Älä osta tätä kirjaa

Isänpäivän kirjamarkkinoille julkaistaan kirja ”Operaatio ullakko”. Toivon, ettei kukaan osta kirjaa ja tiedän, että tämän tekstin julkaiseminen edistää kyseisen kirjan kysyntää.

Ullakko-kirjan on kirjoittanut entinen työtoverini Mika Mölsä, Ilta-Sanomien rikostoimittaja. Kirja kertoo kummityttäreni sieppauksesta alkukesästä 2009.

Kirjan tekeminen ideoitiin Ilta-Sanomien toimituksessa. Kuulin siitä ensi kerran heinäkuussa 2009. Siitä saakka olen tehnyt parhaani estääkseni kirjan julkaisemisen. Myös rikoksen uhri ja hänen läheisensä ovat tehneet kirjan kustantajalle ja kirjailijalle täysin selväksi toivomuksensa kirjan julkaisematta jättämisestä.

Heinäkuussa 2009 rikostoimittaja Mika Mölsä matkusti Turkuun kirjahankkeen kanssa. Hän pääsi ainoana toimittajana tutustumaan paikkaan, jossa nuorta naista oli pidetty vankina. Samana päivänä Mölsä tapasi siskoni, rikoksen uhrin äidin.

Siskoni vetosi Mölsään: hän toivoi, että hanke keskeytettäisiin. Mölsä puolestaan ilmoitti, että on liikkeellä esimiehensä käskystä, siis kuukausipalkalla. Mölsän esimies, IS:n vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja vahvisti tiedon. Kirjahanke siis käynnistyi Ilta-Sanomien esimiesportaassa.

Mölsän käynti sieppaajan käyttämässä asunnossa oli julkisuudelta tarkoin varjeltu. Tähän mielenkiintoa herättäneeseen rikospaikkaan ei päästetty ketään, ei varsinkaan toimittajia. Mölsän asunnossa vierailtua Ilta-Sanomat julkaisi seuraavana päivänä yksityiskohtaisia tietoja asunnosta. Ne oli kirjoittanut IS:n uutispäällikkö Hannes Markkula.

IS:n vastaava päätoimittaja Sadeoja vakuutti minulle puhelimitse toistuvasti olevansa hankkeen takana. Edelleen, Sadeoja sanoi, että tekeillä on kirja ja sen todennäköinen kustantaja on WSOY. Vetosin Sadeojaan ja pyysin rikoksen uhrin takia, että projekti jätettäisiin kesken.  Sadeoja korosti henkilökohtaista vastuutaan julkaisemispäätöksessä. Noihin aikoihin myös WSOY:n käytävillä puhuttiin aiheesta, tosin virheellisin lähdetiedoin, koska siellä kirjan tekijäksi mainittiin Helsingin Sanomien toimittaja.

Välitin rikoksen uhrin ja Sadeojan sähköpostiosoitteet toisilleen. Sadeojan ja rikoksen uhrin välinen sähköpostikeskustelu johti – Sadeojan mukaan – päätökseen tekstin julkaisemattomuudesta. IS:n vaihtoehdot olivat joko kirja tai lehden liite, mutta kumpaakaan ei tehty.

Uskoin jo koko aiheen loppuun käsitellyksi. Loppukesästä 2010 luin hämmästykseni Helsingin Sanomista, että kirja julkaistaan CrimeTime –nimisen osuuskuntamuotoisen kustantamon kautta. CrimeTime lanseerattiin ”reilun kirjan kustantamona”. CrimeTimen takana ovat kirjailija-rikostoimittajat Jarkko Sipilä ja Harri Nykänen sekä toimittaja Jouni Tervo.

Otin välittömästi yhteyttä IS:n vastaavaan päätoimittajaan Sadeojaan, joka vetosi kiireisiinsä – Sadeoja oli jalkapallojoukkue HJK:n kotiottelussa. Erätauon koittaessa Sadeoja kuitenkin suostui keskustelemaan kanssani. Hän kertoi peruneensa toimeksiantonsa julkaisemisen, mutta että hänen toimeksiannostaan tehdyllä Mika Mölsän tekstillä on Mölsän julkaisuoikeudet, koska Mölsän työsopimus on tehty ennen vuotta 1997. Sadeoja myös vetosi siihen, että Mölsä on niin sanotulla vuorotteluvapaalla. Vuorotteluvapaalla oleva henkilö ei lakien mukaan saa tehdä ansiotöitä.

Otin yhteyttä muutamaan tuttavaani, jotka tuntevat sekä uutistoimintaa että kirjankustantamista paremmin kuin minä. Selvitin asiani: miten saisin estettyä tämän kirjan julkaisemisen? Kolme asiantuntijaa antoi likipitäen saman neuvon: vähimmällä selviät, jos rahaa tarjoat.

Otin yhteyttä toimittaja Mölsään. Mölsä kertoi, ettei voi mitään kirjan julkaisemiselle, koska asia on jo sovittu CrimeTime -kustantamon kanssa. Mölsä myös vetosi alatyyliseen kielenkäyttööni, joka ei tosin mielestäni juuri poikennut siitä, mitä käytin, kun olimme Ilta-Sanomissa työtovereina. Lisäksi Mölsä kertoi olevansa kesämökin pihalla, ja paikalle oli juuri saapumassa korkeapalkkaisia remonttimiehiä. Kiirettä piti kullakin samana iltana – Sadeojalla (jalkapallo), Mölsällä (mökkiremontti) ja minulla (kirjahankkeen keskeyttäminen).

Mölsä kuitenkin ehti ehdottaa, että kirjan julkaisematta jättänyt rikoksen uhri antaisi hänelle haastattelun. Mielestäni ajatus oli järjetön. Tarjosin kuitenkin Mölsälle 10 000 euroa välittömänä korvauksena käsikirjoituksen kustannusoikeuksista. Mölsä sulki puhelimen. Tekstiviestillä kysyin, paljonko hän haluaisi. En saanut vastausta. Tarkoitukseni oli luovuttaa tekijänoikeudet korvauksetta rikoksen uhrille.

Mölsällä oli tosin muutakin kerrottavaa ennen puhelun katkeamista. Pian kummityttäreni kaappauksen ratkettua kummitytär lähipiireineen tarjosi upean illallisen kaikkine juomineen ja muine tilpehööreineen auttamassa olleille poliiseille. Tilaisuus oli erittäin yksityinen. En ollut paikalla, eikä paikalla ollut toimittaja Mika Mölsäkään. Olin hämmästynyt, kun puhelinkeskustelumme kesken Mölsä viittasi sanoihin, joita rikoksen uhri oli tässä yksityistilaisuudessa lausunut.

Heti Mölsän kanssa puhuttuani lähdin kiivastuneena läheiseen baariin. Kaiken todennäköisyyden vastaisesti paikalla oli CrimeTime –kustantamon kantava voima, toimittaja Jouni Tervo. Tervo äityi kertomaan tuoreista hankkeistaan.  Utelin, josko hän tietäisi, että rikoksen uhri toivoo, että kirjaa ei julkaistaisi. Toimittaja Jouni Tervo sanoi olevansa toiveesta tietoinen. Kiukustuin entisestäni ja poistuin.

Pian tämän jälkeen keskustelin asiasta rikoksen uhrin kanssa ja vakuutin jälleen kerran, että teen parhaani, ettei kirjaa julkaistaisi. Sain välitettyä hänelle Jouni Tervon sähköpostiosoitteen.

Toimittaja Jouni Tervo ja rikoksen uhri kävivät sähköpostikeskustelun, jota en ole nähnyt. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että toimittaja Tervo on ollut halukas tapaamaan rikoksen uhrin, joka häneen on vedonnut. Jouni Tervo on muistuttanut, että alkuperäiseen, alkusyksystä 2009 muottinsa saaneeseen käsikirjoitukseen on tehty muutoksia. Tervon mielestä uusinta, ilmeisesti jo painovaiheeseen edennyttä käsikirjoitusta ei rikoksen uhrin pyynnöstä huolimatta tarvitse tälle näyttää.

Uskoin ja toivoin viimeiseen asti, että kirja jää julkaisematta. Tai ainakin, että sen julkaisua lykättäisiin. Vielä Helsingin kirjamessuilla ( 28.-21.10 2010) arvelin, että asia hautuu, jos ei ole haudattu. Mistään ei kuulunut mitään.

Torstaina 4.11. sain tekstiviestin, jossa viitattiin tuoreeseen Seura-lehteen. Seurasta löytyikin hunajaisen ylistävä, sankaritarina superpoliisista – rikosylikomisario Juha Rautaheimosta, joka on ratkaissut tämän uskomattoman rikoksen. Seura on myös saanut haltuunsa kirjan tekstin ja antaa aiheelle kolme aukeamaa tilaa, osin kirjaa siteeraten. Perhelehti Seuran vastaava päätoimittaja Saija Hakoniemi on kyseisen kirjan kirjoittaneen rikostoimittaja Mika Mölsän vaimo.

Ikävä kyllä, kaikki edelle kirjoitettu pitää paikkansa. Toivon edelleen, että kukaan ei koskaan osta Mölsän kirjaa.

 

niklasherlin

Niklas Herlin (1963–2017) oli Uutta Suomea kustantavan Alma Median hallituksen jäsen ja Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja. Herlin oli myös vuonna 2003 perustetun Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja ja yksi pörssiyhtiö Cargotec Oyj:n pääomistajista ja omisti myös kolme prosenttia hissiyhtiö Kone Oyj:stä.
Herlin omisti enemmistön Uudesta Suomesta 2007-2016.
Herlin suoritti Bachelor of Science -tutkinnon Yhdysvalloissa. Nuoruudessaan hän oli pankkimies, mutta päätti sitten siirtyä tiedonvälityksen pariin. Hän työskenteli toimittajana ja uutispäällikkönä Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1987-2001. Sen jälkeen hän oli vapaa toimittaja ja kolumnisti ja julkaisi kolme tietokirjaa ja urheilupakinakokoelman.
Herlin oli eronnut ja hänellä oli kaksi lasta. Herlin palkittiin helsinkiläisen Kehitysvammatuki 57:n mitalilla numero 37 27.1.2001.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu