Niklas Herlin

Suomalaiset eivät pelkää vammaisia

Ylen Ajankohtaisessa Kakkosessa heitettiin älytön kommentti vammaisten asumisesta äskettäin.  Ainakin sosiaalisessa mediassa tämä kommentti on herättänyt melkoisen hälyn (kts. esim. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/117470-kommentti-tvssa-jarkyttaa-%E2%80%93-facebook-hitti-syntyi).

Olen tyttäreni kautta eräänlainen kehitysvammaisuuden asiantuntija. Hän täyttää pian 25 vuotta, eli tuolta jaksolta on tarjolla perspektiiviä.

On todella, todella harvinaista, että suomalaiset pelästyvät tai kauhistuvat vammaisia. Tietysti vammaisen kohtaaminen hämmentää ihmisiä. Kaikki uusi hämmentää ihmisiä. Varmaan minäkin hämmennyin vammaisten läsnäolosta 22-vuotiaana, mutta yllättävän nopeasti siihen tottuu.  Kaikkeen tottuu.

Ihan omalla tatsilla sanoisin lisäksi, että tuollainen Ajankohtaisessa Kakkosessa heitetty typerä lausunto olisi tuntunut luonnollisemmalta 1980-luvulla kuin nyt. Tällaisessa asiassa suomalaiset ovat kasvaneet parempaan suuntaan. Pelkästään yllä mainitun facebook-sivun suosio osoittaa, että Suomessa vammaisia pelkäävät ovat pienen pieni vähemmistö.

Jos jostakin olen tai ainakin olen ollut huolestunut, on joidenkin viranomaisten asenne kehitysvammaisiin. Olen törmännyt tapauksiin, joissa kehitysvammainen on kerta kaikkiaan pelkkä kuluerä, josta on helppo säästää. Avuttomat kun eivät osaa puolustautua.

Kehitysvammaista naapureistaan huolestunutta Tainaa voin lohduttaa. Kehitysvammaisia on monenlaisia ja erilaiset ihmiset tarvitsevat erilaisia asumismuotoja. Seula on niin tiukka, ettei Tainan naapuriin muuta sellaista vammaista, joka ei tällaiseen asumismuotoon sopeudu. Tietysti taksiliikenne saattaa lisääntyä, kuten Taina Ajankohtaisessa Kakkosessa pelkäsi, mutta senkin Taina voi ottaa positiivisena asiana: ihmiset saattavat luulla, että talossa asuu paljon rikkaita. Silloin Tainan asunnon arvo nousisi, ei laskisi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (56 kommenttia)

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Olen kirjoittanut vuosien varrella kehareista niin paljon, että välillä tuntuu kuin olisin asiasta suoltanut tekstiä yhden ihmisen elämän tarpeisiin. Mutta kai se on pakko vielä vatkaa. Tuossa yksi teksti viime vuodelta asiaan liittyen:

http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/42846...

Olli Kankaanpää
Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niklas Herlin : "Kaikkeen tottuu."
- en ole samaa mieltä periaatteessakaan, mutta kun nyt puhutaan kehitysvammaisista, niin olin itsekin aikoinaan "tottunut" siihen, että lapsenlapseni ei ollutkaan niin kuin monet muut ns. "normaalit" vaan oli tullut tähän maailmaan hieman eriläisenä, mutta silti rakkaana ihmisenä meille omaisille. Yritimme auttaa ja tukea hänen kehitystään kaikin voimin ja minä täällä Suomessa lähes 20 vuotta hänen isoäitinä ja virallisena holhoojana ja edunvalvojana, kunnes yksityinen laitos erotti meidät toisistamme 12.1.2009 julmala kädellä Ilman mitään "laillista syytä" siihen.
Pian tulee kaksi vuotta kun viimeistään ( 22.11.2009) tapaasin lyhyesti lapsenlastani laitoksessa.
En kuitenkaan voi "tottua" siihen, etten enää koskaan saisi nähdä lapsenlastani.
EI kaikkeen voi tottua!

Kalle Lehtonen

Ällöttävintä on että paikalle ryntäävät vuorenvarmasti moraalisäteilijät tekemään itseään tykö tapauksella. Esim Usarin blogeissa.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ainakin mun oli tarkoitus muistuttaa, että asiat ovat aika hyvin, eikä siis tarvitse liikaa moraalisäteillä. Ok?

Kalle Lehtonen

Ei koskenut sinua Niklas - kerroit vain omista kokemuksistasi aiheeseen liittyen.

Kalle Virtanen

Saimme tietää, että meille tuli armeijaan yksi älyllisesti melko pahasti kehitysvammaiseksi määritelty henkilö. P-arvo pyöreä nolla ja muutakin vikaa... Meille ei kerrottu kuka henkilö on, mutta varoteltiin, että jos havaitsemme täysin idioottimaista käytöstä, syy saattaa olla kehitysvammassa. Meille ei kuitenkaan koskaan paljastunut tuon jälkeenjääneeksi määritellyn henkilön henkilöllisyys.

Jorma Laine

Mielenkiintoista sikäli, ettei tuollaiset tapaukset, mikäli P-arvo ei ollut liioiteltu, pitäisi edes päästä palvelukseen. 0-arvo kun tarkoittaa lähes täyttä debiiliyttä ja sen kyllä huomaa jos sellainen tapaus vastaan kävelee.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Teitä on myös saatettu huijata. Armeijan toiminta kun voi olla idioottimaista missä ja milloin vain ja tarkoitus oli vain lopettaa mussutus.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kannattaa aina miettiä tarkkaan, miten kertoa lapsille vammaisista ihmisistä.

Itselleni on jäänyt omasta lapsuudesta mieleeni ikävä tapaus. Olimme menossa johonkin tapahtumaan, ja hoitajani kertoi minulle, että siellä pitää koko ajan varoa, koska paikalla on paljon sokeita ihmisiä. Tuon tarkemmin hoitaja ei asiaa selittänyt.

Arvannette miten 5-6 vuotias lapsi asian ymmärsi...

Käyttäjän MikkoARatia kuva
Mikko A. Ratia

Hyvä kirjoitus Niklas.
Suomessa mielestäni vammaiset ihmiset eivät saa niin paljon kummeksuntaa tai pelkoa osakseen, kun meillä on kumminkin maailman parhaat vammaisjärjestöt tuomassa vammaisen arkea nk. tavallisten ihmisten ilmoille.
Mielestäni kumminkin, niinkuin itsekin mainitsit että vammaisia pidetään kuluerinä tai muuna taakkana Suomessa on vielä paljon parannettavaa vammaisten oikeuksien kanssa. Itse teen vammaistyötä vapaaehtoisena ja olen jo liiankin monta kertaa törmännyt siihen ettei subjektiiviset oiukeudet toteudu.
Toivossa on kumminkin hyvä elää ja jonakin päivänä jos vammaisten edut toimii samalla tasolla kuin esim. maahanmuuttajilla, niin olen tyytyväinen. Sitä ennen kumminkin Suomen olisi ratifioitava YK:n vammaissopimus mikä olisi tarve jo tehdä!
Kiitos vielä hyvästä kirjoituksesta ja toivotan perheellesi mukavaa syksyä

Käyttäjän ossimantylahti kuva
Ossi Mantylahti

Yksi minua eniten hämmästyttävistä ihmisten ennakkoluuloista kehitysvammaisten suhteen on se, että heitä pidetään automaattisesti vähä-älyisinä.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Hmm... noh, kehitysvammaiset nyt nimenomaan ovat henkilöitä, joilla henkinen kehitys on jotenkin hidastunut tai rajoittunut ja yläpää ei ihan raksuta samaa tahtia kuin muilla, joten kyllä ne tietysti vähän vähä-älyisiä sitten väkisinkin ovat?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Eero Nevalainen :"..joilla henkinen kehitys on jotenkin hidastunut tai rajoittunut ja yläpää ei ihan raksuta samaa tahtia kuin muilla,"

- joittenkin lähteiden mukaan maapallon 7 mlrdin väestön joukosta noin 33,3 prosentilla on mielenterveyshäiriöitä! Eli henkinen kehitys on mennyt hieman vinoon.
Mitä mieltä olette?
Raksuttaako heidän yläpää samaa tahtia kuin muilla? Raksuttaako se paremmin kuin kehitysvammaisilla?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Onhan siellä paljon vähä-älyisiä, jos mensan testejä yritetään. Eli jokainen määrittelee vähä-älyisen ihan itse. Sanaa ei löydy lakikirjasta.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Noin ihan huomautuksena, itse olen melko vaikeasti liikuntavammainen pohjimmiltaan perinnöllisen sairauden vuoksi eli tässä ei ole kyse yleisestä vammaisvastaisuudesta. Tuo "kehitysvammaisuuden" tarkka määritelmä ehkä jossain määrin kiinnostaa, koska siitä keskustellaan vammaispiireissäkin ja joskus minuakin on yritetty tuohon lokeroon kategorisoida jopa viranomaisten puolesta... tämä tosin oli kauan sitten.

Tunnustettakoon, että liikuntavammaisten keskuudessa on ehkä vähän tätä "no ainakin meillä pää toimii"-asennetta... mutta ihan henkkoht tykkään kuitenkin siitä, että puhutaan asioista oikeilla termeillä jo ihan siksikin, että erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet tulevat huomioiduksi.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Eero Nevalainen, kiitos tuosta "ainakin meillä pää tooimii" -asenteesta kertomisesta. Toihan on yksi niistä asioista, joista en voi kirjoittaa. Kalle Könkkölä ja Kynnys ry ovat varmasti tehneet hienoa työtä, mutta Könkkölän asenne joskus vähän "harmittaa".

On olemassa liikuntavammaisia ja mentaalivammaisia. Jotenkin musta tuntuu, että "ainakin meillä pää toimii" -osasto asettaa nämä kaksi ryhmää kilpailijoiksi keskenään. Minä en pidä siitä.

Avaa blogi ja kirjoita noista asioista. Saat ainakin lukijoita, heh...

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Voin hyvin kuvitella, että näissä asioissa "omat koirat purevat pahiten" juuri siksi että liikuntavammaisille ihmisille normaali älykkyys on niin tärkeä itsetunnon ja selviytymiskyvyn lähde. Koen tuon ihan omalla kohdallani voimakkaasti, koska olen vielä keskimääräistä terävämpi ja se on näkynytkin elämässä fyysisistä rajoitteista huolimatta... ehkä moinen kompensaatio ei kuitenkaan ole kaikkineen ihan tervettä jos se menee yli. Pahimmat "keharirasistiset" kommentit olen ehkä kuullut liikuntavammaisten suusta, ja se on varsin tuomittavaa koska moinen on hyvin tahallista ja tietoista.

Toki tuosta asiasta saa kirjoittaa, siitä vain, koska minusta se on ihan yleisesti tiedostettu tosiasia. Mitä Kynnykseen tulee niin ymmärrän kyllä sinänsä että siellä on porukkaa joka suhtautuu todella militantisti kaikkeen mikä haiskahtaa vähänkään erityisesti holhouksenalaiseksi joutumiselta ja että suurin osa siellä toimivista aktiiveista on juuri hyvinkin selviytyvää sankarivammaisainesta, joka varmasti kokee loukkauksena minkäänlaisen älykkyytensä epäilyn.

Ja koska kirjoitan omalla nimellä niin en nyt sitten kritisoi ketään tuntemaani kynnysläistä henkilökohtaisesti. Oman kokemuksen mukaan he kaikki suhtautuvat kehareihin asiallisesti. Ymmärrän vain sen, että heidän (ja kieltämättä myös minun) uhkakuvansa ja tavoitteensa ovat ymmärrettäviä kun pohditaan, millä tavalla rajoittuneista ihmisistä on kyse -- eikä näiden sotkeminen solidariteettimielessä kehitysvammaisuuteen auta ketään. Tietysti maksimaaliseen itsenäiseen selviytymiseen pyrkiminen kuulostaa varsin sopivalta tavoitteelta millä tahansa tavalla vammaisten ihmisten kohdalla.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

No niin, Eero Nevalainen.

Minusta kaikille jotka tarttee apua asumiseensa pitäisi apua saada. Lasten, liikuntavammaisten ja kehareiden. Mustalaisetkaan eivät enää kiertele kuten lapsuudessani 1960-luvulla.

Mä olen kehareiden asialla ihan perhesuhtista, kuten ymmärrät. Mutta kyllä mua kohta vähän vit.... tai siis harmittaa, kun meidän molempien pitää olla turvat kiinni keharirasismista, jota liikuntavammaiset heittävät.

Mitäs luulisit, jos minä jotakin asiasta Uuteen Suomeen kirjoittaisin avauksena. Kynnys ry olisi puolessa tunnissa järkännyt mua vastaan yhden eduskuntaryhmän, facebook-ryhmän ja anarkonaisjärjestön, jotka haluavat kaikille hyvää asiaa. Ja nimitellä minua.

Ja sä et voi kirjoittaa asiasta, koska et voi mainita ihmisiä nimeltä. Ymmärrän toki. Joskus pitäisi kuitenkin tehdä avaus tästäkin asiasta. Se ei ole yleisesti tunnettu, toisin kuin sanot. Kai se olisi viime kädessä kaikkien intressui, ettei erilaisia vammaisia sekoitettaisi tosiinsa? En halua, että Könkkölän alyttömät vaatikumset Helsingin kapungilta menevät tyttäreni piikkiin. Enkä halua, että tyttäreni kavereiden mokat kapakassa tuoppien kaatamiseen menevät sun piikkiin. Ok?

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Tuosta asumisavusta olen toki kanssasi täysin samaa mieltä vammasta riippumatta. Itse sain tapella avustajapäätöksestä ihan tarpeeksi siksi, että olin järjestänyt itseni niin omatoimiseksi, etten enää tarvinnut lain mukaan ulkopuolista apua "runsaasti" -- eli en sosiaalitädin mielestä enää lainkaan.

Selviytymispyrkimyksistä rangaistaan. Onneksi laki muuttui jokin aika sitten.

Kommenttiani muuten ei tosiaan pidä lukea niin "etten voi puhua" esim. kynnysläisten mielipiteistä. Olen ihan vilpitön sen suhteen ettei minulla ole mitään pahaa sanottavaa heistä tässä asiassa, vaikka olenkin aikanaan Kynnyksen kuvioissa hyvin pienimuotoisesti pyörinyt -- mutta silti edelleen ymmärrän että ko. henkilöiden maailmassa keharit eivät ehkä ole se välitön kohderyhmä. Erityisesti Kynnyksen nykyinen pj on tyyppi josta olisi täysin epäoikeudenmukaista vihjailla, että hän ei pitäisi kehareiden itsenäisyyspyrkimyksiä tärkeinä ja arvokkaina. Tutustupa asiaan. Könkkölää en tunne henkilökohtaisella tasolla tarkemmin.

Ne keharirasistiset kommentit vaan ovat jonkinlainen vähän yleisempi kuvio -- me tavallaan yritämme tehdä pesäeroa jotenkin "alempaan" vammaryhmään, niin raakaa kuin se onkin.

Siinä olet oikeassa että Kynnys on paljon kytköksiä omaava porukka jolla on jopa poliittista valtaa. Itse olen heidän kuvioihinsa ihan liian asiasta riippuen joko ääritalousliberaali tai persu, joten en sovi poliittisesti ko. ryhmittymään, vaikka Kynnys on teoriassa poliittisesti sitoutumaton... ns. punavihreys on heissä vahvana. Siinä on paljon hyvää, mutta paljon.. öh.. pahaa. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi jos kirjoittaisit näistä asioista; heidän reaktionsa ei ehkä kuitenkaan olisi niin sinänsä heille tyypillinen juuri tässä kuviossa kuin pelkäät.

Petteri Nylund

Enpä olisi uskonut, kommentoisin mitään. Katsoin Ajankohtaisen kakkosen, enkä ikinä olisi uskonut kuinka törkeää kieltä tämä ämmä käytti, suotakoon sana ämmä, koska hän on ämmä. Oliko sen oikea nimi Tuija, joka on tosi nuija.

Kirjoitan tämän siksi, kymmenen vuoden olen katsonut melkein joka päivä, kun kehitysvammainen käy koulunsa, kaupassa ja pärjää kuin me muka terveet. Naapurin poika, ei todellakaan ole mikään rasite tai uhkatekijä. Eikä hän salettiin laske kiinteistöjen arvoja.

Tuijamainen paskapää voisi mennä Engelinaukiolle, siellä on Aula-koti, minäkin olen jo odotellut että aukiolla kiinteistön hinnat laskevat.

Älä Tuija kuitenkaan kyllästy venaamaan.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

En pelkää vammaisia tosin myönnän että en ole sosiaalisilta kyvyiltäni sillä tasolla että pystyisin luontevaan kanssakäymiseen heidän kanssaan...myönnän sen puhtaasti omaksi viakseni tai harjoituksen/kokemuksen puutteeksi.

seppo kirnu

Kumpi on vähä-älyisempi:

Vammainen joka menee ilolla tekemään esim. pensseleitä vai pilottitakki päällä pelokkaana kiitävä kaljakippaaja, joka hakkaa sielunveljensä kanssa kaljua päätään yhteen jossain kellarissa viikonloppuisin?

Vammaiskokemus:

Eräässä käsityökoulussa oli kurssi kehitysvammaisille. Artsi, nelikymppinen vammainen entisöi loimukoivulipastoa.

vieressä terve opiskelija alkoi lakkaamaan hiomaansa tuolia. otti lakkapurkin ja siveltimen ja vetäisi äkäiseen röpöisellä siveltimellä lakan pintaan. Nohevasti tohkeillen. Kuivuttuaan tuoli oli hiottava uudelleen, pinta oli näet surkea.

Artsi aloitti oman lakkaus hommansa ja kysyi -missä on lakkasihti, lakka pitää sihdata ettei tule röpöjä. Teki työn ja lipasto kimmelsi. Artsi meni ulos, pisti tanssiksi ja poltti sikarin.

-------

Yhdestä voi vammaisille olla 'kateellinen': Ei heitä taida paljoa pipo kiristää homoista, uskovaisten jollotuksista tai siitä että naapurilla on tai ei ole ferraria.

Aku Ankka

Tässä on tietysti sellainen dilemma olemassa, että samalla kun suhtaudutaan ymmärtäväisesti jo olemassa oleviin kehitysvammaisiin, pyritään kuitenkin sikiöseulonnalla abortoimaan kaikki vähänkään poikkeavat tieltä pois. Ehkä yhtenäisempi linja olisi tarpeen. Omasta mielestäni menetämme paljon elämän monimuotoisuutta haluamalla vain "normaaleja" lapsia, mutta toisaalta kun lapset ovat muutenkin raskaita kasvattaa, niin monivammaisen lapsen kasvattaminen voi olla vielä raskaampaa, ja siihen eivät ehkä kaikkien vanhempien voimat riitä.

Isompi kysymys taustalla on, että mutaatioiden eliminoiminen eliminoi myös evoluution, ja pysähdymme paikallemme.

Jan Gustafsson

Ei tuossa ole mitään dilemmaa. Abortti on vanhempien, viime kädessä äidin päätös, ei siinä mitään yhtenäistä linjaa tarvita.

Olli Polli

Richard kirjoittaa viisaita sanoja. Ja tähän lisäten minun täytyy kertoa yksi tarina.

Saksassa aikoinaan tehtiin peruskorjausta yhteen isoon hirsitaloon jossa majaa piti lastenkoti/päiväkoti vammaisille ja moniongelmaisille lapsille.

Ruokailut istuttiin lasten kanssa samassa pöydässä ja aikaa oli tarkkailla lasten käyttäytymistä. Pöydän keskustelut oli paljon mielenkiintoisempia kuin kulmakuppilan örinät. Ystävystyin usean lapsen kanssa siinä määri että poikkesin kuulumisia kyselemässä aina ohi ajaessani.

