*

Niklas Herlin

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirjallisuus

Hirmuinen mies

Sain vaimolta tänä vuonna mainion kirjalahjan synttärilahjaksi helmikuussa - Raija Orasen, Paasikivi-tiiliskiven. Huomatessani, että kirjassa on 750 sivua ja painoa n.900 grammaa, epäilin teoksen paisuneen liian yksityiskohtaiseksi ja sitä kautta puurouttavan lukuintoni. Toisin kävi, Oranen liimasi minut tarinaansa, kerrontaansa. Luulin, että kiireisenä yrittäjänä, minulla menee koko vuosi pikkuhiljaa lukiessa, "iltasatuna" maamme historiaa. Nukahtaminen viivästyi, kun kirjaa ei millään malttanut laskea yöpöydälle - vielä yksi luku...

Viilausta

Jotenkin aloin miettiä tuota oikoluvun puuttumista ensimmäisestä kirjastani. Eihän se loppujen lopuksi niin kovin katastrofaalinen asia ole, vaikka siitä muutama yksittäinen ihminen antoikin palautetta. Näinä päivinähän koko kielemme ja kulttuurimme on muuttumassa. Suomen kieleen on hyväksytty paljon lainasanoja. Hymiöt ja LOL:n kaltaiset ilmaisut ovat tulleet jäädäkseen. Meidän ei tarvitse enää ajatuksissamme olla 90-luvun äidinkielen luokassa, jossa äidinkielen opettaja toitotti, kuinka hirveää on, että makaronilaatikko oli kirjoitettu ruokalan seinälle kolmella oolla.

Miksi puhua totta, jos voi valehdellakin?

Jo lapsille opetetaan, että valehtelu on väärin. Kuitenkin kaikki yli viisivuotiaat saavat viimeistään kantapään kautta oppia, että ilman pieniä valheita on vaikea pärjätä sosiaalisissa tilanteissa.

Tarjolla maksullista sisältöä

Suomalaisen lehdistön maksettu levikki on laskenut ja romahtanut, katsantokannasta riippuen viiden tai kymmenen tai viidenkymmenen vuoden aikana. Viimeisen kymmenen vuoden me asianosaiset olemme tunteneet romahduksen päivittäin.

Kymmenen vuoden romahduksessa iso syy on tietysti internet ja sen kautta liikkuva ”ilmainen” sisältö. Internetin nykymittaista läpilyöntiä edelsi ilmaisjakelulehtien voimakas esiinmarssi.

Konkreettinen esimerkki vakituisten työsuhteiden arvosta

Suomessa on monella alalla pitkään uskottu, että tulevaisuuden tehokkuus ja talouskasvu voivat perustua vain "avoimiin suhteisiin", eli työntekijöiden on suhtauduttava ammattiinsa ikään kuin he olisivat itsenäisiä yrittäjiä, jotka myyvät osaamistaan. Työtehtäviä on ulkoistettu ja työsuhteita muutettu määräaikaisiksi. Puhutaan prekariaatista eli uudesta tilapäisessä työsuhteessa työskentelevien luokasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Prekariaatti

Älkää tapelko tytöt, ette saa edes tupakkaa

Älkää tapelko tytöt!

Olen usein ollut huolissani suomalaisten lukemisesta. Suomalaiset ovat kovia lukemaan, ja kovia käyttämään kirjoja.

Ystäväpiiriini kuuluu paljon kynäniekkoja, kirjoittavia toimittajia, tietokirjailijoita, kaunokirjailijoita, jopa runoilijoita. Moni on kotoisin niin sanotusta köyhästä perheestä.

Selkäydinreaktori

Maatamme johdetaan tunneherkkien vanhojen miesten asenteellisilla purkauksilla, joissa sekunneissa esiin vyöryvät menneiden aikojen mielikuvat Kekkosen Suomesta, Neuvostoliitosta ja taistolaisuudesta.

 

Laura Lindstedt sanoi Finlandia-puheessaan:

"Ajattelun tilalla ovat selkäydinreaktiot."

Näitä reaktiota on taas nähty melkoinen joukko, ja 5 minuutin puheesta on varmaan ilmestynyt jo enemmän kritiikkejä kuin palkitusta Oneiron-romaanista. Poimin mediasta joitakin näkyvimpiä analyysin pohjaksi.

 

Välivuosi

Meillä on perheessä ollut tapana, että yhdelle ostetaan Finlandiavoittaja joululahjaksi ja kirjaa sitten lainataan ristiin rastiin. Tänä jouluna taidamme pitää välivuoden.

Ei siksi, että Oneiron ei kirjana kiinnostaisi. Ei edes siksi, että Laura Lindstedt piti huomiota herättävän puheen palkitsemistilaisuudessa. Vaan siksi, että hänen sanoistaan on vaikea löytää totuutta – ainoastaan mielipiteitä.

Paikallisen sopimisen sijaan paikallista järjenkäyttöä

Runokirjani voitti hiljattain 1. palkinnon Kalle Päätalo -seuran kilpailussa, joka on tarkoitettu omakustannekirjailijoille. Olen siis omakustannekirjailija, eikä minulla näin ollen ole kaikkia työsuhde-etuuksia, joista suurten kustantamoiden kirjailijat nauttivat. Myös kirjojeni asema on melko heikko, koska minulla ei ole resursseja tai henkisiäkään voimavaroja itseni markkinoimiseen.

Eihän sitä nyt kehtaa kehuskella joka paikassa, että hei ostakaa minun palkittu kirjani!

Tie mustalaisesta suomalaiseksi kirjailijaksi ja paluu mustalaiskirjailijaksi

Olen kulkijamustalainen. Suomen kirjailijaliiton jäsenkriteerien läpi tarkasteltuna olen edelleen tänä päivänä ainoa mustalaiskirjailija Euroopassa ja maailmassa. Perinteen jatkajia ei ole, mikä herättää minussa syvää huolta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä