Rappaus niskaan

Kaverini muutti vaimonsa kanssa melkein uuteen (n. vuoden vanhaan) kerrostalo kolmioon vuokralle. Ehtivät asua noin kuukauden niin kylpyhuone remontti oli jo edessä :) Kämpät oli hirveällä kiireellä ja päin p:tä tehtyjä. Kaikenlaista pientä remppaa piti tehdä vähän väliä sieltä sun täältä. Onneksi ei ollut omistus asunto. Tuntuu vähän oudolta. Luulisi että rakentajallekkin tulisi halvemmaksi tehdä kerralla kunnolla, mutta ei niin ei.

Oli sitten tekijöinä suomalaiset,virolaiset, venäläset tai ketkä vaan, laatu on paskaa,äkkiä ja halvalla se on ainoa vaatimus. Sinällään ihmeellista kun Suomessa on ties kuinka monta porrasta virkamiehiä "vahtimassa laatua"; on sertfikaatteja ja määräyksiä, ISO 9000 yms. puppua. Lopputulos vaan sitä ihtejään. Harmaa talous rehottaa ja voitot rakennusliikkeille on satumaisia. Oiskohan puolueilla ja poliitikkojen vaalirahoituksella ja rakennusliikkeillä jotain tekemistä keskenään - oiskohan?

Olen viime vuosina seurannut läheltä, miten hyvää jälkeä virolaiset tekevät. Etenkin jos heidät palkataan laillisesti ja maksetaan sama mikä suomalaisillekin. Asun vuokralla ja kotini korjausremontti meni juuri paikkakunnalla erinomaista jälkeä tehneen virolaisen sijaan suomalaiselle, viinanhajuiselle gubbelle, joka tuppaa katoamaan aina välillä. Oli kuulemma halvempi.

Maailman parhaassa maassa pitää olla maailman parhaat asunnot, lahtarit, punikit ja kapitalistiriistäjät! Mitä siitä muuten tulee?

se katkesi jo pitää aloittaa uusi perinne ps. laitapa piruuttasi pari toimittajaa Turkkiin viikoksi tutkailemaan turkkilaista rakentamista - ihan vaan vaikka vittuillessasi

Pääurakoitsijoiden yritysjohto ja hallitus henkilökohtaiseen vastuuseen yrityksen toiminnasta/laadusta. Sakkoja ja rangaistuksia ala-arvoisesta laadusta, miinus merkisiä bonuksia jos ei laatu kestä päivän valoa. Turha syyttää konkurssiin jo menneitä alihankkijoita, vastuu oltava selkeesti pääurakoitsijalla.

Jossain mättää, kirjoitetaan että Suomen rakennuskannasta yli puolet on homeessa ja 80% rakennuskannastamme on huonosti rakennettu. Kuunnelkaapa Kirsi Virtasen pakina rakentamisesta Ylen areenasta. "Miksi meillä rakennetaan hometaloja?" Virtanen revittää hienosti!

On se kyllä järjetöntä minkälainen rumba, kusetus ja yleinen välistäveto asumisen ympärille on saatu Suomessa kyhättyä. On välittäjää, kuntotarkastajaa, kosteusmittaajaa, rahoituslaitosta, vakuutusyhtiötä, isännöintiä, talohuoltoa, asianajajaa, verottajaa, rakennusvalvojaa, pappeja vihkimään asuntoja, erilaisia edellämainittujen etujärjestöjä ja luoja tietää mitä muuta ja silti ainoat pakolliset tekijät tässä yhtälössä ovat vanhat kunnon rakennusliikkeet, pankki ja asunnon tarvitsija. Eikä silti saada laatua

meillä taas tälläinen case:talonyhtiön putkiremontissa kaksi mummoa ilmoittaa suorilta käsin kesken kalvosulkeisten, että 20-luvun putkia ei vaihdettu kokonaisuudessaan 70-luvulla. papereihin kuitenkin kirjattiin koko putkiston vaihto, mikä oli yleistä täällä tuohon aikaan. viestintään ja slaidien pyörittämiseen palkattu n.25-vuotias jakkupukuinen nainen pyöräyttää silmiään ja jatkaa esitystä. jään katsomaan mummoja ja tajuan, että meidän puoli vuotta sitten ostamassamme "arvoasunnossa" on luultavimmin osittain 20-luvun putket. ei hätä kuitenkaan ole tämän näköinen. esiin astuu asiantuntija, joka kertoo tietävänsä lähes kaiken putkiremonteista ja, että heidän firmalle maksamamme kymppitonni on pikkuraha saamastamme selvityksestä. remonttisuunnitelmassa on pari vaihtoehtoa; koko putkiston vaihto tai edullinen pinnoitus ja tähän päälle vielä demokraattinen äänestys. huojennun hieman ja kysyn tältä yrityksen päämieheltä ja kaikkien alojen asiantuntijalta, että voisiko hän nyt ystävällisesti ja rehellisesti ennen äänestystä kertoa oman asiantuntijamielipiteen, kumpi remontti taloomme olisi parempi, kumman hän itselleen valitsisi. hänen äänenpainonsa alenee ja diplomaattisin elkein hän ilmoittaa, että kilpailevien tarjousten vuoksi hän ei saa ohjata tällä tavoin äänestäjiä. hän saa vain kertoa, että mikä kaikki on mahdollista. vastaan ihan yhtä diplomaattisesti, että minulla nyt ei ole varaa maksaa ihan kaikesta mahdollisesta, varsinkaan pinnoituksesta 20-luvun putkille. viestintävastaava kääntää päänsä minuun ja alkaa suojelemaan pomoansa katsein. jatkan vielä, että voiko 20-luvun putkia pinnoittaa, mihin hän vastaa, ettei suosittelisi. tämän jälkeen siirrytäänkin viestintävästaavan ohjastuksella demokraattiseen nettiäänestykseen ja vuokra-asuntojen omistajat(jotka eivät olleet kokouksessa) äänestävät halpaa pinnoitusta, mikä tulee 20-luvun putkien ilmaantuessa kaksi kertaa kalliimmaksi. mitä ihmeen rakennusosaamista tämä on? spektaakkelihan on ihan farssi jo ennen esitystä.

"Jonkinlainen huippu on se, että rakennusalan liitot, lahtariliitto ja punikkiliitto yhteen ääneen, möyhkäävät jotakin kotimaisen rakentamisen korkeasta laadusta! Kuinka ne tämän jälkeen kehtaavat! Onneksi melkein kaikki tietävät, että Virosta saa laaturakentamista halvalla, kun taas Suomesta falskia rakentamista kalliilla. Se on häpeällistä suomalaisen rakentamisen perinteelle." Et ole sattunut huomaamaan, että tuo punikkiliitto, kuten sinä sanot on pitänyt jatkuvasti esillä näitä epäkohtia rakentamisessa. Suurin tekijä on siinä, että pääurakoitsija on pilkkonut urakan niin pieniin osiin, että valvontakin alkaa olla mahdotonta. Suuret rakennusliikkeet käyttävät näitä halpisfirmoja vaikka mielellään toista puhuvat. "Ja ihan pelkällä tatsilla ja kuulopuheiden perusteella, kunnia oman työn jäljestä on Virossa suuremmassa huudossa kuin Suomessa." Ei se yksinkertaista ole. Tiedän kahden ison taloyhtiön putkiremontin jossa meni vuosi luvattua aikaa enemmän. Syynä oli se, että virolaiset urakoitsijat joko häipyivät mitään ilmoittamatta tai menivät konkurssiin. Talojen remontit tehtiin loppujen lopuksi suomalaisella firmalla joka oli tarjouskilpailut hävinnyt Viron pojille. Taloyhtiöt hävisivät tässä leikissä huomattavat rahat. Mieliharmista puhumattakaan. Tuttu putkimies totesi, että kyllä hänellä töitä riittää kun Virosta ja Venäjältä tuodaan lisää väkeä ammattitöihin. Useimmilla ei ole muuta mukanaan kuin uudet haalarit ja käyttämätön naulareppu tai jakoavain. Pyydä Niklas audienssia ja mukaan pääsyä raksaliiton punikkien tarkastuskierrokselle. Eivät ne sinut pelkää tai syö vaikka oletkin niistä lahtariporukoista! Soita Suokkaan Kyöstillä raksaliittoon ja kerro sitten mitä näit! Avartaisi sinunkin käsityksiäsi maailman menosta.

Suomessa yleisesti käsityön taitajat ovat häviävä luonnonvara. Ja niin huonoa rakentamisen laatua on nähty, että oikein hirvittää. En ketään osoittele, mutta kyllä politrukit ovat vaan yleisesti verokertymän- ei ammattiylpeyden perässä. Jos rappaus putoaa katosta alas, niin ei se vänkäämällä parane. On sitä kaiteiden läpi meilläkin ihmisiä mennyt. Ja hometta on kaikki julkiset rakennukset pullollaan, kouluja, virastoja, sairaaloita jne.

Mitäpä jos kunta rakennuttaisi omalle tontiilleen kunnon vuokra-asuntoja, jotka saisi lunastaa itse? Talot eivät olisi tehty halpatyövoimalla ja Pekka Sauri vastaisi tuloksesta päällään? Tämä estää tietenkin markkinatalous eli kokoomuslainen asuntopolitiikaton asuntopolitiikka. Joskus ihailen paksuseinäisiä pystyssä pysyviä rakennuksia Riihimäen ja Lahden varuskunnissa. Silloin Venäjän keisarille ei tehty huonoa työtä, vaikka hanslankareina oli kiinalaisia. Oikeastaan ihminen, jolla on ollut sukuonnea tai kykyä ansaita 300 000 - 1 000 000 euroa, voisi olla kykenevä hankkimaan tietoa siitä, mitä ostaa - ammattimaisesti. Suren jossain määrin enemmän homeen uhriksi joutuvaa kunnallista vuokra-asujaa tai pientä lasta homekoulussaan. Heitä kohtaan on tehty rakenteellista väkivaltaa. Keski- ja suurituloiset sekä pienituloisina esittäytyvät miljonäärit ovat oikeastaan saaneet karman lain mukaan sen, minkä ovat ansainneetkin. Sukulaiseni myi homeisen talon avoparille, jolla oli pieni lapsi. He tarkastivat kohteen ja varmaan haistoivatkin homeen. Tuloksena oli se, että isä jätti äidin ja lapset sekä katseli paremman pesän. Tästä voisi kirjoittaa novellin, mutta enpä kirjoita, koska en ole tavallinen Korhonen enkä tavallinen Virtanen. Voisi konsensus kärsiä.

Monet ovat rakentamisen tavat, virheet ja onnistumiset. Syy ja seuraus ei ole aina selvä, mutta paljon on tehtävissä. Eräs kirjoittaja nosti esille vanhat kunnon rakennusmestarit ja on siinä monelta osin oikeassa. Heidän vahvuutensa oli ja on, että he ovat joutuneet tekemään ihan oikeita rakennustöitä jossain uransa vaiheessa. Toiset heistä ovat tehneet niitä enemmän ja toiset vähemmän. Ammattimiehet kuitenkin arvostavat todella korkealle vaikkapa timpuritaustaista rakennusmestaria, sillä hän on nähnyt rakennusprojekteja hyvinkin erilaisista näkökulmista ja tuntee käytännön ongelmat sekä tietää myös miten fuskausta yritetään. Vaikka amk-rakennusinsinöörin koulutus oli teoriassa osaamistason lisäämistä, niin valitettava tosiasia on, että käytännön harjoittelu ja osaaminen on heikentynyt ja paljon. Vain sellainen rakentaja, joka on kahvitauolla kuullut kaikki mahdolliset erialojen kommervenkit ja ymmärtää mikä on perusteltua lisäaikaa työlle ja mikä vain tekaistua lintsausta pystyy hallitsemaan rakennusprojektin käytännön työt. Mestaritkin ovat puun ja kuoren välissä ja paine ylemmiltä on melko suuri. Toiset heistä sortuvat joskus liikaa mielistelemään ylempää johtoa toiset ovat sitkeitä sissejä ja hankkivat toimintatilaa itselleen. Hyvillä mestareilla oli ainakin ennenmuinoin oma ydinporukkansa, joka tiesi, että oli parempi sanoa vaikka muutamalla perkeleellä ääneen, jos asiat menivät pieleen. Hyvä mestari osasi kuitenkin erotella oikeat perkeleet turhista perkeleistä ja loppujen lopuksi suoraan sanominen oli kaikkien etu. Tunteet olivat joskus kuumina, mutta myös kunnioitusta tuntui olevan puolin ja toisin. Vääjäämättä hyvien mestareiden porukoihin kerääntyi myös hyviä ammattilaisia, sillä hyvä mestari osasi heitä etsiä, mutta myös hyvät ammattilaiset hakeutuivat niiden mestareiden hommiin, joiden kanssa tiesivät töiden hoituvan. Loppujen lopuksi kunnon ammattilainen ansaitsee parhaiten, kun kaikki asiat etenevät järjestyksessä ja hänen tarvitsee tehdä vain se työ, johon hänet on palkattu. Huonointa laatua ja kusevia urakoita tulee, kun kaikki osapuolet eivät tiedä, mitä heidän kuuluisi tehdä ja koska. Jos vaikkapa ensimmäisen vaiheen alotus viivästyy, niin lopulta se tehdään hosuen loppuun, jotta seuraava pääsisi tekemään oman osuutensa. Huonommillaan jo valmiita pintoja revitään auki, kun homman johtaminen on pielessä ja se vasta maksaa. Töiden paloittelu voi kasvaa ongelmaksi, mutta siitä voi joskus olla myös hyötyä. Paloittelun suurin ongelma tulee siitä, että kukaan ei tiedä kuka työn lopuksi tekee ja mukana on verohuijauksen koko temppuvalikoima. Töiden paloittelu voi olla joskus kuitenkin hyväkin tapa viedä hommaa eteenpäin ja jopa valvoa työn laatua ja hintaa. Jos vaikka kunnostetaan yksi huone, niin siihen saattaa liittyä monienkin ammattiryhmien työ. Ensivaiheessa tulee ehkä purkaa kaikki vanhat kaapit, repiä vanhat matot, poistaa lattioilta vanhat liimat ja tasoittaa lattia, poistaa vanhat tapetit, irrottaa vanhat patterit, irroittaa vanhat listat, poistaa vanhat sähköjohdot ja rasiat, piikata vanhat putket pois ja tehdä uudet urat jne.. Tietysti tämä purkuvaihe ja purkamisen laajuus riippuu remontin halutusta laajuudesta, mutta miksi purkútyön tulisi tehdä sama firma, kun joka tekee varsinaisen uuden rakentamisen. Mielestäni jopa yksittäisen pienremontin tilaajan kannattaisi ottaa purkaminen eri firmasta. Antaa lattiantekijän määritellä mielummin jo etukäteen, missä kunnossa lattian tulee olla siinä vaiheessa kun hän on valmis oman työnsä aloitamaan. Sama homma, putkimiesten, sähkäreiden, listoittajien, maalareiden, rappareiden ym.. osalta. Työvaiheet ovat sinällään kuitenkin aika loogisia, eikä niissä tarvita korkeampaa matematiikkaa. Tilaaja voi hyödyntää ammattimiesten tietoa siitä, mikä on töiden rajapinta. Kyllä he sanovat, jos joku homma ei ole vielä sillä mallilla, kuin he itse haluaisivat ja pitäisivät oman työnsä kannalta tarpeellisena. Tietysti projektin valvojalla on oma tärkeä roolinsa, mutta oma kokemukseni on, että hyvä ammattimies reagoi nopeammin ja palaute on suora kaikkine perkeleineen. Epävirallisena valvojana vanha timpuri on yksi perkele. Sitä pelkäävät kaikki, sillä kaiken se haistaa, kaiken maistaa ja silmät sillä on selässä.

Onkohan enää ystävä ? Töölöntorin varrella olevat talot on rakennettu 1930-luvulla. Vieläkö ne v. 2010 on samassa hapessa kuin Olympiavuonna -52. Verhotangot lähti seinästä kuin kuppa Töölöstä, kun vähäpoikana siirtelin verhoja ikkunan eteen. Rappinkimäärällä joka seinistä tippui olisi hiekottanut jalkakäytävät.

Olen urakoinut isoille rakennusliikkeelle aikoinaan paljonkin. Joka kohteessa kävi ilmi jo neuvotteluvaiheessa, että arkkitehti ei ymmärrä rakentamisesta juuri mitään, ei edes ulkonäön suunnittelemisesta. Kuulemma on niin kiire ja rakennusliike vaatii. Onneksi ne yleensä uskoivat asiantuntijaa ja antoivat luvan tehdää sovitut muutokset. Jäljestä päätellen arkkitehdit on salaa vaihdettu kaivinkoneukkoihin ja päin vastoin.

Mitäpä jos liittomuurarit vaihdettaisiin vapaamuurareihin? Olisiko jälki varmempaa?

Ukilla oli raksafirma. Muutaessamme (Töölöstä) Töölöön, ukki teki (ukin firman miehet) remontin asuntoon. Ukki tietysti valvoi. Keittiössä oli liian vähän kaappeja ja kysyinkin, voiksiko laittaa lisää kaappeja, kun tilaakin on. Ukki vastasi:"Kyllä laitetaan, mutta tämä talo on rakennetu heti sodan jälkeen näitä on pajon, olen tutkinut seinien vuoraukset (vai mitä ne on), tässä, niinkuin usemmeimissa sodan jäkeisissä taloissa on ns "pulunpaska täytteet". Rakennustarvikkeet eivät silloin aina riittäneet, piti laittaa, mitä suinkin sai. Seinät on lujat, mutta yhtään taulua ei voi laittaa ilman proppausta, tai jos yrittää, tulee nyrkin kokoinen reikä." Mutta, "Minun firmani ei sitä tee. Tunnen puusepän, joka on taitava, hän saa laittaa kaapit mittojen mukaan, nämä "pulunpaskaseinät", kun kiinnitetään, on arvaamatomat" Vaan miten kävi? Tupaantuliaisissa, muiden vieraiden lähdettyä, ystävättereni sulhasineen jäivat vielä juttelemaan. Istuimme keittiössä. Sitten kesken kaiken, ystävättäreni tuijottaa, siniset silmät suurenevat, ihmeissäni katson, miksi, istuin häntä vastapäätä? Niin, yht`äkkiä, PAM, kamala rysäys. Keittiön kaapit isona rykelmänä tuli alas, niiaten tiskipöytään. Ystävätär kertoi, se tuli kuin hidastettuna. Itse istuin selin. Kukaan ei loukkaantunut, ei onneksi ollut alla.( Pieni lapseni leikki usein samassa paikassa.) Onneksi. Myöhemmin muutimme Kruununhakaan. Ukki tarkasti asunnon. Talo on rakennettu 1929. "Mutta tämä talohan on erinomaisen hyvä," sanoi ukki. Muutamia hiushalkeemia, vaikka sodanaikaiset pommit ovat ovat osuneet ihan lähelle!" Pelkäsin kyllä vähän. Mutta ukki pyysi katsomaan, kun kopsutteli seiniä ja kattoa. "Jotain vinoja seiniä, mitä aina vanhoissa on. Mutta olohuoneen pylväät, tasan vatupasissa." Olohuoneessa oli neljä kaunista pylvästä. Ukin muistotilaisuudessa, Töölön kirkosa, Kuusamon Prikaatti (ukin) kertoi, ukki oli rakentanut sotavammasairaloita, autanut sotaleskiä- ja orpoja, omalla kustanuksellaan. Samalla, kuin jälleen rakensi maata sodan jälkeen. Asia oli, kannattaa kysyä useammalta asiantuntialta, rakennusvuosiluku ei aina kerro kaikkea? Niin, Niklas, se oli vaan materiaa. Luojan kiitos, ei kenellekään tapahtunut mitään, onneksi!

Palkasin rakennusmiehen tekemään taloani itselle. Olin siis itse työnantaja. Rakentaminen ei oikein sujunut, niin reklamoin työntekijälleni. Ei aikaakaan, kun liiton punikit olivat kimpussani oikeustoimilla uhkaamassa. P.S. Parhaat tekijät ja urakoitsijat sain Virosta. P.P.S. Ei ne kaikki Virolaisetkaan ole hyviä

Voi Niklas parkaa! Hän edustaa itse sitä luokkka joka teettää työt huonosti suuremman voiton toivossa. Pitäiskö sinua sääliä Niklas? Ei oikeastaan, sen kun palkkaat kunnon työmiehet tekemään remontin ja maksat heille reilun palkan niin saat kyllä asuntosi kuntoon. Kyllä sinun isänperinnöstäsi pitäisi olla sen verran jäljellä. Rupeaa kyllästyttämään nämä sikarikkaat jotka valittavat kaikesta. Tulee mieleen Speden elokuva Noin seitsemän veljestä jossa talonpojilla ei ollut ruokaa ja linnanherrakin kärsi puutetta: hänellä kun ei ollut sinappia!

loppujen lopuksi

kaakelit keittiön ja kylppärin seinistä, niitä on uusittu jo ja keittiön kaappien ovet putoilevat ja jäävät roikkumaan yhden saranan varaan jne. Kymmenen vuotta vanha talo Herttoniemenrannassa. Muillakin naapureilla on paljon vikoja näissä asunnoissa. Ikkunat mm jumittavat, eikä niitä saa aina auki lainkaan. Ilmeisesti ei ole kalliilla rakennettu talo.Suon päällä kuulemma?

"Mutta sitten halpa firma ”löytää” uusia kohteita homekoulusta, ja hinta nousee. Ja nousee. Ja lopulta nousee korkeammaksi kuin alun perin tehdyt asiallisemmat tarjoukset." Tartumpa tähän lausahdukseen. Ei muuten tämän kaltainen toimintatapa variaatioineen ole aivan tuntematon muiltakaan toimialoilta. Joskus kilpailuolosuhteet vain ovat niin armottomat, että pelkästään hinta ratkaisee kuka saa työn ja työn voi saada vain jos tekee sellaisen urakkatarjouksen, joka alunperinkin tekee vain tappiota ja toivoa, että jostain löytyy vippaskonstit laskun kasvattamiseksi myöhemmin. Tälläistä ilmapiiriä usein ruokkii se jos työntilaaja on erityisen asiantuntematon tilatusta työstä tai palvelusta tai jos osapuolet ovat hyvin eri kokoiset tarjoaja pieni yritys ja ostaja valtio tai suuryritys, joka jo lähtökohtaisesti voi pompotella pienempää osapuolta miten tahtoo. Yrityksen pystyssäpysyminen voi myös olla kiinni siitä voittaako kilpailutuksen hinnalla millä hyvänsä ja on kai aika luonnollista, että jotkut haluavat pitää yrityksensä pystyssä keinolla millä hyvänsä. Itse olen nähnyt omalla työurallani ihan käytännössä miten liian rehellisesti toimineet yritykset ovat kaatuneet konkurssiin ja vippaskonsteja käyttäneet ovat voittaneet urakoita toisensa jälkeen. Aina ei kyse ole mistään laitomista keinoista vaan esimerkiksi siitä, että pantataan enemmän tai vähemmän tahallaan tietoa asiaakkaalta tai johdatellaan asiakasta tekemään sellaisia valintoja, jotka nostavat laskutuksen kokoa. Ainakin entisen työnantajani toiminnassa tälläinen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. En tietenkään uskalla työnantajan nimeä tänne laittaa oikeusjuttujen pelossa. Omalta kohdaltani ratkaisin asian siten, että irtisanouduin muutaman vuoden touhua katseltuani ja opiskelen nyt itselleni toista ammattia enkä halua huonontaa omia suosituksiani entisestä työpaikasta turhalla julkisella taistelulla. Filosofiani on, että jos ei voi jollekin asialle mitään pidä ainakin huoli, että et itse osallistu siihen. Entisistä pomoistani on muuten sittenmmin tullut miljonäärejä vaikka ovat muutamia asiakkaitaan menettäneet värikkäiden vaiheiden jälkeen. Olen vain mielenkiinnosta seurannut asioita vaikka muuten en ole enää osallistunut tähän toimintaan edes työntekijänä.

Motkottavat työmiehet uskaltavat haukkua pataluhaksi asiakkaan, siksi heihin voi luottaa. Minulla oli pitkän aikaa sellainen luotettava autokorjaaja, joka haukkui niinkuin isä ennenvanhaan, että etkö ole öljyjä vaihtanut jne, ja kaikki taas repsottaa...Vaan se jäi eläkkeelle ja myi firman toiselle. Minulla kävi sellainen putkimieskin, iäkkään puoleinen, jolle piti tunnustaa, että sakkoja on kaadeltu rööreihin, eikä ole huuhdeltu edes kuumalla vedellä kuten kuulemma pitäisi, etteivät röörit mene tukkoon. Sellaisista vanhanajan huolehtivista ja motkottavista miehistä mie tykkään. Vaan kun ei heitä enää ole...tai jos on, ovat jo eläkkeellä. Siksi ne rappauksetkin varmaan katosta tippuvat. Kukaan ei vaan välitä enää mistään mitään. Ei välitetä enää ihmisistä. Kaikki on ihan perseestä.

Aivan.Itse tehtynä suurimmaksi osaksi ja valvottuna. Ennen ihmiset rakensivat itse asuntonsa. Vieläkin voi. Kaunis etelärinne santainen perustontti,tuuletettu alapohja,muutamalle harkolle talonperusta noin 100m2 ,ei telineiden kanssa touhuumista, vähän varpistusta ja päästään räystäisiin käsiksi. Runko pitkästä tavarasta ja vaikka omasta metsäsätä jos tontti oli kyllin suuri.Märkätilat kivestä(harkko ,tiili)Viikon työ ja runko on pystyssä ,jopa alle viikon. Huopakatto tarpeelisella kallistuksella ja vinttiin puoliseisoma korkeus, jonne voidaan varastoida pien- kamaa.Kattotuolit ostokamaa.Kattotuolit voi rakentaa myös itse 2x4: sesta,mutta insinöörilaskut pitää esittää. Ei työsopimuksia vaan katsotaan jälkeä työmies tekee ja jos jälki huonoa käsketään kävelemään toisaalle töitä katsomaan. Puilla lämmitettävät takka ,kiuas ja mahdollisesti ,ilmalämmityslaite,aurinkokenno tai maalämpö lisäksi.Lieden tuuletus erikseen,avattavat ikkunaluukut ja piipussa tuuletushormi. mahdollinen 24 voltin sähkö valoille ja jääkaapille tms. Talon rakentaa tontteineen päivineen puolet siihen hintaan mitä se maksaisi toiselta ostettaessa. Ainoa ongelma että Helsingistä ei saa tontteja tällaiseen rakennukseen mutta muualta saa,eikä lämpökustannukset huikaise. Eipä talo homeile.

Pahoin pelkään että totuus on vielä synkempi. Tuo koko systeemi, tarkoitan alihankintaketjua, ei ole omiaan laatua kohottamaan olivat ketjun osapuolten sopimukset sitten millaisia tahansa.Ongelmana vastuun hämärä siirtyminen ja valvonnan puute "ei ole meidän firman homma" -periaatteella. Itse asiassa jos kyseessä on uusi asunto ja parkettisi pulpahtaa paikaltaan muutaman kuukauden kuluttua on aika usein niin ettei tekijäfirmaa ole edes enää olemassa. Höpötetään "pääurakoitsijan vastuusta" mutta korjaa kuka korjaa ja miten kuten. Uskon tämän rakennusalan vastuu-vitsauksen levinneen jo muillekin aloille ikävä kyllä. Mielestäni työn laadun suhteen kollektiivinen vastuu ei ole vastuuta ollenkaan. Viranomaisia sen sijaan on pilvin pimein, mitä tekemässä?

Miksi skanska ja nnc eivät tee pitkän elinkaaren kerrostaloja suomessa? Ruotsissa kerrostajen rungot valetaan paikanpäällä eikä elementeistä niinkuin suomessa.Leegoista et pysty valmistamaan kestävää ja hyvän äänieristyksen omaavaa taloa. Ihan sama mitä maksat, jos runko on elementeistä niin ostat huonoa laatua!

Paikallavalettu betoni ja tiili ovat maailmassa ylivoimaisesti eniten käytettyjä rakennusmateriaaleja. Niiden käytöstä löytyy lähes yksinomaan hyviä esimerkkejä. Epäonnistumiset ovat harvassa ja niiden syyt yleensä tunnetaan. Kantavat rungot, kosteiden tilojen rakenteet ja julkisivut ovat esimerkkejä näiden materiaalien järkevästä ja onnistuneesta käytöstä.

70- luvun lopussa piti nimimerkistä tulla rakennusmestari ja oppia hain tietenkin senaikaiseen tapaan töissä rakennuksilla. Lahden seudulla alkoi urakka rakentaa kokonainen kaupunginosa. Elementeistä ja halvallaa ja nopeasti. Elementit eristeineen pihalla vakissa(telineessä pystyssä) he*****moisessa vesisateessa ja niin taloa pinottiin. Kylppärit nostettiin kokonaisina ja kalustettuna joka kämppään, oltuaan siinä samassa sateessa osa suojattuna ja osa ei. Alkoi sisätyöt, kun saatiin katto (tasa) päälle, joka jo vuoti valmiiksi. Kaappeihin jouduttiin laittamaan jatketut säädettävät tapit aina nurkissa, kun lattia vietti nurkkaa kohden silminnähden (ei siihen vatupassia tarvittu). Kerran hukkasin suorakulmanikin(turhana kapistuksena) ja se löytyi pihalta, kun juuri satanut lumi paljasti, että se lensi pihalle elementtien välistä. Sitä en muista kuka tilkitsi nurkan, kun siitä raportoin mestarille. Muistan sen homeen hajun jo silloin, mutta se peittyi maalinhajuun. Joku kaverinikin joutui niihin asuntoihin asumaan ja kertoi remonttien alkaneen heti. Väliseiniä piti oikoa ja ikkunat tiivistää uudelleen ja ja ja. Nyt talot ovat jo ties monennenko remontin läpikäyneitä. Ne ovat kuitenkin pystyssä, joten ei me aivan huonoja oltu. Se mitä siinä kiireessä rakennettu talo maksoi rakennusfirmalle on varmaan mennyt korjauksiin moninkertaisesti. Piti saada maaltamuuttajille asuntoja. Heidän toimestaan ne talot on rakennettu uudestaan. Tunnettu rakennusfirma sai huomattavat voitot ja maksoi mahtavia palkkoja, sillä siihen oli varaa. Nyt raahataan sitten hapatyövoimaa ties mistä, mutta aivan varmasti he saavat parempia taloja aikaan. Ei tullut pojasta rakennusmestaria. Ei minkäänlaista rakentajaa. Oli se niin rajua poliittista aikaa, että joskus luuli olevansa SKP:n puoluekokouksessa.

Muistui tuosta mieleeni entinen vuokrakämppäni. Tuollinen vuokraisäntäni on jo oikea legenda täällä Tampereen seudulla. Mies omistaa paljon pieniä asuntoja ympäri Tamperetta. Hän on tunnettu saituudestaan ja ahneudestaan. Mm. hän pyrkii aina saamaan työttömiä ihmisiä vuokralaisekseen, jotta voi kyniä kälyisistä kämpistä korkeimman hinnan, mitä sossu suostuu yksinasuvalle maksamaan. Työssäkäyvät eivät suostu moisia hintoja maksamaan. Kaveri on saituudellaan saanut monet remonttimiehet hermostumaan, ja lähtemään ovet paukkuen. Minä sitä sit erehdyin tämän kaverin omistamaan huuholliin, koska asuntoa juuri remontoitiin ja luvattiin että huushollista tulee uuden veroinen. Ensinnäkin remontti oli kesken, kun minun piti muuttaa sisään. Kuukauden verran jouduin asumaan kavereitteni nurkissa. Sitten alkoikin hauskuus. Menin suihkuun, ja aloin ihmetellä miksi vesi nousee nilkkojeni korkeudelle. Aloin tutkia asiaa, ja lattiakaivo oli parisen senttia muuta lattiaa korkeamalla. Huushollissa tuntui myös vetävän. Asunnossa oli vanhanaikaiset ikkunat, joissa oli paljon pieniä ruutuja. Osasta ruutuja oli kittaus irronnut ja ruudut pysyivät paikallaan muutaman kittirippusen varassa. Remonttimies oli ilmeisesti käyttänyt vesivärisivellintä maalatessaan nuo kittirippuset valkoisiksi:o/ En ala edes luetella kaikkia vikoja, mitä asunnosta löytyi. Jollakin tavalla ymmärrän sitä remonttimiestä. Siinä on varmastikin käynyt niin, että kun toimeksiantaja on ollut maksavinaan, remontti-reiska on ollut tekevinään remonttia:) Minä siinä asunnossa kuitenkin asuin, ja kaikki tuli minun nilkkaani. Pari vuotta meni ennenkuin älysin hankkia toisen asunnon.

Tuo huono työn laatu koskee muitakin aloja kuin rakentamista. Suomalaista työtä ei voi enää arvostaa. Laatu on ihan samaa sontaa kuin kiinalaisissakin tuotteissa. Hinta vaan moninkertainen.

Tähän sopii kevennykseksi seuraava linkki:

”Jonkinlainen huippu on se, että rakennusalan liitot, lahtariliitto ja punikkiliitto yhteen ääneen, möyhkäävät jotakin kotimaisen rakentamisen korkeasta laadusta!” Rakennusmies urani ennen eläkkeelle jäämistä ehti kestää 44 vuotta. Usko Niklas, että noihin 44 vuoteen mahtuu taatusti koko suomalaisen rakentamisen kirjo. Asuinrakennus, teollisuusrakennus, liikerakennus, kuin myös kansalliseen inrfaan liittyvä rakentaminen. Silloin kun spekuloidaan jo tapahtuneen rakentamistapahtuman hyvyydestä tai huonoudesta tuloksineen, on huomioitava rakennusprosessin jäykkyys tapahtumana. Tässä tapauksessa jäykkyydellä tarkoitan rakennussuunnitelmien, rakennusmateriaalien, rakennusolosuhteiden, rakennusmiesten olosuhdekestävyyden ja rakennusprosessiin osallistuvien ammattitaidon yhteen nitomisella. Nykyisellä kvartaali ajattelulla koko yhtälön pitäisi olla mahdoton, olipa kyseessä sitten iso tai pieni kohde. On se vain niin monimutkainen tapahtuma, tuo rakennuksen kasaaminen. Se, miten ennen rakennettiin, ei mielestäni ole relevantti tapa tarkastella asiaa, koska kahdeksan vuotta rakennusteollisuudessa riittää saattamaan vanhat konstit museoon. Se mitä vanhoista säilyy tai on säilynyt, on sitä, millä mainitsemasi järjestöt lietsovat Suomalaista korkeantason osaamista. Hyvä esimerkki tuosta osaamattomuudesta on ajattelu, että asuinrakennus voisi toimia niin sanottuna nollaenergia talona. Aivan käsittämättömän typerää ajattelua maassa, missä lämpötilaerot ovat vähintään kuusikymmentä astetta. Menneenä kesänä rakennusmiesten olosuhdekestävyys oli taatusti koetuksella. Lämpötilat joissain rappausteltoissa kohosi väistämättä lähelle kuuttakymmentä astetta. Rakennuksen sisällä jopa yli tuon. Yritäs Niklas kuvitella, miltä tuntuu laatoittaa kylpyhuonetta 70 asteen lämpötilassa? Suomalainen ei ole koskaan rakentanut sen parempaa kuin Virolainen tai Turkkilainen. Materiaalit, asioiden mieltäminen, tajuaminen, olosuhteet, ympäröivä yhteiskunta, perinne, kulttuuri jne, on vain tuottanut ja tuottaa valtaviakin eroja, mutta itse rakennusprosessi on maassa kuin maassa yhtä jäykkä ja yhteen nivoutumaton. Jos rakennus voitaisiin kasata laboratoriossa, niin ok. Silloin meillä olisi sairaala instrumentin laatuvaatimukset täyttävä rakennus asuttavana. Ehkä tulevaisuudessa noin onkin, mutta tulevaisuutta odotellessa joudumme asumaan taloissa, jotka pitävät sisällään melkoisen määrän syystä tai toisesta sinne tulleita rakennusvirheitä.

Olen jo pitkään toitottanut samaa: suomessa tehdään todennäköisesti hinta/laatu suhteeltaan mailman surkeimpia asuntoja.

Tuntemani rakennusmiehet sanovat etteivät ikinä ostaisi asuntoa yhdestäkään talosta joita ovat olleet rakentamassa!

Jotenkin tuntuu että raksoilla on oikein kunnia-asia tehdä hommat mahdollisimman huonosti.

Tämä kaikki on poliitikkojen syytä. Jossakin siirtyy rahaa liituraitapuvun povitaskuun usein ja paljon. Muuten ei voi olla mahdollista että tälläinen kysetus jatkuu jatkumistaan ilman että mitään älämölöä syntyy. Rakennusyhtiöt saavat tehdä tässä maassa ihan mitä lystäävät joutumatta mistään vastuuseen ikinä.