Politiikka http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132117/all Tue, 22 May 2018 16:43:59 +0300 fi Haluatko saastua maakuntavaaleilla http://mattitorvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255683-haluatko-saastua-maakuntavaaleilla <p>Maakuntavaalit tulevat ajallaan. Se on selvää, yhteinen tahto on hallituksessa selkeä. Itse vaalien ajankohta on avoin, kaikkeen pitää varautua. Puoluesihteerinä olen päättänyt, että olemme valmiina, tulivatpa vaalit lokakuussa tai ensi keväänä. Me lähdemme maakuntavaaleihin, sillä ehdokasjoukolla, mikä kulloinkin on olemassa.</p><p>Monen puolueen ongelma on, kuinka saamme hyviä ja vetovoimaisia ehdokkaita. Sinisillä on sama ongelma kuin muillakin, hyviä kaivataan lisää. Onneksi meillä on hyvä mutta pieni porukka kentällä ja eduskunnassa. Saamme näkemykseni mukaan vajaan tuhannen ihmisen porukan ehdokkaiksi tuleviin vaaleihin. Jos vaalit pidetään, kuten Sipilä on ilmoittanut lokakuussa, saamme hiukan vähemmän ehdokkaita. Jos vaalit ovat keväällä, listoilla on enemmän väkeä. Laatu edellä mennään, sillä korvataan määrä. Näinhän se menee.</p><p>Ehdokkaiden hankinnassa ollaan hiukan epätietoisuudessa. Millä tavalla myyn ihmiselle ehdokkuuden. Mihin sinun Toni tai Sini tulee varautua, sen kertominen on haasteellista. Sen osaamme kaikkia kertoa, että maakuntavaltuustoon tulee joko 59 tai 99 valtuutettua. Maakunta maksaa vuosipalkkion, joka on noin 5&nbsp;000 &ndash; 10&nbsp;000 euroa vuodessa. Raha maksetaan puolueen piiriorganisaatiolle. Heille avuksi tulevat varaedustajat, sama määrä kuin itse valtuutettuja. Valtuusto kokoontuu kerran kuukaudessa tai kuusi kertaa vuodessa. Valtuusto päättää palveluverkot ja niiden painotukset eri puolilla maakuntaa. Puolueet tai valitsijayhdistykset kokoavat ehdokkaat. Maakuntahallintoa johtaa maakuntahallitus, siinä on arviolta 11-15 jäsentä. Heillä on apunaan varajäsenet. Maakuntahallitus käyttää strategista valtaa ja vetää suuria linjoja.</p><p>Täydellä palkalla, ammattipoliitikkoina, valtuustoa johtavat puheenjohtajat, jotka ovat työsuhteessa maakuntaan. Maakuntahallitusta puolestaan johtavat työsuhteiset puheenjohtajat. Puheenjohtajien palkka on suorassa suhteessa maakunnan kokoon. Uskoisin että 10&nbsp;000 euron kuukausipalkka on suurten maakuntien puheenjohtajien kuukausiansio. Maakuntalakiehdotus ei estä myöskään sitä, että hallituksen jäsenet saavat vaikkapa 5&nbsp;000 euron kuukausipalkan. Se merkitsee palkkiosuhdetta maakuntaan, ei työsuhdetta. Heidän tulee varautua kahden tai kolmen päivän viikkotyöhön. Heidän palvelusuhteensa palkkion määrittää maakunnan johtosääntö.</p><p>Maakunnassa on arviolta kahdesta neljään lautakuntaa. On myös mahdollista, että käyttöön otetaan valiokuntamallit. Tämä tosin tuntuu olevan huono vaihtoehto. Valiokunta kun on enemmän neuvottelu ja keskusteluryhmä, joka kuulee erilaisia asiantuntijoita. Itse päätökset tekee maakuntahallitus. On arvioitu, että lautakunnat ovat poikkihallinnollisia. Maakunnasta löytyisi Sote-lautakunta, Elinvoimalautakunta ja Ympäristö- ja liikennelautakunta. Tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntien puheenjohtajat olisivat myös palkollisia. Heillä olisi työsuhde maakuntaan.</p><p>Yksi tärkeä asia on myytävä ihmisille, se tärkein. Keskeisintä taloudellista valtaa tulee käyttämään, ei maakuntahallitus vaan Liikelaitoksen johtokunta. Tämä on oleellinen tieto. Liikelaitoksia voi olla useampia ja niiden alaisia yhtiöitä, hallituksineen useista. Näihin valitaan ammattimaisia ja asian osaavia henkilöitä. He voivat olla poliitikkojakin, jos koulutus ja kokemus on riittävä. Käytännössä lienee niin, että aika moni liikelaitoksen johtokunnan jäsen on virkamies. He käyttävät todella suurta valtaa. Peräti 96% maakunnan varoista ohjautuu liikelaitosten kautta maakuntaan. Kyse on miljardiluokan taloudellisesta vallasta. Monelle entiselle poliitikolle houkutus mennä johtokuntaan on kuulemma aika iso. Vielä kerran pojat ja tytöt.&nbsp;</p><p>Ihmisille on myös kerrottava, että maakunnan liikelaitoksen johtokunnan jäsenet ja varajäsenet eivät ole vaalikelpoisia maakuntavaltuustoon. Kääntäen kysymys on siitä, että ne jotka ovat asettuneet ehdolle, he eivät voi olla Liikelaitoksen johtokunnan jäseniä. Tämä meidän täytyy kertoa ihmisille, muuten moni saattaa pettyä. Ehdokkuus saastuttaa mahdollisuuden päästää käyttämään todellista valtaa. Eli paljon on vielä tiedotettavaa.</p><p>Maakuntahallintoon tai Liikelaitokseen valittavan henkilön tulee varautua siihen, ettei siviilityötä voi hoitaa kuten ennen. Tehtävä vaatii aikaa myös arkipäivinä, ei pelkästään iltaisin. Niille pienille puolueille, jotka saavat ehdokkaat läpi saattaa syntyä hankalia paikkoja. Yhdellä henkilöllä on useita vaativia tehtäviä.</p><p>&nbsp;</p><p>Matti Torvinen</p><p>puoluesihteeri, kansanedustaja Siniset</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Maakuntavaalit tulevat ajallaan. Se on selvää, yhteinen tahto on hallituksessa selkeä. Itse vaalien ajankohta on avoin, kaikkeen pitää varautua. Puoluesihteerinä olen päättänyt, että olemme valmiina, tulivatpa vaalit lokakuussa tai ensi keväänä. Me lähdemme maakuntavaaleihin, sillä ehdokasjoukolla, mikä kulloinkin on olemassa.

Monen puolueen ongelma on, kuinka saamme hyviä ja vetovoimaisia ehdokkaita. Sinisillä on sama ongelma kuin muillakin, hyviä kaivataan lisää. Onneksi meillä on hyvä mutta pieni porukka kentällä ja eduskunnassa. Saamme näkemykseni mukaan vajaan tuhannen ihmisen porukan ehdokkaiksi tuleviin vaaleihin. Jos vaalit pidetään, kuten Sipilä on ilmoittanut lokakuussa, saamme hiukan vähemmän ehdokkaita. Jos vaalit ovat keväällä, listoilla on enemmän väkeä. Laatu edellä mennään, sillä korvataan määrä. Näinhän se menee.

Ehdokkaiden hankinnassa ollaan hiukan epätietoisuudessa. Millä tavalla myyn ihmiselle ehdokkuuden. Mihin sinun Toni tai Sini tulee varautua, sen kertominen on haasteellista. Sen osaamme kaikkia kertoa, että maakuntavaltuustoon tulee joko 59 tai 99 valtuutettua. Maakunta maksaa vuosipalkkion, joka on noin 5 000 – 10 000 euroa vuodessa. Raha maksetaan puolueen piiriorganisaatiolle. Heille avuksi tulevat varaedustajat, sama määrä kuin itse valtuutettuja. Valtuusto kokoontuu kerran kuukaudessa tai kuusi kertaa vuodessa. Valtuusto päättää palveluverkot ja niiden painotukset eri puolilla maakuntaa. Puolueet tai valitsijayhdistykset kokoavat ehdokkaat. Maakuntahallintoa johtaa maakuntahallitus, siinä on arviolta 11-15 jäsentä. Heillä on apunaan varajäsenet. Maakuntahallitus käyttää strategista valtaa ja vetää suuria linjoja.

Täydellä palkalla, ammattipoliitikkoina, valtuustoa johtavat puheenjohtajat, jotka ovat työsuhteessa maakuntaan. Maakuntahallitusta puolestaan johtavat työsuhteiset puheenjohtajat. Puheenjohtajien palkka on suorassa suhteessa maakunnan kokoon. Uskoisin että 10 000 euron kuukausipalkka on suurten maakuntien puheenjohtajien kuukausiansio. Maakuntalakiehdotus ei estä myöskään sitä, että hallituksen jäsenet saavat vaikkapa 5 000 euron kuukausipalkan. Se merkitsee palkkiosuhdetta maakuntaan, ei työsuhdetta. Heidän tulee varautua kahden tai kolmen päivän viikkotyöhön. Heidän palvelusuhteensa palkkion määrittää maakunnan johtosääntö.

Maakunnassa on arviolta kahdesta neljään lautakuntaa. On myös mahdollista, että käyttöön otetaan valiokuntamallit. Tämä tosin tuntuu olevan huono vaihtoehto. Valiokunta kun on enemmän neuvottelu ja keskusteluryhmä, joka kuulee erilaisia asiantuntijoita. Itse päätökset tekee maakuntahallitus. On arvioitu, että lautakunnat ovat poikkihallinnollisia. Maakunnasta löytyisi Sote-lautakunta, Elinvoimalautakunta ja Ympäristö- ja liikennelautakunta. Tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntien puheenjohtajat olisivat myös palkollisia. Heillä olisi työsuhde maakuntaan.

Yksi tärkeä asia on myytävä ihmisille, se tärkein. Keskeisintä taloudellista valtaa tulee käyttämään, ei maakuntahallitus vaan Liikelaitoksen johtokunta. Tämä on oleellinen tieto. Liikelaitoksia voi olla useampia ja niiden alaisia yhtiöitä, hallituksineen useista. Näihin valitaan ammattimaisia ja asian osaavia henkilöitä. He voivat olla poliitikkojakin, jos koulutus ja kokemus on riittävä. Käytännössä lienee niin, että aika moni liikelaitoksen johtokunnan jäsen on virkamies. He käyttävät todella suurta valtaa. Peräti 96% maakunnan varoista ohjautuu liikelaitosten kautta maakuntaan. Kyse on miljardiluokan taloudellisesta vallasta. Monelle entiselle poliitikolle houkutus mennä johtokuntaan on kuulemma aika iso. Vielä kerran pojat ja tytöt. 

Ihmisille on myös kerrottava, että maakunnan liikelaitoksen johtokunnan jäsenet ja varajäsenet eivät ole vaalikelpoisia maakuntavaltuustoon. Kääntäen kysymys on siitä, että ne jotka ovat asettuneet ehdolle, he eivät voi olla Liikelaitoksen johtokunnan jäseniä. Tämä meidän täytyy kertoa ihmisille, muuten moni saattaa pettyä. Ehdokkuus saastuttaa mahdollisuuden päästää käyttämään todellista valtaa. Eli paljon on vielä tiedotettavaa.

Maakuntahallintoon tai Liikelaitokseen valittavan henkilön tulee varautua siihen, ettei siviilityötä voi hoitaa kuten ennen. Tehtävä vaatii aikaa myös arkipäivinä, ei pelkästään iltaisin. Niille pienille puolueille, jotka saavat ehdokkaat läpi saattaa syntyä hankalia paikkoja. Yhdellä henkilöllä on useita vaativia tehtäviä.

 

Matti Torvinen

puoluesihteeri, kansanedustaja Siniset

 

 

]]>
0 http://mattitorvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255683-haluatko-saastua-maakuntavaaleilla#comments Kotimaa Maakuntauudistus Maakuntavaltuusto Politiikka Sininentulevaisuus Sote Tue, 22 May 2018 13:43:59 +0000 Matti Torvinen http://mattitorvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255683-haluatko-saastua-maakuntavaaleilla
Mitä on poliitikon ahkeruus? http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255534-mita-on-poliitikon-ahkeruus <p>Mitä on poliitikon ahkeruus?</p><p>1. Kokouksissa läsnäolemista!</p><p>2. Toreille heilumista ja julistuksellista messuamista!</p><p>3. Sidosryhmien ja lobbareiden tapaamisia!</p><p>4. Puhelimessa sanaseppoilua!</p><p>5. Mielipidekirjoittelua kerran vuodessa sanomalehtiin tai paikallislehtiin.</p><p>Versus</p><p>Mitä on poliitikon ahkeruus?</p><p>1. Kansan kohtaamista ja kuuntelua kaikkialla!</p><p>2. Asioihin perehtymistä!</p><p>3. Omasta hyvinvoinnista huolehtimista!</p><p>4. Esimerkillä johtamista!</p><p>5. Päivittäistä julkista raportointia poliitikon hommista!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mitä on poliitikon ahkeruus?

1. Kokouksissa läsnäolemista!

2. Toreille heilumista ja julistuksellista messuamista!

3. Sidosryhmien ja lobbareiden tapaamisia!

4. Puhelimessa sanaseppoilua!

5. Mielipidekirjoittelua kerran vuodessa sanomalehtiin tai paikallislehtiin.

Versus

Mitä on poliitikon ahkeruus?

1. Kansan kohtaamista ja kuuntelua kaikkialla!

2. Asioihin perehtymistä!

3. Omasta hyvinvoinnista huolehtimista!

4. Esimerkillä johtamista!

5. Päivittäistä julkista raportointia poliitikon hommista!

]]>
2 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255534-mita-on-poliitikon-ahkeruus#comments Avoin yhteiskunta Poliitikot Politiikka Sat, 19 May 2018 07:36:09 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255534-mita-on-poliitikon-ahkeruus
Epäempaattisen kansan tuomio empatian puutteesta http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255394-epaempaattisen-kansan-tuomio-empatian-puutteesta <p>Suomalaiset ovat <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tutkimus-suomalaiset-ovat-lahes-maailman-huonoimpia-asettumaan-toisen-ihmisen-asemaan/740904/">tutkitusti</a> yksi maailman vähiten empaattisista kansoista. Maanantaina suomalainen poliitikko esiintyi televisiossa kuin tavallinen suomalainen. Siitä esiintymisestä saimme yhdessä itkupotkuraivarit. (Sori, käyttäisin reaktiota kuvaamaan sitä järeämpää raivariversiota joka haisee, mutta kun joku saattaa pahastua.)&nbsp;</p><p>Korjaus 17.5. klo 7.55:</p><p>Maailman epäempaattisimmaksi kansaksi nimittäiminen aiheutti krittiikkiä. Tutukimus ei välttämättä ole riittävän luotettava. Tutkija Juho Saaren mukaan olemme varsin empaattisia niin kauan, kun omasta mielestämme uskomme ihmisten vaikeuksien johtuvan muusta kuin hänestä itsestään. On sitten seuraava kysmys, miten tarkkaan ottaen määrittelemme mielessämme sen, mikä on omaa syytä ja mikä olosuhteiden väistämtön seuraus. Siihen ei tässä vaiheessa löytynyt vastausta.&nbsp;</p><p>Mutta takaisin itse asiaan:</p><p>Susanna Kosken esiintyminen televisiossa oli joidenkin mielestä empaattista ja toisten mielestä ei. Koko arvostelun paradoksi on se, että suurin osa meistä ei itsekään ole erityisen empaattisia. Me emme vain sitä huomaa, koska se on niin meidän geeneihin koodattua.</p><p>Ihmisiä saattoikin eniten suututtaa asetelmassa se, että työttömän ja poliitikon kohtaaminen oli niin täydellinen opetusvideo koko kansalle. Politiikassa, työssä ja parisuhteissa luullaan yleensä enemmän kuin tiedetään. Kuinka monta kertaa sinäkin lukijani olet kohdannut tilanteen, jossa olet selittämässä jotakin asiaa ja sinut keskeytetään.&nbsp;</p><p>&quot;Juu minä tiedän&quot;</p><p>Juu minä tiedän on kommentti, joka osoittaa suurta empatian puutetta. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että minä en jaksa enää kuunnella sinua ja haluan vain tästä tilanteesta pois. Empatia taas ei ole kiirehtimistä tilanteesta pois, vaan vilpitöntä tai harjoiteltua tapaa ratkaista toisen ongelmia.&nbsp;</p><p>Empatiaa voi tosiaan harjoitella ihan keskustelutekniikkanakin. Vaikka ei olisi kovin hyvä tunteissa, voi oppia oikeat tavat kysellä ja kuunnella ja lisätä ymmärrystä. Kuuntelun puute ja oikeiden kysymysten löytäminen ovat juuri ratkaiseva ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Kysymyksillä yritetään yleensä saada enemmän vastauksia omiin oletuksiin kuin vastapuolen ajatuksiin. Sen seurauksena ratkaisuina itse pitämämme ideat eivät olekaan ratkaisuja, vaan oman ajatuksen myymistä. Sillä on vissi ero.</p><p>Kun seuraavan kerran taas keskustelemme siitä, onko joku riittävän empaattinen tai ratkaisukeskeinen, meidän jokaisen kannattaa myös itse miettiä omaa käytöstämme.&nbsp;</p><p>Susanna Koski epäonnistui sekä empaattisuuden osoittamisessa että ratkaisujen tarjoamisessa. Mutta sama olisi käynyt muutamalle miljoonalle muullekin suomalaiselle. Empatia ja erityisesti ratkaisukeskeisyys eivät ole mikään yksinkertainen juttu.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaiset ovat tutkitusti yksi maailman vähiten empaattisista kansoista. Maanantaina suomalainen poliitikko esiintyi televisiossa kuin tavallinen suomalainen. Siitä esiintymisestä saimme yhdessä itkupotkuraivarit. (Sori, käyttäisin reaktiota kuvaamaan sitä järeämpää raivariversiota joka haisee, mutta kun joku saattaa pahastua.) 

Korjaus 17.5. klo 7.55:

Maailman epäempaattisimmaksi kansaksi nimittäiminen aiheutti krittiikkiä. Tutukimus ei välttämättä ole riittävän luotettava. Tutkija Juho Saaren mukaan olemme varsin empaattisia niin kauan, kun omasta mielestämme uskomme ihmisten vaikeuksien johtuvan muusta kuin hänestä itsestään. On sitten seuraava kysmys, miten tarkkaan ottaen määrittelemme mielessämme sen, mikä on omaa syytä ja mikä olosuhteiden väistämtön seuraus. Siihen ei tässä vaiheessa löytynyt vastausta. 

Mutta takaisin itse asiaan:

Susanna Kosken esiintyminen televisiossa oli joidenkin mielestä empaattista ja toisten mielestä ei. Koko arvostelun paradoksi on se, että suurin osa meistä ei itsekään ole erityisen empaattisia. Me emme vain sitä huomaa, koska se on niin meidän geeneihin koodattua.

Ihmisiä saattoikin eniten suututtaa asetelmassa se, että työttömän ja poliitikon kohtaaminen oli niin täydellinen opetusvideo koko kansalle. Politiikassa, työssä ja parisuhteissa luullaan yleensä enemmän kuin tiedetään. Kuinka monta kertaa sinäkin lukijani olet kohdannut tilanteen, jossa olet selittämässä jotakin asiaa ja sinut keskeytetään. 

"Juu minä tiedän"

Juu minä tiedän on kommentti, joka osoittaa suurta empatian puutetta. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että minä en jaksa enää kuunnella sinua ja haluan vain tästä tilanteesta pois. Empatia taas ei ole kiirehtimistä tilanteesta pois, vaan vilpitöntä tai harjoiteltua tapaa ratkaista toisen ongelmia. 

Empatiaa voi tosiaan harjoitella ihan keskustelutekniikkanakin. Vaikka ei olisi kovin hyvä tunteissa, voi oppia oikeat tavat kysellä ja kuunnella ja lisätä ymmärrystä. Kuuntelun puute ja oikeiden kysymysten löytäminen ovat juuri ratkaiseva ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa. Kysymyksillä yritetään yleensä saada enemmän vastauksia omiin oletuksiin kuin vastapuolen ajatuksiin. Sen seurauksena ratkaisuina itse pitämämme ideat eivät olekaan ratkaisuja, vaan oman ajatuksen myymistä. Sillä on vissi ero.

Kun seuraavan kerran taas keskustelemme siitä, onko joku riittävän empaattinen tai ratkaisukeskeinen, meidän jokaisen kannattaa myös itse miettiä omaa käytöstämme. 

Susanna Koski epäonnistui sekä empaattisuuden osoittamisessa että ratkaisujen tarjoamisessa. Mutta sama olisi käynyt muutamalle miljoonalle muullekin suomalaiselle. Empatia ja erityisesti ratkaisukeskeisyys eivät ole mikään yksinkertainen juttu. 

]]>
5 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255394-epaempaattisen-kansan-tuomio-empatian-puutteesta#comments Empatia Empatiavaje Politiikka Susanna Koski Wed, 16 May 2018 15:42:21 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255394-epaempaattisen-kansan-tuomio-empatian-puutteesta
Hippasilla Ville Niinistön ja Emma Karin kanssa http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255333-hippasilla-ville-niiniston-ja-emma-karin-kanssa <p>Oli kesäinen päivä ja Heikki, tuo vanha tuttu internetissä asioista vinkuva neitsyt, oli kutsunut Ville Niinistön ja Emma Karin kotiinsa Alajärvelle leikkimään hippaa: Se joka voittaisi, saisi mahtavan palkinnon: Hyvän mielen.&nbsp;</p><p>Se oli harvinainen palkinto näinä aikoina.&nbsp;</p><p>Heikki kirmasi tukka hulmuen pakoon Emmaa ja Villeä. Villen etuhiukset hulmusivat myös strategisesti niin kuin viime tarinassa.&nbsp;</p><p>&quot;Minkälaista rakkautta on rakkaus joka ei pysy totuudessa ja Karitsassa, Emma ja Ville?&quot;, Heikki tirskui hien valuessa hänen leukaansa pitkin.&nbsp;</p><p>&quot;Minkälaista rakkautta on rakkaus joka hoivaa asioita jotka eivät pysy totuudessa?&quot;, Heikki jatkoi.&nbsp;</p><p>&quot;Minkälaista rakkautta on rakkaus joka valehtelee omille äänestäjilleen hoivatakseen heitä. Tehän olette rakkauden asialla, vai mitä Ville?&quot;, Heikki jatkoi edelleen.&nbsp;</p><p>&quot;Ovat ilmeisesti ne Linkolan seireenitkin vihdoin rantautuneet&quot;, Heikki totesi vielä ytimekkäästi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Villen ja Emman posket alkoivat punottaa. He tiesivät, että heidän puolueensa rakkaus ei ollut kokonaisvaltaisesti aitoa rakkautta, koska yrittivät huijata omia äänestäjiään kokonaiskuvassa käyttämällä hyväkseen Jungilaisen psyykemallin anima ja animus käsitteitä.&nbsp;</p><p>Esimerkiksi yksilön mielestä maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä oli ihan mikä tahansa käytäntö. Myös se, jolla oikeutettiin traditionalistisen maskuliinisuus- ja feminiinisyysihanteiden patologinen sivuttaminen ja sen yksilön kontekstissa.&nbsp;</p><p>Emma ja Ville puuskuttivat Heikin kirmatessa edelleen kotipihassa. Tämä oli outoa, sillä Villen, meidän uljaan jalkapallotähtemme, olisi oletettavasti pitänyt saada kiinni säälittävä Heikki Kariluoma, tuo neitsyeiden katalin luopio, joka haukkui itseään, koska hän tiesi ettei kukaan voisi häntä siitä moittia. Ei edes media: Hän ei katsonut mitään uutisia mistään lähteestä, koska hän tiesi niiden kaikkien olevan väärässä.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Ja voi, Ville ja Emma! Miksi te aina aloitatte facebook-postauksenne sanoilla &quot;sipilän hallitus x?&quot;, Heikki kysyi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;Jos vastustaisitte todella Sipilän politiikan ympäristöön vaikuttavia piirteitä, miksette itse tee asialle jotakin? Miksette perusta yksittäistä järjestöä, joka dumppaa teidän, Rikkaiden Vihreiden, varat ympäristön hyväksi? Te tiedätte ympäristöjärjestöjen näkymättömät välikädet, mutta jos teidän kokonaisvaltainen ympärisötoimintanne suhteutetaan kokonaiskuvaan, ei se paljoakaan ole saanut aikaan.</p><p>Heittäkää rahanne pois ympäristön hyväksi! Perustakaa hyväntekeväisyysjärjestöjä jotka polttavat rahaa tarkoituksella, kuten Linkola teki. Tällä hetkellä olette vain Sipilän talutusnuorassa: Hän haluaa teidän valittavan Sipilän hallituksesta, jotta kansa näkisi teidän loppujenlopuksi riittämättömän panoksenne: Ehkä olettekin Sipilän puolella juuri sen takia? Jos haluaisitte, teillä olisi resurssit dumpata rahaa menemään. Sitä kuitenkaan ette tee.&nbsp;</p><p>Pitäisihän sinunkin, Ville hyvä, tiedostaa civilizationin pelaajana, ettei kulttuurivoitto ole aina ratkaisun mittapuu! Sipilä sanoi teitä hömppävihreiksi. Pitäisikö minun kutsua teitä sitten höpönassuvihreiksi: Ratkaisut ovat käsissänne koko ajan, mutta mitään ette tee!&nbsp;</p><p>Ja voi! Jordan Peterson, meidän yhteinen vihollisemme, on tulossa teidän päänmenoksenne. Ainoa ratkaisu on traditionalismin paluu. Peterson on, kuten hyvin tiedätte, pahasti hakoteillä. Tieteellis-objektiivinen käsitys totuudesta on ihan turha, kun rakkaus tuo koston ilmi ja voittaa. Mutta juuri siksi rakkauttanne pitää harjoittaa, Emma ja Ville:</p><p><strong>Ette käytä sydäntänne</strong>: Perussuomalaiset hyppäävät oikeistoduunareiden syliin, riskeeraten koko uransa siinä samalla! Oli se kenestäkin yksilöstä sitten hyvä tai huono, se on suurempi rakkauden osoitus kuin teidän rakkautenne:</p><p>En minä teidän yliopistot tahkonneesta kannattajakunnastanne näe samaa. Nenän nypristelyä ja sivistystä kyllä löytyy: &quot;Näin pitää toimia, että pääsette sisään keskiluokkaan&quot;, huudatte norsunluutornista sen sijaan, että kävisitte itse näyttämässä! Ettehän te nyt sydäntänne uskalla uhrata silloin kun järki toimii. Ja ah! Onko keskiluokassa eläminen vaivan arvoista?</p><p>Karitsaa mukamas seuraatte, te yliopistoihmiset! <strong>Rakkauden pitäisi pysyä totuudessa, karitsassa: Sillä mitä hyötyä on pyhien enkelten maallisesti tässä maailmassa rakastaa lihaa, kun heidät on tehty aseksuaalisuuteen, ja henkiseen rakkauteen eikä mihinkään näistä muista identiteetti- ja seksuaalisuussidonnaisista muodoista, mitä te, Vihreät, te jalot ja uljaat, osoitatte heille. Rakkautenne on vain illuusiota, mitä haluatte kylvää tavoitteidenne saavuttamiseksi. Seksistä pitää pidättäytyä ja samalla pitää olla seksipositiivinen, vaikka enkelten ei pitäisi seksiä harrastaa.&nbsp;</strong></p><p><strong>Enkeli = Asperger</strong></p><p><strong>Vihainen Enkeli = Psykopaatti</strong></p><p><strong>Epätietoinen Enkeli =LGBT/Nonbinary/etc.&nbsp;</strong></p><p><strong>Se kaunis objektiivisuuden tunne, kuin katselisin maailmaa linssistä, vaikka itse olenkin persoonaltani kaarnalaiva ja alati muuttuva milloin tahdon. Mutta karitsan vuoksi en tätä muutoksenhaluisuutta enää tahdo, sillä meidätkin tänne aikoinaan tarkoituksella lähetettiin.&nbsp;</strong></p><p>Hauskaa on teistä katsoa, kun omille äänestäjillenne valehtelette, mutta rakkautta minulla ja karitsalla on teille tarjottavana, sillä minä näen teidänkin joukosta ne, jotka karitsaa aidosti seuraavat. Irtautukaa, kun vielä voitte.</p><p>&nbsp;</p><p>Ville ja Emma eivät tienneet mitä tehdä. He juoksivat ja juoksivat, mutta eivät saaneet Heikkiä kiinni!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oli kesäinen päivä ja Heikki, tuo vanha tuttu internetissä asioista vinkuva neitsyt, oli kutsunut Ville Niinistön ja Emma Karin kotiinsa Alajärvelle leikkimään hippaa: Se joka voittaisi, saisi mahtavan palkinnon: Hyvän mielen. 

Se oli harvinainen palkinto näinä aikoina. 

Heikki kirmasi tukka hulmuen pakoon Emmaa ja Villeä. Villen etuhiukset hulmusivat myös strategisesti niin kuin viime tarinassa. 

"Minkälaista rakkautta on rakkaus joka ei pysy totuudessa ja Karitsassa, Emma ja Ville?", Heikki tirskui hien valuessa hänen leukaansa pitkin. 

"Minkälaista rakkautta on rakkaus joka hoivaa asioita jotka eivät pysy totuudessa?", Heikki jatkoi. 

"Minkälaista rakkautta on rakkaus joka valehtelee omille äänestäjilleen hoivatakseen heitä. Tehän olette rakkauden asialla, vai mitä Ville?", Heikki jatkoi edelleen. 

"Ovat ilmeisesti ne Linkolan seireenitkin vihdoin rantautuneet", Heikki totesi vielä ytimekkäästi. 

 

Villen ja Emman posket alkoivat punottaa. He tiesivät, että heidän puolueensa rakkaus ei ollut kokonaisvaltaisesti aitoa rakkautta, koska yrittivät huijata omia äänestäjiään kokonaiskuvassa käyttämällä hyväkseen Jungilaisen psyykemallin anima ja animus käsitteitä. 

Esimerkiksi yksilön mielestä maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä oli ihan mikä tahansa käytäntö. Myös se, jolla oikeutettiin traditionalistisen maskuliinisuus- ja feminiinisyysihanteiden patologinen sivuttaminen ja sen yksilön kontekstissa. 

Emma ja Ville puuskuttivat Heikin kirmatessa edelleen kotipihassa. Tämä oli outoa, sillä Villen, meidän uljaan jalkapallotähtemme, olisi oletettavasti pitänyt saada kiinni säälittävä Heikki Kariluoma, tuo neitsyeiden katalin luopio, joka haukkui itseään, koska hän tiesi ettei kukaan voisi häntä siitä moittia. Ei edes media: Hän ei katsonut mitään uutisia mistään lähteestä, koska hän tiesi niiden kaikkien olevan väärässä.

 

"Ja voi, Ville ja Emma! Miksi te aina aloitatte facebook-postauksenne sanoilla "sipilän hallitus x?", Heikki kysyi. 

 

"Jos vastustaisitte todella Sipilän politiikan ympäristöön vaikuttavia piirteitä, miksette itse tee asialle jotakin? Miksette perusta yksittäistä järjestöä, joka dumppaa teidän, Rikkaiden Vihreiden, varat ympäristön hyväksi? Te tiedätte ympäristöjärjestöjen näkymättömät välikädet, mutta jos teidän kokonaisvaltainen ympärisötoimintanne suhteutetaan kokonaiskuvaan, ei se paljoakaan ole saanut aikaan.

Heittäkää rahanne pois ympäristön hyväksi! Perustakaa hyväntekeväisyysjärjestöjä jotka polttavat rahaa tarkoituksella, kuten Linkola teki. Tällä hetkellä olette vain Sipilän talutusnuorassa: Hän haluaa teidän valittavan Sipilän hallituksesta, jotta kansa näkisi teidän loppujenlopuksi riittämättömän panoksenne: Ehkä olettekin Sipilän puolella juuri sen takia? Jos haluaisitte, teillä olisi resurssit dumpata rahaa menemään. Sitä kuitenkaan ette tee. 

Pitäisihän sinunkin, Ville hyvä, tiedostaa civilizationin pelaajana, ettei kulttuurivoitto ole aina ratkaisun mittapuu! Sipilä sanoi teitä hömppävihreiksi. Pitäisikö minun kutsua teitä sitten höpönassuvihreiksi: Ratkaisut ovat käsissänne koko ajan, mutta mitään ette tee! 

Ja voi! Jordan Peterson, meidän yhteinen vihollisemme, on tulossa teidän päänmenoksenne. Ainoa ratkaisu on traditionalismin paluu. Peterson on, kuten hyvin tiedätte, pahasti hakoteillä. Tieteellis-objektiivinen käsitys totuudesta on ihan turha, kun rakkaus tuo koston ilmi ja voittaa. Mutta juuri siksi rakkauttanne pitää harjoittaa, Emma ja Ville:

Ette käytä sydäntänne: Perussuomalaiset hyppäävät oikeistoduunareiden syliin, riskeeraten koko uransa siinä samalla! Oli se kenestäkin yksilöstä sitten hyvä tai huono, se on suurempi rakkauden osoitus kuin teidän rakkautenne:

En minä teidän yliopistot tahkonneesta kannattajakunnastanne näe samaa. Nenän nypristelyä ja sivistystä kyllä löytyy: "Näin pitää toimia, että pääsette sisään keskiluokkaan", huudatte norsunluutornista sen sijaan, että kävisitte itse näyttämässä! Ettehän te nyt sydäntänne uskalla uhrata silloin kun järki toimii. Ja ah! Onko keskiluokassa eläminen vaivan arvoista?

Karitsaa mukamas seuraatte, te yliopistoihmiset! Rakkauden pitäisi pysyä totuudessa, karitsassa: Sillä mitä hyötyä on pyhien enkelten maallisesti tässä maailmassa rakastaa lihaa, kun heidät on tehty aseksuaalisuuteen, ja henkiseen rakkauteen eikä mihinkään näistä muista identiteetti- ja seksuaalisuussidonnaisista muodoista, mitä te, Vihreät, te jalot ja uljaat, osoitatte heille. Rakkautenne on vain illuusiota, mitä haluatte kylvää tavoitteidenne saavuttamiseksi. Seksistä pitää pidättäytyä ja samalla pitää olla seksipositiivinen, vaikka enkelten ei pitäisi seksiä harrastaa. 

Enkeli = Asperger

Vihainen Enkeli = Psykopaatti

Epätietoinen Enkeli =LGBT/Nonbinary/etc. 

Se kaunis objektiivisuuden tunne, kuin katselisin maailmaa linssistä, vaikka itse olenkin persoonaltani kaarnalaiva ja alati muuttuva milloin tahdon. Mutta karitsan vuoksi en tätä muutoksenhaluisuutta enää tahdo, sillä meidätkin tänne aikoinaan tarkoituksella lähetettiin. 

Hauskaa on teistä katsoa, kun omille äänestäjillenne valehtelette, mutta rakkautta minulla ja karitsalla on teille tarjottavana, sillä minä näen teidänkin joukosta ne, jotka karitsaa aidosti seuraavat. Irtautukaa, kun vielä voitte.

 

Ville ja Emma eivät tienneet mitä tehdä. He juoksivat ja juoksivat, mutta eivät saaneet Heikkiä kiinni!

]]>
0 http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255333-hippasilla-ville-niiniston-ja-emma-karin-kanssa#comments Politiikka Suomi Vihreät Ville Niinistö Yhteiskunta Tue, 15 May 2018 11:16:11 +0000 Heikki Kariluoma http://heikkikariluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255333-hippasilla-ville-niiniston-ja-emma-karin-kanssa
Suomi tarvitsee Timo Soinia http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255321-suomi-tarvitsee-timo-soinia <p>2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla keskustapuolue etsi joukoistaan Kekkosen kaltaista Urhoa Eurooppaan, politiikan raskassarjalaista, jonka kannanottoja ei sivuuteta hymistellen. Paavo Väyrysen kaikkivoipaisuudesta huolimatta keskusta ei löytänyt uutta Urhoa omista riveistään. Kansan katseet kääntyivät eurooppapolitiikan kriittiseen ääneen, Timo Soiniin, jonka turnauskestävyys on siinä, että hän uskaltaa olla kansan parissa sielläkin, missä ei ole yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista luvattavana Antti Rinteen (sdp) vastuuttomuudella. Timo Soini osaa kuunnella mitä kansa kertoo, ja vastata sen kysymyksiin samalla kielellä, kiertelemättä ja puhua asiaa, vaikka se ei olisi kivaa kuunneltavaa. Kansa arvostaa rehellisyyttä.</p><p>Kansanedustajan työssä tarvitaan ensisijaisesti kiinnostusta Suomen asioiden hoitoon ja halua vaikuttaa vallitseviin epäkohtiin lainsäädäntötyön avulla sekä pitkäjänteisyyttä. Asenne eduskuntatyöhön, yhteistyöhalukkuus ja luovan mielen ongelmanratkaisukyky määrittelevät kansanedustajaksi valitun käyttökelpoisuuden niin lainsäätäjänä kuin päätöksentekijänä. Hallituksen joukoissa onkin perusasiat hyvin hallussa, kun taas opposition kansanedustajisto on ansioitunut lähinnä väkivaltaisuuksien tai pettämiskohujen myötä päivälehtien lööpeissä.&nbsp;</p><p>Työ opettaa tekijäänsä myös eduskunnassa, mutta peruslähtökohtia ovat silti säälliset vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot. Sanelupolitiikalla kukaan ei pääse pitkälti eteenpäin, tämän sai huomata myös politiikan oppipoika Jussi Halla-aho (ps). Ilman halua hallitusvastuunkantoon, puolue asemoi itsensä merkityksettömäksi puuhastelijaksi oppositioon. On tärkeää tiedostaa, että ne, joilla on mahdollisuus muuttaa epäkohtia, on myös moraalinen velvollisuus tehdä parhaansa niiden edellytysten mukaan joita sillä hetkellä on. Perussuomalaiset hallitukseen äänestäneiden pettäminen oli törkeää piittaamattomuutta.&nbsp;</p><p>Timo Soini on aina kantanut vastuunsa ja ollut isänmaan käytettävissä, kun Suomi on tarvinnut tekijää. Vastoin vanhojen puolueiden toiveita, Timo Soini ei hautautunut Brysselin simpukkapatojen äärelle, vaan oli aktiivisesti kansan ja tiedotusväleineiden tentattavana myös vaalien välillä. Samaa ei voi sanoa tämän päivän mepeistä, joskin Heidi Hautala (vihr/greens EP) on tehnyt todella hyvää työtä esim. läpinäkyvyyden lisäämiseksi.</p><p>Suomen politiikassa nyt 2018 ei ole päivää ilman uutisointia Timo Soinista. Yksi itkee poliittisen isän kaipuuta parjauspuheenvuorossa Matias Turkkilan tapaan, toinen lyö rivienvälissä Lari Kotilaisen keinoin, mutta raskaansarjan politiikan ammattilainen tietää, ettei haukku haavaa tee. Tuskaansa huutavat vain kaipaavat tuttua taputusta olkapäälle, mutta poikasten on aika pärjätä omillaan.</p><p>Eduskuntavaalit ovat tulossa ajallaan. Toivotan Timo Soinin tervetulleeksi päivänpolitiikan kehään, jossa Suomi tarvitsee jälleen isänmaan tarpeet etusijalle asettavia tekijöitä. Valitettavasti eduskunnan nykyinen kansanedustajisto koostuu pitkälti käpykaartilaisiksi osoittautuneista marjanpoimijoista. Faktaa on sekin, että hallitusvastuusta ovat paenneet vihreät, vasemmisto ja perussuomalaiset, kukin vuorollaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla keskustapuolue etsi joukoistaan Kekkosen kaltaista Urhoa Eurooppaan, politiikan raskassarjalaista, jonka kannanottoja ei sivuuteta hymistellen. Paavo Väyrysen kaikkivoipaisuudesta huolimatta keskusta ei löytänyt uutta Urhoa omista riveistään. Kansan katseet kääntyivät eurooppapolitiikan kriittiseen ääneen, Timo Soiniin, jonka turnauskestävyys on siinä, että hän uskaltaa olla kansan parissa sielläkin, missä ei ole yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista luvattavana Antti Rinteen (sdp) vastuuttomuudella. Timo Soini osaa kuunnella mitä kansa kertoo, ja vastata sen kysymyksiin samalla kielellä, kiertelemättä ja puhua asiaa, vaikka se ei olisi kivaa kuunneltavaa. Kansa arvostaa rehellisyyttä.

Kansanedustajan työssä tarvitaan ensisijaisesti kiinnostusta Suomen asioiden hoitoon ja halua vaikuttaa vallitseviin epäkohtiin lainsäädäntötyön avulla sekä pitkäjänteisyyttä. Asenne eduskuntatyöhön, yhteistyöhalukkuus ja luovan mielen ongelmanratkaisukyky määrittelevät kansanedustajaksi valitun käyttökelpoisuuden niin lainsäätäjänä kuin päätöksentekijänä. Hallituksen joukoissa onkin perusasiat hyvin hallussa, kun taas opposition kansanedustajisto on ansioitunut lähinnä väkivaltaisuuksien tai pettämiskohujen myötä päivälehtien lööpeissä. 

Työ opettaa tekijäänsä myös eduskunnassa, mutta peruslähtökohtia ovat silti säälliset vuorovaikutus- ja neuvottelutaidot. Sanelupolitiikalla kukaan ei pääse pitkälti eteenpäin, tämän sai huomata myös politiikan oppipoika Jussi Halla-aho (ps). Ilman halua hallitusvastuunkantoon, puolue asemoi itsensä merkityksettömäksi puuhastelijaksi oppositioon. On tärkeää tiedostaa, että ne, joilla on mahdollisuus muuttaa epäkohtia, on myös moraalinen velvollisuus tehdä parhaansa niiden edellytysten mukaan joita sillä hetkellä on. Perussuomalaiset hallitukseen äänestäneiden pettäminen oli törkeää piittaamattomuutta. 

Timo Soini on aina kantanut vastuunsa ja ollut isänmaan käytettävissä, kun Suomi on tarvinnut tekijää. Vastoin vanhojen puolueiden toiveita, Timo Soini ei hautautunut Brysselin simpukkapatojen äärelle, vaan oli aktiivisesti kansan ja tiedotusväleineiden tentattavana myös vaalien välillä. Samaa ei voi sanoa tämän päivän mepeistä, joskin Heidi Hautala (vihr/greens EP) on tehnyt todella hyvää työtä esim. läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Suomen politiikassa nyt 2018 ei ole päivää ilman uutisointia Timo Soinista. Yksi itkee poliittisen isän kaipuuta parjauspuheenvuorossa Matias Turkkilan tapaan, toinen lyö rivienvälissä Lari Kotilaisen keinoin, mutta raskaansarjan politiikan ammattilainen tietää, ettei haukku haavaa tee. Tuskaansa huutavat vain kaipaavat tuttua taputusta olkapäälle, mutta poikasten on aika pärjätä omillaan.

Eduskuntavaalit ovat tulossa ajallaan. Toivotan Timo Soinin tervetulleeksi päivänpolitiikan kehään, jossa Suomi tarvitsee jälleen isänmaan tarpeet etusijalle asettavia tekijöitä. Valitettavasti eduskunnan nykyinen kansanedustajisto koostuu pitkälti käpykaartilaisiksi osoittautuneista marjanpoimijoista. Faktaa on sekin, että hallitusvastuusta ovat paenneet vihreät, vasemmisto ja perussuomalaiset, kukin vuorollaan.

]]>
19 http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255321-suomi-tarvitsee-timo-soinia#comments Eduskuntavaalit Päätöksenteko Politiikka Timo Soini Tue, 15 May 2018 08:19:53 +0000 Mikki Nieminen http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255321-suomi-tarvitsee-timo-soinia
Mitä Jeesus tekisi? http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255296-mita-jeesus-tekisi <p>Kun Yhdysvaltalainen hevimetallibändi Metallica tulee suomeen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10201807">ja lahjoittaa rahaa Hurstille köyhien ruoka-avustukseen</a>, saa se miettimään kuinka alas olemme vajonneet ja mikä siihen on syynä. Tämä on ennenkuulumatonta maassa, jota me itse pidämme Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jota puolestaan Yhdysvallat ei todellakaan ole. Emmekö me omin voimin pysty enää edes ruokkimaan kaikkein heikoimman asemassa olevia kansalaisemme? Onko täällä kohta NATO &rdquo;rauhan nimissä&rdquo; jakamassa ruoka-apua nälkää näkeville?</p><p>Haluan kiittää politiikantutkija Aini Linjakummun &rdquo;<a href="https://demokraatti.fi/tutkija-avaa-lestadiolaistaustaisten-yritysten-ja-politiikan-suhdetta-jatti-nimet-julkaisematta-koitko-painostusta/">vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot</a>&rdquo; tutkimusta. Ennen tätä Keskustapuolueen harjoittama valtakunnanpolitiikka ei ole oikein avautunut minulle, mutta tämän tutkimuksen uutisoinnin jälkeen ymmärrän tietyn logiikan Sipilän harjoittaman valtakunnanpolitiikan takana. Samalla ymmärrän miksi hyväosaisia suosivaa ja tekohurskasta politiikkaa harjoittavan puolueen kannatus pysyy gallupeissa niinkin korkealla tasolla.</p><p>Sinänsä kyse ei ole mistään uudesta yhteiskunnallisesta asiasta, sillä politiikkahan on aina viimekädessä oman viiteryhmän etujen ajamista, eikä mikään esille tullut asia sen suhteen poikkea muusta normaalista poliittisesta toiminnasta. Silti tulee olla huolestunut siitä, että jos kaikki politiikkaan vaikuttavat verkostot ja rahoittajat eivät ole julkisesti tiedossa. Ongelma tämä on siksi, että tavallinen äänestäjä ei voi vaalien aikana arvioida minkälaista taustaverkostoa omalla äänestyskäyttäytymisellään haluaa tulla tukeneeksi. Fakta kun on se, että taustaverkosto rahoineen ja kytköksineen vaikuttavat rahoituskohteena olevan päätöksiin. Minä en henkilökohtaisesti siedä piilossa olevia valtakytköksiä, ja arvelisin että ihmiset yleisesti ovat tästä kanssani samaa mieltä. Itse olen julkisesti kytköksissä AY-liikkeeseen, mutta sepä ei ajakaan minkään pienen yksittäisen eturyhmän asioita, koska se kolmikannan kautta osallistuu kaikkien nykyisten, tulevien ja entisten palkansaajien, sekä heidän perheidensä asioiden ajamiseen.</p><p><strong>Jeesus olisi demari!</strong></p><p>Jos Jeesus eläisi nyt fyysisesti, kuuluisi hän puuseppänä SAK:laiseen ammattiliittoon. Pidettynä ja luotettuna työyhteisönsä jäsenenä hän olisi luonnollisesti työpaikkansa pääluottamusmies, sekä merkittävä vaikuttaja omassa ammattiliitossaan. Hän kannattaisi sellaista yhteiskunnallista politiikkaa, joka takaa jokaiselle ihmiselle taustasta riippumatta yhdenvertaiset lähtökohdat elämässä. Sen vuoksi hän vastustaisi kiivaasti poliittisten päättäjien kytköksiä sellaiseen taloudelliseen eliittiin, joka voisi saada politiikan avulla henkilökohtaista taloudellista hyötyä yhteiskunnan kustannuksella. Siksi hän vastustaisi jyrkästi mm. <a href="https://sdp.fi/fi/blog/avainsana/sote-uudistus/">terveydenhuollon</a> ja <a href="https://demokraatti.fi/vakisin-tulee-mieleen-kysymys-veturimiesten-puheenjohtaja-pistaa-sipilaa-tilille-lausunnoista/">rautateiden yksityistämiskaavailuja</a>. Hän vastustaisi myös heikompia syrjiviä päätöksiä, kuten esimerkiksi <a href="http://petripartanen.fi/2018/01/09/aktiivimalli-fire-and-forget-leikkuri-tyottomyysturvaan/">aktiivimallia</a>, <a href="http://petripartanen.fi/2018/04/13/nailla-evailla-seuraava-torikokous-tuskin-vain-yhden-paivan-mittainen/">nuorten syrjimiseksi työelämässä</a> kaavailtuja lakeja, sekä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9832572">rikkaita suosivaa politiikkaa</a> köyhien kustannuksella. Hän olisi taustansa ja ideologiansa mukaisesti poliittisesti lähimpänä demareita, ja erittäin järkyttynyt valtakunnanpolitiikan suunnasta. Hänen mielestään rahan tulisi olla renki, eikä isäntä, joten <a href="http://raamattu.fi/1992/Matt.21.html">temppelin sijaan</a> hän menisikin eduskuntaan kaatamaan vain taloutta kunnioittavien raharikkaiden lobbareiden, sekä heidän poliittisten hännystelijöiden pöydät.</p><p><strong>Tarvitsemme muutoksen</strong></p><p>Hallituksen nykypolitiikka on eettisesti tarkastellen kestämättömällä pohjalla, ja tähän täytyy tulla muutos! Muutos on kuitenkin mahdollinen vain, jos äänestäjä vaaleissa haluaa muutosta. Äänestämättä jättäminen on ääni nykypolitiikan jatkumiselle. Muutos on mahdollinen vain, jos joku selkeästi nykypolitiikkaa vastustava, ja siitä hyötymätön taho nousee seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, ja pääsee tätä kautta muodostamaan tulevaa hallitusohjelmaa. Tähän ainoat realistiset mahdollisuudet on SDP:llä, jolla on myös ainoat <a href="https://sdp.fi/fi/blog/lauri-ihalainen-vaihtoehtoinen-kymppilista-hallituksen-tyosuhdeturvan-heikennyksille/">konkreettiset</a> ja inhimilliset <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/antti-rinne-julkisti-ylella-purkulistansa-nama-hallituksen-uudistukset-sdp-aikoo-perua/02b4f872-e4f4-3834-83af-fe83b755c12b">vaihtoehdot</a> nykypolitiikalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus oli mielipidekirjoitus demokraatti-sivustolla<br /><a href="https://demokraatti.fi/mita-jeesus-tekisi">https://demokraatti.fi/mita-jeesus-tekisi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Yhdysvaltalainen hevimetallibändi Metallica tulee suomeen ja lahjoittaa rahaa Hurstille köyhien ruoka-avustukseen, saa se miettimään kuinka alas olemme vajonneet ja mikä siihen on syynä. Tämä on ennenkuulumatonta maassa, jota me itse pidämme Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jota puolestaan Yhdysvallat ei todellakaan ole. Emmekö me omin voimin pysty enää edes ruokkimaan kaikkein heikoimman asemassa olevia kansalaisemme? Onko täällä kohta NATO ”rauhan nimissä” jakamassa ruoka-apua nälkää näkeville?

Haluan kiittää politiikantutkija Aini Linjakummun ”vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot” tutkimusta. Ennen tätä Keskustapuolueen harjoittama valtakunnanpolitiikka ei ole oikein avautunut minulle, mutta tämän tutkimuksen uutisoinnin jälkeen ymmärrän tietyn logiikan Sipilän harjoittaman valtakunnanpolitiikan takana. Samalla ymmärrän miksi hyväosaisia suosivaa ja tekohurskasta politiikkaa harjoittavan puolueen kannatus pysyy gallupeissa niinkin korkealla tasolla.

Sinänsä kyse ei ole mistään uudesta yhteiskunnallisesta asiasta, sillä politiikkahan on aina viimekädessä oman viiteryhmän etujen ajamista, eikä mikään esille tullut asia sen suhteen poikkea muusta normaalista poliittisesta toiminnasta. Silti tulee olla huolestunut siitä, että jos kaikki politiikkaan vaikuttavat verkostot ja rahoittajat eivät ole julkisesti tiedossa. Ongelma tämä on siksi, että tavallinen äänestäjä ei voi vaalien aikana arvioida minkälaista taustaverkostoa omalla äänestyskäyttäytymisellään haluaa tulla tukeneeksi. Fakta kun on se, että taustaverkosto rahoineen ja kytköksineen vaikuttavat rahoituskohteena olevan päätöksiin. Minä en henkilökohtaisesti siedä piilossa olevia valtakytköksiä, ja arvelisin että ihmiset yleisesti ovat tästä kanssani samaa mieltä. Itse olen julkisesti kytköksissä AY-liikkeeseen, mutta sepä ei ajakaan minkään pienen yksittäisen eturyhmän asioita, koska se kolmikannan kautta osallistuu kaikkien nykyisten, tulevien ja entisten palkansaajien, sekä heidän perheidensä asioiden ajamiseen.

Jeesus olisi demari!

Jos Jeesus eläisi nyt fyysisesti, kuuluisi hän puuseppänä SAK:laiseen ammattiliittoon. Pidettynä ja luotettuna työyhteisönsä jäsenenä hän olisi luonnollisesti työpaikkansa pääluottamusmies, sekä merkittävä vaikuttaja omassa ammattiliitossaan. Hän kannattaisi sellaista yhteiskunnallista politiikkaa, joka takaa jokaiselle ihmiselle taustasta riippumatta yhdenvertaiset lähtökohdat elämässä. Sen vuoksi hän vastustaisi kiivaasti poliittisten päättäjien kytköksiä sellaiseen taloudelliseen eliittiin, joka voisi saada politiikan avulla henkilökohtaista taloudellista hyötyä yhteiskunnan kustannuksella. Siksi hän vastustaisi jyrkästi mm. terveydenhuollon ja rautateiden yksityistämiskaavailuja. Hän vastustaisi myös heikompia syrjiviä päätöksiä, kuten esimerkiksi aktiivimallia, nuorten syrjimiseksi työelämässä kaavailtuja lakeja, sekä rikkaita suosivaa politiikkaa köyhien kustannuksella. Hän olisi taustansa ja ideologiansa mukaisesti poliittisesti lähimpänä demareita, ja erittäin järkyttynyt valtakunnanpolitiikan suunnasta. Hänen mielestään rahan tulisi olla renki, eikä isäntä, joten temppelin sijaan hän menisikin eduskuntaan kaatamaan vain taloutta kunnioittavien raharikkaiden lobbareiden, sekä heidän poliittisten hännystelijöiden pöydät.

Tarvitsemme muutoksen

Hallituksen nykypolitiikka on eettisesti tarkastellen kestämättömällä pohjalla, ja tähän täytyy tulla muutos! Muutos on kuitenkin mahdollinen vain, jos äänestäjä vaaleissa haluaa muutosta. Äänestämättä jättäminen on ääni nykypolitiikan jatkumiselle. Muutos on mahdollinen vain, jos joku selkeästi nykypolitiikkaa vastustava, ja siitä hyötymätön taho nousee seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, ja pääsee tätä kautta muodostamaan tulevaa hallitusohjelmaa. Tähän ainoat realistiset mahdollisuudet on SDP:llä, jolla on myös ainoat konkreettiset ja inhimilliset vaihtoehdot nykypolitiikalle.

 

Kirjoitus oli mielipidekirjoitus demokraatti-sivustolla
https://demokraatti.fi/mita-jeesus-tekisi

 

]]>
18 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255296-mita-jeesus-tekisi#comments Ammattiliitot Demari Hursti Jeesus Politiikka Mon, 14 May 2018 19:11:16 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255296-mita-jeesus-tekisi
Saksan politiikka ja media vastaan Suomen vastaavat? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255250-saksan-politiikka-ja-media-vastaan-suomi <p>Saksassa pidettiin liittopäivävaalit viime syyskussa. Pitkällisen väännön jälkeen saatiin maahan uusi enemmistöhallitus (CDU/CSU ja SPD) maaliskuussa. Vaaleissa CDU/CSU sai äänistä 32,9% ja SPD 20,5% eli yhteensä 53,4 %:lla enemmistön.</p> <p>Saksassa media on seurannut tarkasti hallituksen muodostamista ja samalla myös&nbsp; tutkimuslaitosten tekemiä gallupeita eri puolueitten&nbsp; kannatuksista. Näitä mielipidetutkimuksia Saksassa tehdään 3-4 joka ainoa viikko.</p> <p>Uusi CDU/CSU:n ja SPD:n hallitus (GroKo) on istunut nyt pari kuukautta. Tänään Saksan media kertoi huolestuneena, että hallituspuolueilla on enää noin 50 %:n kannatus.</p> <p><a href="https://www.bild.de/politik/inland/grosse-koalition/grosse-koalition-nur-noch-bei-50-prozent-55678792.bild.html" title="https://www.bild.de/politik/inland/grosse-koalition/grosse-koalition-nur-noch-bei-50-prozent-55678792.bild.html">https://www.bild.de/politik/inland/grosse-koalition/grosse-koalition-nur...</a></p> <p>Saksan poliittiikassa tilanne on varsin normaali. Media on huolestunut hallituspuolueitten laskevasta kannatuksesta.</p> <p>Suomessa tilanne on kovin erilainen. Suomessa ei media eikä kukaan muukaan tunnu huolestuvan siitä, vaikka hallituspuolueitten kannatus ole enää edes 40 %:kaan.</p> <p>Alla viimeisimmät mielipidetutkimukset Saksan puolueiden kannatuksista.</p> <p><a href="http://www.wahlrecht.de/umfragen/" title="http://www.wahlrecht.de/umfragen/">http://www.wahlrecht.de/umfragen/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saksassa pidettiin liittopäivävaalit viime syyskussa. Pitkällisen väännön jälkeen saatiin maahan uusi enemmistöhallitus (CDU/CSU ja SPD) maaliskuussa. Vaaleissa CDU/CSU sai äänistä 32,9% ja SPD 20,5% eli yhteensä 53,4 %:lla enemmistön.

Saksassa media on seurannut tarkasti hallituksen muodostamista ja samalla myös  tutkimuslaitosten tekemiä gallupeita eri puolueitten  kannatuksista. Näitä mielipidetutkimuksia Saksassa tehdään 3-4 joka ainoa viikko.

Uusi CDU/CSU:n ja SPD:n hallitus (GroKo) on istunut nyt pari kuukautta. Tänään Saksan media kertoi huolestuneena, että hallituspuolueilla on enää noin 50 %:n kannatus.

https://www.bild.de/politik/inland/grosse-koalition/grosse-koalition-nur-noch-bei-50-prozent-55678792.bild.html

Saksan poliittiikassa tilanne on varsin normaali. Media on huolestunut hallituspuolueitten laskevasta kannatuksesta.

Suomessa tilanne on kovin erilainen. Suomessa ei media eikä kukaan muukaan tunnu huolestuvan siitä, vaikka hallituspuolueitten kannatus ole enää edes 40 %:kaan.

Alla viimeisimmät mielipidetutkimukset Saksan puolueiden kannatuksista.

http://www.wahlrecht.de/umfragen/

]]>
18 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255250-saksan-politiikka-ja-media-vastaan-suomi#comments Media Politiikka Saksa Sun, 13 May 2018 12:16:53 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255250-saksan-politiikka-ja-media-vastaan-suomi
Naiset tehneet parhaansa - ukkokööri on tunaroinut http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255240-naiset-tehneet-parhaansa-ukkokoori-on-tunaroinut <p>Näin äitienpäivänä on syytä muistaa, että maamme naiset ovat hoitaneet hyvin väestön lisäämistä koskevat tehtävänsä.&nbsp; Maamme asioista enemmistönä päättänyt ukkokööri on sen sijaan epäonnistunut yhteiskuntamme kehittämisessä väkilukua vastaavalle tasolle.</p><p>Kun väkiluku oli vähän yli neljä miljoonaa, niin presidentti julisti kansallisen hätätilan kun työttömyys nousi yli kuudenkymmenen tuhannen. Nyt kun väestömme on kasvanut viiteen ja puoleen miljoonaan, niin työttömien määrä on käytännössä lähes kymmenkertainen.</p><p>Väestönlisäyksen miljoonasta on siis suunnilleen koko aktiivi-ikäinen osuus työttömänä tai jollain vihanhallinta- tai muulla höpökurssilla muka aktivoitumassa. Päättäjät eivät ole alkuunkaan pysyneet väestökehityksen mukaisessa tahdissa. Pääomien hyvinvointi, rukousaamisiset tai vaikkapa Valkoisen talon vierailukutsut ovat kiinnostaneet enemmän.</p><p>Nuoret naiset ovat fiksuuntumassa. Syntyvyys laskee, koska naiset näkevät että entistä suurempi osa uusista sukupolvista joutuu jäämään syrjään normaaliin elämänuraan johtavasta elämästä. Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin politiikassa päättävä miesenemmistö järkiintyy tai naiset ottavat vallan.</p><p>Kaikki kunnia kuitenkin niille naisille jotka ovat tähän asti jaksaneet luottaa miehisten silkkipukupoliitikkojen kykyyn hoitaa asioita. Aika on nyt kypsä eduskunnan enemmistön valloittamiseen. Tehkääpä se. Hyvää kannattaa odottaa. Sitä ennen vietämme vielä tämän päivän vanhoin &quot;sipilöin&quot;.</p><p>Hyvää äitienpäivää!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näin äitienpäivänä on syytä muistaa, että maamme naiset ovat hoitaneet hyvin väestön lisäämistä koskevat tehtävänsä.  Maamme asioista enemmistönä päättänyt ukkokööri on sen sijaan epäonnistunut yhteiskuntamme kehittämisessä väkilukua vastaavalle tasolle.

Kun väkiluku oli vähän yli neljä miljoonaa, niin presidentti julisti kansallisen hätätilan kun työttömyys nousi yli kuudenkymmenen tuhannen. Nyt kun väestömme on kasvanut viiteen ja puoleen miljoonaan, niin työttömien määrä on käytännössä lähes kymmenkertainen.

Väestönlisäyksen miljoonasta on siis suunnilleen koko aktiivi-ikäinen osuus työttömänä tai jollain vihanhallinta- tai muulla höpökurssilla muka aktivoitumassa. Päättäjät eivät ole alkuunkaan pysyneet väestökehityksen mukaisessa tahdissa. Pääomien hyvinvointi, rukousaamisiset tai vaikkapa Valkoisen talon vierailukutsut ovat kiinnostaneet enemmän.

Nuoret naiset ovat fiksuuntumassa. Syntyvyys laskee, koska naiset näkevät että entistä suurempi osa uusista sukupolvista joutuu jäämään syrjään normaaliin elämänuraan johtavasta elämästä. Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin politiikassa päättävä miesenemmistö järkiintyy tai naiset ottavat vallan.

Kaikki kunnia kuitenkin niille naisille jotka ovat tähän asti jaksaneet luottaa miehisten silkkipukupoliitikkojen kykyyn hoitaa asioita. Aika on nyt kypsä eduskunnan enemmistön valloittamiseen. Tehkääpä se. Hyvää kannattaa odottaa. Sitä ennen vietämme vielä tämän päivän vanhoin "sipilöin".

Hyvää äitienpäivää!

 

 

 

]]>
19 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255240-naiset-tehneet-parhaansa-ukkokoori-on-tunaroinut#comments Politiikka Syntyvyys Työttömyys Väkiluku Sun, 13 May 2018 08:02:00 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255240-naiset-tehneet-parhaansa-ukkokoori-on-tunaroinut
Uudet poliittiset liikkeet ja perussuomalaiset http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255207-uudet-poliittiset-liikkeet-ja-perussuomalaiset <p>Maaseudun Tulevaisuuden teettämä tutkimus uusien poliittisten liikkeiden kiinnostavuudesta on herättänyt keskustelua. Sinänsä huomioiden paljonko Väyrynen, Harkimo ja eräs loikkaripuolue ovat saaneet tilaa valtamediassa, se on ymmärrettävää. Kun jotain asiaa toitotetaan paljon julkisuudessa, se useimmissa tapauksissa alkaa kiinnostaa.</p><p>Monet perussuomalaisiin kriittisesti suhtautuvat mediat ovat nostaneet otsikkotasollekin sen tutkimuksessa ilmenneen seikan, että perussuomalaisten kannattajien keskuudessa olisi muita suurempaa kannatusta uusille poliittisille liikkeille. Kyynisempi arvelisi noston taka-ajatukseksi sen, että saataisiin taas yhdellä tavalla nakerrettua perussuomalaisten kannatusta.</p><p>Omasta mielestäni taas tämä seikka, olettaen että on totta väitetyssä muodossa, on suorastaan positiivinen asia. Se osoittaa että perussuomalaisia kannattavat aktiiviset ja omilla aivoillaan ajattelevat kansalaiset, jotka haluavat muutosta asioihin, eivätkä vain omaa eturyhmäänsä edustavia urapoliitikoita jauhamaan vanhaa levyä. Perussuomalaisten äänestäjät haluavat äänelleen vastinetta.</p><p>En halua ottaa mitään pois niiltä, jotka vilpittömästi uskovat Väyrysen, Jungnerin tai Harkimon olevan johtajatyyppejä, jotka veisivät Suomen parempaan tulevaisuuteen ja uskovat että näistä on rakentamaan siihen vaadittava koneisto ympärilleen. Soolosuorituksin kun politiikassa ei kukaan voi pärjätä. Onnea sille tielle - demokratiaa voi palvella monin tavoin.</p><p>Sen sijaan haluan kirjoittaa&nbsp;perussuomalaisin arvoin ajatteleville sekä puolueen ohjelmia hyvänä pitäville äänestäjille, jotka haluavat miettiä myös muita vaihtoehtoja. Miksen myös niille, jotka olivat ajatelleet nukkua seuraavat vaalit, protestina entisen puolueen johdon loikkaamiselle sekä petokselle. Siitä olen pahoillani, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Keskityn tulevaan.</p><p>Lyhyt viesti:</p><p>Vain äänestämällä kaikissa yleisissä vaaleissa oman vaalipiirisi perussuomalaisten listan mieluisinta ehdokasta, voit viedä eteenpäin perussuomalaisia arvoja sekä ohjelmaa ja antaa niille painoarvoa päätettäessä yhteisistä asioista. Kaikki muu paitsi perussuomalaisen ehdokkaan äänestäminen, vie niitä asioita taaksepäin.</p><p>Pitkä viesti:</p><p>Aina kannattaa pitää silmät ja korvat auki, mutta syytä muistaa että mitä todennäköisemmin sirpalepuolueita äänestävän ääni menee hukkaan piilevään äänikynnykseen. Niin toimii vaalijärjestelmämme, että vain saavutetut paikat lasketaan. Kaikki annetut äänet lasketaan, mutta karkeasti sanoen vain niillä on merkitystä, jotka on annettu listalle, jolta menee läpi vähintään yksi.</p><p>Käytännön esimerkki kuvitteellisesta vaalipiiristä, kuvitteellisissa eduskuntavaaleissa, jonain vuonna. On äänestäjä joka periaatteessa kannattaa perussuomalaisia, mutta huomaakin pienpuolueen X listalla hyvältä vaikuttavan ehdokkaan. Ehdokas kannattaa eroa EU:sta sekä muita äänestäjän positiivisena pitämiä asioita, on suorasanainen ja selkeä. Äänestäjä päättääkin antaa tälle mahdollisuuden.</p><p>Tulee vaalipäivän ilta ja äänet lasketaan. Osoittautuu että piirissä yhden paikan saa vertausluvulla 12300, kun puolue X saa kokonaisuudessaan 500 ääntä - niinpä X ei saa lähellekään yhtä paikkaa. Perussuomalaiset saavat kaksi paikkaa, kolmannen jäädessä yhden äänen verran viivan alapuolelle. Viivan yli nousee tästä syystä vihreiden toinen ehdokas, tai sitten vasemmistoliiton ensimmäinen.</p><p>Voisin kuvitella, että kyseisen äänestäjän suussa leijailisi tässä kohtaa hienokseltaan mustan pekan maku. Mutta minkä enää teet asialle - vaalitulos kun on aina oikeassa. Kansallismielisten ja EU-kriittisten voimien hajaannus vei läpi täysin vastakkaista kantaa edustavan kansanedustajan, kenties jopa heilautti ratkaisevasti puolueiden välisiä voimasuhteita valtakunnallisessa tuloksessa.&nbsp;</p><p>Esimerkki on teoriassa mahdollinen, vaikkakin eduskuntavaalit harvoin yhteen ääneen ratkeavat. Mutta on epätodennäköistä että kyseinen äänestäjä todellakin olisi ainoana keksinyt kyseisen ajatuksen. Todennäköisimmin sen ovat keksinyt ainakin kymmenet, elleivät sadat äänestäjät.&nbsp;Ja vaikka 3. paikka tulisikin, silloin nämä äänestäjät eivät olisi voineet vaikuttaa PS listan sisäiseen järjestykseen.</p><p>En halua pelotella, vaan tuoda esiin tosiasiat joiden alla vaaleja käydään. Vaalimatematiikka on armotonta nollasummapeliä ja puolueiden välinen kamppailu paikoista johtaa aina ja poikkeuksetta kaikkien paikkojen ja sitä kautta vaikutusvallan jakamiseen. Jos perussuomalaiset eivät saisi riittävän suurta kannatusta, muilta puolueilta poistuisi täysin paine mm. EU-kriittisyyteen ja maahanmuuton hillintään.</p><p>Kannustankin politiikan uudistamisesta kiinnostuneita, perinteisiä arvoja kunnioittavia, isänmaallisia ja jalat maassa eläviä ihmisiä tutustumaan perussuomalaiseen vaihtoehtoon. Puolueella on selvät profiilikysymykset, joissa kukaan muu ei tarjoa uskottavampaa vaihtoehtoa - niistä kaikki ovat tietoisia. Mutta olemme myös positiivisessa mielessä yleispuolue, jolla on tarjota ratkaisu kaikkiin yhteiskunnan keskeisiin kysymyksiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaseudun Tulevaisuuden teettämä tutkimus uusien poliittisten liikkeiden kiinnostavuudesta on herättänyt keskustelua. Sinänsä huomioiden paljonko Väyrynen, Harkimo ja eräs loikkaripuolue ovat saaneet tilaa valtamediassa, se on ymmärrettävää. Kun jotain asiaa toitotetaan paljon julkisuudessa, se useimmissa tapauksissa alkaa kiinnostaa.

Monet perussuomalaisiin kriittisesti suhtautuvat mediat ovat nostaneet otsikkotasollekin sen tutkimuksessa ilmenneen seikan, että perussuomalaisten kannattajien keskuudessa olisi muita suurempaa kannatusta uusille poliittisille liikkeille. Kyynisempi arvelisi noston taka-ajatukseksi sen, että saataisiin taas yhdellä tavalla nakerrettua perussuomalaisten kannatusta.

Omasta mielestäni taas tämä seikka, olettaen että on totta väitetyssä muodossa, on suorastaan positiivinen asia. Se osoittaa että perussuomalaisia kannattavat aktiiviset ja omilla aivoillaan ajattelevat kansalaiset, jotka haluavat muutosta asioihin, eivätkä vain omaa eturyhmäänsä edustavia urapoliitikoita jauhamaan vanhaa levyä. Perussuomalaisten äänestäjät haluavat äänelleen vastinetta.

En halua ottaa mitään pois niiltä, jotka vilpittömästi uskovat Väyrysen, Jungnerin tai Harkimon olevan johtajatyyppejä, jotka veisivät Suomen parempaan tulevaisuuteen ja uskovat että näistä on rakentamaan siihen vaadittava koneisto ympärilleen. Soolosuorituksin kun politiikassa ei kukaan voi pärjätä. Onnea sille tielle - demokratiaa voi palvella monin tavoin.

Sen sijaan haluan kirjoittaa perussuomalaisin arvoin ajatteleville sekä puolueen ohjelmia hyvänä pitäville äänestäjille, jotka haluavat miettiä myös muita vaihtoehtoja. Miksen myös niille, jotka olivat ajatelleet nukkua seuraavat vaalit, protestina entisen puolueen johdon loikkaamiselle sekä petokselle. Siitä olen pahoillani, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Keskityn tulevaan.

Lyhyt viesti:

Vain äänestämällä kaikissa yleisissä vaaleissa oman vaalipiirisi perussuomalaisten listan mieluisinta ehdokasta, voit viedä eteenpäin perussuomalaisia arvoja sekä ohjelmaa ja antaa niille painoarvoa päätettäessä yhteisistä asioista. Kaikki muu paitsi perussuomalaisen ehdokkaan äänestäminen, vie niitä asioita taaksepäin.

Pitkä viesti:

Aina kannattaa pitää silmät ja korvat auki, mutta syytä muistaa että mitä todennäköisemmin sirpalepuolueita äänestävän ääni menee hukkaan piilevään äänikynnykseen. Niin toimii vaalijärjestelmämme, että vain saavutetut paikat lasketaan. Kaikki annetut äänet lasketaan, mutta karkeasti sanoen vain niillä on merkitystä, jotka on annettu listalle, jolta menee läpi vähintään yksi.

Käytännön esimerkki kuvitteellisesta vaalipiiristä, kuvitteellisissa eduskuntavaaleissa, jonain vuonna. On äänestäjä joka periaatteessa kannattaa perussuomalaisia, mutta huomaakin pienpuolueen X listalla hyvältä vaikuttavan ehdokkaan. Ehdokas kannattaa eroa EU:sta sekä muita äänestäjän positiivisena pitämiä asioita, on suorasanainen ja selkeä. Äänestäjä päättääkin antaa tälle mahdollisuuden.

Tulee vaalipäivän ilta ja äänet lasketaan. Osoittautuu että piirissä yhden paikan saa vertausluvulla 12300, kun puolue X saa kokonaisuudessaan 500 ääntä - niinpä X ei saa lähellekään yhtä paikkaa. Perussuomalaiset saavat kaksi paikkaa, kolmannen jäädessä yhden äänen verran viivan alapuolelle. Viivan yli nousee tästä syystä vihreiden toinen ehdokas, tai sitten vasemmistoliiton ensimmäinen.

Voisin kuvitella, että kyseisen äänestäjän suussa leijailisi tässä kohtaa hienokseltaan mustan pekan maku. Mutta minkä enää teet asialle - vaalitulos kun on aina oikeassa. Kansallismielisten ja EU-kriittisten voimien hajaannus vei läpi täysin vastakkaista kantaa edustavan kansanedustajan, kenties jopa heilautti ratkaisevasti puolueiden välisiä voimasuhteita valtakunnallisessa tuloksessa. 

Esimerkki on teoriassa mahdollinen, vaikkakin eduskuntavaalit harvoin yhteen ääneen ratkeavat. Mutta on epätodennäköistä että kyseinen äänestäjä todellakin olisi ainoana keksinyt kyseisen ajatuksen. Todennäköisimmin sen ovat keksinyt ainakin kymmenet, elleivät sadat äänestäjät. Ja vaikka 3. paikka tulisikin, silloin nämä äänestäjät eivät olisi voineet vaikuttaa PS listan sisäiseen järjestykseen.

En halua pelotella, vaan tuoda esiin tosiasiat joiden alla vaaleja käydään. Vaalimatematiikka on armotonta nollasummapeliä ja puolueiden välinen kamppailu paikoista johtaa aina ja poikkeuksetta kaikkien paikkojen ja sitä kautta vaikutusvallan jakamiseen. Jos perussuomalaiset eivät saisi riittävän suurta kannatusta, muilta puolueilta poistuisi täysin paine mm. EU-kriittisyyteen ja maahanmuuton hillintään.

Kannustankin politiikan uudistamisesta kiinnostuneita, perinteisiä arvoja kunnioittavia, isänmaallisia ja jalat maassa eläviä ihmisiä tutustumaan perussuomalaiseen vaihtoehtoon. Puolueella on selvät profiilikysymykset, joissa kukaan muu ei tarjoa uskottavampaa vaihtoehtoa - niistä kaikki ovat tietoisia. Mutta olemme myös positiivisessa mielessä yleispuolue, jolla on tarjota ratkaisu kaikkiin yhteiskunnan keskeisiin kysymyksiin.

]]>
3 http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255207-uudet-poliittiset-liikkeet-ja-perussuomalaiset#comments gallup Perussuomalaiset Politiikka Sat, 12 May 2018 09:35:34 +0000 Jani Mäkelä http://janimakela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255207-uudet-poliittiset-liikkeet-ja-perussuomalaiset
Kansalaispuolue suosituin uusista liikkeistä maakunnissa http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255200-kansalaispuolue-suosituin-uusista-liikkeista-maakunnissa <p>Maaseudun Tulevaisuuden teettämän tutkimuksen mukaan uusista liikkeistä suosituin maakunnissa on Kansalaispuolue. Kansalaispuoluetta&nbsp;voisi harkita äänestävänsä kaikista suomalaisista 6 prosenttia. MT:n tutkimuksessa mukana olivat Kansalaispuolue, Liike Nyt ja Siniset.</p><p>Nostamme Kansalaispuolueessa hattua Maaseudun Tulevaisuudelle, joka toteuttaa demokratiaa tutkimalla uusien kansanliikkeiden kannatusta.</p><p>Maaseudun Tulevaisuuden tekemä tutkimus osoittaa,&nbsp; että maakunnissa Kansalaispuolue voi saavuttaa jopa kymmenen prosentin kannatuksen. Jos otetaan lukuun kannastaan vielä epävarmat, on puolueellamme jopa 28 prosentin kannatuspotentiaali.</p><p>Tämä on todella positiivinen tulos ottaen huomioon, että meillä ei vielä ole yhtään ministeriä eikä istuvaa kansanedustajaa.</p><p>Tulos osoittaa, että perinteiset puolueet ovat unohtaneet maakuntien ihmiset.</p><p>Kansalaispuolue on edistys- ja uudistusmielinen puolue, ja siksi on ilahduttavaa, että nuoret suhtautuvat positiivisesti uusiin poliittisiin liikkeisiin.</p><p><strong>Sami Kilpeläinen</strong><br />Kansalaispuolueen puheenjohtaja</p><p><strong>Piia Kattelus</strong><br />Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaseudun Tulevaisuuden teettämän tutkimuksen mukaan uusista liikkeistä suosituin maakunnissa on Kansalaispuolue. Kansalaispuoluetta voisi harkita äänestävänsä kaikista suomalaisista 6 prosenttia. MT:n tutkimuksessa mukana olivat Kansalaispuolue, Liike Nyt ja Siniset.

Nostamme Kansalaispuolueessa hattua Maaseudun Tulevaisuudelle, joka toteuttaa demokratiaa tutkimalla uusien kansanliikkeiden kannatusta.

Maaseudun Tulevaisuuden tekemä tutkimus osoittaa,  että maakunnissa Kansalaispuolue voi saavuttaa jopa kymmenen prosentin kannatuksen. Jos otetaan lukuun kannastaan vielä epävarmat, on puolueellamme jopa 28 prosentin kannatuspotentiaali.

Tämä on todella positiivinen tulos ottaen huomioon, että meillä ei vielä ole yhtään ministeriä eikä istuvaa kansanedustajaa.

Tulos osoittaa, että perinteiset puolueet ovat unohtaneet maakuntien ihmiset.

Kansalaispuolue on edistys- ja uudistusmielinen puolue, ja siksi on ilahduttavaa, että nuoret suhtautuvat positiivisesti uusiin poliittisiin liikkeisiin.

Sami Kilpeläinen
Kansalaispuolueen puheenjohtaja

Piia Kattelus
Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja

]]>
9 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255200-kansalaispuolue-suosituin-uusista-liikkeista-maakunnissa#comments gallup Kansalaispuolue Maakunnat Politiikka Sat, 12 May 2018 06:27:40 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255200-kansalaispuolue-suosituin-uusista-liikkeista-maakunnissa
Seuraava torikokous lähestyy sitä mukaa, kun AY-liikkeen mitta täyttyy http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255054-seuraava-torikokous-lahestyy-sita-mukaa-kun-ay-liikkeen-mitta-tayttyy <p>Keväthyökkäys on ehkä paras kuvaus siitä vyörytyksestä, jolla tulevien, nykyisten ja entisten palkansaajien ansioita ja ihmisoikeuksia pyritään poliittisin keinoin leikkaamaan tällä hetkellä.</p><p>Laajan rintaman kevätoffensiivin aloitti oikeistohallitus esittämällä irtisanomisperusteiden helpottamista alle 20 hengen yrityksissä, sekä alle 30 vuotiaiden 3kk työttömänä olleiden palkkaamisen ilman perusteluita. Jos palkkaamiselle ei tarvitse perusteita, niin ei niitä tarvita irtisanomiseenkaan. Jos SOTE on jo monesti törmännyt <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2P6">perustuslaillisiin</a> ongelmiin, niin tulee tämäkin törmäämään, koska ihmisiä ei saa asettaa iän perusteella huonompaan asemaan. Hallituksen lakikaavailut jatkavat aktiivimallin mukaista linjaa, jossa ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan riippumatta siitä, voivatko he aina edes omaan asemaansa vaikuttaa. Kunnon lainsäätäjä ei riko perustuslakia eikä aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvien asioiden perusteella.</p><p>Hyökkäys jatkui keskuskauppakamarin johtajan, Johanna Sipolan, <a href="https://kauppakamari.fi/2018/05/07/tervetuloa-suomeen-toihin/">kirjoituksella</a> Lännenmedian lehdissä 5.5.2018. Monesta kohdasta hänen kirjoituksessaan voi olla samaa mieltä, mutta varaukseton ajatus purkaa ulkomaalaisen työvoiman saatavuusharkinta on todella huono ja epäisänmaallinen ehdotus. Saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleva työntekijä saa oleskeluluvan vain, jos hänellä on työpaikka, johon ei löydy sopivaa työvoimaa Suomesta. Ruotsissa saatavuusharkinta on poistettu, ja se on <a href="https://www.oecd-ilibrary.org/social-issues-migration-health/recruiting-immigrant-workers-sweden-2011_9789264167216-en">OECD</a>:n mukaan johtanut työntarjonnan kasvamiseen sellaisilla aloilla, joilla on ollut jo ennestäänkin ylitarjontaa työvoimasta. Tämä on <a href="http://www.lo.se/start/lo_fakta/fusk_och_utnyttjande_om_avregleringen_av_arbetskraftsinvandringen">LO</a>:n tutkimusten mukaan johtanut Ruotsissa harmaan talouden ja rikollisuuden kasvamiseen. Saatavuusharkinnan poisto on siis täysin väärä lääke paikkaamaan korkeasti koulutetun työvoiman pulaa. Oikea lääke on muuntokoulutus työttömille ja työelämässä oleville.</p><p>Varsinainen kummajainen oli Suomen Yrittäjiksi itseään kutsuvan yhdistyksen julkitulo 8.5.2018, jossa he kehottavat työnantajia maksamaan työntekijöille yksityisen työttömyyskassan (YTK) maksun sillä tarkoituksella, että työntekijät eivät enää todennäköisesti sen jälkeen maksaisi ammattiliittojen jäsenmaksua. <a href="https://www.sak.fi/aineistot/uutiset/sak-suomen-yrittajien-tavoitteena-jarjestaytymisen-rapauttaminen">SAK</a>:n mukaan on työsopimuslain vastaista kehottaa maksamaan vain yhden työttömyyskassan maksu. Vaikka Suomen yrittäjät ei ole työmarkkinajärjestö, niin silti heilläkin täytyy olla joku vastuu suoranaisiin laittomuuksiin kannustamisen mahdollisista seurauksista. Kilpailukykysopimusta aikanaan sovittaessa sovittiin samalla työntekijöiden maksuosuuksien kasvattaminen työn sivukuluista, jota perusteltiin yritysten kilpailukyvyn parantamisella. Minulle kyllä sopii, että työnantajat maksavat työttömyyskassamaksun siihen työttömyyskassaan, mihin itse kukin työntekijä kuuluu. Tämä tosin lisää työn sivukuluja, mutta ilmeisesti yrityksillä menee nyt niin lujaa henkisesti ja fyysisestikin, että siihen on varaa. Ehdotan että samalla kilpailukykysopimuksessa sovitut sivukulut palautetaan työnantajien maksettaviksi, koska kilpailukykyongelmaa ei selvästi enää ole olemassa.</p><p>Myös rakennusteollisuuden, eli työnantajaliiton, viesti on se, että rahaa on, sillä he aikovat panna koko rakennusalan mahdollisesti alkavaan <a href="https://www.rakennuslehti.fi/2018/05/rakennusala-jahtaa-sopua-tyosulku-alkamassa-torstaina/">työsulkuun</a>, eli lakkoon. Jostain syystä aina kun työnantaja laittaa työt lakkoon, ei mediassa huudeta suureen ääneen kuinka suuri lovi on nyt syntymässä kansantalouteen kaikista huonoimpana mahdollisena ajankohtana, vastuuttoman lakkoilun seurauksena. Kun työntekijät lakkoilevat, löytyy aina joku &rdquo;asiantuntija&rdquo; jonka kaikki puheet työntekijöiden vastuuttomuudesta menevät kaikessa mediassa läpi sellaisenaan. Tässä niin sanottu valtamedia huolehtii uskottavuudestaan parhaiten siten, että se kohtelisi työntekijöiden ja työnantajien työtaisteluita samoilla hansikkailla.</p><p>Kaiken kruunaa EK:n, eli työnantajien, oma yksinapainen tulopoliittinen ratkaisu, eli TUPO. Kyseessä on TUPO-kierros, sillä millään alalla ei vielä ole sovittu teollisuutta parempia palkkaratkaisuja. Yksipuolisen tästä tekee se, että työnantajaliitoilla on ollut selvää yhteistoimintaa palkankorotustason kanssa, johon kolmikannan muilla osapuolilla ei ole ollut mitään sanottavaa. Piste iin ja salaliittoteorioiden päälle on valtakunnansovittelijan siirtyminen teknologiateollisuuden johtotehtäviin. Sattumoisin teknologiateollisuus ja teollisuusliitto olivat ensimmäiset neuvottelijat TES-kierroksella, ja muodostivat katon meneillään olevalle TUPO-kierrokselle. Valtakunnansovittelija Minna Helle <a href="https://www.suomenmaa.fi/uutiset/talouselama-helteen-palkkamalttipuheille-kritiikkia-aallolta--34olisi-toivottavaa-etta-han-yllapitaisi-neutraalisuutta34-6.3.243826.7ea5075d6e">kommentoi jo vuosi sitten</a> sen suuntaisesti, että ensimmäisten neuvotteluiden mukaisesti täytyy kaikkien muidenkin palkkaratkaisujen mennä. Ja sitten myöhemmin menikin, myös hänen toimistonsa kautta.</p><p>Kaiken tämän jälkeen moni on ihan ymmärrettävästikin närkästynyt. Paljon useampikin olisi, jos osaisi vetää yhtäläisyysmerkit näiden kaikkien asioiden välille. Minä osaan, ja minä muistan tämän pitkään. Olemme poikkeuksellisen vastuuttomassa, ja &rdquo;pikavoittoja&rdquo; tavoittelevassa työmarkkinapoliittisessa tilanteessa, jossa ennen seuraavia eduskuntavaaleja yritetään vielä epätoivoisen nopeasti etsiä leikkauksia tulevien, nykyisten ja entisten palkansaajien ansioihin. Ennustankin luottamuspulasta johtuvia vaikeuksia moniksi tuleviksi vuosiksi työmarkkinoiden neuvottelupöytiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Pääluottamusmies<br />Teollisuusliiton valtuuston jäsen<br />SAK:n Kokkolan seudun paikallisjärjestön pj.<br />Petri Partanen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keväthyökkäys on ehkä paras kuvaus siitä vyörytyksestä, jolla tulevien, nykyisten ja entisten palkansaajien ansioita ja ihmisoikeuksia pyritään poliittisin keinoin leikkaamaan tällä hetkellä.

Laajan rintaman kevätoffensiivin aloitti oikeistohallitus esittämällä irtisanomisperusteiden helpottamista alle 20 hengen yrityksissä, sekä alle 30 vuotiaiden 3kk työttömänä olleiden palkkaamisen ilman perusteluita. Jos palkkaamiselle ei tarvitse perusteita, niin ei niitä tarvita irtisanomiseenkaan. Jos SOTE on jo monesti törmännyt perustuslaillisiin ongelmiin, niin tulee tämäkin törmäämään, koska ihmisiä ei saa asettaa iän perusteella huonompaan asemaan. Hallituksen lakikaavailut jatkavat aktiivimallin mukaista linjaa, jossa ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan riippumatta siitä, voivatko he aina edes omaan asemaansa vaikuttaa. Kunnon lainsäätäjä ei riko perustuslakia eikä aseta ihmisiä eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvien asioiden perusteella.

Hyökkäys jatkui keskuskauppakamarin johtajan, Johanna Sipolan, kirjoituksella Lännenmedian lehdissä 5.5.2018. Monesta kohdasta hänen kirjoituksessaan voi olla samaa mieltä, mutta varaukseton ajatus purkaa ulkomaalaisen työvoiman saatavuusharkinta on todella huono ja epäisänmaallinen ehdotus. Saatavuusharkinta tarkoittaa sitä, EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleva työntekijä saa oleskeluluvan vain, jos hänellä on työpaikka, johon ei löydy sopivaa työvoimaa Suomesta. Ruotsissa saatavuusharkinta on poistettu, ja se on OECD:n mukaan johtanut työntarjonnan kasvamiseen sellaisilla aloilla, joilla on ollut jo ennestäänkin ylitarjontaa työvoimasta. Tämä on LO:n tutkimusten mukaan johtanut Ruotsissa harmaan talouden ja rikollisuuden kasvamiseen. Saatavuusharkinnan poisto on siis täysin väärä lääke paikkaamaan korkeasti koulutetun työvoiman pulaa. Oikea lääke on muuntokoulutus työttömille ja työelämässä oleville.

Varsinainen kummajainen oli Suomen Yrittäjiksi itseään kutsuvan yhdistyksen julkitulo 8.5.2018, jossa he kehottavat työnantajia maksamaan työntekijöille yksityisen työttömyyskassan (YTK) maksun sillä tarkoituksella, että työntekijät eivät enää todennäköisesti sen jälkeen maksaisi ammattiliittojen jäsenmaksua. SAK:n mukaan on työsopimuslain vastaista kehottaa maksamaan vain yhden työttömyyskassan maksu. Vaikka Suomen yrittäjät ei ole työmarkkinajärjestö, niin silti heilläkin täytyy olla joku vastuu suoranaisiin laittomuuksiin kannustamisen mahdollisista seurauksista. Kilpailukykysopimusta aikanaan sovittaessa sovittiin samalla työntekijöiden maksuosuuksien kasvattaminen työn sivukuluista, jota perusteltiin yritysten kilpailukyvyn parantamisella. Minulle kyllä sopii, että työnantajat maksavat työttömyyskassamaksun siihen työttömyyskassaan, mihin itse kukin työntekijä kuuluu. Tämä tosin lisää työn sivukuluja, mutta ilmeisesti yrityksillä menee nyt niin lujaa henkisesti ja fyysisestikin, että siihen on varaa. Ehdotan että samalla kilpailukykysopimuksessa sovitut sivukulut palautetaan työnantajien maksettaviksi, koska kilpailukykyongelmaa ei selvästi enää ole olemassa.

Myös rakennusteollisuuden, eli työnantajaliiton, viesti on se, että rahaa on, sillä he aikovat panna koko rakennusalan mahdollisesti alkavaan työsulkuun, eli lakkoon. Jostain syystä aina kun työnantaja laittaa työt lakkoon, ei mediassa huudeta suureen ääneen kuinka suuri lovi on nyt syntymässä kansantalouteen kaikista huonoimpana mahdollisena ajankohtana, vastuuttoman lakkoilun seurauksena. Kun työntekijät lakkoilevat, löytyy aina joku ”asiantuntija” jonka kaikki puheet työntekijöiden vastuuttomuudesta menevät kaikessa mediassa läpi sellaisenaan. Tässä niin sanottu valtamedia huolehtii uskottavuudestaan parhaiten siten, että se kohtelisi työntekijöiden ja työnantajien työtaisteluita samoilla hansikkailla.

Kaiken kruunaa EK:n, eli työnantajien, oma yksinapainen tulopoliittinen ratkaisu, eli TUPO. Kyseessä on TUPO-kierros, sillä millään alalla ei vielä ole sovittu teollisuutta parempia palkkaratkaisuja. Yksipuolisen tästä tekee se, että työnantajaliitoilla on ollut selvää yhteistoimintaa palkankorotustason kanssa, johon kolmikannan muilla osapuolilla ei ole ollut mitään sanottavaa. Piste iin ja salaliittoteorioiden päälle on valtakunnansovittelijan siirtyminen teknologiateollisuuden johtotehtäviin. Sattumoisin teknologiateollisuus ja teollisuusliitto olivat ensimmäiset neuvottelijat TES-kierroksella, ja muodostivat katon meneillään olevalle TUPO-kierrokselle. Valtakunnansovittelija Minna Helle kommentoi jo vuosi sitten sen suuntaisesti, että ensimmäisten neuvotteluiden mukaisesti täytyy kaikkien muidenkin palkkaratkaisujen mennä. Ja sitten myöhemmin menikin, myös hänen toimistonsa kautta.

Kaiken tämän jälkeen moni on ihan ymmärrettävästikin närkästynyt. Paljon useampikin olisi, jos osaisi vetää yhtäläisyysmerkit näiden kaikkien asioiden välille. Minä osaan, ja minä muistan tämän pitkään. Olemme poikkeuksellisen vastuuttomassa, ja ”pikavoittoja” tavoittelevassa työmarkkinapoliittisessa tilanteessa, jossa ennen seuraavia eduskuntavaaleja yritetään vielä epätoivoisen nopeasti etsiä leikkauksia tulevien, nykyisten ja entisten palkansaajien ansioihin. Ennustankin luottamuspulasta johtuvia vaikeuksia moniksi tuleviksi vuosiksi työmarkkinoiden neuvottelupöytiin.

 

Pääluottamusmies
Teollisuusliiton valtuuston jäsen
SAK:n Kokkolan seudun paikallisjärjestön pj.
Petri Partanen.

]]>
2 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255054-seuraava-torikokous-lahestyy-sita-mukaa-kun-ay-liikkeen-mitta-tayttyy#comments Perustuslaki Politiikka SAK Työmarkkinat Valtakunnansovittelija Tue, 08 May 2018 19:37:36 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255054-seuraava-torikokous-lahestyy-sita-mukaa-kun-ay-liikkeen-mitta-tayttyy
Politiikka rikki - positiivisuus ja unelmat pelastavat http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255026-politiikka-rikki-positiivisuus-ja-unelmat-pelastavat <p>Tässä viime viikolla valtuustokolleegani Peter kristillisdemokraateista laittoi blogin Järvenpään kuntapolitiikka-sivuille, joissa hän kannusti irti negatiivisuudesta ja positiiviseen politiikkaan.</p><p>Minä perussuomalainen ja Peter koodee laitoimme sitten sen jälkeen fb:hen yhteiskuvan, jossa joimme kahvia. Positiivisesti.</p><p>Minulle juolahti mieleen käyttää huumoria ja laitoin kuvaa &amp; postausta, jossa ehdotin &rdquo;<em>osittaisen negatiivisuuden yhteisöä</em>&rdquo;, jossa oltaisiin positiivisia edes kerran viikossa. Se poistettiin nopeasti sopimattomana. Huumori ei käynyt. Muu kävi. &nbsp;</p><p><strong>Demonisointi on päivä sana</strong></p><p>Tapaus laittoi ajattelemaan. Meillä Järvenpäässä, kuten varmaan koko Suomessa, politiikka on rikki. Wanhat riidat jatkuvat, wanha meno jatkuu, wanhat vihat kiehuvat, wanhat intohimot jylläävät. Ihmisiä ja puolueita demonisoidaan. Negatiivisuus ja &rdquo;someraivo&rdquo; lainehtivat. Kuka meistä on synnitön? Kirjoittaessa on helppo heitellä kiviä &ndash; itsekin näin&nbsp; - tosin huumorin kautta. Tunnustan.</p><p>Olen kuitenkin politiikan teon aikana oppinut seuraavia asioita: intiimi raivo, melskaaminen, negatiivinen ajattelu, hitaus ja puhdas halu olla hyväksymättä hyviä asioita ovat politiikan syöpä. Sellainen inhottaa. Ne vievät uskoa siihen, että yhteisiä asioita voidaan hoitaa.</p><p>Ei ole ihme, että valtakunnanpolitiikka on kansalaisten mielestä pilalla. Tämän usko-pulaan helppoheikin on helppo iskeä samalla kun politiikan mutapainissa taistellaan väsymättä toisia vastaan.</p><p><strong>Demokratia ja punakaarti</strong></p><p>Toisaalta, tämä on ainoa mahdollinen tapa hallita. Malli &rdquo;punakaarti&rdquo; ei toimi (sitä on kokeiltu). Opposition on voitava kertoa, että maan asiat menevät päin rotkoa ilman politiikan muutosta. Kun pelastetaan isänmaata voi sävy olla syvästi puhutteleva. Me elämme kriisiaikoja.</p><p>Tässä yhteydessä rapatessa roiskuu ja asiat henkilöityvät tai polemisoituvat. Mutta ehkä yleissävy voisi olla &rdquo;<em>osittain positiivinen, hivenen rakentava, ja pikkaisen yhteistyöhön kutsuva.</em>&rdquo; &nbsp;</p><p>Laitan tässä muutaman teesin, josta olisi ehkä hyvä keskustella ja haastan myös muut täydentämään sitä.</p><p>Ajattelin, että se tapahtuisi unelmien ja visioiden avulla. &rdquo;<em>Minkälaisesta Suomesta unelmoin &ndash; mikä visio kantaa</em>&rdquo; teema auttaa. Jokainen voi lisätä omia teesejään. Tässä ensimmäinen:</p><p><strong>Laillisuuden Suomi, jossa kaikki elävät turvallisesti &ndash; teesi 1.</strong></p><p><em>Unelmoin että minä ja lapseni voisivat elää Suomessa, jossa laki, hyvät tavat ja myötätunto hallitsisivat. Naapurit tervehtisivät, naiset voisivat kävellä rauhassa, vanhusten ei tarvitsisi pelätä eikä yksinäinen olisi enää yksinäinen. </em></p><p><em>Sellainen Suomi ottaisi kaikki huomioon samalla kun keskustelu ei repisi eikä raastaisi: vähemmistö ei työntäisi väkisin enemmistön kurkkuun omaa elämäntapaansa vaan ihmiset oppisivat vierekkäin elämisen kulttuuria. </em></p><p><em>Laki suojelisi jokaista - myös sitä joka on heikko &ndash; vahvat eivät lakia tarvitse. </em></p><p><em>Samalla kun suomalaisen kulttuurin, historian, suomalaisen isänmaallisuuden arvot nostaisivat esiin menneiden polvien töitä, olisi katseemme myös suunnattuna eteenpäin &ndash; huomiseen ja sen toivoon. </em></p><p><em>Perheiden olisi helppoa ajatella tulevaisuutta, sillä päättäjät huomioisivat perheen kasvamisen kasvavat kulut. Siltarummut eivät tee ihmisiä &ndash; ihmiset tekevät.</em></p><p><em>Välittäminen voisi näkyä käytännössä vaikka SOTE ratkaisussa: isänmaallinen päättäjä ei haluaisi 1) rikkoa toimivaa terveydenhoitojärjestelmää noin vain 2) ei lahjoittaa ulkomaisille pörssiyrityksille osaa tästä alasta 3) eikä luoda &rdquo;kahden kerroksen&rdquo; väkeä terveysbisneksen hyväksi. &nbsp;</em></p><p>Jatkakaa tästä! Antakaa valoa näkyä! Laittakaa hyvä kiertämään! Ensin vaikka Järvenpäässä ja sitten muualla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tässä viime viikolla valtuustokolleegani Peter kristillisdemokraateista laittoi blogin Järvenpään kuntapolitiikka-sivuille, joissa hän kannusti irti negatiivisuudesta ja positiiviseen politiikkaan.

Minä perussuomalainen ja Peter koodee laitoimme sitten sen jälkeen fb:hen yhteiskuvan, jossa joimme kahvia. Positiivisesti.

Minulle juolahti mieleen käyttää huumoria ja laitoin kuvaa & postausta, jossa ehdotin ”osittaisen negatiivisuuden yhteisöä”, jossa oltaisiin positiivisia edes kerran viikossa. Se poistettiin nopeasti sopimattomana. Huumori ei käynyt. Muu kävi.  

Demonisointi on päivä sana

Tapaus laittoi ajattelemaan. Meillä Järvenpäässä, kuten varmaan koko Suomessa, politiikka on rikki. Wanhat riidat jatkuvat, wanha meno jatkuu, wanhat vihat kiehuvat, wanhat intohimot jylläävät. Ihmisiä ja puolueita demonisoidaan. Negatiivisuus ja ”someraivo” lainehtivat. Kuka meistä on synnitön? Kirjoittaessa on helppo heitellä kiviä – itsekin näin  - tosin huumorin kautta. Tunnustan.

Olen kuitenkin politiikan teon aikana oppinut seuraavia asioita: intiimi raivo, melskaaminen, negatiivinen ajattelu, hitaus ja puhdas halu olla hyväksymättä hyviä asioita ovat politiikan syöpä. Sellainen inhottaa. Ne vievät uskoa siihen, että yhteisiä asioita voidaan hoitaa.

Ei ole ihme, että valtakunnanpolitiikka on kansalaisten mielestä pilalla. Tämän usko-pulaan helppoheikin on helppo iskeä samalla kun politiikan mutapainissa taistellaan väsymättä toisia vastaan.

Demokratia ja punakaarti

Toisaalta, tämä on ainoa mahdollinen tapa hallita. Malli ”punakaarti” ei toimi (sitä on kokeiltu). Opposition on voitava kertoa, että maan asiat menevät päin rotkoa ilman politiikan muutosta. Kun pelastetaan isänmaata voi sävy olla syvästi puhutteleva. Me elämme kriisiaikoja.

Tässä yhteydessä rapatessa roiskuu ja asiat henkilöityvät tai polemisoituvat. Mutta ehkä yleissävy voisi olla ”osittain positiivinen, hivenen rakentava, ja pikkaisen yhteistyöhön kutsuva.”  

Laitan tässä muutaman teesin, josta olisi ehkä hyvä keskustella ja haastan myös muut täydentämään sitä.

Ajattelin, että se tapahtuisi unelmien ja visioiden avulla. ”Minkälaisesta Suomesta unelmoin – mikä visio kantaa” teema auttaa. Jokainen voi lisätä omia teesejään. Tässä ensimmäinen:

Laillisuuden Suomi, jossa kaikki elävät turvallisesti – teesi 1.

Unelmoin että minä ja lapseni voisivat elää Suomessa, jossa laki, hyvät tavat ja myötätunto hallitsisivat. Naapurit tervehtisivät, naiset voisivat kävellä rauhassa, vanhusten ei tarvitsisi pelätä eikä yksinäinen olisi enää yksinäinen.

Sellainen Suomi ottaisi kaikki huomioon samalla kun keskustelu ei repisi eikä raastaisi: vähemmistö ei työntäisi väkisin enemmistön kurkkuun omaa elämäntapaansa vaan ihmiset oppisivat vierekkäin elämisen kulttuuria.

Laki suojelisi jokaista - myös sitä joka on heikko – vahvat eivät lakia tarvitse.

Samalla kun suomalaisen kulttuurin, historian, suomalaisen isänmaallisuuden arvot nostaisivat esiin menneiden polvien töitä, olisi katseemme myös suunnattuna eteenpäin – huomiseen ja sen toivoon.

Perheiden olisi helppoa ajatella tulevaisuutta, sillä päättäjät huomioisivat perheen kasvamisen kasvavat kulut. Siltarummut eivät tee ihmisiä – ihmiset tekevät.

Välittäminen voisi näkyä käytännössä vaikka SOTE ratkaisussa: isänmaallinen päättäjä ei haluaisi 1) rikkoa toimivaa terveydenhoitojärjestelmää noin vain 2) ei lahjoittaa ulkomaisille pörssiyrityksille osaa tästä alasta 3) eikä luoda ”kahden kerroksen” väkeä terveysbisneksen hyväksi.  

Jatkakaa tästä! Antakaa valoa näkyä! Laittakaa hyvä kiertämään! Ensin vaikka Järvenpäässä ja sitten muualla.

 

]]>
3 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255026-politiikka-rikki-positiivisuus-ja-unelmat-pelastavat#comments Euroopan tulevaisuus Politiikka tolkunpolitiikkaa Tue, 08 May 2018 09:58:49 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255026-politiikka-rikki-positiivisuus-ja-unelmat-pelastavat
Muistokirjoitus tai myynti-ilmoitus. Päättäkää itse, kumpi http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255011-muistokirjoitus-tai-myynti-ilmoitus-paattakaa-itse-kumpi <p>30 vuotta sitten, vuonna 1988 heinäkuussa lähdin ensimmäistä kertaa omatoimisesti ihmettelemään maailman menoa Keski-Eurooppaan. Suomi eli vielä tuolloin hyvin agraarisessa ja perusteollisessa yhteiskunnassa. Pieniä maatiloja ja kotieläintiloja oli paljon. Alueilla oli omat osuusteurastamot ja -meijerit, joiden kautta lähes kaikki maataloustuotteet kulkivat ihmisten ruokapöytiin. Pieniä kauppoja ja esim. leipomoita oli satoja, jopa muutama tuhat.</p><p>Elettiin muuttumattomuuden aikaa, sanoisinko neuvostoliittoa.</p><p>Maataloustuotteiden, polttoaineiden ja monen muun hyödykkeen hinnat päätettiin Helsingissä hallinnon ja edunvalvonnan kesken.</p><p>Sitä olit, mihin olit sattunut syntymään. Ainoa nähty tapa päästä irti vanhasta&nbsp;oravanpyörästä, oli ponnistella koulussa akateemiseen loppututkintoon asti ja hakeutua maalikyliin hyvään virkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Keski-Euroopassa löysin täysin erilaisen yhteiskunnan. Sekin eli toki varsin muuttumattomassa tilassa. Toiminta oli kuitenkin toisenlaista, ihmislähtöistä. Joka kylässä oli monenlaista toimeliaisuutta. Oli oma majatalo, kapakka, panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja, juustoloita, kauppoja... Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Erilaista pientä yritystoimintaa oli paljon ja erilaisia tuotteita tehtiin oman kylän, maan ja vientitarkoituksiin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka keskemmällä Eurooppaa elettiin myös muuttumattomuuden aikaa, elettiin siellä kuitenkin jollain tavalla minun unelmaani.&nbsp;</p><p>Tuolloin syntyi oma näkemykseni siitä, että miten haluan elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmissille, kaupoille ja ravintoloille jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. En ollut ollenkan pahoillani siitä, että suomalaiset päättivät liittyä samaan yhdistykseen suurimman osan eurooppalaisia kanssa. Kuvittelin ja toivoin, että nyt alkaa meilläkin sellainen vapaus, että ihmiset saavat alkaa toteuttamaan omaa itseään ja yrittämään sillä alalla, jonka kokevat itselleen mieleiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tein? Astmaatikkona en voinut jatkaa isäni pitämää jalostussikalaa josta keskellä kylää sijaitsevan tilani naapurit olivat ilmeisen tyytyväisiä. Aika pian loin itselleni tavoitteen. Jatkan isäni aloittamaa perunan viljelyä ja äitini harrastuksena pitämää lampaankasvatusta perusmaajussina. Siemenperunan viljely loppui kuitenkin aika nopeasti kun teollisuus keskittyi ja&nbsp; muutti Rengosta kauemmas ja siellä oli jo omat siemenviljelijät olemassa. Lammaskasvatusta kehitin neljä vuotta kunnes Suomen liittyessä EUn jäseneksi koitti teurastamolle mahdollisuus jättää sellainen marginaalinen tuote valikoimasta pois. Karsiminen tehtiin tuottajahinnan nollaamisella.</p><p>&nbsp;</p><p>1995 tein yhden elämäni isoimmiksi osoittautuneista virheistä kun päätin, että osaanhan minäkin nämä lampaat hoitaa lihana asiakkaiden pöytiin ravintoloiden ja kauppojen kautta. Perustin pienteurastamon jossa teimme lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista Aitoon ja Tampereen välille kaupoille, ravintoloille ja vähän myös myytiin suoraan asiakkaille. Tuosta ajasta on takaraivoon jäänyt takomaan ajatus siitä, että mitä myrkkyä ja kuinka ihmeen vaarallista tuotetta me ihmisille tuotetaan. Niin ankaraa oli se elintarvikevalvonnan herravalta, jota toimintaan kohdistui. Toimintaa kuitenkin jatkettiin. Kaikki omista eläimistä saatu tuotto käytettiin ostoeläinten maksamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Huhtikuussa 2006 elämä keskeytyi kun kesken poikimissesongin yhdestä meidän emälampaasta löytyi scrapien vasta-aineet. Löydös johti siihen, että juuri syntynyt evira hävitti meidän eläinaineksen ja meidän toiminta keskeytyi. Eipä hätää, olin tuolloin MTKn silloisen organisaation mukaisessa lihavaliokunnan lammasjaostossa ja tilanne oli sitä kautta tuttu ja tiesin, miten toimia. Eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Sinisilmäisyys iski vasta siinä kohtaa, kun tajusin, että julkisen toimijan tehtävä oli suoritettu kun eläimet oli hävitetty. Julkisella vallalla ei ollut, eikä ole vieläkään kassaa, jolla korvata yrittäjälle&nbsp;tällaisen massiivisen toimenpiteen vahingot. Korvausprosessi kesti neljä vuotta KHOta myöden ja arvaattehan sen, että kun vastapuolena on valtio, on alamaiselle jaossa pelkkiä hopeamitaleja. Laskemamme vahingon arvo oli satoja tuhansia euroja. Kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia ei voi vieläkään avata, koska se vaikuttaisi joidenkin edelleen toimivien yrittäjien yritystoimintaan.</p><p>&nbsp;</p><p>2012 aloin uudelleen jalostamaan elintarvikkeita tyhjilleen jääneissä tiloissa.&nbsp;Aluksi etsin vuokralaista tiloihin tekemään omia tuotteitaan. Kun en onnistunut löytämään vuokralaista, päätin etsiä yrityksen jolle voisin alihankintana tehdä tuotetta tai paria. Sekään ei onnistunut ja aloin oman tuotemerkin ja tuotannon pystyynjuoksemisen.&nbsp;Ajattelin, että nyt keskityn tekemään kauppaa kauppojen kanssa koska teen tuotteita edullisemmasta materiaalista ja tarvitsen isomman tuotantomäärän.&nbsp;Raaka-aineena&nbsp;oli peruna.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Luettelen seuraavaksi erilaisia tahoja joiden olen jossain vaiheessa luullut olevan olemassa sitä varten, että maaseudulla voisi yrittää muutakin kuin perusmaataloutta, että maaseudulle nousisi uutta innovatiivista yritystoimintaaa, että maaseudulla olisi mukava ja ylipäätään mahdollista elää. Luettelojärjestys ei perustu mihinkään ja on puutteellinen. Maa- ja metsätalousministeriö, mmm.n&nbsp;<a href="http://xn--lheltparempaa-bfbe.fi/" rel="noopener noreferrer" target="_blank">läheltäparempaa.fi</a>&nbsp;kampanja, Evira, MTK, Aitojamakuja-valtakunnallinen maaseudun kehittämisen koordinointihanke. Parasta pöytään Pirkanmaalta- alueellinen maaseudun kehittämishanke, AVIt, ELYt, Leader-organisaatiot, Sitra, ELO-säätiö, Pro-Agria, nimeämättömät muut hankkeet. Kaikissa näissä ja monissa muissa julkisilla varoilla pyörivissä organisaatioissa on ihmisiä kuukausipalkalla kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan muutama sata kaltaistani pientä yrittäjää kituu itse tykönään kanssani saman ongelman parissa. Meillä on hienot tuotteet, tuotantoon tehdyt investoinnit, palava halu tehdä enemmän tuotteita, säännöllinen maksuposti sovittuna rahoittajan kanssa vieraan pääoman lyhentämiseksi mutta...&nbsp;</p><p>Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meistä, meidän hyvinvoinnista, meidän tuotteista. Meidät on kapeine hartioinemme jätetty täysin yksin. Koen sen nyt kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Väittäisin siis, että tiedän, mistä puhun.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomeen on luotu järkyttävä elintarvikeputki, jota pitkin maaseudun maataloustehtaissa tuotetut maidot, viljat, lihat ja juurekset kulkevat harvan teollisen yrityksen ja muutaman kauppaketjun kautta muonankuvausmassana kaikkien ihmisten ruokapöytiin. Toiminnan oheen on luotu raskas järjestelmä jolla jokainen jyvä pystytään dokumentoimaan hallintoalamisen ruokapöydästä vaikka kuinka kauas historiaan. Kontrollista ja byrokratiasta on tehty sellainen hyve, jota kierretään ylpeänä&nbsp;esittelemässä ulkomaita myöden.</p><p>&nbsp;</p><p>Oma elämäni järkkyi kevättalvella 2017 kun&nbsp;pääsin tutustumaan Itävallan maaseutuuun. Retki oli tehty maaseudun kehittämishankkeen toimesta. Pienien yrittäjien kuskaaminen &quot;ammattimatkoille&quot; ulkomaille on ainoa toimenpide Suomessa, josta saa olla hyötyä julkisesti rahoitetuissa maaseudun &quot;kehittämis&quot;hankkeissa maaseudun yrittäjille.</p><p>&nbsp;</p><p>Itävalta on kokolailla saman kokoinen maa kuin Suomi, suurinpiirtein sama määrä asukkaita ja olemme kuuluneet tähän Eurooppalaiseen yhdistykseen molemmat vuodesta 1995. Mitä siellä on tapahtunut erilailla? Siellä on taantuneita maaseutualueita nostettu uuteen kukoistukseen. Periaate on ollut, että kun on innovatiivisia, toimeliaita uusia ja vanhoja yrityksiä, niin alueetkin alkavat hengittää. Tästä linkistä löydät helposti paikalliset maaseutuyrittäjät ja heidän tuotteensa&nbsp;<a class="x_x_OWAAutoLink" href="https://www.gutesvombauernhof.at/oesterreich.html#content_top" id="LPlnk41028" rel="noopener noreferrer" tabindex="-1" target="_blank">https://www.gutesvombauernhof.at/oesterreich.html#content_top</a>&nbsp;ja tästä paikallisista raaka-aineista eri sesonkeihin sopivat reseptit&nbsp;<a class="x_x_OWAAutoLink" href="https://www.regionale-rezepte.at/" id="LPlnk299089" rel="noopener noreferrer" tabindex="-1" target="_blank">https://www.regionale-rezepte.at/</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kolme vuotta sitten päätin, että kolmen vuoden sisällä saan oman tuotteeni myyntivolyymin sellaiseksi, että pystyn suoriutumaan ylläkuvatun historian synnyttämästä vieraan pääoman taakasta. Nyt huomaan siinä epäonnistuneeni ja on johtopäätösten aika. Jos joku sattuu olemaan tosissaan kiinnostunut hämäläisestä pienestä maatilalla toimivasta elintarvikeyrityksestä, jolla on persoonallinen tuote, myynti organisoitu, jakelukanavat toimii, tasainen mutta ei nykyisen yrittäjän tilanteeseen riittävä liikevaihto: Minuun voi ottaa yhteyttä Heikki Penttilä 0400504788. Nyt on hetki toimia, syksyllä sitä ei välttämättä enää ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 30 vuotta sitten, vuonna 1988 heinäkuussa lähdin ensimmäistä kertaa omatoimisesti ihmettelemään maailman menoa Keski-Eurooppaan. Suomi eli vielä tuolloin hyvin agraarisessa ja perusteollisessa yhteiskunnassa. Pieniä maatiloja ja kotieläintiloja oli paljon. Alueilla oli omat osuusteurastamot ja -meijerit, joiden kautta lähes kaikki maataloustuotteet kulkivat ihmisten ruokapöytiin. Pieniä kauppoja ja esim. leipomoita oli satoja, jopa muutama tuhat.

Elettiin muuttumattomuuden aikaa, sanoisinko neuvostoliittoa.

Maataloustuotteiden, polttoaineiden ja monen muun hyödykkeen hinnat päätettiin Helsingissä hallinnon ja edunvalvonnan kesken.

Sitä olit, mihin olit sattunut syntymään. Ainoa nähty tapa päästä irti vanhasta oravanpyörästä, oli ponnistella koulussa akateemiseen loppututkintoon asti ja hakeutua maalikyliin hyvään virkaan.

 

Keski-Euroopassa löysin täysin erilaisen yhteiskunnan. Sekin eli toki varsin muuttumattomassa tilassa. Toiminta oli kuitenkin toisenlaista, ihmislähtöistä. Joka kylässä oli monenlaista toimeliaisuutta. Oli oma majatalo, kapakka, panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja, juustoloita, kauppoja... Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Erilaista pientä yritystoimintaa oli paljon ja erilaisia tuotteita tehtiin oman kylän, maan ja vientitarkoituksiin. 

 

Vaikka keskemmällä Eurooppaa elettiin myös muuttumattomuuden aikaa, elettiin siellä kuitenkin jollain tavalla minun unelmaani. 

Tuolloin syntyi oma näkemykseni siitä, että miten haluan elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmissille, kaupoille ja ravintoloille jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. En ollut ollenkan pahoillani siitä, että suomalaiset päättivät liittyä samaan yhdistykseen suurimman osan eurooppalaisia kanssa. Kuvittelin ja toivoin, että nyt alkaa meilläkin sellainen vapaus, että ihmiset saavat alkaa toteuttamaan omaa itseään ja yrittämään sillä alalla, jonka kokevat itselleen mieleiseksi.

 

Mitä tein? Astmaatikkona en voinut jatkaa isäni pitämää jalostussikalaa josta keskellä kylää sijaitsevan tilani naapurit olivat ilmeisen tyytyväisiä. Aika pian loin itselleni tavoitteen. Jatkan isäni aloittamaa perunan viljelyä ja äitini harrastuksena pitämää lampaankasvatusta perusmaajussina. Siemenperunan viljely loppui kuitenkin aika nopeasti kun teollisuus keskittyi ja  muutti Rengosta kauemmas ja siellä oli jo omat siemenviljelijät olemassa. Lammaskasvatusta kehitin neljä vuotta kunnes Suomen liittyessä EUn jäseneksi koitti teurastamolle mahdollisuus jättää sellainen marginaalinen tuote valikoimasta pois. Karsiminen tehtiin tuottajahinnan nollaamisella.

 

1995 tein yhden elämäni isoimmiksi osoittautuneista virheistä kun päätin, että osaanhan minäkin nämä lampaat hoitaa lihana asiakkaiden pöytiin ravintoloiden ja kauppojen kautta. Perustin pienteurastamon jossa teimme lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista Aitoon ja Tampereen välille kaupoille, ravintoloille ja vähän myös myytiin suoraan asiakkaille. Tuosta ajasta on takaraivoon jäänyt takomaan ajatus siitä, että mitä myrkkyä ja kuinka ihmeen vaarallista tuotetta me ihmisille tuotetaan. Niin ankaraa oli se elintarvikevalvonnan herravalta, jota toimintaan kohdistui. Toimintaa kuitenkin jatkettiin. Kaikki omista eläimistä saatu tuotto käytettiin ostoeläinten maksamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Huhtikuussa 2006 elämä keskeytyi kun kesken poikimissesongin yhdestä meidän emälampaasta löytyi scrapien vasta-aineet. Löydös johti siihen, että juuri syntynyt evira hävitti meidän eläinaineksen ja meidän toiminta keskeytyi. Eipä hätää, olin tuolloin MTKn silloisen organisaation mukaisessa lihavaliokunnan lammasjaostossa ja tilanne oli sitä kautta tuttu ja tiesin, miten toimia. Eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Sinisilmäisyys iski vasta siinä kohtaa, kun tajusin, että julkisen toimijan tehtävä oli suoritettu kun eläimet oli hävitetty. Julkisella vallalla ei ollut, eikä ole vieläkään kassaa, jolla korvata yrittäjälle tällaisen massiivisen toimenpiteen vahingot. Korvausprosessi kesti neljä vuotta KHOta myöden ja arvaattehan sen, että kun vastapuolena on valtio, on alamaiselle jaossa pelkkiä hopeamitaleja. Laskemamme vahingon arvo oli satoja tuhansia euroja. Kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia ei voi vieläkään avata, koska se vaikuttaisi joidenkin edelleen toimivien yrittäjien yritystoimintaan.

 

2012 aloin uudelleen jalostamaan elintarvikkeita tyhjilleen jääneissä tiloissa. Aluksi etsin vuokralaista tiloihin tekemään omia tuotteitaan. Kun en onnistunut löytämään vuokralaista, päätin etsiä yrityksen jolle voisin alihankintana tehdä tuotetta tai paria. Sekään ei onnistunut ja aloin oman tuotemerkin ja tuotannon pystyynjuoksemisen. Ajattelin, että nyt keskityn tekemään kauppaa kauppojen kanssa koska teen tuotteita edullisemmasta materiaalista ja tarvitsen isomman tuotantomäärän. Raaka-aineena oli peruna. 

 

Luettelen seuraavaksi erilaisia tahoja joiden olen jossain vaiheessa luullut olevan olemassa sitä varten, että maaseudulla voisi yrittää muutakin kuin perusmaataloutta, että maaseudulle nousisi uutta innovatiivista yritystoimintaaa, että maaseudulla olisi mukava ja ylipäätään mahdollista elää. Luettelojärjestys ei perustu mihinkään ja on puutteellinen. Maa- ja metsätalousministeriö, mmm.n läheltäparempaa.fi kampanja, Evira, MTK, Aitojamakuja-valtakunnallinen maaseudun kehittämisen koordinointihanke. Parasta pöytään Pirkanmaalta- alueellinen maaseudun kehittämishanke, AVIt, ELYt, Leader-organisaatiot, Sitra, ELO-säätiö, Pro-Agria, nimeämättömät muut hankkeet. Kaikissa näissä ja monissa muissa julkisilla varoilla pyörivissä organisaatioissa on ihmisiä kuukausipalkalla kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan muutama sata kaltaistani pientä yrittäjää kituu itse tykönään kanssani saman ongelman parissa. Meillä on hienot tuotteet, tuotantoon tehdyt investoinnit, palava halu tehdä enemmän tuotteita, säännöllinen maksuposti sovittuna rahoittajan kanssa vieraan pääoman lyhentämiseksi mutta... 

Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meistä, meidän hyvinvoinnista, meidän tuotteista. Meidät on kapeine hartioinemme jätetty täysin yksin. Koen sen nyt kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Väittäisin siis, että tiedän, mistä puhun. 

 

Suomeen on luotu järkyttävä elintarvikeputki, jota pitkin maaseudun maataloustehtaissa tuotetut maidot, viljat, lihat ja juurekset kulkevat harvan teollisen yrityksen ja muutaman kauppaketjun kautta muonankuvausmassana kaikkien ihmisten ruokapöytiin. Toiminnan oheen on luotu raskas järjestelmä jolla jokainen jyvä pystytään dokumentoimaan hallintoalamisen ruokapöydästä vaikka kuinka kauas historiaan. Kontrollista ja byrokratiasta on tehty sellainen hyve, jota kierretään ylpeänä esittelemässä ulkomaita myöden.

 

Oma elämäni järkkyi kevättalvella 2017 kun pääsin tutustumaan Itävallan maaseutuuun. Retki oli tehty maaseudun kehittämishankkeen toimesta. Pienien yrittäjien kuskaaminen "ammattimatkoille" ulkomaille on ainoa toimenpide Suomessa, josta saa olla hyötyä julkisesti rahoitetuissa maaseudun "kehittämis"hankkeissa maaseudun yrittäjille.

 

Itävalta on kokolailla saman kokoinen maa kuin Suomi, suurinpiirtein sama määrä asukkaita ja olemme kuuluneet tähän Eurooppalaiseen yhdistykseen molemmat vuodesta 1995. Mitä siellä on tapahtunut erilailla? Siellä on taantuneita maaseutualueita nostettu uuteen kukoistukseen. Periaate on ollut, että kun on innovatiivisia, toimeliaita uusia ja vanhoja yrityksiä, niin alueetkin alkavat hengittää. Tästä linkistä löydät helposti paikalliset maaseutuyrittäjät ja heidän tuotteensa https://www.gutesvombauernhof.at/oesterreich.html#content_top ja tästä paikallisista raaka-aineista eri sesonkeihin sopivat reseptit https://www.regionale-rezepte.at/ 

 

Kolme vuotta sitten päätin, että kolmen vuoden sisällä saan oman tuotteeni myyntivolyymin sellaiseksi, että pystyn suoriutumaan ylläkuvatun historian synnyttämästä vieraan pääoman taakasta. Nyt huomaan siinä epäonnistuneeni ja on johtopäätösten aika. Jos joku sattuu olemaan tosissaan kiinnostunut hämäläisestä pienestä maatilalla toimivasta elintarvikeyrityksestä, jolla on persoonallinen tuote, myynti organisoitu, jakelukanavat toimii, tasainen mutta ei nykyisen yrittäjän tilanteeseen riittävä liikevaihto: Minuun voi ottaa yhteyttä Heikki Penttilä 0400504788. Nyt on hetki toimia, syksyllä sitä ei välttämättä enää ole.

]]>
20 http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255011-muistokirjoitus-tai-myynti-ilmoitus-paattakaa-itse-kumpi#comments Hallinto Lähiruoka Maaseutu maatalous Politiikka Tue, 08 May 2018 06:47:51 +0000 Heikki Penttilä http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255011-muistokirjoitus-tai-myynti-ilmoitus-paattakaa-itse-kumpi
Muistokirjoitus tai myynti-ilmoitus. Päättäkää itse, kumpi http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255010-muistokirjoitus-tai-myynti-ilmoitus-paattakaa-itse-kumpi <p>30 vuotta sitten, vuonna 1988 heinäkuussa lähdin ensimmäistä kertaa omatoimisesti ihmettelemään maailman menoa Keski-Eurooppaan. Suomi eli vielä tuolloin hyvin agraarisessa ja perusteollisessa yhteiskunnassa. Pieniä maatiloja ja kotieläintiloja oli paljon. Alueilla oli omat osuusteurastamot ja -meijerit, joiden kautta lähes kaikki maataloustuotteet kulkivat ihmisten ruokapöytiin. Pieniä kauppoja ja esim. leipomoita oli satoja, jopa muutama tuhat.</p><p>Elettiin muuttumattomuuden aikaa, sanoisinko neuvostoliittoa.</p><p>Maataloustuotteiden, polttoaineiden ja monen muun hyödykkeen hinnat päätettiin Helsingissä hallinnon ja edunvalvonnan kesken.</p><p>Sitä olit, mihin olit sattunut syntymään. Ainoa nähty tapa päästä irti vanhasta&nbsp;oravanpyörästä, oli ponnistella koulussa akateemiseen loppututkintoon asti ja hakeutua maalikyliin hyvään virkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Keski-Euroopassa löysin täysin erilaisen yhteiskunnan. Sekin eli toki varsin muuttumattomassa tilassa. Toiminta oli kuitenkin toisenlaista, ihmislähtöistä. Joka kylässä oli monenlaista toimeliaisuutta. Oli oma majatalo, kapakka, panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja, juustoloita, kauppoja... Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Erilaista pientä yritystoimintaa oli paljon ja erilaisia tuotteita tehtiin oman kylän, maan ja vientitarkoituksiin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka keskemmällä Eurooppaa elettiin myös muuttumattomuuden aikaa, elettiin siellä kuitenkin jollain tavalla minun unelmaani.&nbsp;</p><p>Tuolloin syntyi oma näkemykseni siitä, että miten haluan elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmissille, kaupoille ja ravintoloille jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. En ollut ollenkan pahoillani siitä, että suomalaiset päättivät liittyä samaan yhdistykseen suurimman osan eurooppalaisia kanssa. Kuvittelin ja toivoin, että nyt alkaa meilläkin sellainen vapaus, että ihmiset saavat alkaa toteuttamaan omaa itseään ja yrittämään sillä alalla, jonka kokevat itselleen mieleiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tein? Astmaatikkona en voinut jatkaa isäni pitämää jalostussikalaa josta keskellä kylää sijaitsevan tilani naapurit olivat ilmeisen tyytyväisiä. Aika pian loin itselleni tavoitteen. Jatkan isäni aloittamaa perunan viljelyä ja äitini harrastuksena pitämää lampaankasvatusta perusmaajussina. Siemenperunan viljely loppui kuitenkin aika nopeasti kun teollisuus keskittyi ja&nbsp; muutti Rengosta kauemmas ja siellä oli jo omat siemenviljelijät olemassa. Lammaskasvatusta kehitin neljä vuotta kunnes Suomen liittyessä EUn jäseneksi koitti teurastamolle mahdollisuus jättää sellainen marginaalinen tuote valikoimasta pois. Karsiminen tehtiin tuottajahinnan nollaamisella.</p><p>&nbsp;</p><p>1995 tein yhden elämäni isoimmiksi osoittautuneista virheistä kun päätin, että osaanhan minäkin nämä lampaat hoitaa lihana asiakkaiden pöytiin ravintoloiden ja kauppojen kautta. Perustin pienteurastamon jossa teimme lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista Aitoon ja Tampereen välille kaupoille, ravintoloille ja vähän myös myytiin suoraan asiakkaille. Tuosta ajasta on takaraivoon jäänyt takomaan ajatus siitä, että mitä myrkkyä ja kuinka ihmeen vaarallista tuotetta me ihmisille tuotetaan. Niin ankaraa oli se elintarvikevalvonnan herravalta, jota toimintaan kohdistui. Toimintaa kuitenkin jatkettiin. Kaikki omista eläimistä saatu tuotto käytettiin ostoeläinten maksamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Huhtikuussa 2006 elämä keskeytyi kun kesken poikimissesongin yhdestä meidän emälampaasta löytyi scrapien vasta-aineet. Löydös johti siihen, että juuri syntynyt evira hävitti meidän eläinaineksen ja meidän toiminta keskeytyi. Eipä hätää, olin tuolloin MTKn silloisen organisaation mukaisessa lihavaliokunnan lammasjaostossa ja tilanne oli sitä kautta tuttu ja tiesin, miten toimia. Eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Sinisilmäisyys iski vasta siinä kohtaa, kun tajusin, että julkisen toimijan tehtävä oli suoritettu kun eläimet oli hävitetty. Julkisella vallalla ei ollut, eikä ole vieläkään kassaa, jolla korvata yrittäjälle&nbsp;tällaisen massiivisen toimenpiteen vahingot. Korvausprosessi kesti neljä vuotta KHOta myöden ja arvaattehan sen, että kun vastapuolena on valtio, on alamaiselle jaossa pelkkiä hopeamitaleja. Laskemamme vahingon arvo oli satoja tuhansia euroja. Kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia ei voi vieläkään avata, koska se vaikuttaisi joidenkin edelleen toimivien yrittäjien yritystoimintaan.</p><p>&nbsp;</p><p>2012 aloin uudelleen jalostamaan elintarvikkeita tyhjilleen jääneissä tiloissa.&nbsp;Aluksi etsin vuokralaista tiloihin tekemään omia tuotteitaan. Kun en onnistunut löytämään vuokralaista, päätin etsiä yrityksen jolle voisin alihankintana tehdä tuotetta tai paria. Sekään ei onnistunut ja aloin oman tuotemerkin ja tuotannon pystyynjuoksemisen.&nbsp;Ajattelin, että nyt keskityn tekemään kauppaa kauppojen kanssa koska teen tuotteita edullisemmasta materiaalista ja tarvitsen isomman tuotantomäärän.&nbsp;Raaka-aineena&nbsp;oli peruna.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Luettelen seuraavaksi erilaisia tahoja joiden olen jossain vaiheessa luullut olevan olemassa sitä varten, että maaseudulla voisi yrittää muutakin kuin perusmaataloutta, että maaseudulle nousisi uutta innovatiivista yritystoimintaaa, että maaseudulla olisi mukava ja ylipäätään mahdollista elää. Luettelojärjestys ei perustu mihinkään ja on puutteellinen. Maa- ja metsätalousministeriö, mmm.n&nbsp;<a href="http://xn--lheltparempaa-bfbe.fi/" rel="noopener noreferrer" target="_blank">läheltäparempaa.fi</a>&nbsp;kampanja, Evira, MTK, Aitojamakuja-valtakunnallinen maaseudun kehittämisen koordinointihanke. Parasta pöytään Pirkanmaalta- alueellinen maaseudun kehittämishanke, AVIt, ELYt, Leader-organisaatiot, Sitra, ELO-säätiö, Pro-Agria, nimeämättömät muut hankkeet. Kaikissa näissä ja monissa muissa julkisilla varoilla pyörivissä organisaatioissa on ihmisiä kuukausipalkalla kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan muutama sata kaltaistani pientä yrittäjää kituu itse tykönään kanssani saman ongelman parissa. Meillä on hienot tuotteet, tuotantoon tehdyt investoinnit, palava halu tehdä enemmän tuotteita, säännöllinen maksuposti sovittuna rahoittajan kanssa vieraan pääoman lyhentämiseksi mutta...&nbsp;</p><p>Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meistä, meidän hyvinvoinnista, meidän tuotteista. Meidät on kapeine hartioinemme jätetty täysin yksin. Koen sen nyt kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Väittäisin siis, että tiedän, mistä puhun.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomeen on luotu järkyttävä elintarvikeputki, jota pitkin maaseudun maataloustehtaissa tuotetut maidot, viljat, lihat ja juurekset kulkevat harvan teollisen yrityksen ja muutaman kauppaketjun kautta muonankuvausmassana kaikkien ihmisten ruokapöytiin. Toiminnan oheen on luotu raskas järjestelmä jolla jokainen jyvä pystytään dokumentoimaan hallintoalamisen ruokapöydästä vaikka kuinka kauas historiaan. Kontrollista ja byrokratiasta on tehty sellainen hyve, jota kierretään ylpeänä&nbsp;esittelemässä ulkomaita myöden.</p><p>&nbsp;</p><p>Oma elämäni järkkyi kevättalvella 2017 kun&nbsp;pääsin tutustumaan Itävallan maaseutuuun. Retki oli tehty maaseudun kehittämishankkeen toimesta. Pienien yrittäjien kuskaaminen &quot;ammattimatkoille&quot; ulkomaille on ainoa toimenpide Suomessa, josta saa olla hyötyä julkisesti rahoitetuissa maaseudun &quot;kehittämis&quot;hankkeissa maaseudun yrittäjille.</p><p>&nbsp;</p><p>Itävalta on kokolailla saman kokoinen maa kuin Suomi, suurinpiirtein sama määrä asukkaita ja olemme kuuluneet tähän Eurooppalaiseen yhdistykseen molemmat vuodesta 1995. Mitä siellä on tapahtunut erilailla? Siellä on taantuneita maaseutualueita nostettu uuteen kukoistukseen. Periaate on ollut, että kun on innovatiivisia, toimeliaita uusia ja vanhoja yrityksiä, niin alueetkin alkavat hengittää. Tästä linkistä löydät helposti paikalliset maaseutuyrittäjät ja heidän tuotteensa&nbsp;<a class="x_x_OWAAutoLink" href="https://www.gutesvombauernhof.at/oesterreich.html#content_top" id="LPlnk41028" rel="noopener noreferrer" tabindex="-1" target="_blank">https://www.gutesvombauernhof.at/oesterreich.html#content_top</a>&nbsp;ja tästä paikallisista raaka-aineista eri sesonkeihin sopivat reseptit&nbsp;<a class="x_x_OWAAutoLink" href="https://www.regionale-rezepte.at/" id="LPlnk299089" rel="noopener noreferrer" tabindex="-1" target="_blank">https://www.regionale-rezepte.at/</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kolme vuotta sitten päätin, että kolmen vuoden sisällä saan oman tuotteeni myyntivolyymin sellaiseksi, että pystyn suoriutumaan ylläkuvatun historian synnyttämästä vieraan pääoman taakasta. Nyt huomaan siinä epäonnistuneeni ja on johtopäätösten aika. Jos joku sattuu olemaan tosissaan kiinnostunut hämäläisestä pienestä maatilalla toimivasta elintarvikeyrityksestä, jolla on persoonallinen tuote, myynti organisoitu, jakelukanavat toimii, tasainen mutta ei nykyisen yrittäjän tilanteeseen riittävä liikevaihto: Minuun voi ottaa yhteyttä Heikki Penttilä 0400504788. Nyt on hetki toimia, syksyllä sitä ei välttämättä enää ole.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 30 vuotta sitten, vuonna 1988 heinäkuussa lähdin ensimmäistä kertaa omatoimisesti ihmettelemään maailman menoa Keski-Eurooppaan. Suomi eli vielä tuolloin hyvin agraarisessa ja perusteollisessa yhteiskunnassa. Pieniä maatiloja ja kotieläintiloja oli paljon. Alueilla oli omat osuusteurastamot ja -meijerit, joiden kautta lähes kaikki maataloustuotteet kulkivat ihmisten ruokapöytiin. Pieniä kauppoja ja esim. leipomoita oli satoja, jopa muutama tuhat.

Elettiin muuttumattomuuden aikaa, sanoisinko neuvostoliittoa.

Maataloustuotteiden, polttoaineiden ja monen muun hyödykkeen hinnat päätettiin Helsingissä hallinnon ja edunvalvonnan kesken.

Sitä olit, mihin olit sattunut syntymään. Ainoa nähty tapa päästä irti vanhasta oravanpyörästä, oli ponnistella koulussa akateemiseen loppututkintoon asti ja hakeutua maalikyliin hyvään virkaan.

 

Keski-Euroopassa löysin täysin erilaisen yhteiskunnan. Sekin eli toki varsin muuttumattomassa tilassa. Toiminta oli kuitenkin toisenlaista, ihmislähtöistä. Joka kylässä oli monenlaista toimeliaisuutta. Oli oma majatalo, kapakka, panimo, teurastaja, mylly, leipomo, viinitiloja, juustoloita, kauppoja... Maatiloilla kasvatettiin laajasti erilaisia tuotteita myyntiin ja omaan käyttöön. Erilaista pientä yritystoimintaa oli paljon ja erilaisia tuotteita tehtiin oman kylän, maan ja vientitarkoituksiin. 

 

Vaikka keskemmällä Eurooppaa elettiin myös muuttumattomuuden aikaa, elettiin siellä kuitenkin jollain tavalla minun unelmaani. 

Tuolloin syntyi oma näkemykseni siitä, että miten haluan elää ja toimia. Haluan tuottaa omat raaka-aineeni ja jalostaa ne elintarvikkeiksi ihmissille, kaupoille ja ravintoloille jotka tunnen ja joiden asiakkaat tuntevat minut. En ollut ollenkan pahoillani siitä, että suomalaiset päättivät liittyä samaan yhdistykseen suurimman osan eurooppalaisia kanssa. Kuvittelin ja toivoin, että nyt alkaa meilläkin sellainen vapaus, että ihmiset saavat alkaa toteuttamaan omaa itseään ja yrittämään sillä alalla, jonka kokevat itselleen mieleiseksi.

 

Mitä tein? Astmaatikkona en voinut jatkaa isäni pitämää jalostussikalaa josta keskellä kylää sijaitsevan tilani naapurit olivat ilmeisen tyytyväisiä. Aika pian loin itselleni tavoitteen. Jatkan isäni aloittamaa perunan viljelyä ja äitini harrastuksena pitämää lampaankasvatusta perusmaajussina. Siemenperunan viljely loppui kuitenkin aika nopeasti kun teollisuus keskittyi ja  muutti Rengosta kauemmas ja siellä oli jo omat siemenviljelijät olemassa. Lammaskasvatusta kehitin neljä vuotta kunnes Suomen liittyessä EUn jäseneksi koitti teurastamolle mahdollisuus jättää sellainen marginaalinen tuote valikoimasta pois. Karsiminen tehtiin tuottajahinnan nollaamisella.

 

1995 tein yhden elämäni isoimmiksi osoittautuneista virheistä kun päätin, että osaanhan minäkin nämä lampaat hoitaa lihana asiakkaiden pöytiin ravintoloiden ja kauppojen kautta. Perustin pienteurastamon jossa teimme lihatuotteita omista ja lähialueen lampaista Aitoon ja Tampereen välille kaupoille, ravintoloille ja vähän myös myytiin suoraan asiakkaille. Tuosta ajasta on takaraivoon jäänyt takomaan ajatus siitä, että mitä myrkkyä ja kuinka ihmeen vaarallista tuotetta me ihmisille tuotetaan. Niin ankaraa oli se elintarvikevalvonnan herravalta, jota toimintaan kohdistui. Toimintaa kuitenkin jatkettiin. Kaikki omista eläimistä saatu tuotto käytettiin ostoeläinten maksamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Huhtikuussa 2006 elämä keskeytyi kun kesken poikimissesongin yhdestä meidän emälampaasta löytyi scrapien vasta-aineet. Löydös johti siihen, että juuri syntynyt evira hävitti meidän eläinaineksen ja meidän toiminta keskeytyi. Eipä hätää, olin tuolloin MTKn silloisen organisaation mukaisessa lihavaliokunnan lammasjaostossa ja tilanne oli sitä kautta tuttu ja tiesin, miten toimia. Eläimet hävitetään, paikat siivotaan, vahinko korvataan ja elämä jatkuu. Sinisilmäisyys iski vasta siinä kohtaa, kun tajusin, että julkisen toimijan tehtävä oli suoritettu kun eläimet oli hävitetty. Julkisella vallalla ei ollut, eikä ole vieläkään kassaa, jolla korvata yrittäjälle tällaisen massiivisen toimenpiteen vahingot. Korvausprosessi kesti neljä vuotta KHOta myöden ja arvaattehan sen, että kun vastapuolena on valtio, on alamaiselle jaossa pelkkiä hopeamitaleja. Laskemamme vahingon arvo oli satoja tuhansia euroja. Kaikkia asiaan liittyviä yksityiskohtia ei voi vieläkään avata, koska se vaikuttaisi joidenkin edelleen toimivien yrittäjien yritystoimintaan.

 

2012 aloin uudelleen jalostamaan elintarvikkeita tyhjilleen jääneissä tiloissa. Aluksi etsin vuokralaista tiloihin tekemään omia tuotteitaan. Kun en onnistunut löytämään vuokralaista, päätin etsiä yrityksen jolle voisin alihankintana tehdä tuotetta tai paria. Sekään ei onnistunut ja aloin oman tuotemerkin ja tuotannon pystyynjuoksemisen. Ajattelin, että nyt keskityn tekemään kauppaa kauppojen kanssa koska teen tuotteita edullisemmasta materiaalista ja tarvitsen isomman tuotantomäärän. Raaka-aineena oli peruna. 

 

Luettelen seuraavaksi erilaisia tahoja joiden olen jossain vaiheessa luullut olevan olemassa sitä varten, että maaseudulla voisi yrittää muutakin kuin perusmaataloutta, että maaseudulle nousisi uutta innovatiivista yritystoimintaaa, että maaseudulla olisi mukava ja ylipäätään mahdollista elää. Luettelojärjestys ei perustu mihinkään ja on puutteellinen. Maa- ja metsätalousministeriö, mmm.n läheltäparempaa.fi kampanja, Evira, MTK, Aitojamakuja-valtakunnallinen maaseudun kehittämisen koordinointihanke. Parasta pöytään Pirkanmaalta- alueellinen maaseudun kehittämishanke, AVIt, ELYt, Leader-organisaatiot, Sitra, ELO-säätiö, Pro-Agria, nimeämättömät muut hankkeet. Kaikissa näissä ja monissa muissa julkisilla varoilla pyörivissä organisaatioissa on ihmisiä kuukausipalkalla kehittämässä maaseudun elinvoimaisuutta. Samaan aikaan muutama sata kaltaistani pientä yrittäjää kituu itse tykönään kanssani saman ongelman parissa. Meillä on hienot tuotteet, tuotantoon tehdyt investoinnit, palava halu tehdä enemmän tuotteita, säännöllinen maksuposti sovittuna rahoittajan kanssa vieraan pääoman lyhentämiseksi mutta... 

Tämä yhteiskunta ei ole pätkääkään kiinnostunut meistä, meidän hyvinvoinnista, meidän tuotteista. Meidät on kapeine hartioinemme jätetty täysin yksin. Koen sen nyt kovin konkreettisesti ja tunnen tilanteen jo 12 vuoden takaa. Väittäisin siis, että tiedän, mistä puhun. 

 

Suomeen on luotu järkyttävä elintarvikeputki, jota pitkin maaseudun maataloustehtaissa tuotetut maidot, viljat, lihat ja juurekset kulkevat harvan teollisen yrityksen ja muutaman kauppaketjun kautta muonankuvausmassana kaikkien ihmisten ruokapöytiin. Toiminnan oheen on luotu raskas järjestelmä jolla jokainen jyvä pystytään dokumentoimaan hallintoalamisen ruokapöydästä vaikka kuinka kauas historiaan. Kontrollista ja byrokratiasta on tehty sellainen hyve, jota kierretään ylpeänä esittelemässä ulkomaita myöden.

 

Oma elämäni järkkyi kevättalvella 2017 kun pääsin tutustumaan Itävallan maaseutuuun. Retki oli tehty maaseudun kehittämishankkeen toimesta. Pienien yrittäjien kuskaaminen "ammattimatkoille" ulkomaille on ainoa toimenpide Suomessa, josta saa olla hyötyä julkisesti rahoitetuissa maaseudun "kehittämis"hankkeissa maaseudun yrittäjille.

 

Itävalta on kokolailla saman kokoinen maa kuin Suomi, suurinpiirtein sama määrä asukkaita ja olemme kuuluneet tähän Eurooppalaiseen yhdistykseen molemmat vuodesta 1995. Mitä siellä on tapahtunut erilailla? Siellä on taantuneita maaseutualueita nostettu uuteen kukoistukseen. Periaate on ollut, että kun on innovatiivisia, toimeliaita uusia ja vanhoja yrityksiä, niin alueetkin alkavat hengittää. Tästä linkistä löydät helposti paikalliset maaseutuyrittäjät ja heidän tuotteensa https://www.gutesvombauernhof.at/oesterreich.html#content_top ja tästä paikallisista raaka-aineista eri sesonkeihin sopivat reseptit https://www.regionale-rezepte.at/ 

 

Kolme vuotta sitten päätin, että kolmen vuoden sisällä saan oman tuotteeni myyntivolyymin sellaiseksi, että pystyn suoriutumaan ylläkuvatun historian synnyttämästä vieraan pääoman taakasta. Nyt huomaan siinä epäonnistuneeni ja on johtopäätösten aika. Jos joku sattuu olemaan tosissaan kiinnostunut hämäläisestä pienestä maatilalla toimivasta elintarvikeyrityksestä, jolla on persoonallinen tuote, myynti organisoitu, jakelukanavat toimii, tasainen mutta ei nykyisen yrittäjän tilanteeseen riittävä liikevaihto: Minuun voi ottaa yhteyttä Heikki Penttilä 0400504788. Nyt on hetki toimia, syksyllä sitä ei välttämättä enää ole.

]]>
1 Hallinto Lähiruoka Maaseutu maatalous Politiikka Tue, 08 May 2018 06:45:49 +0000 Heikki Penttilä http://heikkipenttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255010-muistokirjoitus-tai-myynti-ilmoitus-paattakaa-itse-kumpi
Onko politiikka sietämättömän kevyttä? http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254941-onko-politiikka-sietamattoman-kevytta <p><strong>Hjallis Harkimo</strong> ja <strong>Mikael Jungner</strong> sielunveljineen puuhaavat pystyyn uutta poliittista liikettä. Politiikka on kuulema rikki ja kansalaiset tarvitsevat uusia vaikutusmahdollisuuksia. Osaltaanhan näin onkin, sillä kansalaisten luottamus puolueisiin on romahtanut: yhä harvempi äänestää saati on jäsenenä puolueessa.&nbsp;</p><p>En silti oikein osaa hahmottaa, miten erilaiset nettiäänestykset voisivat tukea uutta politiikan tekemistä. Eteenkään, kun moni seniorikansalainen on edelleen tällaisten äänestysten ulkopuolella. Nettiäänestykset ja -kyselyt ovat myös manipuloitavissa. Aina. Toivotan uudelle yhdistykselle menestystä näiden uusien tapojen ja mahdollisuuksien löytämisessä. On tärkeää, että tätä keskustelua käydään nyt.</p><p>Mikäli ihmisten henkilökohtaisia vaikutusmahdollisuuksia aidosti haluttaisiin lisätä, tulisi meidän siirtyä Sveitsin tyyppiseen suoraan demokratiaan. Tässäkin on varjopuolensa, kuten olemme esimerkiksi Iso-Britannian Brexit -äänestyksestä voineet todeta. Toivon todella, että voin yllättyä Liike Nyt:n uusista avauksista positiivisesti.&nbsp;</p><p>Olen itse uuden sukupolven poliitikko ja olen pyrkinyt hyödyntämään työssäni aktiivisesti sosiaalista mediaa. Olen saanut tästä kansalaisilta hyvää palautetta. Sosiaalinen media ei korvaa ihmisten kasvokkaista kanssakäymistä, mutta se täydentää sitä. Samalla se luo poliitikolle kanavan tuoda julki omia ajatuksiaan sekä käydä kansalaisten kanssa vuorovaikutuksellista keskustelua päivänpolttavista teemoista. Juuri vuorovaikutus on olennaista. Sosiaalinen media on nykyajan tupaillat ja mikä parasta, aina reaaliajassa kun jotain tapahtuu. Harkimon ja Jungnerin kaipaamat nettiäänestyksetkin ovat somessa mahdollisia, joskaan ei niille voi laittaa sellaista painoarvoa kuin viralliselle äänestämiselle.</p><p>Sosiaalisessa mediassa on myös monia huonoja puolia. Kynnys sortua henkilökohtaisuuksiin on valitettavan matala. Itse arvostan räväkkää keskustelua, jossa sanotaan aidosti mitä mieltä ollaan, mutta henkilökohtaisuuksiin ei ikinä voi mennä. On hyvin valitettavaa, että moni kansanedustajakin on näihin sortunut henkilökohtaisen menestyksen toivossa. Aina siinä kuitenkin vain häviää.</p><p>Politiikassa, ja elämässä, kaiken perusperiaatteena tulee olla keskinäinen kunnioitus. Eduskunnassa on valtavasti kollegoita, joiden kanssa en ole samaa mieltä juurikaan mistään. Silti arvostan heitä ihmisinä ja osaa rohkenen kutsua myös ystäviksi. Ei se sen kummempaa ole, kuin antaa asioiden riidellä ihmisten sijaan.</p><p>Liike Nyt ei ole omien sanojensa mukaan puolue. Se ei oikein ole organisoitunutkaan vielä. Perustajat toteavat, että perinteiset puolueet jopa heikentävät päätöksenteon onnistumista. Liike Nytillä on yksi perustavanlaatuinen ongelma ja se on Suomen poliittinen järjestelmä. Mikäli Liike Nyt ei pysty esittämään ja samaan läpi muutoksia Suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, sillä on kaksi vaihtoehtoa: joko se organisoitu puolueeksi ja liikkeen jäsenet kohtaavat samat haasteet jotka Hjalliksella ja Jungerilla on ollut tai Liike Nyt kuolee pois.</p><p>Ehkä suomalainen edustuksellinen demokratia on kuitenkin paras malli meille suomalaisille. Itse karsastan monien muiden maiden vaaleille tyypillisiä puolueiden kokoamia listoja ja listavaalia. Ne toki luovat politiikkaan ennustettavuutta, mutta samalla ne vähentävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Kuten eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen totesi: &rdquo;Suomen järjestelmässä kansa itse omin kätösin poimii sen edustajien kukkakimpun sieltä kedolta. Se kimppu ei ole tasalaatuinen, mutta se edustaa parhaalla mahdollisella tavalla kansaa.&rdquo;</p><p>Tämä on muuten nähty monta kertaa tälläkin hallituskaudella. Eivät hallituspuolueidenkaan edustajat ole aina toimineet oman puolueensa linjausten mukaisesti. Äänestys alkoholilaista oli tästä hyvä esimerkki.<br /><br />Onko politiikka siis sietämättömän kevyttä? Ei minusta. Mutta aatteen lisäksi politiikka kaipaa vuorovaikutteisuutta ja avaan tässä nyt siihen uuden mahdollisuuden. Koska oman mandaattini pituus on toistaiseksi epävarma, niin pyydän teitä lähettämään minulle ensi viikon aikana sähköpostitse kirjallisia kysymyksiä, joita haluaisitte esittää hallitukselle. Pidätän harkintavallan itselläni, mutta lupaan laittaa parhaammat eteenpäin ja raportoida myös vastauksista. Näinkin voi kai kansalaisdemokratiaa edistää, vai mitä?&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner sielunveljineen puuhaavat pystyyn uutta poliittista liikettä. Politiikka on kuulema rikki ja kansalaiset tarvitsevat uusia vaikutusmahdollisuuksia. Osaltaanhan näin onkin, sillä kansalaisten luottamus puolueisiin on romahtanut: yhä harvempi äänestää saati on jäsenenä puolueessa. 

En silti oikein osaa hahmottaa, miten erilaiset nettiäänestykset voisivat tukea uutta politiikan tekemistä. Eteenkään, kun moni seniorikansalainen on edelleen tällaisten äänestysten ulkopuolella. Nettiäänestykset ja -kyselyt ovat myös manipuloitavissa. Aina. Toivotan uudelle yhdistykselle menestystä näiden uusien tapojen ja mahdollisuuksien löytämisessä. On tärkeää, että tätä keskustelua käydään nyt.

Mikäli ihmisten henkilökohtaisia vaikutusmahdollisuuksia aidosti haluttaisiin lisätä, tulisi meidän siirtyä Sveitsin tyyppiseen suoraan demokratiaan. Tässäkin on varjopuolensa, kuten olemme esimerkiksi Iso-Britannian Brexit -äänestyksestä voineet todeta. Toivon todella, että voin yllättyä Liike Nyt:n uusista avauksista positiivisesti. 

Olen itse uuden sukupolven poliitikko ja olen pyrkinyt hyödyntämään työssäni aktiivisesti sosiaalista mediaa. Olen saanut tästä kansalaisilta hyvää palautetta. Sosiaalinen media ei korvaa ihmisten kasvokkaista kanssakäymistä, mutta se täydentää sitä. Samalla se luo poliitikolle kanavan tuoda julki omia ajatuksiaan sekä käydä kansalaisten kanssa vuorovaikutuksellista keskustelua päivänpolttavista teemoista. Juuri vuorovaikutus on olennaista. Sosiaalinen media on nykyajan tupaillat ja mikä parasta, aina reaaliajassa kun jotain tapahtuu. Harkimon ja Jungnerin kaipaamat nettiäänestyksetkin ovat somessa mahdollisia, joskaan ei niille voi laittaa sellaista painoarvoa kuin viralliselle äänestämiselle.

Sosiaalisessa mediassa on myös monia huonoja puolia. Kynnys sortua henkilökohtaisuuksiin on valitettavan matala. Itse arvostan räväkkää keskustelua, jossa sanotaan aidosti mitä mieltä ollaan, mutta henkilökohtaisuuksiin ei ikinä voi mennä. On hyvin valitettavaa, että moni kansanedustajakin on näihin sortunut henkilökohtaisen menestyksen toivossa. Aina siinä kuitenkin vain häviää.

Politiikassa, ja elämässä, kaiken perusperiaatteena tulee olla keskinäinen kunnioitus. Eduskunnassa on valtavasti kollegoita, joiden kanssa en ole samaa mieltä juurikaan mistään. Silti arvostan heitä ihmisinä ja osaa rohkenen kutsua myös ystäviksi. Ei se sen kummempaa ole, kuin antaa asioiden riidellä ihmisten sijaan.

Liike Nyt ei ole omien sanojensa mukaan puolue. Se ei oikein ole organisoitunutkaan vielä. Perustajat toteavat, että perinteiset puolueet jopa heikentävät päätöksenteon onnistumista. Liike Nytillä on yksi perustavanlaatuinen ongelma ja se on Suomen poliittinen järjestelmä. Mikäli Liike Nyt ei pysty esittämään ja samaan läpi muutoksia Suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, sillä on kaksi vaihtoehtoa: joko se organisoitu puolueeksi ja liikkeen jäsenet kohtaavat samat haasteet jotka Hjalliksella ja Jungerilla on ollut tai Liike Nyt kuolee pois.

Ehkä suomalainen edustuksellinen demokratia on kuitenkin paras malli meille suomalaisille. Itse karsastan monien muiden maiden vaaleille tyypillisiä puolueiden kokoamia listoja ja listavaalia. Ne toki luovat politiikkaan ennustettavuutta, mutta samalla ne vähentävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Kuten eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen totesi: ”Suomen järjestelmässä kansa itse omin kätösin poimii sen edustajien kukkakimpun sieltä kedolta. Se kimppu ei ole tasalaatuinen, mutta se edustaa parhaalla mahdollisella tavalla kansaa.”

Tämä on muuten nähty monta kertaa tälläkin hallituskaudella. Eivät hallituspuolueidenkaan edustajat ole aina toimineet oman puolueensa linjausten mukaisesti. Äänestys alkoholilaista oli tästä hyvä esimerkki.

Onko politiikka siis sietämättömän kevyttä? Ei minusta. Mutta aatteen lisäksi politiikka kaipaa vuorovaikutteisuutta ja avaan tässä nyt siihen uuden mahdollisuuden. Koska oman mandaattini pituus on toistaiseksi epävarma, niin pyydän teitä lähettämään minulle ensi viikon aikana sähköpostitse kirjallisia kysymyksiä, joita haluaisitte esittää hallitukselle. Pidätän harkintavallan itselläni, mutta lupaan laittaa parhaammat eteenpäin ja raportoida myös vastauksista. Näinkin voi kai kansalaisdemokratiaa edistää, vai mitä? 

 

]]>
5 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254941-onko-politiikka-sietamattoman-kevytta#comments Hjallis Harkimo Liike nyt Mikael Jungner Politiikka Sun, 06 May 2018 17:21:26 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254941-onko-politiikka-sietamattoman-kevytta