Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 21 Sep 2017 00:28:35 +0300 fi 30 vuotta alalla http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243184-30-vuotta-alalla <p>Syyskuun 21. 2017 olen ollut alan mies 30 vuotta. Samalla päivämäärällä 30 vuotta aiemmin tein ensimmäisen päiväni Kauppalehden toimittajana. Ja siitä se on jatkunut erilaisissa toimittajan tehtävissä tai kustantajana, omistajana ja hallituksen jäsenenä tähän päivään.</p><p>En kirjoita tähän kuin pari ykstyiskohtaa, kaikki ei pieneen tilaan mahdu.</p><p>1. Välineet ovat muuttuneet ja kehittyneet, vaikka olenkin ensimmäistä toimittajasukupolvea, joka ei työnsä takia kirjoituskonetta käyttänyt.</p><p>2. Ihmiset ovat samanlaisia ja kiinnostuneet samoista asioista kuin ennenkin.</p><p>3. Toimituksissa kiinnostutaan vieläkin niistä asioista, jotka kiinnostavat toimittajia ja heidän lähipiiriään. Tässä asiassa on menty Suomessa oikeaan suuntaan. Asiakastakin mietitään.</p><p>4. Toimittajat ovat kusipäisiä, juoppoja ja neurootikkoja. Varsinkin tässä asiassa on menty paljon parempaan suuntaan 30 vuodessa. Tänään nuori toimittaja joutuu paiskimaan tosissaan töitä saadakseen niitä edes kokeilla ja pysymään selvin päin koko päivän. 30 vuotta sitten olin erikoinen friikki, koska olin ahkera.</p><p>5. Jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä. Siitä pitää kiittää monia tahoja, mutta enimmin niitä, jotka kukistivat kommunismin. Ja demokratiaa muutenkin; etujärjestöjen mediavaltaa on saatu suitsittua.</p><p>6. Suomessa oli hieno ja vertailun kestävä journalismi. Täytyy olla kiitollinen siitä, että sen kanssa on saanut painia hyvät ja pahat ottelut 30 vuotta, muutenkin kuin katsomossa.</p><p>Tässä pitäisi kiittää kaikkia, joten olkoon. Kiitän kolmea, vaikka kahdet kiitokset menevät haudan taakse: edesmenneet Hannu Olkinuora ja Hannu Savola sekä elossa oleva Tapani Ruokanen pestasivat minut toimittajaksi, kaikesta huolimatta. Ja erityiskiitos kaikille, jotka pitävät päiväkirjaa tai vastaavaa. Tämän &quot;merkkipäivän&quot; lähestymisen huomasin, mutta tarkka päivä löytyi silloisen vaimoni muistikirjoista (olimme nuorena parina alle vuoden ikäisen tyttäremme kanssa viikon Etelä-Ranskassa, viime viikon vietin siellä kolmekymppisen tyttäreni kanssa, tytärkin on entisellään, vaikka tavallaan muuttunut).</p> Syyskuun 21. 2017 olen ollut alan mies 30 vuotta. Samalla päivämäärällä 30 vuotta aiemmin tein ensimmäisen päiväni Kauppalehden toimittajana. Ja siitä se on jatkunut erilaisissa toimittajan tehtävissä tai kustantajana, omistajana ja hallituksen jäsenenä tähän päivään.

En kirjoita tähän kuin pari ykstyiskohtaa, kaikki ei pieneen tilaan mahdu.

1. Välineet ovat muuttuneet ja kehittyneet, vaikka olenkin ensimmäistä toimittajasukupolvea, joka ei työnsä takia kirjoituskonetta käyttänyt.

2. Ihmiset ovat samanlaisia ja kiinnostuneet samoista asioista kuin ennenkin.

3. Toimituksissa kiinnostutaan vieläkin niistä asioista, jotka kiinnostavat toimittajia ja heidän lähipiiriään. Tässä asiassa on menty Suomessa oikeaan suuntaan. Asiakastakin mietitään.

4. Toimittajat ovat kusipäisiä, juoppoja ja neurootikkoja. Varsinkin tässä asiassa on menty paljon parempaan suuntaan 30 vuodessa. Tänään nuori toimittaja joutuu paiskimaan tosissaan töitä saadakseen niitä edes kokeilla ja pysymään selvin päin koko päivän. 30 vuotta sitten olin erikoinen friikki, koska olin ahkera.

5. Jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä. Siitä pitää kiittää monia tahoja, mutta enimmin niitä, jotka kukistivat kommunismin. Ja demokratiaa muutenkin; etujärjestöjen mediavaltaa on saatu suitsittua.

6. Suomessa oli hieno ja vertailun kestävä journalismi. Täytyy olla kiitollinen siitä, että sen kanssa on saanut painia hyvät ja pahat ottelut 30 vuotta, muutenkin kuin katsomossa.

Tässä pitäisi kiittää kaikkia, joten olkoon. Kiitän kolmea, vaikka kahdet kiitokset menevät haudan taakse: edesmenneet Hannu Olkinuora ja Hannu Savola sekä elossa oleva Tapani Ruokanen pestasivat minut toimittajaksi, kaikesta huolimatta. Ja erityiskiitos kaikille, jotka pitävät päiväkirjaa tai vastaavaa. Tämän "merkkipäivän" lähestymisen huomasin, mutta tarkka päivä löytyi silloisen vaimoni muistikirjoista (olimme nuorena parina alle vuoden ikäisen tyttäremme kanssa viikon Etelä-Ranskassa, viime viikon vietin siellä kolmekymppisen tyttäreni kanssa, tytärkin on entisellään, vaikka tavallaan muuttunut).

]]>
26 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243184-30-vuotta-alalla#comments Kotimaa Journalismi Wed, 20 Sep 2017 21:28:35 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243184-30-vuotta-alalla
Älä lupaa jos et osaa http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241141-ala-lupaa-jos-et-osaa <p>Kun Suomeen pyrkii tuhansia pakolaisia, on hienoa, että ihmiset tarjoavat turvaa vaikka turvapaikkaa hakeville. Omaa kotiaan! Kaksi vuotta sitten näin tehtiin ja luultavasti myös eilen.<br /><br />Kannattaa kuitenkin aina miettiä etukäteen haluaako muille suojaa vai itselle julkisuutta. Jos haluaa pakolaisen turva-asunnosta julkisen vihan kohteen, se kannattaa ilmoittaa heti miten julkisuudessa. Jos haluaa auttaa turvapaikanhakijaa, kannattaa toimia hiljaa. Tarvitsijat saavat turvallisen paikan, talo jää palamatta.<br /><br />***<br /><br />Jos olet asiantuntija johdon palkitsemisessa ja perin juurin vihervasemmistolainen samaan aikaan, ota kantaa siihen, miksi johdon palkitsemisjärjestelmiä on huono. Jos olet vihervasemmistolainen, joka ei ymmärrä johdon palkitsemisesta persuakaan enempää, älä opasta muita.<br /><br />Jos olet pörssiyhtiön yhtiökokouksessa suurimman osakkeenomistajan edustajana, tarkasta ennalta suurimman omistajan kanta, esimerkiksi johdon palkkiojärjestelmän osalta. Jos edustamasi tahon julkinen kannanotto on ristiriidassa yhtiökokoukselle tehtyjen ehdotusten kanssa, kerro se pörssiyhtiön yhtiökokouksessa. Siksi yhtiökokous on olemassa. Jos olet hengeltäsi itseäsi täynnä oleva kapitalisti, etsi toinen työpaikka. Et kuulu valtion omistajaohjausyksikköön. Valtio on demokratiassa kapitalistia suurempi.</p><p>***<br /><br />Jos lupaat viisi prosenttia palkastasi johonkin jonkun ehdon täyttyessä, maksa se. Jos et aio käyttää viittä prosenttia, älä lupaa. Älä kerro äläkä lupaa yhtään mitään, jos et ole varma siitä, mitä pystyt tai haluat tai edes osaat pitää.<br /><br />***<br /><br />Juha Sipilä lupasi kotinsa turvapaikanhakijoille julkisesti ja perui lupauksensa. Eero Heliövaara on virkansa mukaan valtion omistusohjauksesta vastaava virkamies, joka yhtiökokouksessa ohitti yhtiökokouksessa edustamansa pääomistajan mielipiteen ja siunasi Finnairin toimitusjohtajan lisäeläkepäätöksen. OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen lupasi itselleen viiden prosentin palkanlaskun, jos Suomen kilpailukykyä parantava sopimus saadaan aikaan. Lupaus palasi Karhisen mieleen, kun Ilta-Sanomat siitä muistutti.<br /><br />Sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa sadat tai tuhannet rivikansalaiset ja ammattitoimittajat, eritoten persujen ja punavihreiden ymmärtäjät, ovat viime päivinä kertoneet, miten Finnairin ja myös muiden pörssiyhtiöiden johtoa pitäisi palkita. Näistä arvioista järki on kovin kaukana.<br /><br />Suuta soukemmalle sorsa, kuten Roope Ankka sanoi.</p> Kun Suomeen pyrkii tuhansia pakolaisia, on hienoa, että ihmiset tarjoavat turvaa vaikka turvapaikkaa hakeville. Omaa kotiaan! Kaksi vuotta sitten näin tehtiin ja luultavasti myös eilen.

Kannattaa kuitenkin aina miettiä etukäteen haluaako muille suojaa vai itselle julkisuutta. Jos haluaa pakolaisen turva-asunnosta julkisen vihan kohteen, se kannattaa ilmoittaa heti miten julkisuudessa. Jos haluaa auttaa turvapaikanhakijaa, kannattaa toimia hiljaa. Tarvitsijat saavat turvallisen paikan, talo jää palamatta.

***

Jos olet asiantuntija johdon palkitsemisessa ja perin juurin vihervasemmistolainen samaan aikaan, ota kantaa siihen, miksi johdon palkitsemisjärjestelmiä on huono. Jos olet vihervasemmistolainen, joka ei ymmärrä johdon palkitsemisesta persuakaan enempää, älä opasta muita.

Jos olet pörssiyhtiön yhtiökokouksessa suurimman osakkeenomistajan edustajana, tarkasta ennalta suurimman omistajan kanta, esimerkiksi johdon palkkiojärjestelmän osalta. Jos edustamasi tahon julkinen kannanotto on ristiriidassa yhtiökokoukselle tehtyjen ehdotusten kanssa, kerro se pörssiyhtiön yhtiökokouksessa. Siksi yhtiökokous on olemassa. Jos olet hengeltäsi itseäsi täynnä oleva kapitalisti, etsi toinen työpaikka. Et kuulu valtion omistajaohjausyksikköön. Valtio on demokratiassa kapitalistia suurempi.

***

Jos lupaat viisi prosenttia palkastasi johonkin jonkun ehdon täyttyessä, maksa se. Jos et aio käyttää viittä prosenttia, älä lupaa. Älä kerro äläkä lupaa yhtään mitään, jos et ole varma siitä, mitä pystyt tai haluat tai edes osaat pitää.

***

Juha Sipilä lupasi kotinsa turvapaikanhakijoille julkisesti ja perui lupauksensa. Eero Heliövaara on virkansa mukaan valtion omistusohjauksesta vastaava virkamies, joka yhtiökokouksessa ohitti yhtiökokouksessa edustamansa pääomistajan mielipiteen ja siunasi Finnairin toimitusjohtajan lisäeläkepäätöksen. OP-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen lupasi itselleen viiden prosentin palkanlaskun, jos Suomen kilpailukykyä parantava sopimus saadaan aikaan. Lupaus palasi Karhisen mieleen, kun Ilta-Sanomat siitä muistutti.

Sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa sadat tai tuhannet rivikansalaiset ja ammattitoimittajat, eritoten persujen ja punavihreiden ymmärtäjät, ovat viime päivinä kertoneet, miten Finnairin ja myös muiden pörssiyhtiöiden johtoa pitäisi palkita. Näistä arvioista järki on kovin kaukana.

Suuta soukemmalle sorsa, kuten Roope Ankka sanoi.

]]>
61 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241141-ala-lupaa-jos-et-osaa#comments Kotimaa Finnair Lisäeläke Palkitsemisjärjestelmät Vauramo Thu, 10 Aug 2017 16:13:23 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241141-ala-lupaa-jos-et-osaa
Mustalaiset puukolla - katso kuvat ja naura (kok) http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233933-mustalaiset-puukolla-katso-kuvat-ja-naura-kok <p>Tunnettu Lapin kokoomuslainen Arto Ojala joutui todistamaan jonkinlaista veitsitappelua eilen junassa. Vastuullinen kansalainen otti verijäljistä kuvaa ja julkaisi ne umpiavoimella facebook-sivustollaan. Ojala ryyditti suttuista kuvaa yhdellä tekstikappaleella:</p> <p><strong>Tuli &quot;heimolaisille&quot; vähän erimielisyyksiä junassa. Rovaniemellä sitten jo odottikin virkavalta ambulanssi. Konduktööri hoiti asian loistavasti. Ja samoin vaunussa ollut nuori lääkäri.</strong></p> <p>Kun Ojala käyttää termiä &quot;heimolaiset&quot;, hän haluaa muistuttaa, että ilmeisen vaarallisen väkivaltaisen tilanteen osapulena tai osapuolina on ollut ilmeisesti romanivähemmistöön kuuluvia henkilöitä.</p> <p>Monin tavoin sivistyneenä pidetty Ojala siis otti kännykkäkuvia veriroiskeista, viittasi mustalaisiin ja junttasi tämän karmeuden tyytyväisenä kuvineen facebookiin.</p> <p>Jos joku Ojalan poliittista ryhmää tämän takia äänestää, niin kysyisin Arto Ojalalta: oletko tästä äänestä ylpeä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tunnettu Lapin kokoomuslainen Arto Ojala joutui todistamaan jonkinlaista veitsitappelua eilen junassa. Vastuullinen kansalainen otti verijäljistä kuvaa ja julkaisi ne umpiavoimella facebook-sivustollaan. Ojala ryyditti suttuista kuvaa yhdellä tekstikappaleella:

Tuli "heimolaisille" vähän erimielisyyksiä junassa. Rovaniemellä sitten jo odottikin virkavalta ambulanssi. Konduktööri hoiti asian loistavasti. Ja samoin vaunussa ollut nuori lääkäri.

Kun Ojala käyttää termiä "heimolaiset", hän haluaa muistuttaa, että ilmeisen vaarallisen väkivaltaisen tilanteen osapulena tai osapuolina on ollut ilmeisesti romanivähemmistöön kuuluvia henkilöitä.

Monin tavoin sivistyneenä pidetty Ojala siis otti kännykkäkuvia veriroiskeista, viittasi mustalaisiin ja junttasi tämän karmeuden tyytyväisenä kuvineen facebookiin.

Jos joku Ojalan poliittista ryhmää tämän takia äänestää, niin kysyisin Arto Ojalalta: oletko tästä äänestä ylpeä?

]]>
35 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233933-mustalaiset-puukolla-katso-kuvat-ja-naura-kok#comments %23kuntavaalit2017 Lappi Rovaniemi Wed, 22 Mar 2017 01:33:19 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233933-mustalaiset-puukolla-katso-kuvat-ja-naura-kok
Politiikkaa ei johdeta kuin yritystä http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230068-politiikkaa-ei-johdeta-kuin-yritysta <p>Vuosien varrella on moni saanut kuulla tai lukea sanat &rdquo;jos politiikka johdettaisiin niin kuin yritystä, niin&hellip;&rdquo;</p><p>Tuon virkkeen lausujilla on syvempi ongelma. He eivät tiedä, että politiikkaa ja yritystä johdetaan eri tavoilla. Valtio ei ole yritys, ei ole olemassa Oy Suomi Ab:tä.</p><p>Kaupallisesti toimivaa yritystä ei toisaalta voi johtaa niin kuin politiikkaa johdetaan.</p><p>Kärjistämättä voi sanoa, että yritystä johdetaan niin kuin maksaja määrää. Politiikkaa johdetaan niin kuin äänestäjä määrää. Menettelytavat ovat erilaisia.</p><p>Suomalaiset ovat valinneet presidentikseen pankkimiehiä, ja viisaita valitsivatkin: Mauno Koivisto ja J.K. Paasikivi tajusivat hyvissä ajoin, että politiikka, isänmaan etu ja markkinatalous tarvitsevat toisiaan. He kuitenkin poliitikkoina ja yritysjohtajina tajusivat, että toinen tarvitsee toista. Vapaa maa tarvitsee sekä markkinataloutta että demokraattista päätöksentekoa.</p><p>Oma lukunsa on tietysti ammattiyhdistysliike, joka on tuonut uraputkiloita sekä yritysjohtoon että ammattipolitiikkaan. Moni näistä edunvalvojataustaisista on tuonut vahinkoa ay-liikkeelle, kapitalismille ja demokratialle. Samaan aikaan.</p><p>Politiikassa on aina hyvä ottaa neuvo markkinatalouden parhaista puolista: jokaista päätöstä ei tarvitse kupata maailman tappiin. Ja markkinataloudessa toimivan kapitalistin kannattaa muistaa politiikan ja demokratian perusideoista jotakin: asioita kannattaa tehdä yhdessä, ei yksiselitteisillä markka ja ääni &ndash;periaatteilla.</p><p>Keskustapuolueen Juha Sipilä ja Anne Berner ovat vasta oppimassa, ettei politiikka ole yritysjohtoa. Tämä on yllättävää, koska nämä kaksi kokonaisuutta, politiikka ja yritysjohto, ovat menneet Suomessa ristiin monta kertaa pitkin poliittista karttaa ja menevät tänäänkin. Lukemalla tuonkin olisi oppinut.</p><p>Hieno alku olisi ammattitaidon kunnioitus. Poliitikot voisivat oikeasti kunnioittaa ammattitaitoisia yritysjohtajia. Yritysjohtajat voisivat kunnioittaa politiikkaa alansa ammattilaisten toimintakenttänä. Ja keskusjärjestöt, ay-liike ja muut, ovat kunnioituksen arvoisia ja keskusjärjestöiltä voi edellyttää kunnioitusta muita kohtaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuosien varrella on moni saanut kuulla tai lukea sanat ”jos politiikka johdettaisiin niin kuin yritystä, niin…”

Tuon virkkeen lausujilla on syvempi ongelma. He eivät tiedä, että politiikkaa ja yritystä johdetaan eri tavoilla. Valtio ei ole yritys, ei ole olemassa Oy Suomi Ab:tä.

Kaupallisesti toimivaa yritystä ei toisaalta voi johtaa niin kuin politiikkaa johdetaan.

Kärjistämättä voi sanoa, että yritystä johdetaan niin kuin maksaja määrää. Politiikkaa johdetaan niin kuin äänestäjä määrää. Menettelytavat ovat erilaisia.

Suomalaiset ovat valinneet presidentikseen pankkimiehiä, ja viisaita valitsivatkin: Mauno Koivisto ja J.K. Paasikivi tajusivat hyvissä ajoin, että politiikka, isänmaan etu ja markkinatalous tarvitsevat toisiaan. He kuitenkin poliitikkoina ja yritysjohtajina tajusivat, että toinen tarvitsee toista. Vapaa maa tarvitsee sekä markkinataloutta että demokraattista päätöksentekoa.

Oma lukunsa on tietysti ammattiyhdistysliike, joka on tuonut uraputkiloita sekä yritysjohtoon että ammattipolitiikkaan. Moni näistä edunvalvojataustaisista on tuonut vahinkoa ay-liikkeelle, kapitalismille ja demokratialle. Samaan aikaan.

Politiikassa on aina hyvä ottaa neuvo markkinatalouden parhaista puolista: jokaista päätöstä ei tarvitse kupata maailman tappiin. Ja markkinataloudessa toimivan kapitalistin kannattaa muistaa politiikan ja demokratian perusideoista jotakin: asioita kannattaa tehdä yhdessä, ei yksiselitteisillä markka ja ääni –periaatteilla.

Keskustapuolueen Juha Sipilä ja Anne Berner ovat vasta oppimassa, ettei politiikka ole yritysjohtoa. Tämä on yllättävää, koska nämä kaksi kokonaisuutta, politiikka ja yritysjohto, ovat menneet Suomessa ristiin monta kertaa pitkin poliittista karttaa ja menevät tänäänkin. Lukemalla tuonkin olisi oppinut.

Hieno alku olisi ammattitaidon kunnioitus. Poliitikot voisivat oikeasti kunnioittaa ammattitaitoisia yritysjohtajia. Yritysjohtajat voisivat kunnioittaa politiikkaa alansa ammattilaisten toimintakenttänä. Ja keskusjärjestöt, ay-liike ja muut, ovat kunnioituksen arvoisia ja keskusjärjestöiltä voi edellyttää kunnioitusta muita kohtaan.

 

]]>
132 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230068-politiikkaa-ei-johdeta-kuin-yritysta#comments Anne Berner Johtaminen Juha Sipilä Politiikka Yrittäjyys Mon, 23 Jan 2017 21:58:02 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230068-politiikkaa-ei-johdeta-kuin-yritysta
Harakalle ja kansalaisille puheenjohtajuuspohdintaa http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229010-harakalle-ja-kansalaisille-puheenjohtajuuspohdintaa <p><strong>J</strong><strong>os olisin lähdössä demarien puheenjohatajapeliin, miettisin ainakin Etelä-Suomen suurten kaupunkien tukea. Voimaannuttavaa olisi, jos Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen olisi jopa valmis puoluejohtajan vaihtamiseen kuntavaalien alla, jotta vaaleissa pärjättäisiin.</strong></p><p>Ensimmäisenä kysymyksenä, jos ehdokkaaksi olisin lähdössä, miettisin, josko kannattaisi tehdä omat kuntavaaliteesit jo ennen kuin puolue tekee omiaan. Esimerkiksi Antti Rinteen porukat taktikoivat varmaankin niin, että näillä gallupluvuilla olisi sulaa hulluutta vaihtaa puheenjohtaja juuri ennen kuntavaaleja.</p><p>&nbsp;</p><p>Toiseksi miettisin, josko näistä suosittelijoista kannattaisi tehdä bannerit sekä someen että mainoksena Demokraatin printtiin ja nettiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kolmantena asiana miettisin, kannattaako omia suunnitelmiaan levittää edes vahingossa kryptaamattomina ja luettavina facebookin kautta. Tämä kolmas on tarkoitettu Timo Harakalle. Tähän ei tarvittu Venäjän eikä Yhdysvaltain parhaita eksperttejä.</p><p>&nbsp;</p><p>Pitäkää kansalaiset tietoturvastanne huolta. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos olisin lähdössä demarien puheenjohatajapeliin, miettisin ainakin Etelä-Suomen suurten kaupunkien tukea. Voimaannuttavaa olisi, jos Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen olisi jopa valmis puoluejohtajan vaihtamiseen kuntavaalien alla, jotta vaaleissa pärjättäisiin.

Ensimmäisenä kysymyksenä, jos ehdokkaaksi olisin lähdössä, miettisin, josko kannattaisi tehdä omat kuntavaaliteesit jo ennen kuin puolue tekee omiaan. Esimerkiksi Antti Rinteen porukat taktikoivat varmaankin niin, että näillä gallupluvuilla olisi sulaa hulluutta vaihtaa puheenjohtaja juuri ennen kuntavaaleja.

 

Toiseksi miettisin, josko näistä suosittelijoista kannattaisi tehdä bannerit sekä someen että mainoksena Demokraatin printtiin ja nettiin.

 

Kolmantena asiana miettisin, kannattaako omia suunnitelmiaan levittää edes vahingossa kryptaamattomina ja luettavina facebookin kautta. Tämä kolmas on tarkoitettu Timo Harakalle. Tähän ei tarvittu Venäjän eikä Yhdysvaltain parhaita eksperttejä.

 

Pitäkää kansalaiset tietoturvastanne huolta.  

]]>
10 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229010-harakalle-ja-kansalaisille-puheenjohtajuuspohdintaa#comments Facebook Puheenjohtajuu SDP Tietoturva Timo Harakka Fri, 06 Jan 2017 00:46:55 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229010-harakalle-ja-kansalaisille-puheenjohtajuuspohdintaa
Tarjolla maksullista sisältöä http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228536-tarjolla-maksullista-sisaltoa <p>Suomalaisen lehdistön maksettu levikki on laskenut ja romahtanut, katsantokannasta riippuen viiden tai kymmenen tai viidenkymmenen vuoden aikana. Viimeisen kymmenen vuoden me asianosaiset olemme tunteneet romahduksen päivittäin.</p><p>Kymmenen vuoden romahduksessa iso syy on tietysti internet ja sen kautta liikkuva &rdquo;ilmainen&rdquo; sisältö. Internetin nykymittaista läpilyöntiä edelsi ilmaisjakelulehtien voimakas esiinmarssi.</p><p>Jotkut väittävät myös, että suomalaisen kirjallisuuden kauppa on &rdquo;romahtanut&rdquo; ja että suomenkielisen tietokirjallisuuden myynti on aivan erityisesti &rdquo;romahtanut&rdquo;.</p><p>Koska olen etuoikeutetussa asemassa saanut seurata sekä suomalaisen maksullisen aikakausi- ja sanomalehtien levikkikehitystä että suomenkielisen kirjamyynnin kehitystä, kerron hilpeän uutisen: kirjallisuuden myynti ei todellakaan ole romahtanut. Jos kirjamyynti olisi laskenut kymmenessä vuodessa yhtä paljon kuin maksettu levikki lehdistössä (tilaukset ynnä irtonumeromyynnit) Suomessa olisi paljon vähemmän kirjakauppoja, kirjankustantamoja ja muuta kirjoihin liittyvää tilpehööriä kuin nyt on.</p><p>Joku väittää, etteivät suomalaiset ole valmiita maksamaan journalistisesta, toimitetusta ja paperille painetusta materiaalista mitään, koska ihmiset saavat kaiken ilmaiseksi internetistä. Väite on virheellinen. Suomessa on vahva, hieman elitistinenkin kulttuuri, jossa ihmiset ovat valmiita käyttämään rahaansa toimitettuun, journalistiseen tuotteeseen. Sitä sanotaan tietokirjallisuudeksi.</p><p>Esimerkin kautta: kokenut journalisti Mari Manninen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla kirjastaan &rdquo;Yhden lapsen kansa&rdquo; (<a href="https://atena.fi/yhden-lapsen-kansa">https://atena.fi/yhden-lapsen-kansa</a>). Mannisen kirjan teema on Kiinassa harjoitettu yhden lapsen politiikka, mutta rautaisella ammattitaidolla toimittaja Manninen perehdyttää lukijansa moneen kiinalaisen yhteiskunnan ulottuvuuteen. Niiden ulottuvuuksien oppiminen on tarpeellista monille meistä koska halusimme tai emme, Kiinan merkitys suomalaiseen arkipäivään on suuri.</p><p>Helsingin Sanomat lähetti USA:han taitavan toimittajapariskunnan, Saska ja Laura Saarikosken. Saarikosket onnistuivat toisiaan ammatillisesti täydentävänä toimittajaparina pitämään Hesarin lukijat tarkasti jyvällä Yhdysvaltojen presidentinvaalista. Vajaa vuosi sitten Saarikosket huomasivat, että Donald Trumpista saattaa oikeasti tulla presidenttiehdokas. Intensiivisen toimittajatyön ohella he onnistuivat työstämään kirjan &rdquo;Trump &ndash; mies kuin Amerikka&rdquo; ja heti Trumpin valinnan jälkeen jatkojalostamaan kirjasta uuden painoksen &rdquo;Trump &ndash; Yhdysvaltain presidentti&rdquo; (<a href="https://www.eshop.fi/hskauppa/shop/etusivu/prod__19935_Trump%20%E2%80%93%20Yhdysvaltain%20presidentti">https://www.eshop.fi/hskauppa/shop/etusivu/prod__19935_Trump%20%E2%80%93%20Yhdysvaltain%20presidentti</a>).</p><p>Lisää journalismia. Edustamani kustantamo Teos julkaisi syksyllä vapaan toimittajan Johanna Vehkoon kirjan &rdquo;Autiopaikoilla&rdquo; (<a href="http://verkkokauppa.teos.fi/Autiopaikoilla-tutkimusmatkoja-tulevaisuuden-raunioille">http://verkkokauppa.teos.fi/Autiopaikoilla-tutkimusmatkoja-tulevaisuuden-raunioille</a>). Vehkoo kertoo kirjassaan paikoista, kaupungeista, jotka ovat jostakin syystä tyhjentyneet. Hyvällä omallatunnolla kirjaa voi kuvata seitsemäksi pitkäksi ja äärimmäisellä huolella tehdyksi aikakauslehtijutuksi, joita yhdistää autioituminen.</p><p>Ja vielä yksi: edustamani kustantamo julkaisi syksyllä myös hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen tarinan nimellä &rdquo;Tahto&rdquo; <a href="http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2016-syksy/tahto.html">http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2016-syksy/tahto.html</a>). &nbsp;Sanoiksi tarinan puki ystäväni, palkittu urheilutoimittaja Pekka Holopainen. Kirjassa kuvataan muun muassa urheilijan arkea, treeniä, tsemppiä, lapsen saamista ja maajoukkueen sisäisiä erimielisyyksiä &ndash; naisten riitoja. Loistavasti toimitettua iltapäivälehtijournalismia koko kirja.</p><p>Esimerkkejä voisi kaivaa toisen mokoman ja lisää päälle &ndash; pelkästään syksyltä 2016. Mutta mainittakoon vielä erikseen Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimittaja Ilkka Malmberg, joka kuoli syöpään joulukuun alussa. Malmbergiä jäivät kaipaamaan perhe, ystävät, työtoverit mutta myös lukijat. Malmbergin kynästä lähti vuosien aikana valtava määrä uskomattoman upeita aikakauslehtijuttuja, joista moni suomalainen oli valmis maksamaan ja olisi vieläkin, jos mies eläisi.</p><p>Malmbergistä kertovan wikipedia-artikkelin mukaan hän julkaisi kuusi kirjaa, eli koko kirjallisen tuotantonsa määrään ja laatuun nähden vähän. Mutta kaikki yllä mainittu on ollut maksullista journalistista tuotantoa. Ei se mihinkään katoa.</p><p>Sata vuotta sitten sanomalehti oli varsin elitistinen tuote. Ja voipi olla, että maksullinen sisältö muuttuu taas elitistisemmäksi. Suomessa on kuitenkin toimiva kirjastolaitos, jonka ansiosta hyvä journalistinen sisältö on kaikkien luettavissa.</p><p>Maksullinen journalistinen sisältö siis jää Suomeen. Sen muoto saattaa muuttua. Painopisteet suoratoistotelevision, aikakauslehtien, internetin, kirjojen ja muiden käyttöliittymien välillä muuttuu. Ja se painopiste on vaihdellut paljonkin niin kauan kuin journalismia on meidän ymmärtämällämme tavalla tehty.</p><p>Juju on loppujen lopuksi siinä, että sisältöä tekevät osaavat tehdä sellaista sisältöä, josta joku maksaa. Kirja ja lehti ovat jostakin syystä sellaisia välineitä, joihin suomalainen tarttuu mielellään ja on jopa tästä etuoikeudesta valmis maksamaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisen lehdistön maksettu levikki on laskenut ja romahtanut, katsantokannasta riippuen viiden tai kymmenen tai viidenkymmenen vuoden aikana. Viimeisen kymmenen vuoden me asianosaiset olemme tunteneet romahduksen päivittäin.

Kymmenen vuoden romahduksessa iso syy on tietysti internet ja sen kautta liikkuva ”ilmainen” sisältö. Internetin nykymittaista läpilyöntiä edelsi ilmaisjakelulehtien voimakas esiinmarssi.

Jotkut väittävät myös, että suomalaisen kirjallisuuden kauppa on ”romahtanut” ja että suomenkielisen tietokirjallisuuden myynti on aivan erityisesti ”romahtanut”.

Koska olen etuoikeutetussa asemassa saanut seurata sekä suomalaisen maksullisen aikakausi- ja sanomalehtien levikkikehitystä että suomenkielisen kirjamyynnin kehitystä, kerron hilpeän uutisen: kirjallisuuden myynti ei todellakaan ole romahtanut. Jos kirjamyynti olisi laskenut kymmenessä vuodessa yhtä paljon kuin maksettu levikki lehdistössä (tilaukset ynnä irtonumeromyynnit) Suomessa olisi paljon vähemmän kirjakauppoja, kirjankustantamoja ja muuta kirjoihin liittyvää tilpehööriä kuin nyt on.

Joku väittää, etteivät suomalaiset ole valmiita maksamaan journalistisesta, toimitetusta ja paperille painetusta materiaalista mitään, koska ihmiset saavat kaiken ilmaiseksi internetistä. Väite on virheellinen. Suomessa on vahva, hieman elitistinenkin kulttuuri, jossa ihmiset ovat valmiita käyttämään rahaansa toimitettuun, journalistiseen tuotteeseen. Sitä sanotaan tietokirjallisuudeksi.

Esimerkin kautta: kokenut journalisti Mari Manninen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla kirjastaan ”Yhden lapsen kansa” (https://atena.fi/yhden-lapsen-kansa). Mannisen kirjan teema on Kiinassa harjoitettu yhden lapsen politiikka, mutta rautaisella ammattitaidolla toimittaja Manninen perehdyttää lukijansa moneen kiinalaisen yhteiskunnan ulottuvuuteen. Niiden ulottuvuuksien oppiminen on tarpeellista monille meistä koska halusimme tai emme, Kiinan merkitys suomalaiseen arkipäivään on suuri.

Helsingin Sanomat lähetti USA:han taitavan toimittajapariskunnan, Saska ja Laura Saarikosken. Saarikosket onnistuivat toisiaan ammatillisesti täydentävänä toimittajaparina pitämään Hesarin lukijat tarkasti jyvällä Yhdysvaltojen presidentinvaalista. Vajaa vuosi sitten Saarikosket huomasivat, että Donald Trumpista saattaa oikeasti tulla presidenttiehdokas. Intensiivisen toimittajatyön ohella he onnistuivat työstämään kirjan ”Trump – mies kuin Amerikka” ja heti Trumpin valinnan jälkeen jatkojalostamaan kirjasta uuden painoksen ”Trump – Yhdysvaltain presidentti” (https://www.eshop.fi/hskauppa/shop/etusivu/prod__19935_Trump%20%E2%80%93%20Yhdysvaltain%20presidentti).

Lisää journalismia. Edustamani kustantamo Teos julkaisi syksyllä vapaan toimittajan Johanna Vehkoon kirjan ”Autiopaikoilla” (http://verkkokauppa.teos.fi/Autiopaikoilla-tutkimusmatkoja-tulevaisuuden-raunioille). Vehkoo kertoo kirjassaan paikoista, kaupungeista, jotka ovat jostakin syystä tyhjentyneet. Hyvällä omallatunnolla kirjaa voi kuvata seitsemäksi pitkäksi ja äärimmäisellä huolella tehdyksi aikakauslehtijutuksi, joita yhdistää autioituminen.

Ja vielä yksi: edustamani kustantamo julkaisi syksyllä myös hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen tarinan nimellä ”Tahto” http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2016-syksy/tahto.html).  Sanoiksi tarinan puki ystäväni, palkittu urheilutoimittaja Pekka Holopainen. Kirjassa kuvataan muun muassa urheilijan arkea, treeniä, tsemppiä, lapsen saamista ja maajoukkueen sisäisiä erimielisyyksiä – naisten riitoja. Loistavasti toimitettua iltapäivälehtijournalismia koko kirja.

Esimerkkejä voisi kaivaa toisen mokoman ja lisää päälle – pelkästään syksyltä 2016. Mutta mainittakoon vielä erikseen Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimittaja Ilkka Malmberg, joka kuoli syöpään joulukuun alussa. Malmbergiä jäivät kaipaamaan perhe, ystävät, työtoverit mutta myös lukijat. Malmbergin kynästä lähti vuosien aikana valtava määrä uskomattoman upeita aikakauslehtijuttuja, joista moni suomalainen oli valmis maksamaan ja olisi vieläkin, jos mies eläisi.

Malmbergistä kertovan wikipedia-artikkelin mukaan hän julkaisi kuusi kirjaa, eli koko kirjallisen tuotantonsa määrään ja laatuun nähden vähän. Mutta kaikki yllä mainittu on ollut maksullista journalistista tuotantoa. Ei se mihinkään katoa.

Sata vuotta sitten sanomalehti oli varsin elitistinen tuote. Ja voipi olla, että maksullinen sisältö muuttuu taas elitistisemmäksi. Suomessa on kuitenkin toimiva kirjastolaitos, jonka ansiosta hyvä journalistinen sisältö on kaikkien luettavissa.

Maksullinen journalistinen sisältö siis jää Suomeen. Sen muoto saattaa muuttua. Painopisteet suoratoistotelevision, aikakauslehtien, internetin, kirjojen ja muiden käyttöliittymien välillä muuttuu. Ja se painopiste on vaihdellut paljonkin niin kauan kuin journalismia on meidän ymmärtämällämme tavalla tehty.

Juju on loppujen lopuksi siinä, että sisältöä tekevät osaavat tehdä sellaista sisältöä, josta joku maksaa. Kirja ja lehti ovat jostakin syystä sellaisia välineitä, joihin suomalainen tarttuu mielellään ja on jopa tästä etuoikeudesta valmis maksamaan.

]]>
32 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228536-tarjolla-maksullista-sisaltoa#comments Kotimaa Journalismi Kirjallisuus Levikki Maksullisuus suomalaisuus Wed, 28 Dec 2016 18:00:47 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228536-tarjolla-maksullista-sisaltoa
Aseet kaappiin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226123-aseet-kaappiin <p>Donald Trump ei tietenkään pidä kaikkia vaalilupauksiaan ja &ndash;uhoamisiaan nyt, kun hänet on valittu USA:n seuraavaksi presidentiksi. Eikä voikaan. Amerikan liittovaltio on loppuun saakka demokratia, jossa mitä vaan vaaleissa lupaamaansa ei voi tehdä.</p><p>Presidentillä on kuitenkin maassa paljon valtaa. Uusi presidentti asettaa linjoja ja on suuri vallankäyttäjä.</p><p>Trumpin pitää käyttää valtaansa demokratiaa palvellakseen ja &nbsp;arvostaakseen niitä äänestäjiä, jotka hänestä presidentin tekivät. Hän ei aja laittomia siirtolaisia takaisin kotimaihinsa heti; se romauttaisi amerikkalaisen talousmahdin. Hän ei lakkauta YK:ta tai Natoa, mutta saattaa muistuttaa eurooppalaisia siitä, että lähialueiden kriisit pitää hoitaa itse ilman amerikkalaisten huutamista apuun joka käänteessä. Tässä asiassa Trump on aika lailla edeltäjänsä Barack Obaman kanssa samoilla linjoilla.</p><p>Sisäpolitiikassa Trumpilla on useita asioita, joita hän voi ajaa juuri toiseen suuntaan kuin edeltäjänsä Obama. Yksi niistä on käsiasekauppa.</p><p>Obama on ollut aivan oikeassa vaatiessaan käsiasekaupan rajoituksia. Oma ase on kuitenkin amerikkalaiselle laillinen oikeus ja asekaupan rajoittamisen yrittäminen sai monet amerikkalaiset raivoihinsa. Kun Obama on vaatinut &rdquo;käsiasesodan&rdquo; (hand gun war) lopettamista, aseita on ostettu &rdquo;varastoon&rdquo; niistä osavaltioista, joista niitä saa ennen lain kiristämistä.</p><p>Trump pystyy presidenttinä pysäyttämään Obaman hankkeet käsiaseiden ostamisen rajoittamisesta. Ja jo nyt maassa on tavattoman paljon aseita tavallisten ja hullujen kodeissa, autoissa, käsilaukuissa ja vyöllä. Rakastan sitä maata, mutta siellä vieraillessani mietin turhan usein, kuka kantaa asetta ja missä. Ja miksi.</p><p>Nyt näyttää selvältä, että asekauppaa ei Yhdysvalloissa lähivuosina rajoiteta. Ja se tarkoittaa, että amerikkalaiset tappavat toisiaan käsiaseilla yhtä paljon kuin ennenkin, tai enemmän.</p><p>Ennen USA:n suurta vaalipäivää ounastelin blogimerkinnässä, että jos USA:n länsirannikolla hyväksytään kannabiksen huvikäyttö, se hyväksytään 10-15 vuodessa Suomessakin (<a href="http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225596-vapaa-kannabis-matkalla-suomeen">http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225596-vapaa-kannabis-matkalla-suomeen</a>). Ja kalifornialaiset hyväksyivät kansanäänestyksessä kannabiksen vapaa-ajan käytön.</p><p>Toivon totisesti, että amerikkalainen käsiasekulttuuri ei leviä Eurooppaan, eikä varsinkaan sen kylmään, pohjoiseen nurkkaan Suomeen. Käsiaseiden hallussapitoa pitää valvoa ja ne on lukittava takaisin kaappiin sen sijaan, että niitä pidettäisiin vyöllä tai käsilaukussa.</p><p>Uskokaa tai älkää, Erkki Tuomioja ja minä olemme monissa asioissa samalla linjalla. Demokratia tarvitsee vapaat vaalit (kuten USA:ssa), vahvan ja vaikutusvaltaisen ammattiyhdistysliikkeen (kuten USA:ssa), äärimmäisyyteen viedyn sananvapauden (kuten USA:ssa) ja lähes raadollisen uskonnonvapauden (kuten USA:ssa).</p><p>Yksi asia, josta amerikkalaiset tällä hetkellä näyttävät olevan eri mieltä kuin minä ja Tuomioja: aseen omistamisen ei pitäisi olla jokamiehenoikeus.</p><p>&nbsp;</p> Donald Trump ei tietenkään pidä kaikkia vaalilupauksiaan ja –uhoamisiaan nyt, kun hänet on valittu USA:n seuraavaksi presidentiksi. Eikä voikaan. Amerikan liittovaltio on loppuun saakka demokratia, jossa mitä vaan vaaleissa lupaamaansa ei voi tehdä.

Presidentillä on kuitenkin maassa paljon valtaa. Uusi presidentti asettaa linjoja ja on suuri vallankäyttäjä.

Trumpin pitää käyttää valtaansa demokratiaa palvellakseen ja  arvostaakseen niitä äänestäjiä, jotka hänestä presidentin tekivät. Hän ei aja laittomia siirtolaisia takaisin kotimaihinsa heti; se romauttaisi amerikkalaisen talousmahdin. Hän ei lakkauta YK:ta tai Natoa, mutta saattaa muistuttaa eurooppalaisia siitä, että lähialueiden kriisit pitää hoitaa itse ilman amerikkalaisten huutamista apuun joka käänteessä. Tässä asiassa Trump on aika lailla edeltäjänsä Barack Obaman kanssa samoilla linjoilla.

Sisäpolitiikassa Trumpilla on useita asioita, joita hän voi ajaa juuri toiseen suuntaan kuin edeltäjänsä Obama. Yksi niistä on käsiasekauppa.

Obama on ollut aivan oikeassa vaatiessaan käsiasekaupan rajoituksia. Oma ase on kuitenkin amerikkalaiselle laillinen oikeus ja asekaupan rajoittamisen yrittäminen sai monet amerikkalaiset raivoihinsa. Kun Obama on vaatinut ”käsiasesodan” (hand gun war) lopettamista, aseita on ostettu ”varastoon” niistä osavaltioista, joista niitä saa ennen lain kiristämistä.

Trump pystyy presidenttinä pysäyttämään Obaman hankkeet käsiaseiden ostamisen rajoittamisesta. Ja jo nyt maassa on tavattoman paljon aseita tavallisten ja hullujen kodeissa, autoissa, käsilaukuissa ja vyöllä. Rakastan sitä maata, mutta siellä vieraillessani mietin turhan usein, kuka kantaa asetta ja missä. Ja miksi.

Nyt näyttää selvältä, että asekauppaa ei Yhdysvalloissa lähivuosina rajoiteta. Ja se tarkoittaa, että amerikkalaiset tappavat toisiaan käsiaseilla yhtä paljon kuin ennenkin, tai enemmän.

Ennen USA:n suurta vaalipäivää ounastelin blogimerkinnässä, että jos USA:n länsirannikolla hyväksytään kannabiksen huvikäyttö, se hyväksytään 10-15 vuodessa Suomessakin (http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225596-vapaa-kannabis-matkalla-suomeen). Ja kalifornialaiset hyväksyivät kansanäänestyksessä kannabiksen vapaa-ajan käytön.

Toivon totisesti, että amerikkalainen käsiasekulttuuri ei leviä Eurooppaan, eikä varsinkaan sen kylmään, pohjoiseen nurkkaan Suomeen. Käsiaseiden hallussapitoa pitää valvoa ja ne on lukittava takaisin kaappiin sen sijaan, että niitä pidettäisiin vyöllä tai käsilaukussa.

Uskokaa tai älkää, Erkki Tuomioja ja minä olemme monissa asioissa samalla linjalla. Demokratia tarvitsee vapaat vaalit (kuten USA:ssa), vahvan ja vaikutusvaltaisen ammattiyhdistysliikkeen (kuten USA:ssa), äärimmäisyyteen viedyn sananvapauden (kuten USA:ssa) ja lähes raadollisen uskonnonvapauden (kuten USA:ssa).

Yksi asia, josta amerikkalaiset tällä hetkellä näyttävät olevan eri mieltä kuin minä ja Tuomioja: aseen omistamisen ei pitäisi olla jokamiehenoikeus.

 

]]>
170 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226123-aseet-kaappiin#comments Ulkomaat Aselaki Donald Trump Käsiaseet USA Sun, 13 Nov 2016 22:12:40 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226123-aseet-kaappiin
Vapaa kannabis matkalla Suomeen http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225596-vapaa-kannabis-matkalla-suomeen <p>Kun Yhdysvalloissa äänestetään ensi viikolla uutta presidenttiä, siellä äänestetään monesta muustakin asiasta. Osavaltiot ja kunnat keskittävät vaaleja yhteen päivään. Valitaan presidenttiä, mutta myös sheriffejä, kuvernöörejä, senaattoreita ja kansanedustajia.</p><p>Lisäksi on kansanäänestyksiä. Ja viidessä osavaltiossa, ehkä kahdeksassa päätetään siitä, saako Suomessa polttaa kannabista huvikseen tulevaisuudessa laillisesti.</p><p>En väitä, että amerikkalaiset säätävät Suomen lakeja. Väitän kuitenkin, että tapakulttuuri leviää Yhdysvalloista Eurooppaan ja Euroopasta Yhdysvaltoihin.</p><p>Pot-smoking, kannabiksen vapaa-ajan käyttö on laillista tänään Coloradon osavaltiossa, on ollut jo vuodesta 2012. Kivunlievitykseen saa polttaa tai niellä useammasakin osavaltiossa, ja siitäkin asiasta äänestetään tiistaina Floridassa, Missourissa ja Arkansasissa. Suomessahan kannabis on jo laillista lääkärin luvalla kivunlievitykseen.</p><p>***</p><p>Isoin asia pilvivaalissa on Kalifornia, väkiluvultaan&nbsp;USA:n suurin osavaltio, jossa pilven poltto on jo nyt yleistä, tai normaalia. Jos laillinen pilvi menee kansanäänestyksessä läpi, jollakin tavalla loppukin maasta kallistuu samalle kannalle. Jollakin aikataululla.</p><p>Yksi kansanäänestystä pilvestä järjestävä osavaltio on Massachusettes, jossa asiaan varsinaisesti perehdyin nuorena opiskelijana 1980-luvulla. Tässä osavaltiossa on käynnistynyt monta asiaa, alkaen itsenäsistymissodasta 1700-luvulla. Osavaltio on merkkipaalu monelle amerikkalaiselle tapahtumalle.</p><p>***</p><p>Portugalissa kannabis on jo laillista. Hollannissa käytännössä, ainakin Amsterdamin kaupungissa. Eikä tuo nyt tavatonta ole muuallakaan Euroopassa. Mutta laillinen pilvi leviää Coloradosta muualle Yhdusvaltoihin ja lopulta Eurooppaan; Portugal ei jää ainoaksi. Avainasemassa ovat kuitenkin satamat ja rannikot, vaikka Colorado vedenjakajalla sisämaassa sijaitseekin. Lissabon ja Amsterdam ovat eurooppalaisten portteja muuhun maailmaan, Boston (Massachusetts) ja Kalifornian San Fransisco ovat tehneet saman amerikkalaisille jo vuosisatoja.</p><p>***</p><p>Hirmu iso juttu laillinen kannabis ei kuitenkaan ole. USA:ssa Coloradossa on jo petytty verotuottoon, jota laillinen pilvi tuottaa.</p><p>Suomessakaan kannabiksesta ei tule mitään kansanhuvia. Meillä juhlitaan viinalla, eikä kulttuuri yhdellä lain muutoksella muutu. Laillistamisen puolesta kuitenkin puhuisi se, että rikollinen hyörintä pilven polttamisen ympäriltä vähenisi, jos kannabista voisi ostaa vaikka Alkosta.</p><p>***</p><p>Jos Suomessa olisi tiistaina kansanäänestys kannabiksen laillisesta huvikäytöstä (kyllä/ei), äänestäisin kannabiksen puolesta. Mutta olen ollut elämässäni väärässä monta kertaa. Colorado ja Portugal kuitenkin antavat osviittaa siihen, miten Suomi tässäkin asiassa lopulta asettuu, ja kaikki merkit viittaavat juuri nyt siihen, että kannabis on laillista jopa huvikäytössä Suomessa 10-15 vuodessa. Mutta uudistuksen toteutuminen, tai sen nopeus, päätetään ensi viikolla Kaliforniassa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Yhdysvalloissa äänestetään ensi viikolla uutta presidenttiä, siellä äänestetään monesta muustakin asiasta. Osavaltiot ja kunnat keskittävät vaaleja yhteen päivään. Valitaan presidenttiä, mutta myös sheriffejä, kuvernöörejä, senaattoreita ja kansanedustajia.

Lisäksi on kansanäänestyksiä. Ja viidessä osavaltiossa, ehkä kahdeksassa päätetään siitä, saako Suomessa polttaa kannabista huvikseen tulevaisuudessa laillisesti.

En väitä, että amerikkalaiset säätävät Suomen lakeja. Väitän kuitenkin, että tapakulttuuri leviää Yhdysvalloista Eurooppaan ja Euroopasta Yhdysvaltoihin.

Pot-smoking, kannabiksen vapaa-ajan käyttö on laillista tänään Coloradon osavaltiossa, on ollut jo vuodesta 2012. Kivunlievitykseen saa polttaa tai niellä useammasakin osavaltiossa, ja siitäkin asiasta äänestetään tiistaina Floridassa, Missourissa ja Arkansasissa. Suomessahan kannabis on jo laillista lääkärin luvalla kivunlievitykseen.

***

Isoin asia pilvivaalissa on Kalifornia, väkiluvultaan USA:n suurin osavaltio, jossa pilven poltto on jo nyt yleistä, tai normaalia. Jos laillinen pilvi menee kansanäänestyksessä läpi, jollakin tavalla loppukin maasta kallistuu samalle kannalle. Jollakin aikataululla.

Yksi kansanäänestystä pilvestä järjestävä osavaltio on Massachusettes, jossa asiaan varsinaisesti perehdyin nuorena opiskelijana 1980-luvulla. Tässä osavaltiossa on käynnistynyt monta asiaa, alkaen itsenäsistymissodasta 1700-luvulla. Osavaltio on merkkipaalu monelle amerikkalaiselle tapahtumalle.

***

Portugalissa kannabis on jo laillista. Hollannissa käytännössä, ainakin Amsterdamin kaupungissa. Eikä tuo nyt tavatonta ole muuallakaan Euroopassa. Mutta laillinen pilvi leviää Coloradosta muualle Yhdusvaltoihin ja lopulta Eurooppaan; Portugal ei jää ainoaksi. Avainasemassa ovat kuitenkin satamat ja rannikot, vaikka Colorado vedenjakajalla sisämaassa sijaitseekin. Lissabon ja Amsterdam ovat eurooppalaisten portteja muuhun maailmaan, Boston (Massachusetts) ja Kalifornian San Fransisco ovat tehneet saman amerikkalaisille jo vuosisatoja.

***

Hirmu iso juttu laillinen kannabis ei kuitenkaan ole. USA:ssa Coloradossa on jo petytty verotuottoon, jota laillinen pilvi tuottaa.

Suomessakaan kannabiksesta ei tule mitään kansanhuvia. Meillä juhlitaan viinalla, eikä kulttuuri yhdellä lain muutoksella muutu. Laillistamisen puolesta kuitenkin puhuisi se, että rikollinen hyörintä pilven polttamisen ympäriltä vähenisi, jos kannabista voisi ostaa vaikka Alkosta.

***

Jos Suomessa olisi tiistaina kansanäänestys kannabiksen laillisesta huvikäytöstä (kyllä/ei), äänestäisin kannabiksen puolesta. Mutta olen ollut elämässäni väärässä monta kertaa. Colorado ja Portugal kuitenkin antavat osviittaa siihen, miten Suomi tässäkin asiassa lopulta asettuu, ja kaikki merkit viittaavat juuri nyt siihen, että kannabis on laillista jopa huvikäytössä Suomessa 10-15 vuodessa. Mutta uudistuksen toteutuminen, tai sen nopeus, päätetään ensi viikolla Kaliforniassa.

 

 

]]>
135 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225596-vapaa-kannabis-matkalla-suomeen#comments Kotimaa Huumeet kannabis USA Vaalit Sat, 05 Nov 2016 23:16:30 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225596-vapaa-kannabis-matkalla-suomeen
Kiva kuolla? No ei. http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224701-kiva-kuolla-no-ei <p><em>&rdquo;-Jos kuolen tänään, kuolen onnellisena sillä olen tehnyt jotain kansani hyväksi, kertoi BBC yhden taisteluihin osallistuneista kurditaistelijoista todenneen.&rdquo;. </em>(Ilta-Sanomat 18.10. 2016).</p><p>Tuo BBC-sitaatti olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, vaikka Ilta-Sanomat loistavaa ulkomaan toimittamista tekeekin.</p><p>Voimme ajatella yhdessä, että sitaatti on hyvä, koska sen julkaisi alun perin arvostettu valtiollinen brittiyhtiö BBC. Jos sitaatin olisi julkaissut Venäjän valtiota lähellä oleva uutistoimisto, se olisi jäänyt julkaisematta. Meillä kun on joku pyhä usko siihen, että hatusta vedetty tuntemattoman henkilön kommentti BBC:n julkaisemana on jotenkin luotettava.</p><p>On täysin mahdollista, että Syyrian-Irakin &ndash;kriisialueella on joku niin seinähullu ja aivopesty nuori kundi, joka tosiaan luulee kuolemansa olevansa hyvä asia. Kurdeja on potkittu päähän niin paljon, että propaganda menee läpi.</p><p>Suuri osa niistä nuorista miehistä, jotka sotivat juuri nyt sotivat siellä siksi, että heidät on sinne pakotettu tai siksi että he ovat valinneet sodan ammatikseen.&nbsp;Suurin osa kuitenkin pakotettuina.</p><p>Suomessakin elää joku typerä kollektiivinen muistelo siitä, että isoisät kuolivat ylpeinä isänmaan puolesta. No kyllä kuolivat, kiitän vapaasta elämästäni vapaassa maassa edeltäneitä sukupolvia. Mutta parempi olisi, jos ne nuoret miehet jotka Suomen puolesta kuolivat, olisivat jääneet henkiin. Itse asiassa, jos suurin osa nuorena sodissa kuolleista suomalaisista olisi saanut valita, he olisivat mieluummin jääneet henkiin kuin kuolleet &rdquo;isänmaan&rdquo; puolesta.</p><p>1930-40-lukujen vaihteessa Suomessa oli huomattavasti suurempi herran kunnioitus ja herrasta riippuvuus kuin tänään. Ja myös vähemmän vaihtoehtoja lähteä maasta nopeasti. Jos talvi- tai jatkosota syttyisi huomenna, hatkaajia olisi paljon enemmän kuin vajaat 80 vuotta sitten. Ja se on hyvä asia. Sodassa kuoleminen kuolemiseen pakotettuna nyt vasta tyhmää onkin.</p><p>Jos siis BBC kertoo nimettömäksi jäävän kurdisotilaan horinoista maansa puolesta kuolemasta, niin lukekaa se ihan rauhassa. Mutta älkää nyt luulko, että juttu pitää paikkansa tai että nuoren kuolema olisi tarpeellinen. Uskokaa melkein mihin vaan, mutta älkää uskoko nimettömästä lähteestä tulevaan sotapropagandaan.</p><p>&nbsp;</p> ”-Jos kuolen tänään, kuolen onnellisena sillä olen tehnyt jotain kansani hyväksi, kertoi BBC yhden taisteluihin osallistuneista kurditaistelijoista todenneen.”. (Ilta-Sanomat 18.10. 2016).

Tuo BBC-sitaatti olisi pitänyt jättää kirjoittamatta, vaikka Ilta-Sanomat loistavaa ulkomaan toimittamista tekeekin.

Voimme ajatella yhdessä, että sitaatti on hyvä, koska sen julkaisi alun perin arvostettu valtiollinen brittiyhtiö BBC. Jos sitaatin olisi julkaissut Venäjän valtiota lähellä oleva uutistoimisto, se olisi jäänyt julkaisematta. Meillä kun on joku pyhä usko siihen, että hatusta vedetty tuntemattoman henkilön kommentti BBC:n julkaisemana on jotenkin luotettava.

On täysin mahdollista, että Syyrian-Irakin –kriisialueella on joku niin seinähullu ja aivopesty nuori kundi, joka tosiaan luulee kuolemansa olevansa hyvä asia. Kurdeja on potkittu päähän niin paljon, että propaganda menee läpi.

Suuri osa niistä nuorista miehistä, jotka sotivat juuri nyt sotivat siellä siksi, että heidät on sinne pakotettu tai siksi että he ovat valinneet sodan ammatikseen. Suurin osa kuitenkin pakotettuina.

Suomessakin elää joku typerä kollektiivinen muistelo siitä, että isoisät kuolivat ylpeinä isänmaan puolesta. No kyllä kuolivat, kiitän vapaasta elämästäni vapaassa maassa edeltäneitä sukupolvia. Mutta parempi olisi, jos ne nuoret miehet jotka Suomen puolesta kuolivat, olisivat jääneet henkiin. Itse asiassa, jos suurin osa nuorena sodissa kuolleista suomalaisista olisi saanut valita, he olisivat mieluummin jääneet henkiin kuin kuolleet ”isänmaan” puolesta.

1930-40-lukujen vaihteessa Suomessa oli huomattavasti suurempi herran kunnioitus ja herrasta riippuvuus kuin tänään. Ja myös vähemmän vaihtoehtoja lähteä maasta nopeasti. Jos talvi- tai jatkosota syttyisi huomenna, hatkaajia olisi paljon enemmän kuin vajaat 80 vuotta sitten. Ja se on hyvä asia. Sodassa kuoleminen kuolemiseen pakotettuna nyt vasta tyhmää onkin.

Jos siis BBC kertoo nimettömäksi jäävän kurdisotilaan horinoista maansa puolesta kuolemasta, niin lukekaa se ihan rauhassa. Mutta älkää nyt luulko, että juttu pitää paikkansa tai että nuoren kuolema olisi tarpeellinen. Uskokaa melkein mihin vaan, mutta älkää uskoko nimettömästä lähteestä tulevaan sotapropagandaan.

 

]]>
129 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224701-kiva-kuolla-no-ei#comments Ulkomaat Irak Kurdit Media Sota Syyria Wed, 19 Oct 2016 19:05:27 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224701-kiva-kuolla-no-ei
Mokasiko talousnobelisti pahasti? http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224190-mokasiko-talousnobelisti-pahasti <p>Bengt Holmström saa taloustieteen Nobel-palkinnon. Hyvä! Onneksi olkoon! Osataan Suomessa muutakin kuin pelata tehotonta lätkää.</p><p>Puolitoista vuotta sitten taitavat ja fiksut miehet, toimittaja Pekka Seppänen ja professori Markku Kuisma julkaisivat kirjan Suomen kaikkien aikojen bisnesmokista. Kamalista virheistä, joissa on palanut miljardeja.</p><p>Kolmanneksi pahimmaksi mokaksi Suomen taloushistorian ranking-listalla Kuisma ja Seppänen nostivat Nokian omien osakkeiden oston. Suuruutensa aikoina 2000-luvun taitteessa Nokia osti omia osakkeitaan noin 19 miljardilla eurolla ja mitätöi ne.</p><p>Omien osakkeiden osto omasta yhtiöstä noin isolla rahalla on taatusti hallitustason päätös. Bengt Holmström oli Nokian hallituksen jäsen 1999-2012. Vaikka omien osakkeiden osto virheenä on pantu hallituksen puheenjohtajan/pääjohtajan Jorma Ollilan piikkiin, hänkään ei voinut toimia hallituksen ulottumattomissa.</p><p>Jos virhe oli niin suuri kuin Seppänen ja Kuisma kirjassaan kirjoittivat, nobelistimme oli mukana tyrimässä! Tai ehkä hän oli kriittinen hallituksen kokouksissa, en tiedä, kun ei paikalle pyydetty.</p><p>Olen joskus haastatellut Holmströmiä nuorena toimittajana, ja olen samaa mieltä kuin Nobel-komitea: pirun fiksun oloinen mies.</p><p>Jos Nokian hallitus holmströmeineen teki pahan virheen, se antakoon lohtua meille kaikille muillekin, jotka olemme pahoja virheitä tehneet. Viisaatkin menevät vipuun.</p><p>Nyt, kun noita Nobeleita putoaa Suomeen alvariinsa, on syytä toivoa, että palkittuja kuunnellaan palkittuja tarkalla korvalla myös Suomessa. Nobel-palkitut joutuvat ja pääsevät maailman tärkeimpiin saleihin. Kuten Holmström, rauhan Nobelilla palkittu Martti Ahtisaari jaksaa kiinnittää huomiota kotimaahansa, vaikka kysyntää olisi muuallakin. Vaikka Ahtisaarikin on varmasti tehnyt virheen.</p> Bengt Holmström saa taloustieteen Nobel-palkinnon. Hyvä! Onneksi olkoon! Osataan Suomessa muutakin kuin pelata tehotonta lätkää.

Puolitoista vuotta sitten taitavat ja fiksut miehet, toimittaja Pekka Seppänen ja professori Markku Kuisma julkaisivat kirjan Suomen kaikkien aikojen bisnesmokista. Kamalista virheistä, joissa on palanut miljardeja.

Kolmanneksi pahimmaksi mokaksi Suomen taloushistorian ranking-listalla Kuisma ja Seppänen nostivat Nokian omien osakkeiden oston. Suuruutensa aikoina 2000-luvun taitteessa Nokia osti omia osakkeitaan noin 19 miljardilla eurolla ja mitätöi ne.

Omien osakkeiden osto omasta yhtiöstä noin isolla rahalla on taatusti hallitustason päätös. Bengt Holmström oli Nokian hallituksen jäsen 1999-2012. Vaikka omien osakkeiden osto virheenä on pantu hallituksen puheenjohtajan/pääjohtajan Jorma Ollilan piikkiin, hänkään ei voinut toimia hallituksen ulottumattomissa.

Jos virhe oli niin suuri kuin Seppänen ja Kuisma kirjassaan kirjoittivat, nobelistimme oli mukana tyrimässä! Tai ehkä hän oli kriittinen hallituksen kokouksissa, en tiedä, kun ei paikalle pyydetty.

Olen joskus haastatellut Holmströmiä nuorena toimittajana, ja olen samaa mieltä kuin Nobel-komitea: pirun fiksun oloinen mies.

Jos Nokian hallitus holmströmeineen teki pahan virheen, se antakoon lohtua meille kaikille muillekin, jotka olemme pahoja virheitä tehneet. Viisaatkin menevät vipuun.

Nyt, kun noita Nobeleita putoaa Suomeen alvariinsa, on syytä toivoa, että palkittuja kuunnellaan palkittuja tarkalla korvalla myös Suomessa. Nobel-palkitut joutuvat ja pääsevät maailman tärkeimpiin saleihin. Kuten Holmström, rauhan Nobelilla palkittu Martti Ahtisaari jaksaa kiinnittää huomiota kotimaahansa, vaikka kysyntää olisi muuallakin. Vaikka Ahtisaarikin on varmasti tehnyt virheen.

]]>
64 http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224190-mokasiko-talousnobelisti-pahasti#comments Raha Bengt Holmström Jorma Ollila Nobel-palkinto Nokian hallitus Mon, 10 Oct 2016 13:44:02 +0000 Niklas Herlin http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224190-mokasiko-talousnobelisti-pahasti