Kristityt homoja parantamassa
Joskus yli kymmenen vuotta sitten jouduin tuuraamaan Ilta-Sanomien iltavuoron uutispäällikköä, kun pikkupomoilla oli iltakokous. Ennen johtoportaan poistumista työpaikalta lupailin tekeväni yhden miehen vallankumouksen. Juttujonossa oli viikkotolkulla roikkunut artikkeli, jonka mukaan homoseksuaalisuudesta voi "parantua".
Vaikka heitto oli huumoria, pomot katsoivat minua epäillen. Eikä seuraavana päivänä homoja Ilta-Sanomissa parannettu, eikä sitä juttua varmaan koskaan julkaistukaan. Mutta kappas hei - samaa teemaa käsittelevä, samoilta pohjilta lähtevä juttu julkaistiin Image-lehden maaliskuun numerossa.
Image-lehti julkaisee erilaista materiaalia kuin Ilta-Sanomat, eikä kuluva vuosi ole vuosi 1999. Mutta kai siinä jotakin sairasta on, että Image-lehdessä on juttu "eheytymisestä", kun Ilta-Sanomien julkaisematta jäänyt juttu kertoi "parantumisesta".
"Eheytyneet" kertovat Imagessa huonoista isäsuhteista, hyväksikäytöstä, rikkinäisistä kodeista. Kaikki nämä lapsena koettuna aiheuttavat traumoja, tuskin siitä on epäilystä. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että äärikristillinen, ahdasmieliseltä vaikuttava Aslan-säätiö "eheyttää" ihmisiä pyhien kirjojen voimalla. Kyllähän ahdasmielinen kristillisyyskin ahdistaa monia. Itse asiassa juuri Aslanin kaltaiset hourujärjestöt saattavat saada meikäläisen kaltaisen kirkosta eronneen suhtautumaan epäillen kirkkoon. Ja korostan, että arvostan tiettyä osaa kristillisestä arvomaailmasta ja esimerkiksi sen vaikutuksesta Suomen historiaan.
1960-luvulla syntyneeksi heteroksi minulla on joka tapauksessa poikkeuksellisen pitkä kokemus homojen maailmasta. 1980-luvulla opiskellessani asuin puolivahingossa vuoden viiden äijän soluasunnossa, joista yksi sitten sai tunnustetuksi muille olevansa homo. Siitä sitten seuraamaan outoa salaista maailmaa (homojen maailma 1980-luvun Bostonissa oli hyvin paljon suljetumpi kuin mitä se on 2010-luvun Helsingissä). Ystäväni oli aidosti vapautunut (eheytynyt?) kun hän sai edes muutamalle heterolle kertoa sukupuolisesta taipumuksestaan joutumatta vihan tai inhon kohteeksi.
Palataan sitten myöhempien vuosien Bostoniin. Suuri osa kaupungin asukkaista on sinne 100-150 vuotta sitten muuttaneiden irlantilaisten jälkeläisiä. Niinpä kaupungissa on voimakas katolinen perinne. Pari vuotta sitten sikäläinen katolinen kirkko romahti. Yksityiset kansalaiset eivät enää halunneet rahoittaa kirkkoa. Syynä ei ollut se, että kirkkoisien joukossa oli pikkupoikien hyväksikäyttäjiä vaan se, että kirkko oli näitä syntisiä suojellut, peitellyt heidän törkeyksiään ja järjestänyt uusia toimia kirkon sisällä. Lähetetään Aslan sinne.
Eikä Bostonin tapaus varmasti ole ainoa eikä viimeinen. Aslan-säätiön taustavoimat ovat varmaan mielestään hyvällä asialla. Mutta jos homous todella on heidän mielestään synti, niin kyllä tässä ajetaan pirua pois pelsepuupilla. Ja tällainen tavallinen kristillisiä arvoja kunnioittava epäilee niitä arvoja taas kerran. Meidän kotoisessa kirkossammekin (siis siinä virallisessa ja järjestäytyneessä) on taas homovastaisuus nostanut päätään. Eipä tuo minua koske, kun en voi siitä toista kertaa erota.

Kommentoi 191 kommenttia