sitä viinaa ylenmäärin kiskotaan ja eletään valheessa muutenkin.
MerjaH (nimimerkki)
Oletko sinäkin joku maanis-depressiivinen, joka näet punikkeja pimeässäkin. Jos porvareiden paratiisissa on vain teikäläisiä, niin taidan muuttaakin sinne vaaleanpunaiseen höttöön. Porvarillinen, eli kaupunkikulttuuria edustava. Porvari= kauppias. Näin sivistyspläjäyksenä pösilölle. Nukkekoti siis...se taas edustaa jotain, mitä kirjallisuudeksikin kutsutaan.
tapio_o_neva (nimimerkki)
Porvari on kaupungin asukas, jolla on poliittisia oikeuksia kaupunginraadin autonomian kautta.
Vieras (nimimerkki)
Koska olen insinööri, en psykologi, en lähde arpomaan enempää tulkintoja asiasta. Pitää vain lyhyesti todeta että se rohkeus ja itsensä likoon laittaminen mitä Niklas Herlin osoittaa on parasta suomalaisuutta. Small talk on ihan kiva juttu, mutta tärkeiden asioiden sanominen suoraan pysäyttää lukijan tai kuulijan oikeasti miettimään.
Vieras (nimimerkki)
Mitä muuta kantaa kuin ne, ne, ne omat tahdosta ja mielestä rimpuilevat muistot ja sanontut totuudet. Ei ne katoa. Ne karvaat ja vittumaiset. Kutittvat henkitorvessa. Ja me kaikki - koko Suomen kansa - saatiin tämä totuus nyt syliimme, kestää hetken ymmärtää, viisi lasta, viisi kaunista lasta, meren suola kasvoilla, purjeveneessä, täysin puoleksi viinapäissään vihattuna, lopulta kaikki jaettuna, parhaan taidon ja teidät tuntien. Mistä sitä tietää. Sinua näen kun kannan kauppakassia. Ja sinäkin täytät kauppakassia. jatka.
Sokarates (nimimerkki)
Itselläni kait kävi "tuuri" koska isäni oli kyllä hyvä tyyppi, tosin jokus veti kaatokännit, mutta hänen ansiostaan minusta tuli kirjallisuuden jne ystävä ja hän opetti yhteiskuntakriittisyyden ja sen että aina pitää "katsoa" mitä on asioiden takana. Niklas teke ison teon kun puhuu monen suomalaisen perheen helvetistä eli juoppoisästä ja "virtahevosta" joka on kyvytön monissa asioissa.
Sivusta seurannut (nimimerkki)
Oli koskettavaa lukea näin avointa tilitystä. Olen kaveripiirissäni kuullut muutamia hurjia lapsuusjuttuja pullon varjosta ja tämä tarina on yksi puoli niistä. On todella tärkeää, että näin avoimet tilitykset saadaan keskusteluun. Toivon jokaisen vanhemman katsovan tässä kohtaa peiliin - totuuden nimissä - ja tekevän tilannekatsauksen omasta tilaansa. Koskaa ei ole myöhäistä aloittaa uusi elämä. Puhumattakaan, mitä se koko perheelle merkitsee.
HAL (nimimerkki)
Pahan heitit...
OnSlow (nimimerkki)
NH esitti näkemyksensä isästään tämänhetkisestä katsantokulmastaan, siihen on vaikea sanoa mitään asianosaisia tuntematta, muuta kuin tsemppiä ja toivottavasti pääset asian yli, edes joskus. Kiinnostavaa on mielestäni : ""Kovista jätkistä" on aina hauska heittää lisää legendaa. Entinen esimieheni, ihmisenä, sosionomina ja toimittajana pahasti epäonnistunut Lauri Helve oli kovin innoissaan isäni alkoholismista ja ketjupolttamisesta. Helveen typeryydet sattuivat aikuisikää lähestyvään." - heitto. Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Vieras (nimimerkki)
olen lueskellut tätä kommentointia, ja aika vahvasti näyttää siltä, että nyt kosketellaan suomalaisen pahoinvoinnin aiheuttajista melkoisen suurta ja vaikutukseltaan voimakasta kivunaiheuttajaa - mieleltään sairastunutta perheyrittäjää. jo pidemmän aikaa olen ollut havaitsevinani yhteiskunnassa kehitystä jossa sodanjälkeistä suomea rakentamassa olleiden yrittäjien vanhetessa, heidän on hyvin vaikea hyväksyä sitä, että joku muu tulisi ja korvaisi heidät ja tekisi asioita toisin. puhutaan muutosvastarinnasta, joka saa joillakin sairaalloisiakin piirteitä. Mieluummin roikutaan viimeiseen asti täysin epärealististen harhojen vallassa esim. perheyrityksen määräysvallassa ja sabotoidaan vaikka omia lapsia, jotta he eivät kyseenalaista isänsä tai äitinsä "elämäntyötä" epäilyttävillä motiiveillaan. Jo pelkkä sana "elämäntyö" kuvaa erittäin hyvin sitä suomalaisenyrittäjän sairaalloista suhtautumista yrittämiseen - Elämäntyö tehdään yrityksessä eikä perheessä. Tällätavalla asennoituneessa perheyhteisössä on niin vaikeaa olla "sairastumatta" siihen mitä tekee, tekee sitä millä motiivilla hyvänsä. vaikka tarkoittaisi hyvää, voi raamatullakin lyödä päähän. - perheyrityksessä kasvanut-
jussi vaarala (nimimerkki)
tehdäänkö se elämäntyö kyltymättömässä ahneudessa tai kyltymättömässä menestyksenjanossa tai kyltymättömässä kaiken romahtamisen pelossa tai kyltymättömässä halussa tai pakossa olla mukana sellaisessa jonka avainsana on KYLTYMÄTTÖMYYS
jussi vaarala (nimimerkki)
tehdäänkö se elämäntyö kyltymättömässä ahneudessa tai kyltymättömässä menestyksenjanossa tai kyltymättömässä kaiken romahtamisen pelossa tai kyltymättömässä halussa tai pakossa olla mukana sellaisessa jonka avainsana on KYLTYMÄTTÖMYYS
jussi vaarala (nimimerkki)
tehdäänkö se elämäntyö kyltymättömässä ahneudessa tai kyltymättömässä menestyksenjanossa tai kyltymättömässä kaiken romahtamisen pelossa tai kyltymättömässä halussa tai pakossa olla mukana sellaisessa jonka avainsana on KYLTYMÄTTÖMYYS
Hohhoijoijoi (nimimerkki)
Hieno mainospuhe. Nokkelasti provosoivaa ja vielä homotkin mainittu. Nahkatakissa noustaan mörrittämään iskäpapasta.
Crash (nimimerkki)
Kilpailevan kustantamon kirjaako Niklas nyt puffaakin, vai?
Sivu 1 | 2 | »

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset