Yrittäjyys http://kiljunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132587/all Sun, 14 Jan 2018 10:27:57 +0200 fi Sote ja yrittäjyys http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249113-sote-ja-yrittajyys <p>Aluehallintovirasto lähestyi minua 8.1.2018 päivätyllä kirjeellä muistuttaen terveydenhuollon itsenäistä ammatinharjoittajaa vuoden 2017 toimintakertomuksen antamisesta 28.2.2018 mennessä. Olen pitänyt lääkärin vastaanottoa vuodesta 1988 alkaen ja joudun joka vuosi raportoimaan hoitamani potilaat ja vielä ryhmiteltynä valvovan viranomaisen haluamalla tavalla. Ihan selvää minulle ei ole, mihin noita tietoja käytetään, mutta jos haluan ammattiani harjoittaa, on minun tehtävä viraston vaatimat vuosittaiset ilmoitukset. Ammatinharjoittamisen aloittaminen ja toimipaikan vaihtaminen on kuitenkin ollut suhteellisen helppoa - teet vain ilmoituksen ja maksat vaaditut maksut valtion kassaan.</p><p>Sipilän hallitus on markkinoinut sote-uudistustaan paitsi palvelujen asiakaslähtöisyyden ja saatavuuden parantumisella, myös yrittäjyyden edistämisellä. Siirtämällä julkista verorahoitusta aiempaa enemmän yksityisen sektorin palveluntuottajille, on haluttu edistää yksityistä elinkeinotoimintaa ja synnyttää uusia yrityksiä. Yrittäjäjärjestöt ovat olleet tästä ajatuksesta innoissaan. Valinnanvapautta onkin järjestöjen toimesta lobattu enemmän kuin ammatinharjoittajien toimintaedellytysten turvaamista uudessa toimintaympäristössä.</p><p>Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportin mukaan vuonna 2016 Suomessa toimi 18 549 sosiaali- ja terveysalan yritystä. Näistä 6 326 tuotti lääkäri- tai hammaslääkäripalveluja. Terveyspalveluissa eniten toimipaikkoja on kuitenkin luokassa muut terveydenhuoltopalvelut (8 930 toimipaikkaa vuonna 2015), johon kuuluvat sellaiset palvelut, joita ei anneta esimerkiksi terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tai joita eivät anna lääkärit ja hammaslääkärit. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi fysioterapia sekä suuhygienistien tuottamat palvelut. Lääkäreillä ja hammaslääkäreillä toimipaikkoja oli 7166 eli moni yrittäjänä toimiva lääkäri (hammaslääkärit harvemmin) on pitänyt vastaanottoa useammassa kuin yhdessä toimipaikassa. Huomionarvoista on, että vuosina 2013-2015 näiden toimipaikkojen määrä kuitenkin väheni 4,5 %.</p><p>Lääkärit ja hammaslääkärit tarvitsevat toimintaansa varten paitsi tiloja ja laitteita, myös erilaisia palveluja. Toiminnan kannalta välttämättömiä ovat potilastietojärjestelmät sekä erilaiset diagnostiset palvelut (laboratorio- ja kuvantamistutkimukset), joiden pystyttäminen omalle vastaanotolle on kallista. Sipilän hallituksen toimesta uusittu hankintalainsäädäntö on tehnyt käytännössä mahdottomaksi terveydenhuollon tukipalvelujen myymisen julkiselta sektorilta yksityisyrittäjille, vaikka se olisi terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan kannalta järkevää.</p><p>Kuten kaikkien yrittäjien myös ammatinharjoittajan toimivan lääkärin tai hammaslääkärin toimeentulon kannalta on keskeistä, että asiakkaat maksavat laskunsa ja että palvelun tuottaja saa rahansa. Merkittävä osa lääkärin tuloista muodostuu erilaisista vakuutuskorvauksista, joita maksaa joko Kansaneläkelaitos sairausvakuutuksesta taikka yksityiset vakuutusyhtiöt eri vakuutusmuodoistaan.</p><p>Jotta yrittäjyys sosiaali- ja terveydenhuollossa toimisi, tulisi markkinoille pääsyn (so. toiminnan aloittamisen) olla helppoa. On kuitenkin aivan selvää, että sote-uudistus ei ammatinharjoittajana toimivan lääkärin asemaa helpota. Tälle on useita toiminnallisia syitä: Sote-keskukselle, jossa lääkärit toimivat, on asetettu valinnanvapauslaissa uusia vaatimuksia. Palvelun tuottajan on mm. täytettävä vaatimukset palveluvalikoiman laajuudesta eli hänen on toimittava yksikössä, jossa tuotetaan myös joidenkin erikoisalojen erikoislääkäripalveluita ja jossa sosiaalihuollon ammattihenkilö antaa ohjausta ja neuvontaa. Maakunta voi lisäksi päättää mm. palvelujen laatua ja saatavuutta koskevista lisävaatimuksista. Käytännössä vastaanottoa pitävien lääkärien tulee vastaanottotulollaan jatkossa maksaa nuo uudet kustannukset.</p><p>Toiseksi sote-keskuksessa toimivan lääkärin on liityttävä useisiin suunnitteilla oleviin tietojärjestelmiin sekä raportoitava erilaisia toiminnallisia tietoja sekä maakunnalle että valtakunnallisille viranomaisille. Tämä tulee merkitsemään uusia investointeja, raportointiin irrotettavaa työaikaa sekä vuosittaisia maksuja tietojärjestelmien käytöstä.</p><p>Kolmanneksi Kela-korvaukset poistuvat. Sote-keskuksessa työskentelevän lääkärin tulee saada toimeentulonsa maakunnan maksamasta kapitaatiokorvauksesta, joka pyritään sitten painamaan mahdollisimman alhaiseksi maakunnan kustannusten säästämiseksi.</p><p>Edellä mainittujen vaatimusten toteuttaminen onnistuu suurille terveysyrityksille, mutta on yksityiselle ammatinharjoittajalle vaikeaa. Kapitaatiokorvaus sote-palveluista perustasolla voi myös riittää isolle terveysyritykselle, jos se voi lisäksi ohjata potilaita käyttämään muita palvelujaan. Yksittäinen ammatinharjoittaja sen sijaan tulee kapitaatiokorvauksella todennäköisesti hyvin huonosti toimeen ja kantaa ison taloudellisen riskin hoidon kustannuksista. Sote-uudistus ajaakin nyt yrittäjänä toimivia lääkäreitä ja muita ammatinharjoittajia terveysyritysten palvelukseen taikka rengeiksi eli terveydenhuoltoala keskittyy näillä näkymin yhä harvempien yksityisten toimijoiden käsiin. Itselleni ei olekaan vielä täysin selvinnyt, miten sote-uudistus edistää pyrkimystä lisätä yrittäjyyttä taikka parantaa terveydenhuoltoalan yrittäjän toimintaedellytyksiä suomalaisessa yhteiskunnassa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aluehallintovirasto lähestyi minua 8.1.2018 päivätyllä kirjeellä muistuttaen terveydenhuollon itsenäistä ammatinharjoittajaa vuoden 2017 toimintakertomuksen antamisesta 28.2.2018 mennessä. Olen pitänyt lääkärin vastaanottoa vuodesta 1988 alkaen ja joudun joka vuosi raportoimaan hoitamani potilaat ja vielä ryhmiteltynä valvovan viranomaisen haluamalla tavalla. Ihan selvää minulle ei ole, mihin noita tietoja käytetään, mutta jos haluan ammattiani harjoittaa, on minun tehtävä viraston vaatimat vuosittaiset ilmoitukset. Ammatinharjoittamisen aloittaminen ja toimipaikan vaihtaminen on kuitenkin ollut suhteellisen helppoa - teet vain ilmoituksen ja maksat vaaditut maksut valtion kassaan.

Sipilän hallitus on markkinoinut sote-uudistustaan paitsi palvelujen asiakaslähtöisyyden ja saatavuuden parantumisella, myös yrittäjyyden edistämisellä. Siirtämällä julkista verorahoitusta aiempaa enemmän yksityisen sektorin palveluntuottajille, on haluttu edistää yksityistä elinkeinotoimintaa ja synnyttää uusia yrityksiä. Yrittäjäjärjestöt ovat olleet tästä ajatuksesta innoissaan. Valinnanvapautta onkin järjestöjen toimesta lobattu enemmän kuin ammatinharjoittajien toimintaedellytysten turvaamista uudessa toimintaympäristössä.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaraportin mukaan vuonna 2016 Suomessa toimi 18 549 sosiaali- ja terveysalan yritystä. Näistä 6 326 tuotti lääkäri- tai hammaslääkäripalveluja. Terveyspalveluissa eniten toimipaikkoja on kuitenkin luokassa muut terveydenhuoltopalvelut (8 930 toimipaikkaa vuonna 2015), johon kuuluvat sellaiset palvelut, joita ei anneta esimerkiksi terveyskeskuksissa ja sairaaloissa tai joita eivät anna lääkärit ja hammaslääkärit. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi fysioterapia sekä suuhygienistien tuottamat palvelut. Lääkäreillä ja hammaslääkäreillä toimipaikkoja oli 7166 eli moni yrittäjänä toimiva lääkäri (hammaslääkärit harvemmin) on pitänyt vastaanottoa useammassa kuin yhdessä toimipaikassa. Huomionarvoista on, että vuosina 2013-2015 näiden toimipaikkojen määrä kuitenkin väheni 4,5 %.

Lääkärit ja hammaslääkärit tarvitsevat toimintaansa varten paitsi tiloja ja laitteita, myös erilaisia palveluja. Toiminnan kannalta välttämättömiä ovat potilastietojärjestelmät sekä erilaiset diagnostiset palvelut (laboratorio- ja kuvantamistutkimukset), joiden pystyttäminen omalle vastaanotolle on kallista. Sipilän hallituksen toimesta uusittu hankintalainsäädäntö on tehnyt käytännössä mahdottomaksi terveydenhuollon tukipalvelujen myymisen julkiselta sektorilta yksityisyrittäjille, vaikka se olisi terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan kannalta järkevää.

Kuten kaikkien yrittäjien myös ammatinharjoittajan toimivan lääkärin tai hammaslääkärin toimeentulon kannalta on keskeistä, että asiakkaat maksavat laskunsa ja että palvelun tuottaja saa rahansa. Merkittävä osa lääkärin tuloista muodostuu erilaisista vakuutuskorvauksista, joita maksaa joko Kansaneläkelaitos sairausvakuutuksesta taikka yksityiset vakuutusyhtiöt eri vakuutusmuodoistaan.

Jotta yrittäjyys sosiaali- ja terveydenhuollossa toimisi, tulisi markkinoille pääsyn (so. toiminnan aloittamisen) olla helppoa. On kuitenkin aivan selvää, että sote-uudistus ei ammatinharjoittajana toimivan lääkärin asemaa helpota. Tälle on useita toiminnallisia syitä: Sote-keskukselle, jossa lääkärit toimivat, on asetettu valinnanvapauslaissa uusia vaatimuksia. Palvelun tuottajan on mm. täytettävä vaatimukset palveluvalikoiman laajuudesta eli hänen on toimittava yksikössä, jossa tuotetaan myös joidenkin erikoisalojen erikoislääkäripalveluita ja jossa sosiaalihuollon ammattihenkilö antaa ohjausta ja neuvontaa. Maakunta voi lisäksi päättää mm. palvelujen laatua ja saatavuutta koskevista lisävaatimuksista. Käytännössä vastaanottoa pitävien lääkärien tulee vastaanottotulollaan jatkossa maksaa nuo uudet kustannukset.

Toiseksi sote-keskuksessa toimivan lääkärin on liityttävä useisiin suunnitteilla oleviin tietojärjestelmiin sekä raportoitava erilaisia toiminnallisia tietoja sekä maakunnalle että valtakunnallisille viranomaisille. Tämä tulee merkitsemään uusia investointeja, raportointiin irrotettavaa työaikaa sekä vuosittaisia maksuja tietojärjestelmien käytöstä.

Kolmanneksi Kela-korvaukset poistuvat. Sote-keskuksessa työskentelevän lääkärin tulee saada toimeentulonsa maakunnan maksamasta kapitaatiokorvauksesta, joka pyritään sitten painamaan mahdollisimman alhaiseksi maakunnan kustannusten säästämiseksi.

Edellä mainittujen vaatimusten toteuttaminen onnistuu suurille terveysyrityksille, mutta on yksityiselle ammatinharjoittajalle vaikeaa. Kapitaatiokorvaus sote-palveluista perustasolla voi myös riittää isolle terveysyritykselle, jos se voi lisäksi ohjata potilaita käyttämään muita palvelujaan. Yksittäinen ammatinharjoittaja sen sijaan tulee kapitaatiokorvauksella todennäköisesti hyvin huonosti toimeen ja kantaa ison taloudellisen riskin hoidon kustannuksista. Sote-uudistus ajaakin nyt yrittäjänä toimivia lääkäreitä ja muita ammatinharjoittajia terveysyritysten palvelukseen taikka rengeiksi eli terveydenhuoltoala keskittyy näillä näkymin yhä harvempien yksityisten toimijoiden käsiin. Itselleni ei olekaan vielä täysin selvinnyt, miten sote-uudistus edistää pyrkimystä lisätä yrittäjyyttä taikka parantaa terveydenhuoltoalan yrittäjän toimintaedellytyksiä suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

]]>
14 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249113-sote-ja-yrittajyys#comments Kotimaa Ammatinharjoittaja Kannattavuus Sote-uudistus Yrittäjyys Sun, 14 Jan 2018 08:27:57 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249113-sote-ja-yrittajyys
Aktiivimallin epäilyttävä ehdotus yrittäjyyteen http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248944-aktiivimallin-epailyttava-ehdotus-yrittajyyteen <p>Aktiivimallin yhdeksi vaihtoehdoksi on tarjottu yritystoimintaa tietyin ehdoin, mutta mielestäni tämä tarjous ei vaikuta ollenkaan vakuuttavalta, vaan saattaa aiheuttaa lisäongelmia työttömän elämään. Ei tarvitse olla työnvieroksuja, jos tämän idean hylkää, koska nopealla järkeilyllä riskit ovat suuret, vaikkakaan ei suurista rahasummista puhuta, mutta työttömän talous kaatuu, eikä velan otto ole niin helppoa, kuin vaikuttaa olevan valtiolla.</p><p>Työttömyysetuus säilyisi, mikäli ansaitsee yritystoiminnassa yhteensä vähintään 23 prosenttia yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta (vuonna 2018: 241 euroa). Työministeri tarkoittanee erityisesti työttömänä aloitetun yrittäjämäisen työn pitämistä automaattisesti sivutoimisena ensimmäisen neljän kuukauden ajan ja näin oikeus työttömyysetuuteen säilyisi. Yrittäjämäisestä toiminnasta kertyneet tuloa kuitenkin huomioitaisiin maksettavan työttömyysetuuden määrässä.</p><p>Nyt puhutaan siis neljän kuukauden mahdollisuudesta kokeilla yrittäjyyttä, mutta mitä hyvää uutta tässä nyt sitten pitäisi nähdä, koska uuden yrittäjän starttiraha on ollut olemassa ja sitä on myönnetty 6 kk jaksoissa, yleensä 1-2 jaksoa. Tuen määrä 32,40 &euro; / 5 pv. viikossa, eikä siitä vähennetä hankittua ansiota.</p><p>Siis starttirahaa haettaessa toimitaan järkevästi ja jo harkintavaiheessa on tarpeen tietynlainen vastuullisuus, koska täytyy pohtia liikeidea, sekä kirjoittaa liiketoimintasuunnitelma laskelmineen kaikkineen. Lisäksi yrittäjäkoulutus on vaatimuksena, eli silloin tietää, mihin on ryhtymässä. Kaikista ei ole yrittäjiksi ja se on hyvä, jos jo harkintavaiheessa omat voimavarat tulee punnittua.</p><p>Entä mitä tarkoittaa tämä neljän kuukauden yrittäjäkokeilu, tai mitä tuloksia sillä haetaan? Jospa tämä on työttömille vain se yksi viimeisistä oljenkorsista, eikä mikään tarkkaan harkittu siirtymä työttömyydestä yrittäjyyteen. Entä mikä on tilanne neljän kuukauden kuluttua? Silloin yrittäjyys joko loppuu, tai jatkuu, mutta ilman alkupääomaa aloitettu yrittäjyys ei ole edes teoriassa voinut muuttua kannattavaksi toiminnaksi näin lyhyessä ajassa, kun vakavalla harkinnallakin yrittäjäksi lähtiessä on melkeinpä normaalia, että viivan alle ei plussaa jää ensimmäisen vuoden aikana. Kyllä se ensimmäinen vuosi menee kehittelyyn, organisointiin, verkostoitumiseen ja itsensä tunnetuksi tekemiseen yrittäjänä.</p><p>Neljän kuukauden jälkeen on sitten kokeilut kokeiltu ja muistaa kannattaa, että niinä kuukausina on täytynyt hankkia se työssäoloehtoon vaadittu kuukausiansio 241 euroa. Pitemmällä ajanjaksolla jos joutuu vaihtelevalla menestyksellä pyörittämään &rdquo;yritystoimintaa&rdquo;, se ei pitkälle kanna, jos ei tulos suurene huomattavasti. Sekin jää nyt arvailujen varaan, miten ja mistä se puuttuva osa olisi saatavissa. Yrittäjä putoaa sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle, eikä toimeentulotuki olekaan &rdquo;yrittäjälle&rdquo; se viimeinen pelastus, jos sattuu huono ansaintakuukausi. Sitä vaan on, kuin heikoilla jäillä, jos tähän leikkiin lähtee, eikä monikaan työtön niin kovin vahvoilla ole alkuvaiheessakaan.&nbsp; Täytyy muistaa, että yritystoiminta on useinkin yksinpuurtamista, mikä sekään ei kaikille ole hyväksi ja ominaista. Siis harkintaa kannattaa harrastaa, vaikka miten oljenkorsi näyttäisi olevan tarttumisetäisyydellä.</p><p>Mikäli hyviä testattavia ideoita työttömillä olisi, näkisin järkevämmäksi vaihtoehdoksi kerätä vähintään 7 henkilön kimpan ja sillä porukalla työosuuskunta pystyyn, mutta harkintaa toki sekin vaatii. Mainitsin henkilömääräksi 7, koska silloin on mahdollisuus soviteltuun työttömyyspäivärahaan, mikäli koko ajan ei bisnekset kukoistakaan. Perinteisissä työosuuskunnissa työtä tehdään osuuskunnan lukuun. Työn suorittaja on yleensä työsuhteessa osuuskuntaan, joka sopii työsuoritusten tekemisestä työn teettäjän kanssa ja näin oikeus soviteltuun päivärahaan säilyy.</p><p>Jokaisen työttömän kannattaa harkita tarkkaan itse omat mahdollisuutensa ja suunnitella sen mukaisesti mitä tekevät ja mikä ei aiheuta liian suuria riskejä. Ne, ketkä näitä &rdquo;loistoideoita&rdquo; esille nostavat, eivät ole ajatelleet niitä työttömän näkökulmasta, eikä heitä kiinnosta, vaikka työttömät joutuisivat entistäkin vaikeampiin elämän tilanteisiin heidän ideoidensa myötä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aktiivimallin yhdeksi vaihtoehdoksi on tarjottu yritystoimintaa tietyin ehdoin, mutta mielestäni tämä tarjous ei vaikuta ollenkaan vakuuttavalta, vaan saattaa aiheuttaa lisäongelmia työttömän elämään. Ei tarvitse olla työnvieroksuja, jos tämän idean hylkää, koska nopealla järkeilyllä riskit ovat suuret, vaikkakaan ei suurista rahasummista puhuta, mutta työttömän talous kaatuu, eikä velan otto ole niin helppoa, kuin vaikuttaa olevan valtiolla.

Työttömyysetuus säilyisi, mikäli ansaitsee yritystoiminnassa yhteensä vähintään 23 prosenttia yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta (vuonna 2018: 241 euroa). Työministeri tarkoittanee erityisesti työttömänä aloitetun yrittäjämäisen työn pitämistä automaattisesti sivutoimisena ensimmäisen neljän kuukauden ajan ja näin oikeus työttömyysetuuteen säilyisi. Yrittäjämäisestä toiminnasta kertyneet tuloa kuitenkin huomioitaisiin maksettavan työttömyysetuuden määrässä.

Nyt puhutaan siis neljän kuukauden mahdollisuudesta kokeilla yrittäjyyttä, mutta mitä hyvää uutta tässä nyt sitten pitäisi nähdä, koska uuden yrittäjän starttiraha on ollut olemassa ja sitä on myönnetty 6 kk jaksoissa, yleensä 1-2 jaksoa. Tuen määrä 32,40 € / 5 pv. viikossa, eikä siitä vähennetä hankittua ansiota.

Siis starttirahaa haettaessa toimitaan järkevästi ja jo harkintavaiheessa on tarpeen tietynlainen vastuullisuus, koska täytyy pohtia liikeidea, sekä kirjoittaa liiketoimintasuunnitelma laskelmineen kaikkineen. Lisäksi yrittäjäkoulutus on vaatimuksena, eli silloin tietää, mihin on ryhtymässä. Kaikista ei ole yrittäjiksi ja se on hyvä, jos jo harkintavaiheessa omat voimavarat tulee punnittua.

Entä mitä tarkoittaa tämä neljän kuukauden yrittäjäkokeilu, tai mitä tuloksia sillä haetaan? Jospa tämä on työttömille vain se yksi viimeisistä oljenkorsista, eikä mikään tarkkaan harkittu siirtymä työttömyydestä yrittäjyyteen. Entä mikä on tilanne neljän kuukauden kuluttua? Silloin yrittäjyys joko loppuu, tai jatkuu, mutta ilman alkupääomaa aloitettu yrittäjyys ei ole edes teoriassa voinut muuttua kannattavaksi toiminnaksi näin lyhyessä ajassa, kun vakavalla harkinnallakin yrittäjäksi lähtiessä on melkeinpä normaalia, että viivan alle ei plussaa jää ensimmäisen vuoden aikana. Kyllä se ensimmäinen vuosi menee kehittelyyn, organisointiin, verkostoitumiseen ja itsensä tunnetuksi tekemiseen yrittäjänä.

Neljän kuukauden jälkeen on sitten kokeilut kokeiltu ja muistaa kannattaa, että niinä kuukausina on täytynyt hankkia se työssäoloehtoon vaadittu kuukausiansio 241 euroa. Pitemmällä ajanjaksolla jos joutuu vaihtelevalla menestyksellä pyörittämään ”yritystoimintaa”, se ei pitkälle kanna, jos ei tulos suurene huomattavasti. Sekin jää nyt arvailujen varaan, miten ja mistä se puuttuva osa olisi saatavissa. Yrittäjä putoaa sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle, eikä toimeentulotuki olekaan ”yrittäjälle” se viimeinen pelastus, jos sattuu huono ansaintakuukausi. Sitä vaan on, kuin heikoilla jäillä, jos tähän leikkiin lähtee, eikä monikaan työtön niin kovin vahvoilla ole alkuvaiheessakaan.  Täytyy muistaa, että yritystoiminta on useinkin yksinpuurtamista, mikä sekään ei kaikille ole hyväksi ja ominaista. Siis harkintaa kannattaa harrastaa, vaikka miten oljenkorsi näyttäisi olevan tarttumisetäisyydellä.

Mikäli hyviä testattavia ideoita työttömillä olisi, näkisin järkevämmäksi vaihtoehdoksi kerätä vähintään 7 henkilön kimpan ja sillä porukalla työosuuskunta pystyyn, mutta harkintaa toki sekin vaatii. Mainitsin henkilömääräksi 7, koska silloin on mahdollisuus soviteltuun työttömyyspäivärahaan, mikäli koko ajan ei bisnekset kukoistakaan. Perinteisissä työosuuskunnissa työtä tehdään osuuskunnan lukuun. Työn suorittaja on yleensä työsuhteessa osuuskuntaan, joka sopii työsuoritusten tekemisestä työn teettäjän kanssa ja näin oikeus soviteltuun päivärahaan säilyy.

Jokaisen työttömän kannattaa harkita tarkkaan itse omat mahdollisuutensa ja suunnitella sen mukaisesti mitä tekevät ja mikä ei aiheuta liian suuria riskejä. Ne, ketkä näitä ”loistoideoita” esille nostavat, eivät ole ajatelleet niitä työttömän näkökulmasta, eikä heitä kiinnosta, vaikka työttömät joutuisivat entistäkin vaikeampiin elämän tilanteisiin heidän ideoidensa myötä.

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248944-aktiivimallin-epailyttava-ehdotus-yrittajyyteen#comments Aktiivimalli Starttiraha Toimeentulo Työttömyysturva Yrittäjyys Wed, 10 Jan 2018 20:21:39 +0000 Anne Lempinen http://lempan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248944-aktiivimallin-epailyttava-ehdotus-yrittajyyteen
Yrittäjä, älä ole banaanikärpänen. Hanki sijoittaja-asenne. Ole hydra. http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248910-yrittaja-ala-ole-banaanikarpanen-hanki-sijoittaja-asenne-ole-hydra <p>Yksittäiset banaanikärpäset ovat hauraita. Juuri siksi banaanikärpäset lajina ja populaatioina ovat niin sitkeitä ja sopeutuvaisia.</p><p>Startupit ovat hauraita. Juuri siksi startupekosysteemit ovat sitkeitä ja kehittyviä. Juuri siksi nopea ympäristön muutos lisää todennäköisyyttä suuria disruptioita aiheuttaville startup-menestystarinoille.</p><p>Nassim Taleb kuvaa näitä ilmiöitä käsitteellään &ldquo;antifragiilius&rdquo; tai &ldquo;antihauraus&rdquo;</p><ul><li>Fragiilit/hauraat asiat vahingoittuvat tai kärsivät epävarmuudesta ja muutoksesta. (vesilasi, keiju)</li><li>Robustit asiat selviytyvät epävarmuudesta ja muutoksesta vähin vammoin ja peloin. (möykky lyijyä, feeniks)</li><li>Antifragiilit/antihauraat asiat hyötyvät, kehittyvät ja vahvistuvat epävarmuudesta ja muutoksesta (bakteerikanta, hydra).</li></ul><p>Startup-yrittäjänä voit joko olla hauras tai antihauras. Banaanikärpänen tai <a href="https://youtu.be/hRNvoxxSNsY?t=88">hydra</a>. Tämä riippuu asennoitumisestasi.</p><p>Jos itsepäisesti hirttäydyt ensimmäiseen ideaan, jonka saat tai yritykseen jonka perustat ja marttyyrinä päätät upota laivan mukana, olet sinäkin startupekosysteemin banaanikärpäsiä.</p><p>Jos sen sijaan osaat jatkuvasti kyseenalaistaa tekemistäsi ja hylätä ideat, kun ne on osoitettu toimimattomiksi (fail fast &ndash;ideologian mukaisesti) ja opit virheistäsi, voit nousta jokaisesta umpikujasta ja konkurssista entistä vahvempana ja viisaampana.</p><p>Toisaalta yrittäjältä vaaditaan kuitenkin sopivasti myös sitä pähkähullua vakaumusta ja intohimoa asiaansa kohtaan. Sijoittajat myös odottavat vahvaa sitoumusta. Fiksujen alkuvaiheen sijoittajien (sellaisten, jotka ymmärtävät, että startup on tutkimus- ja etsimisprosessi) kohdalla tämä tarkoittaa kuitenkin lähinnä sitä, ettet kokonaan luovuta tai <em>lannistu </em>ensimmäisistä vastoinkäymisistä<em>.</em> Toisaalta sijoittajien ottaminen mukaan lähes aina rajoittaa pivotointimahdollisuuksia (suom. kurssin muuttamista) ja myöhemmän vaiheen sijoittajat saattavat sijoittaa nimenomaan tiettyyn strategiaan.</p><p>Tämä dualiteetti vahvan määrätietoisuuden ja jatkuvan kyseenalaistamisen välillä on kenties startup-yrittäjyyden suurin dilemma.</p><p>Noin yleensä kannattaa kuitenkin ottaa mallia startup-sijoittajista. VC:t ja enkelisijoittajat seulovat kymmeniä ellei satoja kandidaattiyrityksiä läpi ennen kuin sitoutuvat yritykseen tai edes lähtevät neuvottelemaan sijoitusdiilistä. Yrittäjänä sinun tulisi oikeastaan olla vieläkin nirsompi &ndash; sekä ratkaistavan ongelman että tiimin suhteen, jonka kanssa lähdet firmaa perustamaan.</p><p>Miksikö?</p><p>Siksi, että sijoittajat voivat hajauttaa positionsa kymmenien yritysten välille. Startup-yrittäjänä et juuri voi. (Sarjayrittäjänäkin vain &quot;kronologisisesti&quot;.) Sinulla on lähes kaikki munat yhdessä korissa &ndash; ja niihin muniin kuuluu 4-10 parhaista elinvuosistasi. Olet myymässä sieluasi, ja enemmänkin.</p><p>Sellaisia sijoituksia ei kannata tehdä heppoisin perustein.</p><p>Laajemmin englanniksi:<br /><a href="https://www.tuure.us/single-post/2018/01/05/Founder-Don%E2%80%99t-Be-a-Fruit-Fly-Get-an-Investor-Mindset">https://www.tuure.us/single-post/2018/01/05/Founder-Don%E2%80%99t-Be-a-Fruit-Fly-Get-an-Investor-Mindset</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksittäiset banaanikärpäset ovat hauraita. Juuri siksi banaanikärpäset lajina ja populaatioina ovat niin sitkeitä ja sopeutuvaisia.

Startupit ovat hauraita. Juuri siksi startupekosysteemit ovat sitkeitä ja kehittyviä. Juuri siksi nopea ympäristön muutos lisää todennäköisyyttä suuria disruptioita aiheuttaville startup-menestystarinoille.

Nassim Taleb kuvaa näitä ilmiöitä käsitteellään “antifragiilius” tai “antihauraus”

  • Fragiilit/hauraat asiat vahingoittuvat tai kärsivät epävarmuudesta ja muutoksesta. (vesilasi, keiju)
  • Robustit asiat selviytyvät epävarmuudesta ja muutoksesta vähin vammoin ja peloin. (möykky lyijyä, feeniks)
  • Antifragiilit/antihauraat asiat hyötyvät, kehittyvät ja vahvistuvat epävarmuudesta ja muutoksesta (bakteerikanta, hydra).

Startup-yrittäjänä voit joko olla hauras tai antihauras. Banaanikärpänen tai hydra. Tämä riippuu asennoitumisestasi.

Jos itsepäisesti hirttäydyt ensimmäiseen ideaan, jonka saat tai yritykseen jonka perustat ja marttyyrinä päätät upota laivan mukana, olet sinäkin startupekosysteemin banaanikärpäsiä.

Jos sen sijaan osaat jatkuvasti kyseenalaistaa tekemistäsi ja hylätä ideat, kun ne on osoitettu toimimattomiksi (fail fast –ideologian mukaisesti) ja opit virheistäsi, voit nousta jokaisesta umpikujasta ja konkurssista entistä vahvempana ja viisaampana.

Toisaalta yrittäjältä vaaditaan kuitenkin sopivasti myös sitä pähkähullua vakaumusta ja intohimoa asiaansa kohtaan. Sijoittajat myös odottavat vahvaa sitoumusta. Fiksujen alkuvaiheen sijoittajien (sellaisten, jotka ymmärtävät, että startup on tutkimus- ja etsimisprosessi) kohdalla tämä tarkoittaa kuitenkin lähinnä sitä, ettet kokonaan luovuta tai lannistu ensimmäisistä vastoinkäymisistä. Toisaalta sijoittajien ottaminen mukaan lähes aina rajoittaa pivotointimahdollisuuksia (suom. kurssin muuttamista) ja myöhemmän vaiheen sijoittajat saattavat sijoittaa nimenomaan tiettyyn strategiaan.

Tämä dualiteetti vahvan määrätietoisuuden ja jatkuvan kyseenalaistamisen välillä on kenties startup-yrittäjyyden suurin dilemma.

Noin yleensä kannattaa kuitenkin ottaa mallia startup-sijoittajista. VC:t ja enkelisijoittajat seulovat kymmeniä ellei satoja kandidaattiyrityksiä läpi ennen kuin sitoutuvat yritykseen tai edes lähtevät neuvottelemaan sijoitusdiilistä. Yrittäjänä sinun tulisi oikeastaan olla vieläkin nirsompi – sekä ratkaistavan ongelman että tiimin suhteen, jonka kanssa lähdet firmaa perustamaan.

Miksikö?

Siksi, että sijoittajat voivat hajauttaa positionsa kymmenien yritysten välille. Startup-yrittäjänä et juuri voi. (Sarjayrittäjänäkin vain "kronologisisesti".) Sinulla on lähes kaikki munat yhdessä korissa – ja niihin muniin kuuluu 4-10 parhaista elinvuosistasi. Olet myymässä sieluasi, ja enemmänkin.

Sellaisia sijoituksia ei kannata tehdä heppoisin perustein.

Laajemmin englanniksi:
https://www.tuure.us/single-post/2018/01/05/Founder-Don%E2%80%99t-Be-a-Fruit-Fly-Get-an-Investor-Mindset

]]>
3 http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248910-yrittaja-ala-ole-banaanikarpanen-hanki-sijoittaja-asenne-ole-hydra#comments Konkurssi Riskisijoittaminen Startup Virheistä oppiminen Yrittäjyys Wed, 10 Jan 2018 07:48:11 +0000 Tuure Parkkinen http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248910-yrittaja-ala-ole-banaanikarpanen-hanki-sijoittaja-asenne-ole-hydra
Mitä aktiivimallin tilalle? http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248712-mita-aktiivimallin-tilalle <p>Hallitus on viime viikkoina saanut ansaitusti ryöpytystä työttömyysturvan aktiivimallin vuoksi. Kritiikin kärkenä on, että työttömiä rangaistaan asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa, mutta työllistymisen helpottamiseksi malli ei tarjoa oikeastaan mitään.</p><p>Työllistymisen helpottaminen ja työttömien aktivointi työelämään ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Useimmat työttömätkin olisivat mieluummin töissä kuin työttömänä. Viime päivinä monesti esitetty kysymys kuuluukin: mitä sitten, jos ei aktiivimallia?</p><p>Tartun tässä nyt kahteen tunnettuun kannustinloukkuun: keikkatyön päivärahan maksua viivästyttävään vaikutukseen sekä yrittäjänä työllistymiseen liittyviin ongelmiin. Nämä kaksi asiaa korjaamalla autettaisiin monia jos nyt ei ihan vakituiseen, kokopäiväiseen työsuhteeseen, niin ainakin tienaamaan edes osan elannostaan omalla työllä &ndash; ja samalla ylläpitämään työhön liittyvää osaamistaan.</p><p><strong>Kohtuullisuutta keikkatyön päivärahojen maksuun</strong></p><p>Ensin keikkatyö. Tapasin eräässä vaalitilaisuudessa henkilön, joka esittäytyi työttömäksi tohtoriksi. Hän kertoi tehneensä satunnaisia opinnäytetyön arviointeja ja muita keikkahommia, mutta kertoi, ettei hänellä enää ollut tähän varaa.</p><p>Miksi? Koska jokainen keikkatyö keskeyttää päivärahan maksamisen. Kuluu usein kuukausia ennen kuin TE-toimisto saa kalkyloitua keikkatyöstä maksetun palkkion vaikutuksen työttömyyspäivärahaan, ja sillä välillä mitään rahaa ei tipu. Pitkittyneen työttömyyden vuoksi henkilöllä ei ollut enää säästöjä, joiden varassa sinnitellä arviointijakson ajan. Siispä hän ei enää voinut ottaa keikkoja vastaan.</p><p>Tämä epäkohta olisi suhteellisen helppo korjata. Jo keikkatyötä vastaanottaessaan työntekijällä on yleensä käsitys maksettavan palkkion suuruudesta. Palkkion vaikutus päivärahan maksuun voitaisiin laskea tämän arvion perusteella. Jos palkkio alittaa 300 euron suojaosuuden, ei päivärahan maksulle tarvitse tehdä mitään.</p><p>Jälkeenpäin toki pitäisi vielä tarkistaa lopullinen maksetun palkkion määrä &ndash; sen voisi tehdä samaan tapaan kuin esitäytetyn veroehdotuksen, verottajallahan joka tapauksessa on tiedot maksetuista palkkioista. Mahdollisten &ldquo;mätkyjen&rdquo; suhteen voisi soveltaa samantyyppistä periaatetta kuin verotuksessa: jos palkkio on arviota suurempi, mutta siitä aiheutuvan &ldquo;mätkyn&rdquo; määrä vähäinen, se jätettäisiin perimättä.</p><p><strong>Selkeämmät kriteerit päätoimiselle yrittäjyydelle</strong></p><p>Vaikka työttomyysturvalakiin tehdyt muutokset ovat onneksi ratkaisseet monia yrittäjien työttömyyteen liittyviä epäkohtia, ongelmia on edelleen. Niistä suurin on, että keikkatyötä tekevä saatetaan <a href="http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/yrittaja_tyottomyysturva/index.html">TE-toimistossa määrittää</a> päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin työttömyyspäivärahan maksu lakkaa kokonaan. Määrittely tehdään melko epämääräisin perustein, ja olennaista on yrittäjänä tehty työmäärä, ei suinkaan ansaittu tulo.</p><p>Jos TE-toimisto katsoo, että yrittäjän tai &ldquo;omaa työtä&rdquo; tekevän työmäärä on niin suuri, ettei henkilö voi ottaa vastaan kokopäivätyötä, tämä menettää päivärahat. Työttömän oikeusturvan kannalta ongelmallista on, ettei tälle työmäärälle ole mitään selkeää määritelmää, vaan TE-toimiston virkailijat käyttävät tapauskohtaista harkintaa.</p><p>Kriteerejä pitäisikin selkiyttää. Yksi tapa hahmottaa, onko henkilö kykenevä vastaanottamaan kokopäiväistä työtä, on voimassa olevat sopimukset. Jos henkilöllä on pitkiä toimeksiantoja, joissa on pitkät irtisanomisajat, on selvää, ettei hän ole välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Mutta jos työmäärä koostuu pienistä ja lyhyistä toimeksiannoista, niistä on varsin helppoa irtautua, jos sopiva kokopäivätyö osuu kohdalle.</p><p>Mitä määritelmää sitten käytetäänkin, sen tulee olla niin selkeä, että kukin voi etukäteen arvioida tekemänsä työn vaikutusta työttömyysturvaan.</p><p><strong>Joustoa YEL-järjestelmään</strong></p><p>Toinen ongelma on <a href="https://kaisahernberg.com/2017/05/29/turha-syyttaa-yrittajia-kun-yel-jarjestelma-on-huono/">YEL-vakuutus</a>, josta kirjoitin syksyllä pidemmästi. Nykymalli johtaa etenkin satunnaisempaa keikkatyötä tekevien alivakuuttamiseen ja toimii myös kannustinloukkuna keikkatyön tekemiselle &ndash; kukapa haluaisi ottaa kallista vakuutusta, jos ei ole mitään varmuutta työkeikkojen jatkuvuudesta.</p><p>YEL-vakuutusta pitääkin rakentaa joustavammaksi. Ei voi olla niin, että vakuutusmaksu pitää maksaa, vaikka tuloja ei ole. YEL pitää voida tilittää samaan tapaan kuin vaikkapa keikkaluontoisesti palkatun lapsenvahdin TyEL-maksu &ndash; kertaluontoisesti ja todellisen tulon määrään perustuen. Tällainen joustavampi malli helpottaisi monen keikkatyöllistymistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Toki moni työllistyisi mieluummin vakituiseen, täysipäiväiseen työhön, jolla voi elättää itsensä ihan kokonaan. Valitettavasti kuitenkin yhä useampi on tilanteessa, jossa leipä on haalittava pienistä murusista. Keikkatyöläisen elämä on ennakoimattomuudessaan usein raskasta ja tulotason heilahtelut tekevät oman talouden suunnittelusta hankalaa. Olisi kohtuullista, ettei lainsäädännöllä tehtäisi itsensä työllistämisestä enää ainakaan hankalampaa.</p><p>Ja pitäähän toki vielä mainita sekin, että jos meillä olisi toimiva perustulomalli, monet keikkatyön ja työttömyysturvan ongelmat olisivat ainakin nykyistä pienempiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus on viime viikkoina saanut ansaitusti ryöpytystä työttömyysturvan aktiivimallin vuoksi. Kritiikin kärkenä on, että työttömiä rangaistaan asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa, mutta työllistymisen helpottamiseksi malli ei tarjoa oikeastaan mitään.

Työllistymisen helpottaminen ja työttömien aktivointi työelämään ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Useimmat työttömätkin olisivat mieluummin töissä kuin työttömänä. Viime päivinä monesti esitetty kysymys kuuluukin: mitä sitten, jos ei aktiivimallia?

Tartun tässä nyt kahteen tunnettuun kannustinloukkuun: keikkatyön päivärahan maksua viivästyttävään vaikutukseen sekä yrittäjänä työllistymiseen liittyviin ongelmiin. Nämä kaksi asiaa korjaamalla autettaisiin monia jos nyt ei ihan vakituiseen, kokopäiväiseen työsuhteeseen, niin ainakin tienaamaan edes osan elannostaan omalla työllä – ja samalla ylläpitämään työhön liittyvää osaamistaan.

Kohtuullisuutta keikkatyön päivärahojen maksuun

Ensin keikkatyö. Tapasin eräässä vaalitilaisuudessa henkilön, joka esittäytyi työttömäksi tohtoriksi. Hän kertoi tehneensä satunnaisia opinnäytetyön arviointeja ja muita keikkahommia, mutta kertoi, ettei hänellä enää ollut tähän varaa.

Miksi? Koska jokainen keikkatyö keskeyttää päivärahan maksamisen. Kuluu usein kuukausia ennen kuin TE-toimisto saa kalkyloitua keikkatyöstä maksetun palkkion vaikutuksen työttömyyspäivärahaan, ja sillä välillä mitään rahaa ei tipu. Pitkittyneen työttömyyden vuoksi henkilöllä ei ollut enää säästöjä, joiden varassa sinnitellä arviointijakson ajan. Siispä hän ei enää voinut ottaa keikkoja vastaan.

Tämä epäkohta olisi suhteellisen helppo korjata. Jo keikkatyötä vastaanottaessaan työntekijällä on yleensä käsitys maksettavan palkkion suuruudesta. Palkkion vaikutus päivärahan maksuun voitaisiin laskea tämän arvion perusteella. Jos palkkio alittaa 300 euron suojaosuuden, ei päivärahan maksulle tarvitse tehdä mitään.

Jälkeenpäin toki pitäisi vielä tarkistaa lopullinen maksetun palkkion määrä – sen voisi tehdä samaan tapaan kuin esitäytetyn veroehdotuksen, verottajallahan joka tapauksessa on tiedot maksetuista palkkioista. Mahdollisten “mätkyjen” suhteen voisi soveltaa samantyyppistä periaatetta kuin verotuksessa: jos palkkio on arviota suurempi, mutta siitä aiheutuvan “mätkyn” määrä vähäinen, se jätettäisiin perimättä.

Selkeämmät kriteerit päätoimiselle yrittäjyydelle

Vaikka työttomyysturvalakiin tehdyt muutokset ovat onneksi ratkaisseet monia yrittäjien työttömyyteen liittyviä epäkohtia, ongelmia on edelleen. Niistä suurin on, että keikkatyötä tekevä saatetaan TE-toimistossa määrittää päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin työttömyyspäivärahan maksu lakkaa kokonaan. Määrittely tehdään melko epämääräisin perustein, ja olennaista on yrittäjänä tehty työmäärä, ei suinkaan ansaittu tulo.

Jos TE-toimisto katsoo, että yrittäjän tai “omaa työtä” tekevän työmäärä on niin suuri, ettei henkilö voi ottaa vastaan kokopäivätyötä, tämä menettää päivärahat. Työttömän oikeusturvan kannalta ongelmallista on, ettei tälle työmäärälle ole mitään selkeää määritelmää, vaan TE-toimiston virkailijat käyttävät tapauskohtaista harkintaa.

Kriteerejä pitäisikin selkiyttää. Yksi tapa hahmottaa, onko henkilö kykenevä vastaanottamaan kokopäiväistä työtä, on voimassa olevat sopimukset. Jos henkilöllä on pitkiä toimeksiantoja, joissa on pitkät irtisanomisajat, on selvää, ettei hän ole välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Mutta jos työmäärä koostuu pienistä ja lyhyistä toimeksiannoista, niistä on varsin helppoa irtautua, jos sopiva kokopäivätyö osuu kohdalle.

Mitä määritelmää sitten käytetäänkin, sen tulee olla niin selkeä, että kukin voi etukäteen arvioida tekemänsä työn vaikutusta työttömyysturvaan.

Joustoa YEL-järjestelmään

Toinen ongelma on YEL-vakuutus, josta kirjoitin syksyllä pidemmästi. Nykymalli johtaa etenkin satunnaisempaa keikkatyötä tekevien alivakuuttamiseen ja toimii myös kannustinloukkuna keikkatyön tekemiselle – kukapa haluaisi ottaa kallista vakuutusta, jos ei ole mitään varmuutta työkeikkojen jatkuvuudesta.

YEL-vakuutusta pitääkin rakentaa joustavammaksi. Ei voi olla niin, että vakuutusmaksu pitää maksaa, vaikka tuloja ei ole. YEL pitää voida tilittää samaan tapaan kuin vaikkapa keikkaluontoisesti palkatun lapsenvahdin TyEL-maksu – kertaluontoisesti ja todellisen tulon määrään perustuen. Tällainen joustavampi malli helpottaisi monen keikkatyöllistymistä.

 

Toki moni työllistyisi mieluummin vakituiseen, täysipäiväiseen työhön, jolla voi elättää itsensä ihan kokonaan. Valitettavasti kuitenkin yhä useampi on tilanteessa, jossa leipä on haalittava pienistä murusista. Keikkatyöläisen elämä on ennakoimattomuudessaan usein raskasta ja tulotason heilahtelut tekevät oman talouden suunnittelusta hankalaa. Olisi kohtuullista, ettei lainsäädännöllä tehtäisi itsensä työllistämisestä enää ainakaan hankalampaa.

Ja pitäähän toki vielä mainita sekin, että jos meillä olisi toimiva perustulomalli, monet keikkatyön ja työttömyysturvan ongelmat olisivat ainakin nykyistä pienempiä.

]]>
18 http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248712-mita-aktiivimallin-tilalle#comments Kotimaa Aktiivimalli Työllistyminen Työttömyysturva Yrittäjyys Sat, 06 Jan 2018 08:49:20 +0000 Kaisa Hernberg http://kaisahernberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248712-mita-aktiivimallin-tilalle
Vaihtoehto on punavihreä konkurssi http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248592-vaihtoehto-on-punavihrea-konkurssi <p>Suomen talous kasvaa, vienti vetää ja työllisyys paranee. Hallituksen linja tuottaa tulosta, mikä aiheuttaa hämmennystä vasemmisto-oppositiossa. SDP:n piiriväki luottaa MTV:n kyselytutkimuksessa enemmän&nbsp;<strong>Antti Lindtmaniin</strong>&nbsp;kuin&nbsp;<strong>Antti Rinteeseen</strong>.<br /><br />Ainakin yksi asia yhdistää demareita ja kaikkia suomalaisia: Rinne ei kerää luottamusta pääministeriksi vaikka tarjoilisi ruusuja ja suklaata Hakaniemen torilla joka päivä.<br /><br />Demariväki haikailee hallitukseen vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa.&nbsp;<br /><br />Kuten ulkoministeri&nbsp;<strong>Timo Soini</strong>&nbsp;plokissaan <a href="http://timosoini.fi/2018/01/punavihrea-konkurssi/">kirjoittaa</a>, punavihreät ovat luvanneet perua koulutusleikkaukset ja aktiivimallin, purkaa kaikki indeksijäädytykset, ryöstää Sitran kassan, palauttaa lomarahat, hoitaa hoitajamitoituksen, lisätä ilmastorahoitusta, perua autoverokevennykset, korjata aluepolitiikan, aktivoida Eurooppa-politiikan ja sulkea Nato-oven. Kaikki tämä ja vielä enemmän vähentäen samalla valtion velkaantumista.<br /><br />Viherkolmikko laskettelee luikuria talvisäillä. Saamattomat sanovat saavansa peruttua kaiķen vastustamansa. Rinteen, <strong>Anderssonin</strong> ja <strong>Aallon</strong> vaihtoehto on punavihreä konkurssi. Ei kiitos, vaikka käärittäisiin kuinka kauniisiin puheisiin.<br /><br />Demarit ovat vailla uskottavaa johtajaa, vihreiden johtajaa ei ole näkynyt ja vasemmistoliittoa johtaa jonkin sortin sosialisti.&nbsp;Sininen tulevaisuus uskoo suomalaisten ymmärtävän, että viherkolmikon ei pidä antaa tärvellä Suomen toista vuosisataa.</p> <p>Yksi hallituksen lukuisista merkittävistä uudistuksista on alkoholilaki. Demareista vain viisaaksi tuntemani&nbsp;<strong>Ville Skinnari </strong>luotti ihmiseen - kaikki muut demarit äänestivät 5,5 prosenttiyksikön tilavuusrajaa vastaan. Vasemmistoliittolaisista ja vihreistä suurin osa ei halunnut vahvempia oluita kauppoihin. Sellaista vapaamielisyyttä. Sosialistit uskovat ihmisten holhoukseen.</p> <p>Hallituksen ja sinisten kovan työn ansiosta alkoholilaki uudistetaan 5,5 rajalla eduskunnan äänin 98-94. Saimme viime hetkillä vakuutettua riittävästi kansanedustajia lakiuudistuksen taakse. Tältä näyttää poliittinen työvoitto.</p> <p>Julkinen keskustelu on kilpistynyt tilavuusprosenttiin, mutta alkoholilain uudistus sisältää paljon merkittävää sääntelyn keventämistä erityisesti ravintola-alalla. Kannattaa tutustua <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201712152200608300_pi.shtml">niihin kaikkiin</a>.&nbsp;</p> <p>Vastasin Ylen vaalikoneeseen vuonna 2015, että &quot;liiallisen holhoamisen on loputtava: A-olut ja viini ruokakauppoihin ja samalla vapautetaan alkoholin myyntiaikoja&quot;. Kaksi kolmesta tavoitteestani toteutuu tämän hallituksen toimesta. Kyllä siihen voi olla tyytyväinen niin kuluttaja kuin yrittäjäkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen talous kasvaa, vienti vetää ja työllisyys paranee. Hallituksen linja tuottaa tulosta, mikä aiheuttaa hämmennystä vasemmisto-oppositiossa. SDP:n piiriväki luottaa MTV:n kyselytutkimuksessa enemmän Antti Lindtmaniin kuin Antti Rinteeseen.

Ainakin yksi asia yhdistää demareita ja kaikkia suomalaisia: Rinne ei kerää luottamusta pääministeriksi vaikka tarjoilisi ruusuja ja suklaata Hakaniemen torilla joka päivä.

Demariväki haikailee hallitukseen vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. 

Kuten ulkoministeri Timo Soini plokissaan kirjoittaa, punavihreät ovat luvanneet perua koulutusleikkaukset ja aktiivimallin, purkaa kaikki indeksijäädytykset, ryöstää Sitran kassan, palauttaa lomarahat, hoitaa hoitajamitoituksen, lisätä ilmastorahoitusta, perua autoverokevennykset, korjata aluepolitiikan, aktivoida Eurooppa-politiikan ja sulkea Nato-oven. Kaikki tämä ja vielä enemmän vähentäen samalla valtion velkaantumista.

Viherkolmikko laskettelee luikuria talvisäillä. Saamattomat sanovat saavansa peruttua kaiķen vastustamansa. Rinteen, Anderssonin ja Aallon vaihtoehto on punavihreä konkurssi. Ei kiitos, vaikka käärittäisiin kuinka kauniisiin puheisiin.

Demarit ovat vailla uskottavaa johtajaa, vihreiden johtajaa ei ole näkynyt ja vasemmistoliittoa johtaa jonkin sortin sosialisti. Sininen tulevaisuus uskoo suomalaisten ymmärtävän, että viherkolmikon ei pidä antaa tärvellä Suomen toista vuosisataa.

Yksi hallituksen lukuisista merkittävistä uudistuksista on alkoholilaki. Demareista vain viisaaksi tuntemani Ville Skinnari luotti ihmiseen - kaikki muut demarit äänestivät 5,5 prosenttiyksikön tilavuusrajaa vastaan. Vasemmistoliittolaisista ja vihreistä suurin osa ei halunnut vahvempia oluita kauppoihin. Sellaista vapaamielisyyttä. Sosialistit uskovat ihmisten holhoukseen.

Hallituksen ja sinisten kovan työn ansiosta alkoholilaki uudistetaan 5,5 rajalla eduskunnan äänin 98-94. Saimme viime hetkillä vakuutettua riittävästi kansanedustajia lakiuudistuksen taakse. Tältä näyttää poliittinen työvoitto.

Julkinen keskustelu on kilpistynyt tilavuusprosenttiin, mutta alkoholilain uudistus sisältää paljon merkittävää sääntelyn keventämistä erityisesti ravintola-alalla. Kannattaa tutustua niihin kaikkiin

Vastasin Ylen vaalikoneeseen vuonna 2015, että "liiallisen holhoamisen on loputtava: A-olut ja viini ruokakauppoihin ja samalla vapautetaan alkoholin myyntiaikoja". Kaksi kolmesta tavoitteestani toteutuu tämän hallituksen toimesta. Kyllä siihen voi olla tyytyväinen niin kuluttaja kuin yrittäjäkin.

]]>
0 Alkoholilaki Suomen talous ja työllisyys Talouskasvu Yrittäjyys Thu, 04 Jan 2018 08:39:19 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248592-vaihtoehto-on-punavihrea-konkurssi
Aktiivimalli - populismin päiväuni http://villevarjo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248380-aktiivimalli-populismin-paivauni <p>Työttömyys ja työvoimahallinnon toimet ovat olleet kovasti julkisuudessa viime päivinä. Tunnen jossain&nbsp;määrin nuo työvoimahallinnon perusperiaatteet omien työtehtävieni kautta ja seuraan mielenkiinnosta alan kehitystä. Erityisesti aktiivimalli on kirvoittanut kielenkannat.</p><p>En kovin paljon parjaisi asiassa työttömiä enkä myöskään TE-toimistojen virkailijoita, koska työnhakijat tietävät oman tilanteensa ja vaikeudet. Vastaavasti alan työntekijät tietävät oman työnsä tilanteen ja vaikeudet. Nuo molemmat tuntevat asian paljon paremmin kuin mitä provosointitarkoituksessa kirjoitetuista iltapäivälehtien populistisista jutuista - puhumattakaan raivokkaasta somekirjoittelusta - voisi päätellä.</p><p>Meillä on muutenkin tullut yhteiskuntaan voimakkaasti tilanne, jossa mikä hyvänsä asiantuntemus tai tieto lytätään iltapäivälehtien kommenttipalstoilla ja sosiaalisessa mediassa milloin sosialismiksi, milloin fasismiksi ja milloin miksikin. Pahinta on, että jopa muutamat ministerit ovat ottaneet asiaksensa julkisesti pilkata eri alojen asiantuntijoita ylilääkäreistä ja professoreista alkaen.</p><p>Mitä sanotte, uskotteko tosiaan että vaikkapa liikenneasioista alan kokeneita ammattilaisia enemmän tietää joku &quot;elämänkoulun&quot; suorittanut tyyppi, jonka oppineisuuden merkkinä on olutvalmistajan mainospäähine? Näinkö alas olemme vajonneet?</p><p>Huolestuttavaa on myös se, että esimerkiksi muutamat poliittiset verkkojulkaisut ovat hyvin populistisia. Tällä hetkellä mielestäni räikeästi populistinen on Kokoomuksen &quot;Verkkouutiset&quot;, jonka journalistinen taso on melko lähellä MV-lehteä. Muista verkkolehdistä Keskustan &quot;Suomenmaa&quot;, demareitten &quot;Demokraatti&quot; ja RKP:tä lähellä oleva &quot;Hufvudstadsbladet&quot; ovat huomattavasti neutraalimpia ja ne täyttävät Verkkouutisia paremmin tiedonvälityksen tärkeimmän tehtävän: totuuden kertomisen.</p><p>Jos tuosta pinnalla olevasta asiasta haluaa oikeaa tietoa, niin kannattanee lähteä liikkeelle TEM:n verkkosivuilta. Totuus saattaa olla luuloja ja populismia ihmeellisempää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömyys ja työvoimahallinnon toimet ovat olleet kovasti julkisuudessa viime päivinä. Tunnen jossain määrin nuo työvoimahallinnon perusperiaatteet omien työtehtävieni kautta ja seuraan mielenkiinnosta alan kehitystä. Erityisesti aktiivimalli on kirvoittanut kielenkannat.

En kovin paljon parjaisi asiassa työttömiä enkä myöskään TE-toimistojen virkailijoita, koska työnhakijat tietävät oman tilanteensa ja vaikeudet. Vastaavasti alan työntekijät tietävät oman työnsä tilanteen ja vaikeudet. Nuo molemmat tuntevat asian paljon paremmin kuin mitä provosointitarkoituksessa kirjoitetuista iltapäivälehtien populistisista jutuista - puhumattakaan raivokkaasta somekirjoittelusta - voisi päätellä.

Meillä on muutenkin tullut yhteiskuntaan voimakkaasti tilanne, jossa mikä hyvänsä asiantuntemus tai tieto lytätään iltapäivälehtien kommenttipalstoilla ja sosiaalisessa mediassa milloin sosialismiksi, milloin fasismiksi ja milloin miksikin. Pahinta on, että jopa muutamat ministerit ovat ottaneet asiaksensa julkisesti pilkata eri alojen asiantuntijoita ylilääkäreistä ja professoreista alkaen.

Mitä sanotte, uskotteko tosiaan että vaikkapa liikenneasioista alan kokeneita ammattilaisia enemmän tietää joku "elämänkoulun" suorittanut tyyppi, jonka oppineisuuden merkkinä on olutvalmistajan mainospäähine? Näinkö alas olemme vajonneet?

Huolestuttavaa on myös se, että esimerkiksi muutamat poliittiset verkkojulkaisut ovat hyvin populistisia. Tällä hetkellä mielestäni räikeästi populistinen on Kokoomuksen "Verkkouutiset", jonka journalistinen taso on melko lähellä MV-lehteä. Muista verkkolehdistä Keskustan "Suomenmaa", demareitten "Demokraatti" ja RKP:tä lähellä oleva "Hufvudstadsbladet" ovat huomattavasti neutraalimpia ja ne täyttävät Verkkouutisia paremmin tiedonvälityksen tärkeimmän tehtävän: totuuden kertomisen.

Jos tuosta pinnalla olevasta asiasta haluaa oikeaa tietoa, niin kannattanee lähteä liikkeelle TEM:n verkkosivuilta. Totuus saattaa olla luuloja ja populismia ihmeellisempää.

]]>
8 http://villevarjo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248380-aktiivimalli-populismin-paivauni#comments Aktiivimalli Työttömyys Yrittäjyys Sat, 30 Dec 2017 22:03:12 +0000 Ville Varjo http://villevarjo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248380-aktiivimalli-populismin-paivauni
Miksei yrittäjä palkkaa? http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248316-miksei-yrittaja-palkkaa <p>Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin. On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä. Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä. Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin kun siihen kannustetaan tai sitä erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.</p><p>Ja tästä päästäänkin siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista niin kauan kun pystyvät?</p><p>Syy on selkeä. Mikroyrittäjälle työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti liian iso riski. Palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua. Ja ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista. Tai kertyvistä lomapäivistä. Tai sopimuksen minimikestosta. Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.</p><p>Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea. Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla. Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen.</p><p>Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin niin ei välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin. On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä. Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä. Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin kun siihen kannustetaan tai sitä erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.

Ja tästä päästäänkin siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista niin kauan kun pystyvät?

Syy on selkeä. Mikroyrittäjälle työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti liian iso riski. Palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua. Ja ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista. Tai kertyvistä lomapäivistä. Tai sopimuksen minimikestosta. Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.

Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea. Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla. Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen.

Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin niin ei välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.

]]>
19 http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248316-miksei-yrittaja-palkkaa#comments Työllisyys Työttömyys Yrittäjyys Fri, 29 Dec 2017 15:23:18 +0000 Harri Vuorenpää http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248316-miksei-yrittaja-palkkaa
Startup = Tiimi vapaaehtoisia orjia etsimässä neulaa heinävaltamerestä http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248014-startup-tiimi-vapaaehtoisia-orjia-etsimassa-neulaa-heinavaltameresta <p>Startup-yrittäjyys. Vielä kuumempaa hottia.<br /><br />Jos harkitset startup-yrittäjäksi ryhtymistä siksi, että kaikilla kavereillakin on ja että on coolia olla founderi, minulla on sinulle yksi viesti:</p><p>Seis! Älä tee sitä!</p><p>&nbsp;</p><p>Ensinnäkin, kaikki innovatiivisuus ei ole (yhtä paljon) yrittäjyyttä. <a href="http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247610-omat-munat-korissa-miksi-hitler-oli-einsteinia-enemman-yrittaja">Yrittäjyyteen kuuluu olennaisena osana riskien ottaminen ja kantaminen</a>.</p><p>Toisenakin, startup-yrittäjyys hyvin spesifi, sitova, ja riskikäs yrittäjyyden muoto.</p><p>Startup-yrittäjyys on itsetuhoisimpia länsimaisia olemisen muotoja, sotatilan ulkopuolella.</p><p>Steve Blankin määritelmä startupille on: &quot;väliaikainen organisaatio, joka on luotu skaalautuvan liiketoimintamallin etsimistä varten.&quot;</p><p>&quot;Skaalautuvuus&quot; tarkoittaa sitä, että:<br />-&nbsp;palvelu on laajennettavissa suuren käyttäjämäärään ilman suuria marginaalisia kustannuksia, että<br />-&nbsp;asikashankinta on kustannustehokasta (suhteessa asiakkaiden &quot;elinkaariarvoon&quot;, customer lifetime value), ja että<br />- markkina on merkittävän kokoinen.</p><p>&quot;Väliaikaisuus&quot; on suhteellista, sillä monesti onnistuneen startupin rakentaminen edellyttää 4-7 vuoden sitoutumista hankkeeseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Myös startup-yrittäjyyden sisällä on monia erilaisia liiketoimintamalleja. Erilaisten bisnesten dynamiikkaan sopivat myös hyvin eriaiset rahoitusmuodot. Sijoituksen hakeminen Venture Capital -yrityksiltä ei todellakaan ole paras ratkaisu kaikkiin tapauksiin. Tulen käsittelemään erilaisa rahoitusstrategioita tässä blogissa laajemmin.</p><p>Jos haet yrittäjyydeltä &quot;passiivisia tuloja&quot; tai &quot;taloudellista riippumattomuutta&quot;, kannattaa unohtaa startup-yrittäjyys ja tutkia muunlaisia online-yrittäjyyden muotoja (kuten dropshippaaminen, nettikurssien myynti, tai blogaaminen).</p><p>Yrittäjyys ei ole kaikille. Startup-yrittäjyys vielä harvemmille. Englanninkielisessä blogissani laajemmin, millaisia asioita pitää osua kohdalleen, ennen kuin startupin perustamista kannattaa tosissaan harkita:<br /><a href="https://www.tuure.us/single-post/2017/12/15/A-startup-a-team-of-expendable-self-made-slaves-on-a-suicidal-quest-for-a-needle-in-a-sea-of-haystacks">https://www.tuure.us/single-post/2017/12/15/A-startup-a-team-of-expendable-self-made-slaves-on-a-suicidal-quest-for-a-needle-in-a-sea-of-haystacks</a></p><p>Jos nämä kyvyt ja luonteenpiirteet kuitenkin sattuvat kuvaamaan juuri sinua, startup-yrittäjyys voi tarjota sinulle vertaansa vailla olevaa jatkuvaa oppimista ja jännitystä. Pahimmillaan ja parhaimmillaan se voi olla kuin eläisi elokuvaa. On hyvä pitää mielessä, että tosimaailmassa valtaosa jännittävimmistä trillereistä saa useinkin farssin piirteitä ja päätyy kamaliksi tragedioiksi. (Niistä harvoista menestystarinoista vain kirjoitetaan ja saarnataan enemmän.)</p><p>Eikä sovi myöskään unohtaa, että elämä ei ole matka &ndash; vaan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=ERbvKrH-GC4&amp;t=12s">musiikkia, soittoa ja tanssia,</a> jossa loppu ei ratkaise, vaan se että muistaa nauttia, tuntea, ja kasvaa matkalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Startup-yrittäjyys. Vielä kuumempaa hottia.

Jos harkitset startup-yrittäjäksi ryhtymistä siksi, että kaikilla kavereillakin on ja että on coolia olla founderi, minulla on sinulle yksi viesti:

Seis! Älä tee sitä!

 

Ensinnäkin, kaikki innovatiivisuus ei ole (yhtä paljon) yrittäjyyttä. Yrittäjyyteen kuuluu olennaisena osana riskien ottaminen ja kantaminen.

Toisenakin, startup-yrittäjyys hyvin spesifi, sitova, ja riskikäs yrittäjyyden muoto.

Startup-yrittäjyys on itsetuhoisimpia länsimaisia olemisen muotoja, sotatilan ulkopuolella.

Steve Blankin määritelmä startupille on: "väliaikainen organisaatio, joka on luotu skaalautuvan liiketoimintamallin etsimistä varten."

"Skaalautuvuus" tarkoittaa sitä, että:
- palvelu on laajennettavissa suuren käyttäjämäärään ilman suuria marginaalisia kustannuksia, että
- asikashankinta on kustannustehokasta (suhteessa asiakkaiden "elinkaariarvoon", customer lifetime value), ja että
- markkina on merkittävän kokoinen.

"Väliaikaisuus" on suhteellista, sillä monesti onnistuneen startupin rakentaminen edellyttää 4-7 vuoden sitoutumista hankkeeseen.

 

Myös startup-yrittäjyyden sisällä on monia erilaisia liiketoimintamalleja. Erilaisten bisnesten dynamiikkaan sopivat myös hyvin eriaiset rahoitusmuodot. Sijoituksen hakeminen Venture Capital -yrityksiltä ei todellakaan ole paras ratkaisu kaikkiin tapauksiin. Tulen käsittelemään erilaisa rahoitusstrategioita tässä blogissa laajemmin.

Jos haet yrittäjyydeltä "passiivisia tuloja" tai "taloudellista riippumattomuutta", kannattaa unohtaa startup-yrittäjyys ja tutkia muunlaisia online-yrittäjyyden muotoja (kuten dropshippaaminen, nettikurssien myynti, tai blogaaminen).

Yrittäjyys ei ole kaikille. Startup-yrittäjyys vielä harvemmille. Englanninkielisessä blogissani laajemmin, millaisia asioita pitää osua kohdalleen, ennen kuin startupin perustamista kannattaa tosissaan harkita:
https://www.tuure.us/single-post/2017/12/15/A-startup-a-team-of-expendable-self-made-slaves-on-a-suicidal-quest-for-a-needle-in-a-sea-of-haystacks

Jos nämä kyvyt ja luonteenpiirteet kuitenkin sattuvat kuvaamaan juuri sinua, startup-yrittäjyys voi tarjota sinulle vertaansa vailla olevaa jatkuvaa oppimista ja jännitystä. Pahimmillaan ja parhaimmillaan se voi olla kuin eläisi elokuvaa. On hyvä pitää mielessä, että tosimaailmassa valtaosa jännittävimmistä trillereistä saa useinkin farssin piirteitä ja päätyy kamaliksi tragedioiksi. (Niistä harvoista menestystarinoista vain kirjoitetaan ja saarnataan enemmän.)

Eikä sovi myöskään unohtaa, että elämä ei ole matka – vaan musiikkia, soittoa ja tanssia, jossa loppu ei ratkaise, vaan se että muistaa nauttia, tuntea, ja kasvaa matkalla.

]]>
1 http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248014-startup-tiimi-vapaaehtoisia-orjia-etsimassa-neulaa-heinavaltameresta#comments Elämänfilosofia Riski Riskirahoitus Startup Yrittäjyys Thu, 21 Dec 2017 13:43:43 +0000 Tuure Parkkinen http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248014-startup-tiimi-vapaaehtoisia-orjia-etsimassa-neulaa-heinavaltameresta
Omat munat korissa – miksi Hitler oli Einsteinia enemmän yrittäjä http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247610-omat-munat-korissa-miksi-hitler-oli-einsteinia-enemman-yrittaja <p>Nonneh, 2 vuoden blogibaatti takana. Jatketaan jollain todella kuumalla ja seksikkäällä aiheella.<br /><br />Yrittäjyys. Kuuminta hottia.</p><p>Jos harkitset yrittäjäksi ryhtymistä sillä perusteella, että se on piireissäsi coolia, se kuulostaa parhaalta tavalta purkaa luovia paineitasi tai jostain isänmaallisesta velvoitteesta, minulla on sinulle tärkeä viesti:</p><p>Älä tee sitä!!<br />&nbsp;</p><p>Monet, ml. Lean Startup -kirjailija Eric Ries, haluavat kovasti kutsua kaikenlaista innovointia ja aloitteellisuutta &quot;yrittäjyydeksi&quot;. Eric määrittelee yrittäjiksi kaikki, jotka toimivat hänen&nbsp; &quot;startupissa&quot;, hänen määritelmänsä mukaan. Ericin &quot;startup&quot;-määritelmä taas kattaa kaikki &quot;ihmisinstituutiot, jotka on suunniteltu uusien tuotteiden ja palveluiden luomiseen epävarmoissa olosuhteissa&quot; (vap. suom.).</p><p>Tällä määritelmällä &quot;yrittäjyydestä&quot; tulee vain &quot;innovoinnin&quot; trendikkäämpi synonyymi.</p><p>Itse määrittelisin yrittäjyyden seuraavasti: &quot;aloitte(id)en eteenpäin vieminen omalle riskillä&quot;. Tässä jälkimmäinen puolisko on se merkittävä tekijä, joka erottaa yrittäjyyden kaikenlaisesta yleisestä innovoinnista tai aloittellisuudesta.</p><p>Lisäksi on tärkeä muistaa startup-yrittäjyys on vain yksi, hyvin spesifi yrittäjyyden muoto kaiken yrittäjyyden joukossa. Tästä lisää myöhemmässä blogikirjoituksessa.</p><p>Vaikka &quot;yrittäjyyden&quot; määritelmäni on Riesin määritelmää rajatumpi, sallii se kuitenkin hyvin monenlaisen yrittäjyyden. Esimerkiksi Martin Luther King, Jeesus, Gandhi ja Hitler olivat kaikki kovan luokan yrittäjiä. Mikään ei esim. sano, että yrittäjän pitäisi tavoitella rahallista tai reaalitaloudellista voittoa. Yrittäjä voi haluta nähdä maailmassa monenlaista muutosta. Myös &quot;impact-yrittäjyydestä&quot; aion kirjoitella jatkossa paljon.<br /><br />Sen sijaan esimerkiksi Albert Einstein ei pärjää yllämainituille hahmoille yrittäjyydessä alkuunkaan. Hän kehitti nerokkaita teorioita, jotka ovat mullistaneet käsitystämme maailmankaikkeudesta ja mahdollistaneet myös hyvin vaikuttavia käytännön sovelluksia ja innovaatioita. Mutta näitä hän kehitti pääasiassa muiden rahoituksella ilman omaa merittävää omaa taloudellista riskiä.<br /><br />Perusteellisempi versio tekstistä löytyy&nbsp;kolmannella kotimaisella sivuiltani:<br /><a href="https://www.tuure.us/single-post/2017/12/15-01-skin-in-the-game">https://www.tuure.us/single-post/2017/12/15-01-skin-in-the-game</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nonneh, 2 vuoden blogibaatti takana. Jatketaan jollain todella kuumalla ja seksikkäällä aiheella.

Yrittäjyys. Kuuminta hottia.

Jos harkitset yrittäjäksi ryhtymistä sillä perusteella, että se on piireissäsi coolia, se kuulostaa parhaalta tavalta purkaa luovia paineitasi tai jostain isänmaallisesta velvoitteesta, minulla on sinulle tärkeä viesti:

Älä tee sitä!!
 

Monet, ml. Lean Startup -kirjailija Eric Ries, haluavat kovasti kutsua kaikenlaista innovointia ja aloitteellisuutta "yrittäjyydeksi". Eric määrittelee yrittäjiksi kaikki, jotka toimivat hänen  "startupissa", hänen määritelmänsä mukaan. Ericin "startup"-määritelmä taas kattaa kaikki "ihmisinstituutiot, jotka on suunniteltu uusien tuotteiden ja palveluiden luomiseen epävarmoissa olosuhteissa" (vap. suom.).

Tällä määritelmällä "yrittäjyydestä" tulee vain "innovoinnin" trendikkäämpi synonyymi.

Itse määrittelisin yrittäjyyden seuraavasti: "aloitte(id)en eteenpäin vieminen omalle riskillä". Tässä jälkimmäinen puolisko on se merkittävä tekijä, joka erottaa yrittäjyyden kaikenlaisesta yleisestä innovoinnista tai aloittellisuudesta.

Lisäksi on tärkeä muistaa startup-yrittäjyys on vain yksi, hyvin spesifi yrittäjyyden muoto kaiken yrittäjyyden joukossa. Tästä lisää myöhemmässä blogikirjoituksessa.

Vaikka "yrittäjyyden" määritelmäni on Riesin määritelmää rajatumpi, sallii se kuitenkin hyvin monenlaisen yrittäjyyden. Esimerkiksi Martin Luther King, Jeesus, Gandhi ja Hitler olivat kaikki kovan luokan yrittäjiä. Mikään ei esim. sano, että yrittäjän pitäisi tavoitella rahallista tai reaalitaloudellista voittoa. Yrittäjä voi haluta nähdä maailmassa monenlaista muutosta. Myös "impact-yrittäjyydestä" aion kirjoitella jatkossa paljon.

Sen sijaan esimerkiksi Albert Einstein ei pärjää yllämainituille hahmoille yrittäjyydessä alkuunkaan. Hän kehitti nerokkaita teorioita, jotka ovat mullistaneet käsitystämme maailmankaikkeudesta ja mahdollistaneet myös hyvin vaikuttavia käytännön sovelluksia ja innovaatioita. Mutta näitä hän kehitti pääasiassa muiden rahoituksella ilman omaa merittävää omaa taloudellista riskiä.

Perusteellisempi versio tekstistä löytyy kolmannella kotimaisella sivuiltani:
https://www.tuure.us/single-post/2017/12/15-01-skin-in-the-game

 

]]>
0 http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247610-omat-munat-korissa-miksi-hitler-oli-einsteinia-enemman-yrittaja#comments Innovaatio Riski Startup Yrittäjyys Thu, 14 Dec 2017 14:38:17 +0000 Tuure Parkkinen http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247610-omat-munat-korissa-miksi-hitler-oli-einsteinia-enemman-yrittaja
Yrittänyttä laitetaan http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246532-yrittanytta-laitetaan <p>Tilastokeskuksen<u><a href="https://www.stat.fi/til/tyti/2017/10/tyti_2017_10_2017-11-21_tie_001_fi.html"> työvoimatutkimukset </a></u>osoittavat, että hallituksen toimet yritystoiminnan elvyttämiseksi ovat &quot;hieman&quot; epäonnistuneet - viimeisimmän tilastojulkistuksen mukaan yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä on vähentynyt lokakuusta 2016 tämän vuoden vastaavaan ajankohtaan mennessä peräti&nbsp; 31 000:lla suhteellisen vähentymisen ollessa 8,8 prosenttia.</p><p>Tilastotietokannan tietojen mukaan erityisesti työnantajayrittäjien määrä on tilastoidulla kolmannella kvartaalilla laskenut alhaiselle tasolle.</p><p>&nbsp;</p><p>No, <u><a href="https://www.vtv.fi/files/5565/3_2017_Yritysten_investointien_edistaminen_Kokonaisarviointi.pdf">yritysten investointiympäristöjä toki kehitetään</a></u> ja aineettomien asioiden merkityksiä yrityksen menestymiselle aletaan&nbsp; myös jo kohtuullisen hyvin tunnistaa, mutta työllisyysaste ei edelleenkään kohene riittävän rivakkaa vauhtia.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tilastokeskuksen työvoimatutkimukset osoittavat, että hallituksen toimet yritystoiminnan elvyttämiseksi ovat "hieman" epäonnistuneet - viimeisimmän tilastojulkistuksen mukaan yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä on vähentynyt lokakuusta 2016 tämän vuoden vastaavaan ajankohtaan mennessä peräti  31 000:lla suhteellisen vähentymisen ollessa 8,8 prosenttia.

Tilastotietokannan tietojen mukaan erityisesti työnantajayrittäjien määrä on tilastoidulla kolmannella kvartaalilla laskenut alhaiselle tasolle.

 

No, yritysten investointiympäristöjä toki kehitetään ja aineettomien asioiden merkityksiä yrityksen menestymiselle aletaan  myös jo kohtuullisen hyvin tunnistaa, mutta työllisyysaste ei edelleenkään kohene riittävän rivakkaa vauhtia. 

]]>
7 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246532-yrittanytta-laitetaan#comments Yrittäjyys Thu, 23 Nov 2017 15:15:24 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246532-yrittanytta-laitetaan
Liian hyvä vaihtoehtobudjetti http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246134-liian-hyva-vaihtoehtobudjetti <p>Hallitus ja muu oppositio enimmäkseen vaikenivat perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista tämänpäiväisessä salikeskustelussa. Meidän vaihtoehtomme oli niin oikeudenmukainen, ettei sitä uskallettu juuria.</p><p>Perussuomalaisten eduskuntaryhmä näkee tärkeänä työllisyyden kasvun ja yrittäjäksi ryhty&shy;misen kynnyksen madaltamisen. Pienyrittäjien käyttöön yksinkertaistettu yri&shy;tystoiminnan malli byrokratiaa purkamalla kannustaisi pienimuotoiseen yritystoimin&shy;taan tuhansia uusia elinkeinoharjoittajia.</p><p>Työtilimallissa yrittäjä vapautettaisiin alle 40&nbsp;000 euron työtuloista veroilmoituksen ja kirjanpidon tekemisestä. Tilinhoitajapankki pidättäisi tilille tulevasta maksusta korkeimman ALV-kannan mu&shy;kaisen 24% veron, sosiaaliturva- ja eläkemaksut jotka se tilittäisi suoraan verottajalle. Tämä jos mikä ei&nbsp;rohkaise yrittäjyyteen niin mikä?</p><p>Muun muassa seuraavia lisäpanostuksia ehdotamme suhteessa hallituksen esitykseen:</p><ul><li><p><strong>Edullisempaa asumista</strong></p><ul><li><p>Katto kaikille &ndash;ohjelma asunnottomuuden poistamiseksi</p></li><li><p>Lisää rahaa vammaisten ja vanhusten kotien muutostöihin</p></li><li><p>Muuttoavustus työn perässä muuttajille</p></li><li><p>Lämmityspolttoaineiden veronkorotuksen peruminen</p></li><li><p>Sähkönsiirtolaskujen ylihinnoitteluun puuttuminen</p></li></ul></li><li><p><strong>Sujuvuutta yrityselämään</strong></p><ul><li><p>Työtilimalli helpottamaan yksinyrittäjien byrokratiaa</p></li><li><p>Kotitalousvähennyksen korotus</p></li><li><p>Satovahinko &ndash;vakuutusmalli turvaamaan maanviljelijän asemaa katovuosina</p></li><li><p>Oma toimenpideohjelma pitkäaikaistyöttömien ja vajaatyökykyisien työllistämiseksi</p></li></ul></li><li><p><strong>Panostus kotiin ja hoivaan</strong></p><ul><li><p>Verotuksen lapsivähennyksen säilyttäminen</p></li><li><p>Panostus sisäilmasairastuneiden hoitoon</p></li><li><p>Omaishoidon tuen tasokorotus</p></li><li><p>Hoitajamitoituksen nosto sekä palveluasumisessa että kotihoidossa</p></li><li><p>Veteraanien palveluiden parantaminen</p></li><li><p>Eläkkeiden indeksijäädytysten peruminen</p></li><li><p>Rahaa nuorisotyöjärjestöjen mielenterveys- ja päihdetyöhön</p></li><li><p>Harrastustakuu, jokaiselle lapselle vähintään yksi mielekäs harrastus</p></li></ul></li><li><p><strong>Turvallisuus on valtion ydintehtävä</strong></p><ul><li><p>Lisää resursseja poliisille, tullille, suojelupoliisille, rajavartiolaitokselle</p></li><li><p>Ruuhkien purkamiseksi panostukset tuomioistuinlaitoksen ja syyttäjälaitoksen toimintamenoihin</p></li></ul></li></ul><p>&nbsp;</p><p>Miten&nbsp;vaihtoehto rahoitetaan?</p><p>Me tinkisimme turvapaikanhakijoista aiheutuvista kuluista reilu viisikymmentä miljoonaa, Ylen toimintamenoista viisikymmentä miljoonaa, puoluetuista ja vaikkapa yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnasta.</p><p>Laittaisimme verolle suursäätiöiden ja &ndash;yhdistysten pääomatulot sekä todella varakkaille ihmisille varallisuusveron. Ottaisimme käyttöön uuden kehitysapumallin, jossa kansalainen saa itse päättää, mihin avustuksensa lahjoittaa vai maksaako sellaista ollenkaan, ja saisi avustuksista verovähennystä.</p><p>Perussuomalaisten ehdottama budjettiratkaisu säästää 61 miljoonaa euroa suhteessa hallituksen esitykseen.</p><p>Lisäksi säästäisimme digitalisaation avulla ensi vuonna 28, 3 miljoonaa euroa. Demarit ehdottavat vastaavasta erästä 200 miljoonan euron säästöä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten kilpailevien varjobudjettien säästöesitykset ovat osin hyvin epärealistisia.</p><p>Perussuomalaisia yritetään julkisuudessa koko ajan painostaa yhden asian puolueeksi, vaikka emme sellainen ole. Maahanmuuttajista on helppo puhua, mutta pelkällä maahanmuuttopolitiikan järkevöittämisellä &ndash; vaikka se tärkeää onkin &ndash; ei Suomen tulevaisuutta rakenneta.</p><p>Suomi tarvitsee&nbsp;uusia vaihtoehtoja kaikilla politiikan saroilla. Erityisesti työllisyyden kasvattamiseksi ja turvallisen hyvinvoivan Suomen hyväksi on tehtävä rohkeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä.</p><p>Perussuomalaiset tarjoavat hallitukselle yhteistyön kättä sata vuotiaan Suomen hyväksi. Olemmehan kaikki yhteisellä asialla joten omikaa kaikki, joiden uskotte parantavan suomalaisen elämänlaatua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus ja muu oppositio enimmäkseen vaikenivat perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista tämänpäiväisessä salikeskustelussa. Meidän vaihtoehtomme oli niin oikeudenmukainen, ettei sitä uskallettu juuria.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä näkee tärkeänä työllisyyden kasvun ja yrittäjäksi ryhty­misen kynnyksen madaltamisen. Pienyrittäjien käyttöön yksinkertaistettu yri­tystoiminnan malli byrokratiaa purkamalla kannustaisi pienimuotoiseen yritystoimin­taan tuhansia uusia elinkeinoharjoittajia.

Työtilimallissa yrittäjä vapautettaisiin alle 40 000 euron työtuloista veroilmoituksen ja kirjanpidon tekemisestä. Tilinhoitajapankki pidättäisi tilille tulevasta maksusta korkeimman ALV-kannan mu­kaisen 24% veron, sosiaaliturva- ja eläkemaksut jotka se tilittäisi suoraan verottajalle. Tämä jos mikä ei rohkaise yrittäjyyteen niin mikä?

Muun muassa seuraavia lisäpanostuksia ehdotamme suhteessa hallituksen esitykseen:

  • Edullisempaa asumista

    • Katto kaikille –ohjelma asunnottomuuden poistamiseksi

    • Lisää rahaa vammaisten ja vanhusten kotien muutostöihin

    • Muuttoavustus työn perässä muuttajille

    • Lämmityspolttoaineiden veronkorotuksen peruminen

    • Sähkönsiirtolaskujen ylihinnoitteluun puuttuminen

  • Sujuvuutta yrityselämään

    • Työtilimalli helpottamaan yksinyrittäjien byrokratiaa

    • Kotitalousvähennyksen korotus

    • Satovahinko –vakuutusmalli turvaamaan maanviljelijän asemaa katovuosina

    • Oma toimenpideohjelma pitkäaikaistyöttömien ja vajaatyökykyisien työllistämiseksi

  • Panostus kotiin ja hoivaan

    • Verotuksen lapsivähennyksen säilyttäminen

    • Panostus sisäilmasairastuneiden hoitoon

    • Omaishoidon tuen tasokorotus

    • Hoitajamitoituksen nosto sekä palveluasumisessa että kotihoidossa

    • Veteraanien palveluiden parantaminen

    • Eläkkeiden indeksijäädytysten peruminen

    • Rahaa nuorisotyöjärjestöjen mielenterveys- ja päihdetyöhön

    • Harrastustakuu, jokaiselle lapselle vähintään yksi mielekäs harrastus

  • Turvallisuus on valtion ydintehtävä

    • Lisää resursseja poliisille, tullille, suojelupoliisille, rajavartiolaitokselle

    • Ruuhkien purkamiseksi panostukset tuomioistuinlaitoksen ja syyttäjälaitoksen toimintamenoihin

 

Miten vaihtoehto rahoitetaan?

Me tinkisimme turvapaikanhakijoista aiheutuvista kuluista reilu viisikymmentä miljoonaa, Ylen toimintamenoista viisikymmentä miljoonaa, puoluetuista ja vaikkapa yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnasta.

Laittaisimme verolle suursäätiöiden ja –yhdistysten pääomatulot sekä todella varakkaille ihmisille varallisuusveron. Ottaisimme käyttöön uuden kehitysapumallin, jossa kansalainen saa itse päättää, mihin avustuksensa lahjoittaa vai maksaako sellaista ollenkaan, ja saisi avustuksista verovähennystä.

Perussuomalaisten ehdottama budjettiratkaisu säästää 61 miljoonaa euroa suhteessa hallituksen esitykseen.

Lisäksi säästäisimme digitalisaation avulla ensi vuonna 28, 3 miljoonaa euroa. Demarit ehdottavat vastaavasta erästä 200 miljoonan euron säästöä. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten kilpailevien varjobudjettien säästöesitykset ovat osin hyvin epärealistisia.

Perussuomalaisia yritetään julkisuudessa koko ajan painostaa yhden asian puolueeksi, vaikka emme sellainen ole. Maahanmuuttajista on helppo puhua, mutta pelkällä maahanmuuttopolitiikan järkevöittämisellä – vaikka se tärkeää onkin – ei Suomen tulevaisuutta rakenneta.

Suomi tarvitsee uusia vaihtoehtoja kaikilla politiikan saroilla. Erityisesti työllisyyden kasvattamiseksi ja turvallisen hyvinvoivan Suomen hyväksi on tehtävä rohkeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä.

Perussuomalaiset tarjoavat hallitukselle yhteistyön kättä sata vuotiaan Suomen hyväksi. Olemmehan kaikki yhteisellä asialla joten omikaa kaikki, joiden uskotte parantavan suomalaisen elämänlaatua.

]]>
21 http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246134-liian-hyva-vaihtoehtobudjetti#comments Budjetti 2018 hallitus Mika Niikko Perussuomalaiset Yrittäjyys Wed, 15 Nov 2017 19:04:47 +0000 Mika Niikko http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246134-liian-hyva-vaihtoehtobudjetti
Aktivistiyrittäjät haastavat poliitikot http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245771-aktivistiyrittajat-haastavat-poliitikot <p>Paljon julkisuutta ronskilla huumorillaan ja perinteisen yritysjargonin hylkäämällä keränneen armeijatavaran erikoisliike Varustelekan yrittäjä <strong>Valtteri Lindholm</strong> kertoi eilen illalla julkisessa <a href="https://www.facebook.com/valtteri.varusteleka.lindholm/photos/a.508101939378210.1073741828.502565173265220/827433934111674/?type=3&amp;theater">Facebook-päivityksessään</a> löytäneensä Mikkelistä pienen hattukaupan, joka myi hyvin edullisesti villasta tehtyjä &quot;duunarilätsiä&quot;. Tällaista päähinemuotia alkaa näkyä yhä enemmän helsinkiläisten luovan alan hipstereiden päässä, jotka tosin paremman puutteessa päätyvät ostamaan Malesiassa polyesterista askarreltuja halpakopioita aidosta asiasta.</p><p>Valtteri aikoo nyt ehdottaa savolaisille nettikauppaan panostamista ja sitä kautta mahdollisuutta vastata kysyntään ja pitää arvokasta osaamista hengissä. Kenties luoda uuta työtä ja vaurautta alueille, joilla nykyään on hivenen haastavat olosuhteet. Hemmetin hyvä agenda, nostan peukkua.</p><p>Kun mietitään, mitä töitä tulevaisuudessa ihmisille jää koneiden korvatessa yhä useampia toistoon, laskentaan, tavaroiden ja datan siirtämiseen sekä sarjatuotantoon liittyvistä tehtävistä, vastaus on yksinkertainen. Ihmiset ostavat tavaroita ja palveluita, jotka ovat persoonallisia, tuovat iloa ja hyvänolon tunnetta. Sellaista syntyy kun ihmiset hyödyntävät luovuuttaan ja kädentaitojaan. Ihmiset osaavat rakentaa elämäntyönsä ympärille myös mielenkiintoisia tarinoita, joihin ihmiset haluavat kiinnittyä ja tehdä niistä osan identiteettiään.</p><p><strong>Kauppamiehistä aktivisteiksi</strong></p><p>Yrittäjän rooli ja identiteettikin elää muutoksessa. Yhä useammalle yrittäjälle oma yritys on myös paljon muuta kuin keino ansaita rahaa ja olla oman työnsä herra. Firman perustamisen taustalla on yhä useammin jokin aatteellinen agenda tai ajatus asioiden tekemisestä täysin uudella tavalla. Lindholm on hyvä esimerkki aktivistiyrittäjästä: Hän on rakentanut tietoisesti brändiään kapinalliseen tyyliin, edistänyt milloin mitäkin tärkeäksi katsomaansa yhteiskunnallista teemaa ja kieltäytynyt pyytämästä anteeksi aiheuttamiaan some-kohuja, jos on kokenut olevansa oikeassa.</p><p>Aktivistiyrittäjät paitsi ottavat aktiivisesti kantaa (ja käyttävät aktivismiaan markkinointiin ja brändinrakennukseen), myös liittoutuvat keskenään. Kilpailuasetelman sijaan aktivistiyrittäjät rakentavat yhteistyöverkostoja ja tsemppaavat keskinäistä menestystä. Leka on myös kasvanut jonkinmoiseksi työllistäjäksi, missä roolissa firma on myös pyrkinyt olemaan esimerkillinen ja hyvä työnantaja. Firma haluaa vain motivoituneita ja sitoutuneita työntekijöitä, joten se kohtelee duunareitaan tavalla jolla tällaisia ihmisiä houkutellaan tulemaan ja jäämään firman palvelukseen.</p><p>Peliyritys Roviolla on vähän samanlainen logiikka: se rakentaa myönteistä imagoa ilmoittamalla, ettei optimoi verotustaan vaan maksaa Suomeen sen mitä kuuluukin ja lisäksi vielä palkitsee työntekijöitään muhkeilla bonuksilla ja firman osakkeilla. Samaan aikaan kun yhteiskunnassa voimistuu kritiikki suuryritysten kasvamisesta valtiota vahvemmiksi toimijoiksi, jotka jättävät veronsa maksamatta ja joita normaali lainsäädäntö tai vastuu ympäristöstä ei kosketa, kasvava joukko uusia yrityksiä korostaa yhteistä vastuuta ja yhteiskuntaa.</p><p><strong>Korvaavatko aktivistit poliitikot?</strong></p><p>Tällä hetkellä, kuten monta kertaa aiemminkin näyttää siltä että jokin poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tuleva voima ajaa muutoksia tehokkaammin kuin paikalleen jämähtäneeseen virastokieleen juuttunut poliittinen prosessi. Äänestysaktiivisuus laskee, puolueiden jäsenmäärät vielä nopeammin. Vakaata puoluekantaa ei alle 40-vuotiaissa ole kuin lestadiolais-kepulaiseen perheeseen syntyneillä ja puolueiden broilerihautomoiden kasvateilla. Samaan aikaan nuoret ihmiset haluavat muutosta elämänmenoon yhtä tulisesti kuin pikku hiljaa eläkkeelle siirtyvä 60-70 -lukujen radikaali polvi.</p><p>Aina aikaisemmin radikaalit ovat pyrkineet valtaamaan politiikan ja ajan mukaan konservatiivinen poliittinen järjestelmä on mukautunut ja ottanut uudet asiat agendalleen. Nyt osa aktiivisista ihmisistä on lähtenyt mukaan politiikkaan, mutta moni menee mieluiten omia teitään. Tämä on sääli, koska vaikka nämä ihmiset saavat aikaan rutosti hyvää tekemisellään, ne mestat missä liikkuu miljardeja rahaa ja jonka syövereihin monen peruspulliaisen tuloista kolmannes tai enemmänkin kuukausittain katoaa, jäävät uudistamatta.</p><p>Meidän poliitikkojen pitäisikin nyt skarpata ja miettiä, miten voisimme olla aktivistiyrittäjien kavereita sen sijaan, että jaamme avustuksina joka vuosi samat rahat pitääksemme isot ja vakavaraiset firmat tyytyväisinä. Erityisesti vasemmistolla voisi olla voitettavaa tässä, sillä todella moni aktivistiyrittäjä pitää hyvinvointivaltiota, julkisesti rahoitettua koulutusta ja reiluja pelisääntöjä paitsi hyvänä bisnesympäristön kannalta, myös moraalisesti tavoiteltavana asiana.</p><p><strong>Uuden ajan yrityksille ollaan kaveri uudella tavalla</strong></p><p>Aktivistiyrityksille &quot;demari vie rahasi&quot; ei ole keskeinen uhka. Keskeinen uhka on systeemi, jossa tehdään asiat &quot;niin kuin ne on aina tehty&quot; eikä auteta kaveria onnistumaan. Tähän liittyy keskeisesti nykyisessä poliittisessa keskustelussa iloisesti lietsottu vastakkainasettelu ja pelottelu: maaseutu vs. kaupunki (vaikka helsinkiläiset hipsterit voivat pelastaa ahvenanmaalaiset päärynänviljelijät ja mikkeliläiset hattumaakarit), duunarit vs. yrittäjät (vaikka menestyvät yritykset ja hyvinvoivat työntekijät tarvitsevat toisiaan) tai talous vs. ympäristöarvot (elinkelpoinen planeetta on suotuisampi bisnesympäristö ja ekoratkaisuilla voi tehdä isosti rahaa).</p><p>Tuskin kovin moni politiikan sijaan muualle mielenkiintonsa kohdistanut aktivisti politiikkaan on siirtymässä, mutta jos politiikassa ei oteta periaatteeksi että autetaan kaveria menestymään, hyvää tekevä aktivismi tapahtuu hyvin todennäköisesti jossain toisaalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paljon julkisuutta ronskilla huumorillaan ja perinteisen yritysjargonin hylkäämällä keränneen armeijatavaran erikoisliike Varustelekan yrittäjä Valtteri Lindholm kertoi eilen illalla julkisessa Facebook-päivityksessään löytäneensä Mikkelistä pienen hattukaupan, joka myi hyvin edullisesti villasta tehtyjä "duunarilätsiä". Tällaista päähinemuotia alkaa näkyä yhä enemmän helsinkiläisten luovan alan hipstereiden päässä, jotka tosin paremman puutteessa päätyvät ostamaan Malesiassa polyesterista askarreltuja halpakopioita aidosta asiasta.

Valtteri aikoo nyt ehdottaa savolaisille nettikauppaan panostamista ja sitä kautta mahdollisuutta vastata kysyntään ja pitää arvokasta osaamista hengissä. Kenties luoda uuta työtä ja vaurautta alueille, joilla nykyään on hivenen haastavat olosuhteet. Hemmetin hyvä agenda, nostan peukkua.

Kun mietitään, mitä töitä tulevaisuudessa ihmisille jää koneiden korvatessa yhä useampia toistoon, laskentaan, tavaroiden ja datan siirtämiseen sekä sarjatuotantoon liittyvistä tehtävistä, vastaus on yksinkertainen. Ihmiset ostavat tavaroita ja palveluita, jotka ovat persoonallisia, tuovat iloa ja hyvänolon tunnetta. Sellaista syntyy kun ihmiset hyödyntävät luovuuttaan ja kädentaitojaan. Ihmiset osaavat rakentaa elämäntyönsä ympärille myös mielenkiintoisia tarinoita, joihin ihmiset haluavat kiinnittyä ja tehdä niistä osan identiteettiään.

Kauppamiehistä aktivisteiksi

Yrittäjän rooli ja identiteettikin elää muutoksessa. Yhä useammalle yrittäjälle oma yritys on myös paljon muuta kuin keino ansaita rahaa ja olla oman työnsä herra. Firman perustamisen taustalla on yhä useammin jokin aatteellinen agenda tai ajatus asioiden tekemisestä täysin uudella tavalla. Lindholm on hyvä esimerkki aktivistiyrittäjästä: Hän on rakentanut tietoisesti brändiään kapinalliseen tyyliin, edistänyt milloin mitäkin tärkeäksi katsomaansa yhteiskunnallista teemaa ja kieltäytynyt pyytämästä anteeksi aiheuttamiaan some-kohuja, jos on kokenut olevansa oikeassa.

Aktivistiyrittäjät paitsi ottavat aktiivisesti kantaa (ja käyttävät aktivismiaan markkinointiin ja brändinrakennukseen), myös liittoutuvat keskenään. Kilpailuasetelman sijaan aktivistiyrittäjät rakentavat yhteistyöverkostoja ja tsemppaavat keskinäistä menestystä. Leka on myös kasvanut jonkinmoiseksi työllistäjäksi, missä roolissa firma on myös pyrkinyt olemaan esimerkillinen ja hyvä työnantaja. Firma haluaa vain motivoituneita ja sitoutuneita työntekijöitä, joten se kohtelee duunareitaan tavalla jolla tällaisia ihmisiä houkutellaan tulemaan ja jäämään firman palvelukseen.

Peliyritys Roviolla on vähän samanlainen logiikka: se rakentaa myönteistä imagoa ilmoittamalla, ettei optimoi verotustaan vaan maksaa Suomeen sen mitä kuuluukin ja lisäksi vielä palkitsee työntekijöitään muhkeilla bonuksilla ja firman osakkeilla. Samaan aikaan kun yhteiskunnassa voimistuu kritiikki suuryritysten kasvamisesta valtiota vahvemmiksi toimijoiksi, jotka jättävät veronsa maksamatta ja joita normaali lainsäädäntö tai vastuu ympäristöstä ei kosketa, kasvava joukko uusia yrityksiä korostaa yhteistä vastuuta ja yhteiskuntaa.

Korvaavatko aktivistit poliitikot?

Tällä hetkellä, kuten monta kertaa aiemminkin näyttää siltä että jokin poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tuleva voima ajaa muutoksia tehokkaammin kuin paikalleen jämähtäneeseen virastokieleen juuttunut poliittinen prosessi. Äänestysaktiivisuus laskee, puolueiden jäsenmäärät vielä nopeammin. Vakaata puoluekantaa ei alle 40-vuotiaissa ole kuin lestadiolais-kepulaiseen perheeseen syntyneillä ja puolueiden broilerihautomoiden kasvateilla. Samaan aikaan nuoret ihmiset haluavat muutosta elämänmenoon yhtä tulisesti kuin pikku hiljaa eläkkeelle siirtyvä 60-70 -lukujen radikaali polvi.

Aina aikaisemmin radikaalit ovat pyrkineet valtaamaan politiikan ja ajan mukaan konservatiivinen poliittinen järjestelmä on mukautunut ja ottanut uudet asiat agendalleen. Nyt osa aktiivisista ihmisistä on lähtenyt mukaan politiikkaan, mutta moni menee mieluiten omia teitään. Tämä on sääli, koska vaikka nämä ihmiset saavat aikaan rutosti hyvää tekemisellään, ne mestat missä liikkuu miljardeja rahaa ja jonka syövereihin monen peruspulliaisen tuloista kolmannes tai enemmänkin kuukausittain katoaa, jäävät uudistamatta.

Meidän poliitikkojen pitäisikin nyt skarpata ja miettiä, miten voisimme olla aktivistiyrittäjien kavereita sen sijaan, että jaamme avustuksina joka vuosi samat rahat pitääksemme isot ja vakavaraiset firmat tyytyväisinä. Erityisesti vasemmistolla voisi olla voitettavaa tässä, sillä todella moni aktivistiyrittäjä pitää hyvinvointivaltiota, julkisesti rahoitettua koulutusta ja reiluja pelisääntöjä paitsi hyvänä bisnesympäristön kannalta, myös moraalisesti tavoiteltavana asiana.

Uuden ajan yrityksille ollaan kaveri uudella tavalla

Aktivistiyrityksille "demari vie rahasi" ei ole keskeinen uhka. Keskeinen uhka on systeemi, jossa tehdään asiat "niin kuin ne on aina tehty" eikä auteta kaveria onnistumaan. Tähän liittyy keskeisesti nykyisessä poliittisessa keskustelussa iloisesti lietsottu vastakkainasettelu ja pelottelu: maaseutu vs. kaupunki (vaikka helsinkiläiset hipsterit voivat pelastaa ahvenanmaalaiset päärynänviljelijät ja mikkeliläiset hattumaakarit), duunarit vs. yrittäjät (vaikka menestyvät yritykset ja hyvinvoivat työntekijät tarvitsevat toisiaan) tai talous vs. ympäristöarvot (elinkelpoinen planeetta on suotuisampi bisnesympäristö ja ekoratkaisuilla voi tehdä isosti rahaa).

Tuskin kovin moni politiikan sijaan muualle mielenkiintonsa kohdistanut aktivisti politiikkaan on siirtymässä, mutta jos politiikassa ei oteta periaatteeksi että autetaan kaveria menestymään, hyvää tekevä aktivismi tapahtuu hyvin todennäköisesti jossain toisaalla.

]]>
5 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245771-aktivistiyrittajat-haastavat-poliitikot#comments Aktivismi Politiikka Uudistukset Varusteleka Yrittäjyys Wed, 08 Nov 2017 14:31:48 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245771-aktivistiyrittajat-haastavat-poliitikot
Suomen tarina - ja sen seuraus http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244784-suomen-tarina <p>Sodan jälkeen Suomi oli köyhä ja kyykyssä, esimerkiksi Helsingissä yli 6.000 ihmistä asui vanhoissa pommisuojissa ja maakuopissa. Vasta tuolloin alkoi Suomen nykyiseen asemaan johtanut vaurastuminen: eli myöhään ja valtiojohtoisesti.</p><p>Sotakorvaukset nousivat suureen rooliin elinkeinoelämässä ja ihmisiin iskostui syvälle ajatus valtion vastuun ensisijaisuudesta. Neuvostoliitto nousi tärkeään rooliin valtion vaurastumisessa, vaikka sen kanssa tehtiin vaihtokauppaa, jossa jäänmurtajien ja DDR -tyylisten vaatteiden maksuna saatiin halpaa öljyä ja huonolaatuisia koneita. Vai onko joku nähnyt jossain muussa länsimaassa Ladoja tai Belaruksia?</p><p><strong><em>Sen ajan seurauksena syntyi korkeasti jalostettujen kuluttajabrändien ja kaupallisen kulttuurin kehitysmaa &ndash; Suomi.</em></strong></p><p>Vapaa kansainvälinen kilpailu tai yksityisyrittäjyys olivat sivurooleissa, kun elinkeinoelämässä voittojen ja palkkojen välinen tulonjako määriteltiin poliittisilla päätöksillä &rdquo;oikeudenmukaiselle tasolle&rdquo;.</p><p><strong><em>Sen lisäksi tuo aika, jolloin nykyinen hyvinvointivaltio synnytettiin, oli rakenteellisesti hyvin poikkeuksellinen ja ohimenevä.</em></strong></p><p>Silloin väestön ikärakenne ja globaali ympäristö olivat Suomelle ainutkertaisen edullisia. Ahkeruudesta sai konkreettisen merkittävän palkinnon ja kaikkeen näytti olevan varaa, kunhan vaan yritti.</p><p>Sota ja sen jälkeinen kylmän sodan aika kasvattivat kansallista yhtenäisyyttä ja tekivät suomalaisista suuria tasa-arvon ystäviä. Mutta samalla aseveliajattelun &rdquo;kaveria ei saa jättää&rdquo; &ndash;ajattelu ylikorostui ja kääntyi päälaelleen. Tukahdutettiin yrittäjyys ja yksilön vastuu.</p><p><strong><em>Vanha &rdquo;kaikki lähtee samalta viivalta&rdquo; tasa-arvo käsite muuttui sosiaalidemokraattiseksi &rdquo;kaikkien pitää tulla yhtä aikaa maaliin&rdquo; käsitteeksi.</em></strong></p><p>Äärimmäisestä tasa-arvon tavoittelusta kasvoi este vaurastuttavalle talouspolitiikalle ja riittävän joustaville työmarkkinoille.&nbsp;Jatkuvan kasvun keskellä syntyi poliittinen kulttuuri, jossa parhaiten menestyi palkankorotusten ja tulonsiirtojen puolesta kampanjoimalla.</p><p>Kun 80-luvun puolivälissä rahamarkkinat vapautettiin ja otettiin lopullinen askel avoimeen globaaliin maailmaan, lähti mopo täysin käsistä. Talous ylikuumeni, jobbarit löysivät tilaisuutensa ja tavallisen kansan pää meni sekaisin, kun rahaa sai helposti ja paljon.</p><p>Sitten vielä Neuvostoliitto kaatui. Tuli 90-luvun lama. Sen seurauksena kymmeniä tuhansia pääosin terveitä kotitaluksia ja yrityksiä kaadettiin, että pankit saatiin pelastettua. Taas tuli yksi naula yrittämisen arkkuun.</p><p><strong><em>Mutta taas löytyi Neuvostoliiton jälkeen seuraava N:llä alkava pelastaja: Nokia.</em></strong></p><p>Nokia oli parhaimmillaan yli 4% BKT:sta ja Suomea johdettiin täysin sen ehdoilla. Mutta hinta oli kova. Globalisaation vaikutukset ja ympärillä tapahtuva rakennemuutos eivät näkyneet Nokian varjosta ja Suomi tuudittui ajatukseen, että olemme kehityksessä mukana, koska meillä on Nokia. Toisin kävi.</p><p>Nyt sitten olemme tilanteessa, jossa joudumme vuosittain ottamaan miljardeja syömävelkaa, koska emme itse pysty rahoittamaan edes omaa &quot;hyvinvointiamme&quot;. Putoamme koko ajan kansainvälisissä vertailuissa ja media on täynnä surkeustarinoita ja kauhuesimerkkejä kannustamisen ja onnistumistarinoiden sijaan. Ja vika on aina olosuhteissa.</p><p>Jos emme pärjää muun maailman tahdissa, niin vika ei ole EU:ssa, globalisaatiossa, digitalisaatiossa, eikä edes Venäjän kaupan hiipumisessa.</p><p><strong><em>Vika on meissä itsessämme: kyvyttömyydessämme sopeutua, muuttaa kurssia ja tehdä päätöksiä.</em></strong></p><p>Ja on pölhöä populismia odottaa kolmatta ihmettä Neuvostoliiton ja Nokin jälkeen. Yllättävä suotuisa kehitys tai tyhjästä ilmestyvä sankari eivät tule korjaamaan tilannetta.</p><p>Meidän pitää päästä irti naiivista uskosta kalevalaistarinan kaltaiseen saagaan hyvinvointivaltiosta ja sen rakentaneesta ahkerasta kansasta. Se oli silloin, enää siitä ei ole jäljellä muuta kuin tuo tarina.</p><p>Tarina ajasta, kun omalla yrittämisellä sai paljon enemmän itselleen. Ajasta, kun oli pakko, koska ei ollut sosiaaliturvaa. Ajasta, jolloin jokaisella ihmisellä oli motiivi tehdä työtä ja tuottaa lisäarvoa.</p><p><strong><em>Tämän tarinan mukaan se missä olemme ja elämme, ei ole ihme. Ihme sen sijaan on, jos pääsemme nykyisellä tekemisellä tästä joskus takaisin ylös</em></strong><em>!</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sodan jälkeen Suomi oli köyhä ja kyykyssä, esimerkiksi Helsingissä yli 6.000 ihmistä asui vanhoissa pommisuojissa ja maakuopissa. Vasta tuolloin alkoi Suomen nykyiseen asemaan johtanut vaurastuminen: eli myöhään ja valtiojohtoisesti.

Sotakorvaukset nousivat suureen rooliin elinkeinoelämässä ja ihmisiin iskostui syvälle ajatus valtion vastuun ensisijaisuudesta. Neuvostoliitto nousi tärkeään rooliin valtion vaurastumisessa, vaikka sen kanssa tehtiin vaihtokauppaa, jossa jäänmurtajien ja DDR -tyylisten vaatteiden maksuna saatiin halpaa öljyä ja huonolaatuisia koneita. Vai onko joku nähnyt jossain muussa länsimaassa Ladoja tai Belaruksia?

Sen ajan seurauksena syntyi korkeasti jalostettujen kuluttajabrändien ja kaupallisen kulttuurin kehitysmaa – Suomi.

Vapaa kansainvälinen kilpailu tai yksityisyrittäjyys olivat sivurooleissa, kun elinkeinoelämässä voittojen ja palkkojen välinen tulonjako määriteltiin poliittisilla päätöksillä ”oikeudenmukaiselle tasolle”.

Sen lisäksi tuo aika, jolloin nykyinen hyvinvointivaltio synnytettiin, oli rakenteellisesti hyvin poikkeuksellinen ja ohimenevä.

Silloin väestön ikärakenne ja globaali ympäristö olivat Suomelle ainutkertaisen edullisia. Ahkeruudesta sai konkreettisen merkittävän palkinnon ja kaikkeen näytti olevan varaa, kunhan vaan yritti.

Sota ja sen jälkeinen kylmän sodan aika kasvattivat kansallista yhtenäisyyttä ja tekivät suomalaisista suuria tasa-arvon ystäviä. Mutta samalla aseveliajattelun ”kaveria ei saa jättää” –ajattelu ylikorostui ja kääntyi päälaelleen. Tukahdutettiin yrittäjyys ja yksilön vastuu.

Vanha ”kaikki lähtee samalta viivalta” tasa-arvo käsite muuttui sosiaalidemokraattiseksi ”kaikkien pitää tulla yhtä aikaa maaliin” käsitteeksi.

Äärimmäisestä tasa-arvon tavoittelusta kasvoi este vaurastuttavalle talouspolitiikalle ja riittävän joustaville työmarkkinoille. Jatkuvan kasvun keskellä syntyi poliittinen kulttuuri, jossa parhaiten menestyi palkankorotusten ja tulonsiirtojen puolesta kampanjoimalla.

Kun 80-luvun puolivälissä rahamarkkinat vapautettiin ja otettiin lopullinen askel avoimeen globaaliin maailmaan, lähti mopo täysin käsistä. Talous ylikuumeni, jobbarit löysivät tilaisuutensa ja tavallisen kansan pää meni sekaisin, kun rahaa sai helposti ja paljon.

Sitten vielä Neuvostoliitto kaatui. Tuli 90-luvun lama. Sen seurauksena kymmeniä tuhansia pääosin terveitä kotitaluksia ja yrityksiä kaadettiin, että pankit saatiin pelastettua. Taas tuli yksi naula yrittämisen arkkuun.

Mutta taas löytyi Neuvostoliiton jälkeen seuraava N:llä alkava pelastaja: Nokia.

Nokia oli parhaimmillaan yli 4% BKT:sta ja Suomea johdettiin täysin sen ehdoilla. Mutta hinta oli kova. Globalisaation vaikutukset ja ympärillä tapahtuva rakennemuutos eivät näkyneet Nokian varjosta ja Suomi tuudittui ajatukseen, että olemme kehityksessä mukana, koska meillä on Nokia. Toisin kävi.

Nyt sitten olemme tilanteessa, jossa joudumme vuosittain ottamaan miljardeja syömävelkaa, koska emme itse pysty rahoittamaan edes omaa "hyvinvointiamme". Putoamme koko ajan kansainvälisissä vertailuissa ja media on täynnä surkeustarinoita ja kauhuesimerkkejä kannustamisen ja onnistumistarinoiden sijaan. Ja vika on aina olosuhteissa.

Jos emme pärjää muun maailman tahdissa, niin vika ei ole EU:ssa, globalisaatiossa, digitalisaatiossa, eikä edes Venäjän kaupan hiipumisessa.

Vika on meissä itsessämme: kyvyttömyydessämme sopeutua, muuttaa kurssia ja tehdä päätöksiä.

Ja on pölhöä populismia odottaa kolmatta ihmettä Neuvostoliiton ja Nokin jälkeen. Yllättävä suotuisa kehitys tai tyhjästä ilmestyvä sankari eivät tule korjaamaan tilannetta.

Meidän pitää päästä irti naiivista uskosta kalevalaistarinan kaltaiseen saagaan hyvinvointivaltiosta ja sen rakentaneesta ahkerasta kansasta. Se oli silloin, enää siitä ei ole jäljellä muuta kuin tuo tarina.

Tarina ajasta, kun omalla yrittämisellä sai paljon enemmän itselleen. Ajasta, kun oli pakko, koska ei ollut sosiaaliturvaa. Ajasta, jolloin jokaisella ihmisellä oli motiivi tehdä työtä ja tuottaa lisäarvoa.

Tämän tarinan mukaan se missä olemme ja elämme, ei ole ihme. Ihme sen sijaan on, jos pääsemme nykyisellä tekemisellä tästä joskus takaisin ylös!

]]>
3 http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244784-suomen-tarina#comments Hyvinvointi-Suomi Politiikka Talous Yrittäjyys Sat, 21 Oct 2017 08:28:12 +0000 Tuomo Luoma http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244784-suomen-tarina
Terveisiä oppositiolle ja LVM:lle http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243857-terveisia-oppositiolle-ja-lvmlle <p>Tämänpäiväisessä henkilöjunaliikenteen kilpailua koskevassa <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_97+2017+2.aspx">välikysymyskeskustelussa</a> moni opposition edustaja väitti, ettei Suomen rataverkolle mahdu lisää (henkilö)junia ilman kalliita investointeja. Hallitus ja erityisesti ministeri Berner puolestaan väitti, että kyllä mahtuu. Oppositio ei nähdäkseni esittänyt mitään perusteluita väitteilleen, kun Berner (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_97+2017+2.aspx#15.15Berner">15.15</a>) puolestaan tuki näkemystään sillä, että VR on viimeisen kahden vuoden aikana juniaan vähentämällä tehnyt tilaa. Sikäli kuin itse seurasin keskustelua, nähdäkseni ainoastaan Touko Aalto ymmärsi (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_97+2017+2.aspx#16.05Aalto">16.05</a>) kysellä faktoja asiaintilasta.</p><p>Teen siksi konkreettisen esityksen arvoisille päättäjillemme: esittäkääpäs joku teistä vastaavanlaista julkista tietoa Suomen rataverkon kapasiteetista kuin on saatavilla <a href="https://www.trafikverket.se/for-dig-i-branschen/jarnvag/Kapacitet/">Ruotsista</a> ja Norjasta (<a href="http://www.banenor.no/contentassets/65b878aa02a14ee5ad1a07cd8542943e/jernbanestatistikk-2015.pdf">s. 21 ja 22</a>). Veikkaan, ettei vastaavaa löydy esimerkiksi googlehaulla &rdquo;Suomen rataverkon kapasiteetti&rdquo;, vaikka länsinaapureidemme tietoihin pääsee käsiksi kohtalaisen helposti samaa hakukonetta käyttämällä.</p><p>Suosittelen myös arvoisia &rdquo;suomalaisiin erityisolosuhteisiin&rdquo; käpertyneitä kansanedustajia vertaamaan Norjaa, jonka rataverkosta 6,1 prosenttia on kaksiraiteista (<a href="http://www.banenor.no/contentassets/65b878aa02a14ee5ad1a07cd8542943e/jernbanestatistikk-2015.pdf">s. 5</a>) ja Suomea, jossa kaksi- tai useampiraiteisten ratojen osuus on 10,9 prosenttia (<a href="https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pdf8/lti_2016-07_rautatietilasto_2015_web.pdf">s. 10</a>). <a href="https://www.aftenposten.no/norge/i/7agJv/Disse-skal-konkurrere-med-NSB-om-halve-Jernbane-Norge">Norjassa</a> ovat <a href="https://www.jernbanedirektoratet.no/globalassets/dokumenter-togkonkurranse/rail-passenger-service-tender-1_sor.pdf">kuitenkin</a> jo <a href="https://www.jernbanedirektoratet.no/globalassets/dokumenter-togkonkurranse/rail-passenger-service-tender-2_nord.pdf">pitemmällä</a> henkilöjunaliikenteen kilpailuttamisessa <a href="https://www.norsketog.no/">kalustoyhtiöineen kaikkineen</a>.</p><p>Erityiset terveiset lähetän tällä kertaa joensuulaiselle kansanedustaja Riitta Myllerille (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_97+2017+2.aspx#16.20Myller">16.20</a>): ei pidä katsella asioita tuolla tavoin Helsinki- ja VR-keskeisesti, kun on olemassa myös <a href="http://www.rautatiematkustajat.fi/Jns_Ol_sn_100_maakuntaliitot.pdf">Joensuu - Oulu -horisontti</a>, jota voisi jatkaa vaikkapa <a href="http://www.rautatiematkustajat.fi/Jns_Ol_sn_100_maakuntaliitot_Hpa.pdf">Haaparantaan</a> tai <a href="http://www.rautatiematkustajat.fi/Pietari_Vuonislahti_via_Imatra.pdf">Pietariin</a> asti.</p><p>Kunhan kaipaamani kartta löytyy, tämänpäiväisestä juupas-eipäs-leikistä on toivoa päästä kehittävään keskusteluun rataverkkomme välityskyvystä ongelmakohtineen sekä ongelmien ratkaisemisesta. Ja vielä kun sen päivän näkisi, että kapasiteettiongelmien ratkaisuksi harkittaisiin vaihtoehtoja eikä <a href="http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242686-sakn-hievanen-pisaroi">mahdollisimman kalliita rahanreikiä</a>.&nbsp; &nbsp;</p><p>Terveisin Kalevi Kämäräinen</p><p><a href="http://www.rautatiematkkustajat.fi/">www.rautatiematkustajat.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/Rautatiematkustajat-158345494253217/">https://www.facebook.com/Rautatiematkustajat-158345494253217/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämänpäiväisessä henkilöjunaliikenteen kilpailua koskevassa välikysymyskeskustelussa moni opposition edustaja väitti, ettei Suomen rataverkolle mahdu lisää (henkilö)junia ilman kalliita investointeja. Hallitus ja erityisesti ministeri Berner puolestaan väitti, että kyllä mahtuu. Oppositio ei nähdäkseni esittänyt mitään perusteluita väitteilleen, kun Berner (15.15) puolestaan tuki näkemystään sillä, että VR on viimeisen kahden vuoden aikana juniaan vähentämällä tehnyt tilaa. Sikäli kuin itse seurasin keskustelua, nähdäkseni ainoastaan Touko Aalto ymmärsi (16.05) kysellä faktoja asiaintilasta.

Teen siksi konkreettisen esityksen arvoisille päättäjillemme: esittäkääpäs joku teistä vastaavanlaista julkista tietoa Suomen rataverkon kapasiteetista kuin on saatavilla Ruotsista ja Norjasta (s. 21 ja 22). Veikkaan, ettei vastaavaa löydy esimerkiksi googlehaulla ”Suomen rataverkon kapasiteetti”, vaikka länsinaapureidemme tietoihin pääsee käsiksi kohtalaisen helposti samaa hakukonetta käyttämällä.

Suosittelen myös arvoisia ”suomalaisiin erityisolosuhteisiin” käpertyneitä kansanedustajia vertaamaan Norjaa, jonka rataverkosta 6,1 prosenttia on kaksiraiteista (s. 5) ja Suomea, jossa kaksi- tai useampiraiteisten ratojen osuus on 10,9 prosenttia (s. 10). Norjassa ovat kuitenkin jo pitemmällä henkilöjunaliikenteen kilpailuttamisessa kalustoyhtiöineen kaikkineen.

Erityiset terveiset lähetän tällä kertaa joensuulaiselle kansanedustaja Riitta Myllerille (16.20): ei pidä katsella asioita tuolla tavoin Helsinki- ja VR-keskeisesti, kun on olemassa myös Joensuu - Oulu -horisontti, jota voisi jatkaa vaikkapa Haaparantaan tai Pietariin asti.

Kunhan kaipaamani kartta löytyy, tämänpäiväisestä juupas-eipäs-leikistä on toivoa päästä kehittävään keskusteluun rataverkkomme välityskyvystä ongelmakohtineen sekä ongelmien ratkaisemisesta. Ja vielä kun sen päivän näkisi, että kapasiteettiongelmien ratkaisuksi harkittaisiin vaihtoehtoja eikä mahdollisimman kalliita rahanreikiä.   

Terveisin Kalevi Kämäräinen

www.rautatiematkustajat.fi

https://www.facebook.com/Rautatiematkustajat-158345494253217/

]]>
8 http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243857-terveisia-oppositiolle-ja-lvmlle#comments Henkilöjunaliikenne Maakuntahallinto Poliittinen kulttuuri Rautatiet Yrittäjyys Tue, 03 Oct 2017 17:24:39 +0000 Kalevi Kämäräinen http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243857-terveisia-oppositiolle-ja-lvmlle
Startup -viisumi ja asiantuntijoiden maahantulon helpottaminen tervetullutta! http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243593-startup-viisumi-ja-asiantuntijoiden-maahantulon-helpottaminen-tervetullutta <p>Suomi tarvitsee kasvuyrittäjiä ja huippuammattilaisia. Yhä globaalimmassa maailmassa kilpailu osaajista kiristyy, ja Suomen on tärkeää pärjätä tässä mittelössä. Ne maat tulevat pärjäämään tulevaisuudessa, jotka onnistuvat nopeasti kokoamaan parhaat tekijät innovaatioiden ympärille.</p><p>Kokoomusministerit Kai Mykkänen ja Paula Risikko antoivat tänään eduskunnalle esityksen, jonka avulla startup &ndash;yrittäjä voi saada oleskeluluvan Suomeen. Tekes varmistaa, että yrittäjyys on uskottavaa. Samalla byrokratiaa kevennetään Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten asiantuntijoiden kohdalla.</p><p>Niin kutsutun startup -viisumin käyttöönotto lähettää viestin siitä, että Suomi panostaa kasvuyrittäjyyteen. Hallituksen esityksellä uudistetaan myös muiden yrittäjien oleskelulupia. Jatkossa yrittäjyyden perusteella annettava oleskelulupa ei enää riipu yhtiömuodosta. Esitykset tukevat yrittäjyyttä ja talouskasvua ulkomaalaislain keinoin.</p><p>Vaikka uudistukset koskevat tällä hetkellä verrattain pientä joukkoa, voi niiden välillinen vaikutus kuitenkin olla suuri. Eurostatin (2015) tutkimuksen mukaan pk-yritysten kentässä eniten uusia työpaikkoja syntyy juuri kasvuyrityksiin. Startupit vaikuttavat ympäristöönsä positiivisesti myös esimerkiksi siten, että ne tarjoavat toimivan kanavan kaupallistaa akateemisen tutkimuksen tuloksia. Kasvaessaan startupit työllistävät etenkin korkeasti koulutettuja ihmisiä.</p><p>Kun mietitään vaikkapa Nokian rippeistä syntyneitä uusia liikeideoita, oli niissäkin keskeistä tarvittavien osaajien saaminen oikealla hetkellä kasaan. Nykymaailmassa suomalaisten korkeakoulutettujen määrä ei välttämättä yksin riitä vastaamaan kaikkien alojen osaamistarpeisiin. Silloin on tärkeää, että työhön ja yrittäjyyteen kykenevien ammattilaisten on mahdollisimman mutkatonta hypätä mukaan remmiin.</p><p>Meillä ei ole mitään syytä jarruttaa työ- ja yrittäjyysperusteista maahanmuuttoa &ndash; päinvastoin! Heikentyneen huoltosuhteen Suomi tulee vielä kiittämään siitä, että veroja maksavien aikuisten nenän edestä ei vedetä ovia kiinni.</p><p>Janika Takatalo</p><p>Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi tarvitsee kasvuyrittäjiä ja huippuammattilaisia. Yhä globaalimmassa maailmassa kilpailu osaajista kiristyy, ja Suomen on tärkeää pärjätä tässä mittelössä. Ne maat tulevat pärjäämään tulevaisuudessa, jotka onnistuvat nopeasti kokoamaan parhaat tekijät innovaatioiden ympärille.

Kokoomusministerit Kai Mykkänen ja Paula Risikko antoivat tänään eduskunnalle esityksen, jonka avulla startup –yrittäjä voi saada oleskeluluvan Suomeen. Tekes varmistaa, että yrittäjyys on uskottavaa. Samalla byrokratiaa kevennetään Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten asiantuntijoiden kohdalla.

Niin kutsutun startup -viisumin käyttöönotto lähettää viestin siitä, että Suomi panostaa kasvuyrittäjyyteen. Hallituksen esityksellä uudistetaan myös muiden yrittäjien oleskelulupia. Jatkossa yrittäjyyden perusteella annettava oleskelulupa ei enää riipu yhtiömuodosta. Esitykset tukevat yrittäjyyttä ja talouskasvua ulkomaalaislain keinoin.

Vaikka uudistukset koskevat tällä hetkellä verrattain pientä joukkoa, voi niiden välillinen vaikutus kuitenkin olla suuri. Eurostatin (2015) tutkimuksen mukaan pk-yritysten kentässä eniten uusia työpaikkoja syntyy juuri kasvuyrityksiin. Startupit vaikuttavat ympäristöönsä positiivisesti myös esimerkiksi siten, että ne tarjoavat toimivan kanavan kaupallistaa akateemisen tutkimuksen tuloksia. Kasvaessaan startupit työllistävät etenkin korkeasti koulutettuja ihmisiä.

Kun mietitään vaikkapa Nokian rippeistä syntyneitä uusia liikeideoita, oli niissäkin keskeistä tarvittavien osaajien saaminen oikealla hetkellä kasaan. Nykymaailmassa suomalaisten korkeakoulutettujen määrä ei välttämättä yksin riitä vastaamaan kaikkien alojen osaamistarpeisiin. Silloin on tärkeää, että työhön ja yrittäjyyteen kykenevien ammattilaisten on mahdollisimman mutkatonta hypätä mukaan remmiin.

Meillä ei ole mitään syytä jarruttaa työ- ja yrittäjyysperusteista maahanmuuttoa – päinvastoin! Heikentyneen huoltosuhteen Suomi tulee vielä kiittämään siitä, että veroja maksavien aikuisten nenän edestä ei vedetä ovia kiinni.

Janika Takatalo

Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja

]]>
2 http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243593-startup-viisumi-ja-asiantuntijoiden-maahantulon-helpottaminen-tervetullutta#comments Osaajapula Startup Työllisyys Työperäinen maahanmuutto Yrittäjyys Thu, 28 Sep 2017 16:23:57 +0000 Janika Takatalo http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243593-startup-viisumi-ja-asiantuntijoiden-maahantulon-helpottaminen-tervetullutta