Tupakoivana istuin usein ulkona ja yksi autenttinen tyttölapsi istui yleensä talvipuutarhassa. Ikkunoiden läpi pystyi tyttöä tarkkailemaan. Tyttö leikki muovilautasella, jota pyörittäen sai aikaan aidon ilon.
Pari kertaa tyttönen "huomasi/tunsi?" tarkkailun, palkitsi minut mitä hurmaavimmalla ilon hymyllä ja jatkoi leikkiä.

Siinä syöpäkäärylettä poltellessani mietin usein miten meidän "normaalit" lapset saisi kaiken tämän "meidän onnen" keskellä noin onnellisiksi.

Tyttö ei tuottanut kenellekkään harmia, mitä nyt hieman apua tarvitsi syömiseensä. Lopun aikaa oli yksinkertaisesti iloinen yksinkertaisten asioiden keskellä. Tosin omissa maailmoissaan, jota emme pysty edes kuvittelemaan. Todellinen onnen ulottuvuus ?
Itse haluaisin siihen maailmaan mielelläni kurkistaa.
Voisi tehdä hyvää itsekullekkin ?

Ehkä tämän hiuksen hienon eron käsittäminen lähentäisi meitä "normi murjottajia" näiden onnellisten luomusten kanssa ?

Teppo Nygren

Joskus tuntuu että haluaisi tehdä elämässään jotakin tärkeää ja saada vammaisen tuntemaan itsensä tärkeäksi.
Tuntuu että olisimme nähneet taiteessa kaiken. emme kuitenkaan ole nähneet "pimeyden valtakuntaa", eli sokeiden taidetta sokeiden maailmassa. Sokeiden äänimaailma erilaisten esineiden ja pintojen kosketteleminen näkemättä silmillä mitään. Tuoksut ja äänet. Tyhjään tilaan rakennettuja interiöörejä erilaisilla tuoksuilla ja äänillä. Sokea opas näkeville, joka kierrättää taidenäyttelyn läpi.

Pakkoliikkeiselle ja jollekkin huipputansijalle rakennettu koreografia, jossa kaikki liikkeet sointuvat yhteen, kuin ne olisi suunniteltuja.
Pyörätuolissa istuvan ja huipputanssijan yhteinen suoritus hyvin suunniteltuna voisi olla hyvin kaunista.

Pyörätuoliin joutuneet henkilöt kartingradalle käsikaasulla ja käsijarrulla varustetuilla karteilla. Suunnittelin tuota jo kymmenisen vuotta sitten. Ei vaan mikään saa täällä tuulta purjeisiin.
Monelle kehitysvammaisellekin voisi rakentaa kartin, jolla kykenisi ajelemaan ja kilpailemaan keskenään. Se on turvallista ja sen saa vieläkin turvallisemmaksi, vaikka moni ajattelee että vammainen ihminen on jonkinlainen hauras lasiesine, joka ensimmäisestä pienestä kolhusta särkyy.
80-luvulla minua kiellettiin tanssimasta vammaisen naisen kanssa, koska ravintolan vakuutus ei muka kattaisi jos jotain tapahtuisi. Kyse oli minun mielestäni kuitenkin enemmänkin siitä, ettei vammaisen kanssa tanssiminen miellyttänyt ravintolassa työskentelevien vaikeasti tunnevammaisten silmää.

Kehitysvammainen naapurina voisi monelle olla kuin "taivaanlahja" sen sijaan että heillä on tunnevammainen toisarvoista elämää elävä "rave-pariskunta" naapurissa:)

Aiheesta olisi mielessä "sata" asiaa jos vaan flunssaisena jaksaisi.

http://www.youtube.com/watch?v=Pwhz7NyFFac

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Kauniita ajatuksia, mutta tuon "...saada vammaisen tuntemaan itsensä tärkeäksi"-kuvion kanssa kannattaa olla vähän varovainen. Lipsahtaa äkkiä jotenkin vähän holhoavaksi, "tehdään nyt vammaisille jotain kivaa jotta kokisivat edes joskus olevansa tärkeitä"... ;)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Teppo Nygren.
Kommenttinne on mielestäni erittäin hyvä kun osoitatte vammaisten ihmisten ihmisarvon kunnioittamista!

T.N-n : "..ettei vammaisen kanssa tanssiminen miellyttänyt ravintolassa työskentelevien vaikeasti tunnevammaisten silmää.",
- taitaa ollakin niin, että tunnevammaisia ihmisia on yhteiskunnassamme enemmän kuin vammaisia.
Mutta kun se on henkinen vamma, niin sitä ei näy päälleppäin.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Tuossa ylempänä en nyt ihan käsitä mitä tekemistä mielenterveysongelmilla on tämän asian kanssa. Siis kyllä, esimerkiksi depressio laskee merkittävästi älyllistä suoriutumiskykyä. Silti kehitysvammaisuus on nimenomaan määritelty synnynnäisen henkisen kehityksen viivästymisenä tai vajavaisuutena. En ymmärrä miksi asiaa ei saa sanoa niinkuin se on; ei se ymmärtääkseni herjaa ketään. Saa minustakin sanoa ääneen, että käytän pyörätuolia kun en kävele...

astrid mustonen

Kyllä suomalaiset vähän pelkäävät, vähän kaikkea. Mielestäni ei se fb - juttu osoita suvaitsevaisuutta ketään kohtaan vaan se osoittaa reagointia ko rouvaa kohtaan. Ei hyvä juttu ollenkaan. Mennään vaan väärille raiteille.

Mutta keskustelu on hyvää ja hienoa.

Monella on varmasti työkavereina downihmisiä, niin minullakin. Oikein palkattuna vanhuspalvelupaikassa. Yhteistyössä hänen asumis / hoito / tms kanssa.

tälläistä tänään helen

Mirjami Parant

Sisareni Maija syntyi maalaiskotimme peräkamarissa, kuten me kaikki, häntä ennen syntyneet neljä sisartaan. Puoli vuotta täytettyään Maija alkoi saada outoja kohtauksia, joiden alkuperää alettiin selvittää ensin yleislääkärin ja myöhemmin silloisen Lastenlinnan ylilääkärin, Arvo Ylpön avulla.

Maija oli kehitysvammainen. Hänen kehitysvammansa alkuperää ei tiedetty - oletus oli kuitenkin, että synnytyksessä tapahtunut mahdollinen happivaje vaurioitti aivot.

Maija eli 8 -vuotiaaksi kyläyhteisössä, jossa erään naapurin kommentit loukkasivat minua isosisarena syvästi. Kotimme vastapäisessä naapurissa käymässä ollessani, kuulin, miten Maijan epävakaata askellusta perässäni naapuriin tullessaan (Maija oli hyvin riippuvainen meistä sisaruksista),kylässä ollut toisen naapurin mies kommentoi; tuolta se Kauhasten 'hullu' tyttö tulee.

Jonkin ajan kuluttua kommentistaan, miehen oma, 3-vuotias poika hukkui kotipihansa rannalla.

Tämä anekdootti kuvaa hyvin sitä, miten kehitysvammaiseen suhtautuminen voidaan helposti kuitata ns. hulluuteen.

Olin itse 10 -vuotias, kun sisareni kuoli. Vasta hänen kuolinvuoteellaan tajusin, kuinka rakas hän oli minulle ollut. Sitä ennen, kun jouduin häntä vahtimaan, saattoi se olla hieman raskasta pienelle tytölle. Kuitenkin, tasa-arvoinen suhtautumiseni kaikkiin ihmisiin on varmasti avautunut rakkaan, kehitysvammaisen pikkusisareni kautta.

Aku Ankka

Rakkaus on voima, joka rakentaa ne sillat, jotka eivät muuten voisi olla olemassa. Vain aidolla välittämisellä tavoitamme niin autistin kuin kehitysvammaisenkin. Luultavasti myös tuonpuoleisen.

Mirjami Parant

Tuonpuoleisesta en tiedä. Kuitenkin tässä ajassa rakkauden voima on lahjomaton. Aitoa välittämistä ei voi opettaa, se vain tai ei ole! Itselleni, lapsuuden loppu tapahtui sisareni kuolivuoteen äärellä, jossa sain olla vain lyhyen ajan. Suru, jonka tunsin, sisareni käden puristuksessa (hän ei enää pystynyt puhumaan), oli aito ja ensimmäinen oikea tunne siitä, että on luovuttava ihanasta sisaresta.

a s

"On todella, todella harvinaista, että suomalaiset pelästyvät tai kauhistuvat vammaisia."

Ei se välttämättä kovin harvinaista ole. Muistuu mieleeni tapaus Espoosta, kun eräälle alueelle kaavailtiin mielenterveyskuntoutujille tarkoitettua asuntolaa tai vastaavaa, ja asukkaat nostivat älämölön aivan samoin perustein, kuin tuo kuulemani vammaiskommentti. Meillä monilla on aika utopistisia käsityksiä lintukodosta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

4.11.2011 18:39 Richard Järnefelt : "Rakkaus on voima, joka rakentaa ne sillat, jotka eivät muuten voisi olla olemassa.",

- vaikea puhua rakkaudesta, joka kohdistuisi kehitysvammaiseen henkilöön muilta tahoilta kuin lähinomaisilta, mutta sekin lähimmäisen rakkaus yritetään riistää kehitysvammaiselta silloin kun hän joutuu muuttamaan pois kotoa, syystä tai tosesta.

Laitoksissa ja yksityisissä asumisyksiköissä räikeästi rikotaan kehitysvammaisten ihmis- ja perusoikeuksia.
Kehitysvammalain ja sen pakkokeinopykälän 42§ hengen mukaisia vakiintuneita käytäntöjä, kuten eristämistä, vapauden riistoa, nöyryyttämistä, pilkkaamista ja myös tämän pykälän varjossa nyt laajaasti harrastetaan kvm-huollossa vanhempien ja omaisten eristämistä kehitysvammaisesta, eli riistetään se lähimmäisen rakkaus ja julmaasti vieraannutetaan kehitysvammainen henkilö omaisistaan ja jopa entisistä ystävistä ja tuttavista.
On kokemusta, joten tiedän mistä puhun.

Jari Lindoos

Mitä sinä oikeasti tiedät Suomalaisista? Herra miljonääri kertomassa asioita Suomalaisista. Mies joka on syntynyt rikkaaksi, ja kuvittelee tietävänsä elämästä jotain. Mene nyt vaikka asumaan kontulaan, tai vaikka jonnekin stadin lähiöön muutamaksi kuukaudeksi ja kerro sen jälkeen Suomalaisista jotain.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Vammaisten, myös kehitysvammaisten, asema yhteisöissä on kohentunut, totta.

Asiasta on sekä tutkimuksellista että arjen havainnon tuottamaa näyttöä, kuten Herlin kuvaa.

Tällainen tila ei kuitenkaan selvästikään ole pysyvä (kehityksen tulos ja/tai suunta).

On hyvin paljon merkkejä siitä, että asenteet ovat ajankohtaisesti ja varsin nopeasti muuttumassa: kovenemassa, kyynistymässä, musta-valkoistumassa, jyrkkenemässä.

Tämä koskee kaikkia niitä ryhmiä, jotka eivät ole niinkuin yhteisössämme todellista arjen normia antava taho tällä erää "määrää".

Olen asiaintilasta aika lailla huolissani.

Käyttäjän pekkaopollanen kuva
Pekka Olavi Pöllänen

Tuo itsenäiseen asumiseen pyrkiminen on aloitettu ehkä jo ennen 80-lukua. 70-80-luvun vaihteen jälkeen havaitsin tilanteen vauhdittuneen Uudellamaalla. Vaikeammin vammautuneita on sijoitettu inhimillisemmin, joista sijoitettu mm. suuriin omakotitaloihin, kuten ulosmitattuihin sellaisiin, eli yksilöllisempää hoitoa.

En ole nähnyt Perttiä pitkään aikaan, mutta aikoinaan kun näin join bissee ja hää aina jotain alkoholitonta. Tavatessa pysähdyttiin juttelemaan vähintään röökin vedon ajaksi.

Käyttäjän tuomastuure kuva
Tuomas Tuure

Allekirjoitan Eeron näkemyksen niistä syistä, miksi osa liikuntavammaisista on saattanut toimia kehitysvammaisia kohtaan negatiivisesti. Omallakin kohdallani olen usein ”ensimmäinen” tai ainoa vammainen eri foorumeilla (ylioppilaskunnat, kansainväliset tilaisuudet, eri järjestöt) ja siksi lienee selvää, että meillä saattaa olla tahtomattamme liikaa todisteltavaa valtaväestöön nähden.

Tämä on varmasti syy, miksi kehitysvammaisiin on laajalti kentässä tehty loukkaavankin tuntuisesti distinktiota ja se ei ole hyväksyttävää, mutta ”tarve todistaa jotakin” on takuulla olennainen tekijä, eikä kukaan meistävammaisista liene siitä täysin vapaa. Koska väheksyntä on niin olennainen osa kokemusmaailmaa, on sen uskottavuuden vahvistamisen ja tällaisen distinktion merkitys ylikorostunutta.

Olen varmasti, ehkä Eeronkin tavoin, kokenut, että vammaisena minun pitää olla muita parempi päästäkseni edes osin samoihin opiskelu- tai työpaikkoihin, koska etenkin jälkimmäisessä voivat ulkonäkötyyppiset olla olennaisia ja tiedostan, että moni vapaiden markkinoiden toimija pitäisi tätä ehkä perusteettomasti esteenä. Olin vuonna 2007 erääseen tehtävään pätevin, mutta työnantaja koki vammaisuuteni vievän huomiota pääasialta eli heikentävän viestintää ja tällainen Off the record – toteamus baarissa työhaastattelun jälkeen kertoo jotain hiljaisista esteistä, joissa laki on voimaton asenteiden edessä.

Ehkäpä jopa vammaisiin ennakkoluulottomasti suhtautuvan bloggaajan olisi Cargotecin nimissä vaikeaa lähettää esimerkiksi Intian myyntitapaamiseen vammaista DI:tä, sillä Intian uskonnollis-kulttuurinen konteksti suhtautuu vammaisuuteen perin torjuvasti.

Koetko muuten Niklas, että Suomessa pitäisi olla jokin affirmative action – tyyppinen rakenne? Esimerkiksi Japanin vammaiskiintiöthän eivät ole toimineet, mutta Yhdysvalloissa on viljalti yrityskohtaisia rakenteita, joissatyöllistetään vajaakuntoisia, ainakin IBM ja Microsoft ovat esimerkkejä.

En kuitenkaan koe, että Kynnys ry olisi kehitysvammaisuuden suhteen mitenkään taantumuksellinen. Esimerkiksi VIKE on tutkinut vammaisten laitosoloja kattavasti ja juristit hoitavat myös kehitysvammaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Olemme myös puuttuneet työtoiminnan pieniin korvauksiin ja meillä on töissä kehitysvammainen henkilö.

”Mitä enemmän rahoitus- ja tukimuotoja on, kolmas sektori mukaan luettuna, sen parempi.
Silloin, jos yksi putoaa, muut voi jatkaa”

Olen periaatteessa tästä samaa mieltä, mutta suhtaudun ehkä hieman vanhanaikaisesti vahvaan yhteiskuntaan ja siksi vierastan hyväntekeväisyysperiaatetta. Päävastuun vammaispalveluista, sosiaaliturvasta sekä niiden järjestämisestä tasapuolisesti tulee langeta veronmaksajille ja etujen olla mahdollisimman universaaleja.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa se, että Niklaksen kaltaisella henkilöllä on lähipiirissään kehitysvammainen henkilö, olisi onnenpotku kehitysvammajärjestöille, jotka vastaavat pitkälti osavaltioiden, hyväntekeväisyystoimijoiden ja huomattavasti laajemman kolmannen sektorin kontekstissa kehitysvammaisten henkilöiden tuesta. Tällaiset järjestöt lähettäisivät viikoittain kutsuja hyväntekeväisyysillallisille.

Älkää siis käsittäkö väärin, sillä myös hyväntekeväisyydellä ja jalomielisyydellä on maailmassa paikkansa, minkä etenkin kehitysmaissa huomaa seuraamalla hienoja vammaisten hyväksi toimivia järjestöjä.

Pelkään vain, että yhteiskunnan vahva velvoite taata kansalaisilleen sosiaali- ja terveyspalveluja tasapuolisesti vaarantuu mikäli erilaiset toimijat ottavat liikaa vastuuta vammaispalvelujen tuotannosta. Se, että myös varakkaan kehitysvammaisen tukijärjestelmä perustuu lakiin ja verovaroihin, eikä jalomielisyyteen, tuo tasapuolisuutta.

Erilaiset ”Toivotalkoot” tai ”Yhteiskunta ei voi rakastaa” – tyyppiset iskulauseet tuovat pelkoa hyvinvointivaltion laillisen roolin hämärtämisestä, joka on kaltaiselleni marginaaliryhmän vaikeavammaiselle erittäin tärkeää, enkä voi välttyä ajattelemasta, että poliittisen oikeiston halu korostaa lähimmäisenrakkautta ja talkoohenkeä on lähinnä halua säästää verovaroja vaikkapa vammaispalveluista.

Saan itse vammaisena pelon sijasta lähinnä masentavaa tsemppipalautetta, kuten ”hienoa, kun olet monessa mukana” ja ”ai kun olet sitten aktiivinen”, mikä on todella alentavaa, vaikka ihmiset ovat aivan vilpittömiä. Aivan kuin normi olisi se, etten tee mitään ja on jonkinlainen ihailtava anomalia kun pyrin kehittämään itseäni tai maailmaa.

Teen tässä lähitulevaisuudessa gradua vammaisten työn ja sosiaaliturvan yhdistymisen haasteista ja pidän tärkeänä, että me vammaisina tuotamme itse materiaalia tilanteestamme ja tällaista dataa myös levitettäisiin innokkaasti, mistä esimerkiksi Into-kustannuksen ulkaisema uusi Amu Urhosen pamflettikirja on hyvä esimerkki.

Suomalaisen vammaisköyhyyden keskeisin ongelma on se, että meillä on erittäin keskusjärjestöperustainen rakenne sosiaalipolitiikasta päättämiseen ja juuri näkyvyyden tai oman eturyhmän puute jättää mielenterveyskuntoutujat, vammaiset sekä muut marginaaliryhmät ulos. Jos media puuttuu vastaisuudessa tähän, olen tyytyväinen.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Hyvä Tuomas, ymmärrät mitä tarkoitan tuolla tietynlaisella defenssimekanismilla ja ehkä jopa eriävillä prioriteeteilla ja tarpeilla.

Kalle Könkkölä

Hei

Mikä Teitä Niklas Herlin ja Eero on oikein vaivaa. Kopioin tuohon pari lausetta NH:n tekstistä enkä ymmärrä mihin ne perustuvat. Kynnys ry on lähes ainoa vammaisjärjestö joka ei perusta toimintaa mihinkään yhteen vammaan tai diagnoosiin. On varmasti totta, että jotkut liikuntavammaiset ovat säikähtäneet sitä, että heitä on pidetty kehareina. Mutta mitä tällä on tekemistä Kynnyksen kanssa. Meillä on mukana niin jäseninä kuin työntekijöinä kehitysvammaisia kuten monilla muillakin tavoin vammaisia. Toiminta pohjautuu ihmisoikeuksiin ja silloin vamman laadulla tai diagnoosilla ei ole merkitystä. Olen yleensä pitänyt Niklas Herlinin kirjoituksista, joissa hänkäsittelee vammaisten asioita. Oma kokemus on näkynyt positiivisesti.
Mutta nyt olis paikallaan kertoa minulle mikä puheissani harmittaa. Tuskin jaksaisin mistään syystä organisoida kaikkea tuota Herliniä vastaan mitä hän kirjoittaa. Olin kuvitellut olevamme näissä asioissa samalla puolella.

Eerolle kiitos kun vedit vähän kirjoituksiasi takaisin päin ja jopa puolustit Kynnystä. Poliittisesti meillä on ihmisiä poliittisen kentän eri puolilta - ei vain punavihreitä. Kynnyksen kannattaa pitää suhteita yllä jokasuuntaan, koska ei koskaan tiedä kuka on seuraavassa hallituksessa.

En kuitenkaan puhuisi kehitysvammaisista loukkaavalla tavalla vähä-älyisinä. Älyä on niin monenlaista ja pelkkä älykkyysosamäärä kertoo vain yhdestä ulottuvuuesta.

Lainaus N Herliniltä
"Eero Nevalainen, kiitos tuosta "ainakin meillä pää tooimii" -asenteesta kertomisesta. Toihan on yksi niistä asioista, joista en voi kirjoittaa. Kalle Könkkölä ja Kynnys ry ovat varmasti tehneet hienoa työtä, mutta Könkkölän asenne joskus vähän "harmittaa".

Mitäs luulisit, jos minä jotakin asiasta Uuteen Suomeen kirjoittaisin avauksena. Kynnys ry olisi puolessa tunnissa järkännyt mua vastaan yhden eduskuntaryhmän, facebook-ryhmän ja anarkonaisjärjestön, jotka haluavat kaikille hyvää asiaa. Ja nimitellä minua."

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

En minä vetänyt yhtään mitään takaisin, korjasin vain potentiaalisen väärinkäsityksen lähteen siinä mielessä että tuossa olisi kyse jostain kynnysläisestä "sisäpiiritiedosta". Allekirjoitan viestin yleisen sisällön ihan täysin, mutta ei siihen saa lukea sellaista mitä en ole sanonut.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Terve.

Minäkään en vedä yhtään puheitani pois - täällä näkyy olevan itsepäistä porukkaa.

Täällä on käsittääkseni kolme keskeistä liikuntavavammaista ottanut kantaa asiaan. Kaksi on "tunnustanut", että tietyissä tilanteissa kehitysvammaisia on tullut vähän dissattua. Könkkölä ei ole tällaisesta omien puheidensa mukaan kuullutkaan, vaikka käytäväpuheissa kyseinen asenne henkillöityy juuri Könkkölään.

Minua asia risoo siksi, että se pitää kutinsa, mutta en voi siitä isompaa keskustelua avata, koska saisin mainitut punavihreät kimppuuni. Ainahan asian voi kieltää. "Me olemme kaikkien vammaisten takana, Herlin puhuu omiaan". Enkä toistaiseksi lähde edes kokeilemaan blogia otsikolla "vammaiset hyökkäävät vammaisia vastaan", en vaikka todisteet löytyvät jo muutamasta yllä olevasta kommentista. Jos teillä on kanttia kertoa julki asia otsikossa, niin kovia kundeja olette. Minulla ei kantti riitä.

Erittäin hyvin ymmärrän sen, että korostatte eroanne kehareihin. That is, yleissivistystä kaikenlaisiin vammaisiin liittyen puuttuu Suomesta ja ikäväkseni monesta muusta paikasta vielä enemmän. Totta kai on väärin, jos teitä karsinoidaan samaan joukkoon luku- ja kirjoitustaidottoman tyttäreni kanssa. Mutta ette te samoista määrärahoista kamppaile, vaikka joskus on tuntunut siltä, että juuri Kynnys ry:n joku edustaja on ollut tätä mieltä. Ja minun tytääreni olemista ei kyseenalaisteta. Ei terve, ei vammainen. Koska minä en sitä asennetta siedä.

***

Noista duuni- ja opiskelupaikoista sitten. Monilla ihmisillä on omat rasitteensa, jotka vaikeuttavat asioita. Ehkä jonakin päivänä olemme kaikki tasa-arvoisia, mutta se ei tapahdu minun elinaikanani. Pantakoon asia toisin päin. Liikuntavammaisen pitää tässäkin asiassa tsempata enemmän kuin lätkäpelaajan, mutta mitäs siitä. Lätkäpelaajalla voi olla terveemmät liikkeet, mutta moni pitää häntä aika höhlänä siksi, että hän on lätkäpelaaja.

Omista jutuistani vielä sen verran, että olen käyttänyt rahojani ja suhteitani hyviin tarkoituksiin. Jollakin niistä on ollut vaikutusta esimerkiksi pyörätuolilla liikkumiseen. Mutta en kerro tarkemmin tekmisistäni. Se ei muille kuulu.

Ja Cargotecissa olen omistaja. En päätä asioista. Jos tarkoitus oli loukata, niin hutiin meni. Minä en loukkaannu ihan pienestä.

Pärjäilkää,

Niko H.

Kalle Könkkölä

hei

En vieläkään tiedä mihin Niklas Herlin perustaa väitteensä siitä että olisin dissanut kehareita. Käytäväpuheet ei oiein avaudu. Olet jo avannut keskustelun mutta mistä. Tuolla alla on ohjeena kirjittajille, että älä levitä huhuja ja valheita.

Jostain syystä jotkut vammaisten lasten vanhemmat kohdistavat vihaansa sekä minua että Kynnystä kohtaan syyttäen milloin mistäkin. Jotenkin on joidenkin vammaisten ihmisten vika kun kehitysvammaisilla menee huonosti.

Voisin kirjoittaa blogin otsikolla "vammaisten vanhemmat hyökkäävät vammaisten kimppuun." Mutta antaa olla koska siinä ei ole mitään rakentavaa.

En lähetä punavihreitäanarkoffeministejä mihinkään. Uuden Suomen nimen
käyttä vihreiden vaalimainonnassa ei ollut minun ideani. Lapsena luin Uudesta Suomesta sunnuntaisin Prinssi Rohkean seikkailut. Se oli siihen aikaan tärkeää.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Olkoon sitten näin. Tuomas Tuure ja Eero Nevalainen olivat tuossa yllä ainakin oain samaa mieltä kanssani. Sinusta on varmaan valehdeltu käytävillä, ja varmaan olet tietämätön tästä kehitysvammaisten dissaamisesta. Lieneekö uutinen koko Kynnys ry:lle.

Vihreiden vaalimainonta ei tosiaan liity tähän. Ei edes Prinssi Rohkea. Rohkea pitää olla avatakseen keskustelun uudella otsikolla ja niin rohkea minä en tässä asiassa ole. Rakentavaa se kyllä ilman muuta olisi.

Käyttäjän tuomastuure kuva
Tuomas Tuure

Terve Niklas, vielä kaksi asiaa tähän keskusteluun:

1) Koen hiukan tökerönä pointin, jonka mukaan olisin "dissannut" kehitysvammaisia. Yritin vain avata niitä kehityskulkuja, jotka tällaiseen toimintaan ja erottautumishaluun ovat asenteellisesti johtaneet. En koe, että missään järjestötason toimintaympäristössä kehitysvammaisia dissattaisiin, mutta esimerkiksi Suomi24:n vammaispalsta tai yksittäisten ihmisten asenteet ovat tällaisesta esimerkkejä.

2) Cargotec - pointissa yritin käyttää hyväkseni asemaasi jotain samanaikaisesti vammaisuudesta ja suuren tason kv-liiketoiminnasta tietävänä henkilönä (harvinainen kombo!) eli pohtia millaiset mallit johtaisivat vammaisten työlllistymiseen avoimilla markkinoilla tai millaiset ratkaisut kaltaisesi toimija kokisi yhteiskunnan työntymisenä liiketoiminnan ydinalueelle. Japanissa ja Yhdysvalloissahan on pyöritetty malleja (quota, affirmative action, social deduction), joiden toimivuutta olisi kiva testata Suomessa.

Ehkäpä tällainen nettifoorumi ei ole paras mahdollinen paikka jälkimmäiseen keskusteluun, mutta tätä siis tavoittelin.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Ok ja oli miten oli. Näillä sanoilla aloitit tekstisi: "Allekirjoitan Eeron näkemyksen niistä syistä, miksi osa liikuntavammaisista on saattanut toimia kehitysvammaisia kohtaan negatiivisesti. Omallakin kohdallani olen usein ”ensimmäinen” tai ainoa vammainen eri foorumeilla (ylioppilaskunnat, kansainväliset tilaisuudet, eri järjestöt) ja siksi lienee selvää, että meillä saattaa olla tahtomattamme liikaa todisteltavaa valtaväestöön nähden."

Mun tulkinnan mukaan sä myönsit ton dissaamisen olemassaolon; Könkkölä sen kiistää. Toi duuni- ja opiskelupuoli sitten, olen toki samaa mieltä: ketään ei saisi syrjiä, mutta omasta mielestäni kirjoitin myös, että syrjintää ikävä kyllä tapahtuu ja siitä olisi päästävä eroon.

Käyttäjän tuomastuure kuva
Tuomas Tuure

Moi,

Asenenongelmia varmasti on, mutta Könkkölän syyttäminen moisesta on siis mielestäni perusteetonta. Könkkölä on esimerkiksi palkannut itse kehitysvammaisen henkilön töihin ja tällainenhan ei ole todellisuutta monessakaan suomalaisessa vammaisjärjestössä.

Syrjintäpuolesta: Apua olisi (teidän perspektiivi) siitä, jos marginaaliryhmien syrijintää aiheuttaviin poliittisiin mekanismeihin kiinnitettäisiin mediassa nykyistä enemmän huomiota. Esimerkiksi vammaisten puhdas aliedustus kaikissa ulkoparlamentaarisissa toimielimissä ja neuvotteluissa on aika keskeinen syy siihen, että työmarkkinoilla tai sosiaaliturvauudistuksissa jää luu käteen.

Palataan astioille, Tuomas

Kalle Könkkölä

Hei
Ensimmäisessä kirjoituksessani sanoin, että varmasti jotkut liikuntavammaiset ovat sanoneet etteivät ole kehitysvammaisia. (Varmaan myös jotkut ei-vammaisetkin). Yritin kysyä miten tämä liityy Kynnykseen. Meillä on ollut aktiivi jäseninä kehareita kautta vuosien. Jaatispostissa minua ja Kynnystä on haukuttu samaalla lailla kuulopuheisiin viitaten.

Mutta haluan kutsua Sinut tutustumaan Kynnyksen toimintaan. Tervetuloa. Laita aikaehdotus sähköpostilla kalle.konkkola@kynnys.fi.

Pohjan Akka

Koko tapauksessa on myös mediapuoli.

"Ennen vanhaan" toimittajat eivät päästäneet esille sellaisia puheita kuin Kovalainen esitti Ajankohtaisessa kakkosessa. Toimittajat suojelivat sekä tietämättömiä että harkitsemiskyvyttömiä ihmisiä julkisuudelta.

Nyt on toisin. Päin vastoin. Kaikki harkitsemiskyvyttömät ja heikkomoraaliset, omatunnottomat, lausunnot suorastaan kaivetaan esiin. Tämä siitä sitten seuraa. Kun katsoin eilisiltana Kovalaista, minun kävi häntä sääliksi - siksi, että hän ei itse tajua, on täysin asenteidensa "orja". Onko tanssin maailmakin sellainen: pelkkää kilpailua ja heikompien syrjimistä?
Kovalaisella on nyt hyvä mahdollisuus muuttaa koko kehitysvammaisasia positiiviseksi ja itselleen bisnekseksi, jos hän kasvaa sen haasteen edessä, mihin itsensä asetti.

Kaikilta kyyneliltä vältyttäisiin, jos itsekukin "menisi ensin itseensä", ennen kuin mitään möläyttää laajassa julkisuudessa. Sopii siinä samalla kysyä itseltään, millaista lähimmäisyyttä ja moraalia oikeasti haluaa kannattaa ja näyttää itsensä ilmentymänä. Haluaako muille sitä, mitä ei itselleen halua?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Mitään se ei ainakaan oppinut tämän jälkimmäisen ohjelman perusteella. K...pää on k...pää vaikka miten kyynlehtisi.

Pohjan Akka

Se minuakin suuresti ihmetytti.

Michael Perukangas

Elokuvassa Terminator II Arnold Schwarzeneggerin esittämä ihmisrobotti totesi, että "the more contact I have with humans, the more I learn". Hän ylsi oppimisprosessissaan niin pitkälle, että oppi jopa itkemään.

Yleensä kaikki ennakkoluulot - siis negatiiviset - johtuvat - määritelmän mukaan - siitä, että ihminen ei tiedä jotakin, koska hänellä ei ole siitä kokemusta. Ja niin hän voi vain toistaa muiden käsityksiä tai pahimmassa tapauksessa, toisten ihmisten ennakkoluuloja. Yleensä ihminen oppii hyväksymään ja suvaitsemaan itselleen uusia asioita, asiantiloja, tottumuksia, tapoja ja olioita sitä mukaa mitä tutummiksi ne tulevat. Jos robottikin voi oppia jollei nyt ihan ihmiseksi niin ainakin olemaan ihmisiksi, voinemme ehkä toivoa että tainoillakin on toivoa..?

http://perukangas.blogspot.com/2011/11/ei-tainoja-...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset