Uusi Nokia ja sata Vaisalaa

Suomessa on satoja, kenties tuhansia ihmisiä, jotka tietävät, miten Nokiaa olisi pitänyt johtaa ja mistä sen akuuteimmat ongelmat juontuvat. Sitten on vielä toinen mokoma jälkiviisaita, jotka ovat kauhistuneet siitä, että Suomeen ei synny uusia nokioita parin vuoden välein. Tämä johtuu milloin verotuksesta, milloin markkinoinnin osaamattomuudesta, milloin palkkojen sivukuluista.

On tietysti liikuttavaa, että Suomessa on tuhansien ihmisten joukko, jotka tietävät, miten asiat olisi pitänyt hoitaa. Miten tämä maa olisikaan selvinnyt talvisodasta ilman jälkiviisastelijoita?

Nämä uuden Nokian metsästäjät tuovat mieleeni vajaan parinkymmenen vuoden takaiset ajat, kun pähkin asioita Kauppalehden nuorena pörssitoimittajana. Joku niiden aikojen viisastelija - onneksi olen unohtanut urpon nimen - melttosi, että Suomi kyllä pelastuu, kunhan maahan saadaan sata Vaisalaa. Vaisala on suomalainen perustajansa innovaatiosta liikkeelle lähtenyt yhtiö, joka hyödyntää korkeaa teknologiaa, työllistää huippuammattilaisia olematta jättisuuri ja joka kykenee vientiin.

En tiedä onko uusia "vaisaloita" sata, mutta paljon kuitenkin. Tulkintatavasta riippuen löydän päivälehden pörssilistalta parikymmentä keskisuurta, vientiä harjoittavaa omiin innovaatioihin liiketoimintansa perustanutta yritystä. Ja listan ulkopuolella on lisää. En tiedä pelastivatko nämä yritykset Suomen, mutta ainakin ne ovat saaneet kotimaansa välttymään pahemmilta kolhaisuilta.

Aika ajoin joku tumpelo kertoo, että Suomi on "yrittäjäilmastoltaan epäystävällinen maa" ja että "suomalaiset eivät halua yrittää". Ihme potaskaa tuokin. Parantamisen varaa on varmasti aina, mutta ei näitä huipputeknologian pieniä ja keskisuuria yrityksiä olisi koskaan syntynyt, jos mainitut perusargumentit pitäisivät kutiaan.

Ja sitten niitä "uusia nokioita". Varmasti on mahdollista, ainakin teoriassa, että Suomessa syntyy yritys, joka onnistuu breikkaamaan maailman nopeimmin kasvavalla kuluttajatuotemarkkinalla lähes päivälleen oikealla hetkellä. Nokia on kaiken viime aikojen suomalaisen höpinän ja pöpinän keskelläkin valtavan suuri ja merkittävä yhtiö, ja omalla tavallaan paljon suurempi kuin kotimaansa. Ei niitä tähän pieneen maahan joka päivä synny.

Ja jos Suomeen syntyisi "uusi Nokia", ei se työllistäisi hetkessä sen enempää Saloa kuin Kemijärveäkään. Isot tehtaat perustetaan ihan muualle kuin Suomeen. Olen pahoillani, jos tämä paukahti silmille uutisena.

Kannattaa muistaa sekin, ettei Nokiaa perustettu 1992. Esimerkiksi kaapelointiin - tiedon siirtämisen juuriin - se erikoistui vuosikymmeniä aiemmin. Vuonna 1992 Nokialla oli yksi aivan erityisen hyvä syy keskittyä matkapuhelimiin. Pääomat olivat niin finaalissa, että oli pakko keskittyä vähän pääomaa sitovaan tuotteeseen. Tämä oli yksi syy, ei tietenkään ainoa, Nokian valintaan, siis matkapuhelimiin.

Ja jos haluamme etsiä vahvaa miestä suomalaisen tietoteknologian taustalta, yksi merkkihenkilö on ruotsalainen kreivi Pietari Brahe (1602-80). Hänen "kreivin aikanaan" Suomeen luotiin viestinnän perusteita (postilaitos) ja kehitettiin koulutusta (muun muassa yliopisto). Ei suomalaista osaamista todellakaan päivässä kehitetty.

Ja sitten tämä moitittu insinöörivetoisuus; höyrypäisimmät vaativat kaikkia Nokian insinöörejä erotettavaksi ja heidän korvaamistaan joillakin design-kekkuleilla ja myyntipelleillä. Jos 1990-luvun Nokia ei olisi ollut insinöörivetoinen, meillä ei olisi koko ongelmaa. Insinöörivetoisuudella Nokiasta tuli maailmanluokan suuryritys.

Se ei olisi onnistunut pelkästään myyntimiesten ja suunnittelijoiden voimainponnistuksella, vaikka heitäkin on tarvittu.

Pannaan entisen toimittajan tavoin tärkein pätkä tänne loppuun. Korkealle arvostamani yritysjohtaja, joka lukee talouden merkittävintä tiedelehteä Harvard Budsiness Review'ta (www.hbr.org), kertoi mielenkiintoisen yksityiskohdan, johon hän oli ko. aviisin kautta perehtynyt. Jos yritys tekee suuren ja menestyksekkään innovaation (Nokian huippupuhelimet 1990-luvulla), se putoaa kärryiltä, kun seuraava innovaatio tehdään.

Ford Motor Company oli aikanaan niin ylpeä mustasta T-mallistaan, että se juuttui siihen. Kun kilpailijat oppivat tekemään muunkinlaisia autoja, Fordille oli käydä kylmät. Mutta yhtiö keräsi itsensä kasaan ja on edelleen merkittävä autoteollisuuden vaikuttaja.

Kun olin nuori ja innokas toimittaja, Nokian tuotekehityksessä oli ikäisiäni osaajia, kahta puolta 30-vuotiaita. Nyt olen vajaa 50-vuotias kärttyinen kustantaja - ja Nokialla on tietysti kärttyisiä ikäisiäni henkilöitä tuotekehityksen pomoina. Ehkä nuoret kehittäjät pitäisi sulkea eri huoneisiin keksimään jotakin uutta ja vanhat jäärät voisivat mutista kiukkuisina.

Koska teksti on liian pitkä ja liian tylsä, todistettakoon lopuksi meikäläisen ikäisten koomisuus. Me 1960-luvulla syntyneet kasvoimme punk- ja glam-rockin opastamina. Nyt lastemme ikäiset panevat halvalla nuoruutemme ideoita. Pojaltani sain linkin "Pyhät Tepot" -yhtyeen biisiin "Me muutetaan Lontooseen". Hieman nolottaa.