Onko kirjallisuuskeskustelu rahakeskustelua?
Kotimainen kirjallisuus ei ole isoa bisnestä eikä siitä isoa bisnestä tule. Aina voi tulla jakso, jolloin suomalaiset kirjailijat pomppaavat esiin. Nyt odotetaan, että Sofi Oksanen vetää esimerkillään nuoret suomalaiset naiskirjalijat ensin käännettäviksi, sitten kansainvälisiin kappoihin, sitten palkintoraatien ja lopulta ostajien suosioon.
Siihen nähden, että suomalainen kaunokirjallisuus ei ole isoa bisnestä, siitä puhutaan paljon rahan kautta. Lasketaan esimerkiksi jollakin yksinkertaisella kaavalla arvioitua yhden kirjan ulosmyyntihintaa ja kustantajan arvioimaa levikkiä. Ankarien matemaattisten yhtälöitten avulla päästään niin pitkälle, että todetaan Laila Hirvisaaren, Jari Tervon ja Ilkka Remeksen ansainneen miljoonia. Siis mitä muuta kymmeniä huippusuosittuja romaaneja niitä vuosikymmenet kirjoittanut Laila Hirvisaari olisi voinut ansaita kuin miljoonia? Satasia vai? Ja vieläkään suurin osa, itse asiassa muutama harva, suomalainen kirjailija elää kirjojen kirjoittamisella.
No jos kirjallisuudessa mentäisi täyteen markkinatalouteen? Miksi Suomessa ylipäätään julkaistaan kirjoja, joiden kustantaminen ei markkinatalouden mukaan kannata?
Siksi, että muuten esimerkiksi Hirvisaari ja Tervo pyyhittäisiin heti listalta. Nykykirjalijoistamme niin sanotusti omat pois on esikoiskirjallaan tuonut muutama. Vakiintuneista nimistä mieleeni tulevat Ilkka Remes, Johanna Sinisalo, Anja Kauranen ja Anna-Leena Härkönen. Ja muitakin on, muttei paljon.
Ja jos kannattamattomia kirjoja ei olisi Suomessa julkaistu 150 vuoden ajan, näitäkään mainittuja kannattavia kirjailijoita ei julkaistaisi. Jos suomalaista lukutapaa ei olisi luotu kannattamattomilla, suomenkielisillä kirjoilla, lukutapaa ei olisi. Koko kirjallisuusongelmastamme olisi päästy.
Suomalainen kirjallisuuskeskustelu on huolestuttavalla tavalla muuttunut suomalaiseksi kirjallisuuden raha –keskusteluksi muutenkin. Brändit, katteet, kustantamoiden tuottoarvot ja markkinointibudjetit ovat huolestuttvalla tavalla ohittamassa kirjallisuuskeskustelussa esimerkiksi kirjojen sisällön, taiteellisen ulottuvuuden ja luettavuuden.
Tietysti varsinkin yhteisistä rahoista on syytä keskustella. Helsingin Sanomain Kuukausiliite kertoi pari viikkoa sitten niin sanottujen kirjastokorvausten jaoista ja määristä kirjailijoille. Ja kyllä sieltä makaaberiakin materiaalia löytyi. Jonkun on ryhdyttävä toimeen asiantilan parantamiseksi. Ja tietysti kirjalijoiden apurahat ja muut tuet sekä heidän osuutensa yhdestä kirjasta on vakava asia. Taiteilijankin pitää syödä, vaatettaa lapsensa ja maksaa asuntovelkansa.
Olin mukana perustamassa vajaat yhdeksän vuotta sitten kirjankustantamoa (www.teos.fi). Varsinaisesista seitsemästä tilikaudesta vain kaksi on ollut taloudelliselta tulokseltaan positiivisia ja viisi tappiollisia. Pahimmillaan tappiot ovat olleet aivan liian suuria. Nyt pitäisi olla tietysti aika huono olo. Mutta eipä olekaan niin hono kuin heti luulisi. Kun mietin, mitä olemme olleet kustantamassa, olen syvästi tyytyväinen. Lisäksi, kuten olen ennenkin kirjoittanut, kirjan kustantamisessa sopivampi aikajänne on neljännesvuosisata kuin neljännesvuosi (http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71427-kirja-porssi-ja-tuote…)
Mutta liikaa ei saisi rahakeskustelua kirjallisuuskeskusteluun päästää. Suomalaista kirjallisuutta, varsinkin kaunokirjallisuutta, on kustannettu tappiolla niin kauan kuin sitä on kustannettu. Ei jokaista kirjaa, ei jokaista kirjailijaa, ei jokaista nimikettä, mutta paljon kuitenkin. Erityisesti kunnioitan niitä pieniä kustantamoita, jotka ovat aloittaneet ihan kengännauhabudjetilla, saavat kulunsa juuri peitettyä, mutta jatkavat sitkeästi – rakkaudesta kirjaan.
Aina on oltava ihmisiä, jotka tietävät, että jossakin muussa bisneksessä tekee isompia voittoja tai pienempiä tappioita, mutta siitä huolimatta kustantavat suomenkielistä kirjallisuutta. Kirjallisuutta ei tähän hevosen suolisaivertajan kokoisella kielialueella muuten ole.
Tietysti voidaan wahlroosilaisittain kysyä, tarvitseeko kirjallisuutta edes olla, jos se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Hyvä kysymys. Mutta jos sitä ei olisi, ei olisi tämä maakaan sellainen kun se on. Enkä tiedä millainen Suomi tai ”Suomi” meillä olisi ilman kirjallisuutta. Erilainen ainakin, jos sitä ylipäätään ilman kirjoja olisi.
Ja tähän paikkaan kuuluu mainita loistava kirjastolaitoksemme. Pienestä maasta, jossa pitkälle 1960-luvulle saakka suurin osa väestöstä oli köyhää, ei ilman kirjastolaitosta olisi syntynyt lukukansaa. Kirjastoja instituutiona on suojeltava kuin kukkasta.
En minä rahaa halveksu, tällä taustalla ei oikein edes voi vaikka haluaisi. Mutta todella toivon, että kun loppuviikosta vierailen upeilla Helsingin kirjamessuilla, saan kuulla enemmän kirjojen sisällöstä kuin niiden markkinointiprospekteista ja kirjalijoiden työtavoista enemmän kuin heidän brändeistään.
Jo vain ei ole. Tule marraskuussa kuuntelemaan ja keskustelemaan kirjasta, tietokoneesta ja oppimisesta seminaarissa, jonka Keijo Siekkinen -seura, Lassi Nummen seura, Suomen sana ja Keski-Suomen kulttuuriyhdistys järjestävät Helsingissä. Päivän mittainen seminaari on Kansalliskirjastossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja Eduskunnassa. Eikä maksa mitään. Samalla julkistetaan kirjamme samaisesta aiheesta. http://www.kustannushai.fi/valmiit.html
Ilmoita asiaton viesti
Olipa paljon asiaa sisältävä blogi. Mutta Niko tietää, mistä puhuu. Sellaista tekstiä on suuri ilo lukea.
Itse en selkäni vuoksi pääse kirjamessuille, sillä en pysty kulkemaan julkisilla mitenkään. Autolla en uskalla lähteä kaupunkiin, koska en pärjäisi niissä massiivisissa parkkiluolissa lainkaan.
On se aika kurjaa jo tässä iässä tajuta se, että tässä alkaa kohta koko liikuntakyky rappeutua. Lomamatkalla tarvittiin lentokentällä jo jopa pyörätuolia….Eikä ollut ensimmäinen kertani pyörätuolissa…..
Tultiin siellä Helsinki-Vantaallakin pyörätuolilla sinne terminaaliin, jonne matkalaukut tulivat….Se onkin koneesta aika turhan pitkä matka sinne matkalaukkuja odottelemaan. Rakas mieheni minua työnsi sillä tuolilla, Kreikan päässä eräs kreikkalainen mies.
Tämä kirjoittaminen alkaa minulla tuntua jo ihan henkireikänä, kun en halua poistua täältä kotoa ulos….No kohta se on taas ajankohtaista, kun koiraa pitää viedä ulos…..
terv. Eeva
Ilmoita asiaton viesti
Siltähän tuo vaikuttaa – hyvinnii, kun eivät lukijatkaan
enää tahdo ymmärtää sanomisen vastikkeetonta jakamista
tämän netin kautta.
Yhä tiheämpään tulee takaoven kautta kysymyksiä siitä,
miksen esim. minä julkaise 5 vuoden aikana kertynyttä
sanavarastoani (n.3000 episodia).
(kun se olisi mukavampi sängyssä, tuolissa… lukea)
Saman suuntaista viestiä on tullut muiltakin
humeettinsa aivoituksia sähköllä kirjaavilta.
Tarvitseeko kaikista sanoista maksaa? Asetat kysymyksen
somasti rivien väliin Niko? Nii-n, tarvitseeko?
Jotakuinkin se lienee tällä erää jo niin, että ne jotka
kirjaavat sanoja pelkästä elämisen ilosta, ovat ehkenpä
niitä todella ainoita vapaita sanaseppoja.
Ilman sopimuksia. Ilman sitoumuksia.
Tuulen huuhtoma persie kaikenkarvaisine haihatuksineen.
zenistinen kotiäiti, Harmaasusi™
Ilmoita asiaton viesti
Niklas H. :”Ja jos kannattamattomia kirjoja ei olisi Suomessa julkaistu 150 vuoden ajan, näitäkään mainittuja kannattavia kirjailijoita ei julkaistaisi.”
🙂 Henk.koht. käsitykseni on, että julkaistujen kirjojen tärkein arvo ei ole niiden viihteelisyydessä tai kannattavuudessa vaan niiden sisältämässä tiedossa.
Jos kirjoja lakattaisiin kustantamasta vain siksi, että ne eivät taloudellisesti kannata, niin esimerkiksi arvostamani ”Tammisaaren yliopiston” ideologiset perilliset tulisivat varmaankin kustantamaan oman ideologiansa mukaisia kirjoja vaikka vessapaperille käsin kirjoittaen kuten 20-30 -luvun Suomessa tapahtui.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjan sisällöllä on lopulta hyvin vähän vaikutusta kirjan myyntiin. Ihmiset ostavat kirjailijoita, eivät kirjoja.
Ansaintalogiikka on vaikeasti selitettävissä, mutta on hyvin linjassa sen kanssa, miksi kotimaiset mieskirjailijat kirjoittavat veijaritarinoita rikollisuudesta ja naiskirjailijat ihmissuhdehöttöä.
Ilmoita asiaton viesti
Haa! Aina on poikkeuksia. Kolmekymppisen naisen sotakirja:
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=397
Ilmoita asiaton viesti
Ja lisää. Näinen kirjoittaa historiallisesti uskottavaa ja vaikuttavaa tekstiä äijien aijästä, Kekkosesta: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=403
Ilmoita asiaton viesti
Kuten hyvin tiedetään, ei mikään tuote tai tavara ole itsessään taloudellisesti kannattava – sille luodaan markkinat, jotta se voisi sellaiseksi tulla. Ei iPhonella olisi markkinoita, ellei olisi mainontaa ja hypeä, olisi tuntematon palikka elektroniikkaosaston nurkassa.
Kirja-alan ja markkinatalouden suhde on mielenkiintoinen, mutta se ei liity kirjallisuuteen. Oksasen ja Vuorisen kimppakampanja on hyvä päänavaus, vaikka onkin jopa hellyttävän kotikutoinen. Markkinointi ja mainonta ovat yksi avain kannattavaan liiketoimintaan. Toinen on muu medianäkyvyys, vaikkapa kirja-arvostelut nettilehdissä.
Elokuva- ja peliala hyödyntävät nykyaikaista mediaa kohtalaisesti. Kirjat pysyvät taka-alalla vaikkei siihen olisi perusteita. Ei kukaan ole sanonut että kirjojen mainonnan täytyy näyttää ruokakaupan jauhelihamainoksilta, olla konservatiivista tuoteinfoa värikuvilla.
Kirjailijat saisivat jatkaa (informatiivisten, taiteellisten ja viihteellisten) tuotostensa tekoa rauhassa, vailla markkinaosaston niskaanhengitystä ja markkinointi keskittyisi markkinointiin – josta kirjailija voisi olla arvokkaasti etäällä, sopivasti asiantuntijana osallistuen.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon totta tuossa. Hyvin vähän on hyödynnetty nettiä kirjallisuudessa. Taitaa muuten olla vaikeampaa kuin monen muun tuotteen kohdalla. Joskus olen arvellut, että loppujen lopuksi jokainen kirja tarvitsee markkinoinnillisesti oman erityiskohtelunsa – ja jos sen toteuttaisi, täytyisi olla tosi luova ja fiksu – ja vielä lukea ympäri vuorokauden…
Ilmoita asiaton viesti
Tervo käyttää hyvin Yleisradiota.
Ilmoita asiaton viesti
Tervo on myös erittäin hyvä Uutisvuodossa, ja oli Tabermann-vainaakin. Jos olisivat huonoja, ei olisi julkisuutta ja pari kirjaa jäisi myymättä. Mutta ennen kaikkea: Tervo on hyvä kirjailija ja Tabermann oli hyvä runoilija. Onneksi se auttaa levikin keräämisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Hotakainen onnistuu myymään komeasti, vaikka miestä ei julkisuudessa näy. Pirun hienoja kirjoja se kirjoittaakin.
Tervo taasen tekee Uutisvuodossa sitä mitä hän teki ensimmäisissä kirjoissaan eli harrastaa pistävän taitavaa kieltä.
Juha Vuorinen on saanut monen ihmisen tarttumaan kirjaan ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen. Ilman Vuorista nämä kaverit tuskin olisivat kirjaan tarttuneet.
Ilmoita asiaton viesti
Eritäin totta,´Vuorinenhan on outouksineen vähän kuin aikuisten Harry Potter, on saattanut saada monen tarttumaan kirjaan. Kirjallisuuspiireissä pyörivät hienoper…t joskus unohtavat, että maassa tarvitaan monenlaista kirjallisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on Nikolle: Kiitos parista hyvästä kirjavinkistä, jotka laitoit tuossa kommentointiosiossa:):)
Nyt minusta tuli (taas) Teoksen asiakas:)
Mukavia syyspäiviä!
terveisin,
Eeva
Ilmoita asiaton viesti
Kirjastot ovat rahan arvoiksi muuttamisen ihme jonka syvyyttä suomalaisten henkisen sivistyksen kehittymiseen ei voi kyllin alleviivata – niin kaunokirjallisessa kuin tietokirjallisessakin mielessä.
Kirjasto on niin kussakin ajassa kuin historian perspektiivissä yksi voimakkaimpia ja vaikuttavimpia arvotihentymiä.
Kuvitelkaa jos kunnissa ei olisi kirjastoja vaan vain joku pokkareita myyvä kioskiketju – kaameaa….
Ilmoita asiaton viesti
Missä olit, kun Kursiivi poltettiin? Minulla on alibi, olin luultavasti Munkkiniemen kirjastossa tai Palokunnan kentällä kaverien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Mä olin Alibissa polttamassa tupakkia – tai mä olin polttamassa sun alibia – no ei sentään, mä olin korjaamassa mun kirjoituskoneen kursiivia – ne ei – kyll mä olin tulossa Alibista ja mun ryhti oli vähän olutkursiivissa.
Mutta kerro miten Kursiivin polttaminen a la Pekka Siitoinin yllytys liittyy kommenttiini.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjapaino Kursiivissa oli murhapolton yritys. Ei painotalo palanut.
Ilmoita asiaton viesti
Olet joku KGB:n hämärämies tai muu stalinisti. Kyllä se kirjabisnekseenkin liittyy.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eettis-realistisen aatteen kehittäjä ja sen edustaja – jos muiden aatteiden kannattajat ja ajatukset kestä sen analyysia niin siihen ei auta vähääkään historian leimakirveiden esiinkaivaminen – miksi – siksi koska tämä aate on ihka uusi vasta muutaman vuoden olemassa ollut.
Mä keksin uutta – keksi sä vaan vanhaa.
Taannoin perhe matkusti neukuissa ja lapsi kysyi – äiti miksi ne rakentaa vanhoja taloja.
Niin – miksi sinä rakennat vanhoja ”taloja”.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjailijoita pitää tukea, tästä olen samaa mieltä. Kirjastoista olen hakenut varmaankin 95% koskaan lukemistani teoksista, monia niistä en olisi koskaan avannut jos siitä olisi pitänyt maksaa yhtään mitään, silti monet niistä ovat vaikuttaneet ajatteluuni ja ymmärrykseeni enemmän kuin millään rahalla olisi muuten voinut ostaa.
Myöskin arveluttava hömppä voi olla hyvästä, ilman Dänikeniä ja Adamskia en varmaankaan olisi niin kriittinen vastaavien suhteen nykyisin, enkä tunnistaisi käytettyjen argumenttien luonnetta..mutta kyllähän ne 10-12 vuotiaalle olivat hieman arveluttavaa lukemista.
Lähes vastaavaa hömppää oli ”supermieli”, jota samoihin aikoihin luin, mutta sen ansiosta innostuin kehittämään lukunopeutta, koulun lukiopettaja ei tahtonut uskoa ettei saanut lukunopeutta mittaavaa laitetta sellaiselle pykälälle ettei kuudesluokkalainen olisi perässä pysynyt. Lukiopetuksessa olin sotkuisen käsialan vuoksi, eikä se siitä parantunut ennenkuin opettelin tekstaamaan, eikä se kyllä hyväksi muuttunut sittenkään.
Ilmoita asiaton viesti
Toki kustantaja rahaakin tarvitsee, mutta ennenkaikkea ns. hyvän nenän.
Jos esim. 1 kirja tuottaa voittoa ja tusina tappiota,niin eipä siinä jokaisen korpifilosofin hengentuotosta voi harkita julkaistavaksi.
Muistanpa, kun 1995 kirjoitin omakustanteena esikoiskirjani Tulkoon Valkeus; seitsemän kertomusta Jumalan ja ihmisen kohtaamisesta Suomessa ja Venäjällä. Otin yhteyttä mm. Aatos Erkkoon. Aatokselta tuli ystävällinen vastaus jonka olen säilyttänyt. Hän kiitti luottamuksesta ja totesi että ”Sanoma Osakeyhtiö ei kuitenkaan ole kirjankustantaja… ”.
Kovin surullista että kunnianarvoisa Sanoma on nykyään liukumassa oppikirjakustannuksesta entistä enemmän ns. viihdemaailman toimijaksi. Mitähän pornokanavia HS sai keväisen Tv-kanavakaupan mukana Euroopasta?
http://www.talouselama.fi/yrityskaupat/sanomalta+h…
Asian tutkiminen jäi keväällä kesken tavanomaisten kiireiden takia.
Mehän tiedämme, että mitä kylvää,sitä niittää ihminen.
No, toivotaan että ainakin Aatoksella on asiat kunnossa Raamatun Kaikkivaltiaan kanssa.
Herran köyhällä saarnaajalla on myös toivo, että kun Jumala, Kaikkivaltias antaa moneen kertaan lupaamansa hengellisen herätyksen,
http://mlahti.blogspot.com/2009/08/kun-jumalan-her…
niin silloin Hän tekee Mikosta nimen, joka myy Suomessa ja ulkomailla. Vielä kauan aikaa sen jälkeen kun Herran sanansaattajan rapistuva savimaja on peitetty maan sisään.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
Ilmoita asiaton viesti
Toivottasti sulla on asiat selvillä spagettihirviön kanssa!!
Ilmoita asiaton viesti
Sinä Jani taidatkin olla se kaveri joka takavuosina vähän väliä kävi pilkkaamassa uskovaisia? Ja mainostamassa lentävää spagettihirviötä sekä sotkemassa elävän Herramme profeetallista sanaa jo kuopatun Nyt.fi:n sivustoilla.
Surullista jos homo sapiensilla elämässä ja kuolemassa on noin köyhä toivo.
Ilmoita asiaton viesti
No, en kyllä taatusti ole.
”Spagettihirviö tuli tietoisuuteen kesäkuussa 2005 kun Bobby Henderson lähetti julkisen kirjeen Kansasin opetuslautakunnalle vastauksena suunnitelmille älykkään suunnittelun opetuksesta luonnollisen valinnan rinnalla. Hän pyysi virallisesti, että lentävän spagettihirviön uskonnosta on tasapuolisuuden vuoksi annettava yhtä paljon tilaa opetuksessa kuin tavanomaiselle älykkäälle suunnittelulle ja evoluutiolle. Hän varoitti, että jos näin ei menetellä, ”meidän täytyy edetä oikeustoimiin.” Hän sai pian vastauksen kahdelta myötämieliseltä lautakunnan jäseneltä elokuun puolivälissä.”
Erityisesti mieltä lämmittää helvetin ja taivaan erot;
-Taivaassa on stripparitehdas ja oluttulivuori.
-Helvetti on kuten taivas, mutta olut on lämmintä ja strippareilla on sukupuolitauteja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lent%C3%A4v%C3%A4_spa…
Ilmoita asiaton viesti
Valaiseva lähihistorian info, kiitos.
No joo ,uskotaan. Sitäpaitsi se Nytin kaveri(t) kirjoitti nimimerkillä.
Nyt pakaamaan:viikon reissu.Palataan sitten Pyhäinpäivän aikoihin nettikeskusteluihin jos olemme elossa ja Herra suo.
Pyhä. Pyhä ihminen. Aihe on mitä mielenkiintoisin.Varsinkin kysymys:mitä kuuluu tänään poisnukkunut pyhä?
Ilmoita asiaton viesti
Minä en osta koskaan kaunokirjallisuutta. Lainaan kirjat kirjastosta. Kotimainen kirjallisuus on yksi yhteiskunnan palvelu, jota valtion pitää tukea. Muissa bisneksissä olen armoton kapitalisti, mutta kirjallisuuden kohdalla toimin ideologiani vastaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjojen jakeluketju on Suomessa pitkälti suurkustantamojen otteessa.
Kirjakauppoihin hankitaan tiettyjen kustantamojen ja tiettyjen kirjailjoiden teoksia iso liuta ja ne asetetaan estraadille. Pienempien kustantamojen kirjat ovat yksittäiskappaleina jossain kirjakaupan takahyllyssä.
Kirjastot ovat tässä mielessä puolueettomampia ja niihin hankitaan kautta linjan uutuusteoksia, jotka ovat lukemisen arvoisia. Ongelmana pienkustantamojen kirjailjoille on vain se, että kirjastojen kokonaishankintamäärä Suomessa väkisinkin jää viidensadan kappaleen alapuolelle.
Ilmoita asiaton viesti