Maailmantalous http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/139752/all Tue, 14 May 2019 14:45:28 +0300 fi Säätytalolla on tunnustettava maailmantalouden realiteetit http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275964-saatytalolla-on-tunnustettava-maailmantalouden-realiteetit <p>Vielä viime viikolla Antti Rinne tiesi, että hallitusohjelmaa tehdessä on otettava huomioon synkät pilvet taloustaivaalla. Vain viisi päivää myöhemmin Rinne ilmoittaa, että Säätytalolla neuvotteleva vasemmisto ei enää näe maailmantaloudessa synkkiä pilviä. Asia selevä...</p><p>Erikoinen lausunto ottaen huomioon, että USA ja Kiina ilmoittivat juuri uusista tuontitulleista. Ehkä varsin arvaamattomaksi osakemarkkina vakautui tavalla, jonka vain Rinne huomasi? Rakennusala veti Suomen taantumasta, mutta kahden ison suomalaisen rakennujätin tuloksen ja osakekurssin sakkaaminen ei herätä pikavippipoliitikoissa kylmiä väreitä? Näyttääkö hidastuva talouskasvu ja työllisyyskehitys todella pelkältä auringonpaisteelta?</p><p>Suomella on vielä mahdollisuus rakentaa taloudellinen puskuri tulevaa taantumaa varten. Mitään ei ole vielä hävitty. Mutta nyt Säätytalolla kokoustavien poliitikkojen on myönnettävä elämän realiteetit tai tämä meidän Suomi-laiva osuu suoraan jäävuoreen.</p><p>Tässä lyhyt muistilista:</p><p>- Perustiliuudistus</p><p>- Työn verotuksen ja kokonaisveroasteen alentaminen</p><p>- TES:n yleissitovuuden purkaminen</p><p>- Julkisen sektorin menojen leikkaaminen</p><p>#terestroika</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä viime viikolla Antti Rinne tiesi, että hallitusohjelmaa tehdessä on otettava huomioon synkät pilvet taloustaivaalla. Vain viisi päivää myöhemmin Rinne ilmoittaa, että Säätytalolla neuvotteleva vasemmisto ei enää näe maailmantaloudessa synkkiä pilviä. Asia selevä...

Erikoinen lausunto ottaen huomioon, että USA ja Kiina ilmoittivat juuri uusista tuontitulleista. Ehkä varsin arvaamattomaksi osakemarkkina vakautui tavalla, jonka vain Rinne huomasi? Rakennusala veti Suomen taantumasta, mutta kahden ison suomalaisen rakennujätin tuloksen ja osakekurssin sakkaaminen ei herätä pikavippipoliitikoissa kylmiä väreitä? Näyttääkö hidastuva talouskasvu ja työllisyyskehitys todella pelkältä auringonpaisteelta?

Suomella on vielä mahdollisuus rakentaa taloudellinen puskuri tulevaa taantumaa varten. Mitään ei ole vielä hävitty. Mutta nyt Säätytalolla kokoustavien poliitikkojen on myönnettävä elämän realiteetit tai tämä meidän Suomi-laiva osuu suoraan jäävuoreen.

Tässä lyhyt muistilista:

- Perustiliuudistus

- Työn verotuksen ja kokonaisveroasteen alentaminen

- TES:n yleissitovuuden purkaminen

- Julkisen sektorin menojen leikkaaminen

#terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

]]>
20 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275964-saatytalolla-on-tunnustettava-maailmantalouden-realiteetit#comments Antti Rinne Hallitusohjelma Maailmantalous SDP Talouspolitiikka Tue, 14 May 2019 11:45:28 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275964-saatytalolla-on-tunnustettava-maailmantalouden-realiteetit
21. vuosisata ja kiinalaisen hegemonian synty http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273780-21-vuosisata-ja-kiinalaisen-hegemonian-synty <p>Keskipitkän aikavälin merkittävin maailmanpoliittinen prosessi tulee olemaan hegemoniasiirtymä, jossa Kiina nousee Yhdysvaltojen tilalle maailmanjärjestelmän johtovaltioksi. Poliittisen talouden tutkija Giovanni Arrighin mukaan maailmanjärjestelmätasoisia hegemoniasiirtymiä on ollut historiassa aiemmin neljä, joista viimeisimmässä nyt hiipuva hegemoni Yhdysvallat syrjäytti britit maailmanjärjestelmän komentopaikalta toisen maailmansodan jälkeen. Ennennäkemätöntä tämänkertaisessa hegemonin vaihdoksessa on se, että hiipuva hegemoni Yhdysvallat tullee olemaan lähitulevaisuudessakin sotilaallisesti ylivoimaisesti voimakkain valtio, vaikka Kiina syrjäyttää sen taloudellisena suurvaltana ja pääoman kasautumisprosessien keskuksena. Kiina ja Itä-Aasian alue ovat kovaa vauhtia korvaamassa Yhdysvallat maailmantalouden keskuksena, mutta sotilaallisesti Kiina on vieläkin lilliputti verrattuna koko maailman kattavan tukikohtien verkoston rakentaneeseen Yhdysvaltoihin. &nbsp;</p> <p>Kiinan taloudellinen ja poliittinen nousu ei ole mikään historiallinen sattuma tai kohtalon oikku, vaan se perustuu harkittuun asteittaiseen strategiaan, anglosaksisesta kapitalismista poikkeavaan kiinalaiseen markkinatalouteen ja Kiinan valtavien resurssien rationaaliseen hyödyntämiseen. Laajaan historialliseen perspektiiviin mieltynyt tarkastelija voisi jopa väittää, että Kiina on nyt ottamassa sitä asemaa maailmassa, josta Ming dynastia 1400-luvulla kieltäytyi kääntymällä henkisesti ja poliittisesti sisäänpäin. 2000-luvun hegemoniasiirtymää kuitenkin mutkistaa se, että nouseva ja taantuva hegemoni ovat monin tavoin sitkeästi sidoksissa toisiinsa, mikä on syvän keskinäisriippuvuuden aikakaudella tietenkin täysin luonnollista. Solmu on sitkeä ja vaikeasti avattavissa, ja yritykset solmun avaamiseksi tulevat osoittautumaan hankaliksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Jenkit kuluttavat, Kiina luotottaa</strong></p> <p>Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde perustuu erityisesti siihen, että Kiina rahoittaa valtavilla summilla Yhdysvaltojen alati kasvavia alijäämiä. Kiina on muiden Itä-Aasian vientimaiden tapaan rahoittanut Yhdysvaltain alijäämiä, kun Yhdysvalloista on viimeisen 40 vuoden aikana tullut maailman suurin velallinen talous. Yhdysvaltain velkaantuminen on ollut nopeaa, sillä vielä 1950-ja 1960-luvuilla USA oli maailman suurin ulkomaille investoija ja muun maailman likviditeetin lähde, mutta 1980-luvulla siitä oli jo tullut maailman suurin velallinen kansakunta. Yhdysvallat muuttui velkojasta velalliseksi siksi, että imemällä muun maailman pääomat itselleen se pystyi saavuttamaan tärkeimmät ulkopoliittiset tavoitteensa: voittamaan kylmän sodan ja laittamaan kapinoivan kolmannen maailman aisoihin. Jenkkien velkaantuminen oli siis poliittisesti motivoitua. Institutionaalisena edellytyksenä velkaantumisen mahdollistamiselle oli Bretton Woods järjestelmän alasajo: dollarin kultasidos oli estänyt hillittömän velkaantumisen, sillä kaikki liikkeelle lasketut dollarit oli voitava vaihtaa kiinteällä kurssilla kultaan. Keinona imeä muun maailman pääomat Yhdysvaltoihin toimi lopulta 1980-luvun monetaristinen vastavallankumous, kuuluisa Volckerin shokki, joka nosti korot taivaisiin ja käänsi maailman pääomavirtojen suunnan kohti Yhdysvaltoja.</p> <p>Massiivisen velkaantumisen avulla USA saavutti talouden keinoin sen, mitä se ei kyennyt saavuttamaan sotilaallisesti: se voitti Neuvostoliiton kylmässä sodassa ja onnistui laittamaan itsetuntonsa huipulla olleet kolmannen maailman kapinoivat valtiot polvilleen. Lähinnä Japanista lainatut massiiviset rahasummat auttoivat Yhdysvaltoja kiihdyttämään asevarustelua Reaganin presidenttikaudella sellaisille kierroksille, ettei Neuvostoliitto enää pysynyt mukana vaan luhistui. Pääomavirtojen kääntyminen kohti Amerikkaa myös kuihdutti 1970-luvun kolmanteen maailmaan suuntautuneen pääomatulvan 1980-luvun aikana. Fedin pääjohtaja Paul Volckerin päätös nostaa nimelliskorko 20% tuntumaan oli kuin kuolinisku monelle kehitysmaalle, joille dollarimääräisten velkojen takaisinmaksu muuttui mahdottomaksi korkoasteen radikaalin nousun takia.</p> <p>Pääomavirtojen kääntyminen kohti USA:ta hyödytti teollistuneita Itä-Aasian maita, jotka saivat tuotantoaan myytyä velaksi kuluttaneeseen Amerikkaan. Nämä ylijäämiä kerryttäneet vientimaat myös muuttuivat USA:n tärkeiksi lainoittajiksi, kun taas monet Afrikan maat ja muut köyhimmät alueet joutuivat taistelemaan maailman lainamarkkinoilla epätoivoisesti USA:ta vastaan, joten ne joutuivat selvitäkseen myymään omaa tuotantoaan pilkkahintaan maailmanmarkkinoilla. USA hyötyi suunnattomasti tästä maailmantalouden bifurkaatiosta: sille syydettiin halpaa lainaa ja halpoja tuotteita Aasiasta, minkä lisäksi se pystyi ostamaan erilaisia omaisuuseriä ja resursseja pilkkahintaan Afrikasta ja muista köyhimmistä kolmannen maailman maista. Kyky imeä muun maailman pääomat Amerikkaan oli siis Yhdysvaltojen 1900-luvun loppupuolen voiman ja kukoistuksen salaisuus, ja Volckerin korkeiden korkojen politiikka helli erityisesti finanssipääomaa, joka pääsi nauttimaan satumaisista voitoista, omasta <em>belle epoquestaan</em>.</p> <p>1980-luvulta lähtien Yhdysvallat on tukenut maailmantaloutta erityisesti kuluttamalla, ei enää niinkään tuottamalla itse &ndash; Walmart onkin korvannut General Motorsin sen talouden symbolina. Tämän velka- ja kulutuskeskeisen politiikan hintana ovat tietenkin olleet suuret alijäämät ja negatiiviset kauppataseet erityisesti suhteessa nouseviin Aasian maihin ja Saksaan, mutta koska dollari on maailman reservivaluutta ja Yhdysvallat Neuvostoliiton kukistuttua maailman ainoa sotilaallinen supervalta, ei Yhdysvaltojen tarvinnut 1990-luvulla juurikaan välittää alijäämistään ja negatiivisista kauppataseistaan. Yhdysvaltojen valtava velkaantuminen ja halu imeä muun maailman pääomat on luonut ja vakiinnuttanut rakenteen, jossa erityisesti Itä-Aasian ylijäämämaat syytävät likvidejä pääomiaan Yhdysvaltain velkaan ja luotottavat amerikkalaisia kuluttajia. Nyt, kun Kiina on kehittynyt kaikilla sektoreilla merkittäväksi valtioksi ja Aasian johtavaksi suurvallaksi, amerikkalaiset eivät voi enää olla täysin huolettomia valtavista veloistaan ja alijäämäisistä Kiinan kauppataseistaan. Alijäämät ja negatiivinen kauppatase ovat alkaneet muodostua jonkinlaisiksi ongelmiksi 2000-luvun puolella, ja Trumpin halu ryhtyä kauppasotaan Kiinaa vastaan on merkki Yhdysvalloissa vallitsevasta pelosta ja hermostumisesta.</p> <p>Miten Kiinasta, joka vielä 1970-luvulla oli maatalousvaltainen kolmannen maailman maa, on tullut muutamassa vuosikymmenessä maailman suurimmat dollarireservit omaava taloudellinen suurvalta? Deng Xiaopingin talousuudistukset Kiinassa ajoittuvat samoihin aikoihin, jolloin USA nosti Volckerin shokilla korot ylös ja alkoi imeä muun maailman pääomia itselleen. Yhdysvaltain monetaristisen käänteen aikoihin 1980-luvun alussa asteittain maailmalle avautunut Kiina omaksui globaalissa työnjaossa roolin maailman tehtaana. Kiinan ja Yhdysvaltojen välille kehittyi nopeasti suhde, jossa Kiinan teollisuus tuotti halvalla vientitavaraa, jota Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden markkinat kuluttivat Kiinan saadessa vientituloja. Jos Yhdysvallat luuli, että Kiina haluaa olla ikuisesti globaalitalouden nöyrä hikipaja, se oli väärässä. Kiinan pitkän tähtäimen strategiassa halpaan työvoimaan perustuva vientiteollisuus oli vain ensimmäinen askel matkalla kohti pidemmän aikavälin ulko- ja sisäpoliittisia tavoitteita. Toimimalla alijäämäisten länsimaiden tehtaana Kiina pystyi työllistämään valtavia työläisreservejään, tekemään nopeasti valtavat kauppataseen ylijäämät suhteessa Yhdysvaltoihin ja kasaamaan huikeat dollarireservit. Kiina kytkeytyi globaaliin talouteen siis 1980-luvulla ja sen vaurastuminen sekä nousu maailmantalouden keskiöön on ollut niin käsittämättömän nopeaa, ettei sille ole olemassa minkäänlaista vertailukohdetta historiassa. Ilman länsimaiden halua ulkoistaa tuotantoaan Kiinaan ja ilman alijäämämaiden huoletonta velkakulutusta Kiina ei olisi pystynyt kasaamaan hetkessä valtavia dollarivarantoja tai kehittämään tehokkaita teollisuusklustereitaan. Tämä kaikki oli kuitenkin Kiinan askeleittain etenevässä strategiassa vasta ensimmäinen askel.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>USA:n terrorisminvastaisella sodalla on ainakin yksi voittaja: Kiina</strong></p> <p>Yllä on kuvattu mutkia suoraksi vetäen Yhdysvaltain ja Kiinan välisten taloudellisten siteiden kehitys 1900-luvun lopulta 2000-luvun alkuun asti. Tärkeää on ymmärtää Kiinan nopea integroituminen maailmantalouteen ja se, että Kiina lainoittaa velaksi kuluttavaa Yhdysvaltoja valtavilla summilla. Yhdysvaltain painoarvo ja toimintakyky maailmanpolitiikassa oli vielä vuosituhannen vaihtuessa kyseenalaistamaton. Se oli hegemoni, joka pystyi esittämään omat intressinsä universaaleina intresseinä. Sen poliittisessa johdossa kuitenkin ymmärrettiin jo tuolloin ne haasteet, joita Itä-Aasian nopea vahvistuminen Yhdysvaltain hegemonialle asetti. 11.9.2001 terroristi-iskut antoivat George W. Bushin uuskonservatiivihallinnolle mahdollisuuden harjoittaa uhkarohkeaa sotilaallista seikkailupolitiikkaa, jonka piti varmistaa Yhdysvaltain maailmanpoliittinen hegemonia seuraavaksi 50 vuodeksi.</p> <p>Uuskonservatiivien projektin nimi oli <em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Project_for_the_New_American_Century"><u>New American Century</u></a> </em>ja sen operatiivinen päätavoite oli saada tukeva ote maailman öljyhanasta ottamalla Afganistanin ja Irakin öljykentät amerikkalaisten haltuun. Projekti kuitenkin epäonnistui surkeasti ja tuotti valtavan kolhun Yhdysvaltojen kansainväliselle prestiisille sekä sen kyvylle toimia gramscilaisessa mielessä universaalia etua edustavana hegemoniana. Heikosti perustellut ja kansainvälisen yhteisön paheksumat sodat Länsi-Aasiassa johtivat siihen, että Yhdysvallat muuttui muun maailman silmissä legitiimistä maailmanpoliisista väkivaltaiseksi öykkäriksi ja kansainvälisen järjestyksen keikuttajaksi, joka ajaa intressejään häikäilemättömällä sotilaallisella voimalla kärjistäen jännitteitä ja aiheuttaen geopoliittista epävakautta.</p> <p>Kun Bushin hallinto aloitti 9/11 kostosodat, sen piti päättää miten hankkia varat sotimiseen. Verojen korotukset olivat poliittisesti mahdottomia republikaani Bushille, joten sodat piti rahoittaa ulkomaisella &ndash; lähinnä aasialaisten keskuspankkien &ndash; rahalla. Amerikkalaiset kuitenkin uskoivat, että sota voisi maksaa itsensä takaisin, kunhan vaan Irakin öljykentät saataisiin heidän kontrolliinsa. Sotamenot kuitenkin karkasivat täysin käsistä ja Bush joutui vuosien mittaan pyytämään kongressilta aina uusia ja taas uusia miljardipaketteja terrorisminvastaiseen sodankäyntiin. Vuoden 2006 loppuun mennessä kongressi oli myöntänyt yli 500 miljardia dollaria Afganistanin ja Irakin sotiin sekä muihin terrorismin vastaisiin operaatioihin &ndash; terrorismin vastainen sota on tullut maksamaan enemmän kuin kaikki muut Yhdysvaltain käymät sodat yhteensä toista maailmansotaa lukuun ottamatta. Uuskonservatiivien imperialistisen projektin piti luoda perustukset uudelle amerikkalaiselle vuosisadalle, mutta se saikin aikaan vain Yhdysvaltain entistäkin suuremman velkataakan ja maineen menetyksen kansainvälisen yhteisön silmissä.</p> <p>Sotilaallisella seikkailupolitiikalla on ollut kova hinta Yhdysvaltain kansantaloudelle. Ongelmia tuottaa erityisesti se, että sen velkojat ovat nopeasti kehittyviä suurvaltoja eikä jenkeillä ole enää jäljellä helppoja keinoja kansantaloutensa stimuloimiseksi. Pääomalle on jo tehty lähes kaikki mahdolliset myönnytykset eivätkä jenkit halua maksaa veroja. Yhdysvalloilla ei oikein ole uskottavaa ja helppoa keinoa päästä alijäämistään, varsinkaan kun dollarin heikentyminen on jo pelannut sen pussiin ja sen velkojia vastaan. Pakotiet alkavat olla käytetyt ja jonkinlainen sopeutuminen uuteen todellisuuteen on vääjäämättä edessä. Tilanteen vakavuutta lisää myös se, että dollarille on jo olemassa uskottavia kilpailijoita maailman reservivaluuttana, toisin kuin 1970-luvulla, jolloin dollarin asema reservivaluuttana oli viimeksi uhattuna. Yhdysvallat ei enää välttämättä kestäisi dollariin kohdistuvaa paniikkia, vaan sen on pakko sopeutua todellisuuteen, jossa se ei ole enää maailmantalouden kiistaton keskus ja muu maailma ei halua luotottaa sen holtitonta kulutusta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Hegemoni on kuollut, eläköön hegemoni!</strong></p> <p>Jenkkien epäonnistunut projekti Länsi-Aasiassa pakotti Bushin hallinnon ajattelemaan maailmanpoliittista tilannetta uudestaan ja tiivistämään suhteitaan Kiinaan. Bushin hallinto tiesi, että sen ei kannattanut lietsoa kauppasotaa suurinta velkojaansa vastaan. Tariffien asettaminen Kiinalle keinona painostaa Kiinaa revalvoimaan valuuttaansa olisi osunut vain jenkkien omaan nilkkaan: juanin revalvaatio olisi tarkoittanut vain sitä, että vähentyvä kiinalainen tuonti olisi korvautunut muiden maiden kalliimmalla tuonnilla. Todellisuudesta irtikytkeytynyt presidentti Trump ei näytä suostuvan ymmärtämään tätä asiaa, mutta jos hän aloittaa täysimittaisen kauppasodan Kiinan kanssa, se todennäköisesti vahingoittaa enemmän Yhdysvaltoja kuin Kiinaa ja vain nopeuttaa hegemoniasiirtymää Kiinan hyväksi.</p> <p>USA:n hegemonian mureneminen ja Kiinan vahvistuminen näkyy jo kaikkialla maailmassa, erityisesti Aasiassa. Kiina on syrjäyttänyt USA:n läheiset liittolaiset Japanin ja Etelä-Korean niiden suurimpana kauppakumppanina. Kiinan ja Intian välisen kaupan arvo nousi vuoden 1994 300 miljoonasta dollarista 20 miljardiin dollariin vuonna 2005. Afrikan ja Kiinan välisen kaupan arvo on noussut 2000-2005 10 miljardista 40 miljardiin ja USA:n epäonnistuminen Länsi-Aasian öljyhanan kontrolloimisessa johti Kiinan ja Iranin väliseen öljysopimukseen vuonna 2004. Kiina investoi valtavalla volyymilla Afrikkaan, joka haluaa purkaa siteitään länteen, ja Kiina on myös investoinut massiivisesti Etelä-Amerikan luonnonvaroihin. Kiina ja EU:kin ovat lähentyneet 2000-luvulla kun Amerikasta tuli Bushin presidenttikaudella molempien silmissä hylkiö, minkä lisäksi Kiina on syrjäyttänyt Yhdysvallat voimakkaimpana kaupankäynnin vapauttamisen puolestapuhujana. Kiinan vaikutusvalta tuntuu jo kaikkialla ja kiinalainen rahaa muovaa maailmanpoliittisia rakenteita uusiksi.</p> <p>Yhdysvaltojen on pakko sopeutua maailmantalouteen, jonka painopiste siirtyy Itä-Aasiaan. Arrighin mukaan edessä on dollarin heikentyminen sekä suurimpia ylijäämiä kasaavien talouksien ylijäämäpääomien kierrättäminen Yhdysvaltojen sijaan Itä-Aasiaan. Pian edessä on siis tilanne, että muu maailma ei enää kaada ylijäämiään USA:n loputtomien vajeiden paikkaamiseen. Kun se hetki koittaa, ollaan niin sanotusti jännän äärellä, eikä kukaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. On myös tärkeää ymmärtää, että ennen 2000-luvun alun &rdquo;uuden talouden&rdquo; kuplan puhkeamista Yhdysvaltoihin virrannut pääoma oli lähinnä voittoja etsivää yksityistä pääomaa, mutta kuplan puhjettua maahan virranneesta pääomasta tuli &rdquo;poliittisempaa&rdquo; &ndash; aasialainen julkinen raha osti velkakirjoja saadakseen sananvaltaa Yhdysvaltain politiikkaan. Valtavat saatavat ja dollarireservit varmistavat sen, että aasialainen ääni kuuluu Yhdysvaltain politiikassa, se kuiskuttelee vaikutusvaltaisiin korviin, eikä sitä voi jättää huomiomatta.</p> <p>Yhdysvallat on tietenkin omine keskuspankkeineen ja valuuttoineen <a href="https://rahajatalous.wordpress.com/2016/06/15/rahapoliittisella-suvereniteetilla-on-merkitysta/"><u>rahapoliittisesti suvereeni</u></a> valtio, joten sillä on liikkumatilaa yrittää pyristellä ulos tilanteestaan. Talouden fundamentit ovat kuitenkin sellaiset, että Kiinan tuotanto on volyymiltaan suurempaa kuin jenkeillä minkä lisäksi Kiina on muun maailman likviditeetin lähde. Yhdysvallat on hitaasti vajoava jättiläinen, jolla on maailman suurin sotakone, mutta ei enää muuta maailmaa kiinnostavaa poliittista projektia, jonka puolesta sotia.</p> <p>Vuonna 2009 kuollut Giovanni Arrighi uskoi, että Bush nuoremman käymät kalliit ja hyödyttömät sodat tulevat osoittautumaan Yhdysvaltain hegemonian terminaalikriisiksi (Arrighin termeistä ja teoriasta tarkemmin, ks. <a href="https://petejamsa.wordpress.com/2016/08/08/giovanni-arrighi-ja-kapitalismin-nelja-historiallista-syklia-osa-i/"><u>tämä</u></a>). <em>Uusi amerikkalainen vuosisata</em> epäonnistui jo ensimetreillään ja käänsi Kiinan ja Yhdysvaltojen voimasuhteet kenties ratkaisevasti Kiinan hyväksi. 2000-luvun ensimmäisestä vuosisadasta siis tuskin tulee amerikkalaista vuosisataa, mutta siitä tulee todennäköisesti kiinalaisen vuosituhannen alkupiste.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskipitkän aikavälin merkittävin maailmanpoliittinen prosessi tulee olemaan hegemoniasiirtymä, jossa Kiina nousee Yhdysvaltojen tilalle maailmanjärjestelmän johtovaltioksi. Poliittisen talouden tutkija Giovanni Arrighin mukaan maailmanjärjestelmätasoisia hegemoniasiirtymiä on ollut historiassa aiemmin neljä, joista viimeisimmässä nyt hiipuva hegemoni Yhdysvallat syrjäytti britit maailmanjärjestelmän komentopaikalta toisen maailmansodan jälkeen. Ennennäkemätöntä tämänkertaisessa hegemonin vaihdoksessa on se, että hiipuva hegemoni Yhdysvallat tullee olemaan lähitulevaisuudessakin sotilaallisesti ylivoimaisesti voimakkain valtio, vaikka Kiina syrjäyttää sen taloudellisena suurvaltana ja pääoman kasautumisprosessien keskuksena. Kiina ja Itä-Aasian alue ovat kovaa vauhtia korvaamassa Yhdysvallat maailmantalouden keskuksena, mutta sotilaallisesti Kiina on vieläkin lilliputti verrattuna koko maailman kattavan tukikohtien verkoston rakentaneeseen Yhdysvaltoihin.  

Kiinan taloudellinen ja poliittinen nousu ei ole mikään historiallinen sattuma tai kohtalon oikku, vaan se perustuu harkittuun asteittaiseen strategiaan, anglosaksisesta kapitalismista poikkeavaan kiinalaiseen markkinatalouteen ja Kiinan valtavien resurssien rationaaliseen hyödyntämiseen. Laajaan historialliseen perspektiiviin mieltynyt tarkastelija voisi jopa väittää, että Kiina on nyt ottamassa sitä asemaa maailmassa, josta Ming dynastia 1400-luvulla kieltäytyi kääntymällä henkisesti ja poliittisesti sisäänpäin. 2000-luvun hegemoniasiirtymää kuitenkin mutkistaa se, että nouseva ja taantuva hegemoni ovat monin tavoin sitkeästi sidoksissa toisiinsa, mikä on syvän keskinäisriippuvuuden aikakaudella tietenkin täysin luonnollista. Solmu on sitkeä ja vaikeasti avattavissa, ja yritykset solmun avaamiseksi tulevat osoittautumaan hankaliksi.

 

Jenkit kuluttavat, Kiina luotottaa

Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde perustuu erityisesti siihen, että Kiina rahoittaa valtavilla summilla Yhdysvaltojen alati kasvavia alijäämiä. Kiina on muiden Itä-Aasian vientimaiden tapaan rahoittanut Yhdysvaltain alijäämiä, kun Yhdysvalloista on viimeisen 40 vuoden aikana tullut maailman suurin velallinen talous. Yhdysvaltain velkaantuminen on ollut nopeaa, sillä vielä 1950-ja 1960-luvuilla USA oli maailman suurin ulkomaille investoija ja muun maailman likviditeetin lähde, mutta 1980-luvulla siitä oli jo tullut maailman suurin velallinen kansakunta. Yhdysvallat muuttui velkojasta velalliseksi siksi, että imemällä muun maailman pääomat itselleen se pystyi saavuttamaan tärkeimmät ulkopoliittiset tavoitteensa: voittamaan kylmän sodan ja laittamaan kapinoivan kolmannen maailman aisoihin. Jenkkien velkaantuminen oli siis poliittisesti motivoitua. Institutionaalisena edellytyksenä velkaantumisen mahdollistamiselle oli Bretton Woods järjestelmän alasajo: dollarin kultasidos oli estänyt hillittömän velkaantumisen, sillä kaikki liikkeelle lasketut dollarit oli voitava vaihtaa kiinteällä kurssilla kultaan. Keinona imeä muun maailman pääomat Yhdysvaltoihin toimi lopulta 1980-luvun monetaristinen vastavallankumous, kuuluisa Volckerin shokki, joka nosti korot taivaisiin ja käänsi maailman pääomavirtojen suunnan kohti Yhdysvaltoja.

Massiivisen velkaantumisen avulla USA saavutti talouden keinoin sen, mitä se ei kyennyt saavuttamaan sotilaallisesti: se voitti Neuvostoliiton kylmässä sodassa ja onnistui laittamaan itsetuntonsa huipulla olleet kolmannen maailman kapinoivat valtiot polvilleen. Lähinnä Japanista lainatut massiiviset rahasummat auttoivat Yhdysvaltoja kiihdyttämään asevarustelua Reaganin presidenttikaudella sellaisille kierroksille, ettei Neuvostoliitto enää pysynyt mukana vaan luhistui. Pääomavirtojen kääntyminen kohti Amerikkaa myös kuihdutti 1970-luvun kolmanteen maailmaan suuntautuneen pääomatulvan 1980-luvun aikana. Fedin pääjohtaja Paul Volckerin päätös nostaa nimelliskorko 20% tuntumaan oli kuin kuolinisku monelle kehitysmaalle, joille dollarimääräisten velkojen takaisinmaksu muuttui mahdottomaksi korkoasteen radikaalin nousun takia.

Pääomavirtojen kääntyminen kohti USA:ta hyödytti teollistuneita Itä-Aasian maita, jotka saivat tuotantoaan myytyä velaksi kuluttaneeseen Amerikkaan. Nämä ylijäämiä kerryttäneet vientimaat myös muuttuivat USA:n tärkeiksi lainoittajiksi, kun taas monet Afrikan maat ja muut köyhimmät alueet joutuivat taistelemaan maailman lainamarkkinoilla epätoivoisesti USA:ta vastaan, joten ne joutuivat selvitäkseen myymään omaa tuotantoaan pilkkahintaan maailmanmarkkinoilla. USA hyötyi suunnattomasti tästä maailmantalouden bifurkaatiosta: sille syydettiin halpaa lainaa ja halpoja tuotteita Aasiasta, minkä lisäksi se pystyi ostamaan erilaisia omaisuuseriä ja resursseja pilkkahintaan Afrikasta ja muista köyhimmistä kolmannen maailman maista. Kyky imeä muun maailman pääomat Amerikkaan oli siis Yhdysvaltojen 1900-luvun loppupuolen voiman ja kukoistuksen salaisuus, ja Volckerin korkeiden korkojen politiikka helli erityisesti finanssipääomaa, joka pääsi nauttimaan satumaisista voitoista, omasta belle epoquestaan.

1980-luvulta lähtien Yhdysvallat on tukenut maailmantaloutta erityisesti kuluttamalla, ei enää niinkään tuottamalla itse – Walmart onkin korvannut General Motorsin sen talouden symbolina. Tämän velka- ja kulutuskeskeisen politiikan hintana ovat tietenkin olleet suuret alijäämät ja negatiiviset kauppataseet erityisesti suhteessa nouseviin Aasian maihin ja Saksaan, mutta koska dollari on maailman reservivaluutta ja Yhdysvallat Neuvostoliiton kukistuttua maailman ainoa sotilaallinen supervalta, ei Yhdysvaltojen tarvinnut 1990-luvulla juurikaan välittää alijäämistään ja negatiivisista kauppataseistaan. Yhdysvaltojen valtava velkaantuminen ja halu imeä muun maailman pääomat on luonut ja vakiinnuttanut rakenteen, jossa erityisesti Itä-Aasian ylijäämämaat syytävät likvidejä pääomiaan Yhdysvaltain velkaan ja luotottavat amerikkalaisia kuluttajia. Nyt, kun Kiina on kehittynyt kaikilla sektoreilla merkittäväksi valtioksi ja Aasian johtavaksi suurvallaksi, amerikkalaiset eivät voi enää olla täysin huolettomia valtavista veloistaan ja alijäämäisistä Kiinan kauppataseistaan. Alijäämät ja negatiivinen kauppatase ovat alkaneet muodostua jonkinlaisiksi ongelmiksi 2000-luvun puolella, ja Trumpin halu ryhtyä kauppasotaan Kiinaa vastaan on merkki Yhdysvalloissa vallitsevasta pelosta ja hermostumisesta.

Miten Kiinasta, joka vielä 1970-luvulla oli maatalousvaltainen kolmannen maailman maa, on tullut muutamassa vuosikymmenessä maailman suurimmat dollarireservit omaava taloudellinen suurvalta? Deng Xiaopingin talousuudistukset Kiinassa ajoittuvat samoihin aikoihin, jolloin USA nosti Volckerin shokilla korot ylös ja alkoi imeä muun maailman pääomia itselleen. Yhdysvaltain monetaristisen käänteen aikoihin 1980-luvun alussa asteittain maailmalle avautunut Kiina omaksui globaalissa työnjaossa roolin maailman tehtaana. Kiinan ja Yhdysvaltojen välille kehittyi nopeasti suhde, jossa Kiinan teollisuus tuotti halvalla vientitavaraa, jota Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden markkinat kuluttivat Kiinan saadessa vientituloja. Jos Yhdysvallat luuli, että Kiina haluaa olla ikuisesti globaalitalouden nöyrä hikipaja, se oli väärässä. Kiinan pitkän tähtäimen strategiassa halpaan työvoimaan perustuva vientiteollisuus oli vain ensimmäinen askel matkalla kohti pidemmän aikavälin ulko- ja sisäpoliittisia tavoitteita. Toimimalla alijäämäisten länsimaiden tehtaana Kiina pystyi työllistämään valtavia työläisreservejään, tekemään nopeasti valtavat kauppataseen ylijäämät suhteessa Yhdysvaltoihin ja kasaamaan huikeat dollarireservit. Kiina kytkeytyi globaaliin talouteen siis 1980-luvulla ja sen vaurastuminen sekä nousu maailmantalouden keskiöön on ollut niin käsittämättömän nopeaa, ettei sille ole olemassa minkäänlaista vertailukohdetta historiassa. Ilman länsimaiden halua ulkoistaa tuotantoaan Kiinaan ja ilman alijäämämaiden huoletonta velkakulutusta Kiina ei olisi pystynyt kasaamaan hetkessä valtavia dollarivarantoja tai kehittämään tehokkaita teollisuusklustereitaan. Tämä kaikki oli kuitenkin Kiinan askeleittain etenevässä strategiassa vasta ensimmäinen askel.

 

USA:n terrorisminvastaisella sodalla on ainakin yksi voittaja: Kiina

Yllä on kuvattu mutkia suoraksi vetäen Yhdysvaltain ja Kiinan välisten taloudellisten siteiden kehitys 1900-luvun lopulta 2000-luvun alkuun asti. Tärkeää on ymmärtää Kiinan nopea integroituminen maailmantalouteen ja se, että Kiina lainoittaa velaksi kuluttavaa Yhdysvaltoja valtavilla summilla. Yhdysvaltain painoarvo ja toimintakyky maailmanpolitiikassa oli vielä vuosituhannen vaihtuessa kyseenalaistamaton. Se oli hegemoni, joka pystyi esittämään omat intressinsä universaaleina intresseinä. Sen poliittisessa johdossa kuitenkin ymmärrettiin jo tuolloin ne haasteet, joita Itä-Aasian nopea vahvistuminen Yhdysvaltain hegemonialle asetti. 11.9.2001 terroristi-iskut antoivat George W. Bushin uuskonservatiivihallinnolle mahdollisuuden harjoittaa uhkarohkeaa sotilaallista seikkailupolitiikkaa, jonka piti varmistaa Yhdysvaltain maailmanpoliittinen hegemonia seuraavaksi 50 vuodeksi.

Uuskonservatiivien projektin nimi oli New American Century ja sen operatiivinen päätavoite oli saada tukeva ote maailman öljyhanasta ottamalla Afganistanin ja Irakin öljykentät amerikkalaisten haltuun. Projekti kuitenkin epäonnistui surkeasti ja tuotti valtavan kolhun Yhdysvaltojen kansainväliselle prestiisille sekä sen kyvylle toimia gramscilaisessa mielessä universaalia etua edustavana hegemoniana. Heikosti perustellut ja kansainvälisen yhteisön paheksumat sodat Länsi-Aasiassa johtivat siihen, että Yhdysvallat muuttui muun maailman silmissä legitiimistä maailmanpoliisista väkivaltaiseksi öykkäriksi ja kansainvälisen järjestyksen keikuttajaksi, joka ajaa intressejään häikäilemättömällä sotilaallisella voimalla kärjistäen jännitteitä ja aiheuttaen geopoliittista epävakautta.

Kun Bushin hallinto aloitti 9/11 kostosodat, sen piti päättää miten hankkia varat sotimiseen. Verojen korotukset olivat poliittisesti mahdottomia republikaani Bushille, joten sodat piti rahoittaa ulkomaisella – lähinnä aasialaisten keskuspankkien – rahalla. Amerikkalaiset kuitenkin uskoivat, että sota voisi maksaa itsensä takaisin, kunhan vaan Irakin öljykentät saataisiin heidän kontrolliinsa. Sotamenot kuitenkin karkasivat täysin käsistä ja Bush joutui vuosien mittaan pyytämään kongressilta aina uusia ja taas uusia miljardipaketteja terrorisminvastaiseen sodankäyntiin. Vuoden 2006 loppuun mennessä kongressi oli myöntänyt yli 500 miljardia dollaria Afganistanin ja Irakin sotiin sekä muihin terrorismin vastaisiin operaatioihin – terrorismin vastainen sota on tullut maksamaan enemmän kuin kaikki muut Yhdysvaltain käymät sodat yhteensä toista maailmansotaa lukuun ottamatta. Uuskonservatiivien imperialistisen projektin piti luoda perustukset uudelle amerikkalaiselle vuosisadalle, mutta se saikin aikaan vain Yhdysvaltain entistäkin suuremman velkataakan ja maineen menetyksen kansainvälisen yhteisön silmissä.

Sotilaallisella seikkailupolitiikalla on ollut kova hinta Yhdysvaltain kansantaloudelle. Ongelmia tuottaa erityisesti se, että sen velkojat ovat nopeasti kehittyviä suurvaltoja eikä jenkeillä ole enää jäljellä helppoja keinoja kansantaloutensa stimuloimiseksi. Pääomalle on jo tehty lähes kaikki mahdolliset myönnytykset eivätkä jenkit halua maksaa veroja. Yhdysvalloilla ei oikein ole uskottavaa ja helppoa keinoa päästä alijäämistään, varsinkaan kun dollarin heikentyminen on jo pelannut sen pussiin ja sen velkojia vastaan. Pakotiet alkavat olla käytetyt ja jonkinlainen sopeutuminen uuteen todellisuuteen on vääjäämättä edessä. Tilanteen vakavuutta lisää myös se, että dollarille on jo olemassa uskottavia kilpailijoita maailman reservivaluuttana, toisin kuin 1970-luvulla, jolloin dollarin asema reservivaluuttana oli viimeksi uhattuna. Yhdysvallat ei enää välttämättä kestäisi dollariin kohdistuvaa paniikkia, vaan sen on pakko sopeutua todellisuuteen, jossa se ei ole enää maailmantalouden kiistaton keskus ja muu maailma ei halua luotottaa sen holtitonta kulutusta.

 

Hegemoni on kuollut, eläköön hegemoni!

Jenkkien epäonnistunut projekti Länsi-Aasiassa pakotti Bushin hallinnon ajattelemaan maailmanpoliittista tilannetta uudestaan ja tiivistämään suhteitaan Kiinaan. Bushin hallinto tiesi, että sen ei kannattanut lietsoa kauppasotaa suurinta velkojaansa vastaan. Tariffien asettaminen Kiinalle keinona painostaa Kiinaa revalvoimaan valuuttaansa olisi osunut vain jenkkien omaan nilkkaan: juanin revalvaatio olisi tarkoittanut vain sitä, että vähentyvä kiinalainen tuonti olisi korvautunut muiden maiden kalliimmalla tuonnilla. Todellisuudesta irtikytkeytynyt presidentti Trump ei näytä suostuvan ymmärtämään tätä asiaa, mutta jos hän aloittaa täysimittaisen kauppasodan Kiinan kanssa, se todennäköisesti vahingoittaa enemmän Yhdysvaltoja kuin Kiinaa ja vain nopeuttaa hegemoniasiirtymää Kiinan hyväksi.

USA:n hegemonian mureneminen ja Kiinan vahvistuminen näkyy jo kaikkialla maailmassa, erityisesti Aasiassa. Kiina on syrjäyttänyt USA:n läheiset liittolaiset Japanin ja Etelä-Korean niiden suurimpana kauppakumppanina. Kiinan ja Intian välisen kaupan arvo nousi vuoden 1994 300 miljoonasta dollarista 20 miljardiin dollariin vuonna 2005. Afrikan ja Kiinan välisen kaupan arvo on noussut 2000-2005 10 miljardista 40 miljardiin ja USA:n epäonnistuminen Länsi-Aasian öljyhanan kontrolloimisessa johti Kiinan ja Iranin väliseen öljysopimukseen vuonna 2004. Kiina investoi valtavalla volyymilla Afrikkaan, joka haluaa purkaa siteitään länteen, ja Kiina on myös investoinut massiivisesti Etelä-Amerikan luonnonvaroihin. Kiina ja EU:kin ovat lähentyneet 2000-luvulla kun Amerikasta tuli Bushin presidenttikaudella molempien silmissä hylkiö, minkä lisäksi Kiina on syrjäyttänyt Yhdysvallat voimakkaimpana kaupankäynnin vapauttamisen puolestapuhujana. Kiinan vaikutusvalta tuntuu jo kaikkialla ja kiinalainen rahaa muovaa maailmanpoliittisia rakenteita uusiksi.

Yhdysvaltojen on pakko sopeutua maailmantalouteen, jonka painopiste siirtyy Itä-Aasiaan. Arrighin mukaan edessä on dollarin heikentyminen sekä suurimpia ylijäämiä kasaavien talouksien ylijäämäpääomien kierrättäminen Yhdysvaltojen sijaan Itä-Aasiaan. Pian edessä on siis tilanne, että muu maailma ei enää kaada ylijäämiään USA:n loputtomien vajeiden paikkaamiseen. Kun se hetki koittaa, ollaan niin sanotusti jännän äärellä, eikä kukaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. On myös tärkeää ymmärtää, että ennen 2000-luvun alun ”uuden talouden” kuplan puhkeamista Yhdysvaltoihin virrannut pääoma oli lähinnä voittoja etsivää yksityistä pääomaa, mutta kuplan puhjettua maahan virranneesta pääomasta tuli ”poliittisempaa” – aasialainen julkinen raha osti velkakirjoja saadakseen sananvaltaa Yhdysvaltain politiikkaan. Valtavat saatavat ja dollarireservit varmistavat sen, että aasialainen ääni kuuluu Yhdysvaltain politiikassa, se kuiskuttelee vaikutusvaltaisiin korviin, eikä sitä voi jättää huomiomatta.

Yhdysvallat on tietenkin omine keskuspankkeineen ja valuuttoineen rahapoliittisesti suvereeni valtio, joten sillä on liikkumatilaa yrittää pyristellä ulos tilanteestaan. Talouden fundamentit ovat kuitenkin sellaiset, että Kiinan tuotanto on volyymiltaan suurempaa kuin jenkeillä minkä lisäksi Kiina on muun maailman likviditeetin lähde. Yhdysvallat on hitaasti vajoava jättiläinen, jolla on maailman suurin sotakone, mutta ei enää muuta maailmaa kiinnostavaa poliittista projektia, jonka puolesta sotia.

Vuonna 2009 kuollut Giovanni Arrighi uskoi, että Bush nuoremman käymät kalliit ja hyödyttömät sodat tulevat osoittautumaan Yhdysvaltain hegemonian terminaalikriisiksi (Arrighin termeistä ja teoriasta tarkemmin, ks. tämä). Uusi amerikkalainen vuosisata epäonnistui jo ensimetreillään ja käänsi Kiinan ja Yhdysvaltojen voimasuhteet kenties ratkaisevasti Kiinan hyväksi. 2000-luvun ensimmäisestä vuosisadasta siis tuskin tulee amerikkalaista vuosisataa, mutta siitä tulee todennäköisesti kiinalaisen vuosituhannen alkupiste.

]]>
9 http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273780-21-vuosisata-ja-kiinalaisen-hegemonian-synty#comments Amerikan hegemonia Giovanni Arrighi Kiina ja Yhdysvallat Maailmanpolitiikka Maailmantalous Mon, 08 Apr 2019 12:24:40 +0000 Petri Jämsä http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273780-21-vuosisata-ja-kiinalaisen-hegemonian-synty
Talous on kuin Sisyfoksen kivi http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273765-talous-on-kuin-sisyfoksen-kivi <p>Hesarin tämänpäiväiset artikkelit:&nbsp;<br /><br /><a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000006062656.html">Arvostettu taloustieteilijä käynnisti keskustelun, joka paisuu: Eikö valtioiden velkaantumista pidäkään pelätä?</a>&nbsp;(HS 8.4.2019)</p><p><a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000006062660.html">Velka kasvaa, ketään ei kiinnosta</a>&nbsp;(HS 8.4.2019)</p><p>Ovat mainio syy palauttaa mieliin kolmisen vuotta vanha kirjoitukseni:</p><p><a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195050-velat-jaavat-satavarmasti-maksamatta">Maailma ei ole Lannister</a>&nbsp;(AA 12.05.2015 - alkuperäiseltä otsikoltaan &quot;Velat jäävät satavarmasti maksamatta&quot;)</p><p>Paljon on vettä virrannut Vantaassa tuon kirjoituksen myötä - nyt USA:ssa Alexandria Ocasio-Cortez puhuu avoimesti ns. Modern Monetary Theoryn puolesta (aka Magic Money Trees), joka perustuu ajatukselle, että suvereenin valtion ei tarvitse välittää budjettirajoitteista.&nbsp;Kuten HS tänään kirjoittaa, myös jotkin taloustieteilijät alkavat lämmetä ajatukselle, ja tämä on huono asia.</p><p>Taloustieteilijöiden perustelu on, että velkaantuminen ei ole aiheuttanut ongelmia tähän saakka, joten miksi se aiheuttaisi niitä tulevaisuudessa:</p><p><em>&quot;Korot ovat nykymaailmassa naurettavan alhaisia. Hölmöhän se on, joka ei ota lainaksi rahaa, kun sitä melkein ilmaiseksi saa.&quot;</em></p><p>Olen pitkään ollut sitä mieltä, että&nbsp;<a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202945-taloustiede-on-epaonnistunut-tiede">taloustiede on epäonnistunut tiede</a>&nbsp;(AA 19.9.2015), ja tämänkaltaiset ehdotukset vahvistavat näkemystäni.&nbsp;Valtioiden velkaantumisesta välittämättä jättäminen on nimittäin verrattavissa ehdotukseen, että painetaan kaasua mökkitiellä siksi, että tähänkään mennessä ei ole vielä menty ojaan.</p><p>Olisi ensisijaisen tärkeää, että löysän taloudenpidon puolesta puhujat ymmärtäisivät, että he vierittävät&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sisyfos">Sisyfoksen kivea</a> ylämäkeen (kuvaliite).&nbsp;(Edit: 6.6.2019 Talous siirtyy stabiilista labiiliin kun vakuudettomien luottojen määrä kasvaa, ja jossain vaiheessa vakuudettomat velat jätetään maksamatta)&nbsp;Jossain vaiheessa kivi tulee vääjäämättä alas, ja vierivän lohkareen alle jää paljon viattomia ihmiskohtaloita.</p><p>Joku voisi toki väittää, että eikö ole hyvä että taloustieteilijät debatoivat, niinhän se tiede kehittyy? Tässä tapauksessa ei ole, sillä poliitikot poimivat taloustieteestä ne näkemykset jotka tukevat heidän omaa agendaansa. Tältä osin tämä kirjoitus on relevantti myös Suomen kannalta.</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jota voi äänestää Helsingissä numerolla 71.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Sen lisäksi että labiili talous on itsessään ongelma, matala korkotaso myös halvaannuttaa demokratiaa, mikä on myös huono asia:&nbsp;<a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264136-demokratia-on-hevonen-ja-korkotaso-sen-suitset">http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264136-demokratia-on-hevonen-ja-korkotaso-sen-suitset</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hesarin tämänpäiväiset artikkelit: 

Arvostettu taloustieteilijä käynnisti keskustelun, joka paisuu: Eikö valtioiden velkaantumista pidäkään pelätä? (HS 8.4.2019)

Velka kasvaa, ketään ei kiinnosta (HS 8.4.2019)

Ovat mainio syy palauttaa mieliin kolmisen vuotta vanha kirjoitukseni:

Maailma ei ole Lannister (AA 12.05.2015 - alkuperäiseltä otsikoltaan "Velat jäävät satavarmasti maksamatta")

Paljon on vettä virrannut Vantaassa tuon kirjoituksen myötä - nyt USA:ssa Alexandria Ocasio-Cortez puhuu avoimesti ns. Modern Monetary Theoryn puolesta (aka Magic Money Trees), joka perustuu ajatukselle, että suvereenin valtion ei tarvitse välittää budjettirajoitteista. Kuten HS tänään kirjoittaa, myös jotkin taloustieteilijät alkavat lämmetä ajatukselle, ja tämä on huono asia.

Taloustieteilijöiden perustelu on, että velkaantuminen ei ole aiheuttanut ongelmia tähän saakka, joten miksi se aiheuttaisi niitä tulevaisuudessa:

"Korot ovat nykymaailmassa naurettavan alhaisia. Hölmöhän se on, joka ei ota lainaksi rahaa, kun sitä melkein ilmaiseksi saa."

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että taloustiede on epäonnistunut tiede (AA 19.9.2015), ja tämänkaltaiset ehdotukset vahvistavat näkemystäni. Valtioiden velkaantumisesta välittämättä jättäminen on nimittäin verrattavissa ehdotukseen, että painetaan kaasua mökkitiellä siksi, että tähänkään mennessä ei ole vielä menty ojaan.

Olisi ensisijaisen tärkeää, että löysän taloudenpidon puolesta puhujat ymmärtäisivät, että he vierittävät Sisyfoksen kivea ylämäkeen (kuvaliite). (Edit: 6.6.2019 Talous siirtyy stabiilista labiiliin kun vakuudettomien luottojen määrä kasvaa, ja jossain vaiheessa vakuudettomat velat jätetään maksamatta) Jossain vaiheessa kivi tulee vääjäämättä alas, ja vierivän lohkareen alle jää paljon viattomia ihmiskohtaloita.

Joku voisi toki väittää, että eikö ole hyvä että taloustieteilijät debatoivat, niinhän se tiede kehittyy? Tässä tapauksessa ei ole, sillä poliitikot poimivat taloustieteestä ne näkemykset jotka tukevat heidän omaa agendaansa. Tältä osin tämä kirjoitus on relevantti myös Suomen kannalta.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jota voi äänestää Helsingissä numerolla 71.

 

PS. Sen lisäksi että labiili talous on itsessään ongelma, matala korkotaso myös halvaannuttaa demokratiaa, mikä on myös huono asia: http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264136-demokratia-on-hevonen-ja-korkotaso-sen-suitset

]]>
7 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273765-talous-on-kuin-sisyfoksen-kivi#comments Maailmantalous Suvereniteetti Valtion velkaantuminen Mon, 08 Apr 2019 09:44:40 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273765-talous-on-kuin-sisyfoksen-kivi
Politiikka talouden uhkana http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269600-politiikka-talouden-uhkana <p>Kansainvälinen valuuttarahasto odottaa maailmantalouden kasvun jäävän tämä vuonna 3,5 prosenttiin eli 0,2 prosenttia viimevuotista alhaisemmalle tasolle. Ensi vuonna kasvun odotetaan nopeutuvan jälleen hieman ja yltävän 3,6 prosentin tasolle. EU:n komissio ennakoi euroalueen kasvuksi tämä vuonna 1,3 ja ensi vuonna 1,6 prosenttia, kun taas koko EU:n kasvuvauhdin oletetaan nousevan 0,1-0,2 prosenttia tätä nopeammaksi.</p><p>On kuitenkin useita tekijöitä, joiden vaikutuksesta talouskehitys voi jäädä paljon oletettua heikommaksi.</p><p>Tärkein näistä on Trumpin hallinnon käynnistämä hyökkäys Kiinaa vastaan. Yhdysvallat on syyttänyt Kiinaa epäreilujen kilpailukeinojen käyttämisestä maan vallatessa tuotteineen Yhdysvaltain markkinoita. Näihin ovat kuuluneet muun muassa valuuttakurssikeinottelu, laittomat subventiot ja amerikkalaisyritysten liikesalaisuuksien varastaminen. Nyt Yhdysvallat uhkaa nostaa useimpien kiinalaistuotteiden tuontitullit 10:stä 25 prosenttiin 1. maaliskuuta alkaen, elleivät maat siihen mennessä kykene saavuttamaan sopua keskinäistä kauppaansa rasittavista ongelmista. Kuvaa täydentävät Yhdysvaltojen määräämät teknologian vientirajoitukset, USA:n pyynnöstä tapahtunut Huawein johtohenkilön pidätys Kanadassa sekä Kiinan vastatoimet, jotka ovat supistaneet rajusti muun muassa amerikkalaisen soijan tuontia maahan.</p><p>Kiina ei ole halunnut tätä vastakkainasettelua, ja maa lienee valmis joustamaan suhteellisen pitkälle välttääkseen tilanteen kärjistymisen. Ongelmana kuitenkin on se, että Yhdysvallat ei yritä vain saada Kiinaa noudattamaan normaaleja kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen pelisääntöjä, vaan aikoo myös painaa maan polvilleen niin, ettei se kykene haastamaan Yhdysvaltojen nykyistä asemaa maailman johtotaloutena. Tuon mittakaavan kompromisseihin Kiinan johdolla ei ole mitään aikomusta myöntyä.</p><p>Siten vaikka neuvotteluille saataisiin vielä jonkinmittainen aikalisä, maiden välisten taloudellisten suhteiden oleellista heikkenemistä tuskin kyetään enää estämään. Tällä puolestaan tulisi olemaan vakavia seurauksia molempien maiden taloudelliseen kehitykseen. Amerikkalaiset kuluttajat eivät enää voisi ostaa entiseen tapaan halpoja kiinalaisia kulutushyödykkeitä, ja vielä saatavilla olevistakin he joutuisivat maksamaan korkeampia hintoja. Amerikkalaisyritykset joutuisivat maksamaan korkeampia hintoja tarvitsemistaan komponenteista samalla kun myös työ maksaisi huomattavasti enemmän Kiinasta kotimaahan palautetuilla työpaikoilla. Amerikkalaisyhtiöiden olisi vaikeampi saada tuotteitaan kaupaksi Kiinan markkinoilla, eikä Kiina ostaisi entiseen tapaan USA:n liittovaltion liikkeelle laskemia valtion velkakirjoja. Viimemainituista jouduttaisiin siksi maksamaan paljon nykyistä korkeampia korkoja.</p><p>Kiinan taloudelle USA:n viennin merkittävä supistuminen olisi erittäin raju isku. Avainteknologioiden vientirajoitukset vaikeuttavat jo nyt oleellisesti monien Kiinan tärkeimpiin kuuluvien yritysten toimintaa, ja yhtä lailla tehokkaasti ne estäisivät Kiinan hallintoa saavuttamasta kunnianhimoisen Made in China 2025 -ohjelmansa tavoitteita.</p><p>Kauppasodan vaikutuksia syventää se, että sekä USA:n että Kiinan taloudet ovat muutoinkin herkässä vaiheessa. Vaikka USA:n taloudella menee päältä katsoen lujaa ja työllisyys on kohentunut vauhdilla, maan keskeisten osakekurssien perussuunta on ollut laskeva viimeisen puolen vuoden ajan. Myös yritysten tulosodotukset ovat heikentyneet selvästi. Maan talouspolitiikka on ollut viime aikoihin saakka sen verran elvyttävää, että taantuman alkaessa pelivaraa on minimaalisen vähän aiempiin vastaaviin suhdannevaiheisiin verrattuna. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon Valkoisen talon ja kongressin tärkeimmän kamarin &ndash; edustajainhuoneen &ndash; välien ajautuminen takalukkoon. Tämä tekee kaiken järkevän päätöksenteon vaikeaksi siten kuin liittovaltion hallinnon ennätyspitkäksi venynyt sulku on jo osoittanut.</p><p>Kiinassakin pää on tulossa vetävän käteen maan johdon pyrittyä täyttämään kasvulupauksiaan useiden vuosien ajan ennätysmäisen suureksi kasvaneen velanoton turvin. Tästä eteenpäin velan kasvua on pakko ryhtyä hillitsemään, jolloin myös kasvuluvut putoavat selvästi. Viime aikoina Kiinan talouden on lisäksi havaittu kasvaneen todellisuudessa paljon virallisesti ilmoitettuja lukuja hitaammin. Kiinan talous voi siten hyvin ajautua ensimmäiseen taantumaan neljä vuosikymmentä kestäneen yhtäjaksoisen ja poikkeuksellisen voimakkaan kasvukauden jälkeen.</p><p>USA:n ja Kiinan osuus maailman kokonaistuotannosta nousee nykyisin ostovoimatasoitetuin luvuin yli kolmannekseen, joten niillä on määräävä vaikutus koko maailmantalouden kehitykseen. Kolmas saman mittaluokan tekijä on Euroopan Unioni, jonka veturin &ndash; Saksan - talouskehitys on hiipumassa aiemmin ennustettua nopeammin. Lisäksi Iso-Britannia on ajautumassa maaliskuun lopulla kaoottiseen eroon EU:sta ilman tietoa menettelytavoista, joilla tilanteen syntyminen voitaisiin vielä estää. Erolla tulisi olemaan merkittävä talouskehitystä hidastava vaikutus sekä Iso-Britanniassa että EU:ssa.</p><p>Lähiviikoille on siten ladattu useita poliittisia ratkaisuja, joiden yhteisvaikutuksena voi hyvin olla edessä olevan taantuman syveneminen kiihtyväksi syöksykierteeksi. Alamäkeä vauhdittaa sijoittajien kilpajuoksu omien varallisuuksiensa pelastamiseksi mahdollisimman pienin menetyksin. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että edellisen suuren taantuman aikana keskeiseen asemaan nousseet rahoitusmarkkinoiden riskit eivät ole nousukauden aikana hävinneet mihinkään, vaan ne muodostavat kutakuinkin samanlaisen uhan kuin ennenkin.</p><p>Valtiomiesmäisen otteen herääminen voisi vielä auttaa purkamaan edes joitakin politiikasta aiheutuvia riskejä, mutta sellaisesta ei ole juurikaan merkkejä näköpiirissä. Siksi kannattaa panna muistiin ainakin seuraavat päivämäärät:</p><ul><li>ylihuominen, jolloin USA:n liittovaltion maksuliikenne pysähtyy uudelleen ilman kongressin ja presidentin sopua rahoituksen jatkosta;</li><li>1. maaliskuuta, jolloin USA:n tuontitullit Kiinasta nousevat 25 prosenttiin ilman USA:n ja Kiinan sopua kaupan ongelmien selvittämisestä;</li><li>29. maaliskuuta, jolloin Iso-Britannian ero EU:sta astuu voimaan joko sopimuksen kanssa tai ilman.</li></ul><p>Noita päivämääriä odotellessa kannattaa selvittää pelastusliivien paikat varsinkin jos on tullut hankkineeksi ison asuntovelan tai tehnyt uhkarohkeita osakesijoituksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansainvälinen valuuttarahasto odottaa maailmantalouden kasvun jäävän tämä vuonna 3,5 prosenttiin eli 0,2 prosenttia viimevuotista alhaisemmalle tasolle. Ensi vuonna kasvun odotetaan nopeutuvan jälleen hieman ja yltävän 3,6 prosentin tasolle. EU:n komissio ennakoi euroalueen kasvuksi tämä vuonna 1,3 ja ensi vuonna 1,6 prosenttia, kun taas koko EU:n kasvuvauhdin oletetaan nousevan 0,1-0,2 prosenttia tätä nopeammaksi.

On kuitenkin useita tekijöitä, joiden vaikutuksesta talouskehitys voi jäädä paljon oletettua heikommaksi.

Tärkein näistä on Trumpin hallinnon käynnistämä hyökkäys Kiinaa vastaan. Yhdysvallat on syyttänyt Kiinaa epäreilujen kilpailukeinojen käyttämisestä maan vallatessa tuotteineen Yhdysvaltain markkinoita. Näihin ovat kuuluneet muun muassa valuuttakurssikeinottelu, laittomat subventiot ja amerikkalaisyritysten liikesalaisuuksien varastaminen. Nyt Yhdysvallat uhkaa nostaa useimpien kiinalaistuotteiden tuontitullit 10:stä 25 prosenttiin 1. maaliskuuta alkaen, elleivät maat siihen mennessä kykene saavuttamaan sopua keskinäistä kauppaansa rasittavista ongelmista. Kuvaa täydentävät Yhdysvaltojen määräämät teknologian vientirajoitukset, USA:n pyynnöstä tapahtunut Huawein johtohenkilön pidätys Kanadassa sekä Kiinan vastatoimet, jotka ovat supistaneet rajusti muun muassa amerikkalaisen soijan tuontia maahan.

Kiina ei ole halunnut tätä vastakkainasettelua, ja maa lienee valmis joustamaan suhteellisen pitkälle välttääkseen tilanteen kärjistymisen. Ongelmana kuitenkin on se, että Yhdysvallat ei yritä vain saada Kiinaa noudattamaan normaaleja kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen pelisääntöjä, vaan aikoo myös painaa maan polvilleen niin, ettei se kykene haastamaan Yhdysvaltojen nykyistä asemaa maailman johtotaloutena. Tuon mittakaavan kompromisseihin Kiinan johdolla ei ole mitään aikomusta myöntyä.

Siten vaikka neuvotteluille saataisiin vielä jonkinmittainen aikalisä, maiden välisten taloudellisten suhteiden oleellista heikkenemistä tuskin kyetään enää estämään. Tällä puolestaan tulisi olemaan vakavia seurauksia molempien maiden taloudelliseen kehitykseen. Amerikkalaiset kuluttajat eivät enää voisi ostaa entiseen tapaan halpoja kiinalaisia kulutushyödykkeitä, ja vielä saatavilla olevistakin he joutuisivat maksamaan korkeampia hintoja. Amerikkalaisyritykset joutuisivat maksamaan korkeampia hintoja tarvitsemistaan komponenteista samalla kun myös työ maksaisi huomattavasti enemmän Kiinasta kotimaahan palautetuilla työpaikoilla. Amerikkalaisyhtiöiden olisi vaikeampi saada tuotteitaan kaupaksi Kiinan markkinoilla, eikä Kiina ostaisi entiseen tapaan USA:n liittovaltion liikkeelle laskemia valtion velkakirjoja. Viimemainituista jouduttaisiin siksi maksamaan paljon nykyistä korkeampia korkoja.

Kiinan taloudelle USA:n viennin merkittävä supistuminen olisi erittäin raju isku. Avainteknologioiden vientirajoitukset vaikeuttavat jo nyt oleellisesti monien Kiinan tärkeimpiin kuuluvien yritysten toimintaa, ja yhtä lailla tehokkaasti ne estäisivät Kiinan hallintoa saavuttamasta kunnianhimoisen Made in China 2025 -ohjelmansa tavoitteita.

Kauppasodan vaikutuksia syventää se, että sekä USA:n että Kiinan taloudet ovat muutoinkin herkässä vaiheessa. Vaikka USA:n taloudella menee päältä katsoen lujaa ja työllisyys on kohentunut vauhdilla, maan keskeisten osakekurssien perussuunta on ollut laskeva viimeisen puolen vuoden ajan. Myös yritysten tulosodotukset ovat heikentyneet selvästi. Maan talouspolitiikka on ollut viime aikoihin saakka sen verran elvyttävää, että taantuman alkaessa pelivaraa on minimaalisen vähän aiempiin vastaaviin suhdannevaiheisiin verrattuna. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon Valkoisen talon ja kongressin tärkeimmän kamarin – edustajainhuoneen – välien ajautuminen takalukkoon. Tämä tekee kaiken järkevän päätöksenteon vaikeaksi siten kuin liittovaltion hallinnon ennätyspitkäksi venynyt sulku on jo osoittanut.

Kiinassakin pää on tulossa vetävän käteen maan johdon pyrittyä täyttämään kasvulupauksiaan useiden vuosien ajan ennätysmäisen suureksi kasvaneen velanoton turvin. Tästä eteenpäin velan kasvua on pakko ryhtyä hillitsemään, jolloin myös kasvuluvut putoavat selvästi. Viime aikoina Kiinan talouden on lisäksi havaittu kasvaneen todellisuudessa paljon virallisesti ilmoitettuja lukuja hitaammin. Kiinan talous voi siten hyvin ajautua ensimmäiseen taantumaan neljä vuosikymmentä kestäneen yhtäjaksoisen ja poikkeuksellisen voimakkaan kasvukauden jälkeen.

USA:n ja Kiinan osuus maailman kokonaistuotannosta nousee nykyisin ostovoimatasoitetuin luvuin yli kolmannekseen, joten niillä on määräävä vaikutus koko maailmantalouden kehitykseen. Kolmas saman mittaluokan tekijä on Euroopan Unioni, jonka veturin – Saksan - talouskehitys on hiipumassa aiemmin ennustettua nopeammin. Lisäksi Iso-Britannia on ajautumassa maaliskuun lopulla kaoottiseen eroon EU:sta ilman tietoa menettelytavoista, joilla tilanteen syntyminen voitaisiin vielä estää. Erolla tulisi olemaan merkittävä talouskehitystä hidastava vaikutus sekä Iso-Britanniassa että EU:ssa.

Lähiviikoille on siten ladattu useita poliittisia ratkaisuja, joiden yhteisvaikutuksena voi hyvin olla edessä olevan taantuman syveneminen kiihtyväksi syöksykierteeksi. Alamäkeä vauhdittaa sijoittajien kilpajuoksu omien varallisuuksiensa pelastamiseksi mahdollisimman pienin menetyksin. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että edellisen suuren taantuman aikana keskeiseen asemaan nousseet rahoitusmarkkinoiden riskit eivät ole nousukauden aikana hävinneet mihinkään, vaan ne muodostavat kutakuinkin samanlaisen uhan kuin ennenkin.

Valtiomiesmäisen otteen herääminen voisi vielä auttaa purkamaan edes joitakin politiikasta aiheutuvia riskejä, mutta sellaisesta ei ole juurikaan merkkejä näköpiirissä. Siksi kannattaa panna muistiin ainakin seuraavat päivämäärät:

  • ylihuominen, jolloin USA:n liittovaltion maksuliikenne pysähtyy uudelleen ilman kongressin ja presidentin sopua rahoituksen jatkosta;
  • 1. maaliskuuta, jolloin USA:n tuontitullit Kiinasta nousevat 25 prosenttiin ilman USA:n ja Kiinan sopua kaupan ongelmien selvittämisestä;
  • 29. maaliskuuta, jolloin Iso-Britannian ero EU:sta astuu voimaan joko sopimuksen kanssa tai ilman.

Noita päivämääriä odotellessa kannattaa selvittää pelastusliivien paikat varsinkin jos on tullut hankkineeksi ison asuntovelan tai tehnyt uhkarohkeita osakesijoituksia.

]]>
0 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269600-politiikka-talouden-uhkana#comments Maailmantalous Wed, 13 Feb 2019 18:32:09 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269600-politiikka-talouden-uhkana
Nouseeko Intian valtameri maailmantalouden uudeksi painopistealueeksi? http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267169-nouseeko-intian-valtameri-maailmantalouden-uudeksi-painopistealueeksi <p>Maailmantalouden kehitysnäköaloja näyttää sävyttävän nykyisin &nbsp;ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kamppailu johtoasemasta. Yhdysvallat on markkinahintaisin luvuin ja henkeä kohti laskettuna tarkasteltuna edelleen selkeästi johtoasemassa, mutta Kiinan kasvu on ollut todella nopeaa. Lisäksi Kiina on nostanut vauhdilla myös tuotantonsa teknologista tasoa ja lisännyt läsnäoloaan muualla maailmassa.</p><p>Jatkossa Kiinan kasvuvauhdin on pakko hidastua melko selvästi etenkin työikäisen väestön vähenemisen, ympäristöongelmien syvenemisen ja USA:n kanssa syttyneen kauppasodan seurauksena. Maan autoritaarinen hallintojärjestelmä ei tarjoa kunnon edellytyksiä innovaatiovetoiseen kasvuun siirtymiselle. Myös Yhdysvaltojen talouskehitys tulee kärsimään kauppasodasta ja maahanmuuton rajoituksista.</p><p>Silti vallitsevana odotuksena on, että nimenomaan USA ja Kiina &ndash; todennäköisesti ennen pitkää järjestystä vaihtaen &ndash; hallitsevat maailmantalouden kehitystä vielä pitkään tulevina vuosikymmeninäkin. Euroopan ja Japanin osuus maailmantaloudesta supistuu niiden väestön ikääntyessä ja hallitusten hillitessä muualta tulevaa muuttoliikettä. Joissakin kehittyvissä talouksissa päästään kyllä aika ajoin korkeisiin kasvulukuihin, mutta lähtötasojen alhaisuuden vuoksi niiden ominaispaino maailmantaloudessa jää vielä pitkään vähäiseksi. Lisäksi useat köyhät maat joutuvat kärsimään luonnonvarojen niukentumisesta, elinympäristöjen tuhoutumisesta ja yhteiskunnallisista levottomuuksista niin, että niiden väestön valtaosa ei ehkä koskaan pääse nauttimaan modernin elämän tavanomaisina pidetyistä mukavuuksista.</p><p>USA:n ja Kiinan dominanssin seurauksena maailmantalouden painopisteen voitaisiin siten olettaa asettuvan jatkossa vielä nykyistä selvemmin Tyynen meren alueelle. Jonkinmoisia odotuksia voidaan kohdistaa myös Aasiasta Eurooppaan suuntautuviin uusiin pohjoisiin merireitteihin ja Pohjoisen jäämeren alueelta löytyvien luonnonvarojen tulevaan hyödyntämiseen.</p><p>Todennäköisempää kuitenkin on maailmantalouden painopisteen suuntautuminen hitaasti mutta vääjäämättä Tyynen meren sijasta tähän saakka vähälle huomiolle jääneelle Intian valtameren alueelle. Näin tapahtuu ennen kaikkea demografisista syistä. Valtaosa maailman uusista työvoimaresursseista tulee sijoittumaan Intian valtameren läheisyyteen. Kasvu on erityisen voimakasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä YK:n väestöviranomaiset ennakoivat työikäisen väestön määrän lisääntyvän vuosina 2020-2050 noin 750 miljoonalla. Etelä- ja keski-Aasiassa työikäisten määrän kasvuksi ennakoidaan saman ajan kuluessa runsaat 350 miljoonaa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä vajaat 180 miljoonaa ja Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueellakin noin 70 miljoonaa. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä kääntyy selvään laskuun Itä-Aasiassa ja Euroopassa (kokonaiskuvan hahmottamiseksi olen merkinnyt liitekuviona olevaan karttaan YK:n ennusteet 15-64 vuotiaan väestön määristä vuosina 2020 ja 2050 maailman eri suuralueilla Pohjois-Amerikasta sekä Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian meren alueelta aina Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan saakka).</p><p>Tämän kehityksen seurauksena vaurastuvat Kiina ja muut itä-Aasian maat tulevat sijoittamaan kasvavan määrän yritystensä liiketoiminnoista runsailla työvoimaresursseilla varustettuihin kasvukeskuksiin Intian valtameren ympäristössä. Kasvun piristyminen joissakin alueen osissa vauhdittaa kehitystä myös muissa alueen osissa, kun taas niin Pohjois-Amerikka kuin isot osat läntistä Eurooppaa jäävät nykyistä syrjäisempään asemaan. Tämä hidastaa niiden talouskehitystä edelleen siitä vaatimattomasta vauhdista, johon näillä alueilla käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat voisivat muutoin tarjota edellytykset.</p><p>Se tietysti joudutaan ottamaan huomioon, että Intian valtameren ympäristöön sijoittuvat maat joutuvat ratkomaan taloudellisten kasvupaineiden mukana valtavia resurssi- ja ympäristöongelmia. Nämä maat tulevat tarvitsemaan kasvavan osan niistä luonnonvaroista, joita löytyy esimerkiksi Amerikan mantereelta, Euraasiasta, Oseaniasta ja maailman valtameristä. Samaan aikaan suurten alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi pakottaa valtaviin ja osin myös kansalliset rajat ylittäviin väestösiirtoihin. Näihin haasteisiin ei välttämättä kyetä vastaamaan kovin rauhanomaisesti</p><p>Joka tapauksessa kaikki se tieto, jota Suomen kaltaisissa pohjoisissa maissa kyetään tuottamaan globaalikehityksen ongelmien kestäväksi ratkaisemiseksi, tulee olemaan enemmän kuin kullan arvoista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailmantalouden kehitysnäköaloja näyttää sävyttävän nykyisin  ennen kaikkea Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kamppailu johtoasemasta. Yhdysvallat on markkinahintaisin luvuin ja henkeä kohti laskettuna tarkasteltuna edelleen selkeästi johtoasemassa, mutta Kiinan kasvu on ollut todella nopeaa. Lisäksi Kiina on nostanut vauhdilla myös tuotantonsa teknologista tasoa ja lisännyt läsnäoloaan muualla maailmassa.

Jatkossa Kiinan kasvuvauhdin on pakko hidastua melko selvästi etenkin työikäisen väestön vähenemisen, ympäristöongelmien syvenemisen ja USA:n kanssa syttyneen kauppasodan seurauksena. Maan autoritaarinen hallintojärjestelmä ei tarjoa kunnon edellytyksiä innovaatiovetoiseen kasvuun siirtymiselle. Myös Yhdysvaltojen talouskehitys tulee kärsimään kauppasodasta ja maahanmuuton rajoituksista.

Silti vallitsevana odotuksena on, että nimenomaan USA ja Kiina – todennäköisesti ennen pitkää järjestystä vaihtaen – hallitsevat maailmantalouden kehitystä vielä pitkään tulevina vuosikymmeninäkin. Euroopan ja Japanin osuus maailmantaloudesta supistuu niiden väestön ikääntyessä ja hallitusten hillitessä muualta tulevaa muuttoliikettä. Joissakin kehittyvissä talouksissa päästään kyllä aika ajoin korkeisiin kasvulukuihin, mutta lähtötasojen alhaisuuden vuoksi niiden ominaispaino maailmantaloudessa jää vielä pitkään vähäiseksi. Lisäksi useat köyhät maat joutuvat kärsimään luonnonvarojen niukentumisesta, elinympäristöjen tuhoutumisesta ja yhteiskunnallisista levottomuuksista niin, että niiden väestön valtaosa ei ehkä koskaan pääse nauttimaan modernin elämän tavanomaisina pidetyistä mukavuuksista.

USA:n ja Kiinan dominanssin seurauksena maailmantalouden painopisteen voitaisiin siten olettaa asettuvan jatkossa vielä nykyistä selvemmin Tyynen meren alueelle. Jonkinmoisia odotuksia voidaan kohdistaa myös Aasiasta Eurooppaan suuntautuviin uusiin pohjoisiin merireitteihin ja Pohjoisen jäämeren alueelta löytyvien luonnonvarojen tulevaan hyödyntämiseen.

Todennäköisempää kuitenkin on maailmantalouden painopisteen suuntautuminen hitaasti mutta vääjäämättä Tyynen meren sijasta tähän saakka vähälle huomiolle jääneelle Intian valtameren alueelle. Näin tapahtuu ennen kaikkea demografisista syistä. Valtaosa maailman uusista työvoimaresursseista tulee sijoittumaan Intian valtameren läheisyyteen. Kasvu on erityisen voimakasta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä YK:n väestöviranomaiset ennakoivat työikäisen väestön määrän lisääntyvän vuosina 2020-2050 noin 750 miljoonalla. Etelä- ja keski-Aasiassa työikäisten määrän kasvuksi ennakoidaan saman ajan kuluessa runsaat 350 miljoonaa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä vajaat 180 miljoonaa ja Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueellakin noin 70 miljoonaa. Samaan aikaan työikäisen väestön määrä kääntyy selvään laskuun Itä-Aasiassa ja Euroopassa (kokonaiskuvan hahmottamiseksi olen merkinnyt liitekuviona olevaan karttaan YK:n ennusteet 15-64 vuotiaan väestön määristä vuosina 2020 ja 2050 maailman eri suuralueilla Pohjois-Amerikasta sekä Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian meren alueelta aina Kaakkois-Aasiaan ja Oseaniaan saakka).

Tämän kehityksen seurauksena vaurastuvat Kiina ja muut itä-Aasian maat tulevat sijoittamaan kasvavan määrän yritystensä liiketoiminnoista runsailla työvoimaresursseilla varustettuihin kasvukeskuksiin Intian valtameren ympäristössä. Kasvun piristyminen joissakin alueen osissa vauhdittaa kehitystä myös muissa alueen osissa, kun taas niin Pohjois-Amerikka kuin isot osat läntistä Eurooppaa jäävät nykyistä syrjäisempään asemaan. Tämä hidastaa niiden talouskehitystä edelleen siitä vaatimattomasta vauhdista, johon näillä alueilla käytettävissä olevat inhimilliset voimavarat voisivat muutoin tarjota edellytykset.

Se tietysti joudutaan ottamaan huomioon, että Intian valtameren ympäristöön sijoittuvat maat joutuvat ratkomaan taloudellisten kasvupaineiden mukana valtavia resurssi- ja ympäristöongelmia. Nämä maat tulevat tarvitsemaan kasvavan osan niistä luonnonvaroista, joita löytyy esimerkiksi Amerikan mantereelta, Euraasiasta, Oseaniasta ja maailman valtameristä. Samaan aikaan suurten alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi pakottaa valtaviin ja osin myös kansalliset rajat ylittäviin väestösiirtoihin. Näihin haasteisiin ei välttämättä kyetä vastaamaan kovin rauhanomaisesti

Joka tapauksessa kaikki se tieto, jota Suomen kaltaisissa pohjoisissa maissa kyetään tuottamaan globaalikehityksen ongelmien kestäväksi ratkaisemiseksi, tulee olemaan enemmän kuin kullan arvoista.

]]>
2 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267169-nouseeko-intian-valtameri-maailmantalouden-uudeksi-painopistealueeksi#comments Maailmantalous Wed, 09 Jan 2019 11:18:27 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267169-nouseeko-intian-valtameri-maailmantalouden-uudeksi-painopistealueeksi
Bitcoin, maailmanvaluutta http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265667-bitcoin-maailmanvaluutta <p>Jos olet seurannut bitcoinin kurssikehitystä vain viimeiset kaksitoista kuukautta, kuten suurin osa muusta maailmasta, niin otsikkoni saattaa vaikuttaa sinusta harhaiselta. Bitcoinhan on sukeltanut jo yli 80% ja julistettu kuolleeksi satoja kertoja, joten miten siitä muka enää koskaan voisi tulla mitään? Helposti, lue vaikka.</p><p><strong>Bitcoinin fundamentit</strong></p><p>Ennen varsinaista asiaa on syytä kerrata mistä bitcoinissa on kysymys. Bitcoin on siis ensimmäinen ja laajimmalle levinnyt sovellus lohkoketjuteknologiasta. Bitcoin käyttää lohkoketjua muodostamaan maailmanlaajuisen jaetun tilikirjan, johon kuka tahansa voi (louhijoiden avustuksella) tehdä uusia merkintöjä, jota kuka tahansa voi lukea, ja jonka vanhoja merkintöjä ei enää koskaan voi muuttaa.&nbsp;</p><p>Tilikirjan turvallisuuden ja muuttamattomuuden takaa louhijoiden käyttämä massiivinen laskentateho, josta heille maksetaan palkkioksi siirtomaksuja sekä vielä toistaiseksi uusia bitcoineja. Kuka tahansa voi ryhtyä louhijaksi, mutta edes yli puolet laskentatehosta omaavista louhijoista ei voi yhdessäkään yrittää huijata muita muuten kuin yrittämällä perua jonkin tuoreen tilikirjamerkintänsä suurin kustannuksin ja silti todennäköisesti siinä epäonnistuen.</p><p>Bitcoinin tarjoamaa tilikirjaa voi käyttää paitsi bitcoin-siirtojen kirjaamiseen, myös lukuisten muiden sovellusten pohjana. Esimerkiksi salamaverkko (Lightning Network) on bitcoin-siirrot lähes välittömiksi ja lähes maksuttomiksi muuttava toisen kerroksen sovellus, joka mahdollistaa bitcoinin skaalaamisen jopa maailmanvaluutaksi. Bitcoinin avulla voitaisiin muun muassa myös luotettavasti allekirjoittaa sopimuksia, pitää säästöt turvassa myös onnettomuuksien varalta sekä perustaa yrityksiä ja demokraattisia yhteisöjä (multisig-lompakot).</p><p>Jaetun ja taatusti luotettavan tilikirjan edut ovat varmasti ilmeiset kenelle tahansa korruption ja talousrikollisuuden problematiikkaa pohtineille. Edullisten, nopeiden ja luotettavien globaalien maksusuoritusten edut ovat puolestaan ilmeiset kenelle tahansa verkkokauppojen käyttäjälle tai kansainvälisiä tilisiirtoja tehneille.</p><p>Ja mitä tulee bitcoinin 80% kurssiromahdukseen, niin tämä taitaa olla bitcoinille jo kolmas sellainen, eräiden hieman pienempien lisäksi. Toisaalta bitcoinin historian ensimmäinen maksusuoritus oli se kuuluisa kymmenentuhatta bitcoinia eli nykykurssillakin vielä 30 miljoonaa euroa kahdesta pizzasta. Pitkälle on siis tultu, ja muna-kana-ongelman ratkettua volatiliteetti poistuu myös.</p><p><strong>Kumpi oli ensin, muna vai kana?</strong></p><p>Kuulen jo ajatuksesi näytön siltä puolelta: &quot;jos bitcoinin edut ovat kerran niin ylivertaiset, niin miksi kurssi sakkaa?&quot; Tähän on muutamakin hyvä syy.</p><p>Ensinnäkin, kun bitcoin reilu vuosi sitten hurjan nousunsa ansiosta kohosi ensimmäistä kertaa kunnolla niin suurpääoman kuin tuulipukukansankin vaihtoehtoiseksi sijoituskohteeksi, siinä mahdollisesti lähti niin sanotusti mopo vähän lapasesta. Kurssi kävi ehkä korkeammalla, kuin mihin bitcoinilla siinä vaiheessa oli vielä varsinaisesti edellytyksiä.</p><p>Toisaalta, viime loppuvuoteen asti taloussykleista irrallisena tai jopa osittain vastasyklisenä toiminut bitcoin saattoi kohonneen asemansa vuoksi tulla ainakin väliaikaisesti osaksi taloussykliä. Ja koska bitcoin on lopultakin sangen likvidi sijoituskohde, niin kuluneen vuoden kurssilasku voi olla osa taloussyklin kääntymistä, jolloin bitcoin varsin ironisesti voi olla romahduksen airut.</p><p>Kolmanneksi, kuten mikä tahansa verkostovaikutusten päälle rakentuva uusi teknologia, myös bitcoin &quot;kärsii&quot; muna-kana-ongelmasta. Jotta bitcoin voisi olla massojen maksuväline, riittävän monen pitäisi sitä käyttää, mutta riittävän montaa käyttäjää ei välttämättä saada, ellei se ole jo massojen maksuväline. Tätä ongelmaa tosin jo viime vuoden ralli osittain oli murtamassa, mutta se mitä tapahtuu seuraavaksi, on varsinainen läpimurto.</p><p><strong>Viimeinen taloussykli</strong></p><p>Keskuspankkiaikakauden taloushistoria alkaa olla pikkuhiljaa yksitoikkoista luettavaa. Ensin talous kasvaa hurjaa vauhtia ja sitten tulee romahdus. Romahduksesta toivutaan uuteen hurjaan nousuun, kunnes tullaan taas alas.</p><p>Taloussyklien tahti on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun 1970-luvun alussa globaali rahatalous irtosi viimeisistäkin pidäkkeistään presidentti Nixonin irrotettua reservivaluutta dollarin jo siihen mennessä nimelliseksi muuttuneesta sidoksestaan kultaan.</p><p>Sen jälkeen taloussykleissä on korostunut myös fokusoituneiden kuplien merkitys. On ollut asuntokuplaa ja IT-kuplaa. Keskuspankkipiireissä, erityisesti Yhdysvaltain Fedissä, on jopa julkilausutusti käytetty uusien kuplien puhaltamista korjauskeinona viimeisimpään romahdukseen. Se ei olennaisesti poikkea uuden kännin vetämisestä korjauksena krapulaan.</p><p>Valitettavasti viinakin loppuu joskus, ja pitkän rännin päätteeksi on edessä maailmanluokan madafakin darra. On hyvin mahdollista, että nykyinen julkisen velan kupla on osa viimeistä taloussykliä ja että seuraavan romahduksen koittaessa ei enää voida puhaltaa uutta kuplaa tilalle, eikä riipaista sitä korjaavaa känniä.</p><p><strong>Maailmanvaluutta</strong></p><p>Bitcoin auttaa jo konkreettisesti ihmisiä Etelä-Amerikan ja Afrikan erinäisissä rikkinäisissä talouksissa. Esimerkiksi Venezuela on tuhonnut taloutensa ja virallisen valuutan inflaatio kiitää jo pitkälti yli miljoonassa prosentissa. Ei siis liene ihme, että venezuelalaiset omaksuvat nopeasti käyttöönsä bitcoinia, joka kaiken muun hyvän lisäksi on vapaa myös inflaatiosta.</p><p>Sama on edessä kehittyneessä maailmassa, kun keskuspankkiaikakausi kohtaa tiensä pään. Silloin on hyvä, että bitcoin on vaihtoehtona olemassa, salamaverkko on valmis ja kryptovaluutta jo suurehkon vähemmistön käytössä.</p><p>Kun rahatalous viimeksi romahti kunnolla lähes koko tunnetussa maailmassa, seurasi satojen vuosien mittainen pimeä keskiaika, jolloin rahaa ei entisen Länsi-Rooman alueella käytetty lainkaan, vaan ihmiset kurjistuivat vaihdantatalouden varassa. Onneksi tällä kertaa meillä on vaihtoehto valmiina.</p><p><strong>Tämän joulun paras lahja?</strong></p><p>Bitcoinien enimmäismäärä on 21 miljoonaa kappaletta. Yksi bitcoin jakautuu sataan miljoonaan satoshiin, ja salamaverkon myötä on periaatteessa mahdollista siirtää jopa satoshin osia.</p><p>Kun 21 miljoonaa bitcoinia jaetaan hieman jo vanhentuneella arviolla maailman väkimäärästä eli seitsemällä miljardilla, saadaan tulokseksi kolme millibitcoinia eli kolmesataatuhatta satoshia. Jos (ja kun) bitcoin on maailmanvaluutta, keskimääräinen maailmankansalaisen varallisuus on kutakuinkin sen verran.</p><p>Tänä jouluna meidän lastemme joululahjojen joukossa on kullekin oma kotimainen <a href="https://denarium.com/">Denarium-kolikko</a>, joka sisältää tuon kolme millibitcoinia. <a href="https://denarium.com/">Denariumit ovat eräänlaisia bitcoin-lompakoita</a>, joihin voi säilöä turvallisesti bitcoineja pitämättä niitä tietokoneella tai verkossa, soveltuen erityisesti pitkäaikaiseen säilytykseen.</p><p>Bitcoin on tällä hetkellä alennuksessa, joten kolmesataatuhatta satoshia saa kympillä! Isommat omaisuudet lapset kerätkööt aikanaan itse, mutta eikö tulevaisuuden maailman keskivertovarallisuus olekin aika mukava pesämuna?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos olet seurannut bitcoinin kurssikehitystä vain viimeiset kaksitoista kuukautta, kuten suurin osa muusta maailmasta, niin otsikkoni saattaa vaikuttaa sinusta harhaiselta. Bitcoinhan on sukeltanut jo yli 80% ja julistettu kuolleeksi satoja kertoja, joten miten siitä muka enää koskaan voisi tulla mitään? Helposti, lue vaikka.

Bitcoinin fundamentit

Ennen varsinaista asiaa on syytä kerrata mistä bitcoinissa on kysymys. Bitcoin on siis ensimmäinen ja laajimmalle levinnyt sovellus lohkoketjuteknologiasta. Bitcoin käyttää lohkoketjua muodostamaan maailmanlaajuisen jaetun tilikirjan, johon kuka tahansa voi (louhijoiden avustuksella) tehdä uusia merkintöjä, jota kuka tahansa voi lukea, ja jonka vanhoja merkintöjä ei enää koskaan voi muuttaa. 

Tilikirjan turvallisuuden ja muuttamattomuuden takaa louhijoiden käyttämä massiivinen laskentateho, josta heille maksetaan palkkioksi siirtomaksuja sekä vielä toistaiseksi uusia bitcoineja. Kuka tahansa voi ryhtyä louhijaksi, mutta edes yli puolet laskentatehosta omaavista louhijoista ei voi yhdessäkään yrittää huijata muita muuten kuin yrittämällä perua jonkin tuoreen tilikirjamerkintänsä suurin kustannuksin ja silti todennäköisesti siinä epäonnistuen.

Bitcoinin tarjoamaa tilikirjaa voi käyttää paitsi bitcoin-siirtojen kirjaamiseen, myös lukuisten muiden sovellusten pohjana. Esimerkiksi salamaverkko (Lightning Network) on bitcoin-siirrot lähes välittömiksi ja lähes maksuttomiksi muuttava toisen kerroksen sovellus, joka mahdollistaa bitcoinin skaalaamisen jopa maailmanvaluutaksi. Bitcoinin avulla voitaisiin muun muassa myös luotettavasti allekirjoittaa sopimuksia, pitää säästöt turvassa myös onnettomuuksien varalta sekä perustaa yrityksiä ja demokraattisia yhteisöjä (multisig-lompakot).

Jaetun ja taatusti luotettavan tilikirjan edut ovat varmasti ilmeiset kenelle tahansa korruption ja talousrikollisuuden problematiikkaa pohtineille. Edullisten, nopeiden ja luotettavien globaalien maksusuoritusten edut ovat puolestaan ilmeiset kenelle tahansa verkkokauppojen käyttäjälle tai kansainvälisiä tilisiirtoja tehneille.

Ja mitä tulee bitcoinin 80% kurssiromahdukseen, niin tämä taitaa olla bitcoinille jo kolmas sellainen, eräiden hieman pienempien lisäksi. Toisaalta bitcoinin historian ensimmäinen maksusuoritus oli se kuuluisa kymmenentuhatta bitcoinia eli nykykurssillakin vielä 30 miljoonaa euroa kahdesta pizzasta. Pitkälle on siis tultu, ja muna-kana-ongelman ratkettua volatiliteetti poistuu myös.

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Kuulen jo ajatuksesi näytön siltä puolelta: "jos bitcoinin edut ovat kerran niin ylivertaiset, niin miksi kurssi sakkaa?" Tähän on muutamakin hyvä syy.

Ensinnäkin, kun bitcoin reilu vuosi sitten hurjan nousunsa ansiosta kohosi ensimmäistä kertaa kunnolla niin suurpääoman kuin tuulipukukansankin vaihtoehtoiseksi sijoituskohteeksi, siinä mahdollisesti lähti niin sanotusti mopo vähän lapasesta. Kurssi kävi ehkä korkeammalla, kuin mihin bitcoinilla siinä vaiheessa oli vielä varsinaisesti edellytyksiä.

Toisaalta, viime loppuvuoteen asti taloussykleista irrallisena tai jopa osittain vastasyklisenä toiminut bitcoin saattoi kohonneen asemansa vuoksi tulla ainakin väliaikaisesti osaksi taloussykliä. Ja koska bitcoin on lopultakin sangen likvidi sijoituskohde, niin kuluneen vuoden kurssilasku voi olla osa taloussyklin kääntymistä, jolloin bitcoin varsin ironisesti voi olla romahduksen airut.

Kolmanneksi, kuten mikä tahansa verkostovaikutusten päälle rakentuva uusi teknologia, myös bitcoin "kärsii" muna-kana-ongelmasta. Jotta bitcoin voisi olla massojen maksuväline, riittävän monen pitäisi sitä käyttää, mutta riittävän montaa käyttäjää ei välttämättä saada, ellei se ole jo massojen maksuväline. Tätä ongelmaa tosin jo viime vuoden ralli osittain oli murtamassa, mutta se mitä tapahtuu seuraavaksi, on varsinainen läpimurto.

Viimeinen taloussykli

Keskuspankkiaikakauden taloushistoria alkaa olla pikkuhiljaa yksitoikkoista luettavaa. Ensin talous kasvaa hurjaa vauhtia ja sitten tulee romahdus. Romahduksesta toivutaan uuteen hurjaan nousuun, kunnes tullaan taas alas.

Taloussyklien tahti on vain kiihtynyt sen jälkeen, kun 1970-luvun alussa globaali rahatalous irtosi viimeisistäkin pidäkkeistään presidentti Nixonin irrotettua reservivaluutta dollarin jo siihen mennessä nimelliseksi muuttuneesta sidoksestaan kultaan.

Sen jälkeen taloussykleissä on korostunut myös fokusoituneiden kuplien merkitys. On ollut asuntokuplaa ja IT-kuplaa. Keskuspankkipiireissä, erityisesti Yhdysvaltain Fedissä, on jopa julkilausutusti käytetty uusien kuplien puhaltamista korjauskeinona viimeisimpään romahdukseen. Se ei olennaisesti poikkea uuden kännin vetämisestä korjauksena krapulaan.

Valitettavasti viinakin loppuu joskus, ja pitkän rännin päätteeksi on edessä maailmanluokan madafakin darra. On hyvin mahdollista, että nykyinen julkisen velan kupla on osa viimeistä taloussykliä ja että seuraavan romahduksen koittaessa ei enää voida puhaltaa uutta kuplaa tilalle, eikä riipaista sitä korjaavaa känniä.

Maailmanvaluutta

Bitcoin auttaa jo konkreettisesti ihmisiä Etelä-Amerikan ja Afrikan erinäisissä rikkinäisissä talouksissa. Esimerkiksi Venezuela on tuhonnut taloutensa ja virallisen valuutan inflaatio kiitää jo pitkälti yli miljoonassa prosentissa. Ei siis liene ihme, että venezuelalaiset omaksuvat nopeasti käyttöönsä bitcoinia, joka kaiken muun hyvän lisäksi on vapaa myös inflaatiosta.

Sama on edessä kehittyneessä maailmassa, kun keskuspankkiaikakausi kohtaa tiensä pään. Silloin on hyvä, että bitcoin on vaihtoehtona olemassa, salamaverkko on valmis ja kryptovaluutta jo suurehkon vähemmistön käytössä.

Kun rahatalous viimeksi romahti kunnolla lähes koko tunnetussa maailmassa, seurasi satojen vuosien mittainen pimeä keskiaika, jolloin rahaa ei entisen Länsi-Rooman alueella käytetty lainkaan, vaan ihmiset kurjistuivat vaihdantatalouden varassa. Onneksi tällä kertaa meillä on vaihtoehto valmiina.

Tämän joulun paras lahja?

Bitcoinien enimmäismäärä on 21 miljoonaa kappaletta. Yksi bitcoin jakautuu sataan miljoonaan satoshiin, ja salamaverkon myötä on periaatteessa mahdollista siirtää jopa satoshin osia.

Kun 21 miljoonaa bitcoinia jaetaan hieman jo vanhentuneella arviolla maailman väkimäärästä eli seitsemällä miljardilla, saadaan tulokseksi kolme millibitcoinia eli kolmesataatuhatta satoshia. Jos (ja kun) bitcoin on maailmanvaluutta, keskimääräinen maailmankansalaisen varallisuus on kutakuinkin sen verran.

Tänä jouluna meidän lastemme joululahjojen joukossa on kullekin oma kotimainen Denarium-kolikko, joka sisältää tuon kolme millibitcoinia. Denariumit ovat eräänlaisia bitcoin-lompakoita, joihin voi säilöä turvallisesti bitcoineja pitämättä niitä tietokoneella tai verkossa, soveltuen erityisesti pitkäaikaiseen säilytykseen.

Bitcoin on tällä hetkellä alennuksessa, joten kolmesataatuhatta satoshia saa kympillä! Isommat omaisuudet lapset kerätkööt aikanaan itse, mutta eikö tulevaisuuden maailman keskivertovarallisuus olekin aika mukava pesämuna?

]]>
19 http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265667-bitcoin-maailmanvaluutta#comments Bitcoin Kryptovaluutat Maailmantalous Romahdus Tue, 11 Dec 2018 15:11:11 +0000 Pasi Matilainen http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265667-bitcoin-maailmanvaluutta
Onko Suomi varautunut Venäjän kaatumiseen? http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250302-onko-suomi-varautunut-venajan-kaatumiseen <p>Putin valitaan 18.3.2018 Venäjällä uudelle kaudelle hoitamaan presidentinvirkaa. Itäeurooppalaiseen perinteeseen kuuluen Putinin suosio on vähintäänkin niinistömäisissä lukemissa. Tiedämmekö, mitä Putin tulee tekemään Venäjällä seuraavat kuusi vuotta? Onko Suomi varautunut siihen, että Putinin seuraava kausi voi johtaa Venäjällä todelliseen katastrofiin? Putinin tarina ei nimittäin ole mikään menestystarina.</p><p>Putin on viimeisen 10 vuoden aikana ehtinyt hyökätä Georgiaan, Ukrainaan ja Syyriaan. Hän epäonnistui surkeasti Trumpin kanssa eikä enää pysty korjaamaan tilannetta suhteessa maailman ainoaan supervaltaan. Myös Trumpin kädet on Venäjän osalta sidottu loppukauden ajaksi, siitä pitävät huolen jenkkipatriootit ja sikäläinen media, joka herkeämättä etsii syytä Trumpin kaatamiseksi jo kesken kauden.</p><p>Putinin hyökätessä neljä vuotta sitten Ukrainaan, maailmantalous oli jo nousussa ja Venäjän kansallisessa reservirahastossa oli rahaa noin 90 miljardia dollaria, samoin kansallisessa hyvinvointirahastossa. Vähänkään laskupäätä omaava voi todeta, että pahanpäivän rahastoissa oli varoja noin 180 miljardia dollaria. Putinin sodat, ja erityisesti miehitykset Georgiassa, Tsetseniassa, Ukrainassa, Syyriassa ja Moldovassa ovat maksaneet pakotteina ja talouden kurjistumisena muutaman ruplan. Neljässä vuodessa Venäjän talous sakkasi totaalisesti ja reservirahaston 90 miljardia on nyt kokonaan käytetty talouden tukemiseen eikä hyvinvointirahastossakaan ole enää jäljellä kuin 65 miljardia. Näillä näkymin sekin on loppuun käytetty parissa kolmessa vuodessa. Venäjän budjetin alijäämä tulee olemaan vuonna 2018 reilut 20 miljardia dollaria.&nbsp;</p><p>Vaikka Putinin hallussa oleva media ei sitä näytäkään, uutiset Venäjältä kertovat venäläisten yltyvästä rauhattomuudesta ja mielenosoituksista ympäri maata. Erityisesti nuoret ovat alkaneet Venäjällä ikävästi liikehtiä, mikä on Putinille varmuudella kaikkein epämieluisinta. Nuoret ovat yleensä kielitaitoisia, yhä älykkäämpiä ja moderniin tapaan verkottuneita, eli yleensä omilla aivoillaan ajattelevia. He esittävät vallankäyttäjille ikäviä kysymyksiä ja saavat aikaan helposti laajoja mielenilmauksia. Neuvostoliiton ajan nähneet ovat jo keski-ikäisiä tai vanhuksia ja heidän ymmärryksensä Putinin touhuista perustuu vain Putinin itsensä kertomaan. Näinhän se näkyy meissä suomalaisissakin: Mitä vanhempaa kaartia, sen helpommin porukka takertuu Neuvostoliiton helmaan. Omilla aivoillaan ajattelevat löytyvät yleensä vähemmistöistä.</p><p>On lähes selvää, ettei Venäjän talous tule kestämään maailmantalouden vuosia jatkuvaa alamäkeä. Venäjä ei jatkossa pysty tukemaan talouttaan rahastoista, joista enää toinen on käytössä ja sekin kulkee jo höyryillä. Kun maailmantalous aivan näillä näpeillä sakkaa, se tietää huonoja aikoja vuosiksi eteenpäin jopa hyvässä kunnossa oleville valtioille. Mikä on se todennäköisin skenaario Venäjällä, kun rahat loppuvat totaalisesti ja venäläiset lähtevät osoittamaan mieltään vallanpitäjiä kohtaan? Historia on opettanut, että kun sisäisesti alkaa mennä huonosti, läheltä etsitään yhteinen vihollinen ja aletaan sotia. Putin on jo kertonut avoimesti, että Nato on Venäjän vihollinen. Venäjällä on kansan keskuuteen jo neljä vuotta syötetty sitä, että myös EU on Venäjälle uhka. Suomessa presidentti Niinistö piti vaalipuheissaan EU:n muuttumista Venäjällä uhkaksi sellaisena muutoksena lähiympäristössä, että Suomen tulisi ottaa Nato-jäsenyys harkintaan. Tiedoksi Niinistölle: EU on jo nyt uhka venäläisille, ainakin venäläisten itsensä mielestä.&nbsp;</p><p>Kysymys kuuluukin: Onko Suomi varautunut? &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Putin valitaan 18.3.2018 Venäjällä uudelle kaudelle hoitamaan presidentinvirkaa. Itäeurooppalaiseen perinteeseen kuuluen Putinin suosio on vähintäänkin niinistömäisissä lukemissa. Tiedämmekö, mitä Putin tulee tekemään Venäjällä seuraavat kuusi vuotta? Onko Suomi varautunut siihen, että Putinin seuraava kausi voi johtaa Venäjällä todelliseen katastrofiin? Putinin tarina ei nimittäin ole mikään menestystarina.

Putin on viimeisen 10 vuoden aikana ehtinyt hyökätä Georgiaan, Ukrainaan ja Syyriaan. Hän epäonnistui surkeasti Trumpin kanssa eikä enää pysty korjaamaan tilannetta suhteessa maailman ainoaan supervaltaan. Myös Trumpin kädet on Venäjän osalta sidottu loppukauden ajaksi, siitä pitävät huolen jenkkipatriootit ja sikäläinen media, joka herkeämättä etsii syytä Trumpin kaatamiseksi jo kesken kauden.

Putinin hyökätessä neljä vuotta sitten Ukrainaan, maailmantalous oli jo nousussa ja Venäjän kansallisessa reservirahastossa oli rahaa noin 90 miljardia dollaria, samoin kansallisessa hyvinvointirahastossa. Vähänkään laskupäätä omaava voi todeta, että pahanpäivän rahastoissa oli varoja noin 180 miljardia dollaria. Putinin sodat, ja erityisesti miehitykset Georgiassa, Tsetseniassa, Ukrainassa, Syyriassa ja Moldovassa ovat maksaneet pakotteina ja talouden kurjistumisena muutaman ruplan. Neljässä vuodessa Venäjän talous sakkasi totaalisesti ja reservirahaston 90 miljardia on nyt kokonaan käytetty talouden tukemiseen eikä hyvinvointirahastossakaan ole enää jäljellä kuin 65 miljardia. Näillä näkymin sekin on loppuun käytetty parissa kolmessa vuodessa. Venäjän budjetin alijäämä tulee olemaan vuonna 2018 reilut 20 miljardia dollaria. 

Vaikka Putinin hallussa oleva media ei sitä näytäkään, uutiset Venäjältä kertovat venäläisten yltyvästä rauhattomuudesta ja mielenosoituksista ympäri maata. Erityisesti nuoret ovat alkaneet Venäjällä ikävästi liikehtiä, mikä on Putinille varmuudella kaikkein epämieluisinta. Nuoret ovat yleensä kielitaitoisia, yhä älykkäämpiä ja moderniin tapaan verkottuneita, eli yleensä omilla aivoillaan ajattelevia. He esittävät vallankäyttäjille ikäviä kysymyksiä ja saavat aikaan helposti laajoja mielenilmauksia. Neuvostoliiton ajan nähneet ovat jo keski-ikäisiä tai vanhuksia ja heidän ymmärryksensä Putinin touhuista perustuu vain Putinin itsensä kertomaan. Näinhän se näkyy meissä suomalaisissakin: Mitä vanhempaa kaartia, sen helpommin porukka takertuu Neuvostoliiton helmaan. Omilla aivoillaan ajattelevat löytyvät yleensä vähemmistöistä.

On lähes selvää, ettei Venäjän talous tule kestämään maailmantalouden vuosia jatkuvaa alamäkeä. Venäjä ei jatkossa pysty tukemaan talouttaan rahastoista, joista enää toinen on käytössä ja sekin kulkee jo höyryillä. Kun maailmantalous aivan näillä näpeillä sakkaa, se tietää huonoja aikoja vuosiksi eteenpäin jopa hyvässä kunnossa oleville valtioille. Mikä on se todennäköisin skenaario Venäjällä, kun rahat loppuvat totaalisesti ja venäläiset lähtevät osoittamaan mieltään vallanpitäjiä kohtaan? Historia on opettanut, että kun sisäisesti alkaa mennä huonosti, läheltä etsitään yhteinen vihollinen ja aletaan sotia. Putin on jo kertonut avoimesti, että Nato on Venäjän vihollinen. Venäjällä on kansan keskuuteen jo neljä vuotta syötetty sitä, että myös EU on Venäjälle uhka. Suomessa presidentti Niinistö piti vaalipuheissaan EU:n muuttumista Venäjällä uhkaksi sellaisena muutoksena lähiympäristössä, että Suomen tulisi ottaa Nato-jäsenyys harkintaan. Tiedoksi Niinistölle: EU on jo nyt uhka venäläisille, ainakin venäläisten itsensä mielestä. 

Kysymys kuuluukin: Onko Suomi varautunut?                 

]]>
14 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250302-onko-suomi-varautunut-venajan-kaatumiseen#comments Maailmantalous Turpo Venäjä Fri, 02 Feb 2018 09:37:03 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250302-onko-suomi-varautunut-venajan-kaatumiseen
Reviiripuolustus >< globalisaatio - biosfääri reagoi tavallansa! http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244586-reviiripuolustus-globalisaatio-biosfaari-reagoi-tavallansa <p>Talouden perinteitä terävästi esittelevä ja luottamustakin herättävä taloustieteilijä <strong>Sixten Korkman</strong> &ndash; puhuu, <a href="https://www.booky.fi/tuote/sixten_korkman/globalisaatio_koetuksella_miten_parjaa_suomi_/9789511321309"><em>kirjoittaa</em></a> ja selittää, mutta mistä? Kasvuhoenta on pysyväissanavarastoa &ndash; unohtaen samalla hengenvedolla biosfäärillisen rajallisuuden &ndash; vaikka Aurinko antaa ihmisajallisesti <em>loputtomasti kasvun- ja elinvoimaa</em> &ndash; ainoana <em>energialähteenä</em> * -lopulta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korkman julkaisi kirjan &rdquo;Globalisaatio koetuksella &ndash; Miten pärjää Suomi?&rdquo;, jossa globalisaatiota pidetään hyveenä ja ainoana keinona vaurastua, tasata tulonjakoa ja ostovoimaa, vaikka mittarit ääripäissän osoittavat toista &ndash; tänään jo noin 10 prosenttia omistaa ~90 prosenttia ilhmistalouden tasearvosta ---</strong></p><p><em>Mtv-linkki</em> ~ <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/korkman-olisi-optimistista-uskoa-globalisaation-kovin-valoisaan-tulevaisuuteen/6620762#gs.mwV36gg">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/korkman-olisi-optimistista-uskoa-globalisaation-kovin-valoisaan-tulevaisuuteen/6620762#gs.mwV36gg</a> -</p><p><em>Ote edellä olevasta linkkijutusta</em> - &rdquo; &hellip; Korkmanin mukaan populismin myötä on yleistynyt <strong>Donald Trumpin&nbsp;</strong>omaksuma asenne, jonka mukaan politiikassa pitää keskittyä ajamaan vain oman maan välittömiä etuja. Kansallisia etuja voidaan kuitenkin edistää kestävästi ja tehokkaasti vain riittävän kansainvälisen yhteistyön puitteissa, Korkman katsoo &hellip; &rdquo;</p><p><em>Kommentti ylläolevaan linkkijuttuun</em> - &rdquo;.... Reviiripuolustus ja omavaraisuuden tavoittelu ei tue globalismia - rajattomasti. Evoluutio rakensi revirismin viimeisten 300 miljoonan vuoden aikana - huomioiden sopeutuman ja kilpailun keskinäisyyden monimutkaiseen syy-seuraussuhteeseen &rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><em>Entä 10 vuotta sitten</em>, miten <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Globalization">globalisaatio</a> koettiin tuolloin ja nähtiinkö siinä siemen pelastukselle ja tulonjaon tasaamiselle &ndash; huomioiden globalisaatioon niin kehittyneet -, kehittyvät - kuin kehitysmaat?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten tänään projisoimme globalisaation</strong>, evoluution luoman reviiripuolustuksen ja siihen oleellisesti liittyvät käsitteen <em>omavaraisuudesta </em>[1, mutta kuitenkin rajat ylittävästä kanssakäymisestä &ndash; kun sukua jatketaan, degeneraation [2 estämiseksi.</p><p>Olemme talouden näkökulmasta degeneroitumassa kasvuhoennan [3 kaikkivoipaisuuteen &ndash; sulkemalla sen toisen &ndash; eli ympäristösilmän [4?</p><p>&hellip;</p><p>[1 ~ <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/12/reviirien-hallinnalla-omavaraisuuden.html">https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/12/reviirien-hallinnalla-omavaraisuuden.html</a> -</p><p>[2 ~ <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rappeutuminen">https://fi.wikipedia.org/wiki/Rappeutuminen</a> -</p><p>[3 &ndash; julkistetaan kommentoinnin yhteydessä!</p><p>[4 &ndash; julkistetaan kommentoinnin yhteydessä!</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Globalisaatio nykylailla kuluttaa niin ympäristön kuin ihmisenkin loppuun!</strong></p><p>~ <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/10/globalisaatio-nykyihmisen-lailla.html">https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/10/globalisaatio-nykyihmisen-lailla.html</a> -</p><p>[2007][ &hellip; <em>maapallolla on tavarankuljetuskontteja noin 30 miljoonaa kappaletta, 80% niistä tekee vuodessa n. 10 matkaa. Kontti standardoi kulutusyhteiskunnan. Valtavat konttirivistöt kertovat omaa maapalloistumisen kieltä siitä missä kauppa käy ja missä ei. Kontit kuljettavat kaiken sen globalisaatiovirran, jota markkinatalous rajattomana ruokkii </em>... ] -- <em>YLE-ajankohtaisohjelmisto 09.2007</em> --</p><p><br /><strong>Maapalloistuminen on viha ja rakkaus </strong></p><p><strong>Mellakat eri puolilla maailmaa lisääntyvät - tavalliset heränneet ihmiset käyvät omaa sotaansa hillitäkseen markkinarahan otetta ja tavallisen työn karkaamista minne milloinkin halvimmuuden mukaan **. Globaalitalous kilpailuttaa valmistuksen hengästyttäen ihmiset talous- ja työjuoksuun, jossa harmonian tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä järkkyy.</strong></p><p><br /><br /><strong>Vihaa globaalitalous aiheuttaa maattomuudessaan,</strong></p><p>&hellip; tehokkuushaennassaan miltei ilman ympäristöarvoja sekä ihmisten muuttumisena pelkiksi panosnappuloiksi markkinatalouden kiertorattaisiin. Ärtymystä herättää myös rahavirtojen karkaaminen ylikansallisiin järjestelmiin, joissa osto- ja näyttövoima kanavoituu ohi kansalaisvaltioiden tulontasausjärjestelmien.<br /><br />Pelastusta globaaliudesta haetaan uskoen sen hiljalleen tasaavan maapallollisesti tuloeroja köyhien ja rikkaiden välillä. Maapalloistumisen uskotaan myös tehostavan hyötysuhteita ja logistiikkaa siten, että turhaa kulutusta vältettäisiin.</p><p>Globaalitalouden kilpailun uskotaan tuotekehittävän entistä parempia ja sopivampia tuotteita sekä systeemejä, erikoistuen kullekkin alueelle osaamis- ja ahkeruusresurssiensa mukaisesti.</p><p><br /><br /><strong>Ihminen elää vastoin luonnon globaaliutta kasvavassa kulutuskierteessä</strong></p><p>Mikäli teoriassa tarkastellaan tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä on sama ostovoimakyky kuin meillä suomalaisilla, on maapallo globaalisti tuhon oma. Globaalitalous kehittää nimenomaan järjestelmiä, joissa maa toisensa jälkeen kykyjensä puitteissa saavuttaa länsimaalaista kulutustasoa.<br /><br /><strong>Maapalloistumisessa kommunikointi tehostuu</strong>, kansalliset rajat hämärtyvät ja henkinen kilpailu kiristyy. Globaalius toteutuu parhaimmillaan kun tietoliikennejärjestelyt ovat hermoverkon lailla ulottaneet päätteensä kaikkialle. Yli maapallon ulottuva hermoverkko on ihanteellinen maali ja tuhoamisen kohde globaaleihin systeemeihin kyllästyneille ihmisille! &hellip; <em>HUOM! </em><em>tämä siis todettuna jo 10 vuotta sitten</em> ---<br /><br />Verkottunut talous keskitettyine ja hajautettuine tuotantosysteemeineen imee tyhjäksi alueet toisensa jälkeen siirtyen aina sinne, missä on tuloslaskelmallisesti halvinta valmistaa ja mistä lyhintä kuljettaa itse ostotapahtumaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näin tuotanto keskittyy kausittain; nyt on menossa Kiinan &quot;voittokulku&quot;</strong></p><p>Kiinasta on syntynyt maapallon liukuhihnatehdas. Investoineet maat saivat voitot ja kiinalaiset saivat työn ja ympäristöongelmat. Kiinan jälkeen &quot;odottaa vuoroaan&quot; uusia maita loputtomaan maapalloistumisen kiertokulkuun. Tosin Kiina saattaa nähdä meille tyypillisen markkinatalouskehityksen pidemmällä jänteellä eri tavoin kuin me?</p><p>...<br /><br />Pahin koko maapalloa kohtaan osoittava uhka on globaaliuden tavara-, materia- ja energia- kuin työvoimavirtojen kasvu yli luonnon luontaisen uudistumiskyvyn.</p><p>Ihminen on verkottamassa vuosimiljoonaisen luonnon kulutuksen tilanteeseen, jossa huippuun viritetty tuotantokoneisto imee vuosimiljoonaiset voimavarat tyhjiin.</p><p>Vastoinajattelijat perustelevat hyötyinä globaaliudesta syntyvän verkottoituneen suunnittelun ja tuotekehityksen avulla luontuvan &quot;loputtoman energialähteen ja ikuisen materiakierrätyssysteemin&quot;.</p><p><br /><br /><strong>Emme ole huomanneet,</strong></p><p>että ympärillämme oleva ihmisetön luonto on elänyt globaaliudessa jo vuosimiljoonat. Koko eliösysteemi kerää oman globaaliuden läheltänsä menemättä &quot;merta edemmäksi kalaan&quot; - syöden, kuluttaen ja jätökset jättäen aina välittömälle kulkuradalleen.</p><p>Eläin- ja kasvikunta säätää &quot;tahtomattaan&quot; itseään olemaan osa todellista verkostoitumista.<br /><br />Todellinen globaalius jakaa maapallollisesti energiankäytön ja materiamuutokset aina suhteessa kunkin lajin <em>kokonaisbiomassaan</em> eli biovaikutteeseen. Ylitämme huimasti &quot;meille säädetyn&quot; energiankäytön ja materiamuutosten määrän ylläpitäessämme omaa biovaikutettamme, &quot;hyvinvointiamme&quot; --- seuraukset näemme jo nimenomaan meillä länsimaissa.</p><p><br /><br /><em><strong>Herkkyys havaita luonto ympärillämme voisi tuoda uusia keinoja ymmärtää,</strong></em></p><p><em>&hellip; mikä on meille &quot;säädetty&quot; määrä elinvoimaa. Näin pujahtaisimme juuri siihen harmoniakoloon, mikä vuosimiljoonaisessa kehityksessä kullekkin on säätynyt ja järjestynyt - toisien lajien luonnollisesti tuhoutuessa ja toisien menestyessä - taistelu käydään omin, ei lainatuin &quot;asein&quot;.</em><br /><br />Ilkka Luoma<br /><strong>KESKUSTELU --- </strong><strong><a href="http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22535">TEKSTI</a> </strong><strong>[22535]</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/">https://ilkkaluoma.blogspot.fi</a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka">https://www.facebook.com/first.ilkka</a></p><p>&nbsp;</p><p>US <a href="https://ilkkaluoma.vuodatus.net/lue/2017/10/reviiripuolustus-globalisaatio-biosfaari-reagoi-tavallansa">VU</a> T BL BL BL FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/800737283469534/">FB</a> BLOG 153831</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> globalisaation vitsaukset_17102017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 17102017</p><p>&nbsp;</p><p>744_7273</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouden perinteitä terävästi esittelevä ja luottamustakin herättävä taloustieteilijä Sixten Korkman – puhuu, kirjoittaa ja selittää, mutta mistä? Kasvuhoenta on pysyväissanavarastoa – unohtaen samalla hengenvedolla biosfäärillisen rajallisuuden – vaikka Aurinko antaa ihmisajallisesti loputtomasti kasvun- ja elinvoimaa – ainoana energialähteenä * -lopulta.

 

Korkman julkaisi kirjan ”Globalisaatio koetuksella – Miten pärjää Suomi?”, jossa globalisaatiota pidetään hyveenä ja ainoana keinona vaurastua, tasata tulonjakoa ja ostovoimaa, vaikka mittarit ääripäissän osoittavat toista – tänään jo noin 10 prosenttia omistaa ~90 prosenttia ilhmistalouden tasearvosta ---

Mtv-linkki ~ https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/korkman-olisi-optimistista-uskoa-globalisaation-kovin-valoisaan-tulevaisuuteen/6620762#gs.mwV36gg -

Ote edellä olevasta linkkijutusta - ” … Korkmanin mukaan populismin myötä on yleistynyt Donald Trumpin omaksuma asenne, jonka mukaan politiikassa pitää keskittyä ajamaan vain oman maan välittömiä etuja. Kansallisia etuja voidaan kuitenkin edistää kestävästi ja tehokkaasti vain riittävän kansainvälisen yhteistyön puitteissa, Korkman katsoo … ”

Kommentti ylläolevaan linkkijuttuun - ”.... Reviiripuolustus ja omavaraisuuden tavoittelu ei tue globalismia - rajattomasti. Evoluutio rakensi revirismin viimeisten 300 miljoonan vuoden aikana - huomioiden sopeutuman ja kilpailun keskinäisyyden monimutkaiseen syy-seuraussuhteeseen ”

 

Entä 10 vuotta sitten, miten globalisaatio koettiin tuolloin ja nähtiinkö siinä siemen pelastukselle ja tulonjaon tasaamiselle – huomioiden globalisaatioon niin kehittyneet -, kehittyvät - kuin kehitysmaat?

 

Miten tänään projisoimme globalisaation, evoluution luoman reviiripuolustuksen ja siihen oleellisesti liittyvät käsitteen omavaraisuudesta [1, mutta kuitenkin rajat ylittävästä kanssakäymisestä – kun sukua jatketaan, degeneraation [2 estämiseksi.

Olemme talouden näkökulmasta degeneroitumassa kasvuhoennan [3 kaikkivoipaisuuteen – sulkemalla sen toisen – eli ympäristösilmän [4?

[1 ~ https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/12/reviirien-hallinnalla-omavaraisuuden.html -

[2 ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Rappeutuminen -

[3 – julkistetaan kommentoinnin yhteydessä!

[4 – julkistetaan kommentoinnin yhteydessä!

 

 

Globalisaatio nykylailla kuluttaa niin ympäristön kuin ihmisenkin loppuun!

~ https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/10/globalisaatio-nykyihmisen-lailla.html -

[2007][ … maapallolla on tavarankuljetuskontteja noin 30 miljoonaa kappaletta, 80% niistä tekee vuodessa n. 10 matkaa. Kontti standardoi kulutusyhteiskunnan. Valtavat konttirivistöt kertovat omaa maapalloistumisen kieltä siitä missä kauppa käy ja missä ei. Kontit kuljettavat kaiken sen globalisaatiovirran, jota markkinatalous rajattomana ruokkii ... ] -- YLE-ajankohtaisohjelmisto 09.2007 --


Maapalloistuminen on viha ja rakkaus

Mellakat eri puolilla maailmaa lisääntyvät - tavalliset heränneet ihmiset käyvät omaa sotaansa hillitäkseen markkinarahan otetta ja tavallisen työn karkaamista minne milloinkin halvimmuuden mukaan **. Globaalitalous kilpailuttaa valmistuksen hengästyttäen ihmiset talous- ja työjuoksuun, jossa harmonian tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä järkkyy.



Vihaa globaalitalous aiheuttaa maattomuudessaan,

… tehokkuushaennassaan miltei ilman ympäristöarvoja sekä ihmisten muuttumisena pelkiksi panosnappuloiksi markkinatalouden kiertorattaisiin. Ärtymystä herättää myös rahavirtojen karkaaminen ylikansallisiin järjestelmiin, joissa osto- ja näyttövoima kanavoituu ohi kansalaisvaltioiden tulontasausjärjestelmien.

Pelastusta globaaliudesta haetaan uskoen sen hiljalleen tasaavan maapallollisesti tuloeroja köyhien ja rikkaiden välillä. Maapalloistumisen uskotaan myös tehostavan hyötysuhteita ja logistiikkaa siten, että turhaa kulutusta vältettäisiin.

Globaalitalouden kilpailun uskotaan tuotekehittävän entistä parempia ja sopivampia tuotteita sekä systeemejä, erikoistuen kullekkin alueelle osaamis- ja ahkeruusresurssiensa mukaisesti.



Ihminen elää vastoin luonnon globaaliutta kasvavassa kulutuskierteessä

Mikäli teoriassa tarkastellaan tilannetta, jossa kaikilla ihmisillä on sama ostovoimakyky kuin meillä suomalaisilla, on maapallo globaalisti tuhon oma. Globaalitalous kehittää nimenomaan järjestelmiä, joissa maa toisensa jälkeen kykyjensä puitteissa saavuttaa länsimaalaista kulutustasoa.

Maapalloistumisessa kommunikointi tehostuu, kansalliset rajat hämärtyvät ja henkinen kilpailu kiristyy. Globaalius toteutuu parhaimmillaan kun tietoliikennejärjestelyt ovat hermoverkon lailla ulottaneet päätteensä kaikkialle. Yli maapallon ulottuva hermoverkko on ihanteellinen maali ja tuhoamisen kohde globaaleihin systeemeihin kyllästyneille ihmisille! … HUOM! tämä siis todettuna jo 10 vuotta sitten ---

Verkottunut talous keskitettyine ja hajautettuine tuotantosysteemeineen imee tyhjäksi alueet toisensa jälkeen siirtyen aina sinne, missä on tuloslaskelmallisesti halvinta valmistaa ja mistä lyhintä kuljettaa itse ostotapahtumaan.

 

Näin tuotanto keskittyy kausittain; nyt on menossa Kiinan "voittokulku"

Kiinasta on syntynyt maapallon liukuhihnatehdas. Investoineet maat saivat voitot ja kiinalaiset saivat työn ja ympäristöongelmat. Kiinan jälkeen "odottaa vuoroaan" uusia maita loputtomaan maapalloistumisen kiertokulkuun. Tosin Kiina saattaa nähdä meille tyypillisen markkinatalouskehityksen pidemmällä jänteellä eri tavoin kuin me?

...

Pahin koko maapalloa kohtaan osoittava uhka on globaaliuden tavara-, materia- ja energia- kuin työvoimavirtojen kasvu yli luonnon luontaisen uudistumiskyvyn.

Ihminen on verkottamassa vuosimiljoonaisen luonnon kulutuksen tilanteeseen, jossa huippuun viritetty tuotantokoneisto imee vuosimiljoonaiset voimavarat tyhjiin.

Vastoinajattelijat perustelevat hyötyinä globaaliudesta syntyvän verkottoituneen suunnittelun ja tuotekehityksen avulla luontuvan "loputtoman energialähteen ja ikuisen materiakierrätyssysteemin".



Emme ole huomanneet,

että ympärillämme oleva ihmisetön luonto on elänyt globaaliudessa jo vuosimiljoonat. Koko eliösysteemi kerää oman globaaliuden läheltänsä menemättä "merta edemmäksi kalaan" - syöden, kuluttaen ja jätökset jättäen aina välittömälle kulkuradalleen.

Eläin- ja kasvikunta säätää "tahtomattaan" itseään olemaan osa todellista verkostoitumista.

Todellinen globaalius jakaa maapallollisesti energiankäytön ja materiamuutokset aina suhteessa kunkin lajin kokonaisbiomassaan eli biovaikutteeseen. Ylitämme huimasti "meille säädetyn" energiankäytön ja materiamuutosten määrän ylläpitäessämme omaa biovaikutettamme, "hyvinvointiamme" --- seuraukset näemme jo nimenomaan meillä länsimaissa.



Herkkyys havaita luonto ympärillämme voisi tuoda uusia keinoja ymmärtää,

… mikä on meille "säädetty" määrä elinvoimaa. Näin pujahtaisimme juuri siihen harmoniakoloon, mikä vuosimiljoonaisessa kehityksessä kullekkin on säätynyt ja järjestynyt - toisien lajien luonnollisesti tuhoutuessa ja toisien menestyessä - taistelu käydään omin, ei lainatuin "asein".

Ilkka Luoma
KESKUSTELU --- TEKSTI [22535]

 

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

US VU T BL BL BL FB FB FB BLOG 153831

 

DOC globalisaation vitsaukset_17102017.doc – OpenOffice Writer

PVM 17102017

 

744_7273

]]>
4 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244586-reviiripuolustus-globalisaatio-biosfaari-reagoi-tavallansa#comments Maailmantalous Protektionismi Reviiripuolustus reviirit Talouden globalisaatio Tue, 17 Oct 2017 11:08:47 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244586-reviiripuolustus-globalisaatio-biosfaari-reagoi-tavallansa
2007 jälkeen maailman keskuspankit elvyttäneet 10 000 000 000 000 e. http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244205-2007-jalkeen-maailman-keskuspankit-elvyttaneet-10-000-000-000-000-e <p>10 vuoden aikana maailman keskuspankit ovat luoneet tyhjästä 10.000 miljardin euron arvosta&nbsp;elvytysrahaa, joka ei ole siirtynyt kokonaan reaalitalouteen vaan osin kuplaksi virtuaalimarkkinoille.</p><p>10 000 000 000 000e on aika kasa mania.</p><p>Sillä esimerkiksi maksaisi 100 kertaa Suomen valtion velan pois.</p><p>Miksi tyhjästä luotu raha on ongelma?</p><p>Hyperinflaatio yleensä nostaa esim. kanamunan hinnan kaupassa pilviin. Nyt ne ei nouse, koska tuota tyhjästä luotua rahaa ei jaeta kaikille ns. &quot;helikopterirahana&quot; vaan se pakotetaan pankkien kautta sijoituksiin.</p><p>Sen sijaan, että maitopurkki maksaisi 300e, niin kaikki pörssit on nousukiidossa ja sijoitusten arvot nousee, vaikka talous sakkaa ja kaikki tietävät, että kriisi on päällä, koska korot on nollassa ja joudutaan silti elvyttämään ja samaan aikaan &quot;rakennemuutoksilla&quot; kurjistamaan palveluita.</p><p>Tämä on johtanut vielä siihen, että ihmiset sijoittavat rahansa herkemmin virtuaalimarkkinoille, koska niiden arvot näyttää aina nousevan, johtuen tuosta tyhjästä luodulla rahalla elvyttämisestä.</p><p>Nämä rahat on pois reaalimarkkinoilta ja se kurjistaa taloutta, koska hyvätuloiset laittavat ylimääräisen rahan, esimerkiksi muutaman satasen kuukaudessa ennemmin virtuaalimarkkinoille, kun kotimaan palveluihin.</p><p>Usassa FED meinaa nyt keventää elvytystä ja samoin täällä EKP.</p><p>Mikäli elvytyksen lopettaminen ei onnistu, kaikki sijoittavat ymmärtävät, että kuplankasvatus jatkuu.</p><p>Mihin se johtaa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 10 vuoden aikana maailman keskuspankit ovat luoneet tyhjästä 10.000 miljardin euron arvosta elvytysrahaa, joka ei ole siirtynyt kokonaan reaalitalouteen vaan osin kuplaksi virtuaalimarkkinoille.

10 000 000 000 000e on aika kasa mania.

Sillä esimerkiksi maksaisi 100 kertaa Suomen valtion velan pois.

Miksi tyhjästä luotu raha on ongelma?

Hyperinflaatio yleensä nostaa esim. kanamunan hinnan kaupassa pilviin. Nyt ne ei nouse, koska tuota tyhjästä luotua rahaa ei jaeta kaikille ns. "helikopterirahana" vaan se pakotetaan pankkien kautta sijoituksiin.

Sen sijaan, että maitopurkki maksaisi 300e, niin kaikki pörssit on nousukiidossa ja sijoitusten arvot nousee, vaikka talous sakkaa ja kaikki tietävät, että kriisi on päällä, koska korot on nollassa ja joudutaan silti elvyttämään ja samaan aikaan "rakennemuutoksilla" kurjistamaan palveluita.

Tämä on johtanut vielä siihen, että ihmiset sijoittavat rahansa herkemmin virtuaalimarkkinoille, koska niiden arvot näyttää aina nousevan, johtuen tuosta tyhjästä luodulla rahalla elvyttämisestä.

Nämä rahat on pois reaalimarkkinoilta ja se kurjistaa taloutta, koska hyvätuloiset laittavat ylimääräisen rahan, esimerkiksi muutaman satasen kuukaudessa ennemmin virtuaalimarkkinoille, kun kotimaan palveluihin.

Usassa FED meinaa nyt keventää elvytystä ja samoin täällä EKP.

Mikäli elvytyksen lopettaminen ei onnistu, kaikki sijoittavat ymmärtävät, että kuplankasvatus jatkuu.

Mihin se johtaa?

]]>
21 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244205-2007-jalkeen-maailman-keskuspankit-elvyttaneet-10-000-000-000-000-e#comments Maailmantalous Tue, 10 Oct 2017 05:42:59 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244205-2007-jalkeen-maailman-keskuspankit-elvyttaneet-10-000-000-000-000-e
Maailmantalouden riskeihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243200-maailmantalouden-riskeihin-ei-kiinniteta-riittavasti-huomiota <p>Syksyn ennustekausi alkaa olla loppupuolella. Lähes kaikki suuret ennustelaitokset ja pankit ovat jo julkaisseet ennusteensa, viimeisimpinä niistä Palkansaajien tutkimuslaitos. Tämänhetkisten ennusteiden lista kuluvan vuoden talouskasvulle&nbsp; (suurimmasta pienimpään) näyttää tältä: 3,6 % (<a href="http://www.labour.fi/?wpfb_dl=4517">Palkansaajat</a>), 3,1 % (<a href="http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2017/09/Q-report-3_2017-1.pdf">GnS Economics</a>), 3,0 % (<a href="http://docs.nordeamarkets.com/EconomicOutlook/eo-fi-03-2017/">Nordea</a>), 2,9 % (<a href="https://www.suhdanne.fi/">ETLA</a> ja <a href="http://vm.fi/talouden-ennusteet">Valtiovarainministeriö</a>) ja 2,8 % (<a href="https://talous.aktia.fi/fi/talouskatsaukset/kasvua-kasvua-mutta-kuinka-paljon-ja-kuinka-kauan">Aktia</a>). Ennusteiden perusteella Suomella on aihetta juhlaan. Kauan odotettu nousukausi on vihdoin täällä, mutta kuinka kauan?</p><p>Talousennustajista, GnS Economicsin lisäksi, käytännössä vain Valtiovarainministeriö ja Aktia ottavat edes jollain tasolla kantaa maailmantalouden riskeihin. Kummatkin listaavat kaksi suurinta riskiä: keskuspankkien poikkeustoimien alasajon sekä Kiinan velkakuplan. Riskien kokoluokkaa ei kuitenkaan juuri kommentoida. Aktia kuitenkin, aivan oikein, varoittaa, että kasvukaudesta tuskin tulee pitkäaikaista.</p><p><strong>Keskuspankit rahoitusmarkkinariskinä</strong></p><p>Ehkä suurin maailmanmarkkinoihin liittyvä asia, josta Suomessa ei juuri puhuta, ovat keskuspankin poikkeustoimet. Monelle suomalaiselle ekonomistille ja suurella osalle tavallisista kansalaisista tulee yllätyksenä, kun heille kertoo, kuinka suuri rooli keskuspankeilla maailmanmarkkinoilla tällä hetkellä on.</p><p>Harva esimerkiksi tietää, että Japanin keskuspankki (BOJ) omistaa tällä hetkellä yli <a href="http://www.zerohedge.com/news/2017-09-11/wtf-chart-day-boj-now-owns-75-japanese-etfs">75 %</a> Japanin indeksiosuusrahastoista, joita se on <a href="https://www.ft.com/content/bf988378-2f16-11e7-9555-23ef563ecf9a">ostanut</a> etenkin niinä päivinä, jolloin Nikkei tai Topix -indeksit ovat laskeneet. Toinen yllätys on, että Sveitsin keskuspankki (SNB) omistaa jo lähes <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2017-08-09/snb-s-u-s-stock-portfolio-hit-record-84-3-billion-last-quarter">90 miljardin</a> dollarin arvosta yhdysvaltalaisten yritysten osakkeita. SNB:llä on esimerkiksi huomattava omistus Googlesta ja Applesta. Moni ei myöskään tiedä, että globaalit keskuspankit ovat lähes kolminkertaistaneet taseensa vuodesta 2008. Huomattava osa tästä <a href="https://www.yardeni.com/pub/peacockfedecbassets.pdf">14 biljoonalla dollarin</a> lisäyksestä keskuspankkien taseissa selittyy arvopapereiden, kuten valtioiden ja yritysten joukkovelkakirjojen sekä osakkeiden ostoilla. Maailman johtavat keskuspankit omistavat tällä hetkellä noin neljäsosan valtioiden joukkovelkakirjoista. Myös Yhdysvaltojen osakkeet ovat tällä hetkellä erittäin kalliita lähes kaikkien mittareiden mukaan (ks. esim. <a href="http://www.marketwatch.com/story/us-stock-valuations-havent-been-this-extreme-since-1929-and-2000-2017-08-22?siteid=YAHOOB&amp;mg=prod/accounts-mw">tämä</a> ja <a href="https://www.hussmanfunds.com/wmc/wmc170904.htm">tämä</a>). Syynä ovat mitä todennäköisimmin keskuspankkien osto-ohjelmat, jotka ovat luoneet &rdquo;<a href="http://www.zerohedge.com/news/2017-09-15/bofa-2-trillion-ytd-central-bank-liquidity-why-stocks-are-record-highs">likviditeetti-tsunamin</a>&rdquo;, joka on nostanut osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hinnat kestämättömiin korkeuksiin. &nbsp;</p><p>Suomessa ei myöskään juuri keskustella siitä, miten EKP aikoo vetäytyä euroalueen valtioiden arvopapereiden osto-ohjelmastaan. Vaihtoehtoja sillä on kovin vähän. EKP voi lopettaa ostot, mutta tämä johtaisi velkaantuneiden valtioiden velkakirjojen korkojen huomattavaan nousuun, ja eurokriisin paluuseen, heti kun maat kohtaisivat jonkin shokin. Ainoat keinot tämän estämiseksi on taata osa heikoimpien maiden veloista vahvempien jäsenmaiden toimesta tai paketoida euroalueen velkoja &rdquo;<a href="http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238019-turvabondit-eivat-ratkaise-euroalueen-systeemikriisia">turvabondeiksi</a>&rdquo;, jotka myytäisiin eteenpäin sijoittajille. Ensimmäinen vaihtoehto vaatisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (TFEU), joka kieltää velkojen yhteisvastuun, muuttamista. Jälkimmäinen lisäisi euromaiden yhteisvastuuta ilman, että veronmaksajilta kysyttäisiin (taaskaan) mitään. Kumpikaan päätös ei ole EKP:n käsissä.</p><p>Tiivistäen voidaan sanoa, että keskuspankit ovat sotkeneet pääomamarkkinat lähes täydellisesti. Niiden osto-ohjelmat ovat olleet <a href="http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/ecoj.12435/abstract">&rdquo;erittäin tehokkaita&rdquo;</a> osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hintojen nostamisessa. Jokainen voikin tahollaan miettiä mitä tapahtuu, kun osto-ohjelmat muuttuvat myyntiohjelmiksi, jotka Yhdysvaltojen keskuspankki (Fed) <a href="https://www.wsj.com/articles/fed-keeps-december-rate-rise-on-the-table-eyes-slower-path-for-increases-1505930513">ilmoitti</a> aloittavansa ensi kuussa.</p><p>On myös huomioitava, että manipuloidut keskusjohtoiset järjestelmät, kuten nykyiset arvopaperimarkkinat, eivät yleensä korjaannu kontrolloidusti ja hitaasti, vaan romahtaen. Kun käänne maailman arvopaperimarkkinoilla viimein tapahtuu, se on todennäköisesti nopea ja brutaali.</p><p><strong>Kiinan kuplatalous</strong></p><p>Kiinan kasvutarina hakee vertaistaan. 1970-luvun lopulla tehdyt, vapaaseen yrittäjyyteen tähdänneet uudistukset johtivat huimaan, yli kolme vuosikymmentä kestäneeseen kasvuun. Kiinan talouskasvu oli pitkään vakaalla pohjalla, kunnes vuoden 2008 finanssikriisi muutti kaiken. Maailmantalous sukelsi ja Kiina aloitti jättimäisen velkaelvytyksen talousromahduksen estämiseksi.</p><p>Vuosien 2007-2008 finanssikriisin jälkeen Kiina on dominoinut maailmantaloutta (ks. kuvio). Kun Kiinan talous sakkaa, maailmantalous seuraa sitä taantumaan.</p><p>Kiinan kasvutarina siis koki vuonna 2008 ikävän käänteen, josta se ei ole koskaan toipunut: velan kasvu ohitti talouskasvun. Tämä on johtanut ennätyksellisen nopeaan velkaantumiseen, josta mm. OECD <a href="https://www.bloomberg.com/news/videos/2017-09-12/oecd-sees-more-dangers-in-economy-than-in-2007-video">varoitti</a> reilu viikko sitten. &nbsp;Viimeisimmät<a href="http://www.businessinsider.com/chinas-shadow-banking-sector-is-exploding-in-size-2017-8?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T"> raportit</a> Kiinan pankkisektorin ulkopuolista rahoitusta välittävästä yrityssektorista, eli niin kutsutusta <em>varjopankkisektorista</em>, asettavat sen kooksi järkyttävät 37 biljoonaa dollaria. Huomattava osa tästä summasta on kertynyt viime vuoden (eli yhden vuoden) aikana, mikä kertoo karua kieltään velkaantumisen nopeudesta. &nbsp;Kiinan tavanomaisen pankkisektorin koko on noin 23 biljoonaa dollaria. Kun nämä luvut yhdistää, saadaan pankkisektorin koko yli 500 % Kiinan vuotuisesta bruttokansantuotteesta (BKT). Kun tätä vertaa esim. Yhdysvaltojen tavanomaisen ja varjopankkisektorin yhdistettyyn kokoon finanssikriisin alkaessa vuonna 2008 (noin <a href="https://www.newyorkfed.org/medialibrary/media/research/staff_reports/sr458.pdf">235 %</a> BKT:sta) käy hyvin selväksi, että Kiinan talous on valtavassa ja kestämättömässä velkakuplassa.</p><p>Kiina on estänyt taloutensa romahtamisen tiukoilla <a href="http://www.scmp.com/news/china/money-wealth/article/2101975/china-maintain-tight-rein-capital-outflows-despite-gains">pääomakontrolleilla</a>, eli kieltämällä talletuksien ja varojen viennin pois maasta, kiihdyttämällä velkaelvytystä ja lisäämällä valtion menoja. Nämä kaikki ovat keinoja, jotka maat perinteisesti ottavat käyttöön ainoastaan kriiseissä. Jos Kiinan taloudella menee niin hyvin, miksi se toimii niin kuin se olisi kriisissä?</p><p><strong>Loppu häämöttää</strong></p><p>Kiinan velkavuoren ja keskuspankkien markkinamanipulaation aiheuttamat riskit Suomen talouskehitykselle tulee tiedostaa. Yhdysvaltojen keskuspankki ilmoitti aloittavansa <em>määrällisen tiukentamisen</em> ensi kuussa ja Kiina voi vetäytyä elvytysohjelmastaan lokakuussa pidettävän Kiinan kommunistisen puolueen kokouksen jälkeen. Toteutuessaan ne eivät voisi olla vaikuttamatta maailmantalouteen negatiivisesti.</p><p>Suomessa ei tule tuudittautua talouden nopeaan kasvuun. Käänne pahempaan voi olla edessämme yllättävän nopeasti, ja se kuoppa, mihin käänne vääjäämättä johtaa, voi olla huomattavan syvä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syksyn ennustekausi alkaa olla loppupuolella. Lähes kaikki suuret ennustelaitokset ja pankit ovat jo julkaisseet ennusteensa, viimeisimpinä niistä Palkansaajien tutkimuslaitos. Tämänhetkisten ennusteiden lista kuluvan vuoden talouskasvulle  (suurimmasta pienimpään) näyttää tältä: 3,6 % (Palkansaajat), 3,1 % (GnS Economics), 3,0 % (Nordea), 2,9 % (ETLA ja Valtiovarainministeriö) ja 2,8 % (Aktia). Ennusteiden perusteella Suomella on aihetta juhlaan. Kauan odotettu nousukausi on vihdoin täällä, mutta kuinka kauan?

Talousennustajista, GnS Economicsin lisäksi, käytännössä vain Valtiovarainministeriö ja Aktia ottavat edes jollain tasolla kantaa maailmantalouden riskeihin. Kummatkin listaavat kaksi suurinta riskiä: keskuspankkien poikkeustoimien alasajon sekä Kiinan velkakuplan. Riskien kokoluokkaa ei kuitenkaan juuri kommentoida. Aktia kuitenkin, aivan oikein, varoittaa, että kasvukaudesta tuskin tulee pitkäaikaista.

Keskuspankit rahoitusmarkkinariskinä

Ehkä suurin maailmanmarkkinoihin liittyvä asia, josta Suomessa ei juuri puhuta, ovat keskuspankin poikkeustoimet. Monelle suomalaiselle ekonomistille ja suurella osalle tavallisista kansalaisista tulee yllätyksenä, kun heille kertoo, kuinka suuri rooli keskuspankeilla maailmanmarkkinoilla tällä hetkellä on.

Harva esimerkiksi tietää, että Japanin keskuspankki (BOJ) omistaa tällä hetkellä yli 75 % Japanin indeksiosuusrahastoista, joita se on ostanut etenkin niinä päivinä, jolloin Nikkei tai Topix -indeksit ovat laskeneet. Toinen yllätys on, että Sveitsin keskuspankki (SNB) omistaa jo lähes 90 miljardin dollarin arvosta yhdysvaltalaisten yritysten osakkeita. SNB:llä on esimerkiksi huomattava omistus Googlesta ja Applesta. Moni ei myöskään tiedä, että globaalit keskuspankit ovat lähes kolminkertaistaneet taseensa vuodesta 2008. Huomattava osa tästä 14 biljoonalla dollarin lisäyksestä keskuspankkien taseissa selittyy arvopapereiden, kuten valtioiden ja yritysten joukkovelkakirjojen sekä osakkeiden ostoilla. Maailman johtavat keskuspankit omistavat tällä hetkellä noin neljäsosan valtioiden joukkovelkakirjoista. Myös Yhdysvaltojen osakkeet ovat tällä hetkellä erittäin kalliita lähes kaikkien mittareiden mukaan (ks. esim. tämä ja tämä). Syynä ovat mitä todennäköisimmin keskuspankkien osto-ohjelmat, jotka ovat luoneet ”likviditeetti-tsunamin”, joka on nostanut osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hinnat kestämättömiin korkeuksiin.  

Suomessa ei myöskään juuri keskustella siitä, miten EKP aikoo vetäytyä euroalueen valtioiden arvopapereiden osto-ohjelmastaan. Vaihtoehtoja sillä on kovin vähän. EKP voi lopettaa ostot, mutta tämä johtaisi velkaantuneiden valtioiden velkakirjojen korkojen huomattavaan nousuun, ja eurokriisin paluuseen, heti kun maat kohtaisivat jonkin shokin. Ainoat keinot tämän estämiseksi on taata osa heikoimpien maiden veloista vahvempien jäsenmaiden toimesta tai paketoida euroalueen velkoja ”turvabondeiksi”, jotka myytäisiin eteenpäin sijoittajille. Ensimmäinen vaihtoehto vaatisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (TFEU), joka kieltää velkojen yhteisvastuun, muuttamista. Jälkimmäinen lisäisi euromaiden yhteisvastuuta ilman, että veronmaksajilta kysyttäisiin (taaskaan) mitään. Kumpikaan päätös ei ole EKP:n käsissä.

Tiivistäen voidaan sanoa, että keskuspankit ovat sotkeneet pääomamarkkinat lähes täydellisesti. Niiden osto-ohjelmat ovat olleet ”erittäin tehokkaita” osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hintojen nostamisessa. Jokainen voikin tahollaan miettiä mitä tapahtuu, kun osto-ohjelmat muuttuvat myyntiohjelmiksi, jotka Yhdysvaltojen keskuspankki (Fed) ilmoitti aloittavansa ensi kuussa.

On myös huomioitava, että manipuloidut keskusjohtoiset järjestelmät, kuten nykyiset arvopaperimarkkinat, eivät yleensä korjaannu kontrolloidusti ja hitaasti, vaan romahtaen. Kun käänne maailman arvopaperimarkkinoilla viimein tapahtuu, se on todennäköisesti nopea ja brutaali.

Kiinan kuplatalous

Kiinan kasvutarina hakee vertaistaan. 1970-luvun lopulla tehdyt, vapaaseen yrittäjyyteen tähdänneet uudistukset johtivat huimaan, yli kolme vuosikymmentä kestäneeseen kasvuun. Kiinan talouskasvu oli pitkään vakaalla pohjalla, kunnes vuoden 2008 finanssikriisi muutti kaiken. Maailmantalous sukelsi ja Kiina aloitti jättimäisen velkaelvytyksen talousromahduksen estämiseksi.

Vuosien 2007-2008 finanssikriisin jälkeen Kiina on dominoinut maailmantaloutta (ks. kuvio). Kun Kiinan talous sakkaa, maailmantalous seuraa sitä taantumaan.

Kiinan kasvutarina siis koki vuonna 2008 ikävän käänteen, josta se ei ole koskaan toipunut: velan kasvu ohitti talouskasvun. Tämä on johtanut ennätyksellisen nopeaan velkaantumiseen, josta mm. OECD varoitti reilu viikko sitten.  Viimeisimmät raportit Kiinan pankkisektorin ulkopuolista rahoitusta välittävästä yrityssektorista, eli niin kutsutusta varjopankkisektorista, asettavat sen kooksi järkyttävät 37 biljoonaa dollaria. Huomattava osa tästä summasta on kertynyt viime vuoden (eli yhden vuoden) aikana, mikä kertoo karua kieltään velkaantumisen nopeudesta.  Kiinan tavanomaisen pankkisektorin koko on noin 23 biljoonaa dollaria. Kun nämä luvut yhdistää, saadaan pankkisektorin koko yli 500 % Kiinan vuotuisesta bruttokansantuotteesta (BKT). Kun tätä vertaa esim. Yhdysvaltojen tavanomaisen ja varjopankkisektorin yhdistettyyn kokoon finanssikriisin alkaessa vuonna 2008 (noin 235 % BKT:sta) käy hyvin selväksi, että Kiinan talous on valtavassa ja kestämättömässä velkakuplassa.

Kiina on estänyt taloutensa romahtamisen tiukoilla pääomakontrolleilla, eli kieltämällä talletuksien ja varojen viennin pois maasta, kiihdyttämällä velkaelvytystä ja lisäämällä valtion menoja. Nämä kaikki ovat keinoja, jotka maat perinteisesti ottavat käyttöön ainoastaan kriiseissä. Jos Kiinan taloudella menee niin hyvin, miksi se toimii niin kuin se olisi kriisissä?

Loppu häämöttää

Kiinan velkavuoren ja keskuspankkien markkinamanipulaation aiheuttamat riskit Suomen talouskehitykselle tulee tiedostaa. Yhdysvaltojen keskuspankki ilmoitti aloittavansa määrällisen tiukentamisen ensi kuussa ja Kiina voi vetäytyä elvytysohjelmastaan lokakuussa pidettävän Kiinan kommunistisen puolueen kokouksen jälkeen. Toteutuessaan ne eivät voisi olla vaikuttamatta maailmantalouteen negatiivisesti.

Suomessa ei tule tuudittautua talouden nopeaan kasvuun. Käänne pahempaan voi olla edessämme yllättävän nopeasti, ja se kuoppa, mihin käänne vääjäämättä johtaa, voi olla huomattavan syvä.

 

]]>
1 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243200-maailmantalouden-riskeihin-ei-kiinniteta-riittavasti-huomiota#comments Keskuspankit Kiina Maailmantalous Osakemarkkinat Talouskasvu Thu, 21 Sep 2017 07:52:17 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243200-maailmantalouden-riskeihin-ei-kiinniteta-riittavasti-huomiota
Kiina nousi suurimmaksi – mutta ei maailmanpoliisiksi! * http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241590-kiina-nousi-suurimmaksi-mutta-ei-maailmanpoliisiksi <p>Tunnetusti Kiina <a href="http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001859078.html"><u>ohitti</u></a> kansantaloudessa Yhdysvallat jo vuoden 2014 aikana - sen talous kasvoi suuremmaksi - ostovoimakorjattuna. Kiina tuli sotalaivoineen myös Itämerelle kesällä 2017 - harjoitellakseen Venäjän laivaston kanssa ja osallistuakseen Pietarin laivastoparaatiin - näin kaksi suurvaltaa pelaavat ainakin osin jo samaan maaliin ---&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt Helsingin Sanomat älykkäästi lainaa vanhaa tunnettua kreikkalaista aikalaiskirjoittajaa <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Thucydides"><strong><u>Thukydides</u></strong></a>&#39; tä, jossa kuvataan ateenalaisten ja spartalaisten sotaa, joka oli dramaattinen romahdus koko alueelle. Kyseessä oli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Peloponnesolaissota_(Thukydides)"><strong><u>Peloponnesolaissota</u></strong></a>. </strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>Otsikko Helsingin Sanomista</em></p><p>&quot;Nykyajan suurin uhkakuva kumpuaa antiikin Kreikasta &ndash; Ovatko Kiina ja Yhdysvallat samalla tuhon tiellä kuin Ateena ja Sparta?&quot;&nbsp;</p><p>~ <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005332433.html"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005332433.html</u></a> -&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><em>Ote HS tekstistä</em></p><p>&rdquo;Varsinaisena syynä, joka tosin on vain hyvin harvoin mainittu, on nähdäkseni ollut Ateenan suuruuden kasvu; se pelotti spartalaisia ja <em>pakotti heidät sotaan</em>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><em>Kirjoitus tasan 10 vuoden takaa</em> ---</p><p>&quot; ... <strong>Maapallon maailmantehdas Kiina on imenyt investointeja kiihtyvästi yli 20 vuotta</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kiina on työllistänyt yli 150 miljoonaa maaseudun miestä ja naista, tehden osasta heistä keskiluokkaisia kaupunkeihin. Kiina on myös kasvattanut uuden superrikkaiden luokan, jotka tekevät businesta yhdellä maailman suurimmista sisämarkkinoista. Molemmista ryhmistä on kasvanut myös sijoittajia - mutta pörssipeli on heille kuitenkin vielä tuntemattomampaa kuin vedonlyönti- ja muut uhkapelit, joihin kiinalaiset ovat hullaantuneita.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Läntinen maailma koki muinoin USA:sta 1930-luvulla alkaneen pörssi- ja talouslaman,&nbsp;</strong></p><p>&hellip; joka syöksi silloisen &quot;<em>vapaan maailman</em>&quot; jyrkänteelle vailla vertaa (tosin silloinen Kiina ei niistä värinöistä juuri hytkynyt - oli likimain suljettu systeemi). Suomi koki hyytelöteorian väristyksen - kuin perhosen siiven iskun aloittamana rajuilmana noin 1990 ja uudelleen pienoiskoossa 2000. Kaikissa kolmessa tapauksessa kyseessä oli liikkeelle lähtenyt sopuliefekti ilman tämän projisoitua ennustetta ja ennalta sijoitettua parametria pelkokertoimesta ( HS/2.s - Kolumni - <strong>Antti Blåfield</strong>/ 19.8).</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ihminen innostuu helpon kikkailurahan ilmaantuessa horisonttiin&nbsp;</strong></p><p>Tällöin alkaa kiire: <em>sijoita, osta, myy</em> - lisää ja lisää, horisontti karkaa. On alkanut peli, on oikeastaan alkanut ahneuden uhkapeli. Valtamerellä olemme huomanneet, että horisonttia emme saavuta ikinä. Kosmologiassa tunnemme ilmiön nimeltä tapahtumahorisontti. Musta aukko on kaiken kaivo tapahtumahorisontissa; sinne imeytyy materia ja energia - sinne imeytyy myös toive loputtomasta voitosta ja kasvusta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pörssimaailman tapahtumahorisontti on lama,&nbsp;</strong></p><p>&hellip; jolloin kaikki se tavoiteltava &quot;uppoaa&quot; tapahtumahorisontin taakse, ilman paluuta - olemme saaneet tällöin seuraksemme tappion, feedback &acute;in - takapotkun tytinästä, joka kohtasi mahdottomuutensa. Pelasimme pelin liian pitkälle, niukkuudesta ei riitä kaikille ja kaikki eivät voi olla rikkaita tai tulla rikkaiksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Joku häviää aina, ja yleensä se on tavallinen kansa&nbsp;</strong></p><p>Hamuaminen on kuin elämän peli, koetamme saada enemmän, helpommin ja mukavammin. Juuri nyt tämä hamuamisen peli koskee suurempaa määrää ihmisiä, markkinakuluttajia, kuin koskaan aiemmin. Olikin kaukonäköistä ottaa valtion budjettikäsittelyssä yksi kokonainen päivä yleisen taloustilanteen pohtimiseen!</p><p>&nbsp;</p><p>...</p><p><strong>Kiinassa länsimallinen pörssipeli on uutta miltei kaikille&nbsp;</strong></p><p>Kiinalaiset ovat pelikansaa, ja ottavat sen tosissaan. On erittäin todennäköistä, että kokeileva ihminen &quot;uppoaa&quot; alatoopin eli tytinän pauloihin; kun rikkaus kasvaa, niin kaikki haluavat päästä siitä osalliseksi. Kiinassa tullee käymään samoin kuin meilläkin. Liika innostus tarttuu ja kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät mukaan. Summat kasvavat kasvamistaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aina jostain ilmaantuu se yhtälön kummallinen parametri, joka pysäyttää systeemin&nbsp;</strong></p><p>Pörssikurssit pysähtyvät nousustaan aina - loputonta kasvua ei ole olemassakaan. Lisämausteena tässä tämän päivän kasvupelissä on ympäri maailman ulottuva reaaliaikaisuus kuin myös globalisaatio, joka yhdistää pelon ja rahan kanavat. Pelko ja epävarmuus ovat tekijöitä, joita ei voi pukea yhtälöihin. Pelko on tarttuva tauti, jonka leviäminen on kaoottista ja myös eksponentiaalista. ... &quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Jatkuu linkin ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/08/mit-yhteist-on-prssikursseilla-ja.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/08/mit-yhteist-on-prssikursseilla-ja.html</u></a> - alta.</p><p>.</p><p><em>Täältä näemme erimaisesti miten Kiina kasvoi ja kasvaa - vuodesta 2007 - nykypäivään</em> ~ <a href="https://www.bofit.fi/fi/seuranta/tilastot/kiina-tilastot/"><u>https://www.bofit.fi/fi/seuranta/tilastot/kiina-tilastot/</u></a> -</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi tilastorivi - Kiinan valuuttavaranto vuoden lopussa, vuodesta 2007 - vuosittain:</p><p><strong>Valuuttavaranto</strong>, mrd. USD (jakson lopussa)</p><p>1 528</p><p>1 946</p><p>2 399</p><p>2 847</p><p>3 181</p><p>3 312</p><p>3 821</p><p><strong>3 843</strong></p><p>3 330</p><p><strong>3 011</strong></p><p>3 057 - viimeisin arvo 6/2017</p><p>...</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Teksti jatkuu myöhemmin osiolla II </strong>---</p><p><a href="http://www.tiede.fi/keskustelu/55395/ketju/usa_lupa_tappaa_suvereeni_maailmanpoliisi?changed=1503243627"><u>*</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/"><u>https://ilkkaluoma.blogspot.fi</u></a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka"><u>https://www.facebook.com/first.ilkka</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>US T VU T BL BL FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/775791069297489/"><u>FB</u></a> BLOG 149313</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> China_US_20082017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 20082017</p><p>&nbsp;</p><p>611 - 4971</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>[ORIG 21082007]</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tunnetusti Kiina ohitti kansantaloudessa Yhdysvallat jo vuoden 2014 aikana - sen talous kasvoi suuremmaksi - ostovoimakorjattuna. Kiina tuli sotalaivoineen myös Itämerelle kesällä 2017 - harjoitellakseen Venäjän laivaston kanssa ja osallistuakseen Pietarin laivastoparaatiin - näin kaksi suurvaltaa pelaavat ainakin osin jo samaan maaliin --- 

 

Nyt Helsingin Sanomat älykkäästi lainaa vanhaa tunnettua kreikkalaista aikalaiskirjoittajaa Thukydides' tä, jossa kuvataan ateenalaisten ja spartalaisten sotaa, joka oli dramaattinen romahdus koko alueelle. Kyseessä oli Peloponnesolaissota.

 

Otsikko Helsingin Sanomista

"Nykyajan suurin uhkakuva kumpuaa antiikin Kreikasta – Ovatko Kiina ja Yhdysvallat samalla tuhon tiellä kuin Ateena ja Sparta?" 

~ http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005332433.html

 

Ote HS tekstistä

”Varsinaisena syynä, joka tosin on vain hyvin harvoin mainittu, on nähdäkseni ollut Ateenan suuruuden kasvu; se pelotti spartalaisia ja pakotti heidät sotaan.”

 

...

Kirjoitus tasan 10 vuoden takaa ---

" ... Maapallon maailmantehdas Kiina on imenyt investointeja kiihtyvästi yli 20 vuotta

 

Kiina on työllistänyt yli 150 miljoonaa maaseudun miestä ja naista, tehden osasta heistä keskiluokkaisia kaupunkeihin. Kiina on myös kasvattanut uuden superrikkaiden luokan, jotka tekevät businesta yhdellä maailman suurimmista sisämarkkinoista. Molemmista ryhmistä on kasvanut myös sijoittajia - mutta pörssipeli on heille kuitenkin vielä tuntemattomampaa kuin vedonlyönti- ja muut uhkapelit, joihin kiinalaiset ovat hullaantuneita.

 

Läntinen maailma koki muinoin USA:sta 1930-luvulla alkaneen pörssi- ja talouslaman, 

… joka syöksi silloisen "vapaan maailman" jyrkänteelle vailla vertaa (tosin silloinen Kiina ei niistä värinöistä juuri hytkynyt - oli likimain suljettu systeemi). Suomi koki hyytelöteorian väristyksen - kuin perhosen siiven iskun aloittamana rajuilmana noin 1990 ja uudelleen pienoiskoossa 2000. Kaikissa kolmessa tapauksessa kyseessä oli liikkeelle lähtenyt sopuliefekti ilman tämän projisoitua ennustetta ja ennalta sijoitettua parametria pelkokertoimesta ( HS/2.s - Kolumni - Antti Blåfield/ 19.8).

 

Ihminen innostuu helpon kikkailurahan ilmaantuessa horisonttiin 

Tällöin alkaa kiire: sijoita, osta, myy - lisää ja lisää, horisontti karkaa. On alkanut peli, on oikeastaan alkanut ahneuden uhkapeli. Valtamerellä olemme huomanneet, että horisonttia emme saavuta ikinä. Kosmologiassa tunnemme ilmiön nimeltä tapahtumahorisontti. Musta aukko on kaiken kaivo tapahtumahorisontissa; sinne imeytyy materia ja energia - sinne imeytyy myös toive loputtomasta voitosta ja kasvusta.

 

Pörssimaailman tapahtumahorisontti on lama, 

… jolloin kaikki se tavoiteltava "uppoaa" tapahtumahorisontin taakse, ilman paluuta - olemme saaneet tällöin seuraksemme tappion, feedback ´in - takapotkun tytinästä, joka kohtasi mahdottomuutensa. Pelasimme pelin liian pitkälle, niukkuudesta ei riitä kaikille ja kaikki eivät voi olla rikkaita tai tulla rikkaiksi. 

 

Joku häviää aina, ja yleensä se on tavallinen kansa 

Hamuaminen on kuin elämän peli, koetamme saada enemmän, helpommin ja mukavammin. Juuri nyt tämä hamuamisen peli koskee suurempaa määrää ihmisiä, markkinakuluttajia, kuin koskaan aiemmin. Olikin kaukonäköistä ottaa valtion budjettikäsittelyssä yksi kokonainen päivä yleisen taloustilanteen pohtimiseen!

 

...

Kiinassa länsimallinen pörssipeli on uutta miltei kaikille 

Kiinalaiset ovat pelikansaa, ja ottavat sen tosissaan. On erittäin todennäköistä, että kokeileva ihminen "uppoaa" alatoopin eli tytinän pauloihin; kun rikkaus kasvaa, niin kaikki haluavat päästä siitä osalliseksi. Kiinassa tullee käymään samoin kuin meilläkin. Liika innostus tarttuu ja kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät mukaan. Summat kasvavat kasvamistaan.

 

Aina jostain ilmaantuu se yhtälön kummallinen parametri, joka pysäyttää systeemin 

Pörssikurssit pysähtyvät nousustaan aina - loputonta kasvua ei ole olemassakaan. Lisämausteena tässä tämän päivän kasvupelissä on ympäri maailman ulottuva reaaliaikaisuus kuin myös globalisaatio, joka yhdistää pelon ja rahan kanavat. Pelko ja epävarmuus ovat tekijöitä, joita ei voi pukea yhtälöihin. Pelko on tarttuva tauti, jonka leviäminen on kaoottista ja myös eksponentiaalista. ... "

 

Jatkuu linkin ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/08/mit-yhteist-on-prssikursseilla-ja.html - alta.

.

Täältä näemme erimaisesti miten Kiina kasvoi ja kasvaa - vuodesta 2007 - nykypäivään ~ https://www.bofit.fi/fi/seuranta/tilastot/kiina-tilastot/ -

 

Yksi tilastorivi - Kiinan valuuttavaranto vuoden lopussa, vuodesta 2007 - vuosittain:

Valuuttavaranto, mrd. USD (jakson lopussa)

1 528

1 946

2 399

2 847

3 181

3 312

3 821

3 843

3 330

3 011

3 057 - viimeisin arvo 6/2017

...

 

Teksti jatkuu myöhemmin osiolla II ---

*

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

 

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

US T VU T BL BL FB FB BLOG 149313

 

DOC China_US_20082017.doc – OpenOffice Writer

PVM 20082017

 

611 - 4971

 

 

[ORIG 21082007]

]]>
6 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241590-kiina-nousi-suurimmaksi-mutta-ei-maailmanpoliisiksi#comments Kiina ja Yhdysvallat Maailmantalous Suurvallat Venäjä Ydinasevallat Sun, 20 Aug 2017 17:54:51 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241590-kiina-nousi-suurimmaksi-mutta-ei-maailmanpoliisiksi
Taantuma lähestyy http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239013-taantuma-lahestyy <p>Suomessa on koko kevään iloittu talouden parantuneesta suhdanteesta. Vientiyritysten tilauskirjat ovat paisuneet ja kuluttajien luottamus on kasvanut. Kaikki näyttää toisin sanoen hyvältä.</p><p>Kun perspektiiviä siirretään maailmantalouteen, aukeaa täysin toisenlainen kuva. Yhdysvalloissa nousukausi on kestänyt jo kahdeksan vuotta, mikä on kolmanneksi pisin nousukausi toisen maailmansodan jälkeen. Kiina on elvyttänyt talouttaan voimakkaalla luottoekspansiolla vuodesta 2009 lähtien, mikä on nostanut yksityisen velan määrän huolestuttavan korkealle tasolle.</p><p>Koska Yhdysvaltojen ja Kiinan yhteenlaskettu pääomatuotanto vastaa tällä hetkellä noin 40 prosenttia koko maailman investoinneista, on niiden rooli maailmantalouden moottoreina kiistaton. Kiinan ja Yhdysvaltojen talouksien tarkempi tarkastelu antaakin aihetta huoleen noususuhdanteen jatkumisesta.</p><p><strong>Yhdysvaltojen ikääntynyt nousukausi</strong></p><p>Pitkään jatkuneen nousukauden vaiheen määrittelyssä luoton määrän muutoksilla on keskeinen rooli. Luoton määrän kasvu kertoo yritysten investointien ja kuluttajien kulutuksen kasvusta. Luoton määrän väheneminen puolestaan ennakoi vähenevää kulutusta ja tuotantoa. Muutokset yksityisessä luototuksessa ja velassa ovatkin keskeisiä suhdanneindikaattoreita.</p><p>Kuviossa 1 on esitetty kuluttajien ja rahoitusalan ulkopuolisten yritysten luottojen määrä suhteessa BKT:hen Yhdysvalloissa. Se kertoo, että kummatkin ovat yli aikaisemman huippunsa.</p><p><em>Luottopulssi</em> kertoo uusien luottojen kasvun muutoksesta suhteessa taloudelliseen toimeliaisuuteen, eli bruttokansantuotteeseen. Jos luottopulssi on negatiivinen, yritykset ovat supistamassa tuotantoaan. Kuluttajien negatiivinen luottopulssi puolestaan kertoo muutoksesta kohti vähäisempää kulutusta. Luottopulssi toimii hyvänä suhdanneindikaattorina etenkin noususuhdanteen lopussa, jolloin velan määrä on korkea, ja taantumissa, jolloin velan määrä on matala. &nbsp;</p><p>Kuviossa 2 on esitetty Yhdysvaltojen yksityisen sektorin velkojen tärkeän alakategorian, kaupanalan ja teollisuuden luottopulssi. Taantuman ulkopuolinen kaupanalan ja teollisuuden luottopulssi on Yhdysvalloissa negatiivisimmillaan 27 vuoteen. Historialliseen aineistoon perustuva tarkastelu puolestaan kertoo, että nousukausien lopussa kaupanalan ja teollisuuden luottopulssi on kääntynyt negatiiviseksi kolmesta kuuteen kvartaalia ennen taantuman alkua (finanssikriiseissä, kuten vuonna 2008, luottopulssi kääntyy negatiiviseksi yleensä vasta kriisin alettua). Nyt luottopulssi on ollut negatiivinen viime vuoden kolmannesta kvartaalista lähtien. Historialliseen aineistoon perustuva tarkastelu toisin sanoen ennakoi taantuman alkua Yhdysvalloissa seuraavien kahden kvartaalin aikana.</p><p><strong>Kiina tien päässä</strong></p><p>Kiinan hidastuneen talouskasvun taustalla ovat sen massiiviset tuottamattomat investoinnit. Virallisia BKT-lukuja käyttäen investointien ja tuotannon kasvun suhde (<em>incremental capital-output ratio, ICOR</em>) oli viime vuonna 6,9, kun se vuonna 2007 oli 2,9. Tämä tarkoittaa, että tuotannon lisääminen yhdellä juanilla vaatii noin seitsemän juanin verran investointeja. Tuottavuuskasvu on myös selkeästi hidastunut. Kun Kiinan kokonaistuottavuus kasvoi keskimäärin 2,9 prosentin vauhtia vuosien 2000 ja 2007 välillä, vuosien 2009 ja 2016 välillä se kasvoi enää 0,13 prosentin vauhtia (ks. <a href="https://www.conference-board.org/data/economydatabase/index.cfm?id=27762">The Conference Board</a>: alternative TFP measure for China). Vuosina 2015 ja 2016 kokonaistuottavuus jopa laski 2,3 ja 1,6 prosentilla.</p><p>Tuottavuuskehityksen hidastuessa Kiinan viranomaiset käynnistivät velkaelvytyksen talouskasvun ylläpitämiseksi. Velan määrä Kiinassa kasvaa tällä hetkellä lähes kolme kertaa nopeammin kuin tuotanto. Luottoluokittaja Moodysin Investor Service on <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2017-04-18/china-s-8-5-trillion-shadow-bank-industry-is-back-in-full-swing">arvioinut</a> Kiinan varjopankkisektorin kooksi 8,5 biljoonaa dollaria. Tämä huomioiden Kiinan yksityisen velan määrä suhteessa BKT:hen olisi lähes 300 %, mikä on pelottava luku kehittyvälle taloudelle. Kiinan velkavetoinen kasvumalli onkin tulossa tiensä päähän. Tällä tulee olemaan suuria vaikutuksia maailmankauppaan sekä arvopaperimarkkinoihin.</p><p><strong>Poliittinen pääoma ja keskuspankkien toimet</strong></p><p>Vaikka sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa on selkeitä merkkejä talouden kääntymisestä kohti taantumaa, nousukauden jatkumiseen on investoitu valtavasti poliittista pääomaa. Yhdysvalloissa presidentti Trump on ottanut kunniaa osakemarkkinoiden noususta, Yanet Jellen (keskuspankin johtaja) yrittää epätoivoisesti nostaa korkoja ennen seuraavaa taantumaa, ja Kiinassa kommunistinen puolue yrittää viivyttää taantumaa vähintään syksyn puoluekokoukseen asti.</p><p>Maailman keskuspankit ovat myös todennäköisesti hyvin tietoisia luomastaan arvopaperimarkkinoiden kuplasta. Jos arvopaperimarkkinat romahtaisivat, keskuspankkien rahapoliittiset poikkeustoimet (nollakorko ja määrällinen keventäminen, QE) joutuisivat tiukan tarkastelun alle. Tämän vuoksi keskuspankkiirit ovat todennäköisesti valmiita tekemään lähes mitä tahansa romahduksen välttämiseksi. Esimerkiksi Japanin ja Sveitsin keskuspankit ovat aktiivisesti ostaneet <a href="https://www.ft.com/content/bf988378-2f16-11e7-9555-23ef563ecf9a">osakerahastoja</a> ja <a href="http://nypost.com/2017/05/23/what-we-know-about-swiss-national-banks-investment-in-us-stocks/">osakkeita</a>, mikä voidaan tulkita yritykseksi estää osakemarkkinoiden korjausliike tai romahtaminen. Ei olekaan mitään takeita, etteivät keskuspankkiirit voisi turvautua vielä epätoivoisempiin keinoihin, kuten (suoraan) setelirahoitukseen ja/tai rahan &rdquo;helikopteripudotuksiin&rdquo; taantuman uhatessa.</p><p>Pitkällä aikavälillä markkinat kuitenkin voittavat keskussuunnittelun. Mikään määrä keskuspankkien luomaa keinotekoista (ei-markkinaehtoista) likviditeettiä ei voi sanella markkinahintoja kuin väliaikaisesti. Kun markkinoiden usko valtiojohtoisiin arvostustasoihin loppuu, hinnat palautuvat reaalitalouden tuotto-odotuksien ja riskien määrittelemälle tasolla. Nykytilanteessa se tarkoittaa massiivista maailmanlaajuista deflaatiota.</p><p>Kaikki on siis valmiina suureen globaaliin markkinaromahdukseen, josta GnS Economics maaliskuussa <a href="http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/Q-report-1_2017.pdf">varoitti</a>. Taantuman ja/tai romahduksen alkamisen ajankohdan ennakointi on kuitenkin poikkeuksellisen vaikeaa, koska Kiinan viranomaiset ja keskuspankkiirit näyttävät päättäneen jatkaa markkinoiden tukemista katkeraan loppuun asti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on koko kevään iloittu talouden parantuneesta suhdanteesta. Vientiyritysten tilauskirjat ovat paisuneet ja kuluttajien luottamus on kasvanut. Kaikki näyttää toisin sanoen hyvältä.

Kun perspektiiviä siirretään maailmantalouteen, aukeaa täysin toisenlainen kuva. Yhdysvalloissa nousukausi on kestänyt jo kahdeksan vuotta, mikä on kolmanneksi pisin nousukausi toisen maailmansodan jälkeen. Kiina on elvyttänyt talouttaan voimakkaalla luottoekspansiolla vuodesta 2009 lähtien, mikä on nostanut yksityisen velan määrän huolestuttavan korkealle tasolle.

Koska Yhdysvaltojen ja Kiinan yhteenlaskettu pääomatuotanto vastaa tällä hetkellä noin 40 prosenttia koko maailman investoinneista, on niiden rooli maailmantalouden moottoreina kiistaton. Kiinan ja Yhdysvaltojen talouksien tarkempi tarkastelu antaakin aihetta huoleen noususuhdanteen jatkumisesta.

Yhdysvaltojen ikääntynyt nousukausi

Pitkään jatkuneen nousukauden vaiheen määrittelyssä luoton määrän muutoksilla on keskeinen rooli. Luoton määrän kasvu kertoo yritysten investointien ja kuluttajien kulutuksen kasvusta. Luoton määrän väheneminen puolestaan ennakoi vähenevää kulutusta ja tuotantoa. Muutokset yksityisessä luototuksessa ja velassa ovatkin keskeisiä suhdanneindikaattoreita.

Kuviossa 1 on esitetty kuluttajien ja rahoitusalan ulkopuolisten yritysten luottojen määrä suhteessa BKT:hen Yhdysvalloissa. Se kertoo, että kummatkin ovat yli aikaisemman huippunsa.

Luottopulssi kertoo uusien luottojen kasvun muutoksesta suhteessa taloudelliseen toimeliaisuuteen, eli bruttokansantuotteeseen. Jos luottopulssi on negatiivinen, yritykset ovat supistamassa tuotantoaan. Kuluttajien negatiivinen luottopulssi puolestaan kertoo muutoksesta kohti vähäisempää kulutusta. Luottopulssi toimii hyvänä suhdanneindikaattorina etenkin noususuhdanteen lopussa, jolloin velan määrä on korkea, ja taantumissa, jolloin velan määrä on matala.  

Kuviossa 2 on esitetty Yhdysvaltojen yksityisen sektorin velkojen tärkeän alakategorian, kaupanalan ja teollisuuden luottopulssi. Taantuman ulkopuolinen kaupanalan ja teollisuuden luottopulssi on Yhdysvalloissa negatiivisimmillaan 27 vuoteen. Historialliseen aineistoon perustuva tarkastelu puolestaan kertoo, että nousukausien lopussa kaupanalan ja teollisuuden luottopulssi on kääntynyt negatiiviseksi kolmesta kuuteen kvartaalia ennen taantuman alkua (finanssikriiseissä, kuten vuonna 2008, luottopulssi kääntyy negatiiviseksi yleensä vasta kriisin alettua). Nyt luottopulssi on ollut negatiivinen viime vuoden kolmannesta kvartaalista lähtien. Historialliseen aineistoon perustuva tarkastelu toisin sanoen ennakoi taantuman alkua Yhdysvalloissa seuraavien kahden kvartaalin aikana.

Kiina tien päässä

Kiinan hidastuneen talouskasvun taustalla ovat sen massiiviset tuottamattomat investoinnit. Virallisia BKT-lukuja käyttäen investointien ja tuotannon kasvun suhde (incremental capital-output ratio, ICOR) oli viime vuonna 6,9, kun se vuonna 2007 oli 2,9. Tämä tarkoittaa, että tuotannon lisääminen yhdellä juanilla vaatii noin seitsemän juanin verran investointeja. Tuottavuuskasvu on myös selkeästi hidastunut. Kun Kiinan kokonaistuottavuus kasvoi keskimäärin 2,9 prosentin vauhtia vuosien 2000 ja 2007 välillä, vuosien 2009 ja 2016 välillä se kasvoi enää 0,13 prosentin vauhtia (ks. The Conference Board: alternative TFP measure for China). Vuosina 2015 ja 2016 kokonaistuottavuus jopa laski 2,3 ja 1,6 prosentilla.

Tuottavuuskehityksen hidastuessa Kiinan viranomaiset käynnistivät velkaelvytyksen talouskasvun ylläpitämiseksi. Velan määrä Kiinassa kasvaa tällä hetkellä lähes kolme kertaa nopeammin kuin tuotanto. Luottoluokittaja Moodysin Investor Service on arvioinut Kiinan varjopankkisektorin kooksi 8,5 biljoonaa dollaria. Tämä huomioiden Kiinan yksityisen velan määrä suhteessa BKT:hen olisi lähes 300 %, mikä on pelottava luku kehittyvälle taloudelle. Kiinan velkavetoinen kasvumalli onkin tulossa tiensä päähän. Tällä tulee olemaan suuria vaikutuksia maailmankauppaan sekä arvopaperimarkkinoihin.

Poliittinen pääoma ja keskuspankkien toimet

Vaikka sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa on selkeitä merkkejä talouden kääntymisestä kohti taantumaa, nousukauden jatkumiseen on investoitu valtavasti poliittista pääomaa. Yhdysvalloissa presidentti Trump on ottanut kunniaa osakemarkkinoiden noususta, Yanet Jellen (keskuspankin johtaja) yrittää epätoivoisesti nostaa korkoja ennen seuraavaa taantumaa, ja Kiinassa kommunistinen puolue yrittää viivyttää taantumaa vähintään syksyn puoluekokoukseen asti.

Maailman keskuspankit ovat myös todennäköisesti hyvin tietoisia luomastaan arvopaperimarkkinoiden kuplasta. Jos arvopaperimarkkinat romahtaisivat, keskuspankkien rahapoliittiset poikkeustoimet (nollakorko ja määrällinen keventäminen, QE) joutuisivat tiukan tarkastelun alle. Tämän vuoksi keskuspankkiirit ovat todennäköisesti valmiita tekemään lähes mitä tahansa romahduksen välttämiseksi. Esimerkiksi Japanin ja Sveitsin keskuspankit ovat aktiivisesti ostaneet osakerahastoja ja osakkeita, mikä voidaan tulkita yritykseksi estää osakemarkkinoiden korjausliike tai romahtaminen. Ei olekaan mitään takeita, etteivät keskuspankkiirit voisi turvautua vielä epätoivoisempiin keinoihin, kuten (suoraan) setelirahoitukseen ja/tai rahan ”helikopteripudotuksiin” taantuman uhatessa.

Pitkällä aikavälillä markkinat kuitenkin voittavat keskussuunnittelun. Mikään määrä keskuspankkien luomaa keinotekoista (ei-markkinaehtoista) likviditeettiä ei voi sanella markkinahintoja kuin väliaikaisesti. Kun markkinoiden usko valtiojohtoisiin arvostustasoihin loppuu, hinnat palautuvat reaalitalouden tuotto-odotuksien ja riskien määrittelemälle tasolla. Nykytilanteessa se tarkoittaa massiivista maailmanlaajuista deflaatiota.

Kaikki on siis valmiina suureen globaaliin markkinaromahdukseen, josta GnS Economics maaliskuussa varoitti. Taantuman ja/tai romahduksen alkamisen ajankohdan ennakointi on kuitenkin poikkeuksellisen vaikeaa, koska Kiinan viranomaiset ja keskuspankkiirit näyttävät päättäneen jatkaa markkinoiden tukemista katkeraan loppuun asti.

]]>
14 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239013-taantuma-lahestyy#comments Kiina Maailmantalous Talouden taantuma Talouskasvu Yhdysvallat Wed, 21 Jun 2017 10:28:05 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239013-taantuma-lahestyy
Maailman talouskehityksen voittajat ja häviäjät http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234670-maailman-talouskehityksen-voittajat-ja-haviajat <p>Suomen Pankin <a href="http://www.eurojatalous.fi/fi/arkisto/?issue=2017-1">tuoreessa ennusteessa</a> maailman&nbsp; kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan reilun kolmen prosentin vauhtia vuosien 2017-2019 aikana. Samantasoisiin kasvulukuihin päätyi myös Kansainvälinen valuuttarahasto tammikuussa julkaistussa aiemman ennusteen&nbsp;<a href="http://www.imf.org/en/Publications/WEO/Issues/2016/12/27/A-Shifting-Global-Economic-Landscape">päivityksessä</a>. &nbsp;USA:n odotetaan vetävän teollisuusmaiden kasvua samalla kun Kiina ja Intia ovat kehittyvien maiden talouskasvun vetureita. Viime aikoina vaikeuksissa olleiden Venäjän ja Brasilian odotetaan pääsevän ensi vuonna 1-2 prosentin tasoiseen kasvuun.</p><p>Molemmissa ennusteissa pyritään ottamaan huomioon epätietoisuus siitä, millaiseksi USA:n uuden johdon politiikka käytännössä muotoutuu. &nbsp;Mitään isoja muutoksia ei kuitenkaan oleteta tapahtuvan sen suhteen, miten eri maat on jakautuvat talouskehityksen voittajiin ja häviäjiin. Itse rohkenen olla eri mieltä tästä asiasta.</p><p><em>Miten USA pärjää Donald Trumpin johdolla?</em></p><p>Yhdysvallat on edelleen ylivoimaisesti maailman vahvin ja dynaamisesti kehittyvä talous, vaikka Kiina on jo ohittanut sen ostovoimatasoitetuin luvuin mitatun kokonaistuotannon määrässä. Yksityinen kulutus on maan talouskehityksen moottori, mutta valtava merkitys on myös Applen, Alphabetin, Microsoftin ja Amazonin kaltaisilla suuryrityksillä, jotka kehittelevät juuri nyt aktiivisesti uusia alustatalouden ja tekoälyn sovelluksia. Lisävahvuuksina ovat maan huippuyliopistot sekä kyky ottaa vastaan ja hyödyntää muualta tulevia lahjakkuuksia.</p><p>Valkoisen talon lupaamien veronalennusten, sääntelyn purun ja infrastruktuuri-investointien uskotaan piristävän lähiaikoina USA:n taloutta samalla kun muutto- ja tuontirajoitusten pelätään vaikuttavan päinvastaiseen suuntaan. Vaikka liittovaltion roolia USA:n kaltaisessa markkinavetoisessa ja melko itsenäisiin osavaltioihin jakautuneessa yhteiskunnassa ei pidä ylikorostaa, pelkään Trumpin hallinnon saavan paljon pahaa aikaan.</p><p>Hallinto pyrkii elvyttämään vanhoja kaivosalueita ja teollisuuskeskuksia samalla kun se ajaa kansainvälisen kaupan vapautuspyrkimykset umpikujaan. &nbsp;Eteläisten osavaltioiden puutarhaviljelmät jäävät vaille tarvitsemaansa työvoimaa samalla kun kohoavat tuontihyödykkeiden hinnat leikkaavat kotitalouksien kulutusta ja pakottavat kaupan alan yritykset saneeraamaan toimintojaan. Uuden tietotalouden yritykset eivät saa tarvitsemiaan osaajia Yhdysvaltoihin, jolloin ne alkavat siirtää toimintojaan esimerkiksi Kanadaan, Brittein saarille tai muualla Eurooppaan. Joitakin hubeja voidaan luoda Intiaan ja jopa Afrikkaan, esimerkiksi Keniaan.</p><p>Trumpin hallinnon kasvua heikentävät vaikutukset tulevat siten olemaan tuntuvia Yhdysvalloissa, kun taas muut maat saavat piristysruiskeita niissä toimintojaan laajentavilta amerikkalaisyrityksiltä. Siksi oletan USA:n talouskasvun jäävän vuosikymmenen lopulla selvästi ennustettuja tasoja heikommaksi. Omat sävynsä kehitykselle antavat syvenevät sisäiset ja ulkoiset jännitteet sekä ekologian vaatimien sopeutustoimien siirtyminen hamaan tulevaisuuteen.</p><p><em>Nouseeko EU länsimaiden talouskehityksen veturiksi?</em></p><p>EU ei ole perinteisesti kuulunut talouennustajien suosikkeihin eikä se ole sitä nytkään. Sekä Suomen Pankki että IMF ennakoivat EU:n ja euroalueen talouskasvun jäävän ennustekaudella puolisen prosenttia Yhdysvaltoja alhaisemmalle tasolle, eikä eronsa kanssa painiskelevan Britannian odoteta pärjäävän EU:ta paremmin.</p><p>Itse oletan EU:n hitsautuvan brexitin jälkeen aiempaa kiinteämmäksi liittoumaksi, joka oppii suhtautumaan myös taloutensa hoitoon vastuullisemmin. Kansainvälisessä politiikassa EU joutuu ottamaan itselleen länsimaiden arvojohtajan roolin, ja myös ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa ja vapaakaupan puolustamisessa EU:lle jää vetäjän rooli.</p><p>Olen jo aiemmin maininnut monien tietotalouden kärkiyritysten sijoittavan jatkossa toimintojaan USA:n sijasta Eurooppaan. Lontoon on puolestaan vaikea säilyttää nykyistä määrää rahoitusalan toimintoja, ja osa niistä sijoittuu Eurooppaan. Eri tekijät huomioon ottaen uskon EU:n voivan päästä ennustekaudella kutakuinkin samoihin kasvulukuihin USA:n kanssa.</p><p><em>Kiina &ndash; uusi Neuvostoliitto?</em></p><p>Kiinan kasvun odotetaan hidastuvan muun muassa väestörakenteen ja vallitsevan kasvumallin muutosten seurauksena, mutta yltävän edelleen viiden-kuuden prosentin tasolle. Maata johtava kommunistinen puolue on autoritaarisista menetelmistään huolimatta osoittanut kykenevänsä tehokkaaseen resurssien uudelleensuuntaamiseen kasvun edellyttämillä tavoilla.</p><p>Itse kuitenkin pidän hallinnon epädemokraattisuutta nykyisessä tilanteessa vakavana taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen esteenä. Miten kiinalaiset voivat päättää yhteiskuntansa tulevaisuuden kannalta keskeisistä valinnoista ilman vapaata julkista keskustelua, eri näkemysten kannattajien poliittista organisoitumista ja niiden todelliseen kannatukseen perustuvaa demokraattista päätöksentekoa? Nyt valinnat tehdään äärimmäisen keskitetysti kommunistisen puolueen pahasti ukkoutuneessa ydinjoukossa ja yksinomaan heidän elämänkokemuksensa perusteella.</p><p>Tästä näkökulmasta katsottuna Kiinan nykytilanne ei itse asiassa eroa kovin paljon tilanteesta, joka vallitsi Leonid Brezhnevin, Konstantin Tshernenkon ja Juri Andropovin aikaisessa Neuvostoliitossa.</p><p>USA:n johtamisongelmien vuoksi Kiinalla on juuri nyt mahdollisuus esiintyä vapaakaupan ja vastuullisen ilmastopolitiikan aktiivisena puolestapuhujana. EU:n kannattaa siksi pyrkiä rakentamaan yhteistyötä Kiinan kanssa näillä alueilla. Mutta maan nykyhallinnon kyky sopeutua edessämme olevaan teolliseen vallankumoukseen ei välttämättä ole oleellisesti parempi kuin oli neuvostojohdon kyky sopeutua kolme vuosikymmentä sitten koettuun jälkifordistiseen murrokseen.</p><p>Siksi veikkaan maalle hitaampaa kasvua kuin yleisesti ennakoidaan. Ja onnekkaita olemme, jos vanhentuneiden valtarakenteiden purkaminen onnistuu rauhanomaisesti niin, että Kiina tuon vaiheen jälkeen pääsee kehittymään jälleen mahdollisuuksiensa mukaisesti.</p><p><em>Pari loppuhuomiota</em></p><p>Kiinan kasvun hidastuminen vahvistaa Intian roolia nopeimmin kasvavana isona taloutena. USA:n rajanaapurit Kanada ja Meksiko voivat menestyä ennakoitua paremmin niihin Yhdysvalloista tulevien toimintojen ansiosta. Venäjän ja Turkin kasvuun kohdistetut odotukset jäänevät toteutumatta näiden maiden itsevaltaisten johtajien harjoittaman politiikan vuoksi. Köyhimpien maiden ahdinko tullee syvenemään vielä nykyisestä, vaikka uusia kasvukeskuksia syntyy melko pian myös Afrikkaan.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen Pankin tuoreessa ennusteessa maailman  kokonaistuotannon arvioidaan kasvavan reilun kolmen prosentin vauhtia vuosien 2017-2019 aikana. Samantasoisiin kasvulukuihin päätyi myös Kansainvälinen valuuttarahasto tammikuussa julkaistussa aiemman ennusteen päivityksessä.  USA:n odotetaan vetävän teollisuusmaiden kasvua samalla kun Kiina ja Intia ovat kehittyvien maiden talouskasvun vetureita. Viime aikoina vaikeuksissa olleiden Venäjän ja Brasilian odotetaan pääsevän ensi vuonna 1-2 prosentin tasoiseen kasvuun.

Molemmissa ennusteissa pyritään ottamaan huomioon epätietoisuus siitä, millaiseksi USA:n uuden johdon politiikka käytännössä muotoutuu.  Mitään isoja muutoksia ei kuitenkaan oleteta tapahtuvan sen suhteen, miten eri maat on jakautuvat talouskehityksen voittajiin ja häviäjiin. Itse rohkenen olla eri mieltä tästä asiasta.

Miten USA pärjää Donald Trumpin johdolla?

Yhdysvallat on edelleen ylivoimaisesti maailman vahvin ja dynaamisesti kehittyvä talous, vaikka Kiina on jo ohittanut sen ostovoimatasoitetuin luvuin mitatun kokonaistuotannon määrässä. Yksityinen kulutus on maan talouskehityksen moottori, mutta valtava merkitys on myös Applen, Alphabetin, Microsoftin ja Amazonin kaltaisilla suuryrityksillä, jotka kehittelevät juuri nyt aktiivisesti uusia alustatalouden ja tekoälyn sovelluksia. Lisävahvuuksina ovat maan huippuyliopistot sekä kyky ottaa vastaan ja hyödyntää muualta tulevia lahjakkuuksia.

Valkoisen talon lupaamien veronalennusten, sääntelyn purun ja infrastruktuuri-investointien uskotaan piristävän lähiaikoina USA:n taloutta samalla kun muutto- ja tuontirajoitusten pelätään vaikuttavan päinvastaiseen suuntaan. Vaikka liittovaltion roolia USA:n kaltaisessa markkinavetoisessa ja melko itsenäisiin osavaltioihin jakautuneessa yhteiskunnassa ei pidä ylikorostaa, pelkään Trumpin hallinnon saavan paljon pahaa aikaan.

Hallinto pyrkii elvyttämään vanhoja kaivosalueita ja teollisuuskeskuksia samalla kun se ajaa kansainvälisen kaupan vapautuspyrkimykset umpikujaan.  Eteläisten osavaltioiden puutarhaviljelmät jäävät vaille tarvitsemaansa työvoimaa samalla kun kohoavat tuontihyödykkeiden hinnat leikkaavat kotitalouksien kulutusta ja pakottavat kaupan alan yritykset saneeraamaan toimintojaan. Uuden tietotalouden yritykset eivät saa tarvitsemiaan osaajia Yhdysvaltoihin, jolloin ne alkavat siirtää toimintojaan esimerkiksi Kanadaan, Brittein saarille tai muualla Eurooppaan. Joitakin hubeja voidaan luoda Intiaan ja jopa Afrikkaan, esimerkiksi Keniaan.

Trumpin hallinnon kasvua heikentävät vaikutukset tulevat siten olemaan tuntuvia Yhdysvalloissa, kun taas muut maat saavat piristysruiskeita niissä toimintojaan laajentavilta amerikkalaisyrityksiltä. Siksi oletan USA:n talouskasvun jäävän vuosikymmenen lopulla selvästi ennustettuja tasoja heikommaksi. Omat sävynsä kehitykselle antavat syvenevät sisäiset ja ulkoiset jännitteet sekä ekologian vaatimien sopeutustoimien siirtyminen hamaan tulevaisuuteen.

Nouseeko EU länsimaiden talouskehityksen veturiksi?

EU ei ole perinteisesti kuulunut talouennustajien suosikkeihin eikä se ole sitä nytkään. Sekä Suomen Pankki että IMF ennakoivat EU:n ja euroalueen talouskasvun jäävän ennustekaudella puolisen prosenttia Yhdysvaltoja alhaisemmalle tasolle, eikä eronsa kanssa painiskelevan Britannian odoteta pärjäävän EU:ta paremmin.

Itse oletan EU:n hitsautuvan brexitin jälkeen aiempaa kiinteämmäksi liittoumaksi, joka oppii suhtautumaan myös taloutensa hoitoon vastuullisemmin. Kansainvälisessä politiikassa EU joutuu ottamaan itselleen länsimaiden arvojohtajan roolin, ja myös ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa ja vapaakaupan puolustamisessa EU:lle jää vetäjän rooli.

Olen jo aiemmin maininnut monien tietotalouden kärkiyritysten sijoittavan jatkossa toimintojaan USA:n sijasta Eurooppaan. Lontoon on puolestaan vaikea säilyttää nykyistä määrää rahoitusalan toimintoja, ja osa niistä sijoittuu Eurooppaan. Eri tekijät huomioon ottaen uskon EU:n voivan päästä ennustekaudella kutakuinkin samoihin kasvulukuihin USA:n kanssa.

Kiina – uusi Neuvostoliitto?

Kiinan kasvun odotetaan hidastuvan muun muassa väestörakenteen ja vallitsevan kasvumallin muutosten seurauksena, mutta yltävän edelleen viiden-kuuden prosentin tasolle. Maata johtava kommunistinen puolue on autoritaarisista menetelmistään huolimatta osoittanut kykenevänsä tehokkaaseen resurssien uudelleensuuntaamiseen kasvun edellyttämillä tavoilla.

Itse kuitenkin pidän hallinnon epädemokraattisuutta nykyisessä tilanteessa vakavana taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen esteenä. Miten kiinalaiset voivat päättää yhteiskuntansa tulevaisuuden kannalta keskeisistä valinnoista ilman vapaata julkista keskustelua, eri näkemysten kannattajien poliittista organisoitumista ja niiden todelliseen kannatukseen perustuvaa demokraattista päätöksentekoa? Nyt valinnat tehdään äärimmäisen keskitetysti kommunistisen puolueen pahasti ukkoutuneessa ydinjoukossa ja yksinomaan heidän elämänkokemuksensa perusteella.

Tästä näkökulmasta katsottuna Kiinan nykytilanne ei itse asiassa eroa kovin paljon tilanteesta, joka vallitsi Leonid Brezhnevin, Konstantin Tshernenkon ja Juri Andropovin aikaisessa Neuvostoliitossa.

USA:n johtamisongelmien vuoksi Kiinalla on juuri nyt mahdollisuus esiintyä vapaakaupan ja vastuullisen ilmastopolitiikan aktiivisena puolestapuhujana. EU:n kannattaa siksi pyrkiä rakentamaan yhteistyötä Kiinan kanssa näillä alueilla. Mutta maan nykyhallinnon kyky sopeutua edessämme olevaan teolliseen vallankumoukseen ei välttämättä ole oleellisesti parempi kuin oli neuvostojohdon kyky sopeutua kolme vuosikymmentä sitten koettuun jälkifordistiseen murrokseen.

Siksi veikkaan maalle hitaampaa kasvua kuin yleisesti ennakoidaan. Ja onnekkaita olemme, jos vanhentuneiden valtarakenteiden purkaminen onnistuu rauhanomaisesti niin, että Kiina tuon vaiheen jälkeen pääsee kehittymään jälleen mahdollisuuksiensa mukaisesti.

Pari loppuhuomiota

Kiinan kasvun hidastuminen vahvistaa Intian roolia nopeimmin kasvavana isona taloutena. USA:n rajanaapurit Kanada ja Meksiko voivat menestyä ennakoitua paremmin niihin Yhdysvalloista tulevien toimintojen ansiosta. Venäjän ja Turkin kasvuun kohdistetut odotukset jäänevät toteutumatta näiden maiden itsevaltaisten johtajien harjoittaman politiikan vuoksi. Köyhimpien maiden ahdinko tullee syvenemään vielä nykyisestä, vaikka uusia kasvukeskuksia syntyy melko pian myös Afrikkaan. 

]]>
0 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234670-maailman-talouskehityksen-voittajat-ja-haviajat#comments Maailmantalous Talousennusteet Fri, 31 Mar 2017 17:27:53 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234670-maailman-talouskehityksen-voittajat-ja-haviajat
Ratkaiseeko talouskasvun nopeutuminen hyvinvointimme ongelmat? http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233988-ratkaiseeko-talouskasvun-nopeutuminen-hyvinvointimme-ongelmat <p>Viime päivät ovat tuoneet kokonaisen sarjan hyviä talousuutisia sekä Suomesta että maailmalta, vaikka USA:n osakemarkkinoilla onkin ollut vähän levotonta. Uutiset ovat mannaa etenkin hallitukselle, jonka kykyjä korjata talouden ja työmarkkinoiden kurssia on viime aikoina vähän epäilty. Nykyoloissa on kuitenkin aiheellista kysyä, onko BKT:n kasvuprosentin kohottaminen itsestäänselvästi yhteiskuntapolitiikan tärkein ellei peräti ainoa tavoite. &nbsp;</p><p><em>Sitkeästä taantumasta orastavaan nousuun</em></p><p>Kymmenkunta vuotta sitten puhjennut finanssikriisi ja sitä seurannut suuri taantuma ovat rasittaneet talouskehitystä niin maailmalla kuin Suomessakin tarmokkaista elvytysyrityksistä huolimatta. Eräät taloustieteilijät väittävät teollisuusmaiden siirtyneen pysyvästi sekulaariin stagnaatioon eli aikaan, jolloin talouskasvu jää oleellisesti menneitä vuosikymmeniä alhaisemmalle tasolle. &nbsp;</p><p>Suomi on joutunut kärsimään Nokian matkapuhelinten romahduksen ja Venäjän talouden alamäen vuoksi muita teollisuusmaita pahemmin. Siksi tuotantomme määrä ei tänäkään vuonna yllä taantumaa edeltäneen suhdannehuipun tasolle.</p><p>Yhdysvaltain talouskasvun odotetaan kuitenkin yltävän jo runsaan kahden prosentin kasvuun. Maan työttömyysaste on pudonnut alle viiden prosentin, ja keskuspankki uskaltaa nostaa korkoja joutumatta pelkäämään notkahdusta Yhdysvalloissa tai kehittyvillä markkinoilla. Kiina näyttää päässeen irti sen teollisuutta rasittaneista ylikapasiteettiongelmista, Etelä-Korean ja Taiwanin vientiyrityksiin virtaa uusia tilauksia ja raaka-aineiden hinnannousut auttavat Venäjää ja Brasiliaa ylös kuopasta.</p><p>Läntinen Eurooppa ei ole päässyt samaan suhdannevaiheeseen USA:n kanssa, eivätkä EKP:n koronnostot ole vielä ajankohtaisia. Ennen pitkää talouden odotetaan silti piristyvän EU:ssakin varsinkin jos uusilta kauppasodilta vältytään.&nbsp; Suomen odotetaan saavan vientinsä pitkän tauon jälkeen uuteen nousuun. ETLA on vastikään ennustanut Suomen talouskasvun yltävän tänä vuonna 1,7 prosenttiin. Tuon mittainen kasvu auttaisi painamaan työttömyyden runsaaseen kahdeksaan prosenttiin ja myös julkisen velan bkt-osuuden kasvu hidastuisi selvästi.</p><p>Mutta toimiiko talouskasvun nopeutuminen vielä patenttilääkkeenä, joka tarjoaa automaattisesti ratkaisut kaikkiin nyky-yhteiskuntien ongelmiin? Vai johtaako nykymuotoinen kasvu päinvastoin joidenkin ongelmien edelleen pahenemiseen? Ja edellyttääkö eteneminen parempaan maailmaan suuntautumista toisenlaisten keinojen käyttöön?</p><p><em>Kasvu ja sen luonnolliset rajat</em></p><p>Pikaisesti ajatellen nopeutuva kasvu voi tuntua lähes itsestäänselvästi myönteiseltä asialta sekä Suomen että koko ihmiskunnan näkökulmasta. Kasvu tuo mukanaan uusia työpaikkoja, joita todellakin tarvitsemme nyt kun esimerkiksi yli neljännes työtä hakevista 15-24-vuotiaista suomalaisista miehistä on työttömänä. Kasvu lisää kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia ja auttaa tasapainottamaan julkista taloutta. Maailmanlaajuisesti tarvitaan noin neljän prosentin vuotuista kasvua pelkästään työttömien määrän pitämiseksi nykytasollaan. Kasvua tarvitaan myös säällisten elinolojen varmistamiseksi niille miljardeille köyhille, joille modernin elämän mukavuudet ovat toistaiseksi saavuttamaton unelma.</p><p>Tämän vastapainona on kuitenkin otettava huomioon, että ihmiskunnan taloudelliset toiminnot ylittävät jo nykyisin kirkkaasti planeettamme kantokyvyn. Raivaamalla maata eri inhimillisten toimintojen käyttöön viemme elintilaa muilta maapallolla kehittyneiltä biologisen elämän muodoilta. Kaivamme maaperästä koko ajan enemmän uusiutumattomia mineraaleja ja ohjaamme kasvavan osan vesivaroista ihmisten käyttöön. Toimintomme kuormittavat ympäristöä tavalla, joka on käynnistänyt niin ennennäkemättömän nopean ilmaston lämpenemisen kuin lajien kiihtyvän tuhoutumisenkin.</p><p>Talouden kehittyessä me opimme käyttämään rajallisia luonnonvaroja aiempaa tehokkaammin ja myös vähentämään niiden aiheuttamia ympäristökuormia. Alkuvaiheessa tämä voi olla suhteellisen helppoakin, mutta pidemmälle mentäessä hyötysuhteiden parantaminen vaikeutuu. Lisäksi uusien ratkaisujen käyttöönotto voi tuoda mukanaan uudenlaisia ongelmia, mistä esimerkiksi käy fossiilisten energianlähteiden korvaaminen ydinvoimalla. Kokonaan taloudellisten toimintojen laajentumista ei pystytä kytkemään irti lisääntyvästä luonnonvarojen kuluttamisesta ja ympäristön pahenevasta kuormittamisesta.</p><p>Siksi nykymuotoisen talouskasvun nopeutuminen vie meidät niiden kriittisten rajojen ylitse, jonka jälkeen ilmastonmuutos irtautuu hallinnastamme. Lisäksi&nbsp; joudumme valmistautumaan kiristyvään kilpailuun hupenevista vesivaroista, pienenevistä kalansaaliista, olemattomiin supistuvista hunajasadoista ja monista muista niukkuuksista. Eläminen teknologisoituneissa ympäristöissä ja pitkälle prosessoidun ruoan nauttiminen heijastuvat terveyteemme, jonka hoitaminen vaikeutuu uusien superbakteerien kehittymisen ja lääketeollisuuden perinteisesti käyttämien bioperäisten raaka-aineiden häviämisen vuoksi.</p><p><em>Kasvun hedelmät jakautuvat yhä epätasaisemmin</em></p><p>Yksittäiset maat pyrkivät nykyisin suojelemaan entistä määrätietoisemmin omia taloudellisia etujaan. Donald Trump ole ainoa valtiojohtaja, joka rakentaa kannatuksensa nimenomaan tätä koskevien lupausten varaan. Kriittisten raaka-aineiden saanti turvataan tarvittaessa asein, eikä yksikään maa halua vaarantaa työpaikkojaan suostumalla muita tiukempiin ympäristönormeihin. Kansallisvaltioiden sisällä eri ihmisryhmien sosiaaliset erot ovat kasvaneet huikean suuriksi, ja tämä kehitys jatkuu edelleen. Maailmanlaajuisesti etenemme kohti apartheid-järjestelmää, jossa varakkaiden ja köyhien maiden asukkaat pidetään tiukasti erossa toisistaan. Toki rajoja pyritään koko ajan ylittämään, mutta entistä useampi yrittäjä päätyy Välimeren pohjaan, viranomaisten pakkopalauttamaksi tai viettämään loppuelämänsä pakolaisleirillä.</p><p>Näissä oloissa nopeutuvan kasvun hedelmät ohjautuvat ennen kaikkea maailman varakkaimpien väestöryhmien haltuun. Myös keskiluokkiin kuuluvien työllistymismahdollisuudet paranevat toki jonkin verran ja joiltakin julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen leikkauksilta voidaan ehkä välttyä. Valtaosa julkisten menojen kasvusta käytetään kuitenkin sotilaalliseen varustautumiseen ja sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Työelämässä pärjääminen edellyttää mukautumista organisaatioiden kasvaviin tehokkuusvaatimuksiin, kun taas palkkojen merkittävää kasvua, elämisen laadun paranemista tai turvatumpaa tulevaisuutta on nykyoloissa turha odottaa.</p><p>Köyhät väestöryhmät joutuvat kärsimään muita raskaammin kasvun kääntöpuolena olevista negatiivisista kehitystendensseistä kuten hintojen kallistumisesta, massakulutushyödykkeiden laadun heikkenemisestä ja elinympäristöjen huonontumisesta. Köyhien psykologista kuormaa kasvattaa tietoisuus hyväosaisten elinolosuhteiden karkaamisesta entistä kauemmas heidän kokemastaan ankeudesta.</p><p><em>Alakerran väen ongelmia</em></p><p>Maailmanlaajuisen talouskasvun nopeutuminen on kohentanut viime vuosikymmeninä selvimmin niiden kehittyvissä maissa asuvien ihmisten asemaa, jotka ovat pystyneet kasvun myötä irtautumaan köyhyydestä. Viime vuosikymmenten aikana olemme saaneet todistaa uuden keskiluokan nopeaa kasvua etenkin sellaisissa maissa kuin Kiinassa ja Intiassa.</p><p>Menestyjiin voidaan lukea muun muassa perheet, joiden jäsenistä jotkut ovat lähteneet ulkomaille ja lähettäneet sieltä rahaa kotiseudulleen. Jotkut lähtijöistä ovat palanneet säästöineen ja osaamispääomineen rakentamaan oman kotimaansa taloutta. Monet ovat kouluttautuneet, muuttaneet kaupunkeihin ja päässeet töihin organisaatioihin, joissa maksettavat palkat ovat aivan eri tasolla kuin ne tulot, joihin he olisivat joutuneet tyytymään kotiseuduillaan.</p><p>Tämä kehitys jatkunee tästä eteenpäinkin teollisuusmaiden uusista muuttorajoituksista ja kasvavista tuontiveroista huolimatta. Mutta maailmanlaajuisen keskiluokan kasvu tulee todennäköisesti hidastumaan merkittävästi. Samalla keskiluokkaan pyrkivien on oltava valmiita kasvattamaan tuottavuuttaan nopeammin ja tyytymään vaatimattomampaan palkkakehitykseen pysyäkseen ylipäätään kelkassa mukana. Heidän elämisensä laatua heikentävät nopeasti kasvavat ympäristöongelmat. On vain ajan kysymys, milloin ongelmat &ndash; kuten ilman laadun radikaali huononeminen &ndash; saavuttavat todella katastrofaaliset mittasuhteet.</p><p>Jäljelle jää kasvava määrä turhautuneita ihmisiä, jotka ovat valmiit purkamaan vihaansa niin oman maansa sisällä kuin länsimaita vastaan suunnattujen protestien välityksellä. Tämä puolestaan kasvattaa sekä väkivaltaa että siihen varautumista maailmanlaajuisesti.</p><p><em>Vaihtoehto</em></p><p>Työmarkkinoille virtaa etenkin kehittyvissä maissa nykyisin niin paljon uutta väkeä, ettei mikään voima kykene estämään maailman talouskasvun jatkumista voimakkaana vielä vuosikymmenten ajan. Mutta jo ihmiskunnan olemassaolon turvaamiseksi kasvu on pakko saada ohjautumaan sekä ekologisesti että sosiaalisesti paljon nykyistä kestävämpiin suuntiin. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen määrät on saatava nopeasti laskuun ja myös lajien tuhoutuminen on saatava hidastumaan. Lisääntyvän varustelun sijasta talouden resurssit on suunnattava ihmisten elämisen laatua kestävästi parantaviin kohteisiin. Myös väestönkasvu on saatava hidastumaan ennustettua nopeammin, ja niin tulot kuin varallisuuskin on jaettava maailmanlaajuisesti paljon nykyistä oikeudenmukaisemmin.</p><p>Näihin tavoitteisiin ei päästä sen paremmin protektionismilla kuin rajojen sulkemisella. Jo nämä kaksi asiaa kertovat siitä, kuinka vaikeiden poliittisten tehtävien eteen etenkin kehittyneissä teollisuusmaissa joudutaan kestävämmälle kehitysuralle pyrittäessä. Uskon kuitenkin edelleen optimistisesti järjen voittoon ennemmin tai myöhemmin. Onhan eteneminen kestävämmälle kehitystielle välttämätöntä, jos länsimaisen sivilisaation halutaan ylipäätään säilyvän hengissä. Tässä kohdin voidaan hyvin käyttää Margaret Thatcherin aikanaan lanseeraamaa ilmaisua, jonka mukaan &rdquo;there is no alternative&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivät ovat tuoneet kokonaisen sarjan hyviä talousuutisia sekä Suomesta että maailmalta, vaikka USA:n osakemarkkinoilla onkin ollut vähän levotonta. Uutiset ovat mannaa etenkin hallitukselle, jonka kykyjä korjata talouden ja työmarkkinoiden kurssia on viime aikoina vähän epäilty. Nykyoloissa on kuitenkin aiheellista kysyä, onko BKT:n kasvuprosentin kohottaminen itsestäänselvästi yhteiskuntapolitiikan tärkein ellei peräti ainoa tavoite.  

Sitkeästä taantumasta orastavaan nousuun

Kymmenkunta vuotta sitten puhjennut finanssikriisi ja sitä seurannut suuri taantuma ovat rasittaneet talouskehitystä niin maailmalla kuin Suomessakin tarmokkaista elvytysyrityksistä huolimatta. Eräät taloustieteilijät väittävät teollisuusmaiden siirtyneen pysyvästi sekulaariin stagnaatioon eli aikaan, jolloin talouskasvu jää oleellisesti menneitä vuosikymmeniä alhaisemmalle tasolle.  

Suomi on joutunut kärsimään Nokian matkapuhelinten romahduksen ja Venäjän talouden alamäen vuoksi muita teollisuusmaita pahemmin. Siksi tuotantomme määrä ei tänäkään vuonna yllä taantumaa edeltäneen suhdannehuipun tasolle.

Yhdysvaltain talouskasvun odotetaan kuitenkin yltävän jo runsaan kahden prosentin kasvuun. Maan työttömyysaste on pudonnut alle viiden prosentin, ja keskuspankki uskaltaa nostaa korkoja joutumatta pelkäämään notkahdusta Yhdysvalloissa tai kehittyvillä markkinoilla. Kiina näyttää päässeen irti sen teollisuutta rasittaneista ylikapasiteettiongelmista, Etelä-Korean ja Taiwanin vientiyrityksiin virtaa uusia tilauksia ja raaka-aineiden hinnannousut auttavat Venäjää ja Brasiliaa ylös kuopasta.

Läntinen Eurooppa ei ole päässyt samaan suhdannevaiheeseen USA:n kanssa, eivätkä EKP:n koronnostot ole vielä ajankohtaisia. Ennen pitkää talouden odotetaan silti piristyvän EU:ssakin varsinkin jos uusilta kauppasodilta vältytään.  Suomen odotetaan saavan vientinsä pitkän tauon jälkeen uuteen nousuun. ETLA on vastikään ennustanut Suomen talouskasvun yltävän tänä vuonna 1,7 prosenttiin. Tuon mittainen kasvu auttaisi painamaan työttömyyden runsaaseen kahdeksaan prosenttiin ja myös julkisen velan bkt-osuuden kasvu hidastuisi selvästi.

Mutta toimiiko talouskasvun nopeutuminen vielä patenttilääkkeenä, joka tarjoaa automaattisesti ratkaisut kaikkiin nyky-yhteiskuntien ongelmiin? Vai johtaako nykymuotoinen kasvu päinvastoin joidenkin ongelmien edelleen pahenemiseen? Ja edellyttääkö eteneminen parempaan maailmaan suuntautumista toisenlaisten keinojen käyttöön?

Kasvu ja sen luonnolliset rajat

Pikaisesti ajatellen nopeutuva kasvu voi tuntua lähes itsestäänselvästi myönteiseltä asialta sekä Suomen että koko ihmiskunnan näkökulmasta. Kasvu tuo mukanaan uusia työpaikkoja, joita todellakin tarvitsemme nyt kun esimerkiksi yli neljännes työtä hakevista 15-24-vuotiaista suomalaisista miehistä on työttömänä. Kasvu lisää kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia ja auttaa tasapainottamaan julkista taloutta. Maailmanlaajuisesti tarvitaan noin neljän prosentin vuotuista kasvua pelkästään työttömien määrän pitämiseksi nykytasollaan. Kasvua tarvitaan myös säällisten elinolojen varmistamiseksi niille miljardeille köyhille, joille modernin elämän mukavuudet ovat toistaiseksi saavuttamaton unelma.

Tämän vastapainona on kuitenkin otettava huomioon, että ihmiskunnan taloudelliset toiminnot ylittävät jo nykyisin kirkkaasti planeettamme kantokyvyn. Raivaamalla maata eri inhimillisten toimintojen käyttöön viemme elintilaa muilta maapallolla kehittyneiltä biologisen elämän muodoilta. Kaivamme maaperästä koko ajan enemmän uusiutumattomia mineraaleja ja ohjaamme kasvavan osan vesivaroista ihmisten käyttöön. Toimintomme kuormittavat ympäristöä tavalla, joka on käynnistänyt niin ennennäkemättömän nopean ilmaston lämpenemisen kuin lajien kiihtyvän tuhoutumisenkin.

Talouden kehittyessä me opimme käyttämään rajallisia luonnonvaroja aiempaa tehokkaammin ja myös vähentämään niiden aiheuttamia ympäristökuormia. Alkuvaiheessa tämä voi olla suhteellisen helppoakin, mutta pidemmälle mentäessä hyötysuhteiden parantaminen vaikeutuu. Lisäksi uusien ratkaisujen käyttöönotto voi tuoda mukanaan uudenlaisia ongelmia, mistä esimerkiksi käy fossiilisten energianlähteiden korvaaminen ydinvoimalla. Kokonaan taloudellisten toimintojen laajentumista ei pystytä kytkemään irti lisääntyvästä luonnonvarojen kuluttamisesta ja ympäristön pahenevasta kuormittamisesta.

Siksi nykymuotoisen talouskasvun nopeutuminen vie meidät niiden kriittisten rajojen ylitse, jonka jälkeen ilmastonmuutos irtautuu hallinnastamme. Lisäksi  joudumme valmistautumaan kiristyvään kilpailuun hupenevista vesivaroista, pienenevistä kalansaaliista, olemattomiin supistuvista hunajasadoista ja monista muista niukkuuksista. Eläminen teknologisoituneissa ympäristöissä ja pitkälle prosessoidun ruoan nauttiminen heijastuvat terveyteemme, jonka hoitaminen vaikeutuu uusien superbakteerien kehittymisen ja lääketeollisuuden perinteisesti käyttämien bioperäisten raaka-aineiden häviämisen vuoksi.

Kasvun hedelmät jakautuvat yhä epätasaisemmin

Yksittäiset maat pyrkivät nykyisin suojelemaan entistä määrätietoisemmin omia taloudellisia etujaan. Donald Trump ole ainoa valtiojohtaja, joka rakentaa kannatuksensa nimenomaan tätä koskevien lupausten varaan. Kriittisten raaka-aineiden saanti turvataan tarvittaessa asein, eikä yksikään maa halua vaarantaa työpaikkojaan suostumalla muita tiukempiin ympäristönormeihin. Kansallisvaltioiden sisällä eri ihmisryhmien sosiaaliset erot ovat kasvaneet huikean suuriksi, ja tämä kehitys jatkuu edelleen. Maailmanlaajuisesti etenemme kohti apartheid-järjestelmää, jossa varakkaiden ja köyhien maiden asukkaat pidetään tiukasti erossa toisistaan. Toki rajoja pyritään koko ajan ylittämään, mutta entistä useampi yrittäjä päätyy Välimeren pohjaan, viranomaisten pakkopalauttamaksi tai viettämään loppuelämänsä pakolaisleirillä.

Näissä oloissa nopeutuvan kasvun hedelmät ohjautuvat ennen kaikkea maailman varakkaimpien väestöryhmien haltuun. Myös keskiluokkiin kuuluvien työllistymismahdollisuudet paranevat toki jonkin verran ja joiltakin julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen leikkauksilta voidaan ehkä välttyä. Valtaosa julkisten menojen kasvusta käytetään kuitenkin sotilaalliseen varustautumiseen ja sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Työelämässä pärjääminen edellyttää mukautumista organisaatioiden kasvaviin tehokkuusvaatimuksiin, kun taas palkkojen merkittävää kasvua, elämisen laadun paranemista tai turvatumpaa tulevaisuutta on nykyoloissa turha odottaa.

Köyhät väestöryhmät joutuvat kärsimään muita raskaammin kasvun kääntöpuolena olevista negatiivisista kehitystendensseistä kuten hintojen kallistumisesta, massakulutushyödykkeiden laadun heikkenemisestä ja elinympäristöjen huonontumisesta. Köyhien psykologista kuormaa kasvattaa tietoisuus hyväosaisten elinolosuhteiden karkaamisesta entistä kauemmas heidän kokemastaan ankeudesta.

Alakerran väen ongelmia

Maailmanlaajuisen talouskasvun nopeutuminen on kohentanut viime vuosikymmeninä selvimmin niiden kehittyvissä maissa asuvien ihmisten asemaa, jotka ovat pystyneet kasvun myötä irtautumaan köyhyydestä. Viime vuosikymmenten aikana olemme saaneet todistaa uuden keskiluokan nopeaa kasvua etenkin sellaisissa maissa kuin Kiinassa ja Intiassa.

Menestyjiin voidaan lukea muun muassa perheet, joiden jäsenistä jotkut ovat lähteneet ulkomaille ja lähettäneet sieltä rahaa kotiseudulleen. Jotkut lähtijöistä ovat palanneet säästöineen ja osaamispääomineen rakentamaan oman kotimaansa taloutta. Monet ovat kouluttautuneet, muuttaneet kaupunkeihin ja päässeet töihin organisaatioihin, joissa maksettavat palkat ovat aivan eri tasolla kuin ne tulot, joihin he olisivat joutuneet tyytymään kotiseuduillaan.

Tämä kehitys jatkunee tästä eteenpäinkin teollisuusmaiden uusista muuttorajoituksista ja kasvavista tuontiveroista huolimatta. Mutta maailmanlaajuisen keskiluokan kasvu tulee todennäköisesti hidastumaan merkittävästi. Samalla keskiluokkaan pyrkivien on oltava valmiita kasvattamaan tuottavuuttaan nopeammin ja tyytymään vaatimattomampaan palkkakehitykseen pysyäkseen ylipäätään kelkassa mukana. Heidän elämisensä laatua heikentävät nopeasti kasvavat ympäristöongelmat. On vain ajan kysymys, milloin ongelmat – kuten ilman laadun radikaali huononeminen – saavuttavat todella katastrofaaliset mittasuhteet.

Jäljelle jää kasvava määrä turhautuneita ihmisiä, jotka ovat valmiit purkamaan vihaansa niin oman maansa sisällä kuin länsimaita vastaan suunnattujen protestien välityksellä. Tämä puolestaan kasvattaa sekä väkivaltaa että siihen varautumista maailmanlaajuisesti.

Vaihtoehto

Työmarkkinoille virtaa etenkin kehittyvissä maissa nykyisin niin paljon uutta väkeä, ettei mikään voima kykene estämään maailman talouskasvun jatkumista voimakkaana vielä vuosikymmenten ajan. Mutta jo ihmiskunnan olemassaolon turvaamiseksi kasvu on pakko saada ohjautumaan sekä ekologisesti että sosiaalisesti paljon nykyistä kestävämpiin suuntiin. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen määrät on saatava nopeasti laskuun ja myös lajien tuhoutuminen on saatava hidastumaan. Lisääntyvän varustelun sijasta talouden resurssit on suunnattava ihmisten elämisen laatua kestävästi parantaviin kohteisiin. Myös väestönkasvu on saatava hidastumaan ennustettua nopeammin, ja niin tulot kuin varallisuuskin on jaettava maailmanlaajuisesti paljon nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Näihin tavoitteisiin ei päästä sen paremmin protektionismilla kuin rajojen sulkemisella. Jo nämä kaksi asiaa kertovat siitä, kuinka vaikeiden poliittisten tehtävien eteen etenkin kehittyneissä teollisuusmaissa joudutaan kestävämmälle kehitysuralle pyrittäessä. Uskon kuitenkin edelleen optimistisesti järjen voittoon ennemmin tai myöhemmin. Onhan eteneminen kestävämmälle kehitystielle välttämätöntä, jos länsimaisen sivilisaation halutaan ylipäätään säilyvän hengissä. Tässä kohdin voidaan hyvin käyttää Margaret Thatcherin aikanaan lanseeraamaa ilmaisua, jonka mukaan ”there is no alternative”.

]]>
3 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233988-ratkaiseeko-talouskasvun-nopeutuminen-hyvinvointimme-ongelmat#comments Kestävä kehitys Maailmantalous Suomen talous Wed, 22 Mar 2017 18:34:24 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233988-ratkaiseeko-talouskasvun-nopeutuminen-hyvinvointimme-ongelmat
Optimistinen arvio maailmantaloudesta vuonna 2050 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232317-optimistinen-arvio-maailmantaloudesta-vuonna-2050 <p>PriceWaterhouseCoopers julkaisi viime viikolla raportin maailmantaloudesta vuonna 2050 (ks. <a href="http://www.pwc.com/gx/en/issues/economy/the-world-in-2050.html">linkki</a>). Raportti ennakoi maailman kokonaistuotannon volyymin yli kaksinkertaistuvan runsaan kolmannesvuosisadan kuluessa. Ostovoimatasoitetuin luvuin Kiina olisi 2050 selvästi suurin kansantalous, Intia nousisi Yhdysvaltojen ohitse kakkospaikalle ja Indonesia sijoittuisi neljänneksi. EU:n osuus maailman kokonaistuotannosta supistuisi viime vuoden 15%:sta 9 %:n vuonna 2050. Myös Venäjän osuus pienenisi, mutta maa pitäisi paikkansa maailman kuudenneksi suurimpana taloutena vielä vuosisadan puolessa välissäkin.</p><p>On monia syitä kyseenalaistaa raportin arvioita sekä maailmantalouden että yksittäisten maiden tosiasiallisista kehitysmahdollisuuksista. Siinä tarkastellaan eri maiden näköaloja lähinnä nykyisen lähtötason, työikäisen väestön määrän ja huoltosuhteen, inhimillisen pääoman, fyysisen pääomavarannon ja tuottavuuskehityksen valossa. Raportissa viitataan myös kasvuun vaikuttaviin institutionaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, globaalin eriarvoisuuden synnyttämään epävakaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Niiden odotetaan kuitenkin olevan hallittavissa niin, että tilapäisistä vaikeuksista huolimatta maailmantalouden kasvu jatkuisi pääosin entiseen tapaan, vaikkakin vauhdiltaan hieman hidastuen ja uusille alueille painottuen.</p><p><em>Luonto lyö takaisin</em></p><p>Isoin varaus liittyy siihen, kykeneekö planeettamme tarjoamaan riittävät edellytykset maailman kokonaistuotannon volyymin kaksinkertaistumiselle. Talouden pyörittäminen kuluttaa jo nykyisin joka päivä valtaisat määrät vettä, kasvi- ja eläintuotteita, energiaa ja mineraaleja. Kokonaisuudessaan kulutamme nykyään vuosittain noin puolentoista maapallon luonnonvarat. Yhteiskuntien kehittyessä luonnonvaroja opitaan kyllä käyttämään tehokkaammin, mutta helpot keinot on tässä suhteessa jo käytetty. Harvassa ovat siksi nykyisin ne asiantuntijat, joilla on tarjottavanaan konkreettisia ratkaisuja nyky-yhteiskuntien resurssiongelmien ratkaisemiseksi niin, että maailmantalous voisi todella yli kaksinkertaistua seuraavan kolmannesvuosisadan aikana ilman vakavien pullonkaulojen syntymistä.</p><p>Pullonkaulojen kehittyminen ajaa herkästi hupenevista resursseista riippuvaiset väestöryhmät toisiaan vastaan. Monet nykyajan konflikteista niin Afrikassa, lähi-Idässä kuin Aasiassakin omaavat resurssisodan piirteitä, ja jatkossa tällaiset konfliktit lisääntyvät. Niitä käytäessä tuhotaan yleensä valtaisat määrät niin inhimillistä pääomaa kuin vuosikymmenten fyysisten investointien tuloksia, ja juuri niihinhän PwC:n kasvuennusteet pohjautuvat.</p><p>Resurssien kulutuksen ohella ihmiskunnan taloudelliset toiminnot kuormittavat ympäristöä vuosi vuodelta raskaammin. Seuraukset näkyvät muun muassa ilmastonmuutoksen etenemisenä, muovien ja muiden luonnolle vieraiden aineiden kertymisenä ympäristöön, lajien kiihtyvänä tuhoutumisena ja superbakteerien kaltaisten vaarallisten organismien kehittymisenä. Raportissa noteerataan näistä riskeistä vain ilmastonmuutos, jonka kuitenkin oletetaan olevan hallittavissa vähentämällä ihmiskunnan taloudellisten toimintojen hiiliriippuvuutta 6,5 prosentilla vuosittain. Tähän pääsemiseksi kehittyneimpien talouksien olisi näytettävä mallia ryhtymällä investoimaan välittömästi hyvin määrätietoisesti suuria summia fossiilisia polttoaineita korvaaviin ja päästöjä vähentäviin ratkaisuihin.</p><p>Todellisuudessa ilmakehän hiilidiksidipitoisuus lisääntyy nykyisin noin kolmella ppm:llä vuosittain, eikä esimerkiksi Yhdysvaltain nykyisellä hallinnolla ole mitään aikeita ryhtyä toimimaan PwC:n suosittelemalla tavalla. Aiemmin kriittisenä pidetty 450 ppm:n raja ylittyneekin siksi jo 2030-luvun alkupuolella. Juuri nyt näyttää lisäksi siltä, että monet itseään vahvistavat prosessit ovat käynnistymässä jo paljon tuon rajan alapuolella. Siten ennen vuotta 2050 ihmiskunta joutuu kamppailemaan tosissaan monenlaisten ympäristökatastrofien, uudenlaisten terveysriskien ja laajamittaisen ymopäristöpakolaisuuden synnyttämien ongelmien kanssa. Niiden kanssa työskenneltäessä talouskasvusta huolehtiminen jää toiselle sijalle.</p><p><em>Talouskehityksen yhteiskunnalliset edellytykset</em></p><p>Historiallinen kokemus osoittaa, että keskenään verrannollisista luonnollisista edellytyksistä huolimatta talous kehittyy yleensä paremmin avoimissa ja järjestyneesti toimivissa kuin sisäänpäinkääntyneissä ja pitkälle korruptoituneissa yhteiskunnissa. Oleellinen merkitys on myös sillä, miten laajasti kansalaiset pääsevät nauttimaan talouskehityksen tuloksista.</p><p>Näissä suhteissa maailma kehittyy nykyisin huonoon suuntaan. Yhdysvallat aikoo pystyttää esteitä ihmisten ja tavaroiden tulon estämiseksi, ja samaan aikaan EU on menettämässä yhden tärkeimmistä jäsenistään. Autoritaarisesti johdettujen maiden määrä lisääntyy, ja sosiaalinen eriarvoisuus syvenee sekä maailmanlaajuisesti että monien yhteiskuntien sisällä. Kauppasotien ohella todellisten sotien vaara on lisääntynyt, mikä näkyy myös varustelumenojen kasvussa. Suurvalloilla on joka hetki laukaisuvalmiina ydinarsenaali, jonka tuhovoima voi jo pelkän virhehälytyksen seurauksena hävittää kaiken elämän maapallolta.</p><p>PwC:n raportissa kiinnitään huomiota näihin ongelmiin; mukaan on otettu muun muassa Branko Milanovicin lyhyt mutta ansiokas pohdinta globaalista eriarvoisuudesta ja sen hallinnan mahdollisuuksista. Perusolettamuksena kuitenkin on, että nyt kohdatut ongelmat ovat luonteeltaan tilapäisiä. Pidemmällä aikavälillä maailmantalouden uskotaan kehittyvän avoimempaan suuntaan ja eri yhteiskuntien kykenevän uudistumaan riittävästi.</p><p>Jotakin positiivista yhteiskunnallista kehitystä varmaan ennätämmekin saada aikaan vielä ennen vuosisadan puoliväliä. Vähintään yhtä todennäköisesti joudumme kuitenkin todistamaan joidenkin yhteiskuntien ajautumista epäjärjestykseen samalla kun toiset ajautuvat autoritaarisen hirmuvallan alaisuuteen. Lisäksi yhteiskunnallisten instituutioiden ja vallitsevien kulttuurien syvällinen uudistuminen vaatii yleensä kohtalaisen paljon aikaa. Niiden mittakaavassa kolmannesvuosisata ei ole mikään hirvittävän pitkä aika. Eiväthän esimerkiksi suomalainen yhteiskunta ja maassamme vallitseva kulttuuri eronneet kovin paljon nykyisestä vuonna 1984 eli kolmekymmentäkolme vuotta taaksepäin laskien. Tuolloin Kirka edusti Suomea euroviisuissa Hengaillaan-kappaleella.</p><p><em>Raportin yksittäisiä maita koskevista arvioista</em></p><p>PwC:n raportissa esitetään Venäjän talouden koon ohittavan sekä Japanin että Saksan vuoteen 2050 mennessä. Yhtenä arvion perusteena on olettamus työn tuottavuuden kohoamisesta Venäjällä 2,2 prosentin vuosivauhdilla, kun esimerkiksi &nbsp;Yhdysvalloissa vastaavan luvun odotetaan jäävään vain 1,3 prosenttiin.</p><p>Ei ole syytä aliarvioida Venäjän luonnonrikkauksien ja maan käytettävissä olevan inhimillisen pääoman tarjoamia kasvumahdollisuuksia. Mutta jos otetaan huomioon Venäjän instituutioiden kehittymättömyys, maan kulttuurinen sisäänpäinkääntyneisyys ja investointitoiminnan vähäisyys sekä verrataan näitä Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Saksaan, todennäköisempää on että ainakin Yhdysvaltojen tuottavuus kasvaa paljon Venäjää nopeammin ja että niin Japani kuin Saksakin ovat vielä 2050 Venäjän yläpuolella kansantalouksien kokovertailussa.</p><p>Venäjän tapaan autoritaariseen hallintoon luisumassa olevan Turkin kehitysarviot tuntuvat raportissa turhan optimistisilta, kun taas työvoimavarojen huikean kasvun keskiössä olevan Nigerian kasvuarviot tuntuvat aivan liian vaatimattomilta.</p><p><em>Tulevaisuudesta kannattaa keskustella</em></p><p>Ehdottoman hyvä on se, että PwC on ylipäätään laatinut tällaisen kehitysarvion. Arvio ei ole lajissaan ensimmäinen eikä jääne viimeiseksikään, ja tarjonnan joukosta löytyy varmasti parempiakin. Mutta tällaisia raportteja tarvitaan aina silloin tällöin ohjaamaan ajatuksemme päivänkohtaisista tapahtumista pidemmän ajan kehitystrendeihin, joihin nykyisetkin ilmiöt liittyvät. Ne auttavat meitä tarkastelemaan viimemainittuja astetta laajemmasta perspektiivistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> PriceWaterhouseCoopers julkaisi viime viikolla raportin maailmantaloudesta vuonna 2050 (ks. linkki). Raportti ennakoi maailman kokonaistuotannon volyymin yli kaksinkertaistuvan runsaan kolmannesvuosisadan kuluessa. Ostovoimatasoitetuin luvuin Kiina olisi 2050 selvästi suurin kansantalous, Intia nousisi Yhdysvaltojen ohitse kakkospaikalle ja Indonesia sijoittuisi neljänneksi. EU:n osuus maailman kokonaistuotannosta supistuisi viime vuoden 15%:sta 9 %:n vuonna 2050. Myös Venäjän osuus pienenisi, mutta maa pitäisi paikkansa maailman kuudenneksi suurimpana taloutena vielä vuosisadan puolessa välissäkin.

On monia syitä kyseenalaistaa raportin arvioita sekä maailmantalouden että yksittäisten maiden tosiasiallisista kehitysmahdollisuuksista. Siinä tarkastellaan eri maiden näköaloja lähinnä nykyisen lähtötason, työikäisen väestön määrän ja huoltosuhteen, inhimillisen pääoman, fyysisen pääomavarannon ja tuottavuuskehityksen valossa. Raportissa viitataan myös kasvuun vaikuttaviin institutionaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, globaalin eriarvoisuuden synnyttämään epävakaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Niiden odotetaan kuitenkin olevan hallittavissa niin, että tilapäisistä vaikeuksista huolimatta maailmantalouden kasvu jatkuisi pääosin entiseen tapaan, vaikkakin vauhdiltaan hieman hidastuen ja uusille alueille painottuen.

Luonto lyö takaisin

Isoin varaus liittyy siihen, kykeneekö planeettamme tarjoamaan riittävät edellytykset maailman kokonaistuotannon volyymin kaksinkertaistumiselle. Talouden pyörittäminen kuluttaa jo nykyisin joka päivä valtaisat määrät vettä, kasvi- ja eläintuotteita, energiaa ja mineraaleja. Kokonaisuudessaan kulutamme nykyään vuosittain noin puolentoista maapallon luonnonvarat. Yhteiskuntien kehittyessä luonnonvaroja opitaan kyllä käyttämään tehokkaammin, mutta helpot keinot on tässä suhteessa jo käytetty. Harvassa ovat siksi nykyisin ne asiantuntijat, joilla on tarjottavanaan konkreettisia ratkaisuja nyky-yhteiskuntien resurssiongelmien ratkaisemiseksi niin, että maailmantalous voisi todella yli kaksinkertaistua seuraavan kolmannesvuosisadan aikana ilman vakavien pullonkaulojen syntymistä.

Pullonkaulojen kehittyminen ajaa herkästi hupenevista resursseista riippuvaiset väestöryhmät toisiaan vastaan. Monet nykyajan konflikteista niin Afrikassa, lähi-Idässä kuin Aasiassakin omaavat resurssisodan piirteitä, ja jatkossa tällaiset konfliktit lisääntyvät. Niitä käytäessä tuhotaan yleensä valtaisat määrät niin inhimillistä pääomaa kuin vuosikymmenten fyysisten investointien tuloksia, ja juuri niihinhän PwC:n kasvuennusteet pohjautuvat.

Resurssien kulutuksen ohella ihmiskunnan taloudelliset toiminnot kuormittavat ympäristöä vuosi vuodelta raskaammin. Seuraukset näkyvät muun muassa ilmastonmuutoksen etenemisenä, muovien ja muiden luonnolle vieraiden aineiden kertymisenä ympäristöön, lajien kiihtyvänä tuhoutumisena ja superbakteerien kaltaisten vaarallisten organismien kehittymisenä. Raportissa noteerataan näistä riskeistä vain ilmastonmuutos, jonka kuitenkin oletetaan olevan hallittavissa vähentämällä ihmiskunnan taloudellisten toimintojen hiiliriippuvuutta 6,5 prosentilla vuosittain. Tähän pääsemiseksi kehittyneimpien talouksien olisi näytettävä mallia ryhtymällä investoimaan välittömästi hyvin määrätietoisesti suuria summia fossiilisia polttoaineita korvaaviin ja päästöjä vähentäviin ratkaisuihin.

Todellisuudessa ilmakehän hiilidiksidipitoisuus lisääntyy nykyisin noin kolmella ppm:llä vuosittain, eikä esimerkiksi Yhdysvaltain nykyisellä hallinnolla ole mitään aikeita ryhtyä toimimaan PwC:n suosittelemalla tavalla. Aiemmin kriittisenä pidetty 450 ppm:n raja ylittyneekin siksi jo 2030-luvun alkupuolella. Juuri nyt näyttää lisäksi siltä, että monet itseään vahvistavat prosessit ovat käynnistymässä jo paljon tuon rajan alapuolella. Siten ennen vuotta 2050 ihmiskunta joutuu kamppailemaan tosissaan monenlaisten ympäristökatastrofien, uudenlaisten terveysriskien ja laajamittaisen ymopäristöpakolaisuuden synnyttämien ongelmien kanssa. Niiden kanssa työskenneltäessä talouskasvusta huolehtiminen jää toiselle sijalle.

Talouskehityksen yhteiskunnalliset edellytykset

Historiallinen kokemus osoittaa, että keskenään verrannollisista luonnollisista edellytyksistä huolimatta talous kehittyy yleensä paremmin avoimissa ja järjestyneesti toimivissa kuin sisäänpäinkääntyneissä ja pitkälle korruptoituneissa yhteiskunnissa. Oleellinen merkitys on myös sillä, miten laajasti kansalaiset pääsevät nauttimaan talouskehityksen tuloksista.

Näissä suhteissa maailma kehittyy nykyisin huonoon suuntaan. Yhdysvallat aikoo pystyttää esteitä ihmisten ja tavaroiden tulon estämiseksi, ja samaan aikaan EU on menettämässä yhden tärkeimmistä jäsenistään. Autoritaarisesti johdettujen maiden määrä lisääntyy, ja sosiaalinen eriarvoisuus syvenee sekä maailmanlaajuisesti että monien yhteiskuntien sisällä. Kauppasotien ohella todellisten sotien vaara on lisääntynyt, mikä näkyy myös varustelumenojen kasvussa. Suurvalloilla on joka hetki laukaisuvalmiina ydinarsenaali, jonka tuhovoima voi jo pelkän virhehälytyksen seurauksena hävittää kaiken elämän maapallolta.

PwC:n raportissa kiinnitään huomiota näihin ongelmiin; mukaan on otettu muun muassa Branko Milanovicin lyhyt mutta ansiokas pohdinta globaalista eriarvoisuudesta ja sen hallinnan mahdollisuuksista. Perusolettamuksena kuitenkin on, että nyt kohdatut ongelmat ovat luonteeltaan tilapäisiä. Pidemmällä aikavälillä maailmantalouden uskotaan kehittyvän avoimempaan suuntaan ja eri yhteiskuntien kykenevän uudistumaan riittävästi.

Jotakin positiivista yhteiskunnallista kehitystä varmaan ennätämmekin saada aikaan vielä ennen vuosisadan puoliväliä. Vähintään yhtä todennäköisesti joudumme kuitenkin todistamaan joidenkin yhteiskuntien ajautumista epäjärjestykseen samalla kun toiset ajautuvat autoritaarisen hirmuvallan alaisuuteen. Lisäksi yhteiskunnallisten instituutioiden ja vallitsevien kulttuurien syvällinen uudistuminen vaatii yleensä kohtalaisen paljon aikaa. Niiden mittakaavassa kolmannesvuosisata ei ole mikään hirvittävän pitkä aika. Eiväthän esimerkiksi suomalainen yhteiskunta ja maassamme vallitseva kulttuuri eronneet kovin paljon nykyisestä vuonna 1984 eli kolmekymmentäkolme vuotta taaksepäin laskien. Tuolloin Kirka edusti Suomea euroviisuissa Hengaillaan-kappaleella.

Raportin yksittäisiä maita koskevista arvioista

PwC:n raportissa esitetään Venäjän talouden koon ohittavan sekä Japanin että Saksan vuoteen 2050 mennessä. Yhtenä arvion perusteena on olettamus työn tuottavuuden kohoamisesta Venäjällä 2,2 prosentin vuosivauhdilla, kun esimerkiksi  Yhdysvalloissa vastaavan luvun odotetaan jäävään vain 1,3 prosenttiin.

Ei ole syytä aliarvioida Venäjän luonnonrikkauksien ja maan käytettävissä olevan inhimillisen pääoman tarjoamia kasvumahdollisuuksia. Mutta jos otetaan huomioon Venäjän instituutioiden kehittymättömyys, maan kulttuurinen sisäänpäinkääntyneisyys ja investointitoiminnan vähäisyys sekä verrataan näitä Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Saksaan, todennäköisempää on että ainakin Yhdysvaltojen tuottavuus kasvaa paljon Venäjää nopeammin ja että niin Japani kuin Saksakin ovat vielä 2050 Venäjän yläpuolella kansantalouksien kokovertailussa.

Venäjän tapaan autoritaariseen hallintoon luisumassa olevan Turkin kehitysarviot tuntuvat raportissa turhan optimistisilta, kun taas työvoimavarojen huikean kasvun keskiössä olevan Nigerian kasvuarviot tuntuvat aivan liian vaatimattomilta.

Tulevaisuudesta kannattaa keskustella

Ehdottoman hyvä on se, että PwC on ylipäätään laatinut tällaisen kehitysarvion. Arvio ei ole lajissaan ensimmäinen eikä jääne viimeiseksikään, ja tarjonnan joukosta löytyy varmasti parempiakin. Mutta tällaisia raportteja tarvitaan aina silloin tällöin ohjaamaan ajatuksemme päivänkohtaisista tapahtumista pidemmän ajan kehitystrendeihin, joihin nykyisetkin ilmiöt liittyvät. Ne auttavat meitä tarkastelemaan viimemainittuja astetta laajemmasta perspektiivistä.

]]>
2 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232317-optimistinen-arvio-maailmantaloudesta-vuonna-2050#comments Ihmiskunnan tulevaisuus Maailmantalous Mon, 27 Feb 2017 19:51:25 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232317-optimistinen-arvio-maailmantaloudesta-vuonna-2050