*

Niklas Herlin

Kirja, pörssi ja tuotekehitys

Täytyy sanoa, etten ollut ollenkaan yllättynyt, kun kuulin, että ruotsalainen Bonnier on ostanut Sanoma Oyj:ltä kaunokirjallisen puolen, WSOY:n. Itse asiassa ratkaisu on luonteva.

Se, että kaunokirjallisuus on (oli) vain pieni osa koko Sanoman toimintaa, ei ole oleellista. Pienetkin osat sopivat suuriin yrityksiin, jos ne ovat kannattavia. Oleellista on se, että kaunokirjallisuus ei oikein istu nykyaikaisen pörssiyhtiön muottiin – ja uskokaa tai älkää, Sanoma on moderni pörssiyhtiö.

Miksi ei sovi? Pörssiyhtiön on näytettävä tulosta koko ajan, suorastaan liian usein, neljä kertaa vuodessa. Onnistuuko se kaunokirjallisuutta kustantamalla? Otan esimerkiksi WSOY:n kirjailijan Jari Tervon, lähinnä siksi että jokin aika sitten tavatessamme höpisimme juuri näistä asioista.

Tervo aloitti runoilijana 1980-luvulla. Runokirjan kustantaminen Suomessa on hyvin harvoin kannattavaa liiketoimintaa. Yleensä se on kulttuurityötä, jonka arvonsa tuntevat kustantajat laskevat velvollisuudekseen.

Tervo julkaisi WSOY:n kautta viisi runokokoelmaa. Uskoisin, että kaikki viisi tuottivat tappiota kustantajalle. Sen jälkeen Tervo julkaisi pari aivan mainiota Rovaniemelle sijoittuvaa veijariromaania tai dekkaria, kukin valitkoon oikean termin. Ne olivat varmasti pientä bisnestä kustantajalle.

Vähän mutkien kautta Tervo siirtyi komeiden historiallisten romaanien tekijäksi ja kansakunnan tuntemaksi julkkikseksi Uutisvuoto-ohjelman kautta. Hänen kirjansa ovatkin nyt aikamoisia hittejä. Eli nyt Tervo on hyvä bisnes, mutta onko pörssiyhtiön tulostavoitteilla aikaa odottaa 15-20 vuotta sitä, että yhdestä kirjailijasta saattaa kasvaa hyvä bisnes? Ei ole. Tuotekehitysprosessi on liian pitkä.

Olen seurannut pörssiyhtiöitä läheltä ja kaukaa oikeastaan koko elämäni. Nykyinen trendi huolestuttaa: jos ideasta ei tule bisnestä alle kahdessa vuodessa, idea pannaan pois. Vaikka mitä sanottaisiin, useampi hyvä idea on niiden pesuvesien mukana pörssiyhtiöistä karannut. Luulen, että kirjankustantamokin voi olla pörssiyhtiö, mutta sijoittaja ei voi sitoutua siihen neljännesvuodeksi kerrallaan, ja suurin osa maailman sijoitusvaroista sitoutuu nimenomaan neljännesvuodeksi pörssiosakkeeseen, tai neljännesvuodeksi korkeintaan.

En jaksa pelätä Bonnierin kulttuurisukua. He ovat olleet Suomessa läsnä pitkään, eikä heistä ole maallemme haittaa ollut, hyötyä kylläkin. Jokin aika sitten kirjoitin aiheesta pari riviä: http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66509-bonnier-suomalainen-kulttuurisuku.

Kotimaisen kaunokirjallisuuden uustuotannon tulevaisuus ei arveluta. Mutta WSOY:n niin sanotun backlistin kohtalo vähän mietityttää. Listalta löytyy ”aika” paljon suomalaisen kirjallisuuden merkkipaaluja, tunnetuimpia lienevät Mika Waltari ja Väinö Linna. Koska ”Tuntematon sotilas” ja ”Sinuhe egyptiläinen” ovat ladattavissa lukulaitteeseen? Ne ovat nimittäin saletteja sähkökirjahittejä. Päättävätkö ruotsalaiset asiasta?

Bonnierit omistavat Suomessa jo yhden perinteisen kustantamon, Tammen. Kuulin, että WSOY on lähestynyt kirjailijoita viestillä, jonka mukaan Tammi ja WSOY jatkavat erillisinä organisaatioina. Tätä en kyllä usko, ainakaan kovin pitkällä aikavälillä. Ei Tammen keltaista kirjastoa lopeteta, tietenkään, ja molemmat tuotemerkit näkyvät kirjakaupoissa jatkossakin. Mutta ihan varmasti organisaatioita yhdistellään. Katsotaan sitä sitten.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Viihdepalsta Viihdepalsta

Jari Tervohan on suomen paras kirjailija ja monitaituri.

Käyttäjän seppohilden kuva
Seppo Hildén

Toisaalta Sanoman halussa myydä kirjakustantamo WSOY voi olla muutakin syytä, kun pörssiyhtioiden tapa tulkita kvartaaleittain firmansa tulosta.

Se syy voisi ihan hyvin olla kirjankustantamisen suurimmassa muutoksessa sitten Guttenbergin ja kirjan painamisen keksinnön. Se syy voisi olla sähköinen kirja.

USA:ssa mydään kaunokirjallisuuden saralla jo enemmän ekirjoja kun painettuja ja Eurooppa ja Suomi tulevat viiveellä varmasti tässä kehityksessä perässä.

Kirjankustantamoilta vähenee fyysisten kirjojen painaminen, niiden myynti ja samalla tulot. Sähkökirjoja voi alkaa myymään ja jakelemaan moni pikkuinen yritys, myös kirjailijat itse niin halutessaan. Emme tiedä vielä tarkkaan mihinkä tämä tekninen mullistus tulee johtamaan, mutta se on ihan varma, että perinteiset isot kustannuspainotalot eivät voi jatkaa enää samalla painetun kirjan ansaintamallilla. Ekirja tule myös tiputtamaan kirjojen ulosmyyntihintaa, vaikkakin vielä Suomessa kirjat on hinnoiteltu samaksi kun painetut versiot.

Uskoisin, että Sanoman päätöksessä luopua WSOY:stä tämä kaunokirjallisuuden siirtyminen sähköiseen muotoon on otettu huomioon. Kaupassahan Sanoma on ostamssa Bonnierilta vastaavasti Tammi Oppimateriaalit -liiketoiminnan sekä ruotsalaisen Bonnier Utbildning -oppimateriaalikustantajan osakkeet.

Tämä koulujen oppimateriaalisegmentti tuleekin todennäköisesti ainoana jatkamaan melko pitkään pääosin painetulla materiaalilla. Ja juuri oppikirjoista tulee kustantamoille vuosittain tasaiset tulot. Mutta kaunokirjallisuus siirtyy jatkossa yhä enemmän sähköisiiin lukulaitteisiin.

ja tähän muutokseen, uskoisin, Sanoma on reagoinut päättämällä myydä WSOY:n vielä kun siitä jonkinlaisen hinnan saa.

Tomi Kivelä

Olen itse yhä skeptinen e-kirjojen väitetyn tulevan dominanssin suhteen. Analogisessa paperikirjallisuudessa on omat puolensa, ja en itse henkilökohtaisesti koe sähköisiä kirjoja millään tasolla vertailukelpoisina paperikirjoihin. Ainoa hyöty niissä on se, että tuhat e-kirjaa vie tilaa joitakin hassuja bittejä kun taas tuhat paperinidettä vaatii jo käytännössä oman huoneen säilytystä varten.

Toki painopiste voi tulevaisuudessa siirtyä e-kirjoihin, mutta en usko, että paperille painettu kirjallisuus tulee kuolemaan hetkeen jos koskaan. Aivan toinen juttu on se, että miten kirjojen kustantajat pystyvät pysymään hengissä juuri blogikirjoituksessa mainittujen syiden johdosta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mä olen kyllä vähän eri mieltä. Sähkökirjassa on oltava sisältöä siinä missä painetussakin, jos se haluaa tavoittaa lukijansa. Ja ihan oikeasti, ei kukaan kirjoita kirjaa yksin ja levitä sitä yksin. Kaunokirjailija ja tietokirjailija tarvitsevat apunsa, olkoon se palkollinen tai kustantamo, myös sähkökirjaa varten.

Minulta on n+1 kertaa kysytty, miten e-kirja muuttaa kirjankustantamista. Ja n+1 kertaa olen vastannut, että varmasti muuttaa ja on jo muuttanut, mutta lopputulosta en tiedä, eikä muuten tiedä kukaan muukaan.

Oppimateriaali siirtyy sähköiseen muotoon vähintään yhtä nopeasti kuin kaunokirjallisuus. Ja on jo siirtynyt; esimerkiksi monelle opiskelijalle tärkeitä sanakirjoja myydään paljon vähemmän kuin 10 vuotta sitten. Esimerkiksi englannissa smartboardit ja muut ovat vieneet valtavasti tilaa painetulta oppimateriaalilta. Mutta sähköinenkin oppimateriaali on luotava, ja olettaisin, että juuri siihen Sanoma panostaa.

Käyttäjän seppohilden kuva
Seppo Hildén

Niklas, näkökantasi voi olla myös oikeansuuntainen, pyöritäthän itsekin kirjakustantamoa ja tunnet alaa paremmin.

Oppikirjoista sen verran, että itse uskoisin, että ainakaan alku- ja perusopetuksessa ei tulla luopumaan vielä pitkään aikaan painetuista aapisista ja muista oppikirjoista, eikä opettaja lyö lapsen käteen jotain tablettia josta oppi näpytellään. Kyllä siellä repussa tabletin sijaan kannetaan kotiin oppikirjoja tehtävävihkoineen.

Toisen asteen ja korkeakouluopetuksessa näemme ehkä enemmän sähköistä oppimateriaalien käyttöä.

Mutta voin olla väärässäkin. Ja usein olenkin, myönnetään.

Mutta se kestetään.

Kalle Virtanen

Ennustan, että tähän mennään. Kirjailija kirjoittaa e-kirjan. Oikea kohderyhmä löytää sen Googlen avulla. Google ohjaa Amazonin sivulle ja Amazon hoitaa myynnin. Google tarvittaessa myös kääntää kirjan halutulle kielelle. Google, Amazon ja kirjailija tienaavat. Kustantajaa ei tarvita.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Seppo, jokos Weijarikustannuksessa on koodausvalmiudet piratismia vastaan? Herran Armaan kakkososa yhä lukematta, kun nyt ei ole ollut "lukukausi" ylipäätään.

Käyttäjän seppohilden kuva
Seppo Hildén

Jooel, koodaukset pystytään aina murtamaan, tämä on myös arkipäivää musiikkibisneksessä.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että suomalaiset suuret kustantamotalot pitävät tällä hetkellä ekirjojen myyntihinnat yhtä korkeana kun painettujen kovakantistenkin.

Ensinnäkin, ekirjahan ei tarvitse kovia eikä pehmeitä kansia, sillä ekirjan lataaja ei tarvitse kansia.

Toiseksi ekirja on kustantamoille ylimääräinen ja ilmainen lisätuote. Tuote tulee painetun kirjan kylkiäisenä. ekirja on vain tallennettu docista pdf-muotoon, joka ei maksa kustantamoille mitään. Silti isot kustantamot pyytävät siitä ostajilta saman hinnan kun kovakantisesta kirjasta.

Tämä ei tule pitemmän päälle toimimaan.

Ja siksi suuret kustantamot tulee häviämään hintakilpailussa pienille kustantamoille ja itse tuotteensa myyville kirjailijoille, koska ekirjojen painatuserät eivät nouse mihinkään jakaa niitä kuluttajille siten sata tai miljardi kappaletta

Näin sen kehityksen näen.

Pertti Väänänen

"Listalta löytyy ”aika” paljon suomalaisen kirjallisuuden merkkipaaluja, tunnetuimpia lienevät Mika Waltari ja Väinö Linna. Koska ”Tuntematon sotilas” ja ”Sinuhe egyptiläinen” ovat ladattavissa lukulaitteeseen? Ne ovat nimittäin saletteja sähkökirjahittejä. Päättävätkö ruotsalaiset asiasta?"

Toivottavasti Väinö Linnan tekeleitä ei tulla koskaan laittamaan ladattavaksi nettiin. Kyseiset hengentuotteet jääkööt kirjahyllyihin pölyttymään. Ne ovat jo riittävästi levittäneet raakuutta ja eläimellisyytttä Suomen kansan keskuuteen!

Käyttäjän Ponni kuva
Pirjo Jokinen

Mites ois sivistyneet Grimmin veljesten sadut.. Leikataan Jöröjukalta sormet.. :P

Hellanleetas sua..

Sokrates Kreikkalainen

Suomessa ei ole yhtään kirjailijaa.

Käyttäjän Ponni kuva
Pirjo Jokinen

Niklas Herlin: "Olen seurannut pörssiyhtiöitä läheltä ja kaukaa oikeastaan koko elämäni. Nykyinen trendi huolestuttaa: jos ideasta ei tule bisnestä alle kahdessa vuodessa, idea pannaan pois. Vaikka mitä sanottaisiin, useampi hyvä idea on niiden pesuvesien mukana pörssiyhtiöistä karannut. Luulen, että kirjankustantamokin voi olla pörssiyhtiö, mutta sijoittaja ei voi sitoutua siihen neljännesvuodeksi kerrallaan, ja suurin osa maailman sijoitusvaroista sitoutuu nimenomaan neljännesvuodeksi pörssiosakkeeseen, tai neljännesvuodeksi korkeintaan."

-Kun kyseessä on taide.. Se on vähän sama kun laitettais yliopistot pörssiin.. siis tiedetutkijat. Tulos tai ulos nopeessa sylkissä. Sitten vaan niska kyyryssä kaikki takaisin puuhun tai maakuoppaan..

No.. ehkä joku alkais taas sitten maalata luolien seiniin jotain?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Tuo "tulos tai ulos"-ajattelu on osoittautumassa toimimattomaksi kaikilla elämänalueilla. Sitä vaan ei haluta vielä nähdä.

Sen taakse hautautuu niin valtava määrä hukkaan heitettyjä voimavaroja, että kukaan ei uskalla laskea. Joka tapauksessa miljardeja vuosittain. Sitten on se inhimillinen puoli, josta ei saa keskustella, koska sillä ei ole rahallista arvoa.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kun kirjallisuutta kustantavasta yhtiöstä myydään pois taide se on vähän samaa kuin että eduskunnasta ja sitä äänestävältä kansalta poistetaan postmodernismi.

Näinhän se käy.

Mielikuvissa.

Herlinin selvitys ja Hildenin täydennykset menevät minulle kuin kuuma veitsi voihin, mutta arvelen, että kansan sielusta (jos sellaista on, ja onhan sellainen, kysykää vaikka Knessetistä) tämä ei anna lupaa mitään oikein hyvää jatkossa odottaa.

Mutta ei elämä - eikä Sanoma tai WSOY - ole saari.

Katsoin Tervon haastattelunpätkän TV-uutisissa. Hän totesi, että Broadcasters (tuottaa Tervo-show´n) on jo ruotsalaisilla ja hän se vaan jatkaa yhtiön palkkalistoilla. Ei se missään tunnu, sanoi hän.

En ihmettele, että Tervo ja Herlin tapailevat.

Enkä ihmettele, että mie en.

Käyttäjän Ponni kuva
Pirjo Jokinen

Antti.. ei millään pahalla, Tervo on nero, sinä sensijaan.. No.. Elämä on. Ei noi muakaan sinne huoli kaljalle horiseen omiani..

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Mulla on viisi todistajaa (s. 1975-94) etten todellakaan ole nero.

Onks sulla?

Tai Tervolla (sillä on vain yksi Kalle).

Että ei millään pahalla.

Mensan testit on käyty, tukka ei ole punainen ja takaraivokyhmyä ei pitkän tukan alta näy.

Käyttäjän Ponni kuva
Pirjo Jokinen

On mulla yks.. hah hah hah hah hah hah...

Käyttäjän Ponni kuva
Pirjo Jokinen

Se on lohdullista että JOS isot kustantamot jauhaa vaan voittoo ties millä pilipalikitsillä, niin se avaa sosiaalisen tilauksen pienkustantamoille.. Ei se sen kummempaa ole. Ei ihmisistä luovuus mihinkään katoa ja hulluus. Ei vaikka miten ylilääkittäiskin. Kaikkia ei kyetä nitistämään ja uusia syntyy jatkuvasti ja jopa muuttaa, tuo lisäväriä ja uutta kerrottavaa, kuvattavaa, kulttuuri elää ja siitä nousee esiin korkeakulttuurisia helmiä iäti. Jos kulttuuria yrittää tukahduttaa se vaan laittaa enemmän hanttiin.. Kaikessa on aina voima ja vastavoima..

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Pirjo Jokinen:

"Antti.. ei millään pahalla, Tervo on nero, sinä sensijaan.. No.. Elämä on"

Antti on yksi laadukkaimmista blogien kirjoittajista täällä.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Ihmisestä ei tule bisnestä noin 25 vuoteen syntymänsä jälkeen, ainakaan Suomessa. Joistakin tulee vielä käänteistä. Ilman sijoituksia ei voi saada tuottoa. Pienistä puroista kasvaa lopulta suuri joki, kysy vaikka Tervolta.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Kannattaa panna merkille etta Suomen yliopistoissa ei ole yhtaan suomalaisen kirjallisuuden professuuria. On vain kotimaisen kirjallisuuden professuureja kuin jossakin Bantustanissa. Siihen sopii hyvin,etta kustannusala valuu ruotsalaisille.

Karu Kera

Hyvä huomio Ryytiltä tuo suomalaisen kirjallisuuden professuurin puuttuminen!

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Jos luet tänään kirjoittamani blogini, niin varmaankin ymmärrät, että heikot sortuvat elämän turuilla. Sen yhtiön ylemmillä tasoilla ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut päteviä työntekijöitä. Onko nytkään? Päätelmät?

Käyttäjän mikkolahti kuva
Mikko Lahti

Sanoman valitettava ratkaisu,kasvanut pöhötauti ja lehden journalistisen tason lasku, osoittavat mielestäni sitä että liberaaliteologian lippulaiva on lopullisesti haudannut Erkon suvun jalot periaatteet. Surullista.

Ja laveaa tietä,ks. Matt. 7:13,14, kulkeva sanoman tuoja on lähtenyt repimään Euroopasta pikavoittoja lähinnä viihteen saralta.Pornobisneksessä tulee paskainen loppu isollekin talolle kun yhtiö menettää uskottavuutensa aitona sanoman tuojana.
o
Oppikirjabisneksessä Sanomalla on varmaan paljonkin osaamista ja luovuutta, mutta ns. moniarvoisen suvaitsevaisuuden puolestapuhuja on nyt lähtenyt heikoille jäille.

Ilman Herramme antamaa naskalia ei arvoistaan luopunut mediatalo selviä hengissä rauhan rantaan.

"Mitä kylvää, sitä niittää ihminen,"sanoo elävien ja kuolleitten Herra.

Ja ihmiset Sanomaakin tekevät.

Bonnieriin liittyminen näyttää olevan myös kirjailijoille siunattu asia.
Toivottavasti myös arvostettu ja ihailtu WSOY lähtee uuteen nousuun kun kirjatalon väki pääsee eroon nykyisestä tunkkaisesta ilmapiiristä.

Ja kirjailijat kohottavat sarvensa uuteen iskuun kun saavat Herralta Hengen miekan.

Käyttäjän SoileKrouvi kuva
Soile Krouvi

WSOY:n omassa kirjakerhossa Uudet Kirjat suomalaisille tarjotaan USA:n ja euroopan parhaita hittikirjoja. Suomalaisten kirjailijoiden tekemät kirjat voidaan laskea yhden käden sormilla. Nykyinen myyntipolitiikka ei ole tuonut markkinoille lisää suomalaisia esikoiskirjailijoita, en olisi hirvittävän huolissani vaikka WSOY:n kaunokirjallisuus myytiin Bonnierille. Olen huomannut, että suomenkielen kirjoittaminen ei ole aina helppoa tietokoneella, vaikka oikolukuohjelma olisikin päällä.

Jorge Salakari

tuntematon sotilashan on jo ollut saatavilla e-kirjana jo hyvän tovin, täällä pohjan tähden alla myös. mars e-kirjakauppaan siitä!

Käyttäjän lakosi kuva
Mika Lako

Mutta WSOY:n niin sanotun backlistin kohtalo vähän mietityttää. Listalta löytyy ”aika” paljon suomalaisen kirjallisuuden merkkipaaluja, tunnetuimpia lienevät Mika Waltari ja Väinö Linna. Koska ”Tuntematon sotilas” ja ”Sinuhe egyptiläinen” ovat ladattavissa lukulaitteeseen? Ne ovat nimittäin saletteja sähkökirjahittejä. Päättävätkö ruotsalaiset asiasta? / Niklas Herlin

Asiasta päättää Mika Waltarin osalta perikunta, ilmeisesti Satu Waltari yksin.
Mika Waltarin kustannussopimus taitaa koskea ainoastaan tätä perinteistä paperijakelua.

Luen vuodessa yli sata kirjaa, skaalaesimerkkinä Kaplinskin Sama joki, joka on noin kymmenen kertaa parempi kuin natsistelija Sofi Oksasen Puhdistus. En ole lukenut yhtään kaunokirjallista teosta lukulaitteesta, enkä usko, että tulen koskaan lukemaan. Olen kyllä testannut lukukokemusta lataamalla Santeri Alkion Puukkojunkkarit, mutta Alkio jäi kesken aika nopeasti.

Tietokirjallisuuden lukemiseen lukulaitteet sopivat erinomaisesti.
KTM Petri Hillin liikkeenjohdon systeemit -aineeseen kuuluva väitöskirja ”Riskinhallinta yksityisen sektorin työeläkkeiden rahoituksessa” on koneessani. hsepubl.lib.hse.fi/pdf/diss/a288.pdf

Miksi näin:
1 ) Voin tehdä haluamani sanahaun nopeasti väitöskirjasta.
2) Jos jokin asia askarruttaa, voin hakea nopeasti netistä lisätietoa.

Niin, paperisella Waltarilla on jälkimarkkinat, nettikirjalla ei taida näitä markkinoita olla.
Hinnat ovat kuitenkin aika lähellä toisiaan. Olen joskus ihmetellyt, miksi Amazonin nettikirja on kalliimpi kuin perinteinen pokkariversio?

. .

E-kirjojen osalta lienen ollut ns. "early adopter"; tai näin ainakin yritin toimia. Hankin sellaisen lukulaitteen, ja yllätyinkin siitä myönteisesti. Mukava sillä oli tekstiä lukea, ei ollenkaan epäkäytännöllinen tai vierastuttava. -Vallankin kun matkailin työn merkeissä runsaasti niihin aikoihin, ajattelin: tämähän on loistava ratkaisu, kevyessä paketissa satoja ellei tuhansia kirjoja.

Tätä nykyä en kuitenkaan osta e-kirjoja. Se loppui lyhyeen, sillä minun on kuluttajana hyvin vaikea - ellei peräti mahdoton - ymmärtää olematonta hinnaneroa "oikean" ja e-kirjan välillä.

Tuotteistus lienee niiltä osin vielä keskeneräinen.

Se, omistaako ehkä Bonniers jonkin suomalaisen kustannusyhtiön, on sinällään yhdentekevää. Ensin kyllä kuohahdin: mutta sitten näin pinossa Bonniersin kustantaman teoksen "Eva Henry och Gull" vuodelta 1938. -Tjaa, ehkei Bonniersissa itsessään vikaa? Jos ehkä tämä aikakausi on vain tällainen...hosuva, kohkaava, kvartalisoitunut.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Voihan nenä. Keskustelua aiheesta, jota ei tosiasiassa tarvita. Kirjallisuus ja informaatio lienevät sama asia. Informatiivinen taide kirjallisuuden muodossa. Kas siinä kysymys? Lisäksi jatketaan informatiivisen taiteen, kirjallisuuden ja taloudellisen hyödyn yhteydestä. Menikö sekavaksi. Ainakin itselleni.

Itse elän maailmassa, joka on täynnä kirjoja, menneisyydestä, tulevaisuudesta ja nykyhetkestä. Kirjoja kautta maailman. Rakastan kirjahyllyäni ja sen sisältöä. Onneksi en ole kirjailija, jonka pitäisi elää luomalla tekstiä. Onneksi olen lukija, joka nauttii toisen luomasta tekstistä. Näin se vain on. Missä muodossa ja millä tavalla lastenlapset tuon informaation saavat. No, se lienee heidän asia ja tahtonsa. Digitaalinen kirja on yes. Helppo julkaista ei painatuskuluja. Helppo kopioida ja muokata, kuten hyvä kirja eläväksi kuvaksi. Esim. Taru sormusten herrasta. Kaikkien luotavissa.

Voi olla, että tulevaisuuden markkinoilla ei ole kustantajia, jotka hallitsevat kirjailijoita, vaan kirjailijat hallitsevat kustantomoita. Onko olemassa halpaa kirjallisuutta. Stephen King, Wilbur Smith, tms. Jokainen ajatteleva lukija tietää, että tuollaiseen tuotantoon ei kukaan yksin pysty. Silti pidän niitäkin kirjallisuutena. Aivot narikkaan ja antaa mielikuvituksen lentää. Sofia en ole vielä lukenut.
Kirja ja kirjoittaminen muodossa tai toisessa tulevat elämään ikuisesti.
Haudatkaa kirjani kanssani.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Pidämme yhteiset hautajaiset Suomen entiselle suurimmalle kirjankustantamolle. Minä en itke, nauran!

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

Kvartaalitalouden ei tarvitse koskea yritystä, se on sijoittajain juttu.

MÆrsk Linekin tilasi hiljan maailman suurimman konttilaivan ja hankki option yhdeksään muuhun; siinä kvartaalit taipuvat maailmanvalloituksen ryskeessä!

Jos johtajan näytössä näkyy oman yhtiön kurssi, on johtaja erotettava välittömästi ilman erorahaa.

Bonnier on luultavasti kaunokirjallisuudelle parempi koti kuin Sanoma, joka näkyy suuntautuvan Nelosen kaltaiseen hömppään, mikä on varmaankin viisasta.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Kaimani, oletko menettänyt kasvosi? Sinua on vaikea tunnistaa.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Läpinäkyvää. Tässä Suomen maassa on muutama ajatteleva ihminen. Se mikä lähtee myöskin menee, mutta minne? Niklakselle kiitos kolumnista, oma etu on aina etusijalla?

Pieta Leonardo

Nettikirjallisuuden lyödessä läpi lähtisin kehittämään ehdottomasti mukana kulkevaa sähkökirjaa. Me eletään niin suurta murroksen aikaa, ja murros näyttää vaan jatkuvan että vanhan paperikirjan aika alkaa olla todellakin ohi.

Kuka viitsii painattaa parerille enää jonkun tuntemattoman runoja? Omakustannuksena toki mukavaa, tai kopioida sitten vaikka itse muutaman sadan painoksen ja siihen ei enää painotaloa tarvita - bye bye..

Mieluiten vaikkapa eritasoisten nostojen kautta jotkut timantit hioutuvat sellaisiksi briljanteiksi että ne ovat painamisen arvoista tavaraa. Tosin jos joku yksittäinen henkilö omissa unelmissaan haluaa paperikirjaksi saakka niin se on sitten hänen juttu.

Mutta vain hänen ja maksaa maltaita tietty hänelle.

. .

Painettu kirja komplementoi sähköistä ja päinvastoin.

Molemmille on paikkansa, näin uskon, myös tulevaisuudessa. Kirjan paperi tuoksuu. Se tuntuu mukavalta käsissä, sivun voi taittaa hiirenkorvalle ja tiukan paikan tullen käyttää teosta jonkin huonekalun vaateriin saattamiseen.

Kirjan voi kopauttaa kätevällä kädenliikkeellä kiinni luentosalissa niin, että tarkkaavaisuutensa menettäneet havahtuvat. Sillä voi hätätilassa naulata jonkin taideteoksen seinälle, tai kirjoittaa siihen muistiinpanoja ilman sähkövirtaa. Pelkkä sähköinen kirja on kuin paperiton mukavuuslaitos - ei kiitos.

Voisiko kustannustoiminnan tuotteistamista ajatella sen suuntaiseksi, että ostamalla painetun kirjan saisi myös latausoikeuden sähköiseen versioon?

Käyttäjän lakosi kuva
Mika Lako

Lisätään tähän huonon kirjan käyttötapoja:
-vessapaperi
-nenäliina
-takassa polttaminen

Kirjan kustantaminen on verrattavissa optioon.
Kustantajat eivät valitettavasti ole ymmärtäneet, että heikon kirjan kustantamisesta saattaa olla seuraamuksena ostotoiminnan loppuminen, tämä skenaario ei tietenkään ole hillokustantajalle ongelma.

Viimeisin ostokseni oli Erkki Nordbergin vajaat kolmekymmentä euroa maksanut pamfletti.
Jos kirja olisi ollut huono, niin en ehkä ostaisi toista kirjaa. Tosin Nordbergin kirja oli etukäteistiedusteltu, joten mitään riskiä ei tässä optiossa ollut. 5/5 pistettä Erkille taas kerran, vaikka kolme kuukauden kirjoitus olisi vaatinut kustannustoimittajahiontaa.

Epäilen, että merkittävä osa kirjoista ostetaan lahjaksi, joita lahjansaaja ei tule koskaan lukemaan. Tästä syystä olen pyytänyt, ettei kukaan osta minulle lahjaksi kirjaa.

Jos arvaukseni tuosta lahjamotiivista on oikea, niin sääliksi käy kustantajia, tai pitäisikö sääliä. Ei määrällä voi korvata laatua, Siperia opettakoon.

Jos Suomessa todella luetaan keskimäärin puoli kirjaa vuodessa, niin heikolta kustantamisen tulevaisuus näyttää. Onneksi minulla on monta metriä klassikoita lukematta.