Verorahat veroparatiisiin – yleistä toimintaa?

Lääkäripalveluja tuottava suomalainen, kansainvälisen konsernin tytäryhtiö Mehiläinen on saanut melkoista julkista ryöpytystä osakseen. Eikä ihme! Yhtiö on erikoistempuin kierrättänyt tuloksestaan Jerseyn veroparatiisisaarelle 35 miljoonaa euroa. Lisäksi Mehiläisen johdon hulppeat pääomatulot ovat herättäneet huomiota.

 

Myös yhtiössä on kiinnitetty huomiota ongelmiin. Henkilökuntakin on varsin hämmästynyt. Niinpä yhtiön sisällä on lähetetty tietoja huolestuneelle henkilökunnalle:

 

Mehiläisen ja muiden konserniyhtiöiden maksamat ja saamat konserniavustukset ovat lakien mukainen ja yleisesti käytetty osa konsernien verotusta. Näin toimitaan yleisesti konserneissa. Asia koskee kaikkia toimialoja ja verovelvollisia, eikä vain yhtä yhtiötä tai toimialaa. Kysymys on siis yleisemmin kansallisesta veropolitiikasta kansainvälisessä kilpailussa verotuksen ja investointien suhteen. Mehiläisen ja muiden konserniyhtiöiden maksamat ja saamat konserniavustukset ovat lakien mukainen ja yleisesti käytetty osa konsernien verotusta. Näin toimitaan yleisesti konserneissa. Asia koskee kaikkia toimialoja ja verovelvollisia, eikä vain yhtä yhtiötä tai toimialaa. Kysymys on siis yleisemmin kansallisesta veropolitiikasta kansainvälisessä kilpailussa verotuksen ja investointien suhteen.”

 

Voitot kiepautetaan vippaslainoilla veroparatiisiin? Laillista ja yleistä konserneissa? No, laillista varmaan, kai se on tarkastettu, mutta sekä Suomessa että Ruotsissa toimii aika paljon konserneja, jotka eivät toimi näin. Menetelmän ”yleisyydestä” en tosin ole täysin perillä.

 

Mehiläisen konsernijohto on harmissaan kiusallisesta julkisuudesta ja varsinkin kiusallisista toimittajista. Yhtiön henkilökunnalle on kerrottu tarkalleen, kuinka toimia, jos toimittaja soittaa:

 

”Käytännön esimerkki: Mikäli toimittaja on ehtinyt aloittaa kyselyn, voi toimittajalle todeta, että ’olen hankalassa paikassa (tai nyt tähän tuli kiireinen tilanne väliin) enkä pysty nyt vastaamaan kysymyksiin, voinko soittaa hetken päästä uudelleen?’ ja pyytää toimittajan nimen, numeron ja toimittajan edustama median nimi sekä soittaa X:lle ja kertoa tilanne.”

 

X siis tässä tapauksessa on Mehiläisen tiedotuksesta vastaava henkilö. Ehkäpä juuri noin kisallisista tilanteista selvitään. Yleistä ehkä tämäkin?

 

No, vitsit sikseen. Johtoryhmä nimittäin muistuttaa henkilöstöä vakavasta asiasta: ”Teemme johtoryhmässä kaikkemme, että työrauha palaa ja innostus jatkaa hyvää työtämme säilyy. Haluamme huolehtia siitä, että Mehiläinen on myös tulevaisuudessa tunnetuin ja arvostetuin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaja sekä hyvä, kannustava ja vetovoimainen työpaikka.”

 

Mehiläinen siis on tunnettu sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja. Itse asiassa ”normaalisti” veroparatiisissa kiepautetuista voitoista huomattava osa on sosiaalipalvelusta kiepautettua voittoa – Kela-rahaa. Kunnat ostavat Mehiläisen palveluja alihankintana. Mehiläinen tekee Kelakorvattua työsuhdehoitoa. Ja se on kannattavaa! Kun investoinnit on tehty, yksi laboratoriohoito tai röntgenkuva maksaa Mehiläiselle euron tai pari. Mutta yhtiö laskuttaakin hoidosta parikymppiä. Siitä jää 18 tai 19 euroa Kelalta veroparatiisiin kierrätettäväksi. Näin siis jokaisen suomalaisen maksamat verorahat päätyvät veroparatiisiin.

 

Ja Mehiläinen tietysti hoitaa vanhuksia yhteisillä rahoillamme. Ja ruotsalainen emoyhtiö on se, joka on saanut viime aikoina kuuluisuutta, ettei vanhuksen vaippoja saa vaihtaa, elleivät ne paina riittävästi. Terveisiä Jerseystä!

 

(kursivoidut kohdat Mehiläisen sisäisestä tiedotuksesta)

 

niklasherlin

Niklas Herlin (1963–2017) oli Uutta Suomea kustantavan Alma Median hallituksen jäsen ja Alma Media Oyj:n toiseksi suurin omistaja. Herlin oli myös vuonna 2003 perustetun Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja ja yksi pörssiyhtiö Cargotec Oyj:n pääomistajista ja omisti myös kolme prosenttia hissiyhtiö Kone Oyj:stä.
Herlin omisti enemmistön Uudesta Suomesta 2007-2016.
Herlin suoritti Bachelor of Science -tutkinnon Yhdysvalloissa. Nuoruudessaan hän oli pankkimies, mutta päätti sitten siirtyä tiedonvälityksen pariin. Hän työskenteli toimittajana ja uutispäällikkönä Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa 1987-2001. Sen jälkeen hän oli vapaa toimittaja ja kolumnisti ja julkaisi kolme tietokirjaa ja urheilupakinakokoelman.
Herlin oli eronnut ja hänellä oli kaksi lasta. Herlin palkittiin helsinkiläisen Kehitysvammatuki 57:n mitalilla numero 37 27.1.2001.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu