Kaksi miestä, yksi kaksipuoluejärjestelmä

Suomi ei siirry ensi talvena kaksipuoluejärjestelmään, mutta on paljon lähempänä sitä kuin viime eduskuntavaaleissa.

Talvella presidentinvaaleissa järjestetään ensimmäinen kierros, jonka jälkeen toisella kierroksella ovat vastakkain Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö.

Ensimmäisellä kierroksella on mukana ainakin vihreiden Pekka Haavisto ja ehkä joku muukin. Mutta kuka?

Kannataako Timo Soinin lähteä ottamaan turpiinsa kahdelta valtiomieheltä? Vanha jytky sulaisi ehkä kymmenen prosentin kannatukseksi.

Rahoistaan ja rahoituksestaan eroon päässyt keskusta voi asettaa oman ehdokkaansa
– häviämään. Paavo Väyrynen? Hänelle kyllä irtoaisi ääniä, mutta niistäkin äänistä iso osa tulisi tulisi persujen kannattajilta, jos Soini ei ole ehdolla. Itse asiassa moni puolueen entinen äänestäjä voisi Väyrysen ollessa ehdokkaana lehahtaa Niinistön kannattajaksi, kuten eduskuntavaaleissa lehahti persujen taakse.

RKP ei aseta omaa ehdokasta; yksi kielipoliittinen ehdokas tekisi kielelle enemmän
hallaa kuin hyötyä. Eikä potentiaalista läpimenijää puolueessa näy; mitään uutta ”lillanrehniä” ei ole tarjolla.

Vasemmistoliitto voisi järjestää ehdolle Paavo Arhinmäen Pekka Haaviston seuraksi protestiääniä haalimaan. Ehkä vaalit tarvitsevat yhden natovastaisen tuulahduksen, jos Väyrynen tai Soini eivät ole ehdokkaina.

Tosella kierroksella sitten ruotsinkieliset, viljelijät, nurmijärveläiset, persujen kannattajat, vihervasemmistolaiset ja muut valitsevat presidentiksi länsiorientoituneen Natoa kannattavan miehen. Niinistön tai Lipposen.

Ehkä presidentinvaalien jälkeen voi olla paluu vanhaan, on sitä ihmeellisempiäkin asioita tapahtunut. Mutta veikkaisin, että koko poliittinen kenttä muuttuu talven vaalien jälkeen: jäljelle jäävät hiljalleen kokoomus ja demarit. Vihreät ja persut sopivat protestipuolueiksi, ehkä myös vasemmistoliitto.

Kristilliset ja ruotsalaiset sopivat kansalaisjärjestöiksi puoluepolitiikan ulkopuolella ja lobbausjärjestöiksi politiikan sisällä. Jollakin aikavälillä äänikynnys eduskuntavaaleissa nousee liian korkeaksi muutamille puolueille.

Keskustaa ei tarvita valtakunnanpolitiikassa; sen äänet hajautuvat omia aikojaan
kokoomukselle ja persuille. Paikallispolitiikassa erilaisia ryhmiä tarvitaan, kuten on tähänkin saakka tarvittu.

Kuusi vuotta sitten demari voitti presidentinvaalien toisella kierroksella kokoomuslaisen, kaksitoista vuotta sitten kepulaisen,  kahdeksantoista vuotta sitten ruotsalaisen. Mutta edellisillä kerrolilla toisen kierroksen paikkoja ei jaettu puolta vuotta ennen vaaleja.

Ennuste on siis, että Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen vievät Suomea kaksipuoluejärjestelmää kohden. Tosin ennusteet menevät yleensä pieleen enkä taivaankaan avulla tiedä onko suuntaus hyväksi isänmaalle.

 

 

niklasherlin

Niklas Herlin (1963–2017) oli Uutta Suomea kustantavan Alma Median hallituksen jäsen ja Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja. Herlin oli myös vuonna 2003 perustetun Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja ja yksi pörssiyhtiö Cargotec Oyj:n pääomistajista ja omisti myös kolme prosenttia hissiyhtiö Kone Oyj:stä.
Herlin omisti enemmistön Uudesta Suomesta 2007-2016.
Herlin suoritti Bachelor of Science -tutkinnon Yhdysvalloissa. Nuoruudessaan hän oli pankkimies, mutta päätti sitten siirtyä tiedonvälityksen pariin. Hän työskenteli toimittajana ja uutispäällikkönä Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1987-2001. Sen jälkeen hän oli vapaa toimittaja ja kolumnisti ja julkaisi kolme tietokirjaa ja urheilupakinakokoelman.
Herlin oli eronnut ja hänellä oli kaksi lasta. Herlin palkittiin helsinkiläisen Kehitysvammatuki 57:n mitalilla numero 37 27.1.2001.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